Kimalan kylä kuului 1500-luvun lopulla "Puotilan herran" Anders Larssonin läänityksiin ja periytyi tämän vävylle, Ihamäen ja Pitkäjärven omistajalle Hans Ramsaylle. Anders (Laurinpoika) Larsson, Puotilan herra (k. n. 1613), kuten häntä pääkartanonsa Halikon Puotilan eli Botilan mukaan nimitettiin, oli kotoisin Ruotsin Itä-Götanmaalta. Vaatimattomista oloista lähtenyt, rohkea ja taita-va soturi kohosi tärkeisiin tehtäviin. Hänestä tuli Tallinnan linnan ja läänin käskynhaltija.

kts. Anders Larssonin haavoittuminen Puolan sodassa (Võnnu 1601)

Anders Larsson sai vuonna 1594 Somerolta 55 taloa käsittävän, eliniäksi annetun läänityksen. Talot sijaitsivat Pitkä-järven, Jurvalan, Sillanpään, Kärilän, Kimalan, Rautelan, Saarentaustan [Saarentaka, PT], Härkälän, Harjun, Jaatilan, Sylvänän, Ollilan, Kultelan ja Joensuun kylissä. Monet näistä taloista olivat autiotiloja.

Anders Larsson Botilan vaakuna.

"Säätyläiset alkoivat varsinkin 1500-luvun loppupuolelta lähtien hankkia hauta-jaisiin muistotauluja eli epitafeja ja hautajaiskulkueessa kannettiin puusta veis-tettyjä hautajaisvaakunoita. Ne sijoitettiin hautauksen jälkeen kirkkoon, yleensä haudan lähelle seinälle tai pilariin.

Somerollakin niitä lienee ollut useita, mutta yhtään ei ole säilynyt. Kuninkaallinen muinaismuistojen piirtäjä Elias Brenner teki kolmesta Someron kirkkoon kuulu-neesta hautajaisvaakunasta piirrokset kiertäessään Suomea vuosina 1671–72.

(Reinhold Hausen, Afbildningar af vapensköldar
fordom uppsatta i Finlands kyrkor Efter en gammal
handteckning. Helsingfors 1882, s. 51)

(---)
Kolmatta vaakunaa ei aikaisemmin ole tunnistettu Somerolla olleeksi, vaan asian on vasta äskettäin havainnut Timo Alanen. Kilvessä on kaksi (pii?)-lukkopistoolia ja kilvenkoristeena sarvet ja paaluttainen miekka. Se on Alasen mukaan kuulunut Härkälän kartanon haltija Anders Larsson Botilalle, ja siihen merkitty vuosiluku 1613 tarkoittaa A. L. Botilan kuolinvuotta."
Alanen – Hiekkanen – Härme – Kärki – Turkki,
Somero ja Somerniemi 1449–1999. Someron ja
Somerniemen seurakuntien historia. Toim. Helena
Honka-Hallila, Jyväskylä 1999
s. 79–80.

"Anders Laurinpojalla ja hänen suurella lahjoitusmaallaan, joka käsitti noin 60 % Someron (Somerniemi ja Etelä-Someron kylät poisluettuina) taloista, tuli olemaan suuri merkitys Someron myö-hemmälle historialle." (Someron historia I, s. 352).

Edellä mainittujen talojen lisäksi Larsson sai Kaarle IX:n lah-joituskirjeellä 2.10.1605 vielä kolme taloa Sillanpään kylästä ns. Norrköpingin rälssinä. Näistä yksi oli autiotila mutta kaksi perin-tötilaa, joiden asukkaat siis menettivät omistusoikeutensa. Heistä tuli Härkälän kartanon lampuoteja.

12.7.1605 Larssonin kaikki muutkin läänitykset annettiin "ikui-seksi omaisuudeksi [---] aivan samoilla ehdoilla kuin muita ti-loja on Meidän antamillamme lahjakirjeillä perinnöksi annet-tu." Läänitykset muutettiin Norrköpingin päätöksen mukaiseksi rälssiksi.

Tämän asiakirjan kautta noin 30 Someron talonpoikaa menetti ainakin periaatteessa omistusoikeuden tiloihinsa.
(4405: 1, 4389: 1–3, VA 4418: 11. – VA Kungl. bref 1607–11: 143,
– Suom as. yleisluett. Tammela–Somero 539–1639)

Lahjoitukseen sisältyneistä Härkälän ja Jurvalan kylien autiotiloista Anders Larsson 1600-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä muo-dosti samannimiset säterikartanot. Larssonilla ja hänen suurella lah-joitusmaallaan, joka käsitti noin 60 taloa, oli suuri merkitys Some-ron myöhemmälle historialle.

Sivun alkuun

Aloitussivulle Kimalan historiaa Avellanit Konsinit Åvikin Zidbeck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut ja pensaat Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhoja Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä

Hans Ramsay 1614–1632

Anders Larssonin tytär [Elin Andersdotter, k. e. 1630] meni nai-misiin Ruotsin palvelukseen astuneen skottilaisen upseerin Hans Ramsayn kanssa, joka hankki Somerolta itselleen lahjoitusmaita ja appensa kuoltua sai haltuunsa suurimman osan tämänkin räls-sitiloista. Hänen jälkeläisensä jäivät Somerolle vuosisadan ajaksi.

Botilan herran vanhin poika Lars kaatui jo isänsä eläessä, [Lars Andersson till Botila, Ryttmästare, ståthållare på Kexholm 1611, k. 1611 Arensberg] minkä jälkeen leski Margareeta Munck (Fulkilan sukua) meni toisiin naimisiin eversti Kristoffer Assers-sonin kanssa (aateloituna Mannersköld), joka tällä tavalla hänkin pääsi osalliseksi perinnöstä.
(Someron historia I, 351–352)


Ramsay-suvun vaakunan kot-
kalla on sormus nokassa ja
kuunsirppi rinnassa.
Kuva:
http:/www.kolumbus.fi/andreas.ramsay


Kuva: Herrgårdar i
Finland I, s. 259
Söderström & C:o
Förlagsaktiebolag
Helsingfors 1937




"Anders Larsson bekom genom Konung Gustaf Adolfs den 6 Maj, ide som det anföres i förteckningen Mars 1614 i Bare-sund utfördade bref, i sin och sin hustrus lifstid en förläning, till hvilken hörde de i förteckningen upptagne fastigheterne Pajula, Pitkäjärvi, Träskö. Pajula består nu af 4 augments och 1 skatte hemman.

Pitkäjärvi innehåller Kujanpää, äfven kalladt Långsjö, berus-tade säteri, löst till skatte den 18 Jan. 1767 af Direktören J.R. de Pont och Handelsmannen Jakob Bremer, ..ista frälse hem-man, Simola Kornetts boställe, Sarja och Klemola rusthåll, 2 augments och 4 skatte hemman. Konung Gustaf Adolf för-länte den 20 Sept. 1614 till Hans Ramsay en evärdlig för-läning, under Norrköpings Besluts vilkor, bestående af Pitkä-järvi, Kimala, Pajula och Träskö."

Someron vanhassa kirkossa olleita aatelisvaakunoita 1600-luvulla. Vasemmalla Palikaisten kartanon omistajan, Sak-sassa 1639 kaatuneen ratsumestari Johan Munckin, oikeal-la ratsumestari Hans Ramsayn vaakuna.

"Säätyläiset alkoivat varsinkin 1500-luvun loppupuolelta lähtien hankkia hautajaisiin muistotauluja eli epitafeja ja hautajaiskulkueesssa kannettiin puusta veistettyjä hautajaisvaakunoita. Ne sijoitettiin hautauksen jälkeen kirkkoon, yleensä haudan lähelle seinälle tai pilariin.

Somerollakin niitä lienee ollut useita, mutta yhtään ei ole säilynyt. Kuninkaal-linen muinaismuistojen piirtäjä Elias Brenner teki kolmesta Someron kirkkoon kuuluneesta hautajaisvaakunasta piirrokset kiertäessään Suomea vuosina 1671–72.

(Reinhold Hausen, Afbildningar af vapensköldar fordom uppsatta i Finlands kyrkor Efter en gammal handteckning.
Helsingfors 1882, s. 51)




"Yhdessä vaakunassa on ollut keltaisella pohjalla kolme punaista viisiterä-lehtistä kukkaa. Se hankittiin Saksan sotakentillä vuonna 1639 kaatuneen, Pali-kaisten kartanon omistaneen ratsumestari Johan Munckin hautajaisiin.

Toisessa vaakunassa on sinisellä pohjalla ollut musta, siipiään kohauttava korp-pi. Vaakunalaite tehtiin Pitkäjärven, Hovilan ja Kimalan kartanot omistaneen, vuonna 1648 kuolleen ratsumestari Hans Ramsayn hautajaisiin."
Alanen – Hiekkanen – Härme – Kärki – Turkki,
Somero ja Somerniemi 1449–1999. Someron
ja Somerniemen seurakuntien historia. Toim.
Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999
s. 79–80.

Kuva: Someron historia II, s. 31

Ramsayn suku on kotoisin Skotlannista; suvun juuret ajoit-tuvat 11. vuosisadalle. Ruotsissa tavataan Alexander Ramsey 1400-luvulla. Suku hyväksyttiin ritarihuoneeseen (Svenska Rid-darhuset) vuonna 1634.
Wilhelm Gabriel Lagus, Undersökningar om Finska Adelns Gods och Ätter. Helsingfors 1860

SUOMEN RITARIHUONEESSA ON KAKSI RAMSAYN AATELISSUKUA:

I
Adliga ätten nr 17
RAMSAY
Ryttmästaren för finska adelsfanan Joan Ramsay naturaliserades 1633 och introducerades 1634 under nr 215. Ätten immatrikulerades i Finland 1818. Den härstammar från 1100-talet från Dalhousie i Midlothian (Skottland), där den fortlever med värdigheten Earl of Dalhousie för hu-vudmannen, och kom till Sverige under 1500-talet. Namnet uttalas 'ramse.
Valspråk: Ora et labora (bed och arbeta).
Originalnaturalisationsbrevet är försvunnet.

II
Friherrliga ätten nr 40
RAMSAY
Generallöjtnanten, sedermera generalen av infanteriet, chefen för ryska grenadjärkåren, hederschefen för Livgardets 3 finska skarpskytte-bataljon, generaladjutanten herr Anders Edvard Ramsay av adliga ätten nr 17 upphöjdes vid kejsar Alexander II:s kröning 1856 och introdu-cerades 1857 som friherre.

Valspråk: Ora et labora (bed och arbeta).

Suomen Ritarihuone

Hans (tai Ivan) Ramsay muutti isänsä kanssa Ruotsiin 1573 ja sieltä Liivinmaalle. Suomeen hän tuli vuonna 1577. Hänet ylennettiin vänrikiksi (vid Skottefanan) ja sai 4.11. 1604 ("på sin beställning räntan") 7/8 Vihdistä.

Vihdistä Hans Ramsay tuli Somerolle 1611 Ihamäen kartanoon. Hän sai 29.7.1611 (efter fältherrens bref) verovapauden Vihma-loon (St. Bertils kapellsocken) ja Ihamäkeen 19.7.1613.

Hans Ramsay "beviljades borgläger för sig och sitt folk 1612 att han desto bättre kan sig rusta och med det snaraste begifva sig till fältherren igen".

Syyskuun 20. päivä vuonna 1614 Hans Ramsay sai haltuunsa (konfirmation för evärdig tid af sin svärfaders god Sylvänä Hemman, Pitkäjärvi, Pajula och Kimala byar i Somero") Sylvänän, Pitkäjärven, Pajulan ja Kimalan kylät (samt Träskötorp i Kimito socken, men skulle därför afstå en del af Ihamäki by).

Fältherren Jakob De la Gardie i Novgorod puolestaan antoi 22.11.1614 Hans Ramsaylle "ett nytt förläningsbref: på Tattula 3 mantal i Halikko härad, uti Pöyttis 3 mantal och Rautsu 2 mantal, uti Pitkäjärvi by ödejord 'eftersom ädle välbördig Hans Ramsay hafver sig till kongl. majsts och Sveriges kronas gagn och bästå alltid troligen och fliteligen bruka låtit och synnerligen på det första tåget som hit in i Rysland skedde, såsom nu sedermera, varit mig följaktig och sig ärligen manligen och väl förhållit."

Hans Ramsayn asuinkartano oli Ihamäki, mutta hän alkoi (begynte) tämän lisäksi rakentaa uutta säteriä Pitkäjärvelle. Hän oli vän-rikkinä "för Anders Paulis fana, drog till Narven 1616."

Luutnantiksi Hans Ramsay tuli vuonna 1618 "för Anders Pauli" ja osallistui ratsumestariksi ylennettynä 1620 Liivinmaan sotaret-keen. Hänestä tuli "ryttmästare för Adelsfanan i Finland, med fullmakt 18.7.1633 ja erosi palveluksesta "för ålderdom 1644 vid danska krigets utbrott."

Hans Ramsay sai toisen avioliittonsa (15.5.1630) kautta Raukka-lan ja Sillilän kylät ("i Lundo socken, med konfirmation 16.7.1642 för sin långliga Hulda och trogna tjänst").

Samana vuonna 1642 hän osti kruunulta Ihamäen ja Pajulan kylät "som han dittills länsvis besuttit. Afvittrade 1636 på Ihamäki sin ende från första giftet kvarlefvande son, Johan, afstod till honom en tredjedel af allt löst och fast, oberäknadt hans moders god och guld och silfer som han tidigare erhållit. Däremot skulle sonen bekosta en tredjedel i faderns begrafning. De tre barnen ur senare giftet skulle ärfa sina föräldrar, till lika lott syster som broder."

Hans Ramsay kuoli vuonna 1649 Ihamäessä noin 100 vuoden ikäisenä "i hög ålder". Hänet haudattiin Someron kirkkoon, jon-ne "hans vapensköld uppsattes."

JOHN, JOAN ELLER HANS RAMSAY (även Hans John 1550–1649/ McR)

Son till Alexander Ramsay (10) och Matilda Anand. Född år 1550 i Skottland. Hans ung­doms- och läro år inträf­fade under de borger­liga krigens mest förbitt­rade tider, vari också hans fader delta­git och utmärkt sig genom den djärva överrump­lingen av slottet Dunbar år 1567.

Han åtföljde denna i dessa fejder och insöp så från tidigas­te år denna håg för kri­garens yrke, som sedan blev hans för livet. Men då efter slottet Edinburghs fall 1572 det borgerliga kriget var slutat, och lugnare för­hål­lan­den inträffa­de, stod denna massa av i kriget uppfödda och vid kriget vana ungdom, adelns yngre söner, ej bara utan sysselsättning men även utan utkomst, ty till borgerliga yrken och fredlig näring anstod det ej denna tid en adlig yngling att vända sig. Därför var de hänvisade till att i främ­mande land söka den krigarbana de ej mera kunde ha i sitt eget.

Därav begagnade sig konung Johan III för att ge­nom Charles de Mornay i Skottland värva en trupp av 5 000 man, som denne år 1573 överförde till Sverige under befäl av Ruthven, Balfour, Cuningham, Ramsay och andra förnämligare skot­tar. Denna trupp översändes därefter till Livland, där ett krig med Ryssland då pågick.

Mornay, som kvarstannat i Stockholm, uppgjorde enligt gammal skotts vana, en äventyrlig plan att jäm­te några av sina landsmän under en hovfest bemäktiga sig konung Johans person och befria den i fängelse på Gripsholm sittande Erik XIV, men det djärva anslaget röjdes i förtid, då de brotts­liga blev hårt straffade, och Mornay med sitt huvud fick plik­ta därför 1574.

När detta krig mot Ryssland, och dess storfurste, tsar Ivan den förskräcklige, vilket under tio år, från 1573 under växlande lycka men under ömsesidig grymhet förts i Livland och Estland under ledning av Pontus de la Gardie och Henrik Claesson Horn, genom vapenvilan i Narva 1583 var slutfört, återvände de skotska trupperna till sitt hemland, men Ramsay kvarstannade i Fin­land, där andra intressen nu fästat honom.

Där blev han gift med Elin Andersdotter, dotter till "krigs­översten" i Livland, ståt­hållaren och guvernören över Est­land, Anders Larsson till Botila i Sagu socken, och till Laijdenkylä i Livland, med Barbro Banér. Denna kan dock ej tillhört den urgamla och just vid denna tid­punkt mäktiga och hög­förnäma ätten Baner i Sverige, ty bland denna släkts tabeller finns ej någon upp­tagen med namnet Barbro, som icke heller är något i denna släkt brukligt namn, utan anta­gligen beror på någon förväxling.

* * *

Denna Anders Larsson var en av de mär­kligaste männen i Fin­land på slutet av 1500-talet. Bördig från Sverige, blev han först löjtnant och hovman, och kom därefter till Finland. Där underteck­nade han år 1573 jämte andra av den finska adeln en trohetsförsä­kran åt konung Sigismund, vars parti han sedan tro­get vidhöll i dennes strid om väldet i landet med her­tig Karl, och var en bland hans verksammaste anhängare.

För den­na sin til­lgivenhet fick han också av konungen flera förläningar i Somero socken. Under det vilda klubbekriget åtföljde han Claes Fleming på tåget till Österbotten för att tukta de upproriska bönderna, vilka i gengäld under Illikains befäl plundrade och uppbrände hans gård.

När hertig Karl 1597 belägrade Åbo slott var Anders Larsson där slottsloven, och var bland dem som längst sökte hin­dra uppgivandet av slottet, som dock slutligen, sedan finnarna blivit slagna vid Kuppis, den 29 september blev intaget av her­tigen, varvid Anders Larsson blev fängslad och fördes till Sverige. Men det lyckades honom att rymma ur fängelset och fly ur riket.

Hertigen, i början häröver mäkta vredgad, gav honom dock år 1600 sin nåd och förlåtelse, för­klarade att "Anders Larsson väl varit emot oss, men som han blivit för­förd, må han återfå sina gods". Därefter deltog han i fälttåget i Livland, där han i träffningen vid Wenden år 1601 blev skjuten i axeln och kvarliggande på slag­fältet. Året därefter utnämndes han till slottsloven på Viborgs slott, och år 1603 till krigs­överste för allt fotfolket i Fin­land.

Med stor utmärkelse deltog han i det tioåriga kriget, och särkilt vid fästningen Ivangorods belägring 1610. Utnämn­des där­för till ståthållare på Revals slott 1611, där han slöt en va­penvila med Polen. Då Danmark härpå förklarade Sverige krig, fick Anders Larsson av numera konung Carl IX befallning att rycka in på Ösel, som då lydde under Danmark, "till att röva, bränna och ihjälslå allt det man kan överkomma".

Efter kung Carls död kom Anders Larsson även i stort förtroende hos konung Gustav Adolf, av vilken han fick befallning "att i Livland förekomma alla verkningar av Sigismunds stämplingar, samt fast­ta och till Stockholm översända dem som sökte stifta oro". Konungen belönade också hans nit och trohet med förläning av Wia­la, Pappila, Kerkola, Träskö och Pitkäjärvi, tillsam­mans 125 hemman.

Han dog 1614. Den adliga, så kallade Botila ätten, blev icke introducerad, och är länge sedan utslocknad. Han hade tre söner, av vilka Lars Andersson stupade vid Arensburg år 1611.

Stamgodset Botila var ursprungligen ett under Nådendal lydande klostergods, vilket sedan genom Lars Anderssons dotter Margareta övergick till släk­ten de la Motte, och blev genom reduktionen indraget. Inom sin släkt var Anders Larsson säkerligen högt aktad och hans minne länge vördat, ty efter honom har under tre sekler namnet Anders blivit ett upprepat förnamn inom vår ätt, ända till de se­naste generationer, då det gett vika för mera moderna, i en tid då man mindre håller på släkt­traditioner. (An­tagligen är jag den sista med detta namnet).

* * *

I Joan Ramsays äktenskap med Elin Andersdotter föddes de fem äldsta barnen. Som änkling gifte han om sig med Elin Stål­handske, dotter till ståthållaren på Viborgs slott Joel Tyrilsson Stålhandske till Sjölax, Östergård och Trotteby (12) med Brita Eriksdotter Rääf i Finland (17). Hon överlevde som änka sin man i 21 år, boende på Ihamäki, där hon dog år 1670.

Joan Ramsay var under hela sin levnad krigare, och deltog i de mångfaldiga stri­der som utkämpades efter hans ankomst till Fin­land. Först i det långa fälttåget mot Ryssland, under Pontus de la Gardie, som fördes i Livland och Estland, vidare Klubbe­kriget i Fin­land un­der Claes Fleming, så tåget till Ryssland under Jacob de la Gardies anförande, och slutligen Carl IX:s fält­tåg emot Polen i Livland, i vilket han deltog som ryttmästa­re vid Åbo läns kavalle­ri. Härefter utnämn­des han till chef för adelsfa­nan i Finland, och de­ltog i denna post ännu i krigen mot Danmark och i Gustav Adolfs krig mot Ryssland som slutades med freden i Stolbova 1617.

Han hade blivit för gammal att delta i det stora trettio­åriga kriget, däri i stället hans samtliga sex söner stred och blödde och gav sina liv. Fastän född i utlandet, och inkommen främling, hade han vunnit det för­troende och anseende inom sitt nya fädernesland att han blev chef för adels­fanan i Finland, vilket sitt regemente han älskade så högt att han ej för ålder och svaghet ville överge det, utan omnämnes det att den gamle kämpen ännu vid 92 års ål­der red i spetsen för sin trupp, och först 1646, då 96-årig, förmåddes "för ålder och sjuklighet" ta avsked. Han var då 96 år. Han dog 1649 nära hundraårig, en forntida kämpagestalt, hög­rest som en fura i skogen, ensamstående i stormen, sedan han sett hela sin manliga avkomma bortblåsas av kriget.

Hans tjänster och trohet blev också av regenterna både er­kända och belönade. Så fick han av konung Johan III Ihamäki i Somero i förläning, varpå han av konung Carl IX fick be­kräftel­se. Av Gustav Adolf fick han Pitkäjärvi, Rau­tela och Kimala genom ett donations­brev av den 20 sep­tember 1614 "till evärdlig besitt­ning för sig och efte­rkommande", vilka gods dock sedan genom re­duktio­nen in­drogs.

Särskild uppmärk­sam­­het för­­­tjä­­nar att han, som fast­än själv helt och hållet militär, dock hyste den akt­ning och intresse för bild­ning, och i dessa blo­diga tider ställde kunskap jämnhögt med svärdet, sän­de sina bägge äldsta söner Alexander och Anders till Univer­sitetet i Oxford, att där först stu­dera, innan de skulle be­trä­da krigarebanan. Det torde ej varit många av den tidens krig­are, och allra­minst i Finland, som följde exemplet.

Man måste även ge ett ord av erkännande åt den politiska takt han visade, att i denna av inre stri­der sön­derslitna tid, kunna hå­lla sig fjärran från all inbland­ning i dem. Som främling och ny­kom­ling var det helt sä­kert klokast av honom att iakt­ta en passiv ställning un­der denna kamp om väldet i Finland mellan hertig Carl å ena sidan, Claes Fleming och konung Sigismund å den andra. Och trots att hans egen svärfader var så djupt och far­ligt invecklad däri, höll han sig dock helt och hållet på sidan därav, åtminstone omnämnes han aldrig såsom deltagande i des­sa partibild­ningar och strider.

Kommen som utlänning till ett land där hans urgamla namn och härkomst var alldeles okända, och i en tid då ej andra än adel aktades och ägde privilegier, samt besluten att där kvarstan­na, blev det honom därför angeläget att anskaffa autentiska be­vis över sin frälserätt och likställighet med de inhemska adli­ga.

Han vände sig i detta hänseende till England och fick dä­rifrån av konung Jacob I och svenska ministern Spens till Gustav Adolf och riks­kanslern Axel Oxenstjerna på latin skrivna brev (vilka ännu finns i riksarkivet i Sverige), vari han på det bästa re­kommenderades. Detta var gott och väl då det gällde hans ens­kilda person och frejd, men ej en tillfyllestgörande utredning av hans adliga börd.

För detta ända­mål måste han vända sig till Skottland, och fick därifrån ett bevis om sin här­komst och släktens urgamla adelskap, vilket bevis var utfärdat av biskop David av Brechin, daterat den 28 och 30 mars 1623, samt unders­krivet av åtskilliga av ridderska­pet i Skottland, jämte åtta herrar Ramsay, och med detta intyg, vidi­merat? av ståthållaren på Åbo, friherre Gabriel Oxenstjerna, vann han naturalisa­tion och intro­duktion på svenska Riddarhuset den 18 juni 1633, då ätten där inskrevs under nr 215, och det urgamla vapnet antogs oförändrat, utan att behöva undergå omstöp­ningen till den då brukliga schablonmässiga moderni­seringen.

Av detta kommer att detta vapen, fastän endast adligt, fick behålla sin gamla heraldiska form, sin grevliga krona och sina bägge sköldhållare, ett då enbart för de högsta reserverat pregorativ, varav då ännu ingen ätt i Sverige begagnat sig, liksom det också var det första med ett valspråk.

Sedan fem av hans söner stupat i det trettioåriga kriget, gjorde han den 2 augusti 1636 en vänlig över­enskommelse med den ende, då ännu överlevande, sonen Johan om dennes mödernearv i löst och fast, samt om arvet efter de avlidna syskonen, så han till honom avstod Pitkäjärvi gård med underlydande. I samlingen på Björkboda fanns ett porträtt av denne vår släkts stamfader i Finland, med grova och barska krigardrag, iklädd en svart järnrustning med ett blått band tvärsöver denna. Det uppbrann jämte övriga vid våd­elden 1870, och finns därav nu endast ett fotografi."
Mac Ramsay PT:lle 14.11.2007

kts. http://www.gutenberg.org/etext/16481

Anders Ramsay, Muistoja lapsen ja hopeahapsen

Hans Ramsay ja Elin
Andersdotter Someron
vanhalla hautausmaalla
olevassa, Ramsayn suku-
yhdistyksen vuonna 1949
perustamassa paadessa.
Kuva: Pertti Toukkari 5.11.2000

1)
Hans Ramsayn ensimmäinen vaimo oli Elin Andersdotter [k. e. 1630], dotter af ståthållaren på Reval, Anders Larsson till Botila, och Anna Wildeman.

ENSIMMÄISESTÄ AVIOLIITOSTA SYNTYIVÄT:
1.
Alexander, joka kaatui everstinä 6.9.1634 Nördlingissä.
2)
Andersista tuli everstiluutnantti. Hän kaatui naimattomana, samoin majuriksi ylennyt
3)
Henrik (Hans? : "Fänrik under ryttmästaren Henrik Ekestubbe vid finska rytteriet 1634, tilldelad Totula hemman i Lundo socken; - d. 1635, stupade i Tyskland. Ogift) ja Johan.

"Alexander och Anders studerade i Oxford, enligt anteckning på en gammal stamtafla." He kuolivat Liivinmaalla 1620-luvulla, "slagna i fält. Ogifta".
3)
Johan, majuri, k. 1648.
July Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden, 1909–1911

TOINEN AVIOLIITTO
Hans Ramsayn toinen vaimo oli Elin Stålhandske noin vuodesta 1625, k. 1670. Elin Stålhandske oli Viipurin käskynhaltijan tytär (dotter af Ståthållaren på Wiborg Joan Tyrilsson och Brita Rääf til Sjölar).

Avioliitosta syntyivät:

LAPSET:
4)
Elin, eller Helena, lefde enka 1684. Gift 1:o c. 1650 med majoren Jöns Rosenschmidt, k. 1652;
Toinen avioliitto: 1658 med öfversten Anders Munck af Sommarnäs, k. 1678. Hon ärfde Ihamäki efter sin fader samt efter sin förste man Öfverby i Kyrkslätt socken. Gaf 1658 ett altarkläde till Lundo socken.
5)
Ebba, k. 1667. Avioitui 1649 everstiluutnantti Karl Bäckin (till Holtis och Horn; k. 1663) kanssa. Gaf 1659 en messkjort till Urdiala kyrka. Hon ärfde efter sina föräldrar Raukkala i Lundo socken.

6)
Jakob. Inskrifven vid Åbo universitet 1642, informerad af studeranden Sven Appelgen. Hofjunkare hos f. d. generalguvernören i Finland, Gabriel Oxenstierna, 1645–1647, medan denne var generalguvernö i Livland. Afled på Ihamäki, före fadern, således c. 1648. Ogift. Bland inventarier i Somero kyrka nämnes 1749 "en gammal röd altarskrud af damast förärad af Jakob Ramsay".

Magnus von Wrightin grafiikanlehti (12 x 21,5 cm)
"Palikais". – Palikaisten kartanon maita Somerolla
1800-luvulla.

"Somerniemellä, Hämeen, Uudenmaan ja Turunmaan rajaseudulla, on useita kar-tanoita, jotka mahdollisesti viittaavat alueen muinaiseen puolustustehtävään. Seutua lienee sanottu Ylistaroksi, taro-sana tarkoittaa asutusta.

Tunnetuin kartanoista on Painionjärven niemellä oleva Palikainen. Siinä oli ku-van piirtämisen aikoihin jo nykyinen päärakennus ja kaunis puisto, jota sitten vuosisadan lopulla huomattavasti laajennettiin. Kartano oli 1850-luvulla juuri siir-tynyt Sortavalassa syntyneelle Suomen kaartin komentajalle kenraali Alexander von Wendtille ja hänen puolisolleen, joka oli arkkipiispa Melartinin tytär. Näin seudulle tuli Vanhan Suomen traditioita.

Palikaisten omistajat olivat pitkään likeisissä siteissä läheisen Forssan tehtaan-patruunoihin. Palikainen on kauan pysynyt saman suvun hallussa, minkä vuoksi myös sisustus ja irtaimisto lienevät säilyneet."

Maisemia Suomesta, (s. 198–199) Z. Topeliuksen ja
hänen taiteilija-aikalaistensa kuva teoksen uudelleen
toimittaneet Matti Klinge ja Aimo Reitala. Otava/Keuruu 1987.
– Kuva Finland framstäldt i teckningar -teoksen
(1845–1852) väritetystä laitoksesta.

"Palikainen
Somerniemi on entinen Someron kappeli. Somerniemi liit-tyi sadan vuoden kunnallisen itsenäisyyden jälkeen 1970-luvulla takaisin Someroon. Seurakunnan nykyinen kirkko on jo kolmas. Ensimmäisen niistä rakensi Palikaisten kar-tano omaksi kirkokseen.

1600-luvulla perustettua Palikaisten kartanoa sanottiin aluksi Sommarnäsin tilaksi. Entinen rälssikartano sijaitsee Painion järven rannalla. Palikainen on ollut viimeisen vuosisadan ajan tehokkaasti hoidettu maanviljelyskartano. Tila on pysynyt sukulaiskauppojen vuoksi suvussa 1850-luvulta lähtien. Omistajan sukunimet ovat vaihdelleet: von Wendt, Wahren, Ramsay, Gullichsen."

Zachris Topelius,
Maakuntien Suomi 2, s. 511,
Tammi & Oy Amanita Ltd 1998.
Ilmakuva: Hannu Vallas
Kuvateksti: Kai Linnilä


* * *

12.7.2003.
Kuva: Pertti Toukkari

10.7.2006.
Kuvat: Pertti Toukkari

kts.
"Palikainen on idylli mahtipuiden varjossa",
Ulla Mattsson, Turun Sanomat 29.8.2004

Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät
kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo: Palikainen

Palikaisten kartanon järvenpuoleinen
fasadi.

Someron ja Somerniemen kulttuuri-
maisema ja vanha rakennuskanta,
s. 133, Turku 1990
Kuva: Tuomo Kurkikangas

Palikaisten kartanon pääovi, jonka ylä-
puolella on vapaaherrallinen Ramsay-
suvun vaakuna. – Oikealla työhuone.

Suomen kartanot ja suurtilat III, s. 34

"Salissa oleva ryhmä ja alahalli asekokoelmi-
neen."

"Kartanosta on v:n 1918 maanvuokralain nojalla ja myöhemmin harjoitettua asu-tustoimintaa varten erotettu 17 torppaa, 1 mäkitupa ja 2 muuta lohkotilaa, käsit-täen yhteensä n. 500 ha maata. Nykyinen kokonaispinta-ala on 1922 ha, mistä peltoa 362 ha ja viljeltyä laidunta 33 ha."

Suomen kartanot ja suurtilat III, s. 35, Helsinki 1945
Toimittaneet Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander

Hans Ramsayn kuoltua [1649] Elin-rouva "anhöll 1660 att för sina dottrars män få ärftligt frälse för hans gods, framför hans sonsåner som redan innehade Pitkäjärvi by." Elin rakennutti 1662 alttarin "i Lundo och förärade 1663 till samma kyrka en messkjorta spiller ny af tysk lärft och altarkläde med duk".

Elin Stålhandske-Ramsay läänitti noin vuonna 1650 erään Kimalan taloista "uskotulle palvelijalleen", räätäli Henrik Tuomaanpojalle, joka piti taloa hallussaan pari vuosikymmentä. Kimalan viisi taloa kuuluivat Pitkäjärven säterin omistajille Norrköpingin päätöksen mukaisina rälssitiloina. Elin Stålhandske-Ramsay kuoli Ihamäessä, "före 1668".

Sivun alkuun

Aloitussivulle Kimalan historiaa Avellanit Konsinit Åvikin Zidbeck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut ja pensaat Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhoja Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä

Johan Ramsay 1632–1648

Johan Ramsay, Hans Ramsayn poika ensimmäisestä avioliitosta, peri Pitkäjärven vuonna 1636. Äitinsä kautta hän peri myös Vih-malon Uskelasta ja Laideküllin Umerin pitäjästä Liivinmaalta. Hä-nestä tuli korpraali "vid Adelsfanan 1633 och ännu 1639, med 200 daler silfer i lön. Bevistade 1634 konung Gustaf II Adolfs begrafning."

Johan Ramsay oli 1643 "kapten för ett kompani i finska knektar; följde då Stålhandske till Hollstein. Torde avancerat till major"; kuoli 1648 Saksassa.

1)
Johan Ramsay vihittiin ensimmäiseen avioliittoon Märta Gallen (toinen tieto Margareta Klasdotter Galle; vanhemmat käskynhaltija Klas Galle ja Margareta Ekelöf) kanssa, jolloin "fader för hans brudbumsskrud utgaf 750 daler kopparmynt".

Klas Galle, ryttare under Jöns Perssons fana 1605. Slottslofven på Koporien, då han 24.9.1614 fick Kasklaks och Kråknäs i Karuna kapell. Ståthållare på Jamo 1616, förekommer såsom sådan i holländska sändebudet von Brederodes berättelse om sin resa till Estland 1615-1616. Ståthållare på Ivangorod 1623, och hugnad 6.3.1626 med förläning af Dobrova hof i Ingermanland, samt lägenheter i Sagu socken. Introducerad 1633 på svenska riddarhuset på grund af Henrik Flemings intyg om hans gamla adel. Egde Steninge (Järksala) säteri i Sagu socken, Baggegården i Karis, samt Söderveckoski i Borgå socken, hvilket sist-nämnda gods var hans hustrus arf. - död 1643, begraven i Sagu Kyrka. (Ramsay s.136).

Puoliso: n.1615 Margareta Bertilsdotter Ekelöf k. 1975. nedsatt i Åbo domkyrka, därifrån hon fördes till Sagu att begrafvas.

2)
Toisen kerran Johan Ramsay avioitui Saksassa 16.10.1646 Do-rotea Maria (Andersdotter) von Kahldenin kanssa. Dorotea syntyi 1620 ja kuoli 1687 "på Daiben i Livland". Hänen isänsä oli eversti Andreas von Kahlden "af huset Rentz på Rügen ja Elisabet Bäär från Pommern".

Johan Ramsayn lapset:

ENSIMMÄISESTÄ AVIOLIITOSTA MÄRTA GALLEN
KANSSA:
1. Hans, ratsumestari, k. 1675
2. Klas (Claes), ratsumestari, k. 1687 (Syntymäaika tuntematon; sen täytyy olla ennen vuotta 1646, jolloin isä, Johan Ramsay, avioitui toisen kerran. Korpraaliksi Klas oli ylennetty 1633.)
3. Margareta, k. 30.10.1702. Naimisissa Hirsjärven herran, kapteeni Anders Munckin kanssa.
4. Märta, "lefde enka 1691 på Murovitsa hof i Ingermanland. Gift under 1650-talet med kaptenen Gregori Aminoff
5. Kristina, k. 1713 "om hösten på Linnunpää i Pikis socken, lagd i sin mans arfgraf kostnadsfritt emedan släkten i alla tider gifvit gåfvor till Pikis kyrka. Gift 1661, på Steninge gård i Sagu, med kaptenen Klas Fogelhufvud, k. 1681. Han anför-de1707 en deputation från Pikis församling, hvilken hos kon-sistorium i Åbo anhöll att få pietisten Isak Laurbeccius till kyrkoherde.

TOISESTA AVIOLIITOSTA DOROTEA MARIA
VON KAHLDENIN KANSSA:
6. Anders Erik, landshöfding, k. 1734.

* * *

JOHAN RAMSAY

Son till Joan Hans Ramsay (11) och Elin Andersdotter av Botila-ätten, till Ihamäki, Raukola, Pajula och Kimala, alla i Somero socken, och Laydenkylä i Umer socken i Livland. Han deltog i det trettioåriga kriget som ryttmästare 1633 vid general Thorsten Stålhandskes finska kavalleri, där han sedan avancerade till major och stupade eller dog av undfångna sår eller fältsjuka år 1648 i Tyskland.

Hans fem bröder hade alla redan långt förut stupat i detta krig, men han överlevdes av sin åldriga fader. Efter honom delade sönerna Hans, Claes och Anders Erik först 1672 vänligen sig emellan de efter deras fader och farfader dem tillfallne för­läningsgods, då Hans fick Pitkäjärvi säteri och by med underlig­gande gods, Claes Kimala by och Sylvänä m.m. och Anders Erik Pajula och Rautela byar med underlydande hemman.

Gift 1. gången med Märta Galle i Finland, dotter till slotts­hauptmannen på Ivangorod Claes Galle i Finland (28) till Stenin­ge, och Margareta Bertilsdotter Ekelöf (29), samt 2. gången, några år före sin död med Dorothea von Kahlden, dotter till kej­serliga Österrikiske översten till häst Anders von Kahlden.
Mac Ramsay PT:lle 14.11.2007

kts. www.gutenberg.org/etext/16481
Anders Ramsay, Muistoja lapsen ja hopeahapsen

Sivun alkuun

Aloitussivulle Kimalan historiaa Avellanit Konsinit Åvikin Zidbeck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut ja pensaat Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhoja Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä

Klas (Claes) Ramsay (1672–1687) perusti asuinkartanon Kimalaan

Kartano sai säterioikeudet 1675

Johan Ramsayn ensimmäisestä avioliitosta Märta Gallen kanssa syntynyt poika Klas (Claes) Ramsay peri Kimalan (ja Sylvänän kylät) 8. ja 9.9.1672 ja perusti itselleen asuinkartanon Kimalaan. (Kts. rahalöytö). Kolme talonpoikaistilaa yhdistettiin silloin herraskartanoksi, ja 1678 kartanoon liitettiin neljäs tila. Näin syntynyt Kimalan kartano nautti säterioikeuksia vuodesta 1675. Sitä nimitettiin tavallisesti kylän mukaan Kimalaksi, joskus myös Kartanoksi, joka lienee ollut virallinen nimi.

Kimalan kartanon perustaja Klas (Claes) Ramsay oli vänrikki ja 1667 ratsumestari "under Åbo läns fördubbl. kav. reg:te" (toinen tieto: ryttmästare vid Nylands och Tavastehus Läns Infanteri); kommenderad till Preussen öfver Livland under major Evert Jordans kommando."

Klas Ramsay palasi sotaretkeltä vammaisena, molemmat jalkansa menettäneenä vuonna 1679 ("återkom 1679 såsom krympling, hade under marschen hem förfrusit bägge fötterna").

Hän sai eron asepalveluksesta 1683 ja asettui Kimalaan asumaan. "Beviljades 7.7.1685 för sitt slätta tillstånd lifstidsfrälse för Vihmalo i St. Bertils kapellsocken."

Klas Ramsay avioitui Helena Stålhandsken kanssa (jolloin "ryttmästaren Henrik Nöding blef barnens förmyndare"). Helena S:n isä oli Johan Stålhandske (s. 1620 k. 4.3.1680), asessori ym. ym, äiti Margareta Fleming, avioliitto 23.11. 1643 Tukholman suurkirkossa, k. 1682, haudattu Turun tuomiokirk-koon 10.2.1684, mutta siirretty Paraisille miehensä tavoin.
– Margareta F:n vanhemmat: amiraali Henrik Fleming ja Ebba Erlandsdotter Bååt.

Klas Ramsay kuoli 1687 ja haudattiin 15.3.1687 Turun tuomio-kirkkoon. Helena Stålhandske-Ramsay kuoli paria vuotta myö-hemmin, vuonna 1690. Lasten holhoojaksi määrättiin ratsumestari Henrik Nödling.

Lapset:

1) Märta Margareta – s. noin 1680; eli vuonna 1708 Nick-byssä. Puoliso luutnantti Gotthard Nassokin, k. 1712.

2) Johan
– s. 1683, k. 1.3.1739.
– "Volontär vid Nylands och Tavastehus läns kav. reg:te 1703
– korpral 1704, kornet 1706, löjtnant1712, ryttmästare 1718.
Bevistade träffningen i Pälkäne 1713, och slaget i Storkyrö 1714.
Deltog i Fälttåget till Norge 1718."

Johan Ramsay solmi 1) ensimmäisen avioliiton vuonna 1712 Kristina von der Pahlenin (s. 1689, k. [11. tai] 14.12.1721) kanssa.

(Kristinan isä oli everstiluutnantti Fredrik Adolf von der Pahlen ja äiti Sofia Helena Forbes.

Sofia H. Forbesin isä oli Ernst Johannes Forbes, "f. 1624 på Jackarby i Borgo socken."

Vapaaehtoisena Leipzigin taistelussa, everstiksi 1669, k. 1677 "på Mörskom gård, nedsattes i Åbo domkyrka, dårifrån liket åter fördes till Mörskom och där begrofs 23.2.1679."

Avioitui 25.9.1652 "med Kristina Boije, i hennes 2:a gifte; k. 1697, jordfäst 2 söndagen i advent i Borgå, men sedermera begr. i Mörskom kyrka; - dotter af öfverstelöjtnanten Erik Boije af Gennäs och Anna Fleming, samt enka efter ryttmästaren Otto Bergh."

2) Avioitui vuonna 1726 Helena Didronin kanssa: Helena D. s. 1689 Uskelan Pärnäspäässä, kuoli 1742. Hänen isänsä oli luutnantti Erik Didron, äiti Katarina Grass. – Grassin suku oli Someron vanhaa läänitysaatelia.

* * *

"Todennäköisesti Johan Ramsay oli sodan aikana Västerbottenissa.

Ramsayn toinen anoppi sai monta vuotta pakolaisavustusta. Ensimmäisen kerran Katarina Grass löytyy vuonna 1713, jolloin hänellä on mukana neljä lasta. Yksi tytär oli jo täysi-ikäinen. Ilmeisesti Katarina kuoli 1716. Vaikka tämä tieto on vähän omituinen, koska Katarina lapsineen sai avustusta vielä 1719. Tämä oli avustus, jota papit keräsivät valtiopäivien yhteydessä. Missä perhe asui ei sanota, mutta oletan että se oli Tukholmassa.

Terveisin Johanna Aminoff-Winberg"
Suomalaisten isonvihan aikaista pakolaisuutta
Ruotsiin tutkineen Johanna Aminoff-Winbergin
sähköpostiviesti PT:lle 10.10.2006

3) Ebba Helena, naimisissa kornetti Berend Wunschin kanssa. "Två deras barn föddes 1725 och 1727 i Virmo socken."

Sivun alkuun

Aloitussivulle Kimalan historiaa Avellanit Konsinit Åvikin Zidbeck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut ja pensaat Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhoja Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä

Johan Ramsay (1704–1739) kunnosti Kimalan isonvihan jälkeen 1720-luvulla

Johan Ramsay (1683–1739), vuodesta 1704 Kimalan haltija, yritti pitää kartanoa sodan aikana suurin vaikeuksin kunnossa, kuten hän kertoi Someron talvikäräjillä 1732 pyytäessään todis-tusta ratsutilallisoikeutensa vahvistamista varten.

Kuitenkin vuonna 1713 isonvihan aikana hänen oli lähdettävä Ruotsiin. Palatessaan takaisin vuonna 1722 "Johan Ramsay löysi Kimalan täysin autioituneena ja rappiolle joutuneena. Sen jälkeen hän pani ratsutilan kuntoon suurin kustannuk-sin." (SAY Somero, VA Sääksmäki 6)

Kirkonkirjojen mukaan Kimalassa ei syntyt eikä kastettu ainuttakaan lasta heinäkuusta 1717 huhtikuuhun 1730.

(Kts. Kimalassa syntyneet ja kastetut 1698 – 1811.





Näyte käräjäpöytäkirjasta 25.–27.1.1732.

"Säätyläisomistajat ja talonpojat näyttävät Somerolla yleensä tulleen hyvin toimeen keskenään. [---] Niinpä käräjäyleisö ja lautakunta 1732, kun Kimalan omistaja, ratsumestari Johan Ram-say tarvitsi tukea anoessaan verovapausvuosia, yksimielisesti to-distivat, että hän oli vaikeuksista huolimatta hyvin huolehtinut säterinsä ratsupalvelusvelvollisuuksista isonvihan alkamiseen asti ja rauhan palattua pannut suurin kustannuksin autiona olleen tilansa kuntoon."
Someron historia I, 476 (Tammelan ja Someron kär. 25–27.1.1732. VA Sääksmäki 6.)

Johan Ramsay peri ensimmäisen avioliittonsa kautta (Kristina von der Pahlen, s. 1689, k. 14.12.1712) Nynäsin säterin Heinolan pi-täjästä. ("...stamgods för denna åttegren, som där utslock-nade på svärdssidan.")

Sivun alkuun

Aloitussivulle Kimalan historiaa Avellanit Konsinit Åvikin Zidbeck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut ja pensaat Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhoja Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä

Fredrik Adolf Ramsay
(1747–1752) muutti Nynäsin
kartanoon Heinolaan

– Ramsaytten aika Kimalassa päättyi

Johan Ramsayn kuoltua 1.3.1739 [Kimalassa] Kimala oli perikunnan nimissä vuoteen 1747, jolloin Johan Ramsayn ainut poika ensimmäisestä avioliitosta (Kristina von der Pahlenin kanssa, k. 1712) Fredrik Adolf Ramsay (1712–1783) otti tilan haltuunsa.

Fredrik Adolf R. palveli isänsä tavoin Hämeen ja Uudenmaan rakuunarykmentissä kohoten lopuksi majuriksi (toinen tieto: kap-teeniksi vid Nylands Dragoner) ja Miekkatähdistön ritariksi.

Hän peri vaimonsa Hedvig Juliana Boije af Gennäsin kautta Nyynäisten säterin Heinolan pitäjästä ja asettui sinne asumaan. Tämän jälkeen "hän ei enää tuntenut kiinnostusta Kimalaa koh-taan". Sukutila myytiin noin vuonna 1752. Fredrik Adolf Ramsay oli Kimalan viimeinen Ramsay-sukuun kuulunut omistaja.

Fredrik Adolf
s. Palikaisissa 9.11.1712
k. Nynäs 10.3.1783 "i stenpassion"
– vihitty Sannäs, Borgå sn 5.3.1745 Hedvig Juliana Boije af Gennäsin kanssa,
s. 18.12.1723, k. Nynäsissä 14.11.1795 "i slag".


Palikaisten kartano sijaitsee Somerniemellä
Painion järven rannalla komean puiston keskellä.
Kuva: Pertti Toukkari 17.7.1999

Osa puistoa ja päärakennuksen järvenpuoleinen
fasadi. – Päärakennuksesta järvelle päin avautuva
näköala.

"Erikoisen nähtävyyden muodostaa kartanon suuri, sata-vuotiaita lehmuksia ja jalavia kasvava puisto, jonka suunnitteli uudelleen insinööri Ivar Wahren ja jota rouva Anna Wahren sekä vapaaherratar Anna Ramsay ovat sit-temmin melkoisesti laajentaneet ja uusineet. Noin 700 m. pituinen koivukuja johtaa päärakennuksen edustalle."

Suomen kartanot ja suurtilat III, s. 34–35, Helsinki 1945
Toimittaneet Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander


Palikaisten rantaa 17.7.1999.
Kuva: Pertti Toukkari

Fredrik Adolf Ramsayn lapset:

1. Christina Julia
s. Somerniemi 15.1.1746
k. Paaso, Heinola 20.10.1829
– vihitty Nynäsissä 4.10.1764 ev. ltn. Carl Reinhold von Essenin kanssa
(s. Heinola 27.6.1734, k. Heinolassa 19.4.1809)

2. Johan Adolf
s. Somerniemi 2.2.1748
( syntyneiden ja kastettujen
luettelon mukaan Friedrich Adolf R:lle ja Boije-sukuiselle
vaimolle syntyi Kimalassa 2.2. poika, joka kasteessa 9.2.1748
sai nimen Johannes Adolphus. – PT)
k. Nynäs 16.4.1784 i vatt sot

3. Carl Fredrik
s. Sääksmäki Itko 14.8.1750
k. 10.5.1758

4. Christer Vilhelm
s. 18.4.1753, major
k. 1796

5.Anna Lovisa
s. på Näsegård Borgå 16.9.1755
k. 7.10.1757 Borgå

6. Hedvig Sofia
s. Näsegård 28.11.1757
k. Nynäs 11.5.1841 av ålderdom, ogift

7. Vendla Charlotta
s. 23.5.1759 Heinola, Jyränkö
k. 8.11.1759 Heinola

8. Fredrik, major
s. 27.8.1760 k. 1831

9. Anna Elisabet
s. 16.6.1763, Heinola, Jyränkö
k. 15.2. 185? Nynäs, av ålderdom.

Someron historia II, Forssa 1958;
Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland ym.

Sivun alkuun

Aloitussivulle Kimalan historiaa Avellanit Konsinit Åvikin Zidbeck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut ja pensaat Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhoja Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä

Fredrik Adolf Ramsay ja Nynäsin kartano

Heinolan maalaiskunnassa sijaitseva
Nynäsin kartano on ollut vuodesta 1947
Suomen Punaisen Ristin omistuksessa.
Kuva: Internet/Heikki Tiihonen.

"Heinolassa sijaitsevan Nynäsin kartanon kauppakirja Arvid von Göbenin ja Fredrik Ramsayn välillä on päivätty 13.11.1756. Tila käsitti Honkilan ja Jussilan eli Tommolan ratsutilan no. 87, Jyrängön säteriratsutilan no. 86 sekä viimemainittuun kuuluneen Myllykylän talon maat. Kauppahinta oli 40 000 kuparitaaleria, mistä suurin osa oli velkaa tiloihin otettua kiinnitystä vastaan.

Tilan ostaessaan Fredrik Ramsay (1712–1783) oli 44-vuotias ja naimisissa itseään yli kymmenen vuotta nuoremman Hedvig Juliana Boije af Gennäsin kanssa. Ramsayt olivat Ruotsi-Suomea jo lähes kaksisataa vuotta palvellutta alun perin skot-lantilaista sotilassukua. Fredrik Ramsay oli osallistunut Hattujen sotaan eli Pikkuvihaan vuosina 1741–1743, jolloin Suomi oli Isonvihan jälkeen toistamiseen venäläisten miehittämänä ja kärsi osittain vieläkin enemmän kuin Isonvihan aikana. Sodan päättä-neessä Turun rauhassa raja siirtyi Kymijoelle ja Nynäsin tienoosta tuli rajaseutua. Tynkäläänistä, jonka pääkaupunkina oli aluksi Loviisa, käytettiin edelleen nimitystä Kymenkartanon lääni, vaikka itse Kymenkartano oli jäänyt Venäjän puolelle.

Pian majuriksi ylennetty Fredrik Ramsay ryhtyi ilmeisesti heti rakennuttamaan asuinkartanoa perheelleen, johon jo kuului viisi lasta. Se rakennettiin uudismaalle vanhan säterin takamaille, mistä nimikin, Nynäs–Uusiniemi, kertoo. Ensimmäisen rakennusvaiheen hahmo näkyy yhä selvästi päärakennuksen julkisivussa. Se käsitti ainoastaan talon nykyisen alakerran ilman myöhemmin rakennettua keittiösiipeä. Täten talo oli muodoltaan perinteellinen yksiker-roksinen suomalainen hirsirakennus, joka lepäsi ilman kivijalkaa ja täytepermantoa suoraan multiaisella ja oli katettu matalalla lauta-katolla. Ylellinen ei aateliskartano ja suuren perheen koti ollut.

Kartanon rakentamisvuosi on ilmeisesti ollut 1757 ja perhe muut-tanut taloon seuraavana vuonna, sillä kuudes lapsista, tytär Hedvig Sofia syntyi vielä 28.11.1757 vanhassa kodissa Porvoossa, mutta jo seuraava lapsi, sittemmin muutaman kuukauden ikäisenä kuollut tyttövauva 23.5.1759 Nynäsissä. Varsinkin perheen äidille, Hedvig Boijelle uuteen kotiin muuton ajat olivat raskaat, sillä kaikkiaan yhdeksästä lapsesta menetettiin kolme jo pieninä, kaikki juuri vuosina 1757–1759.

Myös rahahuolet painoivat. Fredrik Ramsay ei pystynyt vakaut-tamaan tilojensa taloutta, vaan vielä vuonna 1774 eli kahdek-santoista vuotta oston jälkeen velkoja oli niin paljon, että puolet kartanosta eli juuri Jyrängön ratsutila joutui vasaran alle. Se pelastettiin erikoislaatuisella operaatiolla siten, että vanheneva ma-juri ensin myi muodollisella kaupalla koko omaisuutensa 26-vuotiaalle vänrikkipojalleen Johanille sopimuksella, että tämä ot-taa vastatakseen perheen veloista ja toimeentulosta, minkä jälkeen vänrikki huusi 50 000 kuparitaalarilla isänkartanon itselleen.

Kauppa rahoitettiin luovuttamalla toinen ratsutila, Tommola kruunulle 60 000 kuparitaalarista tulevaksi maaherran residens-siksi. Täten kartanosta irrotettiin siihen alunperin kuulunut Jyrängön virran takainen osa. Maaherran residenssi siirrettiin vuonna 1779 Loviisasta Heinolaan."

* * *

Nynäs oli Ramsay-suvun omistuksessa vuoteen 1896, "jolloin isännöitsijä Rudolf Elving osti koko tilan Tampereen Katto-huopatehtaan, myöhemmin Kymin Osakeyhtiön nimiin. Entisen säterin alue käsitti vieläkin 5 000 hehtaaria ja kauppahinta oli 300 000 silloista markkaa."

"Kymin Osakeyhtiön toimeksiannosta arkkitehti A. W. Rancken restauroi 1930-luvun puolivälissä Nynäsin päärakennuksen ja se kunnostettiin kauniiksi paikallismuseoksi.

Vain muutamaa vuotta myöhemmin se jouduttiin kuitenkin uudes-taan tyhjentämään siirtoväen majoitustiloiksi, mistä rakennus suuresti kärsi. Kun suuri osa tilan maista lisäksi pakkolunastettiin siirtoväen asutukseen, luopui Kymin Osakeyhtiö sen ylläpidosta maataloustilana ja lahjoitti vuonna 1947 kartanon rakennukset sekä huomattavan maa-alueen niiden ympäriltä Suomen Punaiselle Ristille sotasokeiden koulutus- ja virkistyskeskukseksi."

(Gunnar Rosén, Perinteiden Nynäs s. 6 ja 10, SPR 1997)
kts. redcross.fi

Fredrik Adolf Ramsay ja Nynäsin kartano

NYNÄSIN KARTANON HISTORIAA

Punaisen Ristin valmiuskouluttaja Ari Misukka

1. JOHDANTO

Heinolan alue Salpausselän pohjoispuolella oli kauan lähes asumatonta seutua, vaikka nykyisen Lahden Ristolassa on ollut asutusta jo noin 9300 vuotta sitten silloisen Ancylus-järven rannalla. Hollolan suurpitäjän (Hollolan pitäjä oli pinta-alaltaan suurempi kuin nykyinen Päijät-Hämeen maakunta.) Lahden kylä mainitaan kauppapaikkana jo keskiajalla, mutta vasta 1500-luvun loppupuolella alkoi asutus levitä merkittävästi lounaasta ja etelästä Ruotsalainen-järven rantamaille.

Vanhalta valtatieltä, joka muinoin kulki Turusta Hämeenlinnan kautta Viipuriin, kääntyi nk. Suuri Savontie Hollolan pitäjän Lahden kylästä kohti koillista. Tie kulki Jyrängön virran yli, poikki maiden Suur-Savon kirkolle (nykyinen Mikkeli) ja sieltä edelleen Juvan kautta Savonlinnaan.

2. TAUSTAA

Heinolan ensimmäisen kappelikirkon rakennusvuodeksi on eri lähteistä saatujen tietojen perusteella arveltu vuotta 1630. Rakennuttaja oli todennäköisesti, asiakirjoissa jo 1500-luvulla mainitun, Heinolan Paason rälssisäterin (*) isäntä Johan Monsinpoika Ållongren. (*) Säätyläisten verovapaa asuinrakennus.

Vuonna 1494 mainitaan keskiaikaisissa kirjallisissa lähteissä Jyränkö-niminen kylä ensimmäisen kerran. Vuodesta 1610 tunnetaan Jyrängön tila, mutta vasta 1600-luvun lopulla mainitaan Nynäsin kartano ensimmäisen kerran. Noin vuonna 1645 Jyrängön rälssitila maineen siirtyi lahjoituksena vanhaan virolaiseen aatelissukuun kuuluvan kapteeni Jakob von Tiesenhausenin haltuun.

Todennäköisesti 1600-luvun viimeisinä vuosikymmeninä rälssitilan alueelle rakennettiin kartanorakennus, mutta rakennuksen paikkaa ei tiedetä. Mahdollisesti se on sijainnut Sepänniemessä vastapäätä nykyisen Heinolan kaupungin keskustaa.

Kartanot Nynäs, Paaso ja Seesta muodostivat jo varhain jonkinlaisen itähämäläisen herraskartanokeskuksen, jolla varmasti on ollut suuri merkitys seudun maanviljelyksen kehityksessä.

Jürgen Friedrich von Tiesenhausen peri tilan isältään Jakobilta noin vuonna 1671. Hän isännöi kartanoa, kunnes kaatui Kaarle XII joukoissa Narvan taistelussa 20.11.1700. Lahjoitusmaat periytyivät tavallisesti miespuoliselle perilliselle, mutta Jürgen Friedrich von Tiesenhausenin tytär Anna Elisabet von Tiesenhausen sai kruununtilat poikkeuksellisesti perinnökseen, todennäköisesti juuri puhjenneen sodan varjossa.

Anna avioitui heti ns. Isonvihan jälkeen, todennäköisesti vuonna 1724, 12 vuoden sotavankeudesta Siperiasta vuonna 1722 palanneen kapteeni Carl von Göbenin kanssa. Avioliitto jäi lyhyeksi, sillä Anna kuoli jo vuonna 1726 lapsettomana.

Carl von Göben oli jo Siperian Tobolskissa ollut naimisissa ruotsalaisen everstin tyttären kanssa. Sotavankeuden ankarissa oloissa hän oli kuitenkin menettänyt sekä vaimonsa (k. 1721) että neljä kuudesta lapsestaan. Suomeen hän oli tuonut mukanaan kaksi elossa olevaa lastaan, pojan ja tyttären.

3. RAMSAYN KOTIKARTANONA

Avioliiton kautta Carl von Göbenistä tuli sekä Jyrängön säteriratsutilan että Honkilan ja Jussilan eli Tommilan kruunutilojen muodostaman toisen ratsutilan haltija. Carl von Göben kuoli Tukholmassa vuonna 1750, jolloin hänen poikansa, Savon prikaatin kapteeni Arvid von Göben, peri Jyrängön säteriratsutilan. Vuonna 1756 hän lunasti myös jälkimmäisen tilan perintötilaksi, mikä antoi hänelle oikeuden molempien tilojen myyntiin vapaalla kaupalla.

Arvid von Göben möi omistamansa tilat saman tien Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentissä palvelleelle kapteeni Fredrik Adolf Ramsaylle (s. 09.11.1712 Somerniemi, k. 10.03.1783 Nynäs). Kauppa käsitti Honkilan ja Jussilan eli Tommilan ratsutilan, Jyrängön säteriratsutilan, sekä siihen vuonna 1751 liitetyn Myllykylän talon maat. 13.11.1756 päivätyn kauppakirjan mukaan kauppahinta oli 40.000 kuparitaalaria. Osto tapahtui ilmeisesti suurimmaksi osaksi velaksi, sillä Jyrängön tilat kiinnitettiin heti velan vakuudeksi.

Fredrik Ramsay omisti myös Näsin kartanon (Näsegård) Porvoossa vuosina 1754–68. Fredrikin serkku maaherra Anders Ramsay osti Espoonkartanon vuonna 1756.

Fredrik Ramsay ryhtyi ilmeisesti heti rakennuttamaan asuinkartanoa perheelleen vanhan säterin takamaille. Alkuperäisessä muodossaan Nynäsin asuinrakennus oli huomattavasti nykyistä pienempi, yksikerroksinen ilman kivijalkaa, suoraan maan päälle rakennettu hirsirakennus. Ovi oli keskellä julkisivua ja sen molemmin puolin oli kolme ikkunaa. Rakennuksessa oli eteinen, salonki ja kaksi huonetta molemmin puolin. Nykyinen ruokasali on ollut keittiö. Seinien sisäpinnat olivat savella päällystetyt, lattiat ja katto oli rakennettu jykevistä lankuista. Tämä rakennusmuoto edusti Suomen, köyhän rajamaan yksinkertaista, mutta tyypillistä barokkiajan rakennustaiteen muotoa.

Ilmeisesti rakennuspaikalla on ollut pienempi rakennus, mahdollisesti jonkun alustalaisen torppa. (Olisi mielenkiintoista tutkia erityisesti vanhan keittiöosan seinähirret, joista asia saattaisi varmistua.)

Vanhinta Nynäsin kartanoa aidoimmillaan on näkyvissä vieläkin kartanon nykyisessä keittiössä, sen vieressä olevassa palvelijanhuoneessa ja eteisessä. Onko nämä kaksi erillistä rakennusta yhdistetty jo tässä rakennusvaiheessa, ei varmuudella voida sanoa. Yhdistämisvaiheessa pienempää rakennusta on jouduttu leventämään valeseinällä noin metrin verran, jotta rakennuksen ulkoseinäpinta on saatu samaan linjaan. – Levennys on yhä nähtävissä nykyisen keittiön ikkunasyvennyksenä. – Yhdistämisen yhteydessä taloon tuli ovi ja ikkuna lisää.

Päärakennus, joka käsittää nykyisen päärakennuksen pitkän ja matalan alakerran ilman nykyistä keittiötä, valmistui todennäköisesti 1760-luvun puolen välissä. Fredrik Ramsay muutti vaimonsa Hedvig Juliana Boije af Gennäsin (s. 18.12.1723, k. 14.11.1795) ja viiden lapsensa kanssa Porvoosta Heinolaan kuitenkin jo vuonna 1758 Jyrängön säteriratsutilalle. Muuttovuosi on päätelty siitä, että perheen lapsista Hedvig Sofia syntyi loppuvuodesta 1757 (s. 28.11.1757, k. 11.05.1841) Näsegårdissa Porvoossa, mutta jo seuraava lapsi, Vendla Charlotta, syntyi Jyrängön säteriratsutilalla Heinolassa toukokuussa 1759 (s. 23.05.1759, k. 08.11.1759).

Varsinkin perheen äidille uudelle paikkakunnalle muuton on täytynyt olla raskasta, sillä kaikkiaan yhdeksästä lapsesta perhe menetti kolme jo pieninä vuosien 1757-59 aikana. – Vuonna 1765 Fredrik Ramsay erosi majurin arvoisena sotapalveluksesta.

Rahahuolet painoivat Fredrik Ramsayta aina 1780-luvulle saakka. Vielä vuonna 1774 velkoja oli niin paljon, että puolet kartanosta, eli Jyrängön säteriratsutila, joutui pakkohuutokaupan kohteeksi. Tila pelastettiin siten, että Fredrik Ramsay möi muodollisella kaupalla koko omaisuutensa vanhimmalle pojalleen, vänrikki Johan Adolf Ramsaylle (s. 02.02.1748, k. 16.04.1784), sopimuksella, että tämä ottaa vastatakseen perheen veloista ja toimeentuloista. Tämän jälkeen Johan Ramsay huusi 50.000 kuparitaalarilla isänsä kartanon itselleen.

Kauppa rahoitettiin luovuttamalla Tommilan ratsutila ja Jyrängön säteriratsutila, kuninkaan hyväksyttyä ensin uuden hallintokorttelin rakennussuunnitelmat, kruunulle 60.000 kuparitaalerista tulevaksi maaherran residenssiksi. – Maaherra halusi uuden hallintokorttelin Heinolan kirkonkylän ulkopuolelta ja Jyrängön virran pohjoisranta viehätti häntä.

Vanhan Kymenkartanon ja Savonlinnan läänin rajat oli järjestetty uudelleen vuonna 1747, jonka jälkeen Kymenkartanon lääni ulottui Päijänteeseen ja Porvoonjokeen asti. Maaherranvirasto, joka ennen lääninjakoa oli ollut sijoitettuna Degerbyhyn (nykyinen Loviisa), muutti vuonna 1779 uuteen sijoituspaikkaansa, noin 200 asukkaan Hollolan pitäjän Heinolan kirkonkylään. – Vaikka Heinolalle myönnettiin kaupunkioikeudet vuonna 1839, alkoi toiminta kaupunkina vasta vuonna 1843, jolloin uudessa lääninjaossa maaherranvirasto siirrettiin Mikkeliin.




Johan Ramsay erosi armeijasta ja alkoi heti kohentaa kartanon taloutta mm. perustamalla läheisyyteen tiilitehtaan. Todennäköisesti kartanon maiden kaupoista saaduilla rahoilla hän aloitti myös päärakennuksen lisärakentamisen. Rakennuksen keskiosaan tehtiin toinen kerros, jolloin neli-ikkunainen salonki, pieni kabinetti ja kaksi huonetta toivat lisätilaa herrasväelle. Alakerran vanhasta salongista rakennettiin portaat toiseen kerrokseen. Hieman korottaen rakennuksen siipiä saatiin myös ullakkotilaa ja kaksi tulisijatonta kamaria. Samoin rakennettiin kahdet ullakkoportaat, toiset nykyisestä eteisestä ja toiset keittiön eteisestä. Kaikki tehtiin entiseen tyyliin, mutta kustavilaisen ajan uudisrakennuksesta tuli ennennäkemättömän uhkea.

Yläkerran kaunismuotoisista ovista voi vielä aistia sen loistokkuuden, joka yläkerran salongissa vallitsi. Ikkunat ovat korkeat. Huoneissa on valoa ja avaruutta, friisimaalaus ja koristepanelointeja. Muina merkkeinä tästä uudistuksesta ovat vieläkin näkyvissä oleva rakennuksen kivijalka ja siipien ulkolaudoituksesta näkee, miten rakennusta on korotettu. Ulkoseinät oli maalattu keltamullalla.

Uudistukset ulottuivat myös pihamaalle ja puistoon. Ruusut, sireenit, lehtokujat ja kuusiaidat muodostivat kauniin kokonaisuuden. Laajan puiston kunnaalle rakennettiin myös ajan romanttisen tyylin mukainen huvimaja, ja kartano kuvastui puiston ruutanalammikon pinnasta. – Ei ole olemassa tarkkaa tietoa eri rakennusvaiheiden ajoituksesta, eikä siitä, mikä osuus missäkin rakennusvaiheessa eri Ramsaylla on ollut. Rakentaminen ja kunnostaminen on saattanut kestää jopa 1820-luvun alkuvuosiin saakka.

Fredrik Ramsayn suuri lapsijoukko harveni vuosien kuluessa. Vanhan majurin kuollessa vuonna 1783 Nynäsiä isännöi toimelias Johan Ramsay, joka itse kuoli naimattomana jo vuotta myöhemmin 36-vuotiaana. Kartano siirtyi tämä jälkeen ainoalle vielä elossa olevalle Fredrik Ramsayn pojalle, majuri Christer Vilhelm Ramsaylle (s. 18.04.1753, k. 06.09.1796), joka oli mennyt naimisiin Eva Juliana Jägerhorn af Spurilan (s. 1753, k. 1837) kanssa vuonna 1776. – Christer Ramsay omisti myös Näsin kartanon Porvoossa vuosina 1769-77.

Christer Ramsayn isännyyden aika on ehkä ollut Nynäsin kartanon mielenkiintoisinta aikaa, sillä kartanon läheisyydessä tapahtui koko Suomen historiaan vaikuttavia asioita. 1700-luvun Suomen itsenäisyysliikkeen voimahahmo, eversti Yrjö Maunu Sprengtporten, asui 1780-luvulla läheisessä Seestan kartanossa. Hänen lähin aatetoverinsa ja ns. Anjalan liiton upseerikapinan alullepanija, majuri Anders Johan Jägerhorn, oli Nynäsin armon Evan veli. On varmaa, että politiikasta, sodasta ja itsenäisestä Suomesta on Nynäsin saleissa keskusteltu näinä vuosina hyvin paljon.

Kartanon isäntä vaihtui jälleen vuonna 1796. Herraksi tuli Christer Ramsayn poika, vänrikki Fredrik Adolf Ramsay (s. 20.01.1777, k. 29.09.1853), joka palveli Hämeenlinnan jääkäripataljoonassa vuoteen 1810 kohoten majurin arvoon. – Fredrik Adolf Ramsay merkittiin Suomen Ritarihuoneen kirjoihin suomalaisena aatelismiehenä vuonna 1818.

Fredrik Ramsay avioitui kolme kertaa. Hänen ensimmäinen vaimonsa ja serkkunsa Viveka Vilhelmiina von Essen af Zellie (s. 15.10.1786) kuoli lapsivuoteeseen 09.02.1812. 27.11.1814 Fredrik Ramsay avioitui toisen vaimonsa Carolina Ulrika Hagströmin (s. 02.05.1784, k. 08.05.1836) kanssa. Yhdeksän leskeysvuoden jälkeen 68-vuotias majuri Ramsay avioitui 06.08.1845 kolmannen kerran 40 vuotta nuoremman Lovisa Fredrika Dorotea Nykoppin (s. 09.02.1817, k. 27.08.1901) kanssa.

Vanhan majurin kuoleman jälkeen vuonna 1853 Nynäs siirtyi hänen ensimmäisestä avioliitostaan syntyneelle ainoalle pojalle Fredrik Vilhelm Ramsaylle (s. 13.01.1812, k. 19.10.1879). ”Fritz-sedäksi” kutsuttu Fredrik kärsi vaikeasta silmäsairaudesta. Hän ei suvun perinteiden mukaan luonut uraa sotilaana, eikä virkamiehenkään ura onnistunut silmäsairauden vuoksi, joten hän omistautui kokonaan kotikartanonsa maanviljelyyn. Vanhemmalla iällä Fredrik Ramsay sokeutui kokonaan.

Fredrik Vilhelm Ramsay avioitui 15.12.1853, muutama kuukausi isänsä kuoleman jälkeen, Hedvig Carolina Borgenströmin (s. 22.10.1814, k. 18.02.1878) kanssa. Pariskunnalle ei syntynyt lapsia. Fredrik Ramsay kuoli kotonaan Nynäsissä 76-vuotiaana vuonna 1879 vain vuosi Hedvig-vaimon kuoleman jälkeen.

Ramsay -suvun suorassa omistuksessa Nynäsin kartano säilyi 124 vuoden ajan, vuodesta 1756 vuoteen 1879, jolloin Fredrik Vilhelm Ramsayn kuollessa suvun tämä haara sammui miehen puolelta.

4. RAMSAYN JÄLKEEN

Fredrikin sisarpuoli, Juliana Sofia Ramsay (s. 22.08.1815, k. 25.05.1858), oli solminut 10.12.1843 avioliiton Lääkintöhallinnon ylijohtajan, valtioneuvos Carl Daniel von Haartmannin (s. 1792, k. 1877) kanssa. Heidän lapsensa olivat sukutilan lähimmät perijät.

Juliana Ramsayn toiseksi vanhin tytär, Naema Maria Helena von Haartmann, oli avioitunut vuonna 1873 Turun hovioikeuden kanslistin, myöhemmin senaattori, Oskar Fredrik Wilhelm Gyllingin kanssa. Naema von Haartmann kuitenkin kuoli jo kolmen avioliittovuoden jälkeen. Vuonna 1882 leski lunasti tilan kokonaan itselleen muilta perillisiltä. – Senaattori meni uudelleen naimisiin vuonna 1886 Hedvig Richterin kanssa.

Vuonna 1896 Nynäsin kartano myytiin ja vanha sukuyhteys katkesi lopullisesti. Nynäsin nielaisi Suomen puutavarateollisuuden 1870-luvun lopulla alkanut ensimmäinen suuri nousuaalto. Yhtiöiden kilpaillessa metsävaroista lähellä Kuusankoski-Voikkaan teollisuuslaitoksia, koko Nynäsin osti Tampereen Kattohuopatehdas Oy:n isännöitsijä, varatuomari (vuorineuvos vuodesta 1899) Rudolf Elving yhtiön nimiin (myöhemmin Kymin Osakeyhtiö, nykyisin UPM-Kymmene). Entisen säterin alue käsitti silloin 5.000 hehtaaria maata ja kauppahinta oli 300.000 silloista markkaa.

Vuonna 1899 peltomaat annettiin vuokralle Heinolan Panimo Oy:lle 20 vuodeksi, ja panimon isännöitsijä G.A. Appelberg asui koko vuokra-ajan päärakennuksessa. Nynäsin metsät olivat samaan aikaan Kymiyhtiön hakkuu-, istutus- ja metsänparannusmenetelmien sekä uusien puulajikkeiden tärkein kokeilualue. Sen vuoksi kartanon metsiä hoidettiin erityisellä huolella. Tästä ovat yhä esimerkkinä kartanon ympäristön jalokuusimetsiköt.

Vuokra-ajan jälkeen vuonna 1919 Kymiyhtiö otti koko tilan hoitoonsa, myös kartanon maanviljelyksen ja karjanhoidon. Kulmittain vanhan päärakennuksen kanssa, siitä vähän matkan päähän, rakennettiin uusi tilanhoitajan eli pehtorin asunto. (Talossa perus-korjausta tehtäessä paljastui, että seinähirsiin oli liimattu vuoden 1839 sanomalehtiä.) Tilalle oli jo aiemmin rakennettu useita muita talous- ja työväen rakennuksia. - Aina viimeisiin sotavuosiin saakka heinolalaiset saivat tinkimaitonsa Nynäsistä.

Kymin Osakeyhtiön toimeksiannosta arkkitehti A.W. Ranckenin johdolla Nynäsin vanha päärakennus kunnostettiin vuonna 1937 museoksi. Muutamaa vuotta myöhemmin kartano kuitenkin tyhjennettiin siirtoväen majoitustiloiksi. - Suuri osa tilan maista pakkolunastettiin siirtoväestön asuttamiseen 1940-luvun lopulla.

Vuonna 1947 Kymin Osakeyhtiö lahjoitti kartanon rakennuksineen sekä ison maa-alueen niiden ympäriltä Suomen Punaisen Ristin omistukseen. Tilan rakennuksiin oli sijoitettu vielä silloin karjalaista siirtoväkeä.

Vuonna 1948 suoritettiin rakennusten peruskorjaus ja korjattuihin tiloihin sijoitettiin sotasokeiden koulutus- ja virkistyskeskus. Kartanossa toimi sotasokeiden koulutus-internaatti vuoteen 1959 asti. Vuonna 1960 solmivat SPR ja Sotasokeat ry. Nynäsin tilaa koskevan sopimuksen 20 vuodeksi. Sopimuksen mukaan yhdistyksen käyttöön luovutettiin tilan silloiset ulkorakennukset, vain päärakennus jäi SPR:n käyttöön.

Sotasokeat ry. rakensi 1960-luvulla rannan läheisyyteen hirsisaunan, pienen huolto-rakennuksen ja kuntoutushallin. Edelleen sotasokeiden yhä pienenevä joukko on oikeutettu kesäaikana käyttämään tilan majoitusrakennuksia virkistys-käyttöön. Myös sotasokeiden leskillä on mahdollisuus kesäisin majoittua alueella.

Vuonna 1955 kartanon päärakennus luovutettiin SPR:n Mikkelin piirin käyttöön vanhainkodiksi. Piiri lopetti tämän toiminnan tiukentuneiden paloturvallisuusmääräysten vuoksi vuonna 1966. Ennen toiminnan lopettamista aivan päärakennuksen välittömään läheisyyteen rakennettiin saunarakennus.

Vuodesta 1967 lähtien on Nynäsin kartano toiminut ensisijaisesti SPR:n koulutuskeskuksena. Keskeisimpiä kursseja ovat olleet ensiapuryhmänjohtajakurssit, jotka muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on järjestetty Nynäsissä.

5. TILA JA SEN RAKENNUKSET

Nynäsin tila Heinolan kaupungin Myllyojalla sijaitsee noin kuusi kilometriä Heinolan keskustasta Lahteen päin. Tila rajoittuu lännessä Ruotsalainen-järven Nyynäinen-lahteen ja idässä vanhaan Heinolan valtatiehen. Tilan koko on nykyisin n. 12 hehtaaria, joista kolme hehtaaria peltoa. Alueen luoteiskulmassa on neljä asemakaavoitettua omakotitonttia, joiden yhteinen pinta-ala on hieman vajaa 3.000 m2. Alueen pohjoisosassa on kaavoitettavissa vielä noin hehtaarin suuruinen alue.

Tilan päärakennus käsittää alakerrassa keittiön lisäksi kahdeksan ja yläkerrassa viisi huonetta, lisäksi neljä WC:tä ja eteistilat, yhteensä noin 486 m2. Tilalla on myös tiilestä rakennettu 3-kerroksinen ruokala- ja majoitusrakennus, jossa aikoinaan toimi mylly (A-talo), kaksi hirsistä asuinrakennusta (B-talo, eli "pehtorin talo" ja C-talo), sekä vuonna 1998 valmistunut uusi kurssilaisten asuinrakennus (D-talo). Tiilestä rakennettu talli on kunnostettu ja se on toiminut vuodesta 1994 alkaen koulutusrakennuksena. Piha-alueella on lisäksi saunarakennus, kaksi isoa hirsirakenteista ja kaksi pientä lautarakenteista varastorakennusta sekä maakellari. Hiukan syrjässä varsinaisesta pihapiiristä ovat huvimaja ja lämpökeskus.

6. PERINNE

Vanha rakennus voi kertoa tarinoita menneistä vuosisadoista ja sukupolvista. Monet Nynäsin herroista ovat viettäneet parhaat miehuusvuotensa sotilaan elämää. Siksi tilaa ovat usein hallinneet kartanon rouvat, Nynäsin Armot, talonpoikaisten pehtoriensa avustamina. Nynäs on nähnyt nälänhädän ja sodan vuodet, mutta myös maanviljelyn tuoman vaurauden ja iloisen seuraelämän.

Puistossa on kumpare, josta kansa kertoo surullista tarinaa toisen maan sotilaasta. Pihapiirissä on lukuisia kaksilatvaisia, vieras-maalaisia kuusia ja Sinilähde, jonka nimi pohjautuu kansanperin-teen mukaan tarinaan kahdesta lähteeseen hukkuneesta "sini-verisestä" aatelislapsesta.

Vanhat ihmiset kertovat, että menneet polvet ovat edelleen nähtävissä kartanossa. Ramsayn suvusta kertoo myös J.L. Runebergin kirjoittama Matkamiehen näky -runo. Se on kertomus äidistä, joka vanhan palvelijan kanssa kulkee kartanossa, katselee ikkunasta ja odottaa kahta sodassa olevaa poikaansa. Kumpikaan heistä ei palaa, sillä toinen kaatui Lemun ja toinen Lapuan taisteluissa.

Kuitenkaan Nynäsin historia ei ole synkkä tai pelottava. Se on tarina oman aikansa ihmisistä iloissaan, suruissaan ja ennen kaikkea ihmisinä.

Menneisyyteen nojautuen ja nykytietämystä hyödyntäen Nynäsin kartanosta kertovaa historiaa on muokannut Ari Misukka.
Nummi-Pusulassa 24.06.1996



LÄHTEET:

Carpelan, Tor: Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna ätterna. Frenckellska tryckeri 1954–65


Cederberg, A.R. – Ojala, Veikko: Heinolan kaupungin historia. Heinolan kaupunki 1948


Danielson, J.R.: Suomen sota ja Suomen sotilaat. Weilin & Göös 1896


Enden, Rauno: Heinolan kaupungin historia 2. Heinolan kaupunki 1989


Lönnqvist, Bo: Vanhoja kartanoita Helsingin seudulla. Schildts 1995


Mäki-Kuutti, Tarmo: Historiallinen kuvaelma Nynäsin vaiheilta. 1983


Mäki-Kuutti, Tarmo – Toivonen, Matti: Nynäsin historiikki –moniste


Ramsay, Jully: Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden. Förlagsaktiebolaget Söderström & C:o 1909


Rancken, A.W.: Nynäsin säteri ja sen omistajat. Kymin Osakeyhtiö 1938


Rosen, Gunnar: Sata sodan ja rauhan vuotta. Suomen Punainen Risti 1877–1977. Suomen Punainen Risti 1977


Rosen, Gunnar: Nynäsin kartanon varhaishistoria uusiksi -moniste. 1995


Rosen, Gunnar: Perinteiden Nynäs. SPR 1997


Tuuri, Antti: UPM-Kymmene, Metsän jättiläisen synty. Otava 1999


Wilmi, Jorma: Heinolan pitäjän historia. Gummerus 1988


Vilppo, Marja-Liisa – Saressalo, Lassi: Kartano meren rannalla. Elämää ja historiaa Ala-Lemussa. Turun Porvarillinen Kulttuuri-yhdistys ry 1986

LIITETIEDOT:

Skotlantilainen Ramsay -suku on tullut Suomeen Ruotsin kautta 1570-luvun lopulla. Suomessa asuvan Ramsay -suvun ”alkukoti” on n. 75 km Edinburghista pohjoiseen sijaitseva Bamff Castlen linna. Linna on kuulunut Ramsayn suvulle vuodesta 1232. Varsinainen linna on sotien melskeissä tuhottu, mutta linnan entinen olutpanimo toimii nykyisin hotellina Paul ja Louise Ramsayn johdolla. – Suomessa ja Ruotsissa suvun nimi äännetään ”Ramse”.

----------------------

Fredrik Adolf Ramsay, s. 09.11.1712 Palikainen, Somerniemi, k. 10.03.1783 Nynäs, ”i stenpassion” – vihitty Sannäs, Porvoo 05.03.1745 Hedvig Juliana Boije af Gennäsin kanssa, s. 18.12.1723, k. 14.11.1795 Nynäs, ”i slag”

Heidän lapsensa:

1. Christina Julia, s.15.01.1746 Somerniemi, k. 20.10.1829 Paaso, Heinola – vihitty Nynäs 04.10.1764 ev.ltn. Carl Reinhold von Essenin kanssa, s. 27.06.1734 Paaso Heinola, k. 19.04.1809 Paaso Heinola
2. Johan Adolf, s. 02.02.1748 Kimala, Somerniemi, k. 16.04.1784 Nynäs, ”i vatt sot”
3. Carl Fredrik, s. 14.08.1750 Sääksmäki, k. 10.05.1758
4. Christer Vilhelm, s. 18.04.1753, k. 1796, majuri
5. Anna Lovisa, s. 16.09.1755 Näsegård Porvoo, k. 07.10.1757 Porvoo

6. Hedvig Sofia, s. 28.11.1757 Näsegård Porvoo, k. 11.05.1841 Nynäs Heinola, ”av ålderdom, ogift” 7. Vendla Charlotta, s. 23.05.1759 Jyränkö, Heinola, k. 08.11.1759 Jyränkö Heinola
8. Fredrik, s. 27.08.1760 Jyränkö, Heinola, k. 1831, majuri
9. Anna Elisabet, s. 16.06.1763 Jyränkö, Heinola, k. 15.02.185? Nynäs Heinola, ”av ålderdom”

Ramsay, Jully: Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden, 1909

* * *

MATKAMIEHEN NÄKY -runon taustoja

Vapaaherra Anders Wilhelm Ramsay (1777-1808) osallistui Suomen sodassa Siikajoen ja Revonlahden taisteluihin Hämeen läänin jalkaväkirykmentin joukoissa kapteenina. Ylennettiin majuriksi ja toimi kenraalimajuri E.E.G. von Vegesackin adjutanttina kaatues-saan Turun lähellä Lemun taistelussa 20.06.1808. – A. Wilhelm Ramsayn kuolinpaikalle istutettiin myöhemmin tammi.

Vapaaherra Carl Gustaf Ramsay (1783-1808) oli Suomen sodan alkaessa Uudenmaan rakuunarykmentin luutnantti, osallistui Siikajoen taisteluun ja toimi von Döbelnin adjutanttina haavoittuessaan kuolettavasti Lapuan taistelussa 14.07.1808.

Nuorukaisten isä oli vapaaherra Otto Wilhelm Ramsay (k. 1806) ja heidän äitinsä, edellisen serkku, vapaaherratar Sofia Loviisa Ramsay (k. 1816). Suomen sodan jälkeen vapaaherratar Ramsay lyötätti poikiensa rintakuvilla somistetun muistorahan heidän kunniakseen.

* * *

”Pultavan luona joutui vangiksi muiden muassa silloinen majuri Johan Carl Ramsay, Jakarin kartanon omistaja, josta myöhemmin tuli kenraali ja Kymenkartanon läänin maaherra. Parin suomalaisen komppanian mukana hänet lähetettiin eräälle erämaaseudulle Volgan varrelle. Siellä hän ja hänen miehensä raivasivat maata pelloksi ja perustivat kokonaisen siirtokunnan, joka hänen mukaansa sai nimekseen Ramsaja. Kylä on vähitellen kehittynyt ja vaurastunut, siitä on tullut tärkeä rautatieasemakin, joka sijaitsee melko lähellä Tsaritsyn kaupunkia [*].

Kahdentoista vuoden vankeuden jälkeen ruotsalaiset joukot saivat luvan palata kotiin, mutta heidän perustamansa siirtokunta säilytti nimensä.”

Anders Ramsay: Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2 (s. 410), WSOY 1987

kts. www.gutenberg.org/etext/16481
Anders Ramsay, Muistoja lapsen ja hopeahapsen

[*] nykyinen Volgograd (entinen Stalingrad)

Sivun alkuun

Aloitussivulle Kimalan historiaa Avellanit Konsinit Åvikin Zidbeck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut ja pensaat Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhoja Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä

Jos Sinulla on Kimalaan liittyviä vanhoja kuvia tai
muuta materiaalia, ota yhteyttä:

Pertti Toukkari: (05) 374 6763, 041 543 8890
Sähköposti: pertti.toukkari@sci.fi

PALAUTETTA, TERKKUJA Kiitos!

© Pertti Toukkari 17.7.2009


Musiikki: bwv846.mid
Vieraita 12.7.1999 lähtien



VIERAILIJOITA SIVUSTOLLA
27.2.2008 LÄHTIEN