Oskar Konsin
Kimalan isäntänä
1868–98

Pertti Toukkarin dokumentti © Kimalan kartanosta. Tervetuloa.
Näppäile haluamaasi. (Haku = Ctrl+F)
Päivitys 2.11.2013


Oskar Konsin Kimalan
isäntänä 1868–98
Oskar Konsinin tila-
kaupat 1867–68
Konsinien kirjeenvaihtoa
(på svenska)
Konsinien kirjasto
1800-luvulla
Oskar opiskelee
Tukholmassa
Henric ja Oskar Konsinin
laulukirjoista
Tilusselvitys 1865 Oskar Konsinin
kuolema 1898 ja perilliset
Kaarlo Merimaan
tarinoita Kimalasta
Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Åvikin Zidbeck Kimalan historiaa Muuta Kimalasta Someron
kartanot
Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Puutarhalinkkejä

Oskar Konsin Kimalan
isäntänä 1868–98


Oskar Konsin.
Kuva Someron historia II, s. 85




Metsäkonduktööri Oskar Konsin isännöi Kimalaa vuoteen
1898 asti.
Leeni Tiirakari & Manu Kärki:
Someron kartanot, s. 100

225 x 225 mm 240 sivua
ISBN 978-952-5330-45-8
Amanita 2011
Lisäinfoa 23.11.2011 ilmestyvästä teoksesta
Amanitan verkkosivuilta


Metsäkonduktööri Oskar Henrik Isidor Konsin (28.5.1835–10.9.1898) oli Someron kirkkoherran Henric Konsinin vanhin poika. Hän osti Kimalan äidiltään vuonna 1868. Oskar Konsin tuli ylioppilaaksi 1857, opiskeli aluksi lakia Helsingin yliopistossa, [Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto Suomessa] mutta vaihtoi alaa parin vuoden kuluttua. Metsäalaa hän opiskeli Ruotsissa. Tukholman Kongl. Skogs Institutenin jälkeen Konsin suoritti 21.6.1861 varsinaisen virkatutkinnon Maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallituksessa Suomessa, jolloin hän sai metsäkonduktöörin arvon ja samalla kelpoisuuden valtion virkaan metsänhoitajana.

Metsäkonduktööri oli melko vähäpätöinen arvo autonomisen Suomen keisarillisessa virkajärjestelmässä. Se kuului alimpaan, 14. luokkaan, ja oli siinäkin viidenneksi alhaisin. Esimerkiksi hulluinhoitolaitoksen taloudenhoitajan virka oli 15 askelmaa korkeammalla. Metsänhoitajan virka oli jo korkeammalla. Se kuului 9. luokkaan. Metsänhoitajan kanssa luettolossa olivat muun muassa hovioikeuden notaari ja laivaston aliluutnantti.

"Arvojärjestys Suomen Suuriruhtinaanmaalle

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-kokoelma. N:o 29. 1897.
(Julkiluettava saarnastuolista.)
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Arvojärjestys Suomen Suuriruhtinaanmaalle.
Annettu Helsingissä, 15 p:nä Heinäkuuta 1897.

Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Asiasta tehdyn esityksen johdosta olemme Me katsoneet hyväksi armossa vahvistaa seuraavan Arvojärjestyksen Suomen Suuriruhtinaanmaalle.

1:nen Luokka.

2:nen Luokka.
Kenraali.
[...]
14:sta Luokka.

Kopisti Suomen Passivirastossa Pietarissa.
Wiipurin Lääninkansliankirjuri.
Lääninhallituksen Arkistonhoitaja.
Lääninkanslisti.
Lääninkonttoristi.
Poliisikomisarius.
Lääninsairashuoneen Taloudenhoitaja.
Hulluinhoitolaitoksen Taloudenhoitaja.
[...]
Metsäkonduktööri.
Koivulan kasvatuslaitoksen Kirjanpitäjä.
Musiikinopetuksen virkamies kaartinpataljoonassa.
Taloustirehtööri.
Kollegirekistraattori."
Vuosina 1864–1871 Konsin oli sotilasvirkatalojen tarkastajana Hämeen ja Mikkelin lääneissä, ja 1872 hänet nimitettiin Turun ja Porin läänin virkatalojen tarkastajaksi (boställsinspektör). Virkatalot olivat sotilas- ja siviilivirkamiesten luontaisetuja. Tästä virasta hän erosi 16.1.1874 sairauden takia ja ryhtyi Kimalan säterirusthollin päätoimiseksi isännäksi.

63-vuotias Oskar Konsin kuoli syksyllä 1898.




1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Oskar Konsinin Åbo gymnasiumissa kirjoittama "Tankelära"-vihko. "Tänk först och tala sen. Oskar Henrik Isidor Konsin." Åbo den 27.11.1854.




A.E. Arpen todistus Oskar Konsinin yo-tutkinnosta:
"Att Studeranden Oskar Henrik Isidor Konsin vid Studentexamen undergått förhör i Teologi med biblisk och kyrkohistoria, Moral, Logik, Historia, geografi, aritmetik, geometri, stereometri, algebra, trigonometri, fysik, naturalhistoria, hebreiska, grekiska, latin, tyska och finska språken, såsom varda härmedelst på begäran intygadt.
Helsingfors den 11 December 1858.
A. E. Arppe.
* * *
Adolf Edvard Arppe (1818–94), teollisuusmies Nils Arppen veli,
oli (luonnontutkija, senaattori) Helsingin yliopiston kemian
professorina 1847–70 ja rehtorina 1858–69.


kts. myös ylioppilasmatrikkelin tiedot: Adolf Edvard Arppe

Ylioppilastutkinnon jälkeen (1857 Åbo Gymnasium) hän opiskeli 1857–1859 lakia Helsingin yliopistossa, mutta siirtyi kuitenkin metsäalalle.


YLIOPPILASMATRIKKELIN TIEDOT OSKAR KONSINISTA

18.9.1857 KONSIN Oskar Henrik Isidor 17633.
* Kuorevesi 28.5.1835, vanht khra, rovasti Henrik Konsin ja Ebba Wilhelmina Wanochius.
Yo Åbo gymn. Jur. yo. Metsäopinnot Tukholmassa. Mht 1861. Virkatalojen tarkastaja Turun ja Porin läänissä 1872-74.
Viimeksi tilanomistaja Somerolla. † siellä 10.9.1898. – Pso 1866 Ida Katarina Randelin.


"Vid det förhör Studeranden af Juridiska Fakultetet Oskar Henrik Isidor Konsin denna dag undergått i Allmän och Fäderneslandets Statistik hafva hans ingifter i nämnde kunskapstycken blifvit bedömde med vitsordet Fullkomligt Nöjaktiga; hvilket härmed intygas. Helsingfors den 17 April 1858. – Karl Konst. Tigerstedt, förordnad åt första professoren i historien åligganden."
Pertti Toukkarin kokoelmat




"Vid enskilda förhör, anställda under sistledne Mars månad, har jag funnit Studeranden af Juridiska Fakulteten, Herr Oskar Henrik Isidor Konsin innehafva Ganska Nöjagtiga insigter uti elementerne af Psychologien samt den philosphiska Rättsläran och Statsrätten, som härmed intygas.
Helsingfors den 9. April 1858.
G. F. Aminoff
Pertti Toukkarin kokoelmat

GERMUND FREDRIK AMINOFF:
s. Rantasalmella 25.7.1796
Suomalaisen osakunnan kuraattori 1818–24.
Viipurilaisen osakunnan kunniajäsen 1829.
— Aleksanterin yliopiston filosofian dosentti 1831,
filosofian apulainen s.v.
Professorin arvonimi 1838.
Helsingin yksityislyseon esimies 1841–45.
Painotarkastuskomitean jäsen 1847–65.
Teoreettisen ja käytännöllisen filosofian vt. professori 1848,
vakinainen 1849, ero 1852.
† Helsingissä 21.5.1876.
Pso: 1837 Beata Sofia von Essen († 1890).




Tenttitodistus vuodelta 1859. Johan Philip Palmén
(* 1811 † 1896) oli siviililainopin ja roomalaisen oi-
keuden professori 1858–67. Lainopillisen tiedekun-
nan dekaanina Palmén toimi vuosina 1853–67.


kts. ylioppilasmatrikkelin tiedot: Johan Philip Palmén




"Studeranden af Juridiska fakulteten Oskar Henrik Isidor Konsin har i öferensstämmelse med föreskrifterna uti Kejs. Förordn. den 15 Maj 1848 § 16 och Kejs. Kung. den 7 April 1856 § 2 i dag hos mig undergått enskilt förhör uti de delar af lagstiftningen, som ega gemenskap med Bygningabacken och de som angå hemmans och jordlägenheters natur, Landmäteriet, Storskifts- och Skattlaggningsverket samt måttsystemet, hvilket samt att han dervid ådagalagt nöjaktiga insigter härigenom till bevis meddelas. Helsingfors den 6 April 1859.
Axel Wilhelm Liljenstrand (* 1821 † 1895) oli vuosina 1857–77 Helsingin yliopiston talousoikeuden ja kansantaloustieteen professori. Lainopillisen tiedekunnan dekaanina hän oli 1867–77.
kts. ylioppilasmatrikkelin tiedot: Axel Wilhelm Liljenstrand

Oskar opiskeli Tukholmassa 1861

Vuonna 1861 hän kävi kurssin Tukholman kuninkaallisessa metsä-instituutissa ja pätevöityi samana vuonna Suomessa metsäkonduktööriksi.

Oskar Konsin oli innokas puutarhuri. Hänen istuttamiaan puita ja pensaita kasvaa yhä Kimalan puistossa.

Kimalan kartanon isäntänä Oskar Konsin oli
9.7.1868–10.9.1898.



Oskar Konsinin ansioluettelo, Tjensteförteckning:
– Undergått Student examen 1857, Septemb. 18.
– Undergått förhör i Zologi 1858, Nov. 14.
– Undegått förhör i Jordabacken m. m. 1859, Febr. 5.
– Undergått förhör i Byggningabacken m.m. 1859, April 6.
– Antagen till Landtmäteri elev 1859, Juni 10.
– Utdimitterad från Skogsinstitutet i Stockholm 1861, Maj 16.
– Antagen till Forstkonduktör 1861, Juni 21.

Konsinin omat lisäykset:
– Undergått förhör i Psychologie, Philosphisk rättslära och Statsrätt 1858, Apr. 9.
– Undergått förhör i Allmän och fäderneslandets statistik 1858, April 17.
Pertti Toukkarin kokoelmat




Oskar Konsinin maanmittarioppilastodistus/ Antagningsbevis för Studeranden O.I. Konsin till landtmäteri elev "...Oskar Henrik Isidor Konsin härigenom omtagen till elev vid landtmäteri staten i landet för att Herr vicelandtmätaren A. Jansson i praktik och mätnings hanslag inöfvas kommande Studeranden Konsin, till följe häraf att emot noga iaktagande af sina åligganden åtnjuta de förmonen lösfattningarna stagda.
– Helsingfors, å Öfverstyrelsen för Landtmäteriet och Forstväsendet, den 10. Juni 1859.
– G.W. Gylden
Pertti Toukkarin kokoelmat


* * *

SUOMEN METSÄNHOITAJAT -matrikkeli Oskar Konsinista:

"KONSIN, OSKAR HENRIK ISIDOR, * i Kuorevesi 28.5.1835. Föräldrar: kyrkoherden, prosten Henrik Konsin och Ebba Wilhelmina Wanochius. Student 18.9.1857 från Åbo gymnasium. Under 1857–1859 idkat vid universitetet juridiska studier. Efter genomgången kurs vid skogsinstitutet i Stockholm avlagt examen vid överstyrelsen för lantmäteriet och forstväsendet 21.6.1861.

Forstkonduktör 21.6.1861; under 1864–1871 verkställt skogsindelning m.m. inom mil. boställen uti Tavastehus och St. Michels län; avgått från forststaten 25.9.1871; utnämnd till boställsinspektör i Åbo och Björneborgs län 18.1.1872; ett par år senare avgått på grund av sjuklighet och därefter ägnat sig åt skötseln av sin ägande Kimalan-Kartano lägenhet i Somero.

Gift i Somero 20.8.1866 med Ida Katharina Randelin * i Raumo 11.7.1841
d. i Helsingfors 11.3.1913.

[Oskar Konsin] d. i Somero 10.9.1898."
Suomen metsänhoitajat 1851–1931, s. 236 Mänttä 1931


Someron historia II, s. 86 (pikkukuvat)



Ida Kat(h)arina Konsin, o.s. Rande-
lin 11.7.1841–11.3.1913. Ida oli
Oskar Konsinin vaimo. Häitä juh-
littiin 25.9.1866.
Someron kartanot, s. 100



Someron kartanot, s. 233



Someron kartanot, s. 100



Oskar ja Ida Katharina Konsinin
hauta Someron vahalla hautaus-
maalla.
Pertti Toukkari

Oskar Konsin Tukholmassa

Kongl. Skogs-Institutet
i Stockholm

Konsin opiskeli 1860-luvulla Tukholman kuninkaallisessa metsäinstituutissa,
Kongl. Skogs-Institutet, per. 1828. (Hallussani on – kiitos somerolaisen kotiseutuaktiivin, kotiseutuneuvos Voitto Ollonqvistin – muun muassa vanhoja, Oskar Konsinin käsin kirjoittamia luentomuistiinpanoja: C. A. T. Björkmanin 'Föreläsningar i Skogskultur' tammikuulta 1861 ja 'Skogs-Teknologi' -luennoista 25.3.–30.4.1861) ja sai sieltä ideoita, joita toteutti Kimalan puutarhassaan.





Gamla skogsinstitutet, Strand-
vägen 58, Stockholm

"Gamla skogsinstitutet har fortfarande kvar den götiska karaktär byggnaden fick vid Johan Adolf Hawermans om- och tillbyggnad 1856. Inget har i stort sett ändrats sedan 1850-talet så paneler, dörrar och fyra kakelugnar finns kvar.
Foto: Nivå Landskapsarkitektur AB"
Gamla skogsinstitutet

– Tosin Ruotsin valtionarkiston tietojen mukaan "Skogs-institutets bevarade handlingar har ej ordnats som ett separat arkiv. De ingår istället i Skogshögskolans och Statens skogsforskningsråds arkiv. Vid en genomgång av elevmatriklarna från 1850- och 1860-talet har dock inga uppgifter om Oskar Konsins ev. studier påträffats."
Arkivarie Bo Lundström 6.12.1999 till Pertti Toukkari




Oskar Konsinin luentomuistiinpanot vuodelta 1861:
"Skogs Teknologi förläst af C. A. T. Björkman på
Kongl. Skogs Institutet ifrån o. m. den 25 Mars till
o. m. den 30. April 1861".

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18




Tervahautapiirros C.A.T. Björkmanin Skogs
Teknologi -luennosta 25.3.–30.4.1861. (36 s.)

Pertti Toukkarin kokoelmat



Luennoilla käsiteltiin myös metsästystä.
Pertti Toukkarin kokoelmat

1 2 3 4 5




Oskar Konsin kirjasi lehtikuusen
käpyjen ja siementen käsittelyoh-
jeita luentomuistiinpanoihinsa
tammikuussa 1861.
"Föreläsningar i Skogskultur af
C. A. T. Björkman. Stockholm i
Januari 1861. Osk. Konsin" (75 s.)

LUENNON SISÄLTÖ
s. 1
Fördelar af kultur i jemförelse med sjelfreproduktion
Kultur bör användas framför sjelfreproduktion
s. 2
Wal af trädslag för kultur
s. 3
Jemförelse mellan sådd & plantering
Användande af sådd
s. 4
Användnde af plantering
Lösberedande arveten vid kultur
s. 9
Handsådd

s. 11
Metoder för fröets bevarande
s. 12
Fröprof. att ut[??]öna fröens grobarhet
s. 14
Insamling l. bekhandling af de särskilda räslagens frön
s. 15
Utklangning
s. 18
A. Tallfrö
s. 19

B. Granfrö
s. 21
C. Lärkträdsfrö
s. 23
D. Silfvergrans frö
s. 24
E. Weymouths tall
Löfträdsfrön
Ekollon
s. 25
Förvarings sätt
s. 27
Prof på grobarhet
B. Bokollon
s. 28
Prof på bokollons grobarhet
s. 29
Björkfrö

s. 30
Alfrö
s. 31
Alm
s. 32
Askfrö
s. 33
Lönnfrö
Afvenbok
Ask
Hästkastanje
Lindfrö

s. 34
Rönnar
Hagtorn
Sibiriskt ärtträd
Stenfrukt
Hassel nötterna
Bärfrukter
Idegran
Enbären [?]
s. 35
T. Poppel & Pil
Söningsplatsens bredning
s. 38
Gödningssätt
s. 39
Egentliga såningen. Lämpligste tiden för sådd.
s. 41
Fröens mullbetäckning
s. 43
Sådd af de särkilda häckslagens frön
A. Tallfrö
s. 47
B. Gransådd
a) Bredsådd
b) Badsådd
c) Rutsådd
d) Såningsgrop
s. 49
C. Lärkträdssådd
D. Silfergran sådd
s. 50
E.Eksådd
s. 53
F. Boksådd
s. 54
G. Björksådd
s. 56
H. Alsådd

I. Gråalsådd

Plantering
s. 57
A. Rörliga plantskolor
B. Fasta plantskolor


Pertti Toukkarin kokoelmat

s. 67
Plantering i Skogsmark






Siementen idättämistä ym. esittelevä käsikirjoitus.
Pertti Toukkarin kokoelmat






KUNINGASMIELISYYTTÄ
AUTONOMIAN AJAN SUOMESSA

Oskar Konsinin vaarallisesta kuningasmielisyydestä
kielii papereiden joukosta löytynyt Oskar I:stä
runollisesti palvova käsikirjoitus.

Oskar I hallitsi 1844–1859


Kuninkaan ylistystä

6.
Hur skön, hur fridfulla ses min framtid blifva
ej öra ej språk kan toka hur jag vill!
Mitt lif, min själ för dig min Oskar blifva
Jag vill; i lif och död jag hör dig till!






Carl Adolf Theodor Björkman

s. 22.2.1831 k.13.8.1908 oli opettajana Skogsinstitutenissa 1850-luvulla. Hän oli opiskellut itsekin samassa oppilaitoksessa 1848–50 ja tehnyt metsätieteellisiä opintomatkoja Saksaan, Sveitsiin, Ranskaan ja Tanskaan 1857 sekä myöhemmin 1870-luvulla Itävaltaan, Preussiin ja Saksiin.


Carl Adolf Theodor
Björkman.


"B. var en skicklig skogsman och ämbetsman. Som lärare vid skogs institutet var han exemplarisk on nitisk. I början av sin lärartid hade han ett stort antal ämnen att sköta, och det fordrades därför stor arbets förmåga och stort intresse för att fylla alla de krav, som ställdes på honom. Under senare åren av sin lärarverksamhet fick han mera ode lat ägna sig åt skogsskötsel och skogsindelning. Någon lämplig lärobok i skogsskötsel för institutet fanns ej då, utan B. föreläste med ledning av tyska källor och egna erfarenheter från en studieresa i Mellaneuropa år 1857. Först sedan han lämnat sit lärarkall, fullbordade han sin "Handbok i skogsskötsel" , ett för sin tid framstående arbete, som under tvenne de- cennier blev huvudläroboken vid skogsinstitutet. Trakthyggesbruket var för den tidens kogsmän det allena saliggörandet. Även B. var en hängiven beundrare därav och försummade ej att vid undervisningen framhålla dess företräden framför blädningen.

Under sin lärarberksamhet påverkade B. elevernas vandel, och de sågo bland sina lärare främst upp till honom. Stor musikvän, befordrade han bildandet av en dubbelkvartett samt en kvartett av jägarhornoch andra mässingsinstrument bland eleverna."

Svenskt Biografiskt Lexikon Bd4, Stockholm 1924 s. 597, 599


Julkaisu: Handledning i skogsskötsel för allmoge.
Af C. A. T. Björkman. Prisbelönt af Kongl. patriotiska
sällskapet. Stockholm, Sigfrid Flodins boktryckeri. 1870.

http://www.skeptron.ilu.uu.se/broady/sec/mod_95-3.htm/



Tukholmassa toimineen Skogs Institutenin oli perustanut
"överhovjägmästare" Israel Adolf Ström 15.10.1828.

"Enligt stadgarna skulle Skogsinstitutet stå under styrelse av en chef och förestås av en direktör med en underlärare som sitt biträde.

Verksamheten har vidgats med tiden. Vid institutet anordnades två kurser: en högre, tvåårig, för undervisning i samtliga läroämnen och en lägre, drygt ett år, för undervisning i skogshushållningsläran samt de viktigaste bland biämnena.

Skogsinstitutet omorganiserade den 5 december 1914 till en skogshögskola, som övertog då de uppgifter och den undervisning som tidigare åvilat Skogsinstitutet.

Den 1 juli 1977 upphörde Lantbruks-, Veterinär- och Skogshögskolan som fristående skolor. Tillsammans bildade de Sveriges Lantbruks-universitet. Skogshögskolan utlokaliserades till Umeå och Garpenberg. Vissa delar överfördes också till Ultuna. I samband med utlokaliseringen överlämnades delar av högskolans handlingar till Riksarkivet. Enligt beståndsuppgifter finns 48 hyllmeter arkivmaterial omfattande åren 1912-1962. Skogsinstitutets handlingar har förmodligen överlämnats tidigare.

De efterfrågade uppgifterna kan alltså finnas på Riksarkivet:
http:/www.ra.se/ ".
Renata Arovelius/universitetsarkivarie (renata.arovelius@adm.slu.se)
11.11.1999 Pertti Toukkarille lähettämässään sähköpostiviestissä


"Svensk uppslagsbok skriver: Skogsinstitutet, tidigare högre läroanstalt för utbildning av förvaltande skogspersonal i Sverige. Det grundades av hovjägmästaren I. A. av Ström och fick stadgar 15/10 1828. Till lokal erhölls hovjägmästarbostället Stora Blå porten vid Djurgårdsbrunnsviken i Stockholm (nuv. Nobelparken), där Skogsinstitutet verkade till 1916, då Skogshögskolan övertog dess åligganden."
hskogsjo@mailbox.aalnet.aland.fi



Metsäkonduktööri Oskar Konsin 1861

"Ennen Evon metsäopiston avaamista 1862 kaikki metsänhoitajat kouluttautuivat ulkomailla, Venäjällä, Saksassa ja Ruotsissa. Oskar Konsinin oli suoritettava Tukholman Kongl. Skogs Institutenin jälkeen varsinainen virkatutkinto Maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallituksessa Suomessa 21.6.1861, jolloin hän sai metsäkonduktöörin arvon ja samalla kelpoisuuden valtion virkaan metsänhoitajana.


Oskar Konsinin metsäkonduktööri-
todistus 21.6.1861.


"Sedan Studeranden vid Kejserliga Alexanders Universitetet Oskar Konsin härstädes företedt intyg deräfven att han vid Kongl.Skogs Institutet i Stockholm theoretiskt och praktiskt studerat forstvetenskaperne samt jemväl föreledt bevis deräfven att han undergått godkända förhör uti dessa vetenskaper hos Direktorn för Evois forstinstitutet A af Forselles och t.f. forstmästaren derstädes A. G. Blomqvist, blef, uppå derom gjort ansökning samt med ståd af stadgandet i 18. punkten af Nödiga kungörelsen, angående organisation af forst staten i landet, gifven den 7. Maj 1859, offentlig examen med studeranden Konsin inför åfven styrelsen för Landtmäteriet och Forstväsendet i dag anstånd uti de kunskaps stycken som i Nådiga kungörelsen den 19. Maj 1855 för blifvande forstmän äro föreskrefna; och som Studeranden Konsin ådagalade sig derutinnan ega försvarliga insigter, som jag gått antaga honom, Studeranden Konsin till forstkonduktör, hvarjemte han tillåts aflägga trohuldhets och tjenste ed; deräfven detta skulle Konsin till bevis meddelas. – Helsingfors, å Öfverstyrelsen för Landtmäteriet och Forstväsendet, den 21. Juni 1861.
– C. H. Gyldén"
Pertti Toukkarin kokoelmat




Anton Gabriel Blomqvist
oli Evon kruununpuiston
vt. metsänhoitaja, kun Os-
kar Konsin pätevöityi Suo-
messa metsäkonduktöörik-
si. Blomqvist nimitettiin
Evon metsäopiston johta-
jaksi toukokuussa 1870
(eläkkeelle 1903). Hän
aloitti ulkomaiset puu-
lajikokeilut (mm. strobus-
ja sembramänty sekä lehti-
kuusi) Evolla.

Dendrologian Seuran Sorbifolia-
julkaisu 4/2004, s. 174. Lehdessä on laaja,
Timo Nuorasen kirjoittama artikkeli
"Evon hoitoalueen metsänviljelykokeilut
ulkomaisilla puulajeilla".

HELANDER, A. BENJ.: Anton Gabriel Blomqvist ja hänen aikalaisensa.
Hki 1936. 341 s. Ill. Hft. Omsl. ej helt fräscht. (Acta Forestalia Fennica 43.2)
kts. ylioppilasmatrikkeli


Oskar Konsin toimi vain 10 vuottaa metsähallituksen virkamiehenä, siirtyi sitten muihin tehtäviin ja lopulta hoitamaan maaomaisuuttaan."
Amanuenssi Leena Paaskoski (leena.paaskoski@lusto.fi) 5.11.1999 Pertti Toukkarille lähettämässään sähköpostiviestissä





Metsien taksoituslupa Oskar Konsinille 2.8.1864. Lupa koski Rongon ja Kepsun tiloja Vilukselassa, Jaatilan Kylän, Pusulan Isotalon ja Pitkäjärven Simolan tiloja "äfvensom att uppgöra hushållningsförslag för enhvar af dem, och dessa föslag, ju förr dess hellre hit insända till anbefalld granskning." Luvan myönsi Metsähallitus, Forststyrelsen.
Pertti Toukkarin kokoelmat





Lääninagronomi Robert M. von Fieandtin todistus Oskar Konsinin teoreettisista sekä käytännön maanviljelytiedoista ja -taidoista. Todistus on allekirjoitettu Padasjoella 3.10.1870.
Pertti Toukkarin kokoelmat




Boställsinspektör Konsin tarkasti
virkataloja

Oskar Konsin erosi Metsähallituksen palveluksesta 1871 ja nimitettiin Turun ja Porin läänin tarkastajaksi (boställsinspektör) 1872. Virkatalot olivat sotilas- ja siviili-virkamiesten luontaisetuja.


Vikingen 3.2.1872 no 10




Oskarin nimityskirje vuodelta 1872.

Tästä virasta hän erosi 16.1.1874 sairauden takia:

"Militie-Expditionen uti
Kejserliga Senaten för Finland gör veterligt: att som Keijserliga Senaten funnits godt från tjensten iförafskeda Boställsinspektören i Åbo- och Björneborgs läns andra inspektions distrikt Oskar Konsin; altså varder han, Oskar Konsin, härmed och i kraft af detta öppna bref ifrån denna sin befattning entledigad. Det en hvar, som vederbör, till efterrättelse länder. Helsingfors, den 16. Januari 1874.

Engligt Kejserliga Senatens beslutPå dragande Kall och Embetets vägnar K. Furuhielm"

Kirjeen on puhtaaksikirjoittanut
C. von Nummers. – Pertti Toukkarin kokoelmat



Morgonbladet 3.2.1874 no 27




Mustialan maatalousoppilaitoksen 7.10.1871 myöntämä todistus Oskar Konsinille: "... befunnits ega fullständig kännedom i det praktiska jordbrukets detaljer äfvensom i landthushållningens skilda grenar...". Todistuksen on allekirjoittanut maatalousoppilaitoksen johtaja Carl Anders Zitting. Alakuvassa oppilaitoksen sinettileima.
Pertti Toukkarin kokoelmat




Mustialan maatalousppilai-
toksen johtaja Karl Anders
Zitting.
Itse hän kirjoitti
etunimensä Carl-muodossa.
(kts. ylläoleva asiakirja)



Mustialan maatalousoppilaitos
Tammelassa.



Mustialan maatalousoppilaitoksen "vanha konttori" 8.3.2008. "Vanhala on rakennettu vuonna 1839 arkkitehti P. J. Gylichin piirustusten mukaan. Vanhalassa toimi maamme vanhin maaseudun postikonttori vuodesta 1860 aina 1990-luvulle saakka, jolloin maassamme lakkautettiin useita postikonttoreita.

Kartanon kaksikerroksinen päärakennus Pitkälä on vuodelta 1870. Punatiilisen opistorakennuksen suunnitteli lääninarkkitehti C. A. Edelfelt ja se valmistui vuonna 1862. Huttula, tiilinen ruokalarakennus on lääninarkkitehti G.Th. Chiewitzin suunnittelema. Uusi opistorakennus valmistui vuonna 1962 vanhan puistoalueen ulkopuolelle."
Tammelan kunnan esittelysivun tekstiä







Oskar Konsin sinetti.
– Kuva senaatin talousosastolle
lähetetystä kirjeestä 22.7.1872
("Ekonomie Departementet i Kejserliga
Senaten för Finland den 22. Juli 1872").

Kirje liittyy Oskar Konsinin heinäkuussa 1872
senaatin talousosastolle lähettämään anomuk-
seen, jossa hän pyytää saada asua tarkastuspii-
rinsä ulkopuolella, ts. Kimalassa. Konsin oli ni-
mitetty "till boställsinspektör i Åbo och Björne-
borgs län 18.1.1872" ja joutui asumaan vuok-
ralla Koskella.





"Stormäktigste, Allernådigste Kejsare och Storfuste!

Sedan Eders Kejserliga Majestäts Senat för Finland

antagit mig till boställsispektör uti de andra inspek-

tionsdistriktet inom Åbo och Björnebors län, omfat-

tande Masku och Wirmo härader, har Herr Guvernö-

ren i länet förständigat mig att besätta mig inom di-

striktet; men emedan afståndet ifån mitt innehafvande

Kartano säterirustholl i Kimala by af Somero socken

till distriktets rå utgör blott inemot tio verst, hvaraf åt-

ta och tvåtredjedels verst utgåres af landsväg samt

en och enfemtedels verst af väl underhållen byväg,

så får i djupaste undervånighet jag till Eders Kejserli-

ga Majestäts Nådiga pröfning öfverlemna, huruvida

det icke kunde vara mig tillåtet att bo å ofvannämnda

lägenhet. Förutom de mångahanda besvär och kost-

nader jag i sådant fall undvek, är äfven korresponden-

sen vigare i Somero, ty brefven ankomma dit minst två

dagar tidigare än till Koskis kapell af St. Mårtens socken,

der jag nu inhyrt mig, emedan St. Mårtens lösväska

qvarstannar i modersförsamlingen och brefven derifrån

vanligen om söndagen afhemtas hit, hvaremot Somero

lösväskor qvarlemnas om torsdagarne direkte i Somero.

Framhärdar med djupaste undersåtliga vördnad, trohet

och nit.

[= "nöyrimmällä alamaisen kunnioituksella, uskollisuu-
della ja uutteruudella"; kts. Ruotsalais-suomalainen laki-
ja virkakielen sanasto
]


Stormäktigaste, Allernådigste Kejsare och Storfurste

Eders Kejserliga Majestäts Allerunderdåningste och

tropligtigste undersåte

Oskar Konsin"

Pertti Toukkarin kokoelmat



Oskar Konsinin
puutarhaharrastus



Puistonäkymä 27.7.1999. Vaahtera, vuorijalava ja
pähkinäpensas olivat Konsinin aikana puiston pe-
ruslajeja. Nykyisin Kimalan puutarhassa ja puistos-
sa kasvaa noin 150 erilaista puuvartista taksonia.
Konsinin aikana taksoneja oli 50–60.


kts. Kimalan puutarha ja puisto

Oskarin äidin, Ebba Wilhelmina Konsinin, vanhoista kirjeistä ilmenee, että puutarhanhoito oli tärkeä osa Kimalan elämää. Äiti kirjoittaa Tukholmassa opiskelevalle pojalleen 30.7.1860:
"-- Tredgården bär äfven mycket--- men bäron har lidit mycket af skadår som gjorde sig der ett veldigt --(?) ock matat? sina ungar med bäron. -- Dina planterade tren väkser väl. Ock i dit utpålade plantage har de stora tred plantor 35 utom små som nu först komma upp. Om de är äppel, Plommon, Krikan eller nötter känner jag icke. Kanske är det af alla sårter."





Vuonna 1996–97 entistetty Kimalan kukkaympyrä
lienee Oskar Konsinin ajoilta. Opiskellessaan Tuk-
holmassa 1860-luvun alussa hän sai vaikutteita eu-
rooppalaisesta puutarhakulttuurista.




29.6.2007



29.6.2007


29.6.2007


Näkymä kukkaympyrästä pihalle 27.7.1999. Ympy-
rän vieressä kasvaa "Etyk-jalava".



Samoin Oskarin veljen, Viktorin, kirjeestä (Hattula 6.8.1860) Tukholmaan on luettavissa:

"Mamma bad jag skrifva till dig om dina trädplanteringar..."

kts. myös Viktorin kirje Oskarille Kivijärveltä 29.11.1875:


Pertti Toukkarin kokoelmat



Kirkkoherra Henric Kon-
sinin toinen poika, Viktor.

"Viktor Augus Konsin, s. 24.12.1836 Somerolla k. 28.1.1904. Yo 18.9.1857, vih. papiksi 25.6.1859 Nimitettiin Vanajan kpl:ksi 23.12.1863, Kivijärven kkh:ksi 23.3.1871, Orimattilan kkh:ksi 1.3.1881 (ast. virkaan 1.5.1882), v.t. lääninrovasti Iitin rovastikunnassa 1.6.–1.9.1882.




Allekirjoitus Henric Konsinin laulukirjasta.
Pertti Toukkarin kokoelmat





"Viktor oli tarkka pukeutumisessaan.
Hän yritti myös antaa tästä neuvoja
pojalleen Väinölle."
Anita Konsin PT:lle 2005




Porvoon hiippakunnan papiston valitsemana 1897, 1899 ja 1900 valtiopäiville. Lv:n 1897, Ltv:n 1897 ja 1900 sekä enenn. Vv:n 1897 varajäsen.

Anomusehdotukset: 1897: rautatien rakentamisesta Loviisan kaupungin ulkosatamasta Vesijärven rannalle. 1900: Myllymäen asemalta Kannonkoskelle rakennettavasta radasta."
Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906, II 1885–1906
s. 646–647, Helsinki 1934




Uusimaa no 12, 1.2.1904


VIKTOR KONSININ MUISTOKIRJA




"Viktor August Konsin syntyi Somerolla 24.12.1836, kuoli Orimattilassa 28.1.1904 (68-vuotiaana).

Vanhemmat: Someron kirkkoherra, rovasti Henrik Konsin ja Ebba Wilhelmina o.s. Wanochius.

Viktor konsin tuli ylioppilaaksi Turun lukiosta 16.9.1857. Hänet vihittiin papiksi 25.6.1859.

Toimittuaan aluksi ylimääräisenä pappina Hattulassa, Lumparlandissa, Kumlingessa ja Kalvolassa, hänet valittiin Vanajan kappalaiseksi 12.3.1863.

23.3.1871 Viktor Konsin valittiin kirkkoherraksi Kivijärvelle, johon virkaan hän asui 1.5.1872.

Orimattilan kirkkoherraksi Viktor Konsin nimitettiin 1.3.1881, aloittaen viranhoidon 1.5.1882. Hän sai rovastin arvonimen 7.1.1886.

Viktor Konsin oli erittäin hyvin perehtynyt kirkkolakiin ja asetuksiin, jonka vuoksi hänelle uskottiin useita luottamustehtäviä. Vuodesta 1887 hän oli Uudenmaan läänin pappispalkkauskomitean jäsen ja vuodesta 1894 saman komitean puheenjohtaja.

Porvoon hiippakunnan valitsemana hän osallistui pappissäädyn edusmiehenä Suomen valtiopäiviin vuosina 1897, 1899 ja 1900. Täällä hän kuului laki- ja talousvaliokuntaan, sekä valtiovaliokuntaan.

Valtiopäivillä tehdyt ehdotukset ja pidetyt puheenvuorot osoittavat Viktor Konsinin olleen selkeä ja johdonmukaisesti ajatteleva valtiopäivämies. Valiokuntakannanotoissaan hän pyrki yksinkertaistamaan 'lain kiemurat' selviksi kansantajuisiksi ohjeiksi. Rovasti Konsin tunnettiin hyvänä puhujana ja saarnaajana. Hän oli ilmeisen pidetty seurakunnassaan.

Monet jälkipolville välittyneet muistikuvat kertovat hänen olleen humanisti joka pyrki näkemään kaikessa inhimillisessä jotain oikeutettua. Hän oli oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja, pappi, jonka elämäntyön johtotähtenä oli antaa seurakunnalleen Jumalan sana ohjeeksi elämän tielle.

Vuonna 1983 löytyneiden saarnatekstien kokonaisuudesta nousee esiin, myös 'nuhteiden' lomasta, aina Raamatun kuninkaallinen laki: Jumala on rakkaus."

Konsin, Anita: Rovasti Viktor Konsin Orimattilan
kirkkoherra v. 1882–1904; muistokirja 2000.

Anita Konsinin kokoama muistokirja rovasti Viktor Konsinin saarnateksteistä. Kirjassa on myös tietoja V. Konsinin perheestä, perheen kuva ja Rolf Konsinin säveltämä hymni "Jumala on rakkaus".

kts.
Orimattilan kirjasto





Oskar Konsinin istuttamat
saarnet voivat edelleen hyvin.
Kuva: Pertti Toukkari syyskuu 1998



Näkymä takapihalta puistoon 8.6.1999.


Vanha, Oskar Konsinin
aikainen omenapuu kär-
si myrskyistä syksyllä 2004.


Syksyllä 1860 äiti kirjoittaa Tukholmaan:

"Somero okt. 1860
Min egen älskade Oskar. Dit hjertligt härkomna bref daterat den 28. Ocktober, bekom jag den 4. november, med alla frösårter och alt hvad den till hörde, Och den 6. sådde jag ut med bitrede af Valzer , dem alla skilda sårter i wålda benkar och ändock teta pålor emellan var benk, sedan numredte jag varje benk hur de följer iårning med fröna. Och den förteckningen får du när du kommer."

Puistosivulle


Kimalan kartanon "punainen kamari" (1895). Vasemmalla Uno, Oskar, Helmi (o.s. Haggren) ja Oskarin vaimo Ida Katarina (o.s. Randelin) Konsin.
Somero-Seuran valokuvakilpailu 1956,
lahjoittaja Georg Haggren.


Säästöpankkimies


"Pankinkamreeri Oskar Konsin."
Someron Historia II, s. 379

Oskar Konsin toimi 1890-luvulla myös Someron
Säästöpankin (per. 1880) kamreerina.


"Säästöpankin tilit esitettiin kuntakokoukselle, joka ne vahvisti ja antoi tilinpäätöksen. Kun tilintarkastajat olivat 1888 havainneet pankin kassasta puuttuvan varoja, päätti kuntakokous hakea ne ulos pankin hallituksen jäseniltä. Jälleen havaittiin 1890 pankin tileissä vaillinki, mistä kuntakokous päätti hakea kihlakunnanoikeuden päätöksen. Jonkinlaista kahnausta ilmeni kuntakokouksen ja pankin hallituksen välillä edelleen, ja v:n 1893 lopulla valittiin sovintolautakunta valmistamaan kompromissia. – Kasööri Ida Bergroth oli pankin palveluksessa 4 vuotta, minkä jälkeen tavallaan pankin johtajaksi tuli forstmestari Oskar Konsin. Hänen vuotuinen palkkansa oli 200 mk, eikä kuntakokous suostunut sitä 1891 korottamaan. Kun hän 1894 muutti Somerolta, otettiin pankin kasööriksi pastori Th. Brandt."

Someron Historia II, s. 379/
Matti Soini, Someron Säästöpankki 1880–1955, s. 30–35


Konsin kuntakokouksen
varapuheenjohtajana 1867–79

"Ensimmäinen kuntakokous näkyy pöytäkirjojen mukaan pidetyn 29.12.1867, jolloin ensinnäkin kuntakokouksen esimieheksi valittiin kartanonomistaja, varamaanmittari Ernst Sagulin, varapuheenjohtajaksi metsäkonduktööri Oskar Konsin. Sen jälkeen asetettiin kunnanhallitus ja valittiin sen esimieheksi rusthollari Nils Knaapi, varaesimieheksi kirkkoväärtti J. Mäkilä sekä jäseniksi tilalliset Matti Aaku Vilukselasta, Kustaa Hakala Ollilasta, Jaakko Avellan Pajulasta, Erik Johan Söderström Hirsjärveltä, Kustaa Nokka Talvisillalta ja Gabriel Lunden-Piekkala Terttilästä ynnä varajäseniksi Vihtori Avellan Kimalasta, Nils Pettersson Harjusta, Johan Isomanni Syvänojalta ja Kustaa Räyhä Lautelasta.

(...)


Todistukset Oskar Konsinin suomen kielen
taidosta vuodelta 11.9.1871. Allekirjoittajina
ovat kuntakokouksen esimies Ernst Sagulin,
nimismies A. W. Corander, kunnallislauta-
kunnan "esimiäs"G. A. Nylund sekä
"Kuramgerens i Somero Er. Rautell".


Erik Rautell.
Syntynyt 27.8.1828 Renko. Hämeenlinnan triviaalikoulu 1839, Turun kymnaasi 1849. Ylioppilas 1853. Teologinen erotutkinto 1855. Muutti Hämeenlinnasta 6.8.1855 Perniöön. Tenholan kappalaisen apulainen (1857), Someron sijaiskirkkoherra ja vt. kappalainen (1871–72), Vanajan vt. kappalainen (1872–73), Somerniemen pitäjänapulainen (1873–95). Kuollut 1895 Somerniemellä.

* * *

"Kuramgerens tarkoittaa virkaa hoitavaa (lat. 'cura' = huolenpito
ja verbi 'gero' toimittaa, suorittaa). Er. Rautell lienee Erik Rautell,
joka toimi Gustaf Randelinin jälkeen Someron kirkkoherran viran
hoitajana 1871–72."
– Osmo Turkki PT:lle 15.3.2005

Pertti Toukkarin kokoelmat
Kuva: Somero ja Somerniemi 1449–1999.
Someron ja Somerniemen seurakuntien historia, s. 190



Pöytäkirjat kirjoitettiin ensin suomeksi luultavasti varapuheenjohtaja Oskar Konsinin ansiosta ja avulla, mutta jo syyskuusta 1868 lähtien ruotsiksi. Vasta 1874, jolloin pastori J. C. Boisman ryhtyi toimimaan kuntakokouksen puheenjohtajana, pöytäkirjakieli muuttui jälkeen suomeksi."

"...Oskar Konsin oli kuntakokouksen varapuheenjohtajana syksyyn 1879, jolloin hänet valittiin kuntakokouksen varsinaiseksi esimieheksi ja varaesimieheksi Sarjan kartanon omistaja Alfred Winqvist. Konsin ei toimeen kuitenkaan ryhtynyt, vaan pyysi eroa kivulloisuutensa takia, ja sen kuntakokous myönsikin (6.10. ja 1.12.1879). Uudeksi kuntakokouksen esimieheksi valittiin nyt Lahden kartanon omistaja, kapteeni Carl de Pont. Jo ensimmäisessä kuntakokouksensa hän kuulutti koolle ruotsin kielellä ja kirjoitti ruotsinkielisen pöytäkirjan (24.3.1880)."
Someron Historia II, s. 253, 254


Sanomia Turusta 31.3.1884, s. 2

"Someron asia. H.S. kertoo: Läänin kuwernörin kysymykseen, millä perustella protokollat Someron kuntakokouksissa kirjoitetaan ruotsiksi, kunnan esimies, kapteni R. de Pont on wastannut että protokollat Somerolla todellakin kirjoitetaan Ruotsin kielellä, ja että siihen on syynä se seikka, että hän ei taida Suomen kieltä, että kun hän, oltuaan kunnallishallituksen esimiehenä, vuonna 1882 uudestaan walittiin tähän toimeen, hän oli ottanut sen wastaan ainoastaan sillä ehdolla, että kokouksen pöytäkirjoissa saisi käyttää Ruotsin kieltä, ja ett'ei kukaan kuntalainen hänen tieten ole tästä menettelystä muistutusta tehnyt.

Herra kuvernöri on tässä asiassa antanut sen päätöksen, että esimiehen tulisi niin pian kuin mahdollista toimittaa kuntakokous, jossa kuntalaisille jätettäisiin tilaisuus keskusella ja päättää, jossa he tahtovat wapauttaa nykyisen esimiehen hänen toimestaan tahi, kunnallisasetuksen 25 §:n nojalla, walita erityisen Suomen kieltä taitawan miehen walmistamaan kuntakokouksen pöytäkirjoja, josta, koska Someron seurakunnan yleisessä jumalanpalveluksessa enimmäksi osaksi käytetään Suomen kieltä, säännön mukaan armollisessa kuulutuksessa Heinäkuun 14 päiwältä 1858, wälttämättömästi olisiwat mainitulla kielellä walmistettawat."


Someron ensimmäinen
puhelinkeskus Konsineilla

Someron ensimmäinen puhelinkeskus perustettiin Kimalan vuonna 1890. Oskar Konsin oli mukana yhtiön hallinnossa ja Ida Konsin hoiti keskusta.

Yhtiökokous 28.1.1892

1 § Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin herra kapteeni C. de Pont
ja sihteeriksi Oskar Konsin.

2 § Luettiin edellisen kokouksen pöytäkirja 4.12.1891 ja keskusteltiin siitä sekä hyväksyttiin sen alku toisen pykälän toiseen kohtaan asti. Koska yhtiö ei ole saanut käyttää Forssan linjaa, päätettiin että säilytetään vanha herra Schoultsin rakentama Turku–Somero–Haapaniemi -linja. Toimitusjohtaja herra H. Ahlgren huomautti, että toimilupa-anomukset hänen osaltaan ovat muuttuneet siten, että puhelinlinjan Turku–Somero–Haapaniemi sivujohtoineen sekä kaksine keskuksineen käyttöoikeus säilytettäisiin. Lisäksi haluttiin se muutos, että linja vietäisiin Ollilasta Kimalaan Lahden kartanon tilojen läpi sekä että linja Kimala–Joensuu–Ollila purettaisiin. Kokous hyväksyi tämän.

Pöytäkirja 22.6.1896

8 § Koska Kimalan keskuksen hoitajatar, rouva Konsin, on halunnut palkankorotusta, mikäli uusia tilaajia liitetään, päättivät osakkaat, että anomus jätetään huomioimatta. Sitä vastoin esitettiin tyytymättömyys tämänhetkisestä hoidosta ja päätettiin antaa huomautus rouva Konsinille siitä, että hän ei antaisi lapsien ja kokemattomien henkilöiden hoitaa konetta. Lisäksi rouva Konsinin omat puhelut eivät saa rajoittaa tilaajien käyttöoikeutta. Muutoin siirretään keskus toiseen paikkaan.
Lauri Ekström, Someron puhelinosuuskunta 1910–1985
Sälekarin kirjapaino Oy, Somero 1985




Yleisönosastokirjoitus Kimalan puhelin-
keskuksen huonosta hoidosta.
31.12.1896 Åbo Tidning no 355



Maanmittari

Oskar Konsin toimi metsähallituksen palkkaamana maanmittarina suorittamassa jakotoimituksia:

2.8.1864 Somerolla
(Vilukselan Renko ja Kepsu, Jaatilan Kylä, Pusulan Isotalo;
ja Pitkäjärven Similä);

kts. http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jsessionid=45CB082E53707119B43C57721AA63909?kuvailuTaso=AY&avain=1008404.KA
Paikkakunta Somero:
Muu alue: Similä, Somero
Tekijä Konsin, Oskar
Sijoitus 55M 26/07

4.4.1865 Sääksmäellä (Linnaisbyn Elsola ja Erkkilä, Wedentaan Montola, Yläjoen Anttila);

Akaalla (Warasniemen Seppälä, Riisikkalan Simola, Hautaniemen Kataja);

Urjalassa (Salmin Jaakkola);

Punkalaitumella (Kosken Katila)


Konsinin mittaustaulukkovihosta.


Kalvolassa (Sääksniemen Alatalo, Taljalan Sipilä, Orjanhirsin Kyhkynen, Heinun Saari);

26.6.1865 Sysmässä (Otamon Waris);

Pieksämäellä (Maavisin Kilkalanmäki, Wehmaisten Pääkkölä);

Joroisissa (Lahnalaki);

Jokioisissa (Kettulan Pätylä)

5.8.1868 Hollolassa (Okeroisten Tarkkala)

Asikkalassa (Wesivehmaan Tullimies ja Mierola);

Nastolassa (Kumian Olhainen)

Lampiossa? (Hauhialan Penttilä)

6.8.1868 Padasjoella (Osoilan Kartano)

Asikkalassa (Salon Riihilä)

kts.
http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jsessionid=A06C90B42CFADD2624409C9686188C02?kuvailuTaso=AY&avain=982593.KA
Arkistonmuodostaja: Metsähallitus
Arkisto: Metsähallituksen sotilasvirkatalokartat (kokoelma)
Sarja: Ia.* Sotilasvirkatalokartat
Arkistoyksikkö: Metsähall.:sot.vir Ia.* 42/- - Karta öfver Riihelä militie boställes skogsmark uti Salo by af Asikkala socvken...
Paikkakunta Asikkala: Muu alue Riihelä, Asikkala
Tekijä Konsin, Oskar
Sijoitus 2d 23/14


22.2.1869 Marttilassa (Karvelan Wähätalo, Lietonperän Isotalo, Karinaisten Manni, Myllykylän Nyhä, Stonarvastan? Mattari, Sillilän Maunula, Pettäisten Heikkilä Raukkalan Riikkilä);

Nousiaisissa (Tappais, Nynäs, Karhulan Hulmi i Lojmijoki);


Dessutom åren 1862–1864 uppmätt följande lägenheter och indelat
taxerat skogarne:


Tammela
– Talsola bys egor 1646,33 tundland med 860,62 tundland skog

Jokkis
– Rehtijärvi bys egor 3545,94 tunland med 1632,86 tundland skog

Berttula
– Wassanoja bys egor 1661,24 tundland med 829,40 tundland skog

Jokkis
– Pellilä bys egor 1087,83 tundland med 571,69 tundland skog
– Ojais bys egor 2493,41 tundland med 1363,15 tundland skog
– Saaris och ?? 1792,91 tundland med 1150,89 tundland skog

Berttula
– Palikkala bys egor 4346,44 tundland med 1879,36 tundland skog

Jokkis
– Wierimä... minst 1500,00 tundland med 600 tundland skog

Somero
Kimala 2/3 säterirusthålls och Rekola augm. hemman 1100 tundland, 300,00 tundland skog

Sedermera uppmätt Sarja rusthåll åkrar, minst 100,00 tundland "samt indelat för kapelbyn Palikais 370,00 tundland.

Kaikkiaan Konsin laskee mitanneensa 1862–1864:
"Nymätt mark 19644,10 tundland och indelat skogarne 9187,97 tundland."
Pertti Toukkarin kokoelmat


"Forstkonduktören Herr O. Konsin som
under loppet af sistliden sommar med
utmärkt sakkännedom och drift å tren-
ne oss tillhörige egendomar med till-
sammans circa 5,000 tunneland skog
uppmätt, indelat och kartelagt desam-
ma, intygas på begäran.

Jokkis den 13 December 1862
W & O Brehmer"



KLIKKAA SUURENNOS SINETISTÄ
Metsäkonduktööri Oskar Konsinin työtodistus Jokioisten kartanon maiden mittaamisesta 1862–1864. Casimir Brehmer kuittaa työn 5.9.1871: 17 000 tynnyrinalaa, ts. yli 8 000 hehtaaria.
Pertti Toukkarin kokoelmat

KLIKKAA KUVAA: SINETIN SUURENNOS. OIKEALLA ALEXANDER VON WENDTIN HAUTA SOMERNIEMEN HAUTAUSMAALLA: "Här hvilar generallöjtnanten och riddaren Alexander Jakob von Wendt född den 11. november 1800, död den 17. januari 1874. Joh. 17:11"
Palikaisten kartanon omistaja A. von Wendt todistaa "Att Forstkonduktören Oskar Konsin sommaren 1868 till min fullkomliga belåtenhet uppmätt och för cirkulationsbruk indelat mina åkrar af 400 tunnlands vidd, intygas på begäran Somero, Palikais den 29. januari 1870

A. von Wendt
General Löjtnant

Pertti Toukkarin kokoelmat




Konsinin isännöimään Kimalan kartanon suurempaan puoliskoon liitettiin 1860-luvulla toinen Rekolan osataloista.
Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha
rakennuskanta 1990, s. 276





Matts Mattson Ylirekolan tila
Oskar Konsinille 28.3.1867





Pertti Toukkari
KLIKKAA SUURENNOS
Metsäkonduktööri Oskar Konsin osti 28.3.1867
Matts Mattsson Ylirekolan tilan, ns. Rekolan puolikkaan (Rekola oli halottu kahtia vuonna 1726), 4.800 markalla (= vuoden 2008 rahanarvoon suhteutettuna 17.543,29 euroa). Tilan pinta-ala oli 169,22 ta eli noin 83,5 hehtaaria. Oskar Konsin kartanon pinta-alaksi tuli kaupan jälkeen 992,27 ta eli 489,8 hehtaaria.:



"Jag Matts Mattsson Ylirekola gör härmed veterligt att jag med min kära hustrus ja och samstycke samt af fri vilja och berådt med försåldt, såsom jag och genom detta öppna salubref försäljes till Herr Forstkonduktören Oskar Konsin mitt ägande halfa Rekola skattehemman om 1/6 mantala beläget i Kimala by, Somero socken Nedre Sääksmäki härad och Tavastehus Län för en betingad och öfverenskommen köpsumma stor Fyratusen åttahundra / 4,800/ mark finskt mynt;

Och som sista penningen med den fösta år till mig slutligen betald och liquiderad, pä sätt ett särskildt bikontrakt närmare omförmaler så afhänder jag mig, min hustru och barn berörde skattehemman med alla dess adpertinentur och tillegnandet samma Herr Forstkonduktören med lägenhetens alla hus, ägor, jord, åker, äng, skog och mark, fiske och fiskevatten, intet undantaget af hvad dertill lyder, af ålder legat eller framdeles tillvinnas kan, att äga, bruka och besitta såsom dess närfångna egendom.

Förlindande mig till hem?? ..tu lag. Tilla yttermera visso har jag tillika med min kära hustru detta salubref i medanskrifne vittnens närvaro, egenhändigt undersrifvit och med våra bomärken bekräftadt, som skdde å Kimala Säteri i Somero socken den 28de Mars 1867.

Matts Mattsson Ylirekola, säljare, puumerkkinä
hakaristi
Karolina Henriksdotter Ylirekola, Säljarens hustru,
puumerkkinä risti

Oskar Konsin, Köpare

Med förestående köpebref förklarar jag mig nöjd.
Som ofvan. Bevittna:
?? Corander

Fredrik Forssell




Henrik Konsinin leski Ebba
Wilhelmina
myy Kimalan
pojalleen Oskar Konsinille
9.7.1868


Leskirouva Ebba Wilhelmina Konsin möi Kimalan pojalleen Oskar Konsinille 9.7.1868. Rahaa ei äiti talosta halunnut, vaan pidätti itselleen eläkkeen. Ebba Wilhelminan käyttöön jäivät päärakennuksen yläkerran huoneet.



Yläkerran sininen kamari kesäkuussa 2009.






"Härmedelst och i kraft af detta öppna köpebref har jag försålt till min son forstkonduktören Oskar Konsin mitt egande 2/3 Kartano säteri rusthåll om 1 1/9 mantal i Kimala by af Somero socken Nedre Sääksmäki härad och Tavastehus län jemte jordbruksredskapen och all slags kreaturen emot följande vilkor:

1:a
Från lägenheten erlägges till mig i årlig syting ända till min dödesdag 5. tunnor råg, 2. tunnor korn, 2. tunnor hafra, 5. kappar ärter, 4. tunnor potater, 1. slagt nöt, 1. svin till slagt, 1. L?? smör, 5 ?? ull, 1/2 kanna oskummad sötmjölk hvarje dygn, häst och karl till alla resor inom socken, färdig huggna björkklabbar till bränsle efter behof, förbehållande mig tillika

hela öfre våningen af karaktersbyggnaden, som af läghenheten bör underhållas till yttre tak och väggar samt två qvarter land med dertill hörande träd och buskar i trädgården på vestra sidan länge med 1/3 Kartano rå.


2:a
Bör min förenämnde son forstkonduktören Oskar Konsin i löseskilling till sin broder Kapellanen i Wanå Wiktor Konsin, betala tiotusen (10,000) mark, hvilken summa mot första inteckning i lägenheten får till hela beloppet innestå intill den 1. Maj 1877. då den för ifrån den 1. Maj 1870. erlägges till bemälde slikten Konsin årlig en fem procents ränta.

Till yttermera vissa kan jag detta salubref i medanskrifne tillkallade vittnens närvara egenhändigt underskrifvit och med mitt vanliga insegel bekräftat, samt skedde i Kimala Kartano säteri i Somero socken den 9. Juli 1868.

Wilhelmina Konsin, Säljare (Sigill)

Med ofvanstående köpebref förklara vi af tilla alla delar nöjde. Datum som ofvan."

Ida Konsin, köparens hustru (Sigill)

Oskar Konsin, köpare (Sigill)

Bevittna

J. W. Avellan
Josef? Gustafsson

* * *


Veljelleen Viktor Konsinille Oskar maksoi talosta 10 000 markkaa (vuoden 2009 rahana 38925,41 euroa) viiden prosentin korkoineen. Maksuaikaa oli 1.5.1877 asti.

(Piian vuosipalkka 1800-luvun lopulla oli noin 75 mk ja rengin 150 mk).

Sivun alkuun Takaisin alkuun

Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbeck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä


Kimalan (Kartano 2/3)
tilusselvitys 1865

Kts.
Viljelysmaat 1864
Pinta-alat 1865

Metsäkonduktööri Oskar Konsinin sunnitellessa kartanon lunastamista äidiltään ja veljeltään Viktor Konsinilta tehtiin vuosina 1864–1865 perusteellinen selvitys Kimalan säterirusthollin Konsineille kuuluvasta suuremmasta (2/3) osasta.

46-sivuisesta, käsin kirjoitetusta kirjasesta ilmenee, että tilan kokonaispinta-ala oli 823,05 tynnyrinalaa (406,29 ha). Peltoa (åker, åkerjord) oli 87,66 ta (43,27 ha) ja niittyä (äng, ängsmark) 437,86 ta (216,15 ha). Metsää (tarfskog, kärr- och skogbevuxna måssar) oli kaikiaan 269,57 + 0,96 ta (133,07 + 0,47 = 133,54 ha) 1 ta = 0,49364 ha.


Vuonna 1864 peltoa ja niittyä oli yhtensä 525,52 ta (259,42 ha). Konsinin viljelyksissä oli niittyä 142,82 ha ja torppareilla 72,82 ha, yht. 215,64 ha. Konsinin peltoviljelysten koko oli 21,60 ha ja torppareiden 17,43 ha. Peltoa oli yhteensä 39,03 ha. Viidestä torpparista Niinisaarelle oli eniten peltoa, 4,85 ha ja niittyä 13,47 ha.

Konsinin puutarhan (trädgård, sandjord) pinta-ala oli 2962 neliömetriä.

Rekolan puolikkaan oston myötä (1867) tilan pinta-ala nousi 165,22 tynnyrinalalla 992,27 tynnyrinalaan (1 tynnyrinala = 32 vanhaa tai 30 uutta kapanalaa = 0,49364 ha) ts. 490 hehtaariin.

Oskar Konsin lunasti tilan itselleen vuonna 1868. Kimalan isäntänä hän oli 30 vuotta (9.7.1868-10.9.1898).



Allmän beskrifning rörande Kartano 2/3 skatte säteri rusthåll i Kimala by af Somero socken, nedre Säksmäki härad och Tavastehus län



Kimala by utgöres af egentiligen tvenne hemman, no 1. Rekola skatte hemman, anslaget till augment till No 2., Kartano skatte säteri rusthåll. Rågång kringom samt storskifte af byns egor har blifvit verkställd åren 1782–1783 af Fred. Joh. Christeen. År 1791 utbröts af E. J. Lindgren 1/4 af Kartano, Puhari kalladt, som egdes af Bruksbokhållaren Adam Ambrosius Zidbeck, hvaremot 3/4 egdes af Kapten Munk.



Sedermera torde Zidbeck hafva tillhandlat sig 1/4 till, emedan han vid skatteköpandet egt 1/2 No 2 af Kartano Krono säteri rusthåll anslaget till Dragon Stom med säteri frihet under No 109 vid Sääksmäki härads kompani och Kungliga Nylands och Tavastehus läns dragon regemente, hvarföre 1/2 deraf bestående af 1/2 hemman, 2 1/3 öre, 1/2 båga, 1/6 koo och 5/5 mantal blifvit af Kammarkollegium i Stockholm försåldt åt Zidbeck år 1791 till skatte för 21 Riksdaler, 3 skillingar och 9 runstycken specie; samt sedermera den öfvriga hälften "bestående af 1/2 hemman och 5/6 mantal med räntan 10 rubel 12 kopek silfver" blifvit äfvenledes till skatte försåldt af Kejserliga Senaten då i Åbo åt Hofrätts extra Notarien Jakob Avellan år 1818 för 30 rubel 36 kopek silfver.

År 1826 har Kartano åter af A. Ståhlberg blifvit skiftadt i, såsom det ännu i denna dag befinner sig, 2/3 och 1/3, sålunda att Expeditions fogden Gran erhållit 2/3 och Avellan 1/3. Af Grans arfvingar (perilliset) har 2/3 blifvit försåld åt bonden Elias Juselius år 1834 för 8600 Riksdaler eller deremot svarande 4300 Rubel silfver.



– För åverkan å samma andel af Kartano har häradsrätten år 1838 fastställd ett vite af 15 Rubel silfver. (Saman Kartanon osan luvattomasta käytöstä (viljelyksessä?) kihlakunnanoikeus on vuonna 1838 määrännyt 15 hopearuplan sakon.) År 1841 har rån mellan Kimala och Saarentaka byar blifvit närmare bestämd och rörlagd af A. W. Zitting.

Den 27 april 1846 har Prosten H. Konsin tillhandlat sig dessa 2/3 för 5142 Rubel 85 5/7 kopek silfver samt följande år erhållit fastebref derå. Tomten, som hittills varit samfälle för hela rusthållet, har genom samma skifte år 18 11/11 47 blifvit skiftad, samt samma dag de tvenne rum å byggningens vestra sida i öfvre våningen, som egts af 1/3, blifvit försåld för 500 riksdaler banco assignationer åt 2/3. Slutligen hafva år 1859 åbyggnaderne å 2/3 blifvit brandförsäkrade uti Allmänna brandstadsbolaget i landet för ett försäkringsvärde af 2190 Rb. och ett ansvarighets belopp af 2570 Rb., samt lösegendomen i försäkringsvärde till 140 samt i ansvarighetsbelopp till 180 rubel silfver.


"Suomen palovakuutusjärjestelmä kävi 1800-luvulla läpi useita murroksia. Turun vuoden 1827 palon jälkeen puolivirallinen Suomen Palovakuutuskonttori (Brandförsäkrings - Contoiret i Finland) koki konkurssin. Sen jälkeen vuonna 1832 maahan perustettiin uusi valtiollinen Suomen Yleinen Paloapu-Yhtiö (Allmänna Brandstods-Bolaget i Finland), joka toimi Intendentin konttorin alaisuudessa. Se muutti 1860 nimensä Suomen Kaupunkien Yleiseksi Paloapuyhtiöksi. Yhtiön asiakirjat ovat säilyneet Kansallisarkistoon tallennetussa vakuutusyhtiö Tarmon arkistossa." (PASI KOVALAINEN)

* * *

"Täällä [Kansallisarkisto] säilytettävä Keskinäinen vakuutusyhtiö Tarmon arkisto sisältää v. 1832 perustetun Suomen Yleisen Paloapuyhtiön asiakirjoja. Suomen Maalaisten Paloapuyhtiö/Maaseudun Yleinen Paloapuyhtiö aloitti toimintansa v. 1858, minkä jälkeen Suomen Yleinen Paloapuyhtiö muutti nimensä Suomen Kaupunkien Yleiseksi Paloapuyhtiöksi. Se vastasi paremmin todellista tilannetta, koska vain pieni osa yhtiöltä vakuutuksen ottaneista oli maaseudulta. Katsoimme vielä voimassaolevien vakuutusten luettelosta v. 1834 - 1873 mutta emme löytäneet siitä merkintöjä Kimalan kartanoa Somerolla koskevasta vakuutuksesta. Täällä säilytetään myös Suomen Maalaisten Paloapuyhtiön/Maaseudun yleisen paloapuyhtiön asiakirjoja v. 1858-1896 mutta niihin ei sisälly palovakuutuksia."
Kansallisarkiston tutkijan Jaana Inkisen sähköpostiviesti PT:lle 30.9.2010

Rovasti Konsin osti 11.11.1847, puolisen vuotta kaupanteon jälkeen, Avellanien hallussa olleet päärakennuksen kaksi yläkerran läntisen päädyn huonetta 500 riikintaalarilla, noin 250 hopearuplalla. Summa oli noin 1/20 osa koko Kimalan kaupan arvosta (5.142 rpl). Samon yhteiskäytössä ollut tonttimaa jaettiin naapureiden kesken. Avallanin (1/3 Kimalasta) isäntänä oli tuolloin Jacob Avellanin toinen vaimo, leskirouva Maria Wilhelmina Avellan, s. Waltzer (1830–1851).

Avellanien Kimalan kolmannes jäi Jacob Avellanin kuoleman (21.3.1828) jälkeen hänen ensimmäisestä avioliitosta (Maria Sofia Vallin) syntyneille lapsilleen. Jacob Avellan oli kuollessaan 54-vuotias. Jacob Avellanin leski Maria Wilhelmina Waltzer – Åvikin saksalaissyntyisen lasinpuhaltajan tytär – lunasti kuitenkin 1830 ja 1836 kartanon itselleen (kiinnekirja 28.3.1844) miehensä ensimmäisestä avioliitosta syntyneiltä lapsilta [Jakob Vilhelm (1826–1891), Karl Gustaf (1808–1852) ja Sofia Jakobina Kristina, s. 1810]. Hän hoiti perheelle kuuluvaa Kimalan kolmannesta yli 20 vuotta, kunnes möi 20.4.1851 kartanon vanhimmalle pojalleen Johan Viktor Avellanille (s. 1824, k. 1883).

kts. Historismi.Net, Mitat ja rahat
http://www.saunalahti.fi/hirvela/historismi_sivut/mitatsivu2.html





Rovasti Henric Konsinin ja leskirouva
Maria Wilhelmina Avellanin tekemän
sopimuksen luonnos 11.11.1847.
Wahetus kontrahti

Mei allekirjoitetut omistajat meitin asuksimme Kimalan säteri rustitilalla Someron pitäjässä, on tämän kautta tahtonut rikkomata noudahta ja määrätä meitin tontinpaikat mainitussa säterissä seuraavalla tavalla:

Se yhteinen vanha tontinpaikka määrätään nyt mitättömäksi, ja omistettan se sama kaikkineen omistajalta 2/3 osa Kimala, Provasti Herra Heikki Konsin yksin tontinpaikkaan, joka ulettu pitkin aitaa Kimalan säätyrakennuksen rakennus ja Rekolan talon yhdellä puolella ja toisella puolella aitausta kun tulee tehtäväksi oikian linjaan pitkin rovasti Konsinin holvattu källari, Avellanin puutarhan aitauksen vieressä, aina saman paikan nurkkaan; jonkatähden rouva Avellan ja hänen poikans, Vihtori Avellanin yhteinen tontinpaikka 1/3 osa Kimala, tulee uletuman ittes yhdellä puolella jo mainitusta puutarhan aitauksen paikasta, tallin nurkkaan siis pituus 103: kyynärä, mistä raja sitten kääntä sisällä rovasti Konsinin tonttiin ja tekee polven 12. kyynärän pituiseen joka injaa sitten ulettu 90. kyynärä Avellanin navetan päähän; ylimäinen levyys tästä tekee 108: kyynärä ja alimmainen levyys tekee 141: kyynärä joka jälkimainittu levyys ulettu vähän alipuolella isoa kuusipuuta, peltosaran päälle, poikittain saman pelto saran ja Avellanin puutarhan etu sivun, likellä puutarhan kaivoa kun on nykyisin peitetty lautain kanssa, mistä se osuus rouva Avellanin puutarhasta kun on vastapäätä rovasti Konsinin puutarhaa tulee jälkeenmainitulle annettavaksi, paitse siinä olevia herelmija kantavia herelmäpuita ja marjapensaita, sitä vastoin että pellon päät ja niitten niska äyräät jätetään, mitkä rovsti Konsin antaa rouva Avellanille kasvavan rehun kanssa.

Lopullisesti on allekirjoitetut suostuneet että minä Maria Wilhelmina Avellan ja minun poikani, Vihtori Avellanin suostumuksella, myymme Herra rovasti Konsinille minun osani Kimalan säteri säätyrakennuksen rakennus, niin huoneet kun akkunat, ovet ja seinät jotka kuuluvat herra rovastille, sitävastaan että minä tänä päivänä olen saanut kaksisataa viisikymmentä (250) Ruplaa ja tykön tulee minulle vielä sitten kun minä jäten net nyt myydyt huoneet yhtä suuri summa eli 250 Ruplaa yhtäläista setelirahaa, mitkä huoneiten jättäminen vasta sitten tulee annettavaksi kun minä saan omani niin valmiksi että taidan niisä asua, kun viimeistäkin piti tapahtumaan kolme vuotta tämän jälkeen, laskettu tästä päiväst; ja tulee viimemainitun summan päälle ei mitän korkoa laskettavaksi, vaan Herra rovasti Konsinille myönnetän oikeus nautiit että mennä Avellanin tontinpaikas niin hyvin suvella kun talvella, niin kauvan kumminkiin kun rouva Avellani kerki pojes muuttamaan hänen myydyistä huoneista; joka vakutetaan. Somero Kimala, Marraskuun 11 pnä 1847.
Juhani Lakion kokoelmat








Hushållningsförslag


a)
Såsom å kartan synes består egendomen hufvudsakligen af tvenne skiften samt dessutom af trenne åkerskiften, hvarföre, om dessa till en del högst obetydliga arealer ock skulle betraktas såsom särskilda skiften, deras anta blefve …..?
b)
Formen å havart och ett af dem är ganska regelbunden och derföre lätt att inhägnas.

1) Hemskiftet eller bröstmarken begränsas i söder af Häntälä och Syvänoja byars i Åbo län egor, i vester af Ryhtä enstaka hemmans samt tredje delens af säteri rusthållets egor, i norr af allmänna byavägen samt 1/3 rusthållets egor, i öster af Rekola hemmans egor.

2) Utmarken i norr af 1/3 rusthållets egor is döder af Häntälä bys i Åbo län egor, i vester af Rekola hemmans egor.

3) Det största åkerskiftet, hvar uti äfven man och trädgårds tomterne äro belägne, begränsas i öster af Rekola hemmans egor i söder af allmänne byavägen och 1/3 rusthållets man och trädgård i vester af Ryhtä hemmans egor samt i norr af den s. k. Pemar ån.

4) Det dernäst största åkerskiftet begränsas i öster af Rekola hemmans och 1/3 rusthållets egor, i söder af allmänna byvägen, i vester af Rekola hemmans åker och i norr af Pemar eller Somero ån.

5) Det minsta åkerskiftet, tillhörigt Mäkelä torp, ligger helt och hållet inom Rekola hemmans egor.

c)
Uti hemskiftet ligger en åker af 1,62 tunlands vidd, tillhörig Rekola hemman. Äfvenledes hafva Syvänoja, Talvisilta och Häntälä m. m. byar uti Åbo län en vinterväg till kyrkan genom ängen, hvilken äfven på kartan är upptagen.

d)
Såsom närmaste afsättningsorter isynnerhet för skogsprodukter kunna följande uppräknas Patakoski såg i St. Mårtens socken, dit afståndet utgöres af 14. verst; Korkiakoski och Ojankylä sågar i Sommarnäs kapell af denne socken, 30. verst; Iloniemi glasbruk i Uskela samt Johannislund, Kiikala socken, 20 verst; Jokkis bruk i Jokkis kapell af Tammela socken 33. verst; Forssa och Wiksbergs fabriker i Tammela socken 43 verst; Turppo såg i Tammela 36 verst. Till Åbo stad 70 ¼, till Tavastehus 80 ¾ samt till Helsingfors stad 130 verst. [virsta (< ven.), vanha Suomessa käytetty pituusmitta; 1 virsta = 600 syltä = 1,0688 km; myös vanha ven. pituusmitta, = 500 sašenia = 1 066,8 m.]

Om vintern då ginvägar kunna begagnas, förkortas i allmänhet något dessa vägar längder.

e)
Lägets beskaffenhet är i allmänhet jemnt affuktigt, samt föga kuperadt, hvarföre största delen af marken kunde uppodlas.

f)
Jordmonens allmänna beskaffenhet är stenfri sandblandad lera med ett tunnare humuslager.

g)
Vid åkerbruket, hvarvid två skiftet nu brukas, borde circulationsbruk införas med ett omlopp af 5 år, hvaruti kulturen borde ske enligt följande schema:


Skifte 1, 1866: Träde – Grönfoder – Korn – Rot och Skidfrukt? – Råg –
Skifte 2, 1867: Råg – Träde – Foder – Korn – Rot & Skidfrukt
Skifte 3, 1868: Rot & Skidfrukt – Råg – Träde – Foder – Korn
Skifte 3, 1869: Korn – Rot & Skidfrukt – Räg – Träde – Foder
Skifte 4, 1870: Grönfoder – Korn – Rot & Skidfrukt – Råg – Träde.


Då åkern står i träde borde fullständigt gödslas och askas, äfvensom läckta diken småningom införas, åtminstone hvartannat. Skiftenas ordningsnummer finnes å Kartan upptagen och

h)
Ängarne äro lågländsta och bestå af stenfri kärrmylla af omkring 20 tumms djup på lergrund. De äro nu öfverallt skogslupne(?) mest af löfträd, hvilken skog troligen ej med mindre kan utrotas, än genom grästlanders(?) upptagande.

Äfven änglen borde indelas i helst 10 skiften af hvilka ett årligen skulle vändas och tillgångarne(?) medfigva, födsla, samt återbesås med höfrö(?). Innan hyggens(?) å skogen komma att verkställas, borde endast skogen å angarne(?) anlitas.

i)
Ståndskogen, som i allmänhet är ung och gles, utföres i hemskiftet af gran och tall samt i utmarken af björk och gran, hvaraf efter afverkningen å torra platser tallen samt å fuktigare lägen granen under instundande(?) turnus(?) borde gynnas, samt björken i allmänhet undanträngas. Återvexten är tillfölje af markens fuktighet i allmänhet dålig samt skogen omkring endast 40. år gammal, hvarföre grundmassan ännu är klen.

Som några år ännu torde åtgå innan rationelt skogsbruk här införes, hinner grundmassan ännu att betydligt förstoras. Så och emedan jordmonen lämpar sig för uppdragande af gröfre träd, hvilka lemna ett bärdefullt och eftersökt virke bör turna tagas till 150 år, hvilken turnus äfven framdeles då skogen kommit i normalt ständ, bör bibehållas.

Vidare kunde skogsmarken indelas uti fem efter uppskattad areal likastora periodhyggen och ett lika antal / 30 år tillräknas hvarje af dem, hvarföre i början en brist torde uppstå, hvilken dock ganska väl bör kunna ersättas genom afhemtande afstånd torra och kullfallne träd och lågor, hvika finnas kring spridde isynnerhet (?) i utmarkeskiftet, af den å berg och mossar stående skogen, af hjelpgallringsvirket samt isynnerhet af den å ängen stående skogen, hvilken torde räcka till under hera första om….? Derföre anser jag och att ingen reservskog här äro nödvändig.

Återvexten bör uppkomma genom naturlig eller sjelfsådd hvarföre ..träd i tallskog på omkring 20 coch i granskog på 15 alnars afstånd från hvarandra böra qvarlemnas, hvilket utför från 35 till 65 fröträd å tunlandet, samt få ej fällas förr än ett tillfäckligt antal plantor uppkommit, hvilket åta beror af blifvande röar. I vanliga fall erfordra?

Fröträden att qvarstå i 3–5 årli tallskog, korttare tid än i granskog.

j)
Fröträden böra fallas och afhemtas då snön är djup och i blu? Väderlek pä de plantorne ej snåtte? Skadas. Vidare bör de periodhygge, som är under afverkning fredas?

För boskapsbete, samt derföre inhägnas. Den indelade skogsarealen bör bibehållas och nyodlingar ej på skogens bekostnad utvidgas. Bestånden nro? 42, 48, 64 och 88, hvilka nu äro nära kala, böra ungefär till hä…ten af sin areal hjelpsås, emedan beståndet genom naturlig sådd blefve för glest, hvartill torde åtgå å best nro 42 och 48 på en areal af 12,32 tunland 25 tallfrö, samt å best n::? 64 och 88 å en areal af 6,71 tunland 14 :::? Granfrö vid rutsådd.

k)
Genom egarne, såväl de odlade som skogsmarken, borde vidaafloppsgrafvar anläggas, ett läns baslinien till bäcken invid Rekola åkern, samt de andra helst längs paralel lipierne, der så erfordras, uti hemskiftet, samt å utmarken längs Rekola rånoch paralel linierne.

Från Niinisaari torde äfven fås ett godt fall åt Saarentaka mark, lika som ??rån Mullivuori sidan åt Sybänoja egor.

l)
Som det torde vara rådligast att börja? Skogshygges förandet å den i utmarken eller Vatajan befintlige björkskogen, emedan den ej torde kunnafrisk qvarstå der i flere år, och således granrå (?) skörden, hvaraf allmogen på orten är van att öka sina gödsel tillgångar, blifver högst obetydlig, samt torde allt åtgå till hägnadsvirke, kunde kärrmylla uppkastas och afhemtas ifrån mossan n:o 70, samt ifrån mosorne. N:: 105, 109, 112, 113 och 116 helst som kärrmylla är vida bättre till komposten än granris?.

m)


"...ett boningshus antages stå utan repara-
tion i 50 år."


Åbyggnaderne, bestående af endas trädhus, äro uti försvarligt skick. Då ett boningshus antages stå utan reparation i 50 år, en ria i 25 år, badstuga och kokhus i 20 år, Stall i 40 är; färså och svinhus i 20 år, bodar och lador i 70 år samt hägnader uti 15–20 år; samt till uppförande af täta hägnader beräknas 1/3 normal famn på en sträcka af 100 famnar, till ett vanligt hus eller en större lada 20 famnar till eldning af ett hus 5. normal famnar o.s.v. uppgår årligen husbehofs virkesmassan af särskilda species till följande belopp:

Vedbrand å stommen 50 famnar (Oskar korjannut 30 syliksi)
Byggnader af alla slag å Dito 10 Do
Hägnader å Do 15 do (Oskar korjannut 10 syliksi)
Vedbrand å 4 torp 40
Byggnader å Do 5
Hägnader å do 10
Summa 130 normal famnar.


Torpens antal har räknats endast till fyra, emedan äfven den årliga normala tillgången å skogsvirket ej öfverstiger 130 famnar, hvarföre Niinisari torp borde tagas under gårdens bruk, och dess åbyggnader flyttas till gården.

Somero i Mars månad 1865
(alkuperäisessä tekstissä ei kappalejakoa eikä
lihavointeja/kursivointeja/alleviivauksia)




Oskar Konsin ilmoittaa myyvänsä heinänsiementä.
03.04.1884 Åbo Underrättelser nro. 91 sivu 4


Sama suomeksi.
05.04.1884 Hämäläinen no 28


Oskar Konsinin ja Karolina Avellanin
tilusriidat käräjillä 1886–87 ja hovioikeudessa 1888


Naapureilla on lehtitiedon mukaan ollut riitoja. Tu-
run hovioikeudessa puidun jutun kantajana oli Karo-
lina Avellan ja vastaajana Oskar Konsin.
Aura 1.5.1888 nro 100, s. 1



Äbo Tidning, 4.5.1888 s. 3





Kejserlige Åbo Hofrätts, i Storfurstendomet Finland, dom uti ett från Häradsrätten i Somero sockens tingslag vädjadt mål emellan Rusthållareenkan Karolina Avellan, från Kimala by i nämnde socken, såsom egare af hälften af Rekola skattehemman i sagde by, genom ombud Landskanslisten, numera Kronolänsmannen Frans Nils Palin, härstäden kärande, och Forstkonduktören Oskar Konsin, hvilken eger den andra hälften beröra hemman, medelst fullmäktig Hofrättskanslisten Georg Frietsek?, svarande, angående, bland annat, bättre rättt till särskilda jordstycken; Gifven i Åbo den 2. Mars 1888.

Kejserlige Hofrätten har af handlingarna i måle inhemtat, huruledes Forstkonduktören Konsin, på stämning å Karolina Avellan, vid Häradsrätten anfört, att ehuru Suoniittu och Niinisaari ängsmarker från urminnes tider underlydt Konsins anpart af Rekola hemman och jemväl tillerkänts densamma vid an af äldre Kommisionslandtmätaren Johan Ingman år 1880 verkställd rågång emellan parternes omordade hemmanshälfter, så hade Karolina Avellan likväl genast efter ifrågakom-


na rågång omhändertagit och begynt odla Suoniitty och Niinisaari jordstycken, dem hon ännu ej kunnat förmås att åt Konsin afträda, i anseende hvartill denne yrkat Karolina Avellans förpligtande att meranmämnda ängsmarker till Konsin genast öfverlemna jemte det Konsin påstått sin vederparts skyldigkännande att godtgöra honom för saknaden af omförmälda jordstycken med etthundra sjuttioåtta mark, äfvensom Konsin gjort anspråk på ersättning för sina konstnader i målet.

I saken hörd, har Karolina Avellan uppgifvit, att rån emellan parternes hälfter af Rekola hemman år 1880 utstakats i rak sträckning och sålunda att en del af Suoniittu och Niinisaari ångsmarker tillfallit Karolina Avellans anpart af lägenheten, hvadan hon, sedan ny..sagda rågång vunnit laga kraft, övertagit h..fden af berörda, inom hennes hemmansdels råer varande ängsstycken, helst äfven Forstkonduktören Konsin, på enahanda grund, genast efter råutstakningen tagit i besittning förskilda jordlotter, hvilka dittills bebrukats under Karolina Avellans hälft af hemmanet, hvarhos? hon erinrat att hennes vederpart ej utredt beloppet af den ersättning han härutinnan utsökt, och sedan Äldre Kommissionslandtmätaren Mathias Nordman, till följe af Häradsrättens derom meddelade föreskrift, den 5. och


6. Oktober 1887 verkstält syn å stället till vinnande af upplysning i målet samt Karolina Avellan anhållit om uppskof med detsammas afgörande på det hon vunne tillställe att styrka sitt jemväl under rättegången gjorda påstående att vid omordade rågång egobyte parterne emellan försiggått, men Konsin motsagt denna begäran, har Häradsrätten genom utslag, afkunnadt den 25. Oktober 1887, häromsig yttrat, att alldenstund till protokollet öfver ofvanantydda, den 5. och 6. Oktober 1887 hållna syn antecknats, att vid den af Äldere Kommissionslandtmätaren Ingman, på grund af vederbörligt förordnande, år 1880, förrättade rågåg emellan parternes andelar af Rekola hemman rån uppstakats endast i skogsmarken, utan att de ängar, som tillydde Forstkonduktören Konsins anpart af hemmanet och läge? inom Karolina Avellans hemmanshälft, vid rågången utmärkts samt något egoutbyte dervid altså ej försiggått; fördenskull kunde Häradsrätten ej bifalla hennes omförmälda begäran. Wid granskning af sjelfva saken, fann? Häradrätten genom Äldre Kommissions-landtmätaren Nordmans syn utredt vara att af Suoniittu och Niinisaari ängar en del af inalles två nittiotvå hundradedels tunnlands vidd, ehuru belägen inom Karolina Avellans anpart af Rekola hemmans skifte, fortfaran...



Turun maakunta-arkisto



Someron käräjät 9.9.1886


Asiaa puitiin jo Someron käräjillä 9.9.1886...

§ 98

Till detta ting har Forstkonduktören Oskar Konsin, från Kimala by i denne Somero socken, å Rusthållareenkan Karolina Avellan, från samma by utverkat en sålydande skirftlig stemning /Se sign:"L"/ och då berörda mål, som blifvit till denna rättegångsdag utdeladt, nu till behandling företogs, instälde sig vid upprop parterne hvardera i egne personer.

Till närmare utvecklande af käromålet anförde käranden att ehuru Kiviniemi kallade åker, samt Pärko, Suoniittu och Niinisaari ängsmarker från urminnestider underlydt och jemväl vid af Kommissionslandtmätaren Johan Ingman år 1880 parteres egande hvar sin hälft af Rekola skattehemman i förberörde Kimala by emellan förrättad rågång tillagts kärandens egande berörde halfa Rekola hemman, hade svaranden, som vid sagda råhång fått? den tyvärr oriktiga uppfattning att rån vore dragen tvärt öfver sagda åker och ängsmarker, genast efter rågången omhändertagit och härintils odlat desse egor, utan att kunna förmås dem afträda, hvarföre nu yrkades svarandena lagliga åläggande att genast till kärandens fria förfogande afträda sagda Kiviniemi ¨ker jemte Perko, Suoniittu och Niinisaari ängesmarker, äfvensom att ersätta käranden för undvaron af egorna med inalles tvåhundrafemtiosju mark, jemte det käranden


anhåll att med femtio mark blifva ersatt för kostnaderna i målet.

Genmäle? i saken affordrad, be...? svaranden sig hafva odlat af i frågavarande åker och ängar vidare än hemm... innehafvane hälft af Rekola hemmman...tat och yrkade ... om käromålets förkastande såsom i högsta? måtte obe..gadt.

Käranden åker... emmellertids att i saken vittna Torparne Matts Mattsson Rekola, och Nils Simonsson Ojala? jemte Spanmålskarlen Henrik Mattson, alla från förenämnda Kimala by, i hvilket afseende jemväl svaranden uppgaf Spannmålstorparen Johan Thomasson, jemväl från Kimala, och bonden Matts Adolfsson Yliteeri, från Talvisilta by i denna socken, hvilka enhvar härvid på upprop tillstädes kommo, men vid ...kt ... ... ... anmärkte svaranden emot Matts Rekola att denne såsom kärandens torpare ... en del af ifågavarande egor, samt ansåg Matts Rekola förty hafva nytta eller skada atta ... af dess afgifvande vittnesmål; derå Härandsrätten, hvars utlåtande i anledning af ...senmärkningen ..skades, genom utslag, unde öfverläggningen havrtilla vedesbörande voro afträdte, ansåg ...sanmärkningen icke förjena något afseende .... densamma förty ...skattades; derå samtlige uppgifne vittnen, emot hvilka något vidare .... hvarken anmälltes eller eljest utletas kunde samt då dessa föröfrigt voro .... , tillstaddes aflägga vittnanden å den de, erinrade om ......, hördes .... från hvar... och intygade



(Sign "L")

Stemning:

Till innevarande års lag..na ... med Somero sockens och Sommarnäs kapels .. lag, hvilket .... .... den 2. ..... September samt förrättas å Hovila rusthåll i Ihamäki by af erörde socken, kallas? och stemmes? Rusthållareenkan Karolina Avellan, från Kimala by .... i Somero socken, för att genmåla? Forstkonuktören Oskar Konsin, bosatt i sedannände Kimalaby, enär denne på företteende? ekål är .... söka ... Karolina Avellan att .... Forstkonduktören Konsin fria bruk och öfverfogande .... Kiviniemi kallat åker Perko, Suoniittu och Niinisaari ängsmarker, hvilka .... .... af Karolina Avellan, .... .... underlyda Forskonduktören Konsin i Kimala by egande halfva Rekola skattehemman ....; .... talan? år ... i hvad af hufvudsaken? ... och .... denna ..... .... .... ..... ...... Sääksmäki, den 8 Augusti 1886.
På domare-.... vägnar
August Blåfield?



1. Matts Rekola: att rån är dragen i rak... emeller Rekola hemmans skogshälften emot ifågavarande Niinisaari ängsdel, hvilken åter icke är ..., och lade emellan vittnets numera aflidna .... Bonden Matts Andersson Rekoka, ... ... i lifstiden egt den hälft af hemman, som nu innehafas af käranden, och svarandens en företräden i eganderätten till dennes hälft af samma hemman rättegång? förevarit om bättre rätt tilla Niinisaari äng dervid? det .... ... .... denne andel befåtts hvart emot år med en tunna hafva; att Suoniittu och Perko ängar, hvika svaranden i fem års tid odlat, likalades befåtts hvardera med en tunna hafra hvart annat år och vid den? af kommissioslandtmätaren Ingman verkställde nämmde? rågång rån uti Kiviniemi äng.... ... alnar i på svarandens andel deri.

2:a Nils Ojala: vittnet, som hade sig bekant att ifrågavarande omtvistande egor ... den af Kommissionslandtmätaren Ingman pårättade? rågång odlats af käranden, ... angående rån enahanda intygan med nästföregående vittnet Matts Rekola.

3:a Henrik Mattsson: afgaf enahanda intygan med sistashörde vittnet Nils Ojala.

4:a Johan Thomasson: intygade samstämmigt med föregående vittnen, angående råleden till ifrågan rand mark och att svaranden odlat efter ...samma.

5:a Matts Yläteeri att Kommissionsladtmätaren Ingman uppgått rån från ...stranden, den att r... förekom samt derifrån rån dragits rak mot



Händälä å så att rån kommit att skära ängsmarkerna i fråga.

Vittnena hafva vid upprepandet? af deras berätti... ur protokollet erkänt desamma vara deri riktigt införda och ut..git i den ordning de afhörts, enhavar efter gjord anhållan om skäligt vittnes arvoda?.

Parterne tillsades härå afträda medan? i Häradsrätten ... följande

Beslut:

Innan vidare åtgärd i saken vidtagas kan aktar Häradsrätten nödigt inhemta vederbörande landtmätarens efter anställande syn afgifvande? utlåtande, och anstår, för att en sådan syn hinner verkställas, med vidare åtgärd i förevarande mål till sjette rättegångsdagen af nästkommande 1887 års lagtina... hösteting i tingslaget, då parterne antingen sjelfve eller genom behörigen besullmåttigade? och eljest lagliga ombud, käranden om han sin talan? fullfölja vill och svaranden i falla han i saken vidare önskar blifva hörd ega tillstädeskomma på ...yynas?, som ifrån klockan nio föremiddagen å tingstaden afvaktar ? bör, och eger käranden att derförinnan ej mindre anhålla om förordnande för vederbörande landtmätare att förrätta den nödig an...dda synen, än desutom genom af sakkun



nige personer anställande syn låta närmare ut... beloppet och beskaffenheten af den utaf käranden fordrade ersättningen, äfvensom att vid nålets återföretagande vara ... med de vid synen tillkomma instrumenter och utlåtande. Föröfrigt skyldigkännes parterne att till deras i målet afhörde? vittnen i ...drade vittnes... utgifva, käranden åt Matts Rekola, Nils Ojala och Henrik Mattsson enhvar tre mark samt svaranden tilla Johan Thomasson och Matts Yläteeri hvardera likaledes tre mark tillökte vid bristanden ... och godvillig betalning med lösen för nödigt .... af detta protokoll och beslut samt andra i och för utmåtningen ...nade bevisliga utgifter som affades?



Hämeen maakunta-arkisto






Someron käräjät 25.10.1887


...ja 25.10.1887

Somero Hösteting År 188 den 25 Oktober

§: 87

Enär till vidare behandling uppropades skirftiligen instämda och id sisttidet? ¨rs lagtima? höstting i tingslaget under §: 98 af protokollet anhängedgjorda? samt för tillhörordnad landtmätare syn härtill uppskjutna målet angående afträdande af egor och utgifnande ersättning emellan forstkonduktören Oscar Konsin från Kimala by i denne socken, och kärande Rusthållareenkan Karolina Avellan ders...mastädes, svarande, insamna sig käranden jemte antaget rättegångsbiträde Vicehäradshöfdingen Johan Amateus Söderström och tillstädeskom? för svaranden Kronolaänsmannen i St Mårtens socken Isak Edvard Sjöman, i grund af en så lydande fullmakt:

"Sign fullmakt."

Sedan det förut i målet tillkomna protokoll blifvit upplåst tillkännagaf Vicehäradshöfding Söderström att den i föreskrifne Landtmätaresynen numera föresiggått och inlemnade styrkt? afskrift af det dervid förde proto...? jemte ett karta afstråk? öfver de i ....? varande egorne, af hvilka ....? protokoll här afskrefs och är af jöljande lydelse:

"Sign Nordman

hvilket upplästes och derå Vicehäradshöfdingen Söderström återhemtade kärsmålet så vidt ....? afträ



dande af Suonittu och Niinisaari ängs marker ...? frångick ....? beträffande öfrige eg...?, samt yrkade derjemte svarandes åläggande att godtföra käranden för den år han varit i saknade af förenämnde ängsmaker med etthundrasjuttioåtta mark, hvartill ersättningen vid landtmätaresynen uppåkallats

Kronolänsmannen Sjöman genmäldte härå att, såsom ingifne karta afskrift? äfven utvisar, har råen emellan parternes egande hvar sin hälfe af Rekola Hemman utstakats i rak sträckning samt dervid en del af Suoniittu och Niinisaari ängs marker fallit in på ...andens eganen hälft af hemmannet? och efter det denne rågång sedan uppgången år 1880 vunnit? lega? kraft svaranden, såsom dertill fullt berättigad, öfvertagit ....? till den mark som varit belägen inom svarandens hemmansdel af samma rå, hvarföre Kronolänsmannen ansåg ... målet i denne del obefogad, så mycket mer som käranden afven genast efter det förenämnde rå blifvit utstakad jemväl tagit i besittning särskilda egor som derförinnan häfdat af svaranden och befunnits tillyda? kärandens hemmans hölft, och hvad åter vid kommen den ...ade ersättinigen så undandrog Kronslänsmannen svaranden genmäle hårom?, enär skild stämning angående ersättning ej ågått svaranden och



Signen Nordman

avonainen asianajan valtakirja

Karolina Avellan
Kartanonhaltian leski
Kimalan Kartanosta
Someron pitäjää
puumerkki +

Todistavat:

Viktor Suutela
talollinen, kirjoitti myös.

Kusta Kustaanpoika
renki Kimalan Kylstä
(puumerkki) +



Singnum Nordman

Protokoll, fördt af undertecknad Kommisions landtmätare vid hållet sammanträde å Kiala egendom i Kimala by och Somero socken, angående syn för utredande af egande rätten till Kiviniemi åker, Perko, Suoniitty och Niinisaariängar, den 5. Oktober 1887.

Till detta sammanträde infunno sig: sökanden Forskonduktören Oskar Konsin och rusthållare enkan Karolina Avellan genom befullmaktiadt ombud sonen Oskar Avellan samt som godemän bonden Viktor Ryhtä ifrån Ryhtä enstaka hemman och tarparen Karl Karlsson Mullivuori ifrån denna Kimala by.

Guvernörsembetets förordnande till senna förmättning af den 2. sistförlidne April upplåstes. I af eller ...at hinder förspordes ej i något afseende.

Detta antecknadt, inlemnade sökanden Konsin be..gen bestyrkt utdrug af karta och handlingar afven Rekola och Kartano lägenheters egor, hvaraf inhemtades att egorna blifvit affattade till storskifte år 1780 af Frdr. Kreisteen (po. Fred. Johan Christén), upplysande sökanden: att Kommisionslandtmätaren J. Ingman på grund af vederbörligt förordnande? 1880. förrättat rågång emellan hvardera hälfterna af Rekola hemman, vid hvilket ...fälle? bemälde Ingman uppstakat rån parterne emellan endast i skogsmarken, utan att å markken utm...ka de ängar som tilyda sökanden andel af hemmanet hvilka infallla på svaranden sida af rån; att genast erter sagde rågång hade Avellan utan vidare tagit Suoniitty ång i besittning, då deremot Nii



nisaari äng genast efter det sökandens torpare fått b... den deri infådda hafran. Detta besittningstagande? h... sökanden icke afvetat för än par år efter rågången om.. dan dessa ängar hafdats? af torpare; men på enast .... den fått kännedom derom, har han genom nändem... låtit tillsäga Avellan att afträda sade ängar tillfö... ... någon påföljd. Till följe deraf yrkade sökanden Konsin nu derpå att de otvistade egorna med ledning af of..åberupade karta måtte utp¨lats unde de åtta år Avellan hafdat nämnde egeor? afven vid detta tillfälle borde ....ställas.

Svaranden Avellan, i saken hrd, erkände riktigheten skandens andrugande?, men ansåg att han varit be.... gåd att häfda efter landtmätaren Ingmans rågång. Tillfrågad derom huruvida svaranden Avellan nu .....? utan vidare afstå från att häfda ifrågavarade egor, ...de han att derå afgifva svar.

Som förlikning icke kunde åstadkommas huru svaranden Konsin sade sig vara villig dertill, vidtogs med sy...? å marken i öfvervaro af förenämnde sakegare och ge....män, och er...? vidkommande Niinisaari äng.: att gård... drugets efter den råta skogsrån, såsom synes? af synekart? emellan punkterne a och b ehuru kartautdruget utve... att rån bör gå emellan punkterne 1., 2. 3. 3. och 5., i en...het hvarmed ängen äfven utpålades.

Med besigtöningen af Suoniitty äng, befanns för.... landet vara enahanda so med Niinisari äng, i ty.... Avellan genast efter förenämnde rågång tillegnat .....



(484)
delen af ängen som faller på hans sida af linien d; denna äng utpålades i enlighet med kartan, emellan punkterne 6. 7 och 8. såsom synes af synekartan.

Widkommande väreringen af den skada sökanden tillskyndats, beräknas förlusten från Niinisaari endast för 7. år, emedan sökandens torpare fått bärga? graden derifrån .... året eller 1880., tillfölje deraf tre hafreskörden från etä tunnland i areal med 4. tunnor för hvarje skörd gör 12. tunner, efter af drug af arbetskostnaderna ansögs tunnan böra beräknas till 8. mark gör 96. mark samt för 4. års bee till endast 2. mark om året, deri inberäknadt en ...ligen god ..skörd, ger 8. mark; således från sgda areal ansågs nettovinsten uppgå till 104. mark. Ifrån Suoniitty uppskattades afkastningen från 1,92. tunnland till 30. L... hö å 30 penni, gör för året 9. mark och för 8. år 72. mark samt för ett af Avellan b..... g...de till 2. mark, tillsamman 74. mark.

Sökanden erinrade derom att Avellan, ehuru tillsagd att afstå såväl Niinisaari som Suoniitty, detta oaktadt för par år sedan uppgrästat sistnämnde äng och genom bränning på sina? ställen förstört nästan alla matmylla.

Den 6. Oktober fortsattes med synen, hvarvid Kiviniemi åker besigtigades, och erf... dervid att den af bemälde Ingman derstädes uppstakade rån kommit inpå Avellans sidan om rågårdet omkring 4. alnar, marken emellan nya oh gamla rån består endast af en skogbeväxt linda. Tillfölje deraf förklarade sökanden Konsin att Kiviniemi åkers affären får utan vidare förfalla.

Widkammande Perko äng tillhör sökanden endast den delen deraf som är inom hans rå, som tillkännagafs.

Efter sålunda förrättad syn å marken, sammantrådde under



tecknad åter med förutnämnde sakegare och godemän, vid ... tillfälle svaranden Avellan bestred att han bärgat något hö... Suoniitty, men erkände att han upp.... sagde äng. H... upplyste sökanden att Avellans torpare bärgat ängen ifråg... antagligen med Avellan begifvande.

Utlåtande:



Emedan svaranden enkan Karolina Avellan egenmäktigt ... engat sig sökanden Konsin Niinisaari äng om 1.00 tunnland utmärkt å synekartan med Litt. A., och Suoniitty äng om 1.... tunnland under Litt B. å synekartan, ehuru dessa ängar tillhöra... Konsin, får undertecknad ....da att sagde ngar till...nas dess rätte egare nyssnämnde Konsin; och bör enkan Avellan skyldigkännas att godtföra Forstkonduktören Konsin för ... 8. år han varit förlustig? Suoniitty äng med 74. mark och för ... års förlust af inkomsten från Niinisaari ång med 104. mark eller tillsammans 178 mark, utan att någon gräst...ingskostander till Avellan br ifrågakomma då grästningen skett efter det ...derbörande nämndeman sörbjudit Avellan från att vidare ..da berörde ngsmarker, i synnerhet då matjorden på en del st... af ...nämnde Suoniitty äng är genom bränning försörd och d... grästlandet ännu iche är dikadt.

Sålunda synat och befunnit, intygar; Ort och tid som ofvan.

På tjenstens vägnar;

Matts Nordman

Afskriftens riktighet besyrker, Somero den 15. Oktober Mats Nordman. Kommisions landtm.





(485)

närmare uppskattning af afkastningen från ifrågavarande egor ej ...aller skett, hvar...om Kronolänsmannen ansåg ersättningsfrågan icke kunna pröfvas i sammanhang med påstående om afträdande af egorne avseende Kronslänsmannan käromålet ...ty ... i alla underkänas.

Videhäradshöfdingen Söderström erinrade härå att käranden redan i stämningen förbehållit sig ..... tala i hvad af hufvudaken härflyter? och då ersättningsfrågan härledes ut af besittningstagandet af egor, hvilka svaranden .... och käranden nu ... tillvinna? sig samt svaranden dessutom alla? redan vid föregående? sammanträdet i målet ej .... .... on ....... ansåg Videhäradshöfdinnen den å svarande sidan ..... de invändning ej förtjena afseende och Kronolänsmannen för ty böra å.... att genast träda i svarsmål? hvad angår den ...skade ersättningen; och derå käranden jemte fullmäktigen afträdde, .... i Rätten af...lade till detta:

Utslag

Som käranden uti stämmingen målet förbehållit sig .... talan hvad af hufvudsaken ...tyter och ersättningen grundar sig på att käranden gått i ...tningen af påräknad afkonst? från egor den kan ... .... tillvinna sig, alltså och då invndningen, enligt 5 16 Kap R. B. bordt göras i rättegngens början, anser Häradsrätten svarandes invändning om att ... stäning ej ... .... angående utbekommande af ersättning icke förtjena afseende, hvarföre invändningen



lamnas? utan afseende samt ålägges Kronolänsmannen Sjöman att trda i hufvudsakligt svaromål? hvad äfven angår ut..svarande af ifrågavarande ersättning som å inkallandet afsades och derå Kronolänsmannen Sjöman motsade, utgifvande af den ..skade ersättningen innom densamma blifvit till beloppet närmare styrke, i anledning hvaraf Vecehäradshöfdingen Söderström åter erinnade att ersättningsbeloppe vid synen af landsmätaren jemte tvänne godemn profvats och ej heller dervid blifvit motsagda svarande sidan, samt ..... Vicehäradhöfdingen Söderström att i målet vett... Nämnde mannen i Rätten Johan Johansson Seppäl, hvarjemte Kronolänsmannen Sjöman anhåll att .... häri ..... vittne afh..de ... till .... .... Bonden Matts Vikstedt Kylä Teeri, från Talvisilta by i denne Somero socken, skulle ange? här...? och sedan Nämndemannen Seppälä uppstigit från sitt? .... i den honom för.... domföra Rätten till atta Seppäl såsom o.... erkändn aflägga vittnes.... å den han ....kunnig om densammas vigt och .... afskildt hördes .... intygade.
1o Nämndemannen Seppälä: att vittnet på begäran af målet såsom vittne afhörde torparen Matts Rekola, enligt hvad vittnet vill erinra sig, för några år tillbaka tillsagt svaranden att icke uppodla några egar





hvilka tillförene höfdats af Matts ekola och af svaranden tagits i besittning efter några....som härå utssteg?.

2a Matts Vikstedt; vidblef endast sitt förra vittnesmål samt hade intet att tillägga samt .....

Kronolänsman Sjöman anmärkte härå att genom den år 1880 utaf? Kommissionsländtmätaren Ingman uppgångne rån ....ternes lägenheten emellan byte af de på hvar sin sida om råen belägne egor antagligen äfven skatt och som denna rågång vunnit laga kraft ansåg Kronolänsmannen ..rsmålet hvad angick afträdandet af egorna följaktligen sentida? ...ackt och då Vicehäradshöfdingen Söderström erinrade att förenämndea rågång vore att betraktas endast såsom en vanlig skgogarå som uppdragits i rak sträckning öfver odlade egor utan atta byte af sådana egor verkställdts, förbehåll Kronolänsmannen savaranden rådruvna? som föreställande af utredning det vid nämnde rågan egoutbyte parterne emellan företagits, hvaremot Vicehäradshöfdingen Söderström motsade att vidare uppskaf i saken rånet yrkade slutligt utslag der? enär genom den senast hållne landmätare syn utredts att rån år 1880 uppstakats endast i skogsmarken utan att å marken ut märkts de ängar, hvilka till.... Kärandens hemmans hälft och äro belägna inom svarandens andel af hemmans hälften;



...hållande Videhäradshöfdingen slutligen att käranden, som .... landtmätare synen tillskyndats dryga kostnaden, skylle blifva tillagd rättegång konstands ersättning med minst etthundra femtio mark, efter antecknandet hvaraf vederbörande ..ingo utstiga medan i Tätte... till .... ....

Utlang:

Emedan uti ingifna utaf Landtmätare Nordman vid den af honom hållna i målet tillförordnade syne förde protokoll antcknats att vid den af Kommisions landmätaren Ingman på grund af vederbörligt förordnande år 1880 förrättade rågång emellan parternes egande hvar sin hlft af Rekola hemman endast rån uppstakats i skogsmarken utan att de ängar, som tilllyda kärandens andel af hemmanet och att belägna inom svarandens hemmans hälft skifte utmärkts och att ...ty kan Häradsrätten icke vidare bevilja svaranden rätt att härom framställa bevisning, hvarföre det begärda uppskofvet afslås och har saken nu tagits i slutligt ...bebägande, dervid Häradsrätt genom Videlandmätaren Nordman den 5. och 6.te i denna .... månad å stället förrättade syn ..... utredt vara att en del af Soniittu och Niinisaari ängar, af tillsammans 2,92 tunnelands vidd



ehuru belängne inom svaranden Karolina Avellans andel af Rekola hemmanes skifte allt fortfarande tillyda kärandens hälft af samma hemman, hvarföre och då svaranden emallertid satt sig i besittning af desse ängar och tillgodokommit afkomsten af de samma, från förstsagda ... Suoniittu äng i åtta år och från den senare nämnda eller Niinisaari i sju år, hvilken afkomst af Landtmätaren och gode män pröfvats till inalles ett hundra sjuttioåtta mark Häradsrätten prof... tättvist ålägga svaranden Karolina Avellan att till käranden Forstkonduktören Konsins fria? bruk och begagnande genast afträda ...berörde ängsandelar samt att emot ..ående gvitto, till käranden utbetala ...drade nyssnämnde ersättningbelopp ett hundra sjuttio åtta mark, och jemte det utlågande i käromålet för öfritgt såsom frång... förfallen ålägges svaranden att med etthundra femtio mark godtöra käranden i målet ... ..gälder. Som å inkallandet afsades, då Kronolänsmannen Sjöman med fem mark sjuttio sex penni ... utslaget erlade .... och underrättades ....../..... (den 24. nästkommanden December)



Hämeen maakunta-arkisto






Oskar Konsinin
maanvuokrasopimus
A. Holmströmin
kanssa 1892

Konsin vuokrasi Holmströmille 125 hehtaaria maata 15 vuodeksi. Hehtaarivuokra oli ensimmäisenä vuotena 8 markkaa, toisena 10, kolmantena 12, neljäntenä 14 ja viidennestä vuokravuodesta eteenpäin 16 markkaa.



Arrende-kontrakt

Härmedelst upplåter jag, Osk. Konsin, till Herr A. Holmströms eller hans rättsinnehafvares bebrukande etthundratjugufem (125) hektarer odlad och odlingsbar jord längs Häntälä bys rå, från Ryhtä hemmans rå i vester till Avellanska rån i öster, mot följande vilkor:

1. Arrendetiden bestämmes till femton (15.) år, räknad från den 14. mars 1892. till samma tid 1907., då marken utan vidare uppsägning till stommen afträdes; dock äger arrendator bearbeta jorden redan från denna dag.

2. Uti årligt arrende betalas första året 8-, andra 10-, tredje 12-, fjerde 14- och femte jemte följande åren till arrendetidens utgång 16. mark per hektar. Detta arrende betalas sålunda, att första betalningstiden inträffar den 1. februari 1892 och sedermera efter hvarje halft år hälften af arrendesumman för året. Doch äger arrendator tillräkna sig 5. procents rabatt för i förskott erlagda arrende.. på 7 ½ månader.

3. Nytjorätten af å arrenderade marken förekommande hus tillfaller jemväl arrendator, hvilka vid arrendetidens utgån böra lägenhetsinnehafvaren återställes i samma skick eller efter det värde, de haft vid tillträdet. De hus åter, hvilka arrendator till sin nytta eller beqvämlighet anlaggt, böra af egendomsinnehafvaren vid arrendetidens utgång inlösas efter deras då befintliga värde.

4. Sitt behof af skogsvirke får arrendator taga ifrån invidligande Mullivuori backe, doch med qvarlemnande af ett tillräckligt antal fröträd. Denna backe får äfven begagnes af arrendator till mulbete.

5. Hvarken kreatursfoder, gödsel eller skogsprodukter få af arrendator säljas eller från lägenheten bortföras. Doch må han, då artificiela gödningsämnen uppköpts, föryttra ett motsvarande värde ... foder. Sista årets göda tillfaller arrendator. Osk. Konsin

A. F. Holmströms egenhändiga underskrift bestyrka: Ort och tid som ofvan

Vald. Sagulin

A. Winqvist


1894. Mars 18. Halft års arrende betalt med 712,50 mk
1894 Sept. 8. Halft års arrende betalt med 712,50 mk

Afskirftens riktighet bestyrka: Somero, den 3. aug. 1895
Afskriftens enlighet med bestyrkt afskrift, belaggd med 8. marks kartasigillata märken,
intyga; Somero den Augusti 1895.

H. A. Berg
Vera Sahlström

(Pertti Toukkarin kokoelmat)

Holmström ja Konsin
käräjillä

Holmströmin ja Konsinin välille kehkeytyi riita-asia maksamattomasta puolen vuoden vuokrasta elokuussa 1895. Konsin kirjoitti Hämeen läänin kuvernöörille asiasta 9.8.1895. Asia oli ollut käräjillä jo 25.10.1894, mutta juttu raukesi, koska sekä kantaja että vastaaja olivat jääneet "käräjistä pois".

Holmström esitti oman kantansa asiaan Hämeenlinnan läänin kuvernöörille 28.8.1895.



Holmström halusi maksaa vuokravelkansa suoraan Hypoteekkiyhdistykselle Konsinin velkojen korkojen lyhennykseksi. Oskar Konsin ei suostunut tähän. Vastalauseessaan Konsin kirjoittaa 14.9.1895:

"Vuokraaja August Holmström kävi tosin elokuun 1. päivänä luonani vuokramaksustansa puhumassa, mutta kun hän ei jättänyt minulle mainittua vuokrasummaa, vaan vaati minua seuraamaan häntä täkäläiseen postitoimistoon, lähettäksensä rahat sieltä oitis Hypoteekiyhdistykselle minun velkani koron maksoon, niin minä en siihen voinut suostua kipeänä, kuin olin ja matka pitkä kylmässä ilmassa. Sitä paitsi minä en ole kennenkään holhojan eli förmyndarin alla ja vähintään omien vuokraajien holhottavana.

Vuokraaja August Holmström väittää olevansa maksamisessa minulle ainoastaan 805. markkaa, mutta vuokra on 875. markkaa puolesta vuodesta. Mitä hän on voinut antaa luonnossa (heinissä tahi oljissa y. m.) sopii jättää palkkioksi minulle hänen tähdensä mennyt syksynä saamani sakkoprosentista Hypoteekiyhdistykselle, ehkei niiden hinta siihen riitä, sillä minulta otettiin silloin 85. markkaa 54. penniä paitsi muita kulunkia, vaikka Holmström sanoo sen olleen vaan 60. markkaa.

Elokuun 1. päivänä hän, Holmström, tosin täällä laski arentimaksunsa 805teen markkaan, ja minä, sovun ylläpitämisen vuoksi en siihen sanonut mitään, ja jos hän olisi laskenut maksunsa vieläkin vähemmäksi, en olisi silloin sanaakaan hiiskunut, niinkuin minä näihinkin saakka olen myöntänyt hänelle suuria etuja rauhan ja sovinnon ylläpitämisen takia.

Esimerkiksi jok'ikinen vuosi on hän myynyt metsää ja karjarehua, ostolantaa hän ei koskaan ole toimittanut itselleen, maata hänellä on viiden hehtaarin paikoilla liikaa, viisi prosentiä hän lukee pois arentisummasta niinkuin edeltäpäin maksettuna, ehkei muu, kuin ensimmäisen puolen vuoden vuokra, ole edeltäpäin maksettu; vuokraa hän ei myöskään, minun muistaakseni, koskaan ole määrätyllä ajalla maksanut, väliin on se jäänyt kuukausiakin maksamatta – muita hänen etujansa nimittämättä –, joista en ole häntä edesvastukseen hakenut. Sentähden minua ihmetyttää, etä hän julkeekin kiusaa tehdä ja kurjilla [?] minun kanssani sekä saattaa riidan välttämättömäksi.

Asiain näin ollessa, saan nöyriimmästi anoa, että vuokraaja Holmström tuomittaisi heti maksamaan minulle ne selvät kustannukset, joita minä hänen tähdensä tähän asti olen kärsinyt, nimittäin:

1:o Ne kustannukset, kuin minulla on ollut tästä hausta, vähintään 30. markkaa tahi mitä Herra Kuvernööri näkee sopivaksi, sillä vasta sen jälkeen, kun minä olin lähettänyt tämän haun Herra Kuvernöörille, tahi olin sen lähettämisen hankkeisssa, hän oli rientänyt lähettämään rahojansa Hypoteekiyhdistykselle eikä siitä minulle mitään ilmoittanut. Jos kaikki minun vuokraajani samoin menetteleisivät, en asioistani lopulta tetäisi mitään.

2o: Matkustuksestani Hämeenlinnaan myöskin vähintään 30. markkaa, johon minun oli meneminen rahoja hankkimaan, kun en tiennyt josko lainkan tahi kuinka paljon sinne oli lähetetty rahaa sekä

3o: kymmenen markkaa, joka meni Herra Kuvernöörin välipäätöksen jättämiseen vuokraaja Holmströmille ja takavarikkokirjoitukseen. Lopullisesti saan nöyrimmästi anoa, että kysymyksessä oleva takavarikko pidettäisi voimassaan, kunnes olen saatavani Holmstöriltä saanut tahi juttu on lopussa. Epäselvemmät asiat taas jääköt Kihlakunnanoikeuden ratkaistavaksi. Alkuperäiset asiakirjat saan kunnian tähän myös liittää. Somero, Syyskuun 9. p. 1895.

Osk. Konsin

* * *

Konsinien ja Holmströmin välinen käräjöinti näyttää jatkuneen vielä Oskar Konsinin kuoleman jälkeen. Holmström oli jättänyt maksamatta puolen vuoden maanvuokran, "August Holmström ei ole määräpäivänä viime helmikuun 1. päivänä suorittanut määrättyä ½ vuoden veroa tekevä 125 hehtaarilta à 16 markkaa hehtaarilta 1000: markkaa."

Maaliskuussa Ida Konsin kirjoitti [tai oli aikeissa kirjoittaa] "Hämeen läänin Herra Kuvernöörille" ja pyysi tätä ryhtymään toimenpiteisiin, että "mainittu Holmström velvoitettaisiin heti minulle suorittamaan kysymyksenalaisen veron 1000: markka 6 % prosentin vuotisella kasvilla luettu maksupäivästä viime helmikuun 1. päivästä siksi kuin täysi maksu tapahtuu sekä että August Holmström joka aikoo matkustaa ulkomaille ja viipyä siellä pidemmät ajat kiellettäisiin tähän liitettyä takausta vastaan tätä aikomusta täytäntöön panemasta ennenkuin hän on minun äsken sanotun saatavani maksanut niinkuin myös myymästä tahi pois viemästä karjan rehuja ja metsän tuotteita sanotulta vuokratun maan alueelta. Päälle päätteeksi pyydän että August Holmström velvoitettaisiin suoritsemaan kustannukseni tästä lain hausta suosiollisen arvion mukaan.

Somero maaliskuun ___ päivänä 1903
(Ida Konsin)

Kirjelmää ei ole allekirjoitettu eikä päivätty.

* * *

"Viime vuosisadan lopulla ja vielä tämän vuosisadan alkukymmenellä oli Kimalan kartanon ulkotilan vuokraajana ruotsalaissyntyinen mies nimeltä Holmström. Hän asui Mullivuoren torpan rakennuksissa, ja peltoja joita hän viljeli, kutsuttiin 'Liukon lakjaksi'. Tästä vuokraaja sai nimen Liukon herra.

Tämä Liukon herra oli kova maanviljelijä. Laajoilla pelloillaan hän viljeli ruista ja kauraa. Kun silloin kaikki työ tehtiin ihmisvoimalla, hän oli myös paikkakunnalla suuri työnantaja, sillä lähikylistäkin käytiin Liukolla töissä. Hän oli tiukka herra, joka vaati hyvää työtä ja paljon. Oman perheenkin kaksi tytärtä ja poika olivat joka päivä töissä. Hän seurasi jokaisen työläisen työtä ja arvosteli ankarasti. Häntälän kylästäkin kävi työläisiä Liukolla, muun muassa eräs vanhapiika, jota sanottiin Mamman Iitaksi. Hän ei kovin paljon ollut töihin tottunut.

Herra käski Iitan kauraa kasaamaan. Meni itse mukana näyttämään, miten pannaan kauraa seipäälle. Illalla kun väki tuli kaurapellolta ja herra maksoi palkan, niin hän sanoi:
"Häntäläst se Mamman Iida on yksi hoono tööihmine. Minu käski panna kaura seippääsee, mut se pani vaan seippä veere. Ei minu tarte Mamman Iida hoome enä."
Tapio Horila, Ilo irti. Kaskuja Somerolta I, s. 151–152
Kustannus-Mäkelä Oy, Hämeenlinna 1979
– Kaskun on muistiin merkinnyt häntäläläinen
Väinö Laurinen (s. 1892) vuonna 1965





07.10.1899 Uusi Suometar no 251


Someron historia II, s. 511

Aloitussivulle

Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä



Oskar Konsin oli aikeissa luopua koko Kimalasta. Vapaaehtoisen huutokaupan ilmoitus lokakuussa 1891. (25.10.1891 Nya Pressen no 290)
"Luonnonkauniilla paikalla Paimionjoen varella sijaitsevalla 1000 tynnyrinalan suuruisella tilalla on noin 170 ta peltoa, 500 ta niittyä, 20 ta joutomaata sekä 300 ta metsää."




Oskar Konsin tarjosi maitaan vuokralle
(Åbo Underrättelser no 99, 14.4.1893)



Maanvuokrasopimus Juho
Tuomaanpojan kanssa 1895


Wuokra-suostumus


Tämän kautta annan minä, Osk. Konsin, vuokralle omistamani Vatajan maan koillisosasta, Korpiloksi kutsutun, 23 hehtaarin paikoilla itselliselle Juho Tuomaanpojalle Ryhdän yksinäisestä talosta seuraavilla ehdoilla:

1. Vuokra-aikaa on kymmenen (10) vuotta, luettuna tästä Toukokuun 1. päivästä 1895 samaan aikaan 1906, jolloin maa ylössanomatta takaisin lankee kartanoon.

2. Vuotuista vuokraa maksetaan toisena vuotena 1.– kolmantena 2.– neljäntenä 4.– viidentenä 6.– ja kuudentena sekä seuraavina vuosina arentiajan loppuun asti 8. markkaa kustakin hehtaarista eli kaikesta, mitä näiden maitten piirien sisässä on, joka tekee noin kolmekolmatta (23.) hehtaarin paikoilla. Tämä vuokrasumma maksetaan kahdesti vuodessa, ennen Toukokuun ja Marraskuun 1. päivää, puoli kummallakin kertaa ja puolivuotta edeltäkättä. Jos arentisumma ei tule maksetuksi määrätyllä ajalla, on vuokraoikeus menetetty ja arendatori velvollinen, muuttoaikaa nauttimatta, heti luovuttamaan arentimaan kartanonomistajalle.

3. Mitä vuokraja rakentaa maanviljelykseen tarpeellisia huoneita, on kartanonomistajan häneltä lunastamisessa sen arvon jälkeen, kuin niillä poismuuttoaikana vuokraajan lopussa on.

4. Vuokratulla maalla löytyvät puut saa vuokraaja mielensä mukaa käyttää, mutta jos eivät riitä ja kun loppuvat, hankkikoon muualta ostamalla metsätarpeensa.

5. Ei karjanrehua eikä lantaa saa arendatori myydä eikä talosta pois siirtää. Jos hän sentään joskus haluisi ostaa teko eli ostolantaa, myyköön silloin karjanrehua siitä hinnasta, kuin hän sinä vuotena on ostanut tekolantaa.

6. Tätä nyt vuokralle annettua maata ei saa polttamalla eikä vuosikausia kauvan viljelemällä lannoittamatta laihduttaa, vaan pitää väliin heiniäkin viljeltämään.

7. Kartanon omistaja pidättää itsellensä, jos hän tahtoo, pyynti ja metsästysoikeuden, kuin vaan ei sotkemalla maalle senkautta saateta vahinkoa.

8. Kartanonomistaja pidättää itsellensä, jos hän tahtoo, sekä miehen että naisen päivätöitä eli taksvärkkiä sentään korkeimmaltaan arentisumman neljännestä osasta, ja maksaa miehelle suvipäivästä luettuna Toukokuun 1. Marraskuun 1. päivään, 1. markka 30. penniä, ja talviajasta, luettuna marraskuun 1. päivästä Toukokuun 1. päivään 80. penniä päivältä. Naiselle maksetaan markka päivältä kautta vuoden. Näiden kaikkien pitää kartanon omistajan käskystä tuleman häneltä likemmin joka kerralla määrätyllä päivällä kartanoon eli mihinkä hän käskee, varustettuina omilla määrätyillä työ asuilla ja omalla ruoallaan. Nämät työpalkat luetaan sitte pois arentisummasta likvidissä. Isäntä sentään ei saa vaatia useimpaa, kuin kaksi henkilöä samana päivänä.

9. Jos havaitaan virheitä maitten suuruudessa voipi niitä oikasta jäljestäkinpäin.

Somero, Toukokuun 1. päivänä 1895.

Osk. Konsin
Juho Tuomaanpoika (puum.)

Todistavat:
Jalmari Avellán, Ylioppilas

Olga Juhantytär, piika Kimalassa (puum.)

Kopian yhtäpitäväisyyttä todistavat:


Oskar Avellan . . . . . . . . . . . . . . . Aksel Avellan


(Pertti Toukkarin kokoelmat)

Sivun alkuun Takaisin alkuun

Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä


 

Velkaantunut Oskar
Konsin kuoli 10.9.1898

Pahasti velkaantunut Oskar Konsin kuoli kotonaan Kimalassa 10.9. klo 10 vuonna 1898.



15.9.1898 Turun Lehti no 108




13.09.1898 Nya Pressen no 248, s. 2
Kuolinuutinen oli myös Björneborgs Tidningissä 5.1.1999




13.09.1898 Nya Pressen no 248, s. 1






Ida Konsinin anomuskirje
keisarille


(kirjekonsepti)

"Forstkonduktören Oskar Henrik Isidor Konsin aflidit den 10. September 1898 samt lemnat efter sig förutom mig tio barn, hvilka till största delen ännu äro omyndiga och oförsörjda; och emedan den egendom, som min man lemnat efter sig, nått och sammt förelår till betäckande af de skulder, han i och för sin familjs uppfostran och vård varit tvungen göra af orsak att han under de tjugu senaste ären af sin lefnad var så godt som of.. mögen till allt fackmannsarbete i följd af den sjukdom, han ådragit sig under utförandet af de skogsindelnings och andra arbeten, som, .... vid fogde tjensteförteckning utvisar, varit honom i .. liden ombemodra?, – en uppgift, som jag visserligen nu ej är i tillfälle att styrka med något läkareintyg, all.. den person eller Medicinedoktorn Fruman? i Tammela Socken, som vård.... aller... aflidit, men hvilken ... är öfverenstämmande med verkliga förhåll... samt då jag på grund af min höga ålder och ... sjuklighet jämväl ser mig ... att drag.. föring? om mig och de mina, ser jag mig tvungen härigenom i djupaste undernådighet vända mig till Eders Kejserliga Majesteät med en underdånig? anhållan, täcktes Eder Kejserliga Majestät i Nåder tilldela mig af derför an... medel i att ... af Eders Kejserliga Majästät i Nåder bestämmande belopp, såsom gratifikation efter bemälde summan.


KLIKKAA SUURENNOS
Kartanon takapihalla vuonna 1890: Ida Konsin
o.s. Randelin (vas.), Elin Konsin ja Helmi Konsin
(Haggrén 1900).
Somero-Seuran valokuvauskilpailu 1956,
lahjoittaja Georg Haggren.




... kärdas med djupaste undersållig? .. , trohet och ... Stormäktiste, Allernådigste Kejsare och Storfurste. Eders Kejserliga Majestäts nderdånigste hopligste under...

Ida Katharina Konsin

20 000 markan pesävelkalainaa ei myönnetty

Lokakuussa 1898 perikunta anoi käräjiltä vahvistusta 20 000 markan lainalle Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä "pesävelkain suorittamiseksi". Leskirouva Ida Konsin – alaikäisten lastensa laillisesti määrättynä holhoojana – pyysi oikeudelta kiinnitystä lainalle. Perikunnan omistuksessa oli "2/3 Kartanon rustitilasta ja puoli Rekolan perintötalosta".
– Konsinin edellinen, 5000 markan laina hypoteekkiyhdistykseltä, oli vuodelta 1885.

* * *

1800-luvun lopulla helsinkiläisen muurarin vuosiansio oli noin 1200 markkaa, jos työtä riitti koko vuodeksi. Ammattitaidottomat työläiset ansaitsivat vuodessa 600–900 markkaa. Maaseudulla rengin vuosiansio oli 150 ja piian 75 markkaa.
"Nyt esiintuodun ja julkiluetun näin kuuluvan valtakirjan nojassa: "Fulmakt in blanko. Ida Konsin. Somero den 3. Oktober 1898. Albert Eklund
A. Hemme [?]

ilmoitti Varatuomari Amatus Söderström Someron pitäjän Kimalan kylässä asuvan Leskirouva Ida Katarina Konsinin asiamieheksi ja lausui, että tämän miehen Metsäkonduktööri Oskari Konsinin kuoltua Leskirouva Konsin ynnä mainittujen aviopuolisojen nyt Oikeuteen tuodussa papinkirjassa mainitut lapset ovat tulleet yhteisesti omistamaan Metsäkonduktööri Konsinin jälkeen jättämään pesään kuuluvat kaksikolmannesta Kartanon rustitilasta ja puoli Rekolan perintötalosta Kimalan kylässä; ja koska Leskirouva Konsinilla ja hänen täysivaltaisilla lapsillaan olisi aikomus Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä ottaa kahdenkymmenen tuhannen markan laina pesävekain suorittamiseksi, niin Leskirouva Konsin, alaikäisten lastensa laillisesti määrättynä holhojana, pyytäisi että Kihlakunannoikeus antaisi luvan sanottujen kiinteistöjen kiinnittämiseen aiotusta raha lainasta, mikäli Konsin avipuolisojen vajavaltaisien lasten Ebba Wilhelmina, Hulda Helena, Agda Amanda ja Oskari Tuure Tosten Konsinien osia kiinteistöistä koskee, ja kuuluu edellämainittu papinkirja, julkiluettua tähän liitettyä seuraavaisesti:..."
Rantakartanon rustitilalla 5.10.1898 pidetyssä kihlakunnanoikeuden istunnossa Ida Konsinia edusti varatuomari Amatus Söderström, joka oli myös alaikäisten lasten "kuraattori". (Söderströmin vaimo [25.4.1906] oli Ida Konsinin vävyn [Elsan miehen Axel Mannström-Merimaan] sisar Helmi Sylvia Mannström s. 28.02.1876 Kumlinge.) Heidät vihittiin 25.4.1906. Yli 26 vuotta vaimoaan vanhempi Amatus (s. 7.9.1849) kuoli Somerolla 5.6.1907.

"Erik Johan Söderströmin ja Antoinette Lönnforsin poika, Johan Amatus Söderström s. 7.9.1849 Someron Söderkullassa, k. 5.6.1907 Someron Vanhalassa. Hän pääsi ylioppilaaksi v. 1870 ja opiskeli lakitiedettä, suoritti tuomarin tutkinnon v. 1873, ja samana vuonna hänet hyväksyttiin auskultoijaksi Turun hovioikeuteen. Valmistuttuaan varatuomariksi 1976 hän harjoitti asianajoa ja maataloutta Somerolla, jossa hän omisti Vanhalan säteritilan. Hän avioitui Olivia Charlotta Sundstedtin [po. Lindstedt] kanssa 6.1.1879.

Heidän poikansa Erik Johan (s. 5.1.1891 Somerolla) oli Viitasaaren kihlakunnan kirjuri, naimisissa Tyyne Ojamon kanssa. Erik Johan palveli veljessodan aikana Kalmin pataljoonassa. Virolainen majuri Hans Kalm osallistui 1918 taisteluihin valkoisten puolella Päijänteen länsirintamalla. Hän johti Pohjois-Hämeen I pataljoonaa, joka tunnettiin omien keskuudessa Kalmin pataljoonana. Punaiset antoivat sille nimen Kuhmoisten pirut."
(Kts. Arno Forsius, Hans Kalm (1889–1981) – virolaissuomalainen sotilas ja vaihtoehtolääkäri )
Donald Wilén PT:lle 22. ja 23.2.2005


* * *

"Antoinette Lönnfors oli syntynyt aviottomana 2.12.1829 Molnbyn kartanossa Porvoon maalaiskunnassa. Äiti oli Maja Stina Lönnfors ja suvussa olevan perimätiedon mukaan isä oli Salomon Niklas Procopé. Maja Stina oli taloudenhoitajana Procopélla. Heillä oli kaksi muuta yhteistä lasta, Wilhelmina s. 20.1.1831 ja Niclas Robert s. 23.10.1832. Antoinette oli Procopén kasvattitytär Sarjan kartanossa mennessään naimisiin Erik Johan Söderströmin kanssa 7.10.1847."
Elvi Söderström, Turku, PT:lle 4.10.2006

YLIOPPILASMATRIKKELI
25.5.1870 SÖDERSTRÖM Johan Amatus 19173 (Länsis.). * Somero 7.9.1849, vanht maakauppias Erik Johan Söderström ja Antoinette Lönnfors. Yo Åbo gymn. Tuomt 1873. VT 1876. Tilanomistaja Somerolla. † siellä 5.6.1907. – Pso 1879 Olivia Charlotta Lindstedt.

Söderström kannatti Ida Konsinin hakemusta, "mutta ilmoitti, ettei puheina olevain lasten läheisimpiä isänpuoleisia sukulaisia ole asiaan kutsuttu eikä asianomaisen holhouslautakunnan lausuntoakaan hankittu".

Kihlakunnanoikeuden päättikin hylätä hakemuksen. "Koska alaikäisten läheisimpiä isänpuolisia sukulaisia ei ole kuultavaksi asiaan haastettu tahi heidän kirjallista lausuntoa hankittu, sentähden Kihlakunnanoikeus nyt ei voi asiata tutkittavakseen ottaa, vaan tulee hakemus tällä erää raukeamaan. Julistettiin. Paikka ja aika edelläkirjoitetut."

Perikunta joutui pian myymään maata. Vuonna 1904 erotettiin Kimalasta Kulmala, 39 ha; 34,5 ha ja Peltola, 33 ha sekä vuonna 1905 Mullivuori, 41,5 ha. Maata myytiin yhteensä 148 hehtaaria.


Uusi Aura no 29A 13.03.1909


KLIKKAA SUURENNOS
Leppäaron ruispellolla 1928, oikealla Matti Heino (Rajamäen Matti) ja Matti Syrjälä.
Seija Kanasuon kotialbumi.





Oikeuden pöytäkirjaan liittyy oheinen papintodistus:

Papinkirja 1898

"Metsäkonduktööri Oskar Henrik Isidor Konsin, syntynyt 28.5.1835, kuollut 10.9.1898, ja vaimonsa Ida Katarina Randelin, syntynyt 11.7.1841, elää vielä, vihittiin keskinäiseen kummangin ensimmäiseen avioliittoon 25.9.1866, josta avioliitosta on seuraavat lapset:



1ks tytär Alina, syntynyt 29.9.1868, muuttanut Helsingiin 1894 (myöh. Henriksson)



"Rouva Alina Henrikssonin ruumiinsiunaus."
Somero 19.7.1946

Rouva Alina Henrikssonin ruumiinsiunaus

toimitettiin kesäkuun 26 p:nä Someron hautausmaalla runsaan saattojoukon läsnäollessa. Tilaisuudesta muodostui harras surujuhla, jossa monin eri tavoin tuotiin julki se syvä kaipaus, jonka vainajan poismeno oli aiheuttanut laajassa omaisten ja ystävien piirissä.

Kun ensiksi oli veisattu virsi "Ratki taivaassa" piti kirkkoherra Sulo Tasanko lämminhenkisen, lohdullisen ja valoisan ruumissaarnan tekstinään Raamatun sanat: "Autuaat ovat ne, jotka Hänen todistuksiansa tarkkaavat ja kaikesta sydämestänsä häntä etsivät".

Hän muistutti mieleen Jumalan todistukset, jotka pirteä, nuorekas vanhus oli ottanut vaarin ja siksi hänen elämänsä oli aina ollut sisäisesti niin sopusuhtaista, siksi oli myös niin helppoa seisoa nyt hänen paariensa ääressä.

Kun hauta sitten oli luotu umpeen, astuivat sen ääreen vainajan puoliso, huvilanomistaja J. A. Henriksson, pojan vaimo ja tämän tytär, rouva Edit Henrikssonin lausuessa muutamia kiitoksen sanoja aina uhrautuvalle ja hyvälle anopilleen. Suuren sukulaispiirin tervehdyksen esitti kapt. K. Merimaa muistuttaen mieliin, miten vainaja oli aikana, jolloin naissivistys maassamme oli hyvin harvinaista, saavuttanut korkean opillisen tietomäärän, jota hän edelleen oli lisännyt lukemalla ja sovittamalla siihen vuosien kokemukset. Vaatimattomana, yksinkertaisena ja hiljaisena hän oli työskennellyt sarallaan, auttanut ja rohkaissut tarvitsevia ja seurannut aikaansa ja sen virtauksia viimeiseen asti osoittaen kaikessa suurta ymmärtämystä ja vilpitöntä isänmaanrakkautta.

Sen jälkeen laskivat lukuisat ystävät seppeleensä haudalle, joka vähitellen muodostui kauniiksi kukkakummuksi. Kun vielä oli yhteisesti veisattu "Taivaassa, ratki taivaassa" esitti pelastusarmeijan majuri R. Åhlberg yksinlaulua astuen sitten haudan ääreen ja lausuen suomen- ja ruotsinkielisessä puheesaan muistosanoja vainajasta mainiten m.m. miten tämä oli sydämensä pakottamana hyljäten maallisen menestyksen antautunut palvelemaan Jumalaa, auttamaan tarvitsevia ja rohkaisemaan epätoivoisia, jossa työssä hän pelastusarmeijan riveissä sen alkuaikoina oli uhrannut parhaat vuotensa. Lopuksi hän huomautti, miten vuodet kiitävät kuin taivaan pilvet ja kehoitti kaikkia ottamaan ajasta vaarin, niinkuin vainajakin oli ottanut.

Kun vielä oli luettu saapuneet lukuisat adressit, veisattiin yhteisesti "Sun haltuus rakas isäni" ja siirryttiin seurakuntatalolle viettämään vainajan muistojuhlaa. Täällä puhui majuri R. Åhlberg sydämellisesti poismenneestä ja vainajan iäkäs puoliso J. A. Henriksson kiitti liikutettuna hyvää vaimoaan kaikesta siitä, mitä tämä oli ollut hänelle ja kodille mainiten mm., että he ensi vuonna olisivat viettäneet kultahäitään. Ihmiset kysyvät aina rakkaan poislähtiessä: miksi, mutta Jumala ei tee erehdyksiä. Jumala on rakkaus. Kiitetty olkoon Jumala.

Lisäksi saatiin vielä kuulla majuri Åhlbergin kauniita laulu- ja soittoesityksiä sekä veisatiin kanttori H. Kantolan säestyksellä yhteisesti virsiä.



2ks tytär Hilma Augusta, syntynyt 30.11.1869,
elää vielä,


3ks. tytär Vera Viktorina [myös Viktoria], syntynyt 5.7.1871,
elää vielä (myöh. Troberg)
[Puoliso 9. maaliskuuta 1913, Perniö, Karl Viktor Jonathan Troberg 1884]


Vera Åvikissa kesällä 1915.

Vera Viktorinan aviopuoliso oli Karl Viktor Jonathan Troberg s. 21.9.1884 Ahvenanmaan Brändöstä. Vanhemmat: Kirkkoherra Karl Anders Troberg s. 3.3.1851 Lemland, k. 21.8.1925 ja Edla Elisabet Roslin s. 1857.

Karl Anders toimi kirkkoherrana, Brändö 1884–92, Akaa 1898–1905 ja Perniö 1905–1925. Karl Anders Troberg'in vanhemmat olivat talonpoika Anders Troberg s. 1823 ja Maria Elisabet Melander s. 1825.
– Donald Wilen PT:lle 7.2.2007


4ks. tytär Elsa Eleonora, syntynyt 2.12.1872,
muuttanut Helsingiin 1894
(myöh. Merimaa)

Puoliso 10.7.1901 Axel Johan Mannström-Merimaa (äiti Dorothea Kempe) s. 14.12.1874 Kumlinge
Lapset:
Kaarle Erik Mannström-Merimaa s. 13.04.1902 Haapajärvi.
Aarno Axel Ilmari Mannström-Merimaa s. 22.05.1903 Haapajärvi.
Reino Johannes Mannström-Merimaa s. 03.10.1906 Haapajärvi.
Henrik Olavi Mannström-Merimaa s. 26.09.1908 Haapajärvi.
.


5ks tytär Elin Ida Katarina, syntynyt 14.9.1874, muuttanut Helsingiin 1894



6ks poika Uno Viktor Henrik,
syntynyt 29.6.1876, elää vielä


Uno Konsinin laatimaa Kimalan torppa-
rien "Päivätyö Kirjaa" helmikuulta 1899.




7ks tytär Ebba Wilhelmina (Helmi), syntynyt 22.6.1879, elää vielä
(k. 20.4.1949, myöh. Haggren, kts.
Åvik
– Ebba Wilhelmina, s. 1802, oli myös Oskar Konsinin äiti).


Åvikin kartanon omistajan August Haggrénin ja Helmi Konsinin häitä juhlittiin Kimalassa 12.5.1900. – kts. Kaarlo Merimaan 'Kun vuosisata vaihtuu' (1946)
Anita ja Rolf Konsinin kokoelmat
(Uusikaupunki), PT:lle kopio 23.11.2004




8ks tytär Hulda Helena, syntynyt 3.2.1881,
elää vielä (myöh. Gorbatoff)


9ks tytär Agda Amanda, syntynyt 3.12.1882,
elää vielä (myöh. Forsblom)


Otto ja Agda Forsblom August Haggrénin
50-vuotispäivillä keväällä 1914. Haggrénin
Helmi-vaimo oli Agdan sisar.
Georg Haggrén




10ks poika Oskar Thure Torsten,
syntynyt 4.3.1885, elää vielä,


Hammaslääkärit Torsten ja Kerstin Konsin August Haggrénin 50-vuotispäivillä keväällä 1914. Haggrénin Helmi-vaimo oli Torstenin sisar.
Georg Haggrén

todistaa Somerolta 5. päivä Syyskuuta 1898.

N. Werin

Kirkkoherra"






August Haggrénin 50-vuotispäivien vieraita keväällä 1914: Torsten Konsin (vas.), Kerstin Konsin, Linnea Konsin, Hilma Konsin, Uno Konsin, Ida af Björksten, Helmi Haggrén (o.s. Konsin), August Haggrén, Karin Haggren, Hulda Gorbatov, Alexander Gorbatov, Akseli Merimaa (v:een 1905 Mannström) ja Elsa Merimaa (o.s. Konsin).
Eturivissä ? Haggren, Mary Haggrén, Maija Gorbatov, Tamara Gorbatov, Vera Gorbatov, Toini Haggrén, Elsa Merimaa, Edit Sagulin, Otto Forsblom ja Agda Forsblom (o.s. Konsin).
Georg Haggrén




* * *


Konsinien ensimmäinen lapsi, Hjalmar, kuoli 29.9.1867
yhden vuoden 8 viikon ikäisenä.
17.10.1867 Åbo Underrättelser nro. 123 sivu 1






Elin (vas.), Hulda ja Elsa
Konsin.
Kuva: Katri Merimaan albumi



Elsa ja Axel Mannström, myöhemmin Merimaa.


Ida Konsinin 60-vuotispäivänä Kimalan kartanos-
sa vietettiin Axel Mannströmin ja Elsa Eleonora
Konsinin häitä 11. heinäkuuta 1901. "Den elfte
juli" oli "meidänkin lapsuudessamme merkittä-
vä juhlapäivä, jolloin lähimmät ja vähän kaukai-
semmatkin sukulaiset kokoontuivat vuosittain Ki-
malan Kiviniemeen viettämään farmor Elsan kut-
susta Eleonoran päivää", kirjoittavat Ilkka ja Erk-
ki Merimaa.
Kuva teoksesta 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka Merimaa ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003

Tässä kirjan
pdf-versio.



Elin Konsin nuorena pe-
lastusarmeijalaisena Ki-
malassa.
Pertti Toukkarin uudelleenkuvaama
Kimalan Kiviniemen "alahuvilassa"
1981 ennen huvilan purkamista.



Konsinin sukua. Taustalla Someronjoki, nykyisin
Paimionjoen Pusulanjärvi.
Pertti Toukkarin uudelleenkuvaama
Kimalan Kiviniemen "alahuvilassa"
1981 ennen huvilan purkamista.



Lähetysompeluseuralaisia. Ylärivi vas.
Agata Sainio, Olga Järnström, Eeva
Aaronsson, Sofia Norlund. Istumassa
vas. Amanda Helström, Maria Lumme,
Amanda Sorma, Emma Linqvist, kätilö
Korhonen, Gustaava Järvinen ja Helmi
Haggren. Alarivi istumassa vas. Siiri
Suhonen, pastorska Genoveva Levänen,
kätilön koira ja Amanda Lauren.
Somero-Seuran kuva-arkisto



Somero lotat olivat järjestänneet
suojeluskunnan talolle vastaanoton,
kun tasavallan presidentti Kyösti
Kallio 4.7.1937 vieraili Lounais-
Hämeessä ja Somerolla. Presidentis-
tä vas. Helmi Lahonen, oik. Someron
Lottien puheenjohtaja Helmi Haggren.
Somero-Seuran kuva-arkisto





Oskar ja Ida Konsinilla oli kym-
menen lasta: (ylärivi) Elsa, Uno,
Hilma, Vera, Torsten, Elin (alarivi)
Hulda, Alina, Agda ja Helmi. Kes-
kellä Ida Katariina.
Kuva teoksesta 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka Merimaa ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003

* * *





Kimalan pakkohuutokauppailmoitus.
23.01.1902 Aamulehti no 18, s. 4

Kuulutus.

Julkisella pakkohuutokaupalla, joka ensitulewan helmik. 28 p:nä klo 11 e. pp. toimitetaan itse tilalla, myydään, ellei maksua sitä ennen tapahdu, tahi muuta laillista estettä väliin tule, leskirouwa Ida Konsinin, Someron pitäjän Kimalan kylässä omistamat yhdiswiljelyksessä olevat kiinteistöt kaksikolmattaosaa (2/3) Kartanon verorustitilasta ollen tämä osa manttaalin suurinen ja puoli Rekolan perintötalosta, suuruudeltaan tämä puolikas 0,333 manttaalia, omistajalle asetetun ja ulostuomitun sekä edellämainittuhin kiinteistöihin kiinnitetyn kymmenentuhannen markan suuruisen welkakirjan, korkoineen ja kuluineensisällön suorittamiseksi,

minkä wuoksi nämä kiinteistöt wiime vuoden marraskuun 25 p:nä ovat ulosmitatut josta täten yleisölle, velkojalle ja welalliselle tieto annetaan sekä kaikille muille, joilla on kiinnitys tahi muutoin panttioikes näihin kiintestöihin kuin myöskin niille, joilla on muu, etuoikeudella ulosmitatuista kiinteistöistä maksettawa saaminen, ilmoitetaan, että

ulosottolain määräämä keskustelu welkojain vaatimuksista ja myyntiehdoista tapahtuu samassa paikassa edellisenä päiwänä klo 3 j. pp., jossa tilaisuudessa asianomaisten tulee oikeuttansa walvoa ja saamisensa minulle, huutokaupan toimittajalle, wiimeistään ilmoittaa: Tammelan kihlakunnan Kruununvuodinkonttoorissa, tammik 20 p:nä 1902.

Sigurt Schred.



24.1.1902 ja 25.1.1902 Suomalainen
Wirallinen Lehti no 20, s. 4

Historiallinen sanomalehtikirjasto



Syyskuussa 1902 perikunta kauppasi
palstatiloja Rekolasta.
23.09.1902 Uusi Aura no 110


Perikunta myi Kimalan Otto ja
Agda Forsblomille 1905

Agda oli Oskar Konsinin nuorin tytär, s. 3.12.1882.
Forsblomit isännöivät Kimalaa vuoteen 1909.

Agda julkaisi vuonna 1950 "Mina barndomsjular"
-nimisen vihkosen, jossa hän muisteli lapsuutensa
jouluja Kimalassa.


Agda ja Otto Forsblom omistivat Kimalan 1905–1909.
Leeni Tiirakari & Manu Kärki:
Someron kartanot, s. 104

ISBN 978-952-5330-45-8
Amanita 2011
Lisäinfoa 23.11.2011 ilmestyvästä teoksesta
Amanitan verkkosivuilta





Agda ja Otto Forsblom August Haggrénin
50-vuotispäivillä keväällä 1914.
Haggrén oli naimisissa Agdan Helmi
-sisaren kanssa.
Georg Haggrén





Forsblom maksoi tilasta perikunnalle 60.000
markkaa.
17.5.1905 Hufvudstadsbladet no 133



Forsblom kuulutti Hufvudstadsbladetissa
tilalleen maatalousharjoittelijoita...
13.09.1905 Hufvudstadsbladet no 248



24.04.1907 Käkisalmen Sanomat nro. 47 sivu 7



...ja kauppasi ay-lehmiään.
28.01.1909 Hufvudstadsbladet no 26



Uutisen mukaan Forsblom myi tilan
vuonna 1909 tamperelaiselle "tilan-
omistaja Aleksi Hellilälle".

Otto Forsblom oli Oskar Konsinin vävypoika.
Hän oli naimisissa Konsinin Agda-tyttären kanssa.
Näin Konsinien vuodesta 1846 alkanut Kimalan
kartanon isännyys päättyi.
30.12.1909 Hämetär no 147



28.12.1909 Suomalainen Kansa no 300


28.12.1909 Helsingin Sanomat no 300



Toisessa uutisessa ostaja on "talonomistaja
Akseli Höllilä". (Vuonna 1893 oli Vesilahdella
puuhaamassa kansakoulua "Vännilästä Aksel
Höllilä".)

30.12.1909 Uusi Aura no 152



28.12.1909 Hufvudstadsbladet no 351

Ida Konsin käräjöi
Juho Tuomaanpoika
Korpiloa vastaan 1903



Ida Katarina Konsin, o.s. Randelin, oli
Oskar Konsinin vaimo. Ida jäi leskeksi
vuonna 1898, ja perikunta myi tilan
Agda-tyttärelle ja hänen miehelleen
agronomi O. W. Forsblomille 1905.
Ida Konsin kuoli vuonna 1913 Hel-
singissä.
Someron historia II, s. 86





"Ote pöytäkirjasta, joka tehtiin laillisaikaisissa syyskäräjissä siinä käräjäkunnassa Tammelan tuomiokuntaa, johon kuuluvat Someron pitäjä ja Someroniemen kappeli, Rantakartanon rustitilalla sanotun pitäjän Harjun kylässä Marraskuussa 26. päivänä 1903

§ 34

Kun nyt käytettäväksi otettiin näitten käräjäin kanneluetteloon merkitty, tälle oikeuspäivälle määrätty asia, koskeva vuokramaksua, jossa on kantajana Someron pitäjän Kimalan kylässä Torppari Juho Tuomaanpoika Korpilo, niin tulivat tässä saapuville kantaja asiamiehen kotoisen poikansa Uno Konsinin kautta ja vastaaja itse ynnä oikeudenkäyntiapumiehen Lakitiedettenkandidaatti Berndt Procopén kanssa, joista asiamies Konsin esiintoi seuraavan valtakirjan:

"Avonainen oikeuden käynti valtakirja. Somerolla 26. päivä Marraskuuta 1903.

Ida Konsin

Todistavat: Oskar Avellan

Aksel Avellan"


joka julkiluettua ja Lautamies August Haggrén'in jäävin vuoksi noustua istuimeltansa hänettäkin tuomionvoivassa Kihlakunnanoikeudessa asiamies Konsin lausui että vastaaja, jolla nyt oikeaksi todistettuna jäljennöksenä Oikeuteen tuodun kontrahdin mukaan 1. päivältä Toukokuuta 1895 on vuokralla kantajan omistamaan Ryhdän yksinäiseen taloon Someron pitäjässä kuuluva Korpilo niminen maanpalsta velvollisuudella puolivuosittain suorittaa maapalstasta kontrahdissa määrätty vuokra, oli 1 päivänä Marraskuuta 1902 maksettavasta vuokramäärästä, sataviisikymmentä markkaa tekevästä, maksanut ainoastansa neljäkymmentäseitsemän markkaa ja siis jättänyt satakolme markkaa rästiksi, jonka tähden oli kantajan vaatimus että vastaaja lainvoimalla pakotettaisiin kantajalle suorittamaan viimeksisanotun rahamäärän sekä sen ohessa kohtuullisesti korvaamaan kantajan kulungit oikeudenkäynnissä; ja kopioitettiin tähän julkiluettua seuraavat kohdat mainitusta kontrahdista:

"Kopia. Wuokra-suostumus. Tämän kautta annan minä, Osk. Konsin, vuokralle omistamani Vatajan maan koillisosasta, Korpilaksi kutsutun, 23 hehtaarin paikoilla itselliselle Juho Tuomaanpojalle Ryhdän yksinäisestä talosta seuraavilla ehdoilla.

1o, Wuokra, aikaa on kymmenen (10) vuotta, luettuna tästä Toukokuun 1. päivästä 1895 samaan aikaan 1906, jolloin maa ylössanomatta takaisin lankee kartanoon.

2o, Wuotuista vuokraa maksetaan toisena vuotena 1 – kolmantena 2 – neljäntenä 4 – viidentenä 6 – ja kuudentena sekä seuraavina vuosina, arentiajan loppuun asti 8 markkaa kustakin hehtaarista eli kaikesta, mitä näiden maitten piirien sisässä on, joka tekee noin kolmekolmatta (23) hehtaarin paikoilla. Tämä vuokrasumma maksetaan kahdesti vuodessa, ennen Toukokuun ja Marraskuun 1. päivää, puoli kummallakin kertaa ja puoli vuotta edeltäkättä. Jos arentisumma ei tule maksetuksi määrätyllä ajalla, on vuokraoikeus menetetty ja arendatori velvollinen, muuttoaikaa nauttimatta, heti luovuttamaan arentimaan kartanonomistajalle.

= = =

3o, Jos havaitaan virheitä maitten suuruudessa voipi niitä oikasta jäljestäkin päin.

Somero, Toukokuun 1. päivänä 1895.

Osk. Konsin
Juha Tuomaanpoika (puum.)

Todistavat
Jalmari Avellan, Ylioppilas
Olga Juhontytär (puum.), piika Kimalassa

Kopian yhtäpitäväisyyttä todistavat:

Oskar Avellan
Akseli Avellan



Kanteen johdosta kuultuna vastaaja ja avustaja Procopé vastasivat, että vuokra puheina olevasta maasta on puolivuosittain edeltäkäsin maksettava ja että vastaaja 1. päivänä Toukokuuta 1902 kuitin mukaan, minä hän nyt esiintoi, oli vuokran täysin suorittanut seuraavan Marraskuun 1. päivään, mutta että kun sillä välin eli Lokakuussa 1902 paikkakunnassa päättyneen isonjaonjärjestelyn kautta puheinaolevasta maapalstasta muu osa oli joutunut pois Ryhdän talosta paitsi kolme hehtaaria eli kuusi tynnyrinalaa, jotka sanottuun taloon vielä olivat jääneet kuulumaan, niin vastaaja tietysti ei ole ollut velvollinen suorittamaan kantajalle vuokraa suurempaan määrään kuin mitä vastaisi vastamainittua alaa, jonka tähden ja kun vastaaja olikin sen mukaan vuokran suorittanut kuten vastaaja arveli esiintyvän nyt esiintuomastaan kuitista 31. päivältä viime Lokakuuta, vastaaja ja hänen avustajansa pyysivät kannetta kumouksiin ja korvausta vastaajan kuluista; ja kuuluvat edelläsanotut kuitit tähän julkiluettua jäljennettyinä, seuraavaisesti:

"Puolenvuotuinen vuokra maksettu 152 markalla, joka kuitataan, Someron Kimalassa 1. päivä Toukokuuta 1902.

Ida Konsin

yo U Konsin!

"Puolen vuotinen vuokra maksettu 6sta tynnyrinalasta, joka omistetaan Someron Kimalassa 31. päivä Lokakuuta 1903.

Ida Konsin

ktta U. Konsin"


Kantajan asiamies selitti, että isonjaonjärjestelyssä tosin kyseessä olevista tiluksista oli muut tulleet pois Ryhdän talosta paitsi kuusi tynnyrinalaa, mutta että vastaaja kuitenkin oli vielä tänä vuonna saanut korjata ruiskasvun pois joutuneelta osalta palstaa; ja myönsi kantajan asiamies edelläseisovat kuitit oikeiksi.

Wastaaja ilmoitti asianlaidan tuon ruiskasvun suhteen olleen siten, että hän Elokuussa 1902 kylvi rukiin ja sitten teki Talollisen Oskari Avellanin kanssa, jonka tilaan Ryhdän talosta poisjoutunut osa kysymykseen tullutta palstaa kuuluu, siitä että hän saisi Avellanille suoritettavaa maksua vastaan edelleen viljellä entistä alaa, muun muassa sitä, johon ruis oli kylvetty jonka tähden kantajalla vastaajan arvelun mukaan ei olisi mitään mainitun ruiskasvun suhteen tekemistä.

Asiamies Konsin huomautti, että silloin kuin vastaaja kylvi ruiskasvun ei vielä ollut tiedossa kenelle se osa maata, johon kylvettiin, joutuisi.

Wastaaja huomautti että pääasia olisi se seikka, ettei vastaaja ole sillä ajalla, jolta vuokraa nyt vaaditaan, nauttinut suurempaa osaa kantajalle kuuluvaa maata kuin vaan sen josta vuokramaksun on kantajalle suorittanut.

Tässä tulivat saapuville Someron pitäjän Syvänojan kylästä oleva Torppari Matti Malenius ja Torppari saman pitäjän Kimalan kylästä Mikko Gyldén sekä, ilmoittaen vastaajan heidät tähän asiaan todistajiksi haastattaneen, pyysivät palkkiota käräjissä käynnistään.

Wastaajan avustaja antoi tietää, että kun kantajan puolelta on myönnetty että se osa Korpilon palstaa, jonka vuokra maksusta nyt on kysymys, on tullut pois Ryhdän talosta, niin vastaaja ei tahdo kuulustuttaa sanottuja todistajia. Sitten saivat asianomaiset astua ulos siksi aikaa kuin Kihlakunnanoikeus keskusteli ja teki seuraavan

Päätöksen:

Kihlakunnanoikeus on esillä olevan asian lopullisesti mietittäväkseen ottanut ja katsoo selvitetyksi, että Juho Tuomaanpoika on 1. päivään Toukokuuta tänä vuonna asti Rouva Ida Konsinille täydellisesti suorittanut vuokra maksun siitä osasta Korpilon palstaa, joka kuuluu Rouva Konsinin omistamaan Ryhdän taloon, jonkatähden Rouva Konsinin asiassa ajama kanne perusteettomana kumotaan ja Rouva Konsin velvoitetaan korvaamaan Juho Tuomaanpojan kulungit oikeudenkäynnissä kahdellakymmenelläviidellä markalla.

Ja tulee Juho Tuomaanpojan antaa tänne todistajiksi haastattamilleen Matti Maleniukselle ja Mikko Gyldénille heidän käräjissä läsnäolostaan kolme markkaa mieheen, joihin vastaajalle ja todistajille tuomittuihin ja palkkioihin, ellei niitä pian hyvällä suoriteta, saapi kuhunkin kohdastaan lisätä ulosottoa varten tarpeellisen pöytäkirjanlyhennysotteen maksut ja muitten ulosotosta johtuvain kustannusten määrän. Julistettiin ja annettiin valitusosoitus mikäli maksettavaksi määrättyjä todistajanpalkkioita koskee.

Aika ja paikka ennen kirjoitetut.

Kihlakunnaoikeuden puolesta

:... Kajander."


(Pertti Toukkarin kokoelmat)

Sivun alkuun Takaisin alkuun

Ramsayt Avellanit Åvikin Zidbeck Kimalan historiaa Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Muuta Kimalasta Unelmapuutarhat Puutarhalinkkejä

KUVIA KIMALAN
KIVINIEMEN "ALAHUVILASTA"




"Palstoituksia.

Läänin kuvernööri on vahvistanut palstoituksen, jolla agronoomi Otto Forsblomin omistamasta Kimala nimisestä 0,3874 Kartanon perintösäteriratsutilan N:o 2 Someron pitäjän Kimalan kylässä on Oskar Konsin-wainajan perikunnalle eroitettu Huvila niminen palsta."
Lounais-Häme 7.3.1909 nro 28, s. 3

Otto Forsblom oli Oskar Konsinin Agda-tyttären mies. Forsblom osti kartanon perikunnalta vuonna 1905 ja möi sen vuonna 1909 tamperelaiselle "talonomistaja Aleksi Hellilälle".

* * *

Kuvat vuodelta 1981











Kimalan Kiviniemen "alahuvila" talvella ja kesällä 1981 vähää ennen rakennuksen purkua. Konsinin perikunnalla oli noihin aikoihin Kiviniemessä "ylä- ja alahuvila". Nykyisin (2003) tällä lähes kahden hehtaarin suuruisella alueella on viisi Rolf Konsinin lasten omistamaa kesämökkiä.

Pertti Toukkari



























KLIKKAA SUURENNOS
1900-luvun alussa rakennetun Kiviniemen "ala-huvilan" irtaimistoa vuonna 1981. Huonekalut ovat peräisin Kimalan kartanosta. – Irtaimisto myytiin seuraavana kesänä järjestetyssä huutokaupassa eri puolella Suomea asuville kymmenille perikunnan jäsenille.
Kuvat: Pertti Toukkarin uudelleenkuvaamia Kimalan Kiviniemen "alahuvilassa" 1981 vähää ennen rakennuksen purkua. – Konsinin perikunnalla oli noihin aikoihin Kiviniemessä kaksi kesämökkiä: "ylä- ja alahuvila".





Konsinin sukua. Katri Merimaan
muistitiedon mukaan kuva on vuo-
den 1910 paikkeilla.











"Kiitos, mielenkiintoista oli lukea Kimalan Kiviniemen alahuvilasta ja Konsinin suvusta.

Olen asunut kesän 1966 Kimalan Kiviniemen alahuvilassa. Olin tuolloin Kannuksen lukion viimeiselle menossa ja hankin ruotsinkielisestä perheestä kesätyötä parantaakseni ruotsin taitoani – sainkin laudaturin. Pääsin työhön Holmbergin perheeseen lasten ja kodinhoitajaksi. Doris Holmberg oli o.s. Konsin.

Niinpä tuo kesä 1966 kului Somerolla hoitaen lapsia, ruokaa tehden kaasuliedellä, jolla myös tiskivesi kuumennettiin, toimin myös sekä vesijohtona että viemärinä, pikkupyykin pesin pyykkilaudalla ja jääkaappina oli rannassa oleva lähde.

Minulle kerrottiin Someron pappeina toimineista esi-isistä ja kävimme haudoillakin, joita kuulemma seurakunta hoiti. Sain kuulla, että huvila oli rakennettu herrasväen kesäretkien viettopaikalle. Kiviniemen tontilla oli myös kaksi muuta kesämökkiä, joissa asui samaa sukua.

Holmbergin perhe vieraili kerran Somerolta jossain kartanossa, mutta sinne ei minua otettu mukaan, vaikka kaikkialle muualle pääsinkin – ymmärsin jotenkin, että simne ei sopinut piikaa viedä. Vanhoillisia vähän olivat ja luulivat, että Pohjanmaalla oli aivan kauheaa: tietkin ajokelvottomia. Tällaisia käsityksiä pyrin korjailemaan. Oikein hyvin tulimme toimeen – mukava oli perhe.

Terveisin Raija-Leena Huuki Jyväskylästä"


Sähköpostiviesti PT:lle 11.7.2005





Rolf Konsin alahuvilan edessä kasvaneen
suuren pilarikatajan vieressä. Kataja kaa-
dettiin uuden saunan rakentamisen aikana.
Rolfin vanhemmat olivat Uno ja Linnea Konsin.
Kuva vuodelta 1981.

Pertti Toukkari



* * *



Agda Konsin, avioiduttuaan Forsblom, julkaisi vuonna 1950 vihkosen, jossa hän muisteli lapsuutensa jouluja Kimalassa.


MINA BARNDOMSJULAR

Av Agda Forsblom





Förord

Jag vill här berätta om jularna i mitt barndoms-

hem på Kimala gård, i Somero socken i slutet av

1800.talet. Mina föräldrar voro forstmästare Os-

kar Henrik Isidor Konsin och Ida Katharina Ran-

delin med sina tio barn.



Helsingfors den 17 november 1950


Jularna i mitt barndomshem äro oförglömliga minnen, som ännu i ålderdomen ger en barnslig glädje. Vi voro tio barn, tripp, trapp, trull, den ena ej mycket äldre än den andra. Mina första minnen äro när mina äldre syskon kom hem på jullov från skola i Helsingfors. Resan tog två dagar med häst och övernattades på gästgiveri. Resa med tåg var den tiden omöjlig på grund av de långa avstånden till järnvägen. – Vilken glädje när syskonen kommo hem!

Min far var mycket road av att göra julen så Intressant som möjligt för sina barn. Några veckor Före jul for han på julklappsuppköp antingen till Åbo eller Helsingfors. När släden kördes för trappan och pappa drog på sig sin nya bäerskinnspäls och tog avsked av oss barn sade han: nu far pappa och träffa julbocken. Då klappade våra små hjärtan av fröjd och spänning.

Efter några dagar hörde man bjällerklang och släden stannade framför trappan. Då visste vi att nu hade pappa träffat julbocken. Husan sprang för att öppna dörrarna och det ena paketet efter det andra, stora och små, bars in till pappas rum, som alltid var ett mysterium för oss, man fick aldrig gå in till honom utan att vara ombedd, endast då han rörde sig i dörren kunde man nyfiket glutta in.

Ungefär en vecka före jul kom far och bad oss komma till fönstret. Ser ni barn, sade han, julbocken tycks redan ha varit här och tittat in genom fönstret, efter där finns stora fotspår i snön. Vi rusade alla till fönstret och sannerligen där fanns stora fotspår och riktigt rakt under barnkammarfönstret. Vi darrade i alla lemmar och leder av spänning.

Vid kvällsvärden (man åt den tiden altid tre ordentliga mål) fästes våra undrande och frågande blickar på vår far. Han var visare än någon annan på jorden. Han visste allt och man väntade att han skulle säga något om fotspåren. Vi hade en oerhörd respekt för vår far, han var sträng, men tillika oerhört god och smeksam. Han fixerade oss en stund och så kom det efterlängtade löseordet: Nu tycks julgubben redan gå och taga reda på vem av eder varit snällast och flitigt läst de läxor som pappa givit åt eder. Enligt sin vana att alltid förhöra oss frågade han: Kan Tötö säga första bokstaven i satsen: julbocken tittar in genom fönstret. Torsten försökte, men just nu före jul gick det inte, utan frågade hastigt vem för Tötö på tuppen och det var det bästa, eljest hade någon av de större barnen fått svara på frågan vad är subjekt, predikat och objekt.


Så gick åter någon dag, vi tittade strax då vi vaknade ut genom fönstret om det hade kommit nya stora spår. Så en morgon syntes förskräckligt stora fotspår och denna gång alldeles tätt under fönstret, så att julbocken kunde se och höra oss alla. Åter gick det någon dag, så hördes fotsteg i tamburen och grankvistar skrapa mot tapeten. Vi satt tysta som möss och så mycket hörde vi att någonting bars in till pappas rum. Dagen därpå gick vi bakom vår fars dörr för att helst genom nyckelhålet få se vad som fösiggick därinne, men nyckel satt så att man ingentig såg. Vi frågade mamma, ty hon var vår förtrogna, men inte visste hon heller vad som försiggick i pappas rum.


När vi barn sedan voro samlade i matsalen knackade någon på matsalsdörren från tamburen, ”kom in”, ropade vår mor och såg så egendomligt hemlighetsfull ut. Dörren öppnades på glänt men slöts igen, en knackning till och så öppnades den igen, och då hörde man en underlig vissling, detta upprepades tre, fyra gånger. Då vi undrande sutto där, kom vår far in, och vi berättade för honom vad som skett. Han blev mycket förvånad och sade att han ingenting hört. Vi misstänkte nog att pappa var i någonslags komplott med julbocken och därför stirrade vi oavbrutet på honom, så det blev ej mycket gröt den kvällen. Jag mins min fars skälmska blick från det ena barnet till det andra. Han ville se hur var och en av oss reagerade.

Slutligen kom då julkvällen. Det bakades och stökades i köket. Mamma såg man ej mycket av. Hon hade att ordna och ställa allt i det stora hemmet. I köket fick vi barn ej heller gå, tiden blev lång och man väntade bara kvällen. Då tog vi våra skridskor och gick till ankdammen för att skrinna. I skymningen kallades vi in för att fara till bastun, som låg ett stycke från gården. Nu blev det roligt, det första programmet för julkvällen började. Vi stuvades i en stor släde med fällar och kuskades till bastun, där gamla bastu-Mina tog emot oss och badade oss. Det kunde ibland hända att vi fick tvål i ögonen, men den saken klarade Mina genom att suga bort tvålen. Så blevo vi då badade och kuskades tillbaka. Skyndsamt sprungo vi till våra rum för att spegla sig i den stora gustavianska spegeln, som var ett arv av vår farmor Ebba Wilhelmina Wanochius och kallades därför Wanochiuska spegeln.

Mina äldre systrar hade långa hårflätor med rosetter och även jag ville ha mitt korta hår flätat, för att även jag skulle få en rosett i hårflätan. Jag minns så väl vilket bråk barnflickan hade för att få åt mig en liten fläta. Håret måste vätas och spändes så hårt att jag knappt kunde röra mitt huvud. Jag fick rosett i min korta fläta, men hade svårt att själv kunna se den. Jag hoppade framför spegeln först åt den ena sidan och sedan åt den andra. Därefter gick man till matsalen där samovaren puttrade och man satte sig kring bordet. Teet smakade dock ej trots kransen, kakor och småbröd. – Nej, nej blikkarna och öronen voro på spänn åt tamburdörren, varifrån vi väntade julbocken. Stolarna placerades kring väggarna, där man satte sig, talade ej ett ord med varandra utan stirrade oavbrutet mot tamburdörren.

Plötsligt hör man från tamburen misstänksamme rörelser och knackningar på dörren, först saktare och sedan allt hårdare. Dörren öppnas på glänt för att genast följande ögonblick slutas, så åter på glänt och sedan en vissling. Härefter öppnas dörren på vid gavel och inträder självaste julgubben med skinnmössa på huvudet, långt grått skägg, vargskinnspäls och en bred, röd stickad gördel med stora toffsar om livet, handskar på händerna och botforer på fötterna, stödande sig på en stadig käpp.

Fogden kom in med granen, som placerades i ett hörn av rummet, så att man väl kunde röra sig kring granen. Julbocken kom fram, bugade sig och sade med darrande röst: Hälsningar från Lappland. Jag är gammal och har haft en mycket besvärlig resa, men då jag älskar barn var inget hinder mig för svårt. Så går han till den äldsta flickan tar henne i handen och frågar: Vad heter du? ”Alina”, svarar hon och niger djupt. Har du varit flitig i skolan och läst dina läxor bra. Jo, mycket flitig. Så går han i tur och ordning till de övriga. Vad heter du? Hilma Augusta, Vera Viktoria, Elsa Eleonora, Elin Ida Katharina, Uno Viktor Henrik, Ebba Vilhelmina, Hulda Helena, Agda Amanda och Oskar Ture Torsten. Då julbocken hälsade på mig, neg jag så djupt att jag föll. Sedan gick han till tjänarinnorna, som klädda i vita stärkta förkläden, stodo i serveringsrummets dörr, gick sedan ut under många bugningar.

Man var mycket ledsen över att far råkade vara borta då julgubben var där, då det var han som hade bett honom komma. Vi väntade på far och när han kom var han mycket förargad över att han inte fått se julbocken. Han sade: Nu barn får ni plundra granen och äta upp allt vad där finns. Vår far hade ensam klätt granen med äppel, karameller, fikon pepparkaksgubbar, russin och sviskon i strutar. Det blev ett vilt härjande under det pappa och mamma sutto bredvid varandra i en bred tvåmansgungstol och fröjdade sig över barnens iver.

Länge dröjde man dock ej vid granen, då vi väntade på julklapparna. Snart märkte vår far att intresset för granen började svalna, steg upp från stolen och sade att nu måste pappa gå till sit rum för att röka, han hade nämligen sina långa pipor i sitt rum. Mamma stannade med oss barn, vilka redan hade satt sig på sina stolar. Åter var man intresserad för tamburdörren, ty vi väntade med största spänning på julklapparna. Nu hördes tunga steg i tamburen, knackningar, dörren öppnas på glänt, visslingar och slutligen kom den stora korgen, rågad med julklappar, buren av julgubben och gårdens fogde. Däreter tog julgubben avsked av alla barnen i tur och ordning och lovade komma igen nästa jul. Stannade en stund mitt på golvet och höll en kort förmaningstal, bugade sig, gick ut till tamburen där fotstegen blevo mycket tunga oh dogo bort så småningom.

Pappa kom sedan in med god fart och berättade att han träffat julbocken, placerade sig vid korgen läste namnen och delade mycket långsamt ut julklapparna. Det blev ett papersskrammel utan like, allt som oftast måste papperskorgen tömmas. Vi fick många och dyrbara julklappar, ty vår far räknade icke på slanten, då det gällde att glädja barnen på julkvällen. När korgen var tömd, gick var och en glad med sina klappar till sin lekplats. Nu kom husan in: ”Forst mästarinna pyysi ehtoollisel”, alla stego upp, fast man hellre stannat med sina julklappar. Pappa frågade om var och en var nöjd med vad julbocken givit och alla voro nöjda. Vi voro tolv vid bordet, medan husan bar omkring mat. Maten ville ej smaka då man bara tänkte på sina julklappar, men man måste åtminstone smaka på varje rätt, annars fick man ingen tårta. Vi stego upp från bordet, tackade Gud, mor och far för maten. Till sist sjöngs psalmen, ”Av himmels höjd jag kommen är”… vari alla deltogo. Min far var en god sångare och deltog som student i Akademiska sångföreningen. Härefter sade man godnatt och var och en gick till sin säng med sina bästa julklappar på täcket.

Mina barndomsjular av Agda Forsblom
Helsingfors 1950
Ernst Ingelius boktryckeri


Denna skrift är tryckt i 50
numrerade exemlar av vilka detta är N:o 11




* * *



Esipuhe

Haluan kertoa lapsuuskotini jouluista 1800-luvun lopulla Somerolla sijaitsevassa Kimalan kartanossa. Vanhemmillani, metsänhoitaja Oskar Henrik Isidor Konsilla ja Ida Katharina Randelinilla, oli kymmenen lasta.

Helsingissä 17. lokakuuta 1950



Lapsuuskotini joulut olivat niin unohtumattomia, että ne ilahduttavat vielä vanhanakin. Meitä oli kymmenen lasta – trip-trap-trull – eikä laspsilla ollut paljon ikäeroa. Muistan hyvin, kun vanhemman sisarukseni tulivat joululomalle koulukaupungistaan Helsingistä. Hevospelillä matka kesti kaksi vuorokautta, he yöpyivät kestikievarissa. Junalla ei voinut matkustaa, koska rautatieasemalle oli pitkä matka. – Sisarusten kotiin tulo riemastutti meitä.

Isästä oli mukavaa tehdä joulusta lapsille mahdollisimman mielenkiintoinen. Muutamia viikkoja ennen joulua hän matkusti lahjanostoon joko Turkuun tai Helsinkiin. Kun reki ajoi rappujen eteen, isä astui siihen uudessa susiturkissaan ja me lapset hyvästelimme hänet, sanoi isä, että hän matkaa nyt tapaamaan joulupukkia. Pikku sydämemme pamppailivat jännityksestä.

Muutaman päivän kuluttua kuultiin kulkusten kilinää ja reki pysähtyi rappujen eteen. Tiesimme, että nyt isä oli tavannut joulupukin. Sisäkkö juoksi avaamaan ovia, ja paketti toisensa jälkeen, suuret ja pienet, kannettiin isän huoneeseeen, joka oli meille mysteeri, huoneeseen ei saanut koskaan mennä pyytämättä lupaa isältä,....

Noin viikko ennen joulua isä pyysi meitä tulemaan ikunan ääreen. Näettekö lapset, hän sanoi, joulupukki taitaa jo käyneen ikkuna alla ja kurkistaneen sisään, koska lumessa on suuria jalanjälkiä. Me ryntäsimme ikkunaan ja toden totta, juuri lastenkamarin ikkunan alla oli suuria jalanjälkiä. Vapisimme jännityksestä.

Illallisella (siihen aikaan syötiin aina kolme ateriaa) ihmettelevät ja kysyvät katseet kohdistuivat isään. Hän oli viisaampi kuin kukaan muu maan päällä. Hän tiesi kaiken ja odotettiin, että hän sanoisi jotain jalanjäljistä. Kunnioitimme kovin paljon isäämme, hän oli ankara, mutta samalla kovin hyvä ja hellä. Hän ….. meitä hetken, ja sitten kuulimme kauan kaivatun sanan: Nyt taitaa joulupukki tulla ja selvittää, kuka teistä on ollut kiltein ja lukenyut ahkerimmin läksyt, joita isä on teille antanut. Tapansa mukaan hän ei alkanut meitä kuulustella vaan kysyi: Osaako Tötö sanoa ensimmäisen kirjaimen lauseesta: joulupukki katselee ikkunasta sisään huoneeseen. Torsten yritti, mutta juuri nyt ennen joulua se ei onnistunut, vaan frågade hastigt vem för Tötö på tuppen och de var det bästa, muutoin olisi joku vanhemmista lapsista saanut vastata kysymykseen mikä on subjekti, predikaatti ja objekti.

Näin kului taas muutamia päiviä. Me katsoimme heti herättyämme, oliko ikkunan alle ilmaantunut uusia, isoja jälkiä. Sitten yhtenä aamuna näkyi ikkunan alla kamalan suuria jalanjälkiä ja tällä kertaa niitä oli tiheästi ikkunan alla, niin että joulupukki on voinut nähdä ja kuulla meitä kaikkia.

Muutaman päivän kuluttua kuului askeleita kamarista. Kuusenhavut raapivat huoneen tapettia. Istuimme hiljaa kuin hiiret ja sitten kuulimme jotakin kannettavan isän huoneeseen. Seuraavana päivänä menimme isän oven taakse nähdäksemme avaimen reiästä paremmmin, mitä siellä oikein tapahtui, mutta avain oli reiässä, joten emme nähneet mitään. Kysyimme äidiltä, sillä hän oli meidän uskottumme, mutta hänkään ei tiennyt mitä tapahtui isän huoneessa.

Kun me lapset olimme koolla ruokasalissa koputti joku ruokasalin ovea kamarista, ”sisään”, huusi äiti ja näytti merkillisen salaperäiseltä. Ovi avautui, mutta sulkeutui jälleen. Sitten kuului merkillinen vihellys kolme, neljä kertaa. Istuimme huoneessa ja ihmettelimme, kun isä tuli sisään ja me kerroimme hänelle mitä oli tapahtunut. Hän hämmästyi kovasti ja sanoi, ettei ollut kuullut mitään. Epäilimme kylläkin, että isällä oli jotain tekemistä joulupukin kanssa, ja siksi tuijotimme häntä koko ajan. Myöskään puuroa ei tullut paljon sinä iltana. Muistan isän katsoneen lapsia veitikkamaisesti yksi toisensa jälkeen. Hän halusi tietää, miten olimme reagoineen.

Lopulta tuli jouluilta. Keittiössä leivottiin ja touhuttiin kovasti. Äitiä ei paljon näkynyt. Hänellä oli suuressa taloudessa järjestelemistä ja laittamista. Me lapset emme myöskään saaneet mennä keittiöön. Kun aika kävi pitkäksi iltaa odotellessa lähdimme luistelemaan ankkalammelle. Ilan hämärtyessä meidät kutsuttiin sisään valmistautumaan saunareissuun; sauna oli kappaleen matkaa pihalta. Oli mukavaa kun jouluaattoillan ensimmäinen ohjelma alkoi. Meidät sullottiin vällyihin käärittyinä suureen rekeen ja kuskattiin saunaan, jossa sauna-Miina otti meidät vastaan ja kylvetti. Joskus meni saippuaa silmiin, mutta Miina hoiti asian imemällä sen pois. Näin meidät kylvetettiin ja kuskattiin takaisin kotiin. Kiireesti juoksimme huoneisiimme peilaamaan itseämme suuresta kustavilaisesta peilistä, joka oli isoäiti Ebba Wilhelmina Wanochiuksen peruja ja siksi sitä kutsuttiin Wanochiuksen peiliksi.

Vanhemmilla sisarillani oli pitkät letit, joissa oli rusetteja ja myös minä halusin lyhyet hiukseni leteille. Hiukset täytyi kastella ja kiristää niin lujaa että tuskin kykenin liikuttamaan päätäni. Sain rusetit lyhyisiin palmikoihini, mutta niitä minun oli vaikea nähdä. Heilutin peilin edessä ensin toista ja sitten toista palmikkoa. Sen jälkeen mentiin ruokasaliin jossa samovaari pulputti ja istuuduttiin ruokapöytään. Tee ei kuitenkaan maistunut siitä huolimtta että sen kanssa tarjoitltiin kransseja, kakkuja ja pikkuleipiä. – Ei, ei silmät ja korvat seurasivat jännittyneenä porstuvan ovea, josta odotimme joulupukin tulevan. Tuolit aseteltiin huoneen seinustoille, jonne istuuduimme puhumattomina. Tuijotimme vain herkeämättä eteisen ovea.

Yhtäkkiä kuuluu eteisestä epämääräistä liikettä. Ovelle koputetaan aluksi hiljaa, sitten yhä kovemmin. Ovea raotetaan ja heti seuraavassa silmänräpäyksessä se sulkeutuu, sitten taas ovi avautuu. Kuuluu vihellystä. Tämän jälkeen ovi avautuu sepposen selälleen ja sisään astuu joulupukki, jolla on nahkamyssy ja pitkä harmaa parta, sudennahkaturkki ja leveä, punaisesta langasta kudottu vyö ja suuritupsuiset liivit, hansikkaat kädessä ja botforer jaloissa ottaen tukea tukevasta kävelykepistä.

Vouti toi sisään kuusen, joka pystytettiin huoneen nurkkaan, niin että sen ympärillä voitiin hyvin liikkua. Joulupukki astui esiin, kumarsi ja sanoi vapisevalla äänellä: Terveisiä Lapista. Olen vanha ja minulla on ollut kovin rasittava matka, mutta koska rakastan lapsia mitkään esteet eivät ole liian suuria. Sitten hän menee vanhimman tytön luo, tarttuu häntä kädestä ja ksysyy: Mikä sinun nimesi on? ”Alina”, tyttö vastaan ja niiaa syvään. Oletko ollut ahkera koulussa ja lukenut hyvin läksysi? Kyllä, kovin ahkerasti. Näin hän menee järjestyksessä jokaisen lapsen luokse. Mikä sinun nimesi on? Hilma Augusta, Vera Viktoria, Elsa Eleonora, Elin Ida Katharina, Uno Viktor Henrik, Ebba Vilhelmina, Hulda Helena, Agda Amanda ja Oskar Ture Torsten. Kun joulupukki tervehti minua, niiasin niin syvään että kaaduin. Sitten pukki meni terjoiluhuoneen ovella seisovien, valkoisiin tärkättyihin esiliinoihin sonnustahtuneiden palvelijoiden luo ja lähti sitten pois monta kertaa kumartaen.

Kaikki olivat kovin surullisia, kun isä oli joutunut olemaan pois joulupukin käynnin aikana, olihan juuri isä pyytänyt pukkia tulemaan. Odotimme isää, ja kun hän tuli, oli hän kovin harmissaan, kun ei saanut nähdä pukkia. Hän sanoi: Lapset, nyt saatte ryöstää joulukuusen ja syödä kaiken mitä kuusessa on. Isä oli koristellut kuusen yksin omenilla, karamelleilla, viikunoilla, piparkakku-ukoilla, sekä tötteröillä, joissa oli rusinoita ja kuivattuja luumuja. Tästä seurasi hävityksen kauhistus. Isä ja äiti seurasivat lasten intoa leveässä kahden istuttavassa keinutuolissa. Kauaa me emme kuitenkaan olleet kuusen kimpussa, sill odotimme joululahjoja. Pian isäkin huomasi, että lasten into joulukuusta kohtaan laimeni. Hän nousi tuolistaan ja sanoi että isän täytyy nyt mennä huoneeseensa tupakalle, hänellä oli nimittäin pitkiä piippuja huoneessan. Lapset olivat istuutuneet tuoleilleen ja äiti jäi heidän luokseen. Taas kaikkia kiinnosti eteisen ovi, sillä me odotimme hyvin jännittyneinä joululahjoja. Nyt kuului raskaita askeleita eteisestä, koputuksia, ovea raotettiin ja lopulta joulupukki ja talon vouti kantoivat sisään suuren kukkurallaan olevan lahjakorin. Tämän jälkeen pukki hyvästeli jokaisen lapsen ja lupasi tulla taas ensi jouluna. Joulupukki jäi keskilattialle vielä hetkeksi pitämään läksytystä, kumarsi, meni eteiseen, josta raskaat askeleet vähitellen katosivat.

Isä tuli sitten sisään kovaa vauhtia ja kertoi että hän oli tavannut joulupukin, meni korin luokse lukemaan nimiä ja jakoi hyvin hitaasti joululahjat. Tuli ennenkuulumaton määrä paperia, allt som oftast täytyi paperi tyhjentää. Saimme monia ja kalliita joululahjoja, sillä isä ei laskenut lanttejaan olihan kysymys lasten jouluillan iloista. Kun kori tyhjeni, meni jokainen lahjoineen leikkipaikoilleen. Sitten sisäkkö sanoi: "Forstmästarinna pyysi ehtoollisel." Kaikki nousivat ylös, vaikka olisivat mieluummin jääneen joululahjojensa luokse. Isä kysyi jokaiselta lapselta, olivatko he tyytyväisiä lahjoihinsa, jotka joulupukki oli jakanut ja kaikki olivat tyytyväisiä. Sisäkkö tarjoili ruokaa kaikille kahdelletoista pöydän ympärillä istuvalle. Ruoka ei tahtonut maistua kun jokainen vain ajatteli joululahjojaan, mutta jokaista ruotkalajia oli maistettava, muuten ei saanut kakkua. Nousimme pöydästä, kiitimme Jumalaa, äitiä ja isää ruoasta. Lopuksi laulettiin virsi Enkeli taivaan lausui näin, johon kaikki osallistuivat. Isä oli hyvä laulaja. Hän oli opiskeluaikanaan laulanut Akademiska sångföreningenissa. Tämän jälkeen sanottiin hyvää yötä ja jokainen meni sänkyynsä parhaimman joululahjansa kanssa.





Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka Merimaa ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003






* * *

Kunnallisverotus

Konsinin perikunnalle määrättiin vuonna 1906
kunnallisveroa 4000 markan tuloista.

Someron suurimpia veronmaksajia olivat:
– Långsjön kartano 32.000 mk
– Lahden kartano 20.000 mk
– Åvikin kartano 18.000 mk
– A. Haggren erikseen 15.000 mk
– Hirsjärven kartano (A. Eklund) 12.000 mk

– asessori E. J. Karanen 14.000 mk
– Kustaa Yli-Eskola Talvisillasta 14.000 mk
– Abel Kaapo Lautelasta 9.500 mk
– V. Hovila Ihamäestä 8.500 mk
– Juho Ali-Seppälä Joensuusta 8.000 mk

– Kaskiston Jäppi 8.000 mk
– Vihtori Knaapi Rautelasta 8.000 mk
– Vihtori Klemelä Saarentaasta 8.000 mk
– Joose Kalliola Kerkolasta 7.500 mk
– Kustaa Piekkala Lautelasta 7.500 mk

– Wikstedtin perikunta Rautelasta 6.000 mk
– K. F. Ahlstedt Rantakartanosta 6.700 mk
– Oskar Avellan Kimalasta 5.000 mk
– D. Manni Lautelan Räyhältä 5.000 mk
– Ollilan Pukkila 4.700 mk

– Vihtori Similä Pitkäjärveltä 4.000 mk
– Konsinin perikunta Kimalasta 4.000 mk

Suurempien tulojen vaihtelu maanomistajain kohdalla riippui suuresti metsänmyynnistä. – Talollisten enemmistön ve rotulot vaihtelivat 300 mk:sta 2.500 mk:aan, eläkeläisten 200–600 mk, torpparien 200–600 (eräällä 800 ja muutamilla vain yksi ääni, siis 100 mk:n tulot, josta ei mennyt veroa), mäkitupalaisilla 100–300, itsellisillä 200–300 (eräällä 600) mk, rengeillä ja piioilla tavallisesti 300, joillakin rengeillä 400 tai vain 200 mk. Kaikkiaan oli v. 1906 veroäyrien luku 8.836.

Someron historia II, s. 291
* * *

Kts. myös
Ida Konsinin käräjöintisivut

Kunnallinen äänivalta perustui varallisuuteen


"Varallisuuteen perustuva ylin väestökerros oli jotenkin harvalukuinen. Kunnallisäänien luvun perusteella siihen kuuluivat 1880-luvulla seuraavat:

Waldemar Sagulin, jolla Långsjön kartanon lisäksi oli muutakin maaomaisuutta, 128 ääntä, Åvikin Gadolinit 91, kauppias G. A. Löfgren 90, kapteeni Carl de Pont 60 (Lahden kartano), rovasti N. Werin 60, Harjun omistaja G. Winqwist 60, Vanhalan omistaja A. Söderström 58, Hirsjärven omistaja A. Eklund 57, Kimalan omist. O. Konsin 43, Ihamäen omist. Vihtori Hovila 30, rustitil. Nils Knaapi 23, mv. Kustaa Himmelroos-Räyhä 23 sekä mv:t Johan Kaase ja Karl Jäppi 20."

- - -

"Säätyläisten piiri oli seurustelussa kyllä suljettu, mutta sitä saatettiin vapaamielisesti laventaa, milloin oli kysymys rasitusten jakamisesta. Niinpä kun kirkonkokouksessa oli 27.9.1882 päätetty osa urkurin palkasta koota säätyläisiltä näiden suostumuksen mukaan, luettiin ryhmään kartanonomistajain ja papiston lisäksi kauppiaat, kievarinpitäjä Tammelin sekä talonpojista tilanomistajat V. Hovila ja G. Nokka.

Säätysuhteet alkoivat muuttua senkin johdosta, että herraskartanoita joutui talonpoikien käsiin. Johan Viktor Ali-Yrkkö osti jo 1876 Hovilan eli Ihamäen vanhan kartanon, sitten pusulalainen Karl Fredrik Ahlstedt 1894 Harjun kartanon ja Kaarlo Hovila 1907 Vanhalan kartanon. 1920-luvulla joutui Lahden sivukartano Jokila Kaarlo Ällille, Seeteri Aarne Torkkomäelle ja historiallisen Hirsjärven kartanon kantatila Aarne Hovilalle."
Someron historia II, s. 431

* * *

Oskar Konsinin
kirjeenvaihtoa

Somero den 13. mars 1850








Goda älskade Oskar!

För dit bref får jag tacka, att ni mår braf är rätt roligt för mig at veta. Jag har ämna mig alla dagar för att se eder, men fått altid hinder, och nu är det så närä den tid, att jag får Eder snart hemm til Påsk, och jag har nu beslutit att senda tvänne torpare dit, att jag nu får höra hur Ni mår, och när jag får sikka efter eder och sedan bör ni bestämt västa? när ni åter skall vara tillbaka i staden.



Nu som bäst syr Gustaf edra stöflår men är ej ännu färdiga, om ni behöfver dem för Påsk der, så låt mig få med budet vetta jag skall nog skaffa dem dit, Ock om ni behöfver någåt annat den än för en ni kommer hemm. Jag skikkar åt Eder ett skrin med alting småt som ni sedan kan sjelf hålla och dufan som kölden knekte. Må altid väl goda älskade Oskar det önskar din

Mamma

----



Peningar följer här äfven litet om Ni behöfver, köp skårpa att ni får doppa om mornana goda du dig hende åter skada buren föll ner spiken hadde skafva snöret af, och Kemplingen[?] dog af skrellen[?] men i vår får vi säkert andra. Dufvårna lefva alla, mit par har ägg och ligga redan. Välkommen hemm till Påsk jag väntar så på mina egna barn. Säg nu bara åt torparena[?] när ni kan resa derifrån.

Mina

Somero den 13. Mars 1850

 

* * *







Herr Oskar Konsin
Tavastehus
Egaren bor hos Sadelmakaren Lindeblom

Somero den 16. November 1840









Min älskade Oskar!

Lyckligt anlände jag hemma, om Tisdagen klockan tre på dagen, Och alla små knek var friska, men i natt hende oss skada – Ponakarva var död i fähuset då Dejan gick dit. Din klckas nyckel som Du då jag var i staden förlora, är säkert i gropen under ert kammar golf, då du kom upp der ifrån ref du sekert nyckelbandet åt, gå derföre dit med pärt eld och sök noga så finner ni säkert den, älskade pojkar gif igode tid fören ni kommer hemm edra Ur åt urmakaren, att de då är i god ordning när ni komma hemm.

Helsa tusendefall min lilla Victor. Och skriv snart som Du låfva, Och säg då huru ni mår och din – Dig älskande

Mamma



SADELMAKARE ANDERS LINDEBLOMIN ANOPPI OLI OSKARIN ISÄN,
HENRIC KONSININ SISAR

"Virkatodistuksen mukaan (vuodelta 1939) Anders Jacob Lindeblom (aiemmin Lindblom) syntyi 27.2.1810 Lohjan Nummella, Kovelan kylässä. Hämeenlinnaan hän muutti 31.10.1827 Kovelan Söderkullasta (isä Anders Henricsson Lindblom oli Söderkullan lampuoti).

Anders meni naimisiin v. 1835 Hattulan Pelkolan Rantalan rusthollari Henric Thomassonin (isä: Thomas Foenander) tyttären Ulrica Henricsdotterin kanssa. Ulrica oli hiukan vanhempi miestään eli syntynyt 1806. Ulrica ja Anders muuttivat asumaan Hämeenlinnaan, jonne Anders oli muuttanut jo 1827 sadelmakare Henric Liljeströmin luo.

Anders valmistui sadelmakariksi 1836. Virkatodistuksen mukaan vuonna 1838 Anders oli sadelmakmästare ja arrendaattori Hämeenlinnassa. Ulrica Henricsdotterin äiti Anna Emmanuelsdotter (synt 1769) oli Henric Emmanuelsson Konsinin (synt 1784) vanhin sisko.

Ulrica kuoli Hämeenlinnassa vuonna 24.12.1865. Tämän jälkeen Anders muutti toiseksi vanhimman poikansa luo Rautalammille, jossa kuoli 21.2.1871. Ulricalla ja Andersilla oli 7 lasta, jotka kaikki syntyivät Hämeenlinnassa.

Andersin nuoruus liittyi läheisesti Lohjan–Nummen seuduille ja siellä pääasiassa Kovelan kartanon omistamaan Söderkullaan, jossa asuivat Andersin isän kuollessa 1826. Andersin äiti oli Christina Thomasdotter (synt 1771) Lohjan Stor Tötarin Biskops-rusthollista."
Leena Merisaaren sähköpostiviesti PT:lle 18.1.2012:

"Perustiedot olen kerännyt sadelmakare/mästare/arrendator Anders Lindeblomin
pojanpojanpojan Pentti Kalajan tekemästä sukuselvityksestä."





* * *








Asikkala, den 27. juni 1869

älskade Ida!

Märker du huru "snäll" jag är, då jag helsar på dig såhär ofta. Rådfråga icke Bosko numera om min existens, ty icke är kan den rätta slåren?, utan de var hans farfarsfarfarsfarfar. Emellerstid lyckes vår spåman icke heller vara alldeles obevandrad, ty nog har jag ändå varit litet sjuk, ock en tid, d.v.s. i början på denna vecka, släpade jag mig med all möda i skogen, ock kräktes ständigt. I fredags lät jag gnida mig i badstuga, och det har hjelpt, så att nog är jag åter karl. Du skall icke hafva ledsamt efter mig, du har ju Lillin hos dig, och nu kan jag säga dig bestämt att jag är hemma den 5. eller 6. i hömånaden, ifall de icke alldeles höllregnar ännu här. I måndag har jag allt här slut





och får i tisdag resa till Hollola, der jag slutför arbetet samma vecka, så att jag slipper söndag morgon tidigt att resa hemåt.

Då undfägnar[?] sig väl Lilli när hon får se mig åter. Roligare vore det dock om hon skulle springa att möta mig. Icke lär hon ännu fått tänder! – Ja har ej sett ---? allt sedan jag kom hit, ty dett är på bete å ett annat hemman, som egde af denna gårdens husbonde, men bra gräs skall der vara. Kanske har den blifvit fet också. Gif åt Blesen af ---? klibröden då ock då, på det den mått kunna föda bra sitt föl, hvaraf jag tror att blifver en vacker häst. Den kan ju få beta ibland på gården ock i trädgården under barnflickans uppsigt. Men kanske du ej har hela strunten mera.

– Vet du att mitt hufvud borde "kahnuttas", men jag har ej idag se omkring mig ännu – jag har ej mått rätt bra – men nu har man ännu tid med sådant. Nog hade jag ett anbud här redan, men jag brydde mig då icke om dylika läckerheter utan rekommenderade detsamma åt Erander – Ja, apropos, jag lär ej ha skrifvit derom, att jag träffade bland andra Erander på Kurkila gästgifveri, der jag låg öfver natten på min framresa hit. De väntade Erkebiskopen och Guvernören dit på resa till ett möte i Jyväskylä. Ulner låg här öfver natten med





mig då han var här.

– Karlarne borde redan börja slå hö i den mindre ängen, att vi skulle få bete åt hästar ock kreatur. Till Kiviniemi måste vi någon dag då jag kommer hem. Jå, du kan låta någon t. ex. Ketola tjära och drifva båten om du så tycker – men den hinner icke ändå torka mera tilldes jag kommer. Gör dock hur du vill idenna sak, i händelse du har sjelf lust att ibland ro ute och förströ dig. Snart få vi roa oss på "Muikkula" i kapellet, Corander känner nog det stället.

Someronjoen Lahden järvellä (nyk. Paimionjoen Pusulanjärvellä) 1900-luvun alkuvuosina.
Katri Merimaan albumi



Pusulanjärvi 10.7.2006.
Pertti Toukkari




Härifrån bliv omkring en mil till Heinola. Det vore ej långt att fara och hälsa på presten Holmström, men jag är för lat till det. Han bor dessuton åter en mil ifrån staden. Heinola sockn gränsar till detta boställa utmark. – Skada att man ej får gratulera gamla Ullorna i Somero, men kanske Eleonora dagen har någon betydelse med sig. Kanske håller du då ett rikligt gästebud. – Ser någon nu detta tokroliga bref och fattar det, tror du säkert icke godt om mig.

Jag är nästan säker på att jag icke efter denna sommar ej? med dessa förrättningar om icke det blifa ett snåsta[?], ty man utslita här held och hållet. Oma man vore riktigt frisk, så vore det ändå roligare, men nu vill man höttna[?], ock söta is man ej ock får ej heller. Dumt bara att jag kom att gå en linie tokigt på förra stället jag var. Nog märkte jag felet genast det var begånget, men tyckte då att dit ej var så farligt. Nu har jag beslutit att på vägen till Hollola vika dit in och rättä felet, hvilket är gjordt på åttå timmar, och får jag sedan fortsätta resan till Hollola.

Jag funderar åter på att icke skicka hela brefet till dig, ty jag lär hinna samtidigt fram personligen och så kostar det en 40 p. dessutom, men skulle så hända att det kommer före mig fram, så har du roligt, tror jag, mera än 40 p. - eller att va nog skulle gifva 40 p. derför. Helsa Mammorna, svägerskorne och Lilli ifrån understecknad.

Oskar - nåt tillnamnet - gissa på resten









* * *






Hattula den 6. aug. 1860

Käre broder Oskar!

Alltför mycket bestyr har jag haft, så att jag ej förr än nu har haft tillfälle att skrifva till dig. Äfven nu måste jag skrifva endast kort men innehållerikt. De bref, som du skrifvit till Mamman, har jag hos mig; jag kom från Somero i går hvilket jag i det efterföljande skall berätta, ock tag sina bref med mig för att kunna besavara allt hvad du vill veta.

Nu har du verkeligen fått skåda verlden i alla dess vinklar ock vrår. Vi måste lefvas i verlden, men måtte vi aldrig lefva för verldens! Bevare af Herren ifrån återsatt till verlden!!! - Grönholm känner jag väl, han var theolog den tiden, jag var i Hfors, helsa honom ifrån mig. Af min brud hörde jag redan forut at gatorna i Stockholm lukta och äro otroligt smala.

Mycket att bese tycker derfinnas, skulle jag en gång kunna slippa lös att heldt på en vecka komma dit, kanske det sker i nästä vår. På penningar kommer du i förlägenhet, det är gammalt ock vant, jag skall försöka att uppe för att få dig till begnare [?].

Min lön har jag ej ännu fått, hvarföre altså jag har måst taga pengar af Mamma till min sickas etc. Gubben skall betala min lön i spannmål, men jag vet ej om jag säljer den, ty här fås så mycket säd, att jag troligen ej får mer än 4 Rubl per tunna. På Kimala fås äfven dugtigt både säd ock hö, troligen 4 a 5 ggrr mera än förut; framdeles skall jag





taga notis om spanmåls ock hö är ingen för att underrätta dig derom. Ännu är ej allt hö bergadt och i lördags skuro de råg der några dagar förut hade de redan begynt skörden, med regnet hade hindrat arbetet. Nog räcker väl skörden efter mitt åskådande mot slutet af denna vecka, ty jag tror att ingen egentlig talko hållade. Jag kan ej så noga fråga af Mamma det, ty jag var der endast par timmar.

Får du läsa der våra tidningar? Kyrkoherdskan Sulin har ej ... ämnat sig till Somero, men Ida och hennes broder Vilhelm komma första dagarne i september - du bad mig först skrifva efter oveckan [?] så att jag ej hade kunnat heller skrifva förr till dig än en vecka förut, då jag fick höra att du kom snarare än ämnadt var till Stockholm. - Avbrutna [?] meningar får du; du märker väl att jag har brådt? om.

– Mamma bad jag skrifva till dig om dina trädplanteringar, ty jag hade sådan .... i Somero att jag knappt hann draga anden. du skrifver om nu prest, som tagit afsked från embetet, emedan han funnit det vara sig till hinder. detta förstår jag ej; ty sannt är det att proste embetet minst kan hindra något ifrån att beforda kriste rikes tillväxt både hos sig själfad andna. Men när kunde han derföre taga afsked att han ej kunde få vittna om sin frälsare både i ond ock handling, som kan velat ock bondt?.

Skrift skolan har nu under bnådaste [?] arbetstiden upphört, men den fortsättes åter i september. Så flere ställen har ja här varit. Hos Lilius är jag hvar vecka, ibland tvennes gången i veckan, alltid till någon måltid, ibland äfven natten. Hos Sandbergs, som bo här i Hattula, har jag varit, en af deras söner är gymnasist. Till Thus har jag också ofta varit. Edre Lindeblom har ibland varit hos mig, a 4 dagar å svidt [?], han blir nu i höst student. O. Grönlund har äfven varit hos mig ock T. Ståhle skall vara t.f. länsman i Urdiala. Prosten Lindqvist bjuder mig ofta till sig. Jag griper i almnacken ock märker att jag äfven varit hos en sekreterare Tamelander i Mierola ock hos v. häradshöfding Helsingius. Den 17. Juni hade vi Svensk gudetjenst i Hattula. Jag skriftade ock förrättade allas tjensten, håll dessutom tal till fröknarne Wetterhoff





som första gången gingo till skrift. I nästa söndag har jag åter predikotur Tyrvändö, hvarest jag ibland kommer att predika 2 ggr i månaden. Jag tror det då blir svenska godstjenst der, ock Levan [?] löfte [?] underrättas mig under veckans [?] hvilken sysselsättning jag då kommer att hafva i svenskan. 12 lörd. post [??] [??] tror jag att vi åter få svensk godstjenst höra.

Under veckan före Midsommarda´n var jag rest till Kimala. Jag var endast på Lachtis och blef gratulerad till mitt lofliga [?] förehafvande. Jag blef bjuden på brölloppet till Lachtis, men slapp ej medan jag då var ensam prost i Hattula, dessutom hade jag samma dag 2 bröllop här. Lilius var då i Tyrvändö. Hos Axeen har jag ofta varit ock han hos mig. Jag har med honom ock Lilius dela tidningarna. Hans son var en vecka hemma ock då vore vi hvar dag tillsammansa. Mamsel Axeen förelystes i söndag första gången med en löjtnant Lange, ännu i denna månad kan de skona bröllopet firas.






["Carl Caesar Ferdinand Lange s. 3.4.1828. Minulla on hallussani hänen virka-ansioluettelonsa, josta selviää, että hänet ylennettiin sittemmin majuriksi 21.11.1865 jäädessään sairaalloisuuden vuoksi pois palveluksesta ja siirtyessään keisarillisen rautatien palvelukseen. Hän oli palvellut 10. Tarkka-ampujapataljoonassa sekä Krimin sodassa 1855 ja sittemmin Tulan kivääritehtaalla.


Carl Lange ja Augusta Sofia Axeen. Augusta Sofia
lepää Hattulan seurakunnan hautausmaalla.


Luutnantti Lange vihittiin avioliittoon Sofia Axeenin (s. 29.3.1836) kanssa 23.8.1860, jolloin luutnantin kotipaikka oli Tulastad Venäjällä (kivääritehdas) ja morsiamen kotipaikka oli Korelan kylä. Hän kuoli 7.1.1873 (44-vuotiaana) ja avioliitto Augusta Sofia Axeenin kanssa jäi tiettävästi lapsettomaksi. Majuri Langen isä oli Suomen Pankin kamreeri Carl Adolph Lange s. 26.11.1795."
– Kaarle Lange PT:lle 28.4.2005, kuvat KL:n]





På några bondställen har jag äfven varit bjuden. Hos en af våra kusinen, Erola, var jag en dag och natt, hans son går i Skriftskola och jag har bedt honom till mig i qvarter om nätterna. Hon en af våra kusinerskan Jokimäki [?] var jag ock han tyckes vara välmående ock bor riktigt ärofulld. Dit har jag tänkt flytta när jag blir gift. En af våra kusiners, Randalas, hustru har antingen sjelf fångt/hängt [?] sig för par veckor sedan eller blifvit hängd [?] af sin man, hvilken än är antrett [?]. Konsas 2ne pojke blefvo vid ett urtimating [?] i förra veckan dömda till 24 dagar fängelse vid vatten ock bröd för det de piskat sin fader ock svärdrotnen bötade 50 daler 8 mynt.

Hos min faster, förre klockaren Nikanders hustru har ja varit. Hon har endast en dotter hemma, som har ett oäkta barn. Hennes bror blir klockare här efter fadren ock tillträder nästa Maj. Nästan alla våra slägtingar äro således meriterade på onda vägen. Maj. Hilden var en tid hos sin morbroder Lilius. Jag var då hos honom hela tiden. Vi voro äfven då till Thus. Hilden är äfven för någon tid sedan gift. Hos Lefren [?] har jag ibland varit och han hos mig; dessutom har jag haft fremmande af gymnasisterne: Landberg, Utter, Lönbohm, Salvén, Helenius ock Antell?, som en söndag predikade för mig.







Nattfremmande har jag stundom äfven haft af dem. Vidare har jag än varit hos befallningsman Palén, hos Idestam på Lahdentaka och Packalen på Stjernsund. Åter var en skön "vift" Fredricksdagen, gubbens namnsdag. Walfria [?] Thus stad var nästan der, ja, aldrig har jag uti på landet så mycket folk pä ett ställe. Jag har börjat informera Paléns son under ferierna, han är i 1sta klassen. En skollärare ifrån Thus, Pettersson, bor här under sommaren. Med honom har jag mycket språkat i andeliga ting. Han tyckes vara -- på lifvens väg. Hos Levan [?] var jag en dag på barnsöl ock stad [?] fadder för hans lilla dotter. Den 27 Juli reste jag på en skuttfärd till Kumlinge, först med skjuts till Kimala --- jag var 5 timmar och sedan derifrån natten med egen häst genom Åbo till Laittis gästgifveri i Vehmo, hvarest jag lemnade hästen ochtog skjuts. Med posten hann jag söndagen till Kumlinge. Nästan hela tidens voro pastor Heikels hos Sulins. Jag hade s... brådska emedan jag måste nödvänligt vara hemma söndagen 5 aug. eller igår Då invegs här vår nya begrafningsplats af Lilius. Jag var assistent och predikade dessutom för öfverfullt hus. Folk voro ifrån närgränssande socknar och mycket herrskap från Thus.

Främmande assistenter voro pastor Andersson från Rengo ock Li... [?] broder från Lempälä. På middag var jag med öfriga prosterna hos Lilius i går. Den 2 dennes reste jag mot aftonen med posten från Kumlinge, men nödgades en mil hitåt taga nattqvarter för stormens skull, so att jag egentligen först om fredagen anträdde min hemresa.

Nog? kan du begripa huru skyndsamt jag hade då jag inom 2 dagar skulle tillryggalägga 30 mil ock dessuton en del sjöväg, som man ej på förhand kan uträkna huru snabb färden blir. Jag hann ändå till Hattula natten mot söndagen ock fruktade --geligen, huru predikan skulle gå, ty jag var utmättad af resan ock nattvaknen gick, Gud i lof![?] ändå bra.

På Kimala hann jag ej vara bara 2 timmars. Jag döpte ändå under denna tid fogdens barn. Flona[?] har jag här ock underhåller den härom springare. Skrif nu hvad ni skall läsa der, om det behöfs någon inträdes examen, om ni har bestämda timmar ock läxon m.m. Hvar månad tänker jag skrifva till dig en gång, så front [?] ej något synnerligt inträffade att jag oftare skulle finna mig fogad ett skrifva.

Ock nu farväl min älskade broder! Frestelser mör ta oss ofta, som vill göra oss otåliga, ock de vaknade samvetet klappar illa, men då vi i nådens stund gripa till Jesus, få vi en obeskriflig tröst, som gör hjertats kappningar till angenäma ock frampressar glädja tårar ur den förlorade med återkomna sonens ögon. Måtte du ej af verldens förvillelse låta leda dig bort från den en gång fattade vägen! Ock om affall är gjordt, måtte vi aldrig bli liggande, utan resa oss upp med Guds hjelp. Ty endast i Gudi får lifvet en annan riktning. Guds välsignelse medkallar äfven dig din broder

Viktor







Oskar Konsinin Tukholmasta äidilleen
lähettämän kirjeen kuori sinetteineen.


* * *


Somero den 30. Julii 1860



Älskade Oskar!

F Nu brinner jag redan af längtan att få skrifva till dig emedan en så lång tid förflutit sen du reste, ock jag alt sedan ej -- till dig, orsaken dertill har varit att jag skicka det bref som jag fick med kapten Arening, åt Victor till påseende, ock då földe adren lappen till dig, med, af misstag, ock först i fredag fick jag den, då Victor self kom, ock var par timmar här ock reste sedan genom natten till Kumlinge varest han nu är, till slutet af veckan, ock då kommer han till baka.

För dina tre, oendligt härkomna bref får jag tacka, jag behöfde dem så väl emedan jag var helt yr[?] för din resa. Kapten Arening kom sjelf hit för att egenhendigt lemna dina bref åt mig.

Nu har han redan två gångär bett mig helsa dig han bad mig säga att han lamnat de pengar som du i bref af honom begärde på det omnemda stället. Så stackars Oskar, nu har du fått svajia? i luften: men alting [?] till vårt besta, det han



vi med tryghet tro bara vi lemnar våra öden i Herrans hender, Ock vandrar hem[?], vägar.

Ditt sednaste bref, som jag fick genom -mestar Björkman, var ett tröste gifvande bref, emedan jag der fick se att du trives bra i Sverie, då du seger att der är roligt i mas--. Suling har ej kommit hit, de vänta bara på Victor till först ock nu lär de komma i slutet på augusti så hafva de låfvat.

Du ber migt skrifva till dig om alt som här passerat?. Men med vad fick jag börja. Kanske med äng vä---, Hos oss är alt så härligt att det ej under vår tid varit nånsin så bra. Rågen, Kornet har också tagit sig mycket. Hafran är den vackraste i hela byn, nemligen det nya grestlandet, som ni brende, det gamla stora landet är äfven goda ock alt med ett ord sagt, Hö så mycket som jorden drar.

Sen?har vi fått nu ren omkring 60 --ar eller heckar? men mycket är ännu obergad. Tredgården bär äfven mycket -- men kring bäron har lidit mycket af skadår som gorde sig der ett veldigt bo ock matat? sina ungar med bäron.

Igår fick [?] jag förstöra boet får



se om de nu blir skremde [?] derifrån. Dina planterade tren väkser väl. Ock i dit utpålade plantage har du stora tred plantor 35 utom små som nu först komma upp. Om de är äppel, Plommon,Krikan eller nötter känner jag icke. Kanske är det af alla sårter.


Alla krek [?] är som för hestarna har tagit kull [?] stora - är nestan lika fet som Flora ock Båda äro de duktiga. Victor får nu åt sig häst, ty han [?] är nu värdig, får se vilken han tar, det blef ej i den hasten? fråga om de. Han har nu Fuxen till omkring Åbo, han lemna den der så länge han är i Åland, och kommer åter hem med den, han for ensam utan dreng.

Icke har Victor varit här ofta, ock jag ingen gång till Hattula. Nu måste jag nemna [?] om brölloppet på --- [?]. Dit var bjudna alla ifrån hela socken, ock ifrån kapellet. Hilda sa nu är alla bjudna utom Oskar, ifrån Avelan endast Valser. Släktingar var der af alla slag. Depångar, Pros.., Munckar, Titzan, Gadolinen, Spårar, Brusinen, Villebrant, Unga -- 3. utom de vanliga, nog var der dansandet men ingen musik bara Joel [?], hann pojkar kom ej folk de hade låfva, på gubben också vänta den bra länge, de unga viste ej hvad
de jorde?



Victor var äfven bjuden men icke var han här. Unga Elmgrenar var der 3. Prostinnan E. sade om sin son, den eldre af studernterne, att hon emna ta graden [?] , men pappa har ej råd att hålla honom i H.fors, sen ville han bli Forstmestare men det årkar de ej, med, ock nu vet han ej vad han blir.

Till kyrkan for fremmaderna [?] festman [?] tog emot den, ock bruden kom sen till sist, en salm sjönges före ock efter vigseln, Långström är nu som bäst på Prestgården, der blir säkert snart lysning. Dr Hahl reste med Fru ock syster till Sajma Kanal genast ifrån [?], Kasten föll ifrån häst rygen ock bröt sitt ben ock skall blivit förd till T-hus Docktorn. En höna fick här o--ligt två kycklingar, ock de äro så vilda att man ej får dem in, men den har sjelf födt dem ute och nu äro de stora.

Victor löfvar skrifva et grundeligt bref till dig, när han nu kommer hem. Ock jag när jag nu kommer på saken hur jag skall --va, så skrifver jag ofta till dig. Ock äfven vore det min önskan att du gör det samma till oss här. Min pangsion fick jag i dessa dagar. Om pening afären skrifver jag nesta gång till dig, då jag får med Victor prata i saken Valser fäller, äfven många tårar efter dig. Måtte icke dina goda förefsten [?] der bli störda önskar, ock sedan af en högre magt för dig af din dig alltid ock evigt älskande

Mamma

P.S. Fogden har jag pesta [?], ock Gustu--, men pigårna kan jag ej ha mera. Fogden får till föda åt en ko. -- 1 Rubel till i nesta torsdag den 2. augusti -- rågen -- -- Hö är nu ren 81. hekkar inne, och mycket ute är.

* * *



Somero okt. 1860


Min egen älskade Oskar!

Dit hjertligt härkomna bref daterat den 28. Ocktober, bekom jag den 4. november, med alla frösorter ock alt hvad den tilhörde.

Ock den 6. sådde jag ut med bitrede af Valzer (?), dem alla skilda sårter i skilda benkar ock ändock feta pålor emellan var benk, sedan numredte jag varje benk hur de följer iårning med fröna. Och den förteckningen får du när du kommer.

Ifrån Sarja fick du en stor deraf? med Ekollon dem plantera jag även då samma gång, och så enskild? benk. Jag lär i min största välmening kommer att såra dig, då jag skref? hur Ahren ju- yttrat sig i bref till åvik. Min älskade Oskar, då man har ett --art föremål, spela tankes ständigt hos den samma och --smyggen sig äfven den, ty man önskar alt



så väl, - manö-- sina barn befr? som man sjelf har varit. För en tid sedan skref jag till dig, och detta bref tycker du ej än ha fått. Den - jag om de pengar som Ahren lämna för din rekning vid sin resa hit.

Han sa att det var två hundra riksdaller, ock dem betalte jag åt åviks Trun. Hon gaf 2 riksdaler och 62 öre för Rubeln. Du ber mig säga --ickligt huru mycket jag kan gifva åt dig. Nog kan du vara seker på det att alt är uppriktigt vad jag --gen åt dig. Alt sedan Kujala betalte har jag haft för din rekning hundra rubel. Och de 40 som du seg-- dig



ännu behöfva kan jag nog till den skaffa. Hoppu borde också nu snart betala in-- 10 för ifjol och 30. för detta år, men varom icke ? så kan jag sälja hafra ty det köp hela vintern och almenna priset är 2 rubel ock 50 kopek.

Och att jag ger gärna, ock af gått hjerta kan du vara seker på. Jag är bara glad att jag nu har. Du seger i ditt förra bref att du icke ville - besvära mig med pengar. Men skulle du i dina behofver så förbi mig, dä först skulle det - ta mig. Då jag såg på tidningen att ångfartygen upphörde att vandra till Stockholm, blef jag dystrare en vanligt, tyda - jag att du blef som bakom ett -. Men jag lemnar alt i Herrens hender ty af annat har jag ingen tröst. Ett måste jag sega åt dig. Kom ingalunda påsk vegen



hem, ty då är
det din död med dina tunna kläder. Jag fruktar att du fryser der ochså.

Du fråga om Ida var på åvik. Hon var ingenstans bara här. Men Ahrenius talte efter andra. De tre elsta svin har jag redan slagta ock de voro bra feta. Ock deraf har vårt salte kött tillräckligt. Tjuren slagtar jag icke fast jag lengte. Men den älska oxsen göde nu som bäst, den låter jag slagta ock behållen huden ock rentan?, köttet tänker jag --sta till H-fors, med nåra lispund smör som jag har snart--. Av-- skall än fö jul resa till Hfors med kött, och då skall mit bud följa -. Sill har jag -k en tunna, den är mycket god ock saltict åter den - jerna. Alla våra kreatur är föröfrikt som för, utom det att ungnöten har vuksi an--ligt i sommar ty de hadde så nycket gräs.

Jag glömde att en höna har försvunnet, ock 87 kycklingar är i stallet, men är små.



Vidare har vi 6 kattar 2 stora och 4 små, ändock har jag löfva en unge åt Avellan, och en - Rekola. De andra håller jag ty har än så rystigt råttar.

Med Osarna kunde nog kopa - frö ty nu fins det - ock borde vara tillgt föt att i vår få - med hafra ock hö frön tillika.

Detta år inkomst i från egendomen äro följande. Hö 100 ock 50 heckar. Råg 77 tunnår ock 5 kappor. Korn 5 tunnår ock 5 kappar, ärten 3 tunnår, hafra 73 tunnor tröskade ock 3 riar är ännu otröskade, ock man kan afske att det blir 2 tunnår ifrån varje ria, ty nu är det äfven iden lilla rian som icke förut var bara råg.

Vede var det ej utsålt i år. Potater 36 tunnår utom illa.



-- rian -- en tredje. Lin 100
b.bond. Son nyt kan jag berätta, att Avellan fick sig två dötrran til, de äro tvillingar, den var litet barbl? Fru Procope -- som fader åt dit ena barnet ock jag åt det andra. Flickorna heta den ena Aurora Emerentia ock den andra Edla Sofia. Fru Sagulin har äfven en flicka, der var ej barföl?, Tru Grönlund med sin Julia ock Vinkvist voro fadran. Ock K. Svenson kristna?på båda skällen?.

För en tid sedan var på Böle - äldsvåda. Der bran en ri vad med hela årets halm ock bär?. Det är bra ovan ligt att denna årtid ha sedo fräskat? men sedan är si? våt att den ej tänkar så fort. Hur mår dina kanarifoglar om de nu skulle trivas, så vore de litet sällskap åt dig. Ock hvart tog ormen, och grodan vägen, det var ej skada på dem, ty icke skulle jag kunnat ha dem i samma rum med mig.

Gå de der als i badstuga, hur står du dig ut utan. Ock ingen varm öfver råck har du, det gör mig



bekymrad.

Din båt har de flere gångar kasta ut ifrån båthuse tast den var i lås tillsammans med den stora båten. Ock, nu är den i - lidret. Den lilla brokiga kon kommer att bära i nesta år.

Till åvik skall jag fara, ock ber henne, att stalle så till att du får henns pengar afta? de i january. Om hon nu som föra gången skulle gifva 2 Riksdaller ock 62 ör för Rubeln vore bra, efter man der ej får bara 2.65 - skulle jag nog spara, men här är ej - i svang dylikt. Spar nu bara om du kan din 25 icke behöfver jag den. Hvad tycker? du om det att jag vandes? se på lindansare hos Gunvor Alander i Joensu. De var värkligen för vidunderligt att se. for denna gång måste jag åter sluta mitt bref. Nog tror jag att jag glömt någå som jag bortsäga, men nesta gång mins jag de väl.

Ock gå nu åftare än en gång i mån på påstkontoret, ty icke kan jag hålla mig i från att - flere än en gång i mån till dig. Våre nya pigor är nu i dag alla redan här. Valtser? (Waltzer, Avellanilla?) ber mig helsa dig. Han frågar stendigt af mig har det kommit bref af Herren.

Så älskade Oskar, ledsamt har jag haft, Ock det skulle du äfven hafvet, ty när i sokken är nestan ingen ungdom hemma



och de gamla sitta var i sin vrå. Victor kom om natten emot tisdan hem, ock löfvas resa bårt i fredag. Han har ej varit här sen som med sin brud. Ja måtte Gud bevara dig för alt ondt, det är min dageliga bön.

Skrif så ofta som du har tillfälle till din dig hjertlighd älskande

Mamma


Somero den 14. okt 1860

* * *




(Somero den 17. Ocktober 1860)
Min älskade Oskar!

Äter får jag hjertligt tacka dig för dit glädje gifvande bref, Det är dett enda nöje jag här under min ensamhet har, att få bref men det kan jag ej heller så åfta hafva då du är så långt m.m.

I sist skref jag med Töllgren han låfva att sjelf föra brefvet till dig. Hur må det gick, fick du brefvet. Du har sett många underligheter der, det blir rätt roligt då du kommer hem att få prata om alting. Om man bara skulle årka vånta på den tiden.

Kapten Ahrening sade att han lämna två hundra riksdaler för din räkning då han reste till Finland. Och för två hundra betalte jag åt åviks Frun. Ja böd äfven intresse åt henne för den tid men hon tog icke.

Fråga nu kära Oskar efter pengarna der som de blef lemnade, Kanske kan de mennisjorna fubla bort dem, under tiden efter du ej straxt tog dem.



Jag tror med sekerhet att åviks Frun gaf för rubeln 2 Rixdaler och 62 öre, men Victor vet det best, jag skall nesta gång säga det bestämt, men nog var det så. För tre hundra rixdaller har jag än pengar hemma, ock jag håller dem, till dess, som du der får pengar af Åviks Frun, Och sen skall jag genast betala dem här, Det är bra att man ej kommer att bero af henne.

Du säger dig der ha frösårter som i höst ännu borde sås, gå till Töllgren han hemtar dem ock lägger på vår lönveska. Hur länge tror du dig bli der, det har du ej skrifit om,

Det är för underligt att de äta sådana skäkar der, nog skulle du snart få brunte dit om den bara skulle duga till stek. Men kanske torde du sjelf få smaka på steken. Mari Procope samlar åt dig hallon och jag skall få dem sen, de faller mycket sent. Ka... feln? veckser ducktigt här, men de andra plantorna långsamt.

En nyhet kan jag berätta dig Ren den samma som var här en tid, har ---tit? sig på en resa nära Helsingfors, han skref i dag boken då kan for? ifrån det sista gestgifveri Ren försvinner, Och när han for ett stycko så bad han sjugkarlen? hålla i hesten? och gick i skogen, ock der tjöt? han sig ifrån mun i genom hufvudet och låg död.

Här är alla hemma, intet besök har varan bes--? i detta rengniga veder. Victor har ej



varit här sen som med sin brud. Kreaturen tror? här bli mycket dyra, Jag har tängt sälja, om man får väl betaldt djuren ock den största oxen ty emedan här ej slagtar bara tre svin, vilka nu redan är nestan gödda.

Hafra får vi mycket ifrån det gamla grest landet blif 37 ock ifrån det nya bliv af två tegar (sarka) och litet af en tredje, altid en ria och ifrån var ria omkring 12 tunnår. Råg blef det af grestlandet 4. tunnår och 15 kappar.

Tegarnas antal lär du veta. Alt nog att riårna räcka till Alhelgån nemligen råg ock hafra, Då jag får alt in, så skall du bestemt få veta vad vi fått.

Ett välsignat år är det, om man altid fått så, skulle man ej vetat af någån brist. Hafra skicka jag 4. last? till Åbo ock fick 50 rubel, det var 5 tunnår på var häst, och då fick jag hem 1 tunna sill som kosta 7 rubel, och sill skall fålket äta i stället för kött, vidare hemtade strömming salt hjern spik?, och dylikt,

Ock ändock får jag såkken? lönen af samma pengar. Det var egna hestar, utom Härkoja var för stads resa

Victor har fallig? lust efter dig då du kommer hem. Om ni då skulle hemta af de stora Kreaturs arten som du der säger dig sett. Fåren förundran jag mig mest, om deras storlek. Fölet har tagit till i fetma (lihavuus) ock är ren bra stor.



Alla våra Krak (=koni?) lefver, ock är fetare än för ty det har funnits så mycket gräs i år. Sju små kycklingar har vi åter. Ock det första paret som lifnärde? sig sjelft, de äro nu stora. En ljus grå vacker katt fick jag ifrån Ninisari ock med den ventar jag dessa dagar små ungar.

Ock sen skall jag hålla vackra ungar, ock mycket ty här är så fasligt? råttår. Det är bra, att du fick gått qvarter der, du led ju rysligt på det förra stället, Ock det skref du ej om fast hvad skulle jag kunnat hjelpa dig.

Potater fick vi litet 36 tunnår goda ock mycket illafarna?, Nestan alla potater äro ouptagna, der har de frusit ock alting ty här har varit snö ock kaltnen?, Men vi fick i god tid upp våra.

Jag skref till min svegerska (käly) ock bad henne med sin Ida komma hit i höst, får se om de komma, roligt vore det att en gang se dem.

Måtte du nu bara vara frisk der, jag sörg? ej tänka på det att jag på en hel vinter ej får se dig. Skrif nu goda Oskar här efter som hittils ock på om alting till mig. Du bör väl veta det förut att ändast det gläder din gamla

Mamma





Somero den 17. april 1861

Min älskade Oskar

Igår bekom jag dit bref, som du under Påsken skrifvit. Det förundrar mig att du ej än fått mina tvenne bref som jag angående dina pengar skrifvit till dig. I dag var jag till Åvik för att nogare förfråga mig om hon vill veksla svensk mot rysk här. Fru Gadolin säger att hon gärna går in på det, och jag åter på min sida har nu redan lagt hundra rubel för den skildt?, alt så älskade Oskar måtte du bara få deta brefen förän du reser derifrån. Fru Gadolin trösta mig dermed att Kapten Ahrening nog sörjer för dina pengar der.
Hon sade sig
också skrifvit redan till Kapten om att du går sedan af hennes .... Nog vore jag annåst? ånnu mera orolig om dig, men jag tror bestemt? att du nu ren? har mina bref.

Du skrifver att du blir troligen skickad till Viborg eller Kuopijo. Vi måst hoppas att det ej blir af, ty annast skulle det kåsta? en Kugga? på vår så länge efter längtade glädje, vid din hemkåmst, men skulle så vara att du måste dit så blir det aldrig mera bara på en tid stadtjunerad?, sin? för ... jag nog för det att så dig närmare, ty jag skulle så gärna behöfva en egen om gifning på mina af lifvet återstående dagar som troligen och enligt naturens ordning icke åro många. Men bårt bårt med dylikt nu tankar bara på det att få dig hem nog ställen? vi sedan så att det blir trefligt.

Wiktor var här 5. dagar och det var så roligt. han skulle gärna hemma möte med dig på Kumlinge Prestgård om han bara finge? veta, om och när du kommer dit. Och jag åter ville möta dig i Åbo om jag viste? någå sånär tiden då du är der, jag skulle komma med två eller tre hästar, om Viktor ochså vore der. Tredje dag Påsk ... jag och till dig och så om alt såm dit......, varför jag ej nu mycket vet alt är här vid sitt förra. Fucksen har ej än föl, den är i vid lidret ingärdad nu som bäst, då du kommer får du ..... ren se fölet.?

Jag var i dag med föle till Åvik och den sprang så bra fast den var första gången för.... Jå du älskade och tusen tusen gångår saknade Oskar måste du lyckligt komma ifrån din farliga och mödesamma resa hem derom .... kan till Gud med upprördt hjerta din

Mamma








Oskar Konsinin Tukholmasta vuonna 1861 äidilleen [E. B. = Ebba Wanochius]
lähettämän kirjeen kuori sinetteineen.


POSTINKULUSTA SOMEROLLA 1800-LUVULLA





Timo Alanen, "Somerolaiset, posti ja sanomalehdet 1800-luvun lopulla"
Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys. Vuosikirja 65 – 1996, s. 75–80.






Kehruuhuoneen saarna
1854

Konsinien papereiden joukossa on merkillinen, nuoren Oskar Konsinin pitämä saarna "Kehruuhuoneen kirkossa se 10 p. Joulu kuussa Wuona 1854". 17-sivuisen saarnan kirjoittaja oli vasta 19-vuotias.

Kehruuhuoneet olivat 1800-luvulla naisten työvankiloita.


__________________

No 1.

Suspirium

Jesu armias anna aina Työn kaik sinus aljettaa Menestys kans' laupiast' lainaa Suloisest suo päätettää Jesu asu tykönän, suo ain sinus' pysynen Jesu puheen aivoituksen lastas' jälkeen taivuta Ijäisen suo hyödytyksen Ett mä kauniist kartutan Jesu asu' tykönän, suo ain sinus' pysynen.




Näin sydämmeellisesti rukoilen, huokaan ja toivotan minä siunatuksi aluuksi tästä Jlemme pyhitetystä eteenottamisestamme, tehden sitä sen suurimman, korkeimman ja jo ijankaikisuudessa hyvin lausutun kolme yhteisen Jlan: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen siunattuun ja (aina) siunaavaiseen nimeen.
(Amen)

2.sivu

Pyhittäkäät Herraa Jumalaa teidän sydämissänne. Nämät sanat jotka ap. Pietari kirjoittaa ensimmäisen lähetyskirjansa kolmannen luvun viidennessä värsyssä toista kymmentä, sisällänsä pitäävät vastansanomata yhden korkian ja ylhäisen manauksen ja käskyn Kristillisyydessämme. Pietari, tämä Jeksen uskollinen apostoli, näkyy tässä tarkoittavan, että kiinittä niitä seurakuntia, joille hän kirjottaa uskonsa, ja että valmistaa heitä vastaanotamaan uhkaavia vainoja. Sittenkuin hän ensiin on osottanut heillä sitä julkista ja suurta palkintoa, joka Jlan tykönä on Jksen oikioilta seuraajoilta odottavana, kehoittaa hän heitä Kristilliseen mielenlaatuun ja sitä seuraavaan pyhän vaelluksen. Hän johdattaa heitä mieleen, että he pyhittäisit itsiensä pyhäksi kansaksi, uhraamaan henkellisia uhria, jotka Jlle Jksen Ksen kautta otolliset ovat. Sentähden pitäisi heidän myös ilmoittaman sen voimaa, joka heitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on. Pyhittäkäät sanoo hän Herra ett mutta nämät sanat, nämät korkiat opetukset ej ole kirjoitetut määrättyin aikain ja erinäisten

3. sivu

seurakuntain mukaan, ej net ulottuvat myös meidänkin aikaamme ja koko Kristikunnan Jesus, meidän taivaallinen uskomme perustaja havaitsi oikioilla opetuslapsillensa ja uskollisilla seurajoitensa uskon, elävän pyhässä elämässä ja hyvissä töissä. Muta ej kauvan pysynyt tämä usko tälläisena; sillä pian se sekaantui uskottomuuden ja epäuskon synkeällä pimeydellä, joka levitti varjonsa niihin elävässä uskossa kiintiämpiinkin sydämmiin, ja nyt, kuka taitaa sanoa: Minä uskon. Tosin taitaa jokainen kristitty niin sanoa, mutta onkos tämä se elävä usko, johon ylös auttaa sen syksyn rajuilmalta turmellun kasvon sydämmessä – eli onkos tämä kuollu usko, joka enemmmin johdattaa sielun pois oikiasta tiestä, Jsta, ja vie hänen kadotuksen tiellä.

Pyhittäkääte. Apostoli valmistaa myös uskovaisia vastaanottamaan vainoja epäuskon ja pimeyden lapsilta, jotka vaeltavat vihollisina Jksen ristille. Ja kuka uskova Kristitty on se, joka ei ole tätä havainut? Eikös kaikki, kuin mailmassa häntä ympäri piirittää, ole vihollisia, sillä nimellä, kuin hän tunnustaa. Mutta Jlan avulla, jonka hän on sydämmestensä pyhittänyt, taitaa hän vastanseisoa

4. sivu

näitä raatelevaisia ja vietteläväisia voimia ja olla seisovainen. Odottaessa sitä palkkaa, joka tarjotaan hänelle niinkin mahdollinen Jsen Ksen sotamies koittaa hän kartuttaa itsiänsä Christilliseen mielenlaadun korkeassa puhtaudessa ja vaeltaa pyhän edelläkäyvänsa askeleissa. Hän vaeltaa siina valkeudessa, johonka Jla hänen kutsunut on, siitä pimeydestä, joka ympäri piirittää sen sielun, joka on vaeltanut eksyksiin ja pois Jksesta.

Kaikissa ajan muutoksissa, kaikissa elämän tapauksissa, nostaa hän etsivät silmänsä ylös, löytääksensä uusia todistuksia luojaltansa, ja odotta lunastustansa, joka enemmin ja enämmin lähenee. Pyhittäkäämme mekin tällä hetkellä Jlaa sydämmissämme Jksen nimessä, jossa nimessä me sinua lähestymme [??] rakas isä:

Isä meidän, joka olet taivaassa että
Kuul' nöyrät huokauksemme,
Ja armollisest auta,
Sull kelvatkoon myös huutomme
Jesuksen nimen kautta (amen)

Sunnuntai päivän pyhät Evmesi sanat kirjoittaa pyhä Evangelista Luukas sanoilla näin kuuluvin

Siihen aikaan ett
Saat sanallas' meit lapsikses
Ett periä taivaas saanemm'
Meit omist viimein omikses'
ja veljikses o Jesu (Amen)


5. sivu

Sen yhteydessä, kun esipuheessa sanottu on, aivomme täna siunattuna hetkenä lyhykäisesti Jlan avulla katsella Jumalan lasten käytöksestä Herransa ja Tuomarin ja silmäin edessä.

Vaan ennenkun tätä ainetta tutkia aivon, tulee minun tunnustaa heikkouteni ja rukoilla apua ja valaistusta ylhäältä laupiuden Isältä sanoen

Ah Herrani, mun luojani,
Et mua ylön anna.
Sun apuss' saan, jos voisin vaan
Turvani sinuun panna
Sun hallussas, Sun huomassas,
Mun olkoon asiani.
Sun armoos vaan, jos uskallan
Niin katsot parastani

Koska rakas vapahtajamme oli ilmoittanut kuinka maailman lapsille, eli niille, jotka ei tunne häntä, ja ei seiso uskon osallisuudessa Hänen kansansa on käypä niin antaa hän myös ystävillensä muutamia neuoja ja varoituksia, kuinka heidän tulee käyttää itsiänsä, niin että he taitaisivat välttää kaikkea sitä pahaa kun tuleman pitää, ja olemaan sejsovaiset uskon rohkeudessa hänen edessänsä koska hän on tuleva. Ensin opettaa hän heitä edellä käyäistä merkeistä päättämään lähellä olevaisesta ilmestyksestänsä. Jos emme me elää niinnä aikoina

6. sivu

joista Jesus tässä erinomattain puhuu ja emme sentähden taida nähdä niitä merkeja, jotka pitää koko maailman hävityksen edellä käymän; niin on meille muita merkkiä vaarinotettavina, nimittäin ne merkit, jotka ennustavat oman majamme hävitystä, joka jokaiselle on samasta arviosta, sillä kuolemamme asettaa meitä samaan muuttumattomaan tilaan, kuin koko maailman perikato on asettava kaikkille silloin eläville ihmisille. Koska me nyt havaitsemme että vuotemme ja päivämme enänevät mutta voimamme vähenevät, terveydemme tulee honoksi, taydit ja kivut lähestyvät, eikös tämä ole ennustus ja muistutus maallisen majamme lakastumisesta, joka pikemmin eli myöhemmin välttämättömästi pitää tapahtumaan? Mutta kuinka tulee meidän menettää itsiemme, koska me havaitsemme nämät merkit? Jesus sanoo: Katsokaat ja nostakaat pääne ylös; sillä teidän lunastuksen ne silloin lähestyy. Hän kehoittaa niinmuodon uskovaisiansa iloon ja henkelliseen rohkeuteen. Mutta lieneekö siis ilo olla

7. sivu

estynyt syntiä ja uskottomuutta vastaan? Ja toisin; sillä jota enemmin ihminen iloitsee jonkun ylitsen, sitä enemmin on hän huolikas ollaksensa sille huvitukseksi, joka matkaan saattaa ilonsa. Jota enemmin me iloitsemme sjelun ystävästämme, siita suuresta autuudesta, kuin me odottamme, ja siitä jalosta palkasta, jonka Jesus on meille luvannut; sitä enemmin suljemme korvamme mailman huudolle, sitä suuremman voiman tunnemme me itsestämme antaman ja pyhittämään vapahtajalle yksin sydämmemme. Jos aina taitaisimme olla oikein täytetyt ja ravitut henkellisestä ilosta Jksessa ja odotetusta taivaallisesta hyvyydestämme, niin tekis se meidän suuresti huolellisiksi kruunumme tallitsemisestä ja varjelis meitä kaikista sydämmen harhailemisista, jotka taitaisivat saattaa Vapahtajalle murhetta ja itsellemme vahinkoa. Sentähden on Jksen ystävälle aina ilonsa Hänessä ja tietämäta maailman ilosta sanoo hän: Siit armosta nyt sjeluni veisaapi vaan, ja iloitse tomusa aina, ett kerran

8. sivu

saa nähdä isänsa maan jonka sulhainen exyvill laina: Siit vaivaiset syntiset riemuitse tääl: Siit' viimeisell helkellä puhuvat viel, Siit karitsall' kiitosta laulan.

Sitten antaa vapahtaja meille tämän manauksen. Kavah takaat teitänne ettei teidän sydämmenne koskaan raskauteta ylönsyömisesta, ja juomisesta ja elatuksen murheesta.

Se näkyy, niinkuin tämä varoitus olis uskollisille vähemmin tarpeellisen, sillä totinen Jlan lapsi ei helposti saastuta itsiänsä ylöllisuudellä, vaan jättää tämän itsessensä aivan huonon huvituksen maailman lapsille, jotka ei tunne parempaa iloa, kuin syöda ja juoda; tainkaltainen ylönpaltisuus on kuitenkin erhetys, ja mikä synti taitaisin tosin mainita, johonka ei ihmisen turmeltu sydän ole halullinen. Ja kuinka häpiällisessä tilassa eikös Jsu löytäis sielun, jos Hän samassa tulis häntä pois noutamaan. Ottakamme siis myös tästä vapahtajan neuosta tarkasti varin, ja jos me joskus mailman ulkonaiselta viettelemykseltä (houkutukselta), eli omalta

9. sivu

sisälliselta himoltamme tuntisimme itsemme yllytetyksi näin siivottomaan Jlan lahjain väärinkäytökseen, muistelkaamme ainoastansa, kuinka Jesus itse, kaikkein lahjain antaja, rippui ristissä, ja virvoittettiin etikalla ja sappeella: Silloin mahta täma hekumaallinen himo kadota.

Wapahtaja varoittaa myös uskovaisiansa elatuksen murheesta. – Kuinka tarpeettomat eiko tain kaltaiset murheet ole? Jos emme tarvitse pitää murhetta siitä kuin parempi on, siitä kun ijankaikisesti ulottuu sillä me saamme sen kuilenkin, se lahjoitetaan meille vapaasta armosta. Kunka paljon vähemmin tarvitsee meidän siis suurra maallisia: Jos Jesus pitää murhetta henkellisesta elatuksestamme ja tekee majamme hyväksi; ainoastansa me levitämme suumme niin hän sen täyttää; eikos siis hänen hyvyydensä ulottuis siihen, kun paljon halvempi on? Mutta nämät murheen pidot ei ole ainoastansa turhat, vaan myös tosin vaaralliset ja vahinkolliset sydämmillemme; sillä ne saattavat meitä epäileväisiksi ja levotto

10. sivu

miksi, ja voimassa pitävät meissä tytymättömyyden, koska ei käy tahdomme ja toivomme jälkeen, ja koska ihminen on rasitettu ja vaivattu murheelta, kuinka kunnotoin sydän eikös silloin ole, vastaanottamaan armon etsimistä, rauhan vakutusta ja Jksen rakkauden (sialle)vuodattamusta. Mutta vapahtaja ei tällä tarkoita ainoastansa niitä murheita, vaan hän tahtoo myös varoitta meitä maailmallisesta mielestä; jos annamme ajatuksemme askaroita maallisissa asioisa, niin se tosin taitaa rasittaa sydämmemme ja kokonansa kääntää meitä enemmin maailman rakkauteen, tekee meitä maalisesti mieltyneiksi, ja estää meitä niin autuaallisesta, kuin alinomaisesta taivaallisen ystävämme kansakäymisestä. Pois sentähden mailman tavara, sen virta pojes viepi – ja tuima tuuli syöpi – ei se mull' autuutta anna. Lopullisesti sanoo Jesus – Sentähden valvokaat ja aina rukoilkaat.

Tämä valvovaisuus seisoo tarkkaassa vaarinottamisessa, sekä siitä, kun on sisä

11. sivu

puollellamme, kun myös siltä, kun on ulkopuollelamme ja ympärillämme, mutta täman kansatäytyy rukous vältämättömäti olla yhdistetty, sillä ei valpaus ilman rukousta, eikä rukous ilman valpautta ole ulottuvainen. Sisällisesti tulee meidän ottaa vaaria sydämmestämme ja kaikista sen liikutuksista, ettei se matkaan saata jotain onnettomuudeksemme, ettei siihen ole tullut joku halu ja himo, joka taitais meitä turmella – ettei siellä ole joku salainen vihollinen piiloitettuna joka veis meitä vääryyteen.

Jos me havaitsemme tätä vähemmäksikin, niin emme saa sitä pitää vähänä ja halpana – vaan meidän tulee kohta rukouksessa paeta Jksen tykö, että hän tahtois ulosajaa kaiken sen, kun on häntä vastaan. Meidän tulee alinomaa kysyä itseltämme: Kussa minä olen sydämmelleni? Olenko minä linnani Jksen haavain sisäpuolella? Eli jos sialuni on mennyt, niin kiiruhtakoon takasiin, enenkuin vihollinen peräti paatuttaa sen – ja jos hän havaitse jo vahingoittaneen itsensä, niin tulee hänen anoa

12. sivu

apua ylhäältä laupiuden Jlalta, ennenkun se tulee työllämmäksi. Usein tulee meidän tutkia omaatuntoamme, jos se on puhdas vähimmäistäkin pilkuista, niin että tohdimme osottaa sen tuomarille. Hetkittäin tulee meidän läpitsekatsoa luku laskumme, ja jos siinä havaitsemme vähintäkin maksaamata, niin pitää meidän rientämään Jesuksen tykö ja antamaan hänen verellänsä niin puhdistaa sen, että taidamme laskea sen Jlan eteen, millä hetkellä hän tahtoo kutsua meitä tilinteolle, ja astua tuomioistuimen eteen ilman pelkoa. Mutta meidän tulee myös rukouksen ja alinomaisen katselemisen kautta Jksen päälle, olla varustetut kaikkia niitä vastaan, jotka ovat ulkopuollamme ja ympärillemme vahinkoolliset sydämmellemme ja vaaralliset armo tillallamme. Ei pidä koskaan eteenotettamaan mitään sellaista, jonka tähden Vapahtaja tulis vaadituksi kääntämään silmänsä meistä, eli jonka oheessa itse tarvitsisimme hävetä hänen läsnä ollessa. Ei meidän pidä koskaan antamaan itsem me

13. sivu

sellaiseen työhön, jossa emme tahtoisi löydettää, jos Jesus samalla tulisi meidän pitää siis sanoman jokaiselle viettelevällä äänellä: en minä tahdo kuulla sinua. Herrani taitais tulla, ja niin löytäis minun uskottelemana – Meidän täytyy antaa armon peräti sulkea sydämmemme mailman kaikista turhista menoista jotka ei sovi Jlan valdakunnan kansa, eli kelpaa niille, jotka tahtovat valmistaa itsensä taivaan perillisiksi. Kaikissa pitää meidän siis itseemme menettäämään niinkuin Herramme ja Tuomarimme läsna ollessa, olemaan liikuttamattomat hänessä, ja elää niin kuin me joka hetki vartoisimme häntä; sentähden sanoo hän: Olkoon teidän kupeenne vyötetyt, ja teidän kyntilänne sytytetyt – se on – olkaat niin valmistetut valppaudessa, rukouksisa ja uskossa, että mikä silmäin räpälys hyvänsä taidatte olla valmiit lähtemään; jos myös tuntisimme itsemme olevan uniset, niin rukoilkaamme Jsta, Israelin vartiata, että hän usein herättää meitä

14. sivu

ja pitää meidän valpaina; sillä emme tosin itse kaikella peräänajatuksellame, jos omasta voimasta tahdomme ottaa sitä tehdäksemme, taida itsiemme varjella, vaan se on Jksen uskollisuus joka sen tekee, sillä ellei hän varjele kaupunkia, niin vartiat hukkaan valvoovat. Huokaskaamme siis – auta Jesu! ette valmis olisin ja vahvasta uskossa sun tulemista odottaisin.

Sillä näin sanoo Jesus itse niistä, jotka totteleevat ja seuraavat tätä varoitusta – "Autuat ovat ne palveliat, jotka Herra tultuansa löytää valvovan". Totisesti sanon minä teillä: Hän pitää heitä omansa ja asettaa heidän atrioitsemaan ja tulee ja palvelee heitä. Näin tahtoo Jesus uskovaisiansa tässä mailman viheliäisyydessä vaeltamaan lunastustansa odottaessa, ja niin muodon taidamme me itsiemme koetella, jos se on niin, kuin me vaellamme ja jos aina olemma niin valvovaiset, ja senjälkeen mahdamme tuo

15. sivu

mita, jos oikeudella taidamme lukea itsemme Jlan totisten lasten joukkoon, jotka vissiydellä taitavat odotta määrätöntä autuutta, koska ihmisen poika kerran ilmestyy. Jos nyt olemma vapahtajan vilpittömiä ystäviä, ja mieluisesti tahdomme säilyttää sjelumme hänen tuomiolla, niin uskomme että Jesus on antanut tämän varojtuksen juuri meidän tähtemme, ja että hän varoitta meitä vielä näilläkin sanoilla. Sentähden valvokaat ja aina rukoilkaat, että te mahdolliset olisitta kaikkia näitä välttämään, jotka pitää tapahtumaan ja seisomaan ihmisen pojan edessä – Tainkaltainen valvovaisuus on lihalle ja verelle sangen raskas, sillä se vaatii alinomaan tarkkuutta ja vaarinpitoa itsestämme

16. sivu

se on tarpeellista, että alinomaa antaa itsensä upottaa Jksen haavoihin, ja taitaa vilpittömästi sanoa hänelle, "ej minulle vaan sinulle yksin minä sdämmeni avaan". Amen!

1) Rukoilkaamme.

mutta antakaamme rukouksemme sydämmestä käydä, eikä paljaissa suun sanoissa seisoa:

Laupias Jumala etc.

2) Bön för Keiserliga huset

3) Virigsbön (yliviivattu)

4. Bön för frukten på jorden

5) Ja kuule meitä vielä edespäin, Rakkain Isä: Isä meidän joka olet taivaassa, Pyhitetty olkoon Sinun nimes. Lähestyköön Sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos' niin maassa kuin taivaassa. Anna meille tänäpänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja an meillä meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme

17. sivu

meidän velvollistemme. Ja älä johdata meitä kiusaukseen, mutta päästä meitä pahasta; sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia ijankaikkisesti Amen

Armostas o'ssä [?] lainaa
Mitä lapses' anelee
Jesu turvaks' tule aina,
meitä myöskin auttele.
Lohduttaja laupias
Pyhä Henki armias
Meidän rukouksemm' kuulkoon.
Amen! Ja se tapahtukoon!
Amen!

Nyt siunatuksi pätökseksi; Kumartakaat teidän sydämmenne Jlan tykö ja ottakat siunaus:

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä! Herra valistakoon kasvonsa teidän päällenne ja okoon teille armollinen! Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille ijankaikkisen rauhan Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen – Amen! –


Vihkosen (11,2 x 18 cm) takakannen teksti.

* * *

Kts. kehruuhuoneista, esim."Turun kehruuhuone l.
Työvankila naisia varten (n. 1730–1882, jolloin
vangit siirrettiin Hämeenlinnaan; saarnaajan vir-
ka lakkautettiin 1855 ja ylimääräinen saarnaaja
oli vuoteen 1876."

http://sss.genealogia.fi/genos/3/3_85.htm
Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista...

Henkirikoksista kuolemaan tuomittujen kohtaloita

http://www.genealogia.fi/genos/68/68_55.htm

Sivun alkuun Takaisin alkuun

Ramsayt Avellanit Åvikin Zidbeck Kimalan historiaa Someron kartanot
Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Muuta Kimalasta Unelmapuutarhat
Puutarhalinkkejä




Kaarlo Merimaan tarinoita Kimalasta

Kaarlo Merimaan Elsa-äiti (s. 1872)
oli Oskar Konsinin tytär


"Isä oli sodan aikana Forssassa suojeluskunnan palveluksessa ja toimi siellä valistusohjaajana.
Tämä kuva on varmaan viimeisiltä ajoilta, siis ehkä vuodelta 1944, jolloin Kalle käytti vielä ase-
pukua. Sitten suojeluskunnat lakkautettiin ja isältä meni työpaikka alta. Kuva markkeeraa kir-
joittamista ja on siis samalla niiltä ajoin kun hän jo kirjoitteli kertomuksiaan."
– Kirjailijan pojan, Erkki Merimaan, viesti PT:lle 19.3.2013.





Kuva teoksesta 'Kimalan kartanon tarinoita'.
Kuva on Tammelan Portaan koulussa toimi-
neen kansakoulunopettaja-taiteilija Urho
Salomaan tekemä (1947).


* * *

MERIMAA, KAARLO

Karl-Erik Merimaa, aik. Mannström
apulaisjoht.
13.4.1902 Haapajärvi – 18.8. 1969 Helsinki.
Vht proviisori Akseli Johannes Merimaa ja Elsa Eleonora Konsin.
Pso Katri Vilhelmiina Liponkoski 1936–.
Yo Turun lyseo 1922.
Kuopio 1932–1940.


Apteekkari Axel Johan Mannström (myöhemmin Merimaa)
perheineen Haapajärvellä vuonna 1905. Axel ja Elsa Eleonora
(o.s. Konsin) vihittiin Somerolla 10.7.1901. Axel oli syntynyt
14.12.1874 (Kumlinge) ja Elsa 1872.

Pariskunnalle syntyi neljä lasta:
Kaarle Erik Mannström-Merimaa s. 13.4.1902 Haapajärvi.
Aarno Axel Ilmari Mannström-Merimaa s. 22.5.1903 Haapajärvi.
Reino Johannes Mannström-Merimaa s. 3.10.1906 Haapajärvi.
Henrik Olavi Mannström-Merimaa s. 26.9.1908 Haapajärvi.

Haapajärven kotiseutuarkisto


Sukututkimus, Anneli Kotisaari


* * *

Karl-Erik (Kaarlo) Merimaa (aik. Mannström; 13. huhtikuuta 1902 Haapajärvi – 18. elokuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen apulaisjohtaja ja nuortenkirjailija. Merimaan vanhemmat olivat proviisori Akseli Johannes Merimaa ja Elsa Eleonora Konsin. Hän pääsi ylioppilaaksi 1922 Turun lyseosta. Merimaa asui sittemmin eri puolilla Suomea ja työskenteli toimittajana, suojeluskuntajärjestössä valistusohjaajana, Kansanhuollon virkailijana ja viimeksi Mikkelin vankilan apulaisjohtajana. Merimaan tunnetuin teos on nuortenkirja Takapihan sankareita, josta on tehty myös elokuva. (Wikipedia)


Tuotanto:

Kihlausosuuskunta. Helsinki 1929. 16 sivua. (Osuuskauppojen iltamaohjelmistoa. 13.) Näytelmä. Kihlausosuuskunta. Hki 1929. 16 s.
(Osuuskauppojen iltamaohjelmistoa. 13.) Näytelmä. /D/



Takapihan sankareita.
Porvoo 1931. WSOY. 164 sivua. Lasten- ja nuortenkirjallisuus.
- 2. painos 1962. 115 sivua. (Nuorten toivekirjasto. 146.)
- 5. painos 1973. 118 sivua. (Taskuset. 28.)
- äänite (kasettikirja) 1988.
- elokuva. Käsikirjoitus Panu Pohjola ja Antti Hietala, ohjaus Panu Pohjola.
Perustuu teoksiin Takapihan sankareita. Kräki-Kalle ja Limperi.
[Helsinki] [Vantaa] 1992. Reppufilmi.


Takapihan sankareita. Kräki-Kalle ja Limperi. Hki 1978.
Suuri nuorten kirjakerho. 113 + 112 sivua, kuvitettu.


Yrjön koettelemukset. Porvoo 1932. WSOY. 122 s. (Koululaiskirjasto. 95.)

Lehtori lemmensumpussa. Hki 1946. Suomen Kirja. 275 s.

Kräki-Kalle ja Limperi. Porvoo 1961. WSOY. 112 s. (Nuorten toivekirjasto. 142.)
– 2. painos 1963.


Hylätty prikaati. Porvoo 1967. WSOY. 175 s.
(Nuorten toivekirjasto. 176.)
– Myös lehtikirjoituksia.



'Kimalan kartanon
tarinoita',
toim. Ilkka
ja Erkki Merimaa 2003

Tässä kirjan
pdf-versio.




"Useimmat tämän kirjan kertomukset on julkaistu vuosina 1945–1967 Forssassa ilmestyneessä Lounais-Hämeen Joulu -nimisessä julkaisussa. Kaarlo Merimaa kirjoitti noina vuosina Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyk­sen kustantamaan lehteen yhteensä kuusitoista tarinaa, joista tähän on koottu ne kertomukset, jotka tavalla tai toisella liitty­vät Someroon ja erityisesti Kimalan kartanoon.

Kaksi kerto­musta: "Tapahtui Kimalan kartanossa" ja "Ukko Konsin kova­na" on julkaistu Someron Joulu -lehdessä. Lisäksi tähän kirjaan on liitetty Agda Forsblomin o.s. Konsinin omakustanteena vuonna 1955 julkaisema vihkonen "Mina bamdomsjular av Agda Forsblom" sekä muutama laulu kirkkoherra Henric Kon­sinin viisukirjasta.

Kaarlo Merimaa vietti lapsuuden kesiään Kimalan karta­nossa ja kartanon kesähuvilassa Kiviniemessä. Kimalassa hän kuuli tarinoita Somerolta, jotka kiehtoivat hänen mielikuvitus­taan ja joista hän ammensi kertomustensa aiheet. Näitä kerto­muksia hän kertoi mielellään meille lapsille ja meidänkin miel­tämme ne ovat jääneet niin paljon kiehtomaan, että päätimme koota ne yhdeksi kokonaisuudeksi."


Kaarlo Merimaan isä, Akseli Johannes Merimaa,
(takariv. vas.) Kiviniemessä 1900-luvun alkuvuosina.


Tapahtui Kimalan kartanossa (1964)
Pitkä Piena (1961)
Kerkolassa on rasvainen aurinko ja nahkaiset kirkonkellot (1962)
Pois tieltä nummerotaamit (1960)
Loppiaisajo (1945)
Kun vuosisata vaihtuu (1946)
Tapahtui herran vuonna ...(1954)
Tanssittiin kartanossa (1955)
Haudattiin Somerolla Herran vuonna 18..(1956)
Tapahtui kissaviikolla Rautelassa (1957)
Tapahtui Krannin metsässä Somerolla (1958)
Uutena jouluna tanssittiin pappilassa (1959)
Ponki järjestää (1964)
Kadonnut sulhasmies (1967)



"Ukko Konsin kovana"

"Kimalan kartanoa viime vuosisadan loppupuolella viljellyt metsänhoitaja Oskar Konsin oli sairaalloinen mies eikä siksi kyennyt kovin paljoa liikkumaan viljelysmaillaan. Mutta sitä enemmän hän kiinnitti huomiota puutarhaansa ja etenkin sen hedelmäpuihin. Jo koululaisena hän oli Someron pappilassa asuessaan osoittanut samanlaista harrastusta istuttaen sinne Turusta tuomiaan jalopuita, joista jokunen lienee vieläkin jälellä. Siksi ei ollut lainkaan ihmeellistä, että juuri Kimalassa kypsyivät pitäjän parhaat omenat. Ja siitä taas seurasi ikäänkuin luonnostaan, että siellä myös pimeinä syysöinä vieraili verottajia tavallista enemmän.




Kimalan vanhin omenapuu
Oskar Konsinin ajoilta.
Rungon ympärysmitta
(130 cm:ssä) on 175 cm.




Ja mitä laajemmalti tieto hedelmien mehukkuudesta levisi, sitä suuremmaksi kasvoi pitkäkyntisten määrä. Siitäkin huolimatta, että kylällä kammoksuttiin Zidbeck-vainajaa , jonka sanottiin öisin kummittelevan kartanon tanhuvilla.

Ja eräänä aamuna, kun metsänhoitaja huonosti nukutun yön jälkeen pistäytyi puutarhaansa, oli tuho tavallista suurempi. Silloin ukko Konsin jo sydämistyi. Jotakin oli tehtävä. Ehdottomasti. Ja siltä sijaltaan hän painui huoneeseensa ja panosti haulikkonsa suolalla. Hän oli tosin väsynyt. Mutta siitä huolimatta hän seuraavan yön hiippailisi puutarhassaan ja auta armias silloin kutsumattomia vieraita. Armotta hän ampuisi.

Kartanon koreudestaan kuulut tytöt




1900-luvun alussa Kimalan Kiviniemessä: Aksel (vas.), Nils Wiktor ja Väinö Avellan.
Kuva Timo Alasen jutusta "Kimalan kartanon tarinaa",

Kuva: Lounais-Hämeen Joulu 1997.


Samana päivänä saapui kuitenkin naapurin, Avellanin ylioppilaspoika Hjalmar (sittemmin professori) Helsingistä kotiinsa ja kun illalla vielä ajoi häntä tapaamaan rovasti Werinin niinikään lääketiedettä opiskeleva poika Väinö (myöhemmin Loimaan kunnanlääkäri Vallinkoski), niin päättivät nuoret pistäytyä Kimalaan tapaamaan kartanon koreudestaan kuuluja tyttäriä.

Siellä he tietenkin tapasivat myös ukko Konsinin, joka heti tuohtuneena kertoi heille omenavarkaista ja vakaasta päätöksestään valvoa yön puutarhassaan ja rutosti karkottaa sieltä kutsumattomat vieraat.

Se oli oikein nuortenkin mielestä. Niin rauhoituttiin vähitellen ja totivehkeet kannettiin pöytään. Puhe siirtyi ikäänkuin itsestään yliopistoon ja sen osakuntien harrastuksiin. Ukko Konsin innostui. Eikä se ollut lainkaan kummaa, sillä hän oli aikoinaan innokkaasti osallistunut ylioppilaselämään ja kiertänyt kuoron mukana Suomea pitkin ja poikin antamassa konsertteja tulevan ylioppilastalon hyväksi. Nyt oli talo kohonnut. Ja ukolla oli kyseltävää.
[kts. Henric ja Oskar Konsinin laulukirjat]
Nuoret kertoivat kilvan. Välillä metsänhoitaja itsekin intoutui kuvaamaan omia ylioppilasaikojaan eikä laskenut kuulijoitaan tyttäriensä seuraan, vaikka nämä siitä tämän tästä kainosti vihjailivat.

Ukko alkoi nyökkäillä

Lopulta sentään pitkäksi venynyt ilta rupesi vaatimaan vanhalta veroaan. Ukko alkoi nyökkäillä. Varmaan huonosti nukuttu edellinen yö painosti häntä vieläkin, mutta toisaalta hän oli ehkä myös innoissaan tullut kallistelleeksi totilasiaan liian tiheään. Ja nyt olisivat ylioppilaat kyllä olleet valmiit siirtymään tyttärien pariin. Mutta valitettavasti oli myös jo tullut aika lähteä kotiin.

Pettyneinä he hyvästelivät, astelivat Avellanien puolelle ja pysähtyivät hetkeksi keskustelemaan talon pihamaalle.

Silloin he yhtäkkiä kuulivat Kimalan oven narisevan ja huomasivat ukko Konsinin marssivan pyssy olallaan puutarhaansa. Nopeasti he piiloutuivat pensaiden suojaan ja kohta sieltä kaksi valpastunutta silmäparia tarkkaili visusti ukon edesottamuksia.

Metsänhoitaja oli lujaluontoinen mies, joka pysyi päätöksissään. Siksi hän väsymyksestään huolimatta oli heti ylioppilaiden lähdettyä sonnustautunut suolapyssyineen matkaan.

Sänky puutarhaan

Verkalleen hän käveli puutarhassaan edestakaisin, pysähtyi välillä, tähyili ympärilleen ja jatkoi taas kulkuaan. Yöilma piristi aluksi ja hän tunsi itsensä valppaammaksi. Mutta kun mitään ei tapahtunut, niin pää alkoi väkisin retkahdella. Ja nyt raikas ilmakin jo alkoi hyökkäillä raukaisevana. Yhä useammin hän pysähteli, nojautui välillä puuta vasten, lähti taas liikkeelle. Yritti jo istuutua maahankin. Mutta kaste oli näin myöhällä jo runsasta ja hän nousi sivellen harmistuneena kastuneita housuntakamuksiaan. Olo alkoi todella tuntua epämukavalta.

Silloin hänen päähänsä yhtäkkiä pälkähti oiva aate. Entäpä jos hänellä olisikin täällä sänky? Siinä hänen olisi mukava venytellä. Ja sieltä hän voisi peiton alta kenenkään huomaamatta tirkistellä puutarhaansa. Sänkyä kun tuskin kukaan puiden alta havaitsisi. Ja mitä enemmän hän asiaa ajatteli, sitä viettelevämmäksi se kävi.

Sillä välin olivat ylioppilaatkin jo alkaneet kyllästyä turhaan odottamiseen ja olivat juuri aikeissa lähteä, kun he yhtäkkiä huomasivat ukon tarmokkaasti harppovan kohti kartanoa. Nyt oli jotakin tekeillä, he päättelivät ja pysähtyivät jännittyneinä. Eikä aikaakaan, niin he näkivät Konsinin yhdessä renkinsä kanssa raahaavan sisältä sänkyä pihalle, kantavan sen puutarhaan ja asettavan sen omenapuun alle. Silmät ällistyksestä selällään he katselivat, miten ukko heittäytyi pyssyineen sänkyyn, miten renki peitteli hänet sinne huolellisesti ja asteli sitten takaisin taloon.



Tämä oli jo jotakin tavatonta. Ylioppilaiden katseet jännittyivät ja henkeään pidätellen he tuijottivat sänkyä. Tämän tästä näkyi ukko kohottautuvan, tähystelevän ympärilleen ja laskeutuvan sitten taas pitkälleen. Pian alkoivat kuitenkin kohottautumiset harveta. Eikä aikaakaan, niin pää ei enää noussut. Sen sijaan alkoi sieltä hiljaisessa yössä kantautua poikien korviin selvänä ukon raskas hengitys, joka vähitellen muuttui tasaiseksi kuorsaukseksi.

Vartiomies nukkui!

Vekkuli välähti

Ylioppilaat vaihtoivat nopeasti silmäyksiä. Vekkuli välähti heidän silmäkulmissaan. Jotakin oli tehtävä. Ja nopeasti. Ennenkuin ukko heräisi. Samassa oli päätös tehty ja kiireesti he riensivät Avellanille herättelemään Hjalmarin veljet, Oskarin ja Akselin.

Hetkeä myöhemmin olivat kaikki neljä sängyn ääressä. Metsänhoitaja tuntui vetävän yhä sikeätä unta. Varovasti tartuttiin sänkyyn, kohotettiin. Ukko Konsin ei hievahtanutkaan. Kuorsasi vain edelleen, kun sänky kohosi ja lähti hiljalleen kulkemaan kohti rantaa vankkojen käsivarsien kannatellessa sitä tasaisesti ja kallistelematta.

Siellä oli rantaan kiinnitettynä avara pyykkilautta. Sille asetettiin nyt sänky hiljaa ja varovasti. Sitten lautta irroitettiin rannasta, työnnettiin verkalleen etäämmälle ja annettiin seipäillä vauhtia.

Ja kohta kuului peilityyneltä järveltä metsänhoitajan tasainen kuorsaus.



"...ylioppilas Werinin taittaessa rattaillaan
Tuulensuun mutkasta kohti pappilaa ja
kirkonkylää..."

Härkätietä 1900-luvun alussa nykyisen Kima-
lantien risteyksen paikkeilta Pyölistä Some-
ron keskustaan päin. Paikka tunnettiin ennen
Tuulensuuna.
Kuva Juha Tammen kokoelmista teoksessa
Lahdenkylän eilispäivää. 500-vuotisjulkaisu,
s. 12. Toimittanut Timo Alanen. Somero 1992



Pojat palasivat rannasta. Hyvästeltiin. Ja ylioppilas Werinin taittaessa rattaillaan Tuulensuun mutkasta kohti pappilaa ja kirkonkylää hän näki maantielle lautan soluvan jo kaukana järvellä hiljaa myötävirtaa kohti Ryhdän rantaa.

Siellä nouseva aurinko havahdutti metsänhoitaja Konsinin.

Zidbäck ruvennut kummittelemaan

Mitä hän silloin ajatteli tai sanoi, siitä ei kukaan tiedä. Hiljaisena ja varovasti ympärilleen vilkuillen hän kuitenkin hiipi kartanoonsa, missä ensi töikseen herätti rengin ja lähetti hänet noutamaan Ryhdän rannasta sängyn. Mutta yöllisestä vartioinnistaan hän jyrkästi kieltäytyi kertomasta mitään. Hän ei sietänyt edes kuulla siitä mainittavan. Ja kun metsänhoitaja oli ankara mies, niin vaiettiin kartanossa koko asiasta.

Mutta kylällä sen sijaan kuiskuteltiin kauhistuneina.

– Nyt se Zidbäck vasta onkin ruvennut kummittelemaan. Kantoi yöllä vorsmestarin sänkyineen päivineen rantaan, asetti sen siellä lautalle ja työnsi ties kuinka kauaksi järvelle. Eikä vorsmestari uskaltanut edes inahtaa.

Se oli kyllä niin kamalaa, että sinä syksynä ei sitten enää kukaan kutsumaton uskaltautunutkaan yöllä Kimalan puutarhaan."
KAARLO MERIMAA
Someron Joulu 1967


Tapahtui Kimalan
kartanossa

(Väliotsikot, lihavoinnit ym. PT)

"Syksyisten iltojen pimetessä ja kartanon poppelien känsäisten oksien kurkotellessa alastomina kohti hämärtyvää taivasta, siivitti luonto mielikuvitusta.

Varsinkin sinä vuonna, jolloin talven tulo viivästyi kovasti. Oltiin jo joulun kynnyksellä. Mutta yhä laahasivat pilvet matalalla ja antoivat tämän tästä vettä niin, että mustaksi kuloutunut maa oli yhtä liejua. Tiet upottivat ja ihmiset pysyttelivät ankeina sisässä, missä kauhistellen kerrottiin oudoista kulkijoista ja ounasteltiin martaiden liikehtivän maantiellä.


Kimalan väentupa eli "työtupa"
1960-luvulla. Emil Toukkari pite-
lee Vaittisen vikuria hevosta. Kär-
ryillä "Sohvi" Vaittinen.

Kimalan väentuvassa, jonka salaperäistä hämärää vain pari kituliaasti tuikkivaa pärettä leikkasi, tuntuivat haltijat ja menninkäiset liittyvän kumman todellisuustuntuisina elämänmenoon. Siellä tiedettiin Zidbäckin – kartanon kummituksen – näyttäytyneen karjapihalla ja Lerpakan emännän, jonka pirun sanottiin pääsiäisyönä torpan palaessa korjanneen uunin pankolta, huhuilleen sieluaan Saarentaan tien varressa.s

Ties häntä. Mutta se kiihotti. Ja veti puoleensa.

Varsinkin kartanon nuoria tyttäriä, joiden jännittynyttä mielikuvitusta väkevä tarina ruokki niin, että vuoteessakin vielä kylmät väreet vapisuttivat selkäpiitä. Siksi Kimalan "forsmestari" [= Oskar Konsin, PT] olikin kieltänyt heitä viettämästä iltojaan pirtissä. Mutta kun silmä vältti, he ympärilleen pälyillen pujahtivat sinne. Ja kuunnelleen karmivaa tarinaa pelkäsivät sydän kurkussa isänsä ilmestymistä.

Rautelan nummen teilauspaikka

Silläkin kertaa. Sillä tuskin he olivat päässeet pitkälle penkille, kun ovi kävi. Nopeasti he painuivat pöydän suojaan, Mutta se oli vain Joensuusta palaava Niinisaari, joka poikkesi tupaan kertomaan hevosensa vauhkoutuneen Rautelan nummella niin, että hän vain voimalla oli saanut sen pysytetyksi tiellä. Tiedettiinhän se: Teilauspaikalla ne aina säikkyivät!
– Mutta olisipa kirkko saatu lähemmäksi Rautelaa, kuten Konsini-vainaa voimallisesti ajoi, niin jo olisivat aaveet kaihtaneet kellojen ääntä eivätkä teilauspaikalla enää luontokappaleita säikyttelisi. Mutta kun kappelilaiset sen myrkyttivät, oman rovastinsa.

Toiset säikähtivät. Olihan siitä pitäjällä kuiskailtu, mutta että se sanottiin näin julkisesti. [Henric Konsin kuoli virallisesti "kinkerimatkalla Somerniemellä 20.2.1849"; PT.]


Långsjön "riimuurari" ja rovasti Konsin

– Paljoa hullumpi se on Krannin metsä siellä Långsjön takana, Someron ja Kosken välimailla, sovitteli Vanha-Miina ja alkoi hampaantyngillään pureskella rutikuivaa kyrsää herrasväen lapsille nieltäväksi. – Eivät kai noidat muuten sinne kerääntyisi pääsiäisyönä Kyöpeliin lentääkseen.
– Sinäpä sen tiedät, yritti äskeinen kertoja Vanhalle-Miinalle, mutta Mullivuori keskeytti hänet rutosti.
– Hullumpi se on, hän muljauttaen vahvisti. – Sanotaan Långsjön kruununvoutivainajan, sen "riimuurarin", [= Karl Gustav Sagulin, kruununvouti, 1812–51] noutaneen sieltä öisin paholaisen pajassa lyötyjä seteleitä tehtyään herran kanssa ensin sellaiset kirjat, että piru auttaisi häntä eläessä ja saisi sitten kuoleman jälkeen hänen sielunsa.
– Siunatkoon! Ja sitten piru tietenkin viimeisenä päivänä korjasi omansa tulenlieskassa! parahti pikkupiika.
– Ei sentään, rauhoitti Mullivuori. – Saguliini-vainaa oli ovela mies ja osasi hoitaa asiansa. Kun hän tunsi kuoleman kolkuttavan, niin tunnusti tälle syntinsä. Konsiini oli oppinut herra, mutta silloin kävi hänen otsansa kurttuun. Ja kukaan ei tiedä, mitä siinä puhuttiin. Lopulta rovasti kuitenkin kastoi kruununvoudin uudestaan. Ja kun piru sitten hetken kuluttua ilmestyi kamariin ja ahnehti vuoteessa lepääjää, selitti rovasti, että siinä makaa vasta kastettu. Eikä pirun auttanut muu kuin tyhjin toimin hypätä vaunuihinsa. Mutta niin raivoissaan hän ajoi alas Hovirinnnan ahdetta, että mustien hevosten sieraimet savusivat ja tuliset kypenet sinkuivat pyöristä. Saguliini ennätti kuitenkin ennen kuolemaansa latoa rovastin kouraan aika läjän seteleitä liitettäväksi kirkon rakennusrahastoon, lopetti Mullivuori.

Tytöt katsoivat pelokkaina toisiinsa. Vaiettiin.
– Varmaan siinä kasassa oli paholaiseltakin puijattua rahaa, huomasi Vanha-Miina. Joku hörähti.

Puolimatkan kievari

Mutta Rekolan ukko oli toisen puhuessa käynyt vakavaksi. Hän muisti vaariltaan kuulemansa kaamean tarinan Puolimatkan kievarista, joka myöskin oli tehnyt "pasmat" paholaisen kanssa, ja mainitsi siitä.
– Mutta sitten..., hän empi jatkaa.
Toiset pidättivät hengitystään.
– Kertokaa! vaativat kartanon nuoret jännityksestä vavisten.
Rekola sylkäisi lattialle. – No niin.
– Kievaria sanottiin vielä niihin aikoihin Puolimatkaksi, se kun oli justiinsa sillä hollilla härkätien varressa. Kerran, hän jatkoi, kun Kimalan miehet palasivat Heikin markkinoilta Turusta ja ajoivat Krannin metsän halki pitkin talvitietä odottaen kohta saapuvansa Puolimatkaan, he huomasivat edessään oudon talon, jota kukaan ei muistanut ennen nähneensä. Ihmetellen he pysähtyivät. Mutta kun ikkunoista tuikki vielä valkea, niin he päättivät poiketa taloon hevosiaan syöttämään. Kavuttiin portaat. Pirtissä istui iso, tummanverevä herra suuren pöydän takana ja kirjoitti jotakin paksuun kirjaan niin mietteissään, että ei huomannut tulijoita, vaikka nämä hyvän illan toivotettuaan pyysivät heiniä. Uskaltamatta sen enempää häiritä, he asettuivat oven pieleen odottamaan. Silloin avautui yhtäkkiä viereisen kamarin ovi ja kaksi nihtiä kuljetti riimusta kievarin isäntää pöydän ääreen, jossa herra rupesi kampaamaan tämän hiuksia ja veti niin, että veri roiski.
– Se kampasi siltä kastetta pois, huomasi Vanha-Miina.
– Sitten nihdit vuoroonsa tanssittivat isäntää, kunnes verinen vaahto pursui paidan läpi, jolloin toinen niistä avasi lattialuukun. Punainen lieska vain leimahti aukosta, kun he syöksyivät vapisevan miehen pätsiin.
– Herra Jeesus! parkasi silloin joku kyytimiehistä. Ja samassa he huomasivat seisovansa nummella, hevoset puihin sidottuina. Hurjaa ravia he ajoivat tiehensä ja saapuivat hevoset vaahdossa Puolimatkaan, missä renki lupasi heille heiniä. Mutta kun he hamuilivat niitä pimeässä suojassa, niin Vatajan setämies törmäsi outoon riippuvaan esineeseen. Haettiin lyhty. Ja siinä roikkui kievarin isäntä hirressä, iho vielä lämpimällä niljalla, päätti Rekola kaamean tarinan.

Tytöt takertuivat toisiinsa.
– Tällaisia kerrot, vaikka neitien silmät seisovat kuin huuhkajan, torui Vanha-Miina, joka itsekin oli henkeään pidätelleen kuunnellut karmivaa tarinaa.
– Jumalan nimen maininta sen paholaisen talon hajoitti, hän samassa huomasi.
– Ei se voi mitään, kun vain muistaa siunata.
– Ei voi, vahvisti Mullivuori.

Kaikkia karmi väkevä tarina. Tytöt vapisivat. Miten he uskaltaisivat kotiin pimeän pihan poikki, jonka sivulla olevien piilipuiden alla sanottiin olleen sen kamalan Pitkä-Pienan saunan, jossa hän elävältä oli polttanut morsiamensa. Hennot kädet sulkeutuivat salaa pöydän alla ristiin, kun samassa ovi narahti ja itse "forsmestari" ilmestyi tupaan.
– Isä! kajahti kuin yhdestä suusta pitkältä penkiltä ja kouristuksen omaisesti tytöt takertuivat äkäisesti heiluviin takin liepeisiin. Isänsä mukana he palasivat kartanoon.

Rangaistukselta he tosin eivät välttyneet, mutta tällä kertaa se tuntui heistä kuin pelastuksen ihmeeltä.

KAARLO MERIMAA
Someron Joulu 1964, s. 26–27

Pitkä Piena

Somerolainen versio tunnetusta Pitkä Piena
-tarinasta osapuilleen sellaisena kuin se 1870-luvulla tädilleni kerrottiin

Niihin aikoihin elivät vielä tarinat.

Tapahtui vähän, aika oli ikäänkuin pysähtynyt ja alati paikoillaan elävät ihmiset tunsivat läpikotaisin toisensa eivätkä jaksaneet aina vatvoa samoja, jokapäiväisiä huoliaan. Kaivattiin vaihtelua, jännitystä. Niin turvauduttiin tarinoihin. Somerolla ne mielellään liittyivät kummitusjuttuina vanhoihin kartanoihin, joiden elämänmeno poikkesi talonpoikaisen arkisesta. Väentuvista taikausko levisi sitten herrasväen piiriin ja tarttui varsinkin lapsiin, jotka pelokkaina pälyilivät vanhojen kartanoiden pimeitä, narisevia sokkeloita.

Ei ollut sentähden ihme, että Kimalan "vorsmestari" oli kieltänyt palvelusväkeään puhumasta "paavillisia" säikkyvälle lapsilaumalleen. Siitä huolimatta nämä kuiskivat keskenään Zidbäck vainajasta, jonka sanottiin öisin kuljeskelevan kartanossa ja etsivän omaa sieluaan. Muuta hänestä ei sitten tiedettykään. Eikä edes Vanha-Miina, uskottu palvelijatar, suostunut sanaista arkkuaan lapsille avaamaan.

Mutta milloin vanhempien silmä suinkin vältti nämä pujahtivat väentupaan, jossa tarina kiersi väkevänä ruokkien lasten alati nälkäistä mielikuvitusta. Vaikka ei sielläkään sentään tohdittu oman talon yliluonnollisista hiiskua. Peljättiin haamuja. Ja niin pysyi syy kartanon kummittelijan outoon rauhattomuuteen synkeänä salaisuutena.

Joulun alusviikolla olivat tytöt taas eräänä iltana päässeet pujahtamaan väentupaan ja ahmivat silmät pyöreinä tutisevan ruotimummon käheätä kertomaa. Ja tuskin hän oli hetkeksi pysähtynyt köhimään, kun joku tytöistä muisti Pitkän Pienan, jolla Vanha-Miina oli menneellä viikolla lapsia uhitellut.



Someron vanha kivisakaristo
on rakennettu 1490-luvulla.





"Someron kivisakasti lähiympäristöineen
vuonna 1911 tai 1912. Kuvassa vasemmalla
Lahden kartanon omistajan Ossian de Pontin
puoliso Martha Sofia de Pont appensa Alexis
Albert de Pontin kanssa. De Pont -suvun suku-
haudan iso rautaristi on kivisakastin vasem-
malla puolella."
Timo Alanen – Markus Hiekkanen – Jussi Härme –
Manu Kärki – Osmo Turkki, Somero ja Somerniemi
1449– 1999. Someron ja Somerniemen seurakuntien
historia, s. 40
Toimittanut Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999
Kuva Claire von Essenin kokoelmista,
reprokuva Timo Alanen.



Kartanonherra poltti
kolme kaunista neitoa


– Jaa Pitkä Piena? ruotimummo köhi. – Siitä on jo kulunut pitkiä aikoja, vanha sakasti oli vasta valmistunut eikä kristinusko ollut vielä ennättänyt varsin syvään valaista somerolaisten sieluja. Silloin hallitsi täällä isoa kartanoaan nuori herra, joka oli niin komea, että maakunnan neidot kilpailivat hänen mielisuosiostaan. Mutta samalla hän oli luonnoltaan hurja ja tuli pian kuuluksi syntisestä menoamisestaan. Sentähden iäkäs rovasti lähti hänen luokseen ja koetti saada häntä parannukseen. Turhaan. Herra pilkkasi vain vanhaa miestä. Ja kun pappi oli poistunut, hän ratsasti uhillaan kylille ja kosi kolmea eri neitoa, jotka kaikki olivat kuuluja hurskaudestaan. Kauneudellaan hän lumosi heidät ja niin he kaikki toisistaan tietämättä lupautuivat hänelle. Samalla hän kuitenkin vaati heitä jokaista vaikenemaan asiasta, koska muuten monet kateelliset silmät vahingoittaisivat heidän onneaan. Näin eivät tytöt tulleet tietämään toisistaan mitään, vaan jokainen heistä luuli olevansa hänen ainoa kihlattunsa.

Sitten eräänä myrskyisenä syyspäivänä herra kutsui tytöt luokseen katsomaan tulevia rikkauksiaan. Illan pimeässä he saapuivat kartanoon, mutta eri aikoina ja niin, että he eivät tavanneet toisiaan. Näytettyään heille ensin aarteitaan hän ehdotti, että he jäisivät yöksi hänen luokseen, jolloin seuraavana päivänä kutsuttaisiin pappi ja vietettäisiin häät. Näin hän puhui kullekin erikseen.

Tytöt empivät ensin, mutta suostuivat lopulta hänen kiihkeään pyyntöönsä. Ja silloin hän käski palvelijansa lämmittämään saunan tarjotakseen heille morsiuskylvyn. Se valmistui keskiyöllä ja pilkkopimeässä hän saattoi kihlattunsa pirttiin, työnsi sisään ja salpasi oven. Saatuaan näin heidät kaikki teljettyä saunaan, hän sytytti rakennuksen ja poltti sen poroksi välittämättä vähääkään sisällä olevien surkeista avunhuudoista ja sydäntäsärkevistä rukouksista.

Mutta kun tytöt olivat pitäneet kihlauksensa visusti salassa eikä kukaan ollut nähnyt heidän saapumistaan kartanoon, ei herraa voitu edes epäillä. Ja niin jäi tyttöjen katoaminen ratkaisemattomaksi arvoitukseksi.

Kartanonherran kaamea loppu

Herra sensijaan jatkoi yhä hurjasteluaan kunnes hänet odottamatta pyhäin päivän aamuna löydettiin kuolleena kar tanonsa oven edestä. Vaatteet oli revitty hänen yltään ja näytti siltä kuin hänet olisi hirvittävällä voimalla viskattu läpi kartanon ovien. Ruumis oli yltyleensä mustelmissa ja irveeseen vääntyneet kasvot sinersivät mustanpuhuvina kuin kuristuksen jäljiltä.

Eikä kukaan tietänyt hänen loppuaan.

Rovasti oli kuitenkin armelias luonnoltaan. Sillä vaikka mies oli elänyt jumalattomasti, hän päätti suoda hänelle kunniallisen hautauksen. Ja niin kartanon herra seuraavana sunnuntaina kätkettiin kirkkomaahan, tosin aivan aidan viereen.

Ruumis seisoi sakastin oven pielessä

Mutta kun lukkarin piti varhain maanantaiaamuna mennä kirkkoon, huomasi hän kauhukseen ruumiin seisovan kääriliinoihinsa kiedottuna sen oven pielessä. Siltä sijaltaan hän pakeni yli järven pappilaan, mistä rovasti lähti kiireellä kirkolle, tunsi vainajan ja totesi hänen leposijansa avatuksi. Silloin hän antoi heti haudata ruumiin uudelleen.

Mutta seuraavana aamuna seisoi ruumis taas entisellä paikallaan kirkon oven pielessä ja avattu hauta ammotti tyhjänä. Ja vaikka mitä olisi tehty hänen pysyttämisekseen maan povessa, oli kaikki turhaa. Lopulta ei enää kukaan uskaltanut kajota häneen. Ja niin sai ruumis jäädä nojalleen kirkon oven pieleen. Siinä se vähitellen kuivi ja kun rapistuneet liinat olivat kirvonneet sen yltä, seisoi se siinä nahistuneena kuin korkea paikoilleen näivettynyt haaska. Säikkyvät ihmiset kertoivat kauhulla hänen jumalattomasta elämästään, hirmuisesta surmasta ja vielä hirvittävämmästä rauhattomuudestaan kuolemansa jälkeen. Mutta hänen nimensä unohtui ja pian alettiin häntä kutsua vain Pitkäksi Pienaksi.

Sikapiika haki Pitkän Pienan
pastorin jouluriehaan


Niin kului moniaita vuosia. Kirkkoherra ja hänen poikansakin olivat jo kuolleet ja pitäjään tullut nuori pastori, joka ei ollut läheskään niin hurskas kuin edeltäjänsä. Niinpä pappilassa varustauduttiin sinä vuonna viettämään tavallista iloisempaa joulua. Pitkämatkaisia vieraita saapui jouluaattona ja kirkkoherra kertoi heille saunassa Pitkästä Pienasta.

Silloin vieraat tulivat niin uteliaiksi, että he vaativat vielä samana iltana nähtäväkseen muumion ja pyysivät pappilan isäntärenkiä noutamaan sen heidän katseltavakseen. Tämä kieltäytyi. Kukaan ei ollut vuosikymmeniin kajonnut jumalattoman ruumiiseen eikä siihen näin jouluaattona semminkään ollut syytä. Mutta vieraat eivät antaneet periksi. Ja lopulta pappilan sikapiika lupasi hyvästä maksusta kantaa sen vieraiden nähtäväksi. Hän ajoi kirkolle, nosti kuvatuksen rekeensä, palasi pappilaan ja kantoi kuivuneen ruumiin saliin, jossa hän viskasi sen jouluoljille. Vieraat nostelivat sitä uteliaina, päivittelivät sen keveyttä, tanssittivat sitä, pilkkasivat ja nauroivat.

Pitkän Pienan kosto

Sitten he pyysivät piikaa viemään sen takaisin kirkolle. Mutta juuri kun tämä oli asettamassa sitä entiselle paikalleen, kietaisi kuollut luisevat käsi vartensa hänen ympärilleen ja käheä ääni korisi: Piika! Sinä olet ollut kyllin julkea laahataksesi minut ihmisten herjattavaksi. Siitä sinä ansaitset rangaistuksen. Minä kiedon sinut syliini ja pidä tän sinua siihen asti, kunnes jähmetyt samanlai seksi muumioksi kuin minäkin. Mutta yhdellä ehdolla voit vielä pelastua: Mene kirkkoon. Siellä sinä näet alttarin edessä kolme nuorta naista. He olivat kaikki eläessään kihlattujani ja heidät minä syysyönä julmasti poltin. Siksi minun on täytynyt kuolemastani asti seisoa tässä kerjäämässä heiltä anteeksiantoa. Mutta itse en saa astua Herran huoneeseen. Mene sinä siis sinne, ovi on auki ja rukoile puolestani armoa, että luuni pääsisivät haudan lepoon. Mutta ellet sinä saa heitä anta maan anteeksi, tiedät kohtalosi.

"Me emme anna anteeksi"

Hän hellitti otteensa. Kauhusta kalpeana tyttö hiipi kirkkoon. Sadat kynttilät valaisivat temppeliä ja kaukaa kuului hiljainen virren veisuu. Samassa hän erotti alttaria lähinnä olevassa penkisssä kolme valkopukuista naista, jotka lauloivat isosta kirjasta. Vavisten hän lähestyi heitä ja kun he oli vat lopettaneet säkeistön, hän kääntyi heidän puoleensa ja pyysi hartaasti heitä antamaan miehelle anteeksi.
– Ellette te tee sitä hänen tähtensä, niin ainakin minun vuokseni. Sillä muuten olen kadotettu.
– Ei, me emme anna anteeksi, vastasivat kaikki kolme yhteen ääneen ja jatkoivat taas veisaamistaan. Niin sai piika palata tyhjin toimin hirviön eteen.
– Mene uudelleen vaati Pitkä Piena. Ja tyttö lähti. Tällä kertaa hän rukoili naisia itkien: Ellette te hänen tähtensä anna anteeksi ettekä minunkaan, niin antakaa ainakin sen vuoksi, jota minä kannan rintani alla.

Mutta yhtä järkkymätön ei seurasi pyyntöä. Kylmä hiki peitti jo kauttaaltaan piian, kun hän nyyhkyttäen kerjäsi armoa kuvatukselta.
– Mene vielä kerran, karjaisi hirmu.
– Ellet nyt saa anteeksi antoa, ei sinulla ole enää mitään toivoa tässä elämässä eikä minulla ikuisuudessa.

Piika horjui kolmannen kerran kirkkoon, lankesi polvilleen ja raastaen hiuksiaan huusi suuressa hädässä: antakaa anteeksi! Jos ei hänen eikä minun eikä senkään vuoksi, jota minä kannan rintani alla, niin kuitenkin meidän kalliin herramme ja vapahtajamme tähden!

Hauta täyttyi valtavalla jyrinällä

Silloin kuului vienosti: Me annamme anteeksi!

Laulu vaikeni, naiset katosivat, kynttilät lepattivat, sammuivat. Ja muurin vierellä oleva hauta täyttyi valtavalla jyrinällä. Mutta siitä lähtien ei kirkon oven pielessä ole enää nähty hirveätä rauniota, huokasi ruotimummo lopettaen tarinansa.





Yhteen sulloutuneet lapset vilkuilivat pelokkai na toisiinsa.

Kartanokummituksia

Lahden kartanossa kummitteli Pitkä Martti, jalkapuoli luutnantti, joka palattuaan sotaretkiltään oli tavoittanut renkinsä lihapuodista ja murskannut raivopäissään miehen kiviseen permantoon.

Åvikissa taas harhaili valkopukuinen neiti Munck, jonka isäpuoli – julma sotaeversti – oli hirttänyt kartanon vinnille, kun tyttö kielloista huolimatta oli salaa tavannut epäsäätyisen ylkänsä. Mutta Zidbäckistä ei kukaan tiennyt mitään.
– Entäpä jos Pitkä Piena olikin...

Kartanon lapset eivät uskaltaneet jatkaa ajatustaan loppuun.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1961, s. 20–22

”Kerkolassa on rasvainen
aurinko ja nahkaiset
kirkonkellot”

Pyhäinmiesten päivänä oli Ponkin, somerolaisen aatelismiehen ja boheemin, esikoisteos, novelli ”Silperin Franssin markkinamatka” nähnyt päivänvalon Kyläkirjaston Kuvalehdissä.

Sitä oli juhlittava. Totta kai. Sillä Ponki oli näihin aikoihin vielä äveriäs mies.

Mutta kun hänen isäpuolensa, Långsjön kartanon maanviljelysneuvos, oli kaikkea muuta kuin suopea Ponkin aivoituksille, niin hänen oli turvauduttava Pitkäjärven kestikievariin. Ja mikäpä siinä. Se oli lähellä. Ja talon tytär, Vilhelmssonin Mari, oli kautta pitäjän tunnettu pitokokki, joka oli kunnialla huolehtinut suuremmistakin kesteistä.

Ei muuta kuin puhelimen langat kuumiksi.

Ja seuraavana päivänä ravasi kartanon parivaljakko marraskuisessa hyhmässä pitkin rapaista maantietä kaukaiselta Jokioisten asemalta kohti Pitkäjärveä ja Vilhelmssonin majataloa epämääräisten hahmojen kyykytellessä viluisina kaulukset pystyssä ja hytisten maailman tuulille alttiina avoimissa jahtivaunuissa.

Pyylevä Lagerstam oli verhoutunut liian tiukkaan takkiinsa Sallisen Tyko yritti suojella kauhtanallaan vähäistä Ruokokoskea, joka pikkutakkisillaan oli sattunut matkaan. Mutta tukevaa Imppa Aaltoa suojeli hänen ikuinen nahkapuseronsa ja hän kuunteli myhäillen Lagerstamia, joka koko lohduttaen kuvailla sitä autuutta, joka heitä perillä odottaisi, kunhan he sinne selviäisivät.
– Jos, murahti Ruokokosken Jallu äkäisesti.
– Voi, voi veli, siunaili Lagerstam muka pahoitellen, vaikka hänenkin ajatuksensa pyörivät katuvina Brondan ’taiteilijakahvilan’ pöydän äärellä, josta tämä suruttomien seurakunta oli aamulla Ponkin puhelinsoiton hälyyttämänä hulluuttaan lähtenyt taipaleelle.

Tuntui aivan siltä kuin luontokin olisi juuri heidän, ns. marraskuulaisten taulujen tekijöiden tähden pukeutunut lohduttomimpaan harmauteen.

Lopulta sentään jurrutus päättyi, vaunut kääntyivät Vilhelmssonin pihaan ja punakka, romuluinen Ponki seisoi tyytyväisyyttä uhoten portailla vieraitaan vastaanottamassa.

Ja samassa olivat huolet haihtuneet.

Lämpöinen valo tunki kutsuvana hänen selkänsä takaa kalsealle pihamaalle. Tutisevat herrat hyppäsivät vaunuista ja kiiruhtivat sisään. Mutta silloin he säpsähtivät: Kymmenet kynttilät paloivat ruokasalissa, hopeat ja kristallit välkähtelivät hohtavalla pöytäliinalla ja makuhermoja kutkuttava tuoksu tunki keittiöstä! Ponki oli tehnyt ihmeitä. Mitä kievarissa ei ollut, sitä hän oli tuonut kartanosta. Ja yhdessä Marin kanssa he olivat loihtineet päivän mittaan Vilhelmssonin tuvasta tuhannen ja yhden yön palatsin. Sillä Ponkilla oli mielikuvitusta ja Mari pani toimeksi.

Ja kun vieraat kohta istuutuivat herkkuja notkuvan pöydän ääreen, ei kukaan enää edes muistanut vaivalloista matkaa. Ulkona, tummuvassa ehtoossa, yhäti ikkunoita piiskaava sadekin tuntui kuuluvan ikään kuin tehosteena juhlan ohjelmaan.


¨
Ja niin apeus ratkesi riehakkaaseen iloon. Maukas ruoka hupeni nälkäisiin vatsoihin, maljat tyhjenivät ja täyttyivät taas.

Ponki oli loistavimmalla tuulellaan, se tarttui muihinkin ja tarinat seurasivat toisiaan. Mutta tukeva ruoka lisäsi janoa. Pullojen korkit poksahtelivat, keskustelun ääni kohosi. Joku poskeinen isäntämies työnsi uteliaana turpean päänsä ovesta ja toivotti:
– Onnea, onnea vaan!

Sitä tarvittiin. Isäntä kutsuttiin pöytään, toinen tuli jo kutsumatta, kolmaskin ilmestyi. Seurakunta sakeni. Naamat alkoivat punoittaa, joku yritti arkiveisua, kun Ponki huomasi viimeisen puollon olevan meneillään. Jotakin oli maineen vuoksi tehtävä. Onneksi hän äkkäsi kartanon lehmärengin nuokkuvan kuokkavieraana peräpenkillä. Ja silloin hänellä sytytti.
– Vilukselan pontikka on parempaa kuin viski, Ponki keksi yhtäkkiä väittää.
– Pitäisi kerran kokeilla, arveli Imppa.

Sitä juuri Ponki oli odottanut. Ja samassa hän oli pystyssä. Lehmärenki pantiin asialle ja pian pullisteli pöydällä vihreäkylkinen, mahakas åvikilainen lasipotti.
– Siitä voiki tulla sokeaksi! varoitti kurillaan Kikkilä, somerolainen isäntä, joka ties mistä oli ilmestynyt joukkoon ja sotki asiattomasti kipäätteitä sanoihinsa.
– Juu, myönsi Ponki ja muistaen suvella sattuneen tapauksen ryhtyi riemastuneena siitä kertomaan.

Kaikkihan tiesivät Tötön, somerolaisen hammaslääkärin, joka oli yhtä tuttu Brondalla kuin Gambrinissakin. Tämä oli ollut Somerolla viettämässä kesälomaansa, kun naapuri, Kimalan isäntä, toi hänelle tuliaisiksi pullon pontikkaa. Miehet intoutuivat sitä maistamaan. Järvi oli peilityyni ja aurinko heloitti pilvettömältä taivaalta.
– Kerkolassaki on rasvainen aurinko! yritti Kikkilä jälleen sukkeluutta.
– Ole vai, ärähti Jallu.
– Kyllä onki ja nahkaiset kirkonkellotki! jatkoi Kikkilä.

Hänet vaiennettiin ja Ponki pääsi taas jatkamaan.
No niin. Siellä he istuivat Tötö ja Kimala ja maailman asiat pantiin suoriksi, kun Tötö yhtäkkiä huomasi silmiensä alkavan hämärtää. Hän hieraisi niitä. Tiirasi. Ei. Kimalakin hieroi jo omiaan. Kumma paikka. Maisema vain ikään kuin tummeni.
– Mun mielestäni on ihan niin kuin näkö himmenis, Tötö selitti.
– Sumenee se, vahvisti Kimala.

Tötö valeli epätoivoisesti silmiään vedellä. Se ei auttanut vähääkään. Maisema yhä pimeni. Paikka oli kamala.
– Ettei siinä pontikassa ollut lipeää? Tötö huomasi Sillä sellaisesta oli kuultu kerrottavan ja sen sanottiin sokaisevan.
– Kyllä siinä vissiin sitä oli, kauhisteli jo Kimalakin.


¨
Miehiä ei enää hymyilyttänyt. Sitä se oli. Se oli varmaa. Ja nyt he olivat tulossa sokeiksi. Hetki hetkeltä maailma pimeni. Tötö työnsi jo sormet kurkkuunsa ja yritti oksentaa, kun Kimalan isäntä yhtäkkiä nousi ja lähti sanaakaan sanomatta riuhtomaan ylös rinnettä. Vatajan Miina istui siinä kyllään juurella ja huomasi miehen.
– Mihin isännällä niin kiiru on, ettei kerkiä edes auringonpimennystäkään katsomaan? Kimala pysähtyi. Auringonpimennys! Totta kai. Että se olikin unohtunut. Ja he kun luulivat tulevansa sokeiksi.
– Perhana! hän kirosi ja kiersi äkäisesti takaisin.
Herrat nauroivat.
– Oliki ne sekasin, hihitti Kikkilä itsekseen ja painui jalkojaan kahnutellen kiireen vilkkaa ulos pihalle, jossa sade vielä kuului roiskivan peltisellä katolla.

Niin jatkui taas jonkin aikaa, kunnes joku huomasi kaivata Kikkilää.
– Missä se rasvainen aurinko viipyy?
Kikkilää ei tosiaan ollut näkynyt pitkään toviin ja Ponkille tuli kiire. Ties vaikka vanha mies olisi saanut laakin. Hän harppasi portaille, tähyili pihaa. Siellä näkyi ukko seisovan seinän nurkalla ja ränni lorisi iloisesti vierellä. – Mikä? – Rännihän se on joka lorisee, etkä sinä, selitti Ponki, joka oli älynnyt tilanteen. Samassa Kikkiläkin havahtui harhamastaan ja yritti kiireesti kääntää asian. – Oli neki, kun auringonpimennyski… hi hi… sekasi…

Ponki työnsi Kikkilän edellään sisään. Tämä räpytteli häikäistyneenä. Mutta siitä hän äityi taas inttämään:
– Kerkolassapa onki rasvainen aurinkoki.
– Eikä ole, ärähti Sallinen vastaan.
– Ja nahkaiset kirkonkellotki.
– Eikä ole, kuului Sallisen ääni.

Mies oli tunnettu pikävihaiseksi ja puna nousi jo uhkaavasti. Mutta ei Kikkiläkään antanut periksi. Ja silloin puuttui Ponki asiaan.
– Mitä siitä kinataan. Mennään katsomaan
Se laukaisi kireäksi käyneen tunnelman. Asia otettiin todesta ja Sallinen osoitti Kikkilää: Sinä maksat kyydin! Eikä Kikkilä uskaltanut panna vastaan.

Kievarissa oli puhelin, Ponki tarttui sen kahvaan, keskus saatiin hereille ja Mutkalan Jussi yhdisti Korvenojalle, joka hiljakkoin oli hankkinut ”piilin”, Someron ensimmäisen. Eikä kovin kauaa kestänytkään ennen kuin auto jo sätkytteli Vilhelmssonin pihassa. Ja siihen työntyi koko seurakunta Sallisen vetäessä vastaan rimpuilevan Kikkilän syliinsä. Ja niin lähdettiin kohti Kerkolaa.

Mutta kun seurue sitten aamutunneilla kolisteli suntion hereille päästäkseen kirkontorniin niitä nahkaisia kelloja näkemään, niin siitäkö nousi sen päiväinen meteli. Suntio uhkasi nimismiehellä ja ties millä. Eikä siinä auttanut muu kuin ”piili” vain kohti Helsinkiä ja Brondaa.

Ja niin jäi lopullisesti todistamatta oliko Kerkolassa todella rasvainen aurinko ja nahkaiset kirkonkellot, kuten Kikkilä oli väittänyt.

Mutta Ponkista oli tullut kirjailija.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1962


Pois tieltä
nummerotaamit




Kimalan ja koko Someron tunnetuimpia noitia oli varmaankin Lerpakan emäntä, jonka torpan paholaisen sanottiin polttaneen kesän kuumimpana päivänä ukkosen parhaillaan riehuessa. Ties häntä. Mutta luvat sillä oli taiat. Kerrankin oli nimismies Kempe-vainaa soutanut järven yli virkatalostaan, Saaresta, vasiten utelemaan eukon edesottamuksia ja pyysi perille päästyään tuvassa olleelta vähäiseltä tytöltä juotavaa. Tämä, joka ei tuntenut vallesmannia, toi hänelle mahdottoman ison kulhon maitoa. Ja kun nimismies ihmetteli, mistä sitä oli nyt niin tuhottomasti herunut, kun ei töllissä ollut muuta kuin paha, vannekylkinen kanttura, niin tyttö kehaisi silmät loistaen, että
– Stikusta vaan!

Silloin nimismies pyysi tätä näyttämään hänelle keinoa, jolloin tyttö heti työnsi lastun pystyyn seinänrakoon ja lypsi sitä niin, että maito oikein kohisi kiuluun. Oli se sentään erinomaista, ihmetteli jo nimismieskin. Mutta samassa hän muisti Kimalan lehmien tänä suvena oudosti ehtyneen. Ja silloin hän käsitti: Ne varaslypsettiin täältä! Eikä siinä mikään auttanut. Lerpakan emäntä pakotettiin tunnustamaan ja vielä samana iltana vanvyöräri lähti kyyditsemään eukkoa pinhuusiin Turkuun. Sellaiset olivat reklementit.

Ihmekö sitten, jos tällaiseen taitajaan turvauduttiin peräti Joensuuta myöten. Auruurakin, läänin tukeva kuppari, jonka raadollista olentoa viidenkymmenen villitys oli alkanut kummasti kutkuttaa, väitettiin varmasti nähdyn siellä miestä tietämässä ja väitettiin hänen siinä mielessä kuppelehtineen ilkoseltaan juhannusyön aamukasteessa Lerpakan pihanurmella. Mutta ei näyttänyt hänen osaltaan sekään taika autuutta tuovan. Meni kesä, syksykin oli jo sateineen kovasti pitkällä eivätkä miehet vain häneen sen herkemmin kuukailleet. Joku pahainen rakki oli kumminkin töikseen ruvennut norkoilemaan kupparin pihaportaiden vaiheilla. Ja kun sen katse oli kovasti yksinäinen ja kun koira muutenkin oli sellainen laiha rääpäle, niin heltyi Auruura sitä ruokkimaan.

Siten senkin luonnisti hankkia itselleen jokapäiväinen leipänsä, isännän, kraatarimestari Vesanterin ommellessa sillä aikaa henkensä pitimiksi Ruunalan rengeille taativaatteita. Ja hyvä se olikin. Sillä Vesanteri oli jo kauan sitten päättänyt lopettaa koiransa heti, jahka joutaisi, kun se ilkesi yhä vaan vuodesta toiseen elää kuin mikäkin maailmantolppa, eikä hän sen tähden enää mielellään suostunut jakamaan sille juuri mitään ruokaransuunistaan. Mutta eipä ehtinyt. Ei tänäänkään. Kun oli satuttanut Sarapistoon, siihen soittajaan, ja tämä oli kutsunut hänet ehtoolla arvostelemaan Kiirun prännin uutta, kolmasti kirkastettua. He kun olivat ikäänkuin virkaveljiä. Sarapisto veti fiolistaan hikeviä säveliä, ja veisuu kumpusi Vesanterin rinnasta kuin tyhjästä tynnyristä. Rovastikin oli monesti pyytänyt tätä esilaulajaksi tilaisuuksiinsa ja vähältä piti, ettei hän kerran joutunut peräti kirkossa lukkarin virkaa toimittamaan. Mutta nyt oli vedettävä kapeat sapattipöksyt pitkiin pillikinttuihin.

Sää oli harmaa ja sateli taukoamatta, kuten oli tehnyt koko sen syksyn. Ja tiet velloivat näillä seuduin yhtenä savivellinä. Mutta olihan tiedossa sentään lämmikettä. Ja Vesanterin suu mutruili mielihyvästä jalkojen läpsähdellsessä rapakkoisella polulla holjakan mestarin vaeltaessa niska vääränä illan hämärässä kohti Sarapiston mökkiä. Ja ”maailmantolppa” oli tietenkin taas kieli pitkällä miehen kantapäillä. Niin kuin sekin tulisi vierailusta muka jotakin hyötymään!

Siinä se kyllä erehtyi. Pahan kerran. Sillä Sarapistolla ja Vesanterilla oli tähdellisempää toimittamista kuin nälkiintyneen koiran trahteeraaminen. Ja niin se sai tyytyä nuoleskelemaan savisia tassujaan, mikä ei suurestikaan täyttänyt sen naukuvaa suolistoa. Mutta Vesanterin ja Sarapiston päät kohisivat innosta. Heillä oli pahuksen hauskaa. Tietäähän sen, taiteilijat. Ja kun Vesanteri lopulta pyrki pihalle, retkahtelivat polvet omituisen pehmeinä. Mutta sielläpä oli perkuleen pimeätä. Ja satoi. Varmaankaan ei kämmentäkään pitemmälle nähnyt.

Onneksi sai Vesanteri kuitenkin oven pielessä tarrata koiransa laikulliseen häntään: Johtakoon se! Tottapahan nyt maailman sivu elänyt karvakuono kortteeriinsa osasi. Nuuhkaisi vain kerran tuulta ja painui sitten suorinta tietä. Ja niin lähdettiin. Leinin lyömä koira nilkuttaen edellä, ruipelo Vesanteri piskinsä hännästä pitäen perässä. Jalka vain pakkasi alvariinsa luiskahtelemaan liukkaassa savessa. Ja litsis. Siinä istui mestari Vesanteri keskellä Sarapiston savikuljua! Sapattipöksyissään. Istui ja puuskutti, mutta piti yhä tiukasti kiinni koiransa hännästä. Sitten siirryttiin ojan pientareelle huokaamaan. Vetinen kesanto hohti kosteutta housujen läpi. Mutta mitä sillä enää oli väliä? Olivathan ne jo ennestäänkin märät. Ja sitä paitsi kohta jälleen jatkettiin. Kunnes.
– Pahuksen koira. Vesanteri oli taas kontallaan maantien ravassa. Mutta hännästä saatu ote piti. Ja savessa mylläävä mies ponnisti liejusta, pääsi tolpilleen ja paineli jalat harillaan entistään varovaisempana koiransa perässä. Aikaa kului. Vesanteri rupesi tuskaantumaan, kirosi rakkinsa ja päätti lopullisesti nitistää sen ihan huomenen valjetessa. Ties kuinka monennen kerran. Mutta että sen pitkin vielä viimeiseksi järjestää hänelle tämä vaiva! Sillä koiran syytä oli kaikki. Pelkkää ilkeyttä koko elukka. Mutta jahka hän… Samassa se kuitenkin pysähtyi ja Vesanteri erotti edessään portaat. Mutta eivät ne olleet Ruunalan. Ei. Minkä lienevätkään, vaivaisen tönön. Yö oli kuitenkin jo pitkällä ja Vesanteria uuvutti. Ravassa rämpiminen oli vaatinut veronsa. Huokaisten hän retkahti portaille, puutunut käsi irtautui katalan hännästä ja pää nyökähteli väsyneesti, kun vapautunut koira samassa yritti kohottaa jalkaansa portaikon sivuun.
– Pahustako sinä! Ärähti heti Vesanteri, potkaisi nälkiintynyttä elukkaa ja jäi miet timään luontokappaleen yletöntä siivottomuutta. Ajatella, jo hänkin noin vai keventäisi ihmisten portaille. Vaikka helpottaisi se, helpottaisi varmaan. Vesi lorisi uuvuttavana räystäältä ja kasteli jahkailemisiinsa mässähtävää miestä. Koira nuuski nälkäisenä nurkkia ja katosi pettyneenä pimeyteen.

Mutta kun Auruura aamulla avasi ovensa ja löysi portailleen kuukahtaneen mestari Vesanterin, oli hän saada laakin. Tämä kun oli jo ihan sininen ja örisi tuskaisena vaivojaan ja missä siivossa sitten? Herra siunatkoon! Ravassa koko mies. Eikä Auruuran auttanut muu kuin raahata Vesanteri tupaan ja antaa sille kiireesti lämmikettä. Sillä ties vaikka olisi mies muuten siihen lopahtanut. Housutkin kun ihan tihkuivat savea. Eikä mestarismiestä juljennut sellaisessa siivossa kylänkään läpi päästää. Se oli selvää. Ja sen Vesanterikin ymmärsi, riisui kuuliaisena pöksynsä puhdistettavaksi ja oli jo parahiksi kelteisillään, kun pappilan pikkupiika tupsahti sisään ja jäi silmät tapillaan tuijottamaan pillikinttuista miestä. Ruustinna oli pannut sen heti huomenissa pyytämään Auruuraa pappilaan kuppuuttamaan, ettei sauna turhaan lämpiäisi. Mutta sen verran oli sentään Auruurakin tytön tulosta häkeltynyt, ettei huomannut tirskahtelevalle piialle selittää Vesanterin läsnäoloa, vaan päästi tämän niine hyvineen menemään.

Ja pikkupiialla oli niin kiire kertomaan ruustinnalle näkemäänsä, että ennätti ohimennessään vain häthätää mainita siitä sikaansa etsivälle, tutulle, muonamiehen muijalle. Mutta oli kyllä ruustinnakin ihmeissään. Närkästyneenä hän lupasi ottaa asian puheeksi ehtoolla kuppisaunassa ja kielsi pikkupiikaa lohkomasta siitä kenellekään. Ja tämä lupasi. Pyhästi. Eikä hän siitä kertonutkaan muille, paitsi hiukan teijalle, kun tämäkin aina uskoi hänelle salaisuuksiaan. Sisäpiika taas ei ennättänyt kysellä eikä keittäjätär viitsinyt, koska oli kuullut koko keskustelun ja arvasi, ettei pikkupiika kumminkaan siitä nyt sen enempää kertoisi.

Kun Auruura sitten saapui pappilaan, vaistosi hän jo portailla piikojen torjuvan asenteen. Mutta kun lisäksi itse ruustinna otti kuppisaunassa asian puheeksi, niin älysi Auruura koko kamalan tilanteen. Hädissään hän yritti selittää. Turhaan. Ruustinnan etusormi nousi heti varoittavana pystyyn ja hän kehoitti tätä vakavasti kunnioittamaan totuutta ja täyttämään kristillisen velvollisuutensa. Ja hätääntynyt Auruura myönsi auliisti, ettei hänellä suinkaan ollut mitään Vesanteri vastaan, jos vain tämä suostuisi häneen, jolloin ruustinna lupasi puhua siitä rovastille. Ja sen hän tekikin.

Sillä välin kylä alkoi kuhista. Varsinkin sen jälkeen, kun Vesanteri oli varomattomuuttaan lähettänyt Ruunalan huutolaispojan noutamaan Auruuran mökiltä sinne unohtuneita kaliisejaan. Eikä kulunut montaa päivää, kun jo Vesanterille tuli kutsu pappilaan. Kai jonnekin veisaamaan tämä arveli ja taittoi tyytyväisenä maantien reunaa. Ja eikös puhunutkin rovasti avio-onnesta. Häihin siis, päätteli Vesanteri siitä ja pyöritti mielissään lakkiaan. Mutta sitten rovasti yllättäen käänsikin sanansa Auruuraan ja kehui tätä vallan maasta taivaaseen. Sen veroista kun ei ollut muka näillä halmeilla toista. Vesanteri myönsi. Totta nyt rovastille. Mutta kun tämä yhtäkkiä pamautti, että Vesanterin pitäisi se naida, niin silloin nousi miehen luonto. Olihan rovastikin elellyt täällä pitkään leskenä.
– Olisitte itse naineet sen, kun se kerran niin hyvä on!

Mutta silloinkos rovasti tulistui, silmät salamoivat ja sanat piiskasivat väkevinä turvatonta miestä. Vesanteri lamautui kerrassaan, syntinen sielu vapisi ja kauhukseen hän kuuli mumisevansa myntymystä. Ja samassa ovesta tuli Auruura ruustinnan käsipuolessa. Mikä siinä sitten enää auttoi. Puumerkit piirrettiin papereihin ja seuraavana sunnuntaina pudotettiin nimet saarnastuolista, että kirkko vain kajahti. Vesanteri kuunteli alistuneena sallittua kohtaloaan, mutta Auruura oli tärrellään. Pää pystyssä hän silmäsi kirkosta lähdettäessä ovella parveilevaa seurakuntaa ja kun hän huomasi siellä pappilan teijan ja sisäpiian ja vielä Lahden kartanon pulleapovisen huusankin, jota Vesanterin sanottiin vikitelleen, niin hän keikautti näille ylevästi takapuoltaan.
– Pois tieltä nummerotaamit, kun läänin kunniallinen kuppari kulkee! Samassa hän tarttui Vesanteria käteen ja veti avuttoman miehen mukanaan, jonka jaloissa yhä vain kierteli se muinainen ”maailmantolppa”.

Sinä jouluna heidät sitten vihittiin. Ja tulihan siitä avioliitosta, jos nyt ei parempi, niin ei sentään huonompikaan kuin muut. Vaikka Auruura tosin kieltäytyi rupeamasta Lahden huusan esikoiselle kummiksi, jota Vesanteri lämpimästi hänelle ehdotteli.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1960
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003


Loppiaisajo







Joulun tienoo oli lounaishämäläisissä kartanoissa ihmeel­lisen havahtumisen aikaa. Pitkän, pimeän ja räntäisen syksyn kuluessa harmaaseen uneliaisuuteen vaipunut arkinen, yksitoikkoinen elämä oli yht'äkkiä karistautunut hereil­le. Se nauru ja huoleton elämänilo, joka suvella oli ollut niin ominaista kartanoiden vehmaissa puistoissa, nurmikkoisilla pihoilla ja aurinkoisilla uimarannoilla, helisi jälleen lumipeit­teisillä aukeilla ja huurteisissa metsiköissä, missä kulkusten vallaton kilinä kajahti kapeilla talviteillä ja koirien ärhäkäs haukku kuului miltei yhtämittaisena ulvontana talojen nurkil­ta.

Mutta ennen kaikkea se vallitsi kartanoiden lukuisissa läm­pöä ja joulun kirkkautta uhkuvissa suojissa, punaisissa, sinisis­sä, vihreissä ja ties miten nimetyissä kamareissa. Suuri suku­laisten ja tuttavien parvi oli äkisti hulmahtanut kaupunkien ahtaudesta tänne maaseudun laveuteen ja yltäkylläisyyteen viettämään jouluaan, syömään, lepäämään ja riemuitsemaan. Oli kuin elämän voimakas sykintä olisi hetkeksi karkoittanut vanhojen kartanoiden niin välttämättömät kummituksetkin, kalpeat immet, aaveparonit ja mitä lienevätkään olleet nimel­tään!

Joulu oli jo ohi, mutta yhä riemua riitti. Vierailtiin naapu­ristossa, järjestettiin rekiretkiä, tanssittiin, juhlittiin. Vanhatkin nuortuivat, ja iäkäs rovasti tanssi ruustinnansa kanssa katrillin kahdeksannen vaiheen kuin joskus nuorena ylioppilaana. Mutta hänellä olikin siihen syynsä. Uutena vuotena vietettiin pappilassa talon vanhimman tyttären, kauniin mamselli Hele­nan ja naapurikartanon nuoren isännän, vasta valmistuneen Salomon-maisterin kihlajaisia.

Ja loppiaisena tanssittiin jälleen. Vanha patruuna oli ehdot­tanut rekiretkeä erääseen pitäjän suurimmista talonpoikaista­loista, jonka avara sali oli kuin tanssihuoneeksi luotu. Nuori sulhanen nouti pappilasta korskuvalla oriillaan kauniin mor­siamensa, peitti hänet huolellisesti rekeen ja vanhempien toi­votusten saattamana ajoi onnellisena hämärtyvässä ehtoossa kohti kestitaloa, jonne jo päivällä oli raahattu illaksi varatut ruoat ja juomat, astiastot ja liinat. Ja avarassa tuvassa lieden ää­ressä touhusivat kartanoista tulleet palvelijattaret ja talon nais­väki kievarin Marin johdolla, jota oli pyydetty emännäksi ja jo­ka osasi taitavasti väistää kartanoiden rouvien poikkeamiset keittiöpuolen hallintaan. Mutta isäntä itse oli eteisessä toivot­tamassa vieraita tervetulleiksi.

Värikäs reki toisensa jälkeen kääntyikin narskuen pihaan, huurteinen hevonen jätettiin paikalle kiiruhtaneen rengin hoi­toon, ja vieraat törmäsivät kankeina ja punakkoina pituuttaan rehentelevään juhlataloon, jonka pienistä, moniruutuisista ik­kunoista lankesi lämmin, keltainen valo kylmän sinertävälle pihamaalle. Iloisia tervehdyksiä vaihdettiin. Neitoset mittaili­vat uteliaina toistensa vaaleita, lattiaan asti ulottuvia, leveäha­meisia juhlapukuja ja pysähtyivät hermostuneesti kikattaen himmeän peilin eteen sukimaan pitkiä, epäjärjestykseen joutu­neita kiharoitaan. Hieman ujostellen he astuivat saliin, jonka talilla liukastettu lattia kimalteli kymmenien kynttilöiden lois­teessa, ja tervehtivät syvään vanhempia naisia, jotka hekin, ha­lusta olivat tulleet mukaan ja istuivat nyt huoneen päätyyn si­joitetulla pitkällä sohvalla; sieltä he voivat helposti tarkkailla muita.

Jotkut nuoremmista herroista olivat jääneet eteiseen kohte­liaina auttamaan naisilta päällysvaatteita, joku koetteli uteliai­suuttaan lattian liukkautta ja asteli sitten ruumiinmukaisessa asussaan, kenkien alla olevan remmin pingottaessa kapeita housuja, peräkamariin, minne toiset olivat keräytyneet höyry­ävien totilasien ääreen. Vanha patruuna oli parhaalla tuulel­laan ja souteli keinutuolissa poltellen pitkää piippuaan ja sel­vitellen rautatiekysymystä, joka Turun-Toijalan radan raken­nusvaiheen johdosta oli tullut ajankohtaiseksi.
– Vaikka tammelalaiset väittävät, että Humppila on yhtä pohjatonta suota, niin sinne se rata sittenkin vedettiin, hän to­tesi hieman, tyytymättömänä.
– Etelämpää sen olisi pitänyt kulkea!

Sillä välin oli naisille tarjottu kahvia ja viiniä. Soittajakin oli jo saapunut ja hetkistä myöhemmin kajahti viulusta hivelevä­nä ensimmäinen valssi. Herrat kiirehtivät naisiensa luo, ku­marsivat kohteliaasti ja pari toisensa jälkeen liukui perhosmai­sen keveänä tanssin keinuville aalloille. Miesten jäntevät kädet ohjasivat taitavasti leveähameisia neitosia, joiden sirot jalat ei­vät piirtäessään nopeita kuvioita vahingossakaan näyttäyty­neet kahisevan silkin alta. Valssia seurasi polkka, sitten menuetti ja galoppi. Herrat kävivät välillä totivehkeillään, ja naisten viinilasit täytettiin. Posket alkoivat hehkua ja puheensorina vahvistui hetki hetkeltä.
– Franseesia! huusi joku innoissaan.
– Setä johtamaan! Missä setä on? jatkoivat toiset. Ja samassa tulvahti peräkamariin nuorten neitosten parvi, joka piiritti anovana vanhan patruunan. Hetken kuluttua hän tuke­vaan, keppiinsä nojaten, vakavana asteli saliin riemuitse­vien neitosten ympäröimänä.
– Avance! Retire! kajahti patruunan rämeä ääni hänen tottuneesti johtaessaan franseesin vuoroja. Ja tanssin vihdoin päätyttyä hän palasi peräkamariin, aset­tui huohottaen keinutuoliin, sijoitti kepin viereensä ja otettu­aan vahvistavan kulauksen lasistaan myhäili tyytyväisenä.
– Kepistä muistuu mieleeni tapaus poikavuosieni Turusta, hän, aloitti. – Siellä oli silloin muuan sukkelasanainen asianajaja nimeltä Appelberg ja hänellä ystävä, kanttori Ny­berg, yhtä lipeäkielinen mies hänkin. Kerran heidän istut­tuaan Surutoin-nimisessä ravintolassa Nyberg vei kurillaan ystävänsä kepin, kaiversi siihen oikein mehevän pilkkaru­non ja palautti sen sitten asianajajalle, joka pahaa aavista­matta tankkasi ystävineen kirjoituksen. Näille tuli hauskaa, arvaahan sen, mutta Appelberg suuttui, niin että haastoi ystävänsä oikeuteen. Hän esitti syytteensä runomuodossa ja ehdotti lopuksi, että kanttorin mielentila asetettaisiin tut­kittavaksi. Nyberg pyysi silloin, niinikään runomitalla, lyk­käystä luvaten tuoda seuraavaan istuntoon todistajansa.
– Kun asiaa sitten uudelleen käsiteltiin ja vastaajaa pyydet­tiin esittämään todistajat, ontui oikeussaliin keppeineen viisitoista rampaa ukkoa, jotka kuitenkin osoittautuivat yh­tä tietämättömiksi kuin osattomiksikin koko asiasta. Mutta käräjäyleisö oli pakahtua nauruun, ja ilon kyynelet silmissä Appelberg luopui kanteestaan painuen riitakumppaninsa käsipuolessa juhlimaan jutun onnellista loppua.
– Mutta asiaan, hyvät herrat! patruuna lopetti ja kohotti lasinsa.

Toi­set seurasivat makeasti nauraen esimerkkiä. Samassa rämähti polkka, ja herrat kiiruhtivat saliin jättäen patruunan peräkamariin talon isännän ja Kikkilän vaarin seu­raan, joka ties mistä oli sinne ilmestynyt. Tunnelma oli noussut ylimmilleen, nuorten kasvot hehkui­vat heidän hurmioituneina kiitäessään salin toisesta päästä toi­seen. Yhä vinhemmin sousi jousi viulun kielillä ja yhä no­peampaan nousi kevyt jalka. Salomon-maisteri piteli morsian­taan uumenista, ja pari vieri kuin vaahtoava pyörre tanssivien virrassa. Haltioitunut riemu oli vallannut miehen ja polkien ja­lallaan lattiaa hän teki voimakkaan pyörähdyksen kohottaen samalla parinsa höyhenenkevyesti ilmaan. Pienet jalat potkivat tyhjää ja siro nilkka paljastui hameen laskoksista. Samassa tanssikin päättyi. Vierustalla istuvat tädit vilkuilivat merkitsevästi toisiinsa, ja nuori morsian asteli arvostelevien katseiden saattamana hä­millään neitojen joukkoon.
– Kuinka saattoikaan Salomon niin riehua!

Mutta ajattelematon sulhanen riensi jo peräkamariin, missä Kikkilä suuriäänisesti kehuili hevosiaan.
– Sellainenkin hevonenkin kuin minunkin raudikkonikin, sellaista ei ole luutnantti Tepontillakaakan. Menneenäkin vuonnakin ajoinkin Tammelastakin kolmessa tunnissakin.
– Ja minä kahdessa ja puolessa Hurulla, maisteri puuttui in­nostuneena keskusteluun.
– Mokomakin kirjavakin – vasikka!

Toiset purskahtivat nauruun, ja maisteri yritti punaisena vastata, kun patruuna kohotti varoittavasti sormensa osoittaen seinää, minne oli ilmestynyt lähestyvän patrunessan leveä varjo.
– Sudaanin elefantti! hän kuiskasi hiljaa, ja toiset pidättivät vaivalloisesti tirskuntaansa.

Samassa kuului kuitenkin huuto "viimeinen valssi!" ja herrat katosivat saliin, missä he loppuun palavien kynttilöiden le­vottomasti lepattaessa veivät naisensa tähän alati omatunnel­maiseen tanssiin. Jossakin, kenties vielä hiljainen kädenpuris­tus, ehkä varastettu silmäys – tunteiden viimeinen leimahtava liekki kuten sammuvassa kynttilässäkin ennen loppua! Hevonen toisensa jälkeen ajoi portaiden eteen, hälisevät ih­miset täyttivät reet, jotka katosivat hyvää vauhtia kuutamoi­selle taipalelleen.

Maisteri oli viivytellyt, ja viluinen ori paloi lähdönhalusta hyppien levottomana edes takaisin mamselli Helenan noustes­sa rekeen. Ja heti tuntiessaan siinä painon se nykäisi äkisti ja lähti yht'äkkiä kiitämään niin kiivaasti, että ohjaksia pitelevä sulhanen vain vaivoin ehti heittäytyä rekeen. Kirvelevä isku kajahti hevosen lauteille, joka pyyhkäisi täydessä lennossa pit­kin kapeata talvitietä.
– Nyt sitä kerrankin mennään! hihkaisi maisteri, joka muisti Kikkilän puheet "vasikasta", ja heiluttaen ohjanperiä yllyt­ti yhä hevostaan. Reki keikkui ja narisi, lennähti välillä il­massa ja töksähti sitten räsähtäen kovaan lumeen. Mamsel­li Helena tarrautui kauhistuneena sen laitoihin.
– Sinä olet hullu! Lopeta heti! Mutta samassa he jo olivat saavuttaneet toiset. Ori, joka se­kin pyrki muiden edelle, hyppäsi hankeen. Lumi pöllysi kor­kealle, reki keikahti ja oli jo kaatumaisillaan, kun mies sai sen viime hetkessä takaisin jalaksilleen.
– Herra Jumala! huusi mamselli Helena pelosta kalpeana. Mutta Salomon-maisteri ei ollut kuulevinaan, vaan huitoen ohjiensa perillä kiihoitti yhä hevostaan. Ja kohta olikin jo toiset sivuutettu. Mutta yhä sulhanen lasketti täyttä.

Kummallinen riehakas tunne, oli vallannut hänet eikä mikään voinut häntä nyt pidättää. Eteenpäin, yhä eteenpäin!
– Minä rukoilen sinua! Älä viitsi, pyysi mamselli Helena sy­dän kurkussa. Turhaan. Kaukaa edestä kuului kiivasta kulkusten kilinää. Siellä ajoi vanha patruuna kuululla Kimollaan. Ja se oli nyt saa­vutettava, ohitettava.

Puut vilisivät maantien kummallakin puolen, ja lumi sinkosi korkealle hevosen kavioista sen vihuri­na kiitäessä pitkin kimaltelevaa tietä. Jo näkyi patruuna. Ruoska vinkui ja kirvelevä isku läimäh­ti hevosen kylkeen. Hätkähtäen se syöksyi hurjaan lentoon ja ryntäsi yllättäen Kimon viereen, joka pelästyneenä hypähti sivulle. Reet kalahtivat, hevoset korskuivat, ja muutamassa hetkessä nuoret olivat sujahtaneet pyrynä suuttuneen patruu­nan ohi.
– Hullu mies! hän mutisi ja yritti perässä.
– Humalassa se on niinkuin sinäkin, tokaisi patrunessa tyytymättömänä. – Katso nyt, miten sinä ajat!

Mutta Salomon-maisteri huitoi yhä hevostaan, ja patruuna, jonka innon mahtava patrunessa nopeasti taltutti, jäi askel as­keleita, ja pian nuoret olivat kadonneet tien käänteeseen.
– "Kuu paistaa niin kirkkaasti, kuollut ajaa niin liukkaasti.
– Piika, etkös pelkää?" Tunnetko sitä tarinaa? tiedusteli sulhanen vaikenevalta morsiammeltaan.
– Kyllä, tämä vastasi tiukasti.

Salomon-maisteri hellitti jo ohjaksia, mutta hevonen jatkoi yhä kiivasta menoaan. Mamselli Helena istui hiljaa vaieten, huulet lujasti yhteen puristettuina eikä ollut kuulevinaankaan sulhastaan, joka yhä jankkasi kuolleen ajosta kuutamolla. Mil­laiseksi muodostuisikaan hänen tulevaisuutensa miehen rin­nalla, joka ei edes sulhasena välittänyt hänen toivomuksistaan! Samassa hevonen kääntyi pappilan pihaan ja komeasti kaartaen se pysähtyi portaiden eteen.

Mamselli Helena nousi kalpeana reestä, heitti kintaansa maahan ja vetäen sormuksen nimettömästään ojensi kätensä saattajalleen. Sitten hän yht'äkkiä kääntyi juoksi nopeasti portaat ja katosi taloon. Kuu­lui vain sulkeutuvan oven paukahdus, ja maisteri Salomon jäi ällistyneenä tuijottamaan kädessään kimaltelevaa, pientä, si­leätä sormusta. Hetken hän seisoi paikoillaan. Sitten hän heittäytyi rekeen, iski vihaisesti hevostaan, joka kaviot kipinöiden syöksähti ra­viin. – Kuu paistaa niin kirkkaasti, kuollut ajaa niin liukkaasti! Salomon-maisteri naurahti katkerasti. Putoava tähti piirsi yönsiniselle taivaalle kultaisen uran ­ ikuisen toivon merkin.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1945
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003


Kun vuosisata vaihtuu




Vuoden 1899 tiimalasi oli valumassa loppuun. Someron komean tiilikirkon suuret, malmiset kellot kajahtelivat kutsuvina kireään pakkasyöhän, jota kylmästä värisevät kalpeat tähdet valaisivat sinisistä korkeuksista. Satojen hevosten vaskiset tiu’ut helisivät talviteillä, sadat reet narisivat liitoksissaan sarkojen kansan samotessa temppeliinsä, joka kylpi kymmenien kynttelien valossa. Pakkanen paukutteli rakennusten hirsiä ja räiskähteli puiden jäätyneissä oksistoissa. Jossakin ulvoi koira yksinäisyyttään ja suunnattomassa avaruudessa siinsi epäselvänä pyrstötähti ennustaen sotaa ja vaikeita vuosia.

Tuntui siltä kuin luonnossakin olisi ollut sitä samaa uhkaa, joka viime kuukasina oli painanut niin ahdistavana ihmisten mieliä. Venäjän keisari oli helmikuun manifestillaan rikkonut vuosisataisen perustuslain ja huomista päivää odotettiin vavistuksella. Jotkut olivatkin jo näkevinään pedon merkit taivaalla eikä maailmanlopun aavistelu ollut niinkään harvinaista.

Mutta tiukujan iloinen helinä soi yhtämittaisena kirkkomäellä, ja tumma varjo toisensa jälkeen katosi temppelin valomereen, missä kruunujen kynntelit lepattivat kuin aamuisessa virissä. Vakaina paljastuivat harmaat päät, känsäiset sormet puristuivat ristiin, selät kumartuivat ja huulet mumisivat siunausta.

Kirkko täyttyi hetki hetkeltä ja myöhemmin tulleita asettui jo seinänvierustoille, kun eivät löytäneet itselleen sopivaa istuinpaikkaa.



Samassa kuului kolahdus. Kimalan nuori neiti oli saapunut kartanon leskipatruunan kanssa ja asteli kauniina komean saattajansa rinnalla pitkin kirkon keskikäytävää etupenkkeihin, jotka tavan mukaan oli jätetty tyhjiksi pitäjän arvohenkilöitä varten. Heikko punerrus oli noussut kuulakkaille poskille, vasta lahjaksi saatu turkisviitta heilahteli hänen hennoilla olkapäillään ja suurien, sinisten silmien katse oli suunnattu uhmaavasti eteen. Patruuna kulki väkevänä ja harteikkaana hänen vasemmalla puolellaan, jäykkä tumma tukka kimalteli kynttelien valossa ja voimakkailla kasvoilla kareili hyväntahtoinen, voittoisa hymy.




Åvikin kartanon isäntä Au-
gust Haggrén avioitui Kima-
lan kartanon omistajan, Os-
kar Konsinin seitsemän-
nen lapsen, Helmin (Ebba
Wilhelmina) kanssa. Paris-
kunnan häitä juhlittiin Ki-
malassa 12.5.1900. August
oli syntynyt 17.5.1864 ja Hel-
mi 22.9.1879.

Augus Haggrénin ensimmäinen vaimo
Warma Laina o.s Pere, oli kuollut 5.7.1899
vain 33-vuotiaana.
Kuva: Someron historia II, s. 283




Anita ja Rolf Konsinin kokoelmat (Uusikaupunki),
PT:lle kopio 23.11.2004




Augustin ja Helmin hautapaasi Someron
vanhalla hautausmaalla.
Pertti Toukkari 7/2007


Pitäjällä oli kuiskailtu Kimalan neidin seurustelusta patruunan kanssa ja sitä oli tuomiten arvosteltu. Olihan tämä vielä melkein lapsi ja patruuna vasta hiljan menettänyt vaimonsa. Mutta nyt he astuivat rohkeina avoimesti seurakunnan eteen ja yhdessä hetkessä arvostelu vaihtui mykäksi ihailuksi. Siinä oli tulevaisuus, nuori ja väkevä. Ja tuntui milteipä siltä kuin rohkeus olisi virrannut heistä koko seurakuntaan. Uhatkoon maailma, pauhatkoon itämyrskyt, me rakennamme sittenkin.

WARMA LAINA HAGGRÉNIN PERUKIRJA 1899


Warma Laina Haggrenin kuoleman jälkeen
pidettiin perunkirjoitus Åvikin kartanossa
4. ja 5. syyskuuta 1899. Kuvassa 22-sivuisen
perukirjan viimeinen lehti.
Hämeenlinnan maakunta-arkisto, Pertti Toukkari





August Haggrenin ensimmäisen vaimo, vuonna 1866 syntynyt Warma Laina, oli kokemäkeläisen Sonnilan Iso-Peren rustollin omistajan, Johan Johansson Peren tytär. Warma avioitui 26.7.1891 Erik August Haggrenin kanssa. Avioliitosta syntyi neljä lasta: Erik August, Arvid Filemon, Johannes Wilhelm ja Karin Amanda. Warma kuoli 5.7.1899.

4. ja 5. syyskuuta 1899 laadittu perukirja on massiivinen, 22-sivuinen dokumentti. Siitä saa hyvä kuvan Åvikin kartanon kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta. Maaomaisuus noteerattiin 230 000 markan arvoiseksi.

Perukirjassa käydään huone huoneelta läpi kartanon irtain omaisuus. Rahaa oli 1200 markkaa, kulta- ja hopeaesineitä 319 markan arvosta, liinavaatteet 2493 mk, huoneiden kalusto 2 143,45 mk, työ- ja ajokalut 8 321,90 mk, nautakarja 23 080 mk (192 lehmää 18040 mk), hevoset 9 230 mk (37 kpl, 2 varsaa), siat ja kanat 1 641,50 mk, 50 hehtolitraa ruista 600 mk, meijerikalusto (Joensuu,Terttilä, Talvisilta) 2 778 mk, sahan kalusto 11 500,75 mk.

Pesän kaluston arvo oli 298 619 markkaa ja saatavat 7 568,50 markkaa, joten pesän kokonaisvarallisuus noteerattiin 306 187,50 markaksi.

Pesällä oli velkoja 224 000 markka, maksamattomia palkkoja 4 000 mk, hautajaiskuluja 500 mk, vaivaistenprosentti 382,75 mk ja toimitusmiesten saamiset ½ prosenttia pesän jäännöksestä 386,75 mk.

"Kun pesän velat ja muut maksut vedetään pois peäsn varoista, tekee jäännös 76 918 markkaa."

Perukirjan laatija oli varatuomari Amatus Söderström.



Helmi Konsin Kimalan "pu-
naisessa kamarissa" noin
vuonna 1895.
Somero-Seuran valokuvaus-
kilpailu 1956. Georg Haggren.
Osa kuvasta.



Ja ikään kuin rohkaistuneina seurasivat istuvat myöhemmin saapuvia. Sieltä tuli Vihtori Knaapi vakaana ja juurevana, sieltä Kaarlo Älli viisaat silmät ympärilleen tähyille, sieltä Vihtori Suutela harkitsevana ja hiljaisena, sieltä Torkkomäki, Hurra, Lukumies, Finna, Avellan, Hairot, Mäkinen, Hovila, Pentti, Kaapot, Pyysmäki, Nuppula, kaikki, koko pitäjä, isännät ja torpparit, vaimoineen ja perheineen, jopa Kiirun neiditkin, jotka tavallisesti kävivät vain ruotsalaisissa jumalanpalveluksissa.

Joku etupenkissä istui lakki päässä ja häneen vilkuiltiin vihaisesti. Jotkut liikehtivät levottomina. Kirkossa oli kylmää.

Samassa kajahti urkujen soitto, ensin hiljaa ikään kuin arastellen, sitten paisuen ja saavuttaen vihdoin suuren voiman. Uudenvuoden yön ikuisesti tenhoava tunnelma oli innoittavana vallannut kanttori Salmisen ja hänen sormensa kiisivät suurien urkujen valkeilla koskettimilla. Koko taitonsa ponnistaen hän loihti ihmeellisiä säveliä, jotka täyttivät kirkon säteilevällä loistolla. Yhtäkkiä erottuivat soitosta isänmaan virren ensimmäiset sävelet, ja kanttori Salmisen ääni kajahti voimakkaana ja selkeänä yli urkujen pauhun.

”Oi Herra siunaa Suomen kansa”, yhtyi seurakunta hartaasna virteen.

Sitten sävelet vähitellen vaimenivat hukkuakseen vihdoin hiljaiseen huminaan.

Virren aikana oli Someron kirkkoherra, rovasti Nehemias Verin [po. Werin, Someron seurakunnan kirkkoherra 1884–1901] noussut saarnatuoliin ja hänen mustan kalotin peittämä päänsä oli vajonnut hiljaiseen rukoukseen. Kun kaikki oli jälleen tyyntynyt, hän kohotti päänsä, suoristautui koko pituuteensa ja loi tyytyväisen katseen seurakuntaansa, joka oli täyttänyt temppelin ahdinkoon asti. Hän näki siellä rinnan manttaalien omistajan muonamiehensä kanssa, harmaan rahvaan ja tummapukuisen herrasväen etupenkissä, Lounais-Hämeen juurevan kansan.

Hitaasti hän aloitti rukouksensa ja verkkaan putoilivat hänen hartaat, sydämeen käyvät sanansa. Sitten hän luki tekstin Ja siirtyi saarnaan. Hän kuvaili Israelin kansan korpivaellusta Ja vertasi sitä kansamme vaiheisiin. Hän kertoi, miten Suomi Oli saanut elää vuosisadan mahtavan Venäjän alaisena omaa Elämäänsä, mutta nyt sitä uhkasivat mustat pilvet. Suomen Taistelu oli kuitenkin taistelua oikeuden puolesta, hän sanoi. – Siksi olikin yli puoli miljoonaa suomalaista merkinnyt nimensä keisarille jätettävään adressiin. Olkoonpa, että keisari ei ollut ottanut sitä vastaan, olkoonpa, että kansainvälinen lähetystökin oli saanut palata tyhjin toimin, niin oikeus on sittenkin lopulta voittava.

Hehkuvin silmin hän vetosi seurakuntaansa, kehoitti sitä vaeltamaan totuuden tietä, luottamaan ikiaikojen Jumalaan ja rakentamaan temppelinsä kalliolle.

”Oi maa, maa, maa, kuule Herran sanaa!” kajahti hänen voimakas julistuksensa kuin pasuunan ääni.

Seurakunta hätkähti. Herpautumattomana, miltei vavistuksella se oli kuunnellut paimenensa väkevää saarnaa, ja tuhannet silmät olivat naulautuneet kirkkoherraan, joka kohottautui saarnatuolissa profeetalliseen juhlallisuuteen. Samassa hänen päänsä painui, ja hän vaipui nöyränä rukoukseen. Palavasti hän rukoili maalle ja kansalle Jumalalta voimaa kestämään kaikki ne kärsimykset, jotka sillä vielä oli edessään, että se kerran kirkkautensa huomenissa asuisi kansana kansojen saatossa julistaen ikiaikoihin Jumalan suurta kunniaa.

”Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä”, hän siunasi ääni liikutuksesta väristen rakkaan seurakuntansa. – Ja Amen kuului melkein kuiskauksena.

Kirkossa vallitsi syvä hiljaisuus,
jonka keskeytti vain silloin Tällöin kuuluvat heikko nyyhkytys. Viimeinen hiekkajyvä varisi tiimalasista. Silloin kajahti yhtäkkiä korkeuksista malmisen kellon voimakas kumahdus. Kaksitoista lyöntiä seurasi toistaan julistaen uuden vuosisadan tulon.

Viimeisen kumahduksen vielä väristessä kirkon korkeissa kattoholveissa puhkesivat urut täyteen pauhuun, seurakunta nousi seisaalleen. Ja ”Jumala ompi linnamme” kajahti voimakkaampana kuin ehkä koskaan Someron kirkossa.

Rovasti Verin seisoi liikkumattomana saarnatuolissa. Hänen silmiänsä sumensi. Mutta kyynelten halki hän näki patruunan ja tämän nuoren morsiamen seisovan rohkeina rinnakkain ja hän kuuli voimakkaan veisun. Hänen kätensä puristuivat ristiin ja ihmeellinen usko täytti hänen rintansa.

Sunnattomassa avaruudessa siinsi epäselvänä pyrstötähti.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1946
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003







Sinä talvena satoi pyhäinmiesten päivänä pysyvä lumi ja kissaviikon jälkeen kuroi pakkanen vähäiset järvet jää­riitteeseen, joka vähitellen vahvistui kantavaksi sillaksi.

Päivän lyhyinä tuokioina suoritettiin Kimalassa jo vähin re­kiajojakin, mutta pitkät iltapuhteet sensijaan kuluivat väentu­vassa kiireisessä työn tohinassa pärevalkeiden iloisesti tuik­kiessa ja tarinan hiljaa kiertäessä.
– Pitelehän sinä poika tikkua, mutta tee se taiten, niin minä tuota jalasta tasoittelen, sanoi Tuomo-pojalleen Lepparon Antti, eräänä tuollaisena iltapuhteena. Hän sytytti pojalle päreen ja alkoi hitaasti vuolla riihi­ kuivaa koivupuuta. Rukit olivat alkaneet surista.
– Kertovat Harjun herran yrittävän kirkkoa paikaltaan, tiesi Rautelan Kerttu, joka oli saapunut tuomaan kartanon nei­dille kutunjuustoja jouluksi ja unohtunut väentupaan. – On kuulemma kirkko rakennettu hänen maalleen. Oikeuteen herra menee.

Rukit pysähtyivät ja kaikki katsoivat ihmetellen puhujaa.
– Varjelkoon! siunaili Vatajan Miina. – Johan se on Pirun kanssa yhtä. Vaikka Krannin metsässä se on kulkenut. Sen minä tiedän vissiin. Riimuurarien ja noitien kanssa.
– Niin on, vahvisti joku. – Eikä se eräänä yönä päässyt hautausmaan sivu. Hevonen piti riisua ja vasta kukonlaulun jälkeen saatiin reki kotiin. Mutta olisipa katsottu luokan lä­pi, niin olisi kyllä nähty kuka jalaksilla seisoo.
– Piru varmaan, pääsi Tuomolta.
– Pitele sinä vain pärettä, ärjäisi Antti pojalleen, joka oli innoissaan unohtanut tehtävänsä.

Antin ärjäisy oli kuin käsky toisillekin. Puhe vaikeni jälleen ja rukkien nukuttava surina täytti hämärän tuvan. "Mä pienenen kuin rihma ja mustenen kuin maa ... " kuului Vatajan Miina laulavan polkiessaan. Yhtäkkiä hän lopetti.
– Pirun kanssa se on tehnyt sopimuksen, hän sanoi ikään­ kuin varmistuneena. – Siitä sen rikastuminenkin johtuu.
– Joku sanoo hänen nostaneen Kerkolan aarteen.
– Mitä vielä. Ei siitä ole montakaan vuotta, kun Talvisillan Juhani näki sen kohoavan järvestä. Mutta kun hän aikoi ottaa sen, ilmestyi rannalle verinen, nyljetty akka, joka ahdisti hänet puuhun, josta hän pääsi vasta pimeän tullen. Mutta silloin oli aarrekin, painunut takaisin veteen.
– Sanotaan Rautelan nummellakin nähdyn aarnivalkeita, puuttui Kerttu keskusteluun. – Mutta isä sanoo, että aarret­ta vartioi iso härkä, jonka sieraimista tupruttaa savua. Sitä on tartuttava sarviin ja pidettävä lujasti aamuun asti. Sil­loin huomaa pitelevänsä aarrearkun kahvoja.
– Saantikeinot ovat erilaisia, vahvisti Vatajan Miina, jolla oli tietäjän mainetta.
– Mutta olettekos kuulleet tarinaa Humppilan sepästä? kysäisi Antti ja jatkoi: – Sekin oli tehnyt pirun kanssa sopi­muksen, että antaisi tälle sielunsa, kun vain menestyisi maallisessa elämässä. Ja menestyihän se. Kun sitten se het­ki lähestyi, jolloin piru tulisi häntä noutamaan, ryhtyi sep­pä ajamaan partaansa. Kehno saapuikin ajallaan, ja ihmet­teli. Lopulta se pyysi seppää ajamaan omankin partansa. Seppä lupasi ja käski pirun pujottamaan haivenensa sei­nässä olevasta oksanreiästä. Niin paholainen teki. Mutta, silloinpa seppä väänsi parran solmuun ja piru jäi seinään kiinni. Vasta kun se lupasi olla koskaan huolimatta hänen sieluaan, seppä päästi sen menemään. Mutta kun sitten seppä kuoli, niin ei hän päässyt taivaaseenkaan, koska oli ollut paholaisen kanssa sopimuksissa, nauroi Antti. – Niin se nyt vaeltelee taivaan ja helvetin väliä kuin mikäkin hol­likyyti.

Samassa kuului joku kolistelevan eteisessä. Kaikki hätkäh­tivät. Ovi kävi ja Syrjälän Matti työntyi tupaan.
– Mullivuorella päin ulvoo susi, hän kertoi. – Ikäänkuin valittaisi.



Matti Syrjälä [Matts Gustafinpoika Syrjälä] (s. 13.2.1867) oli Kimalan kartanon torpparin poika. Hänen isänsä oli Gustaf Niels Henrikinpoika Syrjälä (s. 6.1.1813, k. 3.11.1893), avioitui 15.11.1846 Fredrica Stinantyttären kanssa (s. 25.11.1822 Kimala).
– Kuva vuodelta 1956.
Somero-Seura, lahj. Pertti Viitanen



– Ei kai se ihmissusi ole, parahti Tuomo-poika.
– Pitele pärettä, kuului Antin ärähdys.

Rukit surisivat jälleen, tervaksiset puut räiskähtelivät ta­kassa ja sen ääressä touhuavien varjot piirtyivät kummallisen suurina avaran tuvan nokeentuneilla seinillä.

Sinä talvena olikin susia tavallista runsaammin. Öisin ne ulvoivat rakennustenkin liepeillä ja kerrottiin suden repineen kappelin puolella, järven jäällä, laukkuryssän, niin että aamul­la oli tavattu veriseltä hangelta vain saappaisiin työnnetyt ja­lantyngät. Nimismies kuuluttikin jo susijahtia ja verkkoja ke­rättiin Hirsjärvelle.

Puhe oli jälleen hiljalleen vaiennut ja Rautelan Kerttu näkyi levottomana tähyilevän pieniruutuisesta ikkunasta etenevää il­taa. Häntä oli ruvennut peloittamaan. Samassa ovi aukeni, ja kartanon Klaus-herra ilmestyi kynnykselle.
– Kerttu. Sinä vielä täällä! hän ihmetteli.
– Minun pitää lähteä, Kerttu sanoi hätäisesti ja nousi pelok­kaana. – Siellä on kirkasta. Näkee.
– Voithan, sinä jäädä tänne, ehdotti Vatajan Miina. – Siellä on susia.
– Ei, ei. Ei sittenkään. Minä en uskalla, parahti Kerttu.
– Kaipa sentään kartanosta kyyti riittää Rautelan tyttärelle, tokaisi Klaus-herra ylpeästi.

Miehet eivät olleet kuulevinaan. Paneutuivat vain askarei­hinsa. Klaus hymähti halveksuen.
– Matti valjastaa oriin pikku reen eteen, hän käski. – Minä lähden viemään.
– Kyllä minä pääsen yksinänikin, yritti Kerttu.
– Muista laukkuryssää, suhahti Vatajan Miina ja Syrjälän Matti kompuroi pihalle.

Pian oli musta, valkosukkainen ori portaiden edessä. Tuskin Kerttu oli päässyt rekeen, kun malttamaton ori riuhtaisi liikkeelle. Klaus hypähti hänen viereensä ja toinen jalka riip­puen reen ulkopuolella hän ohjasi sen taitavasti rakennuksen nurkan ympäri. Vanha lihapuoti kellisteli nojallaan mustien piilipuiden keskellä, joiden oksat ojentuivat kuin luiset sormet kohti korkeuksia. Takana seisoi mustana kartanorakennus.

Hevonen hypähti säikkyen varjoa, Klaus kiristi ohjaksia ja ori kirmaisi korskuen kapealle talvitielle, joka suorana juoksi halki kartanon avarien peltojen. Kuu loisteli kelmeänä, oikeal­la, korkealla metsän yläpuolella ja kaukana välkkyvien han­kien takana siinsi tummana metsänraja.
– Kuu paistaa niin kirkkaasti, kuollut ajaa niin liukkaasti, pii­ka etkös pelkää, hymähti Klaus kiusoitellen.
– En, nauroi Kerttu.

Matka kiisi vilisten ja kylmä viima piiskasi kasvoja jäykis­täen leukaperiä. Kerttu kätki päänsä rekivällyjen suojaan. Ori oli nopea. Säkenöiden iskivät sen vihaiset kaviot jäiseen uraan ja narskuen keikkui reki kitisevillä jalaksillaan. Toivottu met­sänraja läheni kasvaen. Silloin kuului sieltä yksinäinen, pitkä ulvonta. Säikkyen ko­hotti ori päätään ja pysähteli juoksuaan.
– Susi, parahti Kerttu.

Ruoska vinkui ilmassa ja läimähti hevosen lautasille, joka lähti hypähtäen jatkamaan keskeytynyttä matkaansa. Samassa näkyi susiparvi kauempana pellolla. Se eteni verk­kaisesti. Ori kiisi pyrynä pitkin talvitietä ja Klaus piteli jännit­tyneenä ohjaksia. Sudet lisäsivät vauhtiaan. Jonon kärjessä hyppeli raskaasti toisia suurempi, tummahko eläin. Suhahtaen liukui reki met­sän syliin. Sudet olivat kadonneet. Klaus ja Kerttu huokasivat helpo­tuksesta, mutta hevonen tuntui säikkyvän.
– Sudet eivät käy reellä ajavien kimppuun, selitti Klaus tyynnyttääkseen kauhusta vapisevaa Kerttua.

Silloin vilahti metsässä heidän sivullaan harmaata. Susia! Ori riuhtaisi lentoon. Suuri keltaisenharmaa eläin hyppäsi tiel­le. Sitä seurasi toisia, jotka lähtivät läähättäen seuraamaan hur­jana kiitävää hevosta.
– Niinisaareen! päätti Klaus ja riuhtaisi voimainsa takaa ohjaksista. Hevonen kääntyi oikealle, reki lensi ilmassa ja tö­mähti ryskyen tantereeseen. – Jumalani, huusi Kerttu.

Klaus oli vain vaivoin saanut säilytettyä reen tasapainon. Hevonen lensi hulluna ja reki heittelehti puolelta toiselle sivu­ten kapean tien varrella kohoavien puiden oksia. Maa oli ta­saista. Sudet seurasivat yhä ja niiden läähätys kuului uhkaava­na takaa. Kellervänharmaa susi oli jo reen tasalla. Sen keltaiset silmät paloivat ilkeinä ja suuret kulmahampaat paistoivat puoliavoi­mesta suusta. Klaus yritti lyödä sitä ruoskalla, mutta se hy­pähti sivuun ja jäi hieman. Hetkeä myöhemmin se oli sivuut­tanut reen ja sukelsi nuolena hevosen jalkoihin. Raudoitettu kavio sattui siihen ja se pyörähti ulisten tien viereen, mutta kohta se oli jälleen pystyssä ja hurja takaa-ajo jatkui. Vihlovasti huutaen hevonen kiristi yhä hurjaa menoaan.
– Jaksa vielä vähän, niin me olemme pelastetut, rukoili Klaus.

Mutta hevonen ontui. Ja kun Klaus katsoi, jäi joka askeleel­la verinen jälki. Sudet hyppivät sen rinnalla ja tavoittivat kurk­kua. Silloin Klaus riisui nopeasti turkkinsa ja heitti sen tielle. Salamana syöksyivät sudet sen kimppuun. Silloin näkyi jo edessä harmaa talorykelmä, Niinisaari. Mutta samassa olivat sudetkin jo rinnalla. Klaus pakoitti väri­sevän oriinsa viimeiseen ponnistukseen. Rysähtäen törmäsi hevonen porttiin ja reki sinkosi aitan seinämään. Klaus hyppäsi pystyyn, veti pistoolin taskustaan. Kuului pamahdus, ase leimahti ja parkaisten suistui ensimmäisenä ol­lut susi hankeen. Kerttu jyskytti huutaen porttia.
– Avatkaa, Jumalan nimessä avatkaa! hän huusi.

Kohta kuului askeleita. Salpa vedettiin sivuun, portti na­rahti ja aukeni hitaasti.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1954
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003



Tapahtui Krannin
metsässä Somerolla






Somerolle tultaessa painuu härkätie Koskelta pahamai­neiseen Krannin metsään, joka muinaisena aikana ku­vasteli matkaajien mielessä peloittavana korpitaipalee­na, jolla voi tavata viirunaama suden tai tien polveilevien mut­kien takana saalista kärkkyvän rosvon. Mutta se tunnettiin myös trullien ja henkien synkeänä menoamispaikkana, kaa­meampana kuin Rautelan teilausnummi. Milloin oli länkien lä­pi havaittu reen kannaksilla ilkeyttään päristelevän peikon py­säyttävän vapisevan hevosen selvällä tiellä, milloin taas naa­vatukkainen metsänneito oli jäkäläisiä lantioitaan keinutellen yrittänyt vietellä kyytimiestä korven päästämättömään peit­toon tai suon surmaavaan hetteeseen, Ja varmaan tiedettiin noitien pääsiäisyönä ennen Kyöpeliin ratsastustaan pitäneen Krannin nummella rienaavaa peliään.

– Sieltä Långsjön kruununvoutivainajakin – se kun oli rii­muurari – nouti rahaa, paholaisen pajassa lyötyjä, sileitä se­teleitä. Mistä sillä niitä muuten niin tuhottomasti olisi liien­nyt? todisteli Mullivuoren väkäleuka selvää asiaa Kimalan laveassa edustuvassa, jonne väkeä oli siunaantunut enem­mältikin kitupiikin käryävään tuikkeeseen puhdetta pitä­mään.

Näin pyhäin miesten päiviltä, matalan taivaan yhtä­ mittaa uhoillessa lunta mustuneelle maankamaralle ja mar­taiden polkujen sivutessa sysipimeinä öinä elollisten olosi­joja, kääntyi puhekin helposti paavillisena hämärän peloit­taville porraspuille.
– Ties vaikka olisikin vouti löytänyt aarteen! epäili Kanka­reen Matti, tietämisissään jahkaileva torppari. – On niitä aarnivalkeita nähty näilläkin maisemilla. Eikä väkivahvan kartanon herran kourissa olisi möyryäväkään rahahaudan vartija kumoutumatta kestänyt.
– Taltuttaisi se härän, myönsi Mullivuori. – Mutta kun on ol­lut lujia näkijöitä. Similän vanhaisäntäkin.

Yösydännä oli vaari huomannut komeiden vaunujen ryskyen vierivän Krannin metsästä ja hyvää kyytiä taittavan Långsjön kujaan. Kun ei tiellä kuitenkaan näkynyt hevosten kavioiden jälkiä eikä erottanut hiekasta pyörienkään uraa, vaikka vasta oli satanut ohuen vitilumen, niin ukko epäili pa­haa, varsinkin kun tiesi kruununvoudin äkisti lannistuneen tautivuoteelle. Vanhus pyörsi ketteränä kartanoon, jonka ikku­noista loisteli huikea valo kuin juhlina ikään ja paineli muina miehinä väentupaan kummallista tulijaa tietämään.

Eikä ai­kaakaan, niin siellä jo sisäpiika juorusi kruununvoudin usko­neen itselleen rovastille, sille Konsiini-vainajalle, luvanneensa sielunsa sarvipäälle, jos tämä puolestaan takaisi hänelle maal­lisen hyvän. Mutta rovastivainaa oli yhtä viisas kuin kruunun­vouti oli viekas ja niin he päättivät kerrankin perusteellisesti puijata paholaista. Nopeasti pantiin kruununvouti hätäkastee­seen ja kun ahnehtiva piru sitten palavissaan loikki kamariin peräämään syntistä sielua ja vaati isäntää mukanaan, niin te­näsikin rovasti pahan aikeet julistaen suurella äänellä kasteen jo toimitetuksi. Eikä paholainen mahtanut sille enää mitään. Mustana se vain menosi rahojensa hukkaa katkuisen savun syöksähdellessä puhisevista sieraimista. Lopulta sen luiset sor­kat sentään kolisivat kuomuun, ja käryä ikkunasta ulos laske­va rovasti näki rienaajan vihapäissään ruoskivan käärmeillä hevosiaan, jotka tulta ja valkeaa leiskuen lensivät Krannin syn­keään metsään ja katosivat sen sakeaan yöhön. Hiljaisiksi painuneiden kuulijoiden säikkyvät katseet pälyi­livät pelokkaina pimeitä nurkkia.
– Kyllä siinä Krannin metsässä on outoa, todisti hetken kuluttua Rekolan ukkokin ja kopisti piipun perskat avoimeen suupieleensä. – Isävainajanikin kertoi, että kun kartanon­ miehet kerran palasivat Heikinmarkkinoilta Turusta ja yö­tä myöten halkoivat Krannin metsää odotellen pian saapu­vansa Puolimatkan kievariin, kohosikin yhtäkkiä heidän edessään komea talo, jota ukot eivät muistaneet ennen ha­vainneensa.
– Kun ikkunoista vielä tuikki valkeata, niin he päättivät poiketa sinne hevosia syöttämään. Tuvassa istui iso, tummapintainen herra suuren pöydän takana merkiten jotakin paksuun kirjaan niin mietteissään, että ei huoman­nut tulijoita, vaikka nämä hyvän illan toivotettuaan pyysi­vät heiniä. Uskaltamatta enempää häiritä tuikeakatseista miestä he asettuivat porstuan pieleen odottamaan. Silloin avautui yhtäkkiä viereisen kamarin ovi ja kaksi nihtiä kul­jetti riimusta henkensä hädässä rimpuilevaa kievarin isän­tää pöydän ääreen, jossa herra rupesi kampaamaan tämän hiuksia ja veti niin, että veri roiski.
– Se harjasi siltä kastetta! parahti Vatajan Miina.
– Sitten nihdit vuoroonsa tanssittivat miestä, kunnes punai­nen hera pursui paidan läpi, jolloin toinen näistä yhtäkkiä avasi lattialuukun, jatkoi Rekola kuuntelematta toisen hai­kailua. – Palava lieska leimahteli aukosta, kun he syöksivät tärisevän miehen tuliseen pätsiin.
– Herra Jeesus! kiljaisi silloin joku kyytimiehistä.

Samassa oli kaikki kadonnut ja he huomasivat seisovansa keskellä Krannin metsää, hevoset lumisiin puihin sidottuina. Suin päin painuttiin läpi nietoksien maantielle ja aisakellojen kiivaasti helistessä jatkettiin sellaista ravia, että tuskin oli virs­ta vaaksaa pitempi, kun vihdoin taitettiin kievariin, missä tal­lirenki lupasikin heille heiniä. Mutta kun he sitten hamuilivat niitä pimeässä suojassa, niin joku törmäsi outoon, riippuvaan esineeseen. Siinä roikkui kievarin isäntä hirressä, iho vielä läm­pimällä niljalla! Mutta kauan jälkeen tuntui kartanonmiesten sieraimissa sinisen savun tulikivinen katku, lopetti Rekola ja rupesi lataamaan nurkantakaisella mustaksi hiillestynyttä ny­säänsä.

Kitupiikki kärysi itseksensä rysähdellen, kun joku siirtyili ikäänkuin huomaamatta sytyttelemään pihdeissä odottaen tör­röttävää soittoa. Valossa oli ikäänkuin leppoisampaa.
– Tuollaisia kerrot, vaikka kakaroiden silmät seisovat kuin huuhkaimella, ravistautui torumaan Vatajan Miina, joka it­sekin oli henkeään pidätellen kuunnellut Rekolan ukon karmivaa tarinointia. – Jumalan nimen maininta sen paho­laisen talon hajoitti, hän huomasi. samassa. – Ei se voi mi­tään, jos vain muistaa siunata!
– Ei voi, vahvisti Kankareen Matti, tietämisistään tunnettu.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1958
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003



Tanssittiin kartanossa




Kimalan huima Klaus-herra oli saanut päähänsä, että kartanossa tanssittaisiin Agatha-tädin, vanhanpiian nimipäivänä – tämän kiusallakin.

Uutena jouluna oli pyöritty pappilassa, loppiaisena heiluttiin Härkälässä ja Nuuttina olivat Pitkäjärven palkit notkuneet. Nyt oli heidän vuoronsa.

– Kuka on pitäjän paras pelimanni? tiukkasi Kiirun ”prännistä” palaava Klaus-herra tallimieheltä.
– Totta, taitaa olla Sarapisto, tämä tuumi. – Tai sitten Mustalais-Ellu, hän sylkäisi. Kuka sen niin tarkalleen – tota – tietää.
– Hae illaksi kumpikin. Sittenpä se nähdään, herra määräsi ja katosi nassakoineen taloon.

Kartanon tunnit kuluivat. Piiat hyörivät saleissa, hopeat kirkastuivat, valkeat damastit ilmestyivät pöydille, astioiden kilinä sekoittui kopiseviin askeleihin ja hienoksi hakatun katajan tuoksu levisi huoneissa. Mutta pakarissa hääräili Vatajan Miina, kalaasien valmistaja, punakkana ja kuumissaan.

Pian leikkasi koirien haukku aavistelevan illan ja lähenevien tiukujen helinä kantautui tieltä. Kruunujen ja kandelaaberien kynttilät sytytettiin. Ja kun ensimmäiset reet kiersivät ajopyöriöön, tulvi kartanon ikkunoista juhlava valo. Pihalla hälistiin, huikattiin tervehdyksiä. Siellä kömpi suuressa sudennahkaturkissaan Terttilän Bolin tyttärineen, Åvikin hienostuneet Gadolinit nousivat uudesta kirkkoreestään, pujoviiksinen Långsjön isäntä auttoi naisväkeään selviytymään vällyistä ja Lahden vanha herra de Pont olkapäille ulottuvine kiharoineen johdatteli Hirsjärven ”armoa” eteisen lämpimään, missä Sarjan nuori Procope lausui jo haltioituneena sepittämiään nimipäiväsäkeitä neiti Agathalle.
– Bravo, bravo! kuului Kiirun patruunan rämeä ääni. – Velihän on oikea Franzén!

Hälisevä seurua oli jo asettautunut vieraskerrokseen, juttu kiersi ja tarjoilu oli alkanut, kun vihdoin pappilan väki viimeisenä ajoi pihaan.
– Taisimme myöhästyä, rovasti myhähti kompuroiden kömpelönä, eteiseen. – Mutta parempi tulla myöhään kuin unohtua pilkkaajien pariin.
– Sillä vaikka sinä mierolaisena yöllä kolkuttaisit oveani, niin minä avaan ja iloitsen tulostasi! jatkoi Klaus ja auttaessaan turkkia ruustinnan yltä antoi ihastuneen katseensa levätä ujostelematta kauniissa mamselli Helenassa.
– Oikein poikani, hämmästeli rovasti. – Huomaan, että olet lukenut läksysi.

Klaus ohjasi heidät yläkerran saliin, missä kynttelikköjen keltaiset valot häilähtelivät ja hehkuttivat tapetin punaa. Rouvat olivat istuutuneet pitkälle valkealle sohvalle ja sieltä Hirsjärven ”armo” vilkutti samettisella käsilaukullaan ruustinnalle ja rouva Gadolin teki viuhkallaan tilaa vierelleen.







Näkymä yläkerran salista siniseen
huoneeseen kesällä
2009.
Pertti Toukkari


Ruustinna nyökäytti ja viittasi tytärtään asettumaan neitosten pariin, jotka isuivat jäkillä pikku tuoleille pitkin seinänvierustaa.




Yläkerran sininen huone kesällä
2009.
Pertti Toukkari


Sinisestä huoneesta, jonne vanhat herrat olivat linnoittautuneet, kajahti naurunremahdus. Rovasti asteli sinne ja pian sieltä kuului hänenkin sydämellinen hohotuksensa.
– Se on jämpti! vakuutti Kiirun patruuna.
– Rakas rovasti, täällä olisi teetä, keskeytti neiti Agatha heidät ja johti rovastin "föörmaakiin", missä sisäkkö jo tarjoili ruustinnalle ja mamselli Helenalle hilloa leivonnaisille.



– Mille te nauroitte? uteli ruustinna mieheltään heidän istuuduttuaan.
– Kuulehan, kun Harju oli Långsjöstä tullessa ajanut niin hurjasti, että Miina oli Hovirinnassa singonnut reestä eikä mies huomannut sitä edes kotona.
– Herra jesta! päivitteli ruustinna. – Kyllä se Harju
– Minna oli kyytiä pyytäessään puhissut kuin viinapannu, rovasti jatkoi.

Samassa kohahti salissa. Soittajat olivat yllättäen ilmestyneet. Neitosten värikäs parvi alkoi hermostuneesti liikehtiä ja vanhemmatkin naiset heittivät sanan milloin oikeaan, milloin vasempaan, kun jo tulisilmäisen Mustalais-Ellun viulu vingahti ja valssin, tummat sävelet kiirivät viettelevinä huoneisiin.

Perhosina leijailivat värikkäät parit hohtavalla, kruunujen valaisemalla lattialla. Naisten pienet, hameihin piiloutuneet jalat piirsivät keveästi koreilevia kuvioita valkeaan honkaan, silkkiset puvut kahisivat ja leveät liepeet aaltoilivat pyörähdyksien hivelevässä virissä, povet kohoilivat ja kulmille nousi onnellinen hehku. Herrojen vihreät, siniset ja mustat hännystakit liehuivat, kullatut napit välkähtelivät ja pohkeiden lihakset piirtyivät tiukkojen housujen vaaleaan pintaan.

Klaus oli kiiruhtanut kumartamaan mamselli Helenalle, jonka kasvoja jännitys hehkutti. Tämän yläosaltaan tiukka, raskaanpunainen silkkipuku korosti uumenten hurmaa ja kaarevasta kaula-aukosta kohosivat sametinpehmeinä valkeat, täyteliäiset olkapäät.

Vanhojen rouvien tumma rivi tarkkaili kuiskien ja nyökytellen nuorten sulavaa liikehtimistä.
– Heistä tulee vielä pari, vihjaisi Kiirun rouva ruustinnalle.
– Mitä turhia, tämä torjui imarreltuna.

Valssia seurasi katrilli, sitten anglaise, kotiljonki, jälleen valssi. Parit vaihtuivat. Hento, autereinen neiti Gadolin leijaili untuvankevyenä Klaun varmoilla käsivarsilla, kun komea, valloittava pastori Halen, mustan takin liepeet ärsyttävästi heiluen, purjehti Helenan parina voitollisesti hymyillen heidän sivuitseen. Klaus tunsi piston rinnassaan.

Samassa nousi hirmuinen meteli. Vanhat herrat olivat yllättäen rynnänneet sinisestä kamarista ja riistivät häikäilemättä nuorukaisilta neitoset, joita he nipistellen ja puristaen pakoittivat tanssiin. Tytöt kirkuivat ja yrittivät karkuun. Herrat kompastelivat kömpelöinä ja hassunkurisina. Kukaan ei välittänyt vähääkään soitosta, joka oli vähitellen vaimennut.
– Hei, soittoniekka, mustalainen, soita, niin saat rakuunapunssin, huusi Kiirun patruuna Mustalais-Ellulle pyörähtäessään siitä ohi. – Valssia!
– Sarapisto, anna viulusi kaikua! Polskaa. Saat kaksi rakuunapunssia, jos voitat, karjaisi Klaus toiselle soittajalle.




Ensio Männistö voitti "Muistelmia
Sarapiston pelimannista" -jutullaan
toisen palkinnon Somero-lehden
järjestämässä kirjoituskilpailussa.
Somero 8.7.1955

Ollilalainen kaskiviljelijä Kusti Sarapisto oli tunnettu pelimanni:

"Suurimman kuuluisuuden tämän torpan isäntä kuitenkin hankki pelimannin ammatillaan. Ei juuri vietetty häitä, joissa ei Sarapiston Kusti olisi ollut viuluineen. Häntä kuljetettiin pitkienkin matkojen takaa ja monessa pitäjässä. Olipa toisinaan oikein orkesterikin, kun Matti Lehtinen, saman kylän miehiä, soitti klaneettia. Kyllä Kustin ja Matin peleistä vaan ääntä lähti koska Muistalais-Ellu, sen ajan hanurin soittaja, kiukkupäissään veti puukolla Kustin viulusta kielen poikki, koska ei saanut yliääntä, vaikka oli uhkaillut. Mutta kyllä oli tullut Ellulle kiire lähtö Sylvänältä jossa tämä tapahtui.

Soittaessaan Kusti löi tahtia jalallaan hyvin voimakkaasti. Hänen päänsä eli myöskin samassa rytmissä ja kallistui aina kovasti taaksepäin, josta poikaviikarit tanssipaikoissa saivat aiheen monenlaiseen ilveilyyn. Joskus hakivat vanhan perunakorin jota pidettiin pelimannin pään takana, etä jos tuo sattuisi vaikka tipahtamaan.

Tämä korvenraivaaja soittoniekka eli noin 90 vuotiaaksi. Elämänsä viimeiset 20 vuotta hän kuitenkin joutui elämään sokeana. Sokeana ollessaankin hän vielä kävi lähiymäristössä elo- ja talkootansseja soittamassa. Aivan viimeisinä elinvuosinaan, kun hän jo joutui olemaan pääasiassa vuoteessa, hän kuitenkin vielä maatessaankin tarttui viuluunsa ja soitti kuin tervetulleeksi toivottaen vieraan, joka pistäytyi häntä katsomaan. Vielä silloin jalka löi tahtia sängyn reunalla riippuen, vaikka kehon voimat jo oli heikot ja jalka ohut ja kuihtunut."


Sävelet soluivat yhtenä sekamelskana. Punoittavat soittajat painoivat jousia kuin vihan vimmassa yrittäen ylittää toisensa. Viulut parahtelivat. Kaikki nauroivat ja huusivat. Joku tanssi valssia, toinen polskaa.
– Katsokaa Bolinia, hän yritti katrillia! nauroi Kiirun patruunan rämeä ääni. – Kolme rakuunapunssia!

Mustalais-Ellu sulki silmänsä ja yhä tulisemmin lensi jousi taipuvalla kielellä, joita sormet näppäilivät kuin nälkäiset linnut. Samassa kuului kireä pamahdus, ja mustalais-Ellun viulu laskeutui rutosti. Kieli oli katkennut. Mutta Sarapiston viulusta tulvivat ilkkuvan voitollisina riemukkaan polskan sävelet.
– Sarapisto voitti, eläköön! huusi luutnantti Gadolin. – Sarapisto on pitäjän mestari ja Kerkola Someron napa!

Mustalais-Ellu loi tummien kulmiensa alta palavan katseen Sarapiston huojuvaan olemukseen.
– Kerkolassa on puutaivas, rasvainen aurinko ja nahkaiset kirkonkellot! hän karjaisi raivoissaan ja ennen kuin kukaan ehti tajuta, välähti puukko hänen kourassaan. Naiset kirkaisivat kauhuissaan ja peittivät silmänsä.

Mustalais-Ellu kyyristyi, hyppäsi samassa, pureva terä heilahti ja ilkeästi parahtaen katkesivat Sarapiston viulun kielet. Luutnantti Gadolin heitti parinsa ja yritti luo, mutta hullaantunut mustalainen ryntäsi ovelle ja katosi pitkin loikkauksin alas eteisen portaita, ulos pakkaseen ja vapauteen.
– Illallinen on katettu! kuului neiti Agathan kylmänrehellinen ääni.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1955
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003


Haudattiin Somerolla
Herran vuonna 18..




Kimalan punainen, kaksikerroksinen kartano häämöitti järven takaa tummana ja hiljaisena alastomien, mustien puiden keskeltä, jotka ojentelivat kyhmyisiä oksiaan kohti koleanharmaata taivasta, jolla raskaat pilvet turhaan lu­pailivat lunta routaantuneille pelloille.

Vaunut keikkuivat ja kolisivat jäisellä tiellä ja pakkasviima tunki viiltävänä matkaajan turkinpoimuihin, joka ihmetteli, miten kuski tarkeni korkealla istuimellaan. Tämän tästä viu­hahti ruoska, hevoset nykäisivät, vaunut heilahtivat, mutta pyörät soluivat vakoihinsa ja meno tasaantui jälleen.

Tulija oli vaipunut ajatuksiinsa. Lapsena, aikoja sitten hän oli vieraillut Kimalassa tuikean Niklas-sedän luona, joka nyt makasi valjuna jossakin noista huoneista, joiden ikkunat pais­toivat tänne niin mustina ja elottomina. Silloin hän oli säikky­nyt kulmikasta, rämeä-äänistä miestä. Ja totta on, että nuorta mieltä oli kammottanut vanha kartano, sen pimeät, pienet huo­neet, seinäpaperien kummalliset kiehkurat, narisevat portaat ja vinnillä vinkuva tuuli. Lisäksi oli jotakin niistä kaameista tari­noista, joita väentuvassa salaa kerrottiin, kantautunut hänen korviinsa: miten Pitkä-Martti, jalkapuoli luutnanttivainaa, ko­listeli öisin kartanossa etsiskellen kadotettua sieluaan. Ja eikö Niklas-sedässäkin ollut jotakin kammottavaa. Vuosikausia hän eli sulkeutuneena kartanoonsa ainoana seuranaan kalsea neiti Agata.

Nyt oli tulijan, Klaus de Portenin, perittävä tuo kartano.

Vaunut kääntyivät vasempaan, vierivät rämisten yli Tuu­lensuun sillan, poikki Ryhdän peltojen ja kohta noustiin jo Mä­kilän ahteelle, jossa tie hukkui korkeaan kuusistoon. Siellä nä­kyi junniva härkäpari kiskovan halkoja.
– Åvikiin, lasitehtaalle, selitti kuski ja väisteli tienposkeen juuttunutta kuormaa.
– Aika ei odota härkämiestä! hän naurahti.

Ruoska viuhahti, tie pakeni ja kohta pysähtyivät vaunut kartanon portaiden eteen, jonne Agatha-neiti oli kiiruhtanut uutta isäntää vastaan.
– Setä on huoneessaan. Haluatko nähdä hänet? hän kysyi eteisessä.
– Minä olen väsynyt, Klaus torjui kiusaantuneena.

Agatha nosti uhmaavasti päätään.
– Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua!

Samassa siihen ilmestyi hintelä, eloisasti liikehtivä herra, jonka naisellisilta kasvoilta heijasteli omituinen, imelähkö su­rumielisyys.
– Herra Helt, hautausurakoitsija, Agtha esitteli. – Hän on tullut Turusta järjestämään maahanpanijaiset.

Mies kumarsi syvään.
– Minulla on kerran aikaisemmin ollut ilo tavata...
– Se ei varmaankaan ollut mikään iloinen tapaaminen, Klaus keskeytti hänet ylimielisesti. – Hautausurakoitsija sanoitte?
– Kuolinpesäkamreeri, oikaisi herra Helt ja vetäytyi louk­kaantuneena tiehensä.
– Sinä olet ilkeä! neiti Agatha tuhahti, vaikka hänen täytyikin myöntää, että herra HeItin intohimoisessa suhtautumisessa ruumiisiin oli jotakin kammottavaa.

Päivällisen jälkeen nämä kolme niin erilaista ihmistä siir­tyivät vaieten suruhuoneeseen, jossa Niklas-setä oli jo asetettu arkkuun. Sen pääpuolessa paloi kaksi kynttelikköä valaisten lepattaen vainajan kellertäviä, teräviä kasvoja.
– Herra olkoon sielullesi armollinen! Klaus mutisi ja asettui nojatuoliin vastapäätä Agathaa, jonka varjo häilähteli ou­dosti hämärillä seinillä. Hän tajusi tympeän hajun ja loi tus­kallisen katseen jähmettyneeseen vainajaan, jonka arkun ääressä herra Helt yhä touhuili, oikoili liinoja ja siirsi hel­lästi kuolleen hiussuortuvia. Klaus kääntyi pois ja hänen silmänsä osuivat neiti Agathan ryhdikkääseen olemukseen pysähtyen anovina hänen povelleen..

Kynttilät lepattivat, tali valui ja vähitellen kääntyi loputon yö aamuksi.

Vieraita alkoi saapua, herroja, jotka toinen toisensa jälkeen kävivät "förmaakissa" esittämässä neiti Agathalle valittelunsa.
– Arkku suljetaan! kimitti kamreeri Helt, joka koko aamun oli touhunnut, milloin arkun ääressä, milloin vajassa muuntamassa vankkureita ruumisvaunuiksi.

Klaus kulki kuin unessa. Muiden mukana hän oli saapunut arkun ääreen ja katseli, miten mustaan silkkisamettiin verhot­tu kansi nostettiin paikoilleen. Mustat ruumisvaunut ajoivat portaiden eteen ja saattue lähti verkalleen kohti kirkonkylää. Tie oli jäinen. Hevoset liukastelivat, vaunut heilahtelivat pyö­rien luiskahdellessa kuopissa ja kohoumissa. Niin ohitettiin Rautela ja ajettiin nummelle, kun yhtäkkiä ruumisvaunun he­voset tekivät tenän, karahtivat pystyyn. Pyörä oli jo ojassa, kun Rautelan Kerttu parahiksi ehti apuun.
– Mestausplassi, selitti kuski Klaulle, joka jännittyneenä seurasi tytön uljasta ponnistelua.
– Tässä ne aina säikkyvät. Taas jatkettiin matkaa ja niin saavuttiin vihdoin kirkolle, missä kartanon alustalaiset kantoivat arkun kynttilöiden valaisemaan temppeliin ja asettivat sen mustiin verhotulle alttarille. Saattue sijottui paikoilleen ja virren jälkeen mus­takalottinen rovasti nousi saarnastuoliin. Kirkko oli jäätä­vän kylmä. Klauta paleli. Hän hieroi käsiään ja vain joku yksityinen sana kantautui hänen korviinsa. Kynttilät lepat­tivat, vahaa valui lattialle, mutta yhä rovasti jatkoi. Lopul­ta hänen päänsä painui ja hän vaipui loppurukoukseen, laskeutuen sitten alttarille paarien ääreen siunaamaan vai­najaa iankaikkiseen lepoon.

Oli jo hämärä, kun viimeinen virsi päättyi ja arkku kannet­ tiin hautaan. Vilusta väristen Klaus riensi vaunuihinsa.
– Tänne! hän huusi lähestyvälle miehelle. – Anteeksi, pastorihan se olikin. Luulin teitä kamreeri Heltiksi. Mutta nous­kaa vain tänne, hän kehoitti.
– Helt puuhailee ruumisvaunujen luona, pastori kertoi ja kiepsahti Klaun viereen.
– Tietysti, olisihan minun pitänyt se arvata, tämä myönsi antaen ajomiehelle lähtöluvan.
– Ruumisvaunut sopivat hänelle parhaiten!
– Rikotteko, penteleet! kuski huusi pitkästä seisomisesta vauhkoutuneille hevosille, jotka puolinelissä lähtivät kiitä­mään kohti kotia ja kartanoa, missä herrat heti riensivät ter­vehtimään neiti Agathaa, joka koko hautauksen ajan oli is­tunut liikkumattomana valkoiseksi verhotussa huoneessa. Toisiakin rupesi saapumaan. Heidät ohjattiin ruokasaliin. Sinne oli katettu ryyppypöytä ja lasi toisensa jälkeen kel­lahti vilusta ja mielihyvästä röhistelevien herrojen huulille.
– Kas, ruumiskin tulee! huomasi Harjun herra, kun kamreeri Helt vihdoin kylmästä sinisenä työntyi viimeisenä huonee­seen, toisten jo siirtyessä saliin, missä hevosenkengän muo­toon katettu päivällispöytä kylpi kymmenien hopeakyntte­likköjen valossa. Klaus ja Agatha asettuivat sen yläpäähän, muut arvo- ja ikäjärjestyksessä. Tunnelma oli vakava, juh­lallinen. Syötiin ääneti tai keskusteltiin vaimennetusti. Mustapukuiset, valkoesiliinaiset piikaset liikkuivat hiljaa ja varoen. Mutta vähitellen keskustelu vilkastui ja jossakin kohosi ääni. Vainaja oli sittenkin ollut useimmille melko vieras ja uudesta isännästä toivottiin parempaa. Suloinen lämpö kiersi suonissa, loistelias pöytä ja tulinen viini kir­voittivat mieliä, jotka hiljalleen vapautuivat hautajaisten kahleista. Puheensorina paisui. Ja haarukoiden ja veitsien kalinaan sekoittui lasien iloinen kilinä. Hilpeä naurahdus­kin uskalsi jo ilmoille.
– Minä olen hieman väsynyt, ilmoitti Agatha-neiti nousten pöydästä.
– Ehkä saan saattaa, kumarsi herra Helt auliisti ja katsellen nyrpeänä viereensä tunkeutunutta, punoittavaa Harjun herraa, tarjosi neiti Agathalle käsivartensa. Mutta Harju ryntäsi tämän paikalle ja kohotti lasinsa uuden isännän ter­veydeksi. Toiset yhtyivät siihen raikuvin eläköönhuudoin ja joku alkoi ikäänkuin kokeillen hyräillä vanhaa tuttua pöytälaulua: "Kun ystävät, leikkihin leimuavaan lasini saa, niin riemuiten juo, sillä murheissa maan ilon hetki on vain haihtuvaa."

Sen riehakas tunnelma tarttui. Laulaja korotti ääntään ja toiset yhtyivät sen kertosäkeeseen: "On riemume kukka, se nyt puhkeaa. Näät huomenna kuihtuvan sen. Tartu hetkehen sä, elä onnellisena. Heitä huolesi huomisehen!'

Toti- ja punssitarjottimia kannettiin pöytään. Seurue kävi yhä äänekkäämmäksi. Naurettiin, hoilotettiin... Joku yritti nipistää tarjoilevaa tyttöä, joka kirkaisten ampaisi sivuun. Vanha rovasti istui kiusaantuneena ja katseli murheellisena pöytäliinassa hehkuvaa viiniläikkää.
– Sinähän soitat, Klaus? Anna kuulua! hän pyysi saadakseen tunnelman tasaantumaan.

Klaus haki viulunsa ja yritti tapailla jotakin, mutta heikot sävelet hukkuivat riehakkaaseen menoon.
– lloisempaa! vaati Harju ja kun Klaus epäröi polskaa, hän tarrautui yllättäen rovastiin ja yritti vetää hänet tanssiin hihkuen: "Samankaltaisten leikki on parahin sanoi piru ja pyysi pappia tanssihin."

Mutta rovasti torjui kiivaasti Harjun herran mielettömät aivoitukset ja ilmoitti suuttuneena lähtöhetken koittaneen.
– Yhdeksänkymmentäyhdeksän ajastaikaa me olemme ystäviä, Klaus tolkutti roikkuen rovastin käsipuolessa aina verajälle asti, missä laulu vielä kerran virisi. "On riemumme kukka, se nyt puhkeaa..."

Hautajaisrinkeleitä lensi ilmaan. Mutta vähitellen kolisi vaunu toisensa jälkeen pimeän tien loputtomaan kaukaisuuteen. Piha vaikeni ja väsyneenä lähti Klaus palaamaan kartanoon, jossa tukahduttava hiljaisuus verkkaisesti liukui tyhjiin huoneisiin. Klauta kammotti. Tuntui kuin seinät olisivat eläneet.

Silloin kuului yhtäkkiä yläkerrasta askeleita, Pitkän-Martin askeleita, puujalan kopinaa...

Hän ponnahti pystyyn, syöksyi sydän takoen pihalle ja katseli kauhistuneena taakseen, jossa vanha kartano kohosi kuin painajaisuni. Yksinäinen mies horjui talliin.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1956
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003


Tapahtui kissaviikolla
Rautelassa




Leppahon harmaa torppa nyyhötti matalana ja alakuloise­na sammaltuneen malkakattonsa alla Someron hiljaisen mestausnummen laidassa virstan verran Rautelasta kir­konkylään. Vähäiset rakennukset olivat yhdessä rykelmässä ikäänkuin toisistaan turvaa etsien navetan takaa uhkaavaa metsää vastaan, josta kirpeinä pakkasöinä voi kuulla suden haikean ulvonnan tai ilveksen matalan, kuminaan päättyvän murinan. Säiden mustaamaa kattoa peittivät jo talven ensim­mäiset lumihiutaleet, ja tohahteleva tuuli uhkasi pyryllä. Mut­ta sisällä, torpassa, räiskähteli iloinen takkavalkea heittäen lämmintä hohdettaan hämärään pirttiin. Kerttu, Rautelan verevä tytär, oli poikennut kylään ja is­tuen pitkällä tuolilla Antin, torpparin, vierellä tämän heinä­häkkiä veistellessä, seurasi Liinan töllin kalvakan emännän ru­kin hyrisevää juoksua. Silloin tällöin putosi jokin sana ja kes­keytti työn yksitoikkoisen menon. Pellavapäinen paitaressu nojasi vieraan helmaan ja hypisteli uteliaana tämän punaista liinaa.
– Päivä on kuin kananlento, totesi Antti luoden katseen pie­nestä ikkunasta pimeään iltaan.
– Lumentulo kuitenkin vähän valkaisi, vastasi Kerttu.
– Vaikka ei taida marraskuussa pohjattu talvi kestää.
– Ei taida.

Sitten ei toviin sanottu mitään.
– Saisivat jo ilmat seljetä, sanoi Liina.
– Sään muutosta tietää, jos kukko laulua tekee, ennusti Antti velikulta silmäkulmassaan ja sohi salaa päretikulla sängyn alle, josta kohta kuuluikin käheä kiekaisu. Sanoinhan minä, tämä riemastui.

Toiset purskahtivat nauruun.
– Pitänee vaihtaa soitto. Mies huomasi karstalle palaneen pä­reen. – Äidin on huomiseksi saatava martinlortti. Kertulla lienee jo vyyhtinsä kehrättynä? hän arveli. On, on se, tämä myönsi ja vetäen tytön syliinsä silitteli va­rovasti lapsen pellavaista päätä. – Teillä taitaa olla maltaat sau­nassa, hän jatkoi ikäänkuin ohimennen. – Olin huomaavinani savun nousevan.

Liina nyökkäsi myöntäen ja Kerttu alkoi lavertaa lapselle.
– Haukka lentää, liitää, laataa, kiitää, kaataa... hän lekutteli lapsen yllä avointa kättään uhitellen ja koppasi yhtäkkiä tyttöön tämän kiljahtaessa jännityksestä ja riemusta.
– Mies sinun pitäisi katsoa, Antti tokaisi seuraten hyväksy­västi kulmainsa alta leikkiä.
– Kenet minä? Kerttu hymähti torjuen.
– Ota Mikko, niin saat pirtin lakaisijan, toinen kiusoitteli vii­taten Rautelan isäntärengin lyhyyteen.

Kerttu punastui. Sanottiinkin väkivahvan Röynän Mikon salaa katselevan häntä, vaikka ei uskaltanutkaan lähestyä van­han rustitilan mahtavaa tytärtä.
– Mikolla on hartiat kuin riihen palkit. Kyllä vain hänen kä­sivarsillaan kelpaa soutaa, heräsi jo Liinakin.
– Niin, onhan hänellä haaratyyny ja minulla ryppyryijy, Kerttu käänsi asian leikiksi tarkoittaen haaratyynyllä Mi­kon housuja ja ryppyryijyllä omaa hamettaan.
– Kyllä Rautelan tyttärellä lääniä piisaa, Antti kumosi.
– Ja eiköhän lie sinulla parakin, koska lehmäsi niin lypsävät,
lisäsi Liina kateellisena.
– Olettepa te "paavillisia", Kerttu oli kauhistelevinaan.
– Mistä minä sellaisen olisin saanut?
– Ties häntä, mitä martaita ja mörköjä näin pimeällä kiertää. Sanotaan nummellakin nähdyn outoja liikkujia: ison, mus­tan miehen, Antti kertoi puoleksi tosissaan.

Kertun tummissa silmissä välähti ja hän laski tytön lattial­le. Maantieltä kuului hevosen kiivasta astuntaa, ja rattaiden ru­sahtelu jäätyneellä somerikolla kantautui hiljaiseen tupaan, jossa puhe oli jälleen vaiennut. Tuuli vain voivotteli puoliavoi­messa räppänässä.
– Pitäneekin lähteä, huomasi Kerttu ja nousi solmeillen lii­naansa. – Vilkaisen ohimennessäni mallassaunaa, hän lau­sui ja katosi sitten porstuan pimeään.
– Älä vain vihoita saunatonttua, näin kissaviikolla, Antti huusi ilvehtien hänen peräänsä ja ryhtyi jälleen veistämään häkkiä. – Komia tuo Kerttu, kuin kuningatar ikään.
– Niin on. Edestä ja takaa, tuhahti Liina tyytymättömänä rukkinsa yli.

Harmaa ikävyys salpasi ajatukset ja puheet. Ilta oli pimeä. Mutta ketterästi Kerttu samosi polkua, py­sähtyi hetkeksi porraspuulle ja tähyili maantietä. Etäämmällä, nummella, erottui tumma varjo nojailemassa veräjään. Kerttu läheni sitä hitaasti ja arastellen. Pian varjo hahmottuikin mie­heksi, joka huomasi hänet ja tuli kohti.
– Pääsithän sinä, tämä tervehti iloisesti.
– Kummituksia näkemään, nauroi Kerttu veikeänä ja kertoi Leppahossa kulkijasta kuulemansa. – Rupeaa jo arvelutta­maan, hän huoahti. – Mutta tule kuitenkin. Lupasin katsoa Leppahon mallassaunan.

Ja kiskoen miestä perässään, hän veti tämän mukanaan pois maantieltä pitkin tummaa, liukasta polkua kohti mustana häämöttävää taloryhmää. Leppahon sauna kyyhötti siellä pie­nenä ja ahdistettuna muutaman sylen päässä muista raken­nuksista. Tuuli oli yltymässä ja ujelteli katon repaleisissa tuo­hissa ajellen hirsien välistä verkalleen tunkeilevaa savua kohti torpan harmaita seinustoja. Matalan, nuijalautaisen oven puiset saranat narahtivat hei­dän kiivetessään yli korkean kynnyksen hämärään saunaan imelän lämmön tulvahtaessa heitä vastaan. Pesässä leimahtava liekki hehkutti punaisena katonrajassa leijuvaa harmaata savu­verhoa. Outo tulija oli kompastua oven suuhun heitettyyn pellava­loukkuun ja potkaisi sitä sadatellen. Kerttu helähti nauruun.
– Rengin loukku sanoo: saa, sen kun saa, mutta isännän: kaks' sattaa, tott' hättää, kaks' sattaa, tämä kiusoitteli, siep­pasi syliinsä ja painoi huulensa hänen suulleen.

Hiillos leimahti takassa palaneiden karstojen rusahtaessa kasaan, ja Kerttu silitteli miehen kuumia ohimoita. Silloin kuu­lui ulkoa askeleita. Joku läheni. Nopeasti he nousivat. Mies pu­disteli olkia takistaan ja nainen heitti hiillokselle tervaksia, jot­ka hulmahtaen syttyivät tuleen. Samassa ovi avautui verkalleen ja harteikas, lyhyenläntä, rohdinmekkoinen mies työntyi hitaasti sisään.
– Mikko! Mitä sinä täällä? kivahti Kerttu ja kohotti päätään.
– Tulinpahan vain mallassaunaan, tämä ilkkui ja tihruili tyt­töön.
– Sinä olet päissäsi, vainusi Kerttu.
– Kissaviikko! Mikko torjui jähmettyen samassa tuijottamaan vieraaseen.
– Anna hänen olla, tämä huitaisi kärsimättömänä. – Lähde­tään me.
– Kuka sinä olet? murisi Mikko hampaittensa takaa ja läheni uhkaavana.
– Älä tule! vieras kivahti väistäen syrjemmälle!

Tuli leimahti tervaksissa ja valaisi nurkkia.
– Kimalan herra! pääsi Mikolta ja hän vetäytyi ymmällään takaisin. Samassa hänen aivoissaan välähti ja hän tarttui mie­lettömänä nurkassa lojuvaan pellavaloukkuun. – Saatana!
– Mikko! parahti Kerttu ja syöksyi kauhistuneena häntä koh­den. Mutta ennenkuin hän ennätti tavoittaa miehen, sinko­si loukku hirvittävällä voimalla uunin kylkeen, pirstoutui palasiksi. Liekit hulmahtivat pesästä ja hehkuvia hiiliä tuis­ki permannolle, kipinät levisivät ja takertuivat kuiviin o1­kiin, jotka samassa leimahtivat palamaan. Tuli syöksähti mustuneille lauteille, räsähti rutikuivassa välikatossa ja hy­pähti suhahtaen mallasparvelle.
– Jumalani! huusi Kerttu peittäen kauhistuneena kasvonsa.

Mutta aivan rauhallisena kopea Kimalan herra tarttui kum­paakin käsipuolesta ja työnsi heidät ulos rämäyttäen oven pe­rässään salpaan. Sinä yönä paloi Leppahon torppa.

Suvella tiedettiin kertoa synnillisen Kertun etsineen synty­mäsijaa lapselleen kosken edustalla olevasta salosta, humise­van kuusen verhoavien oksien alta. Sieltä heidät oli löydetty, salaman surmaamina. Kerttu lastaan sylissään suojaten. Mutta Leppahon paitaressusta tuntui joulukirkossa aivan siltä kuin alttaritaulun pyhä äiti olisikin ollut Rautelan Kerttu!

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1957
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003



Uutena jouluna tanssittiin
pappilassa


Ennenvanhaan oli joulun seutu Somerolla, kuten muuallakin Lounais-Hämeessä, juhlien ja kestitysten aikaa. Varsinkin kartanoiden ja läänien vallasväki oli kärkästä hyppäämään kirkkorekiinsä ajaakseen tiu'ut helisten läpi huurteisten metsien pitopaikasta toiseen. Niin vinkui sitten vuorollaan Sarapiston tai Mustalais-Ellun tulinen viulu Långssjön, Åvikin, Lahden, Kimalan ja muiden kartanoiden saleissa nuorien jalkojen uupumattomasti piirtäessä siroja kuvioita lattian honkaan. Ja monasti liukuivat hilpeät rekijonot hämärtyvässä illassa aina kappelin puolelle, Palikaisiin tai Wiikiin. Mutta uutena jouluna tanssittiin pappilassa. Se oli vanha, vuosikymmenien takainen tapa.

Niin tehtiin nytkin. Vaikka tiedettiin raihnaisen kirkkoherran sairastelleen syyssateilla ja uumoiltiin pappilan Helena-mamsselin kihlauksen Vanhalan nuoren herran kanssa olevan purkuvaiheessaan. Mutta kirkkoherra Randelin oli haluttu seuramies, ja lisäksi varmistivat Uudenkaupungin äveriäät kauppaporvarit sukulaispappilan merentakaisilla herkuilla jouluviikoksi.

Tapaa oli varjeltava, ja niin tuiskahti reki toisensa jälkeen pappilaan viettävälle kujalle, minne jo kajasteli talosta valaistujen ikkunoiden lämmin tuike. Tallimies oli pihalla, tarttui vikuroivien hevosten päitsiin, ohjat luovutettiin hänelle ja tulijat katsoivat hytistellen taloon, jossa pappilan väki oli eteisessä vieraitaan vastassa.

Tohinalla toivotettiin onnea alkavalle vuodelle ja kyseltiin edellisen illan tinojen kertomaa, herrat leikkiä laskien, naiset puoli vakavissaan. Se olikin kovin sopiva aihe kahvikuppien ääressä kehiteltäväksi ja keskustelu vireilikin pian puhtaantuoksuisissa huoneissa. Mutta vasta kun Kimalan touhukas Iida-emäntä leveänä ja välittömänä tupsahti vilkkaine tyttärineen eteiseen, oli kuin koko talo olisi kohahtanut elämään. Helmeilevä nauru tarttui ja tempasi toisetkin hilpeisiin uomiinsa. Ja kohta se helähti salistakin.

Kaikki olivat saapuneet. Vain Kimalan "vorsmestari" puuttui. Mutta hänhän olikin Nauheimissa terveyttään peräämässä.

Herrat siirtyivät hiljalleen isännän mukana kansliaan, jossa pappilan mamsselit, näpäkkä Helena ja sinisilmäinen Hilda, kaatoivat höyryävää vettä totilaseihin. Viluiset matkaajat katselivat sitä suu messingillä ja ryhmittyivät kohmeisia käsiään hieroskellen pöydän ympärille.

– Kertoivatko taiat suuriakin uutisia mamsseleille? huomioi kaikkien puolesta alati kohtelias luutnantti Gadolin talon tyttäret.
– Helenalla oli haalistunut langanpätkä kuppinsa alla, juorusi nuorempi viattomuuttaan.

Herrat vilkaisivat merkitsevästi toisiinsa.
Hildalla kun ei ollut sitäkään, puuskahti Helena takaisin ja kohta tytöt lennähtivät kikattaen nuorten hälisevään parveen.

Herrat maistoivat varovasti hörpitellen tulista juomaa ja pitkistä piipuista tupsahtelivat ensimmäiset siniharmaat haiut. Tarinakin alkoi jo veren lämmetessä kiertää.

– Kuvitelkaahan, kun meidän "konferfeijarimme", se häpeämätön nahjus, löysi kuppinsa alta mustan langan, niin mies kalpeni kuin olisi nostanut hirttotuomion, pilkkasi Luukkalan patruuna huoneitansa kiehkuroilla koristavaa maalaria, jonka sanottiin riutuvan hullussa rakkaudessaan talon tavoittamattomaan tyttäreen.
Katariina Packalenpa ei rohjennut edes tinanvaluun, hymähti kirkkoherra vaimoaan, joka todellakin kauhisteli enteitä isännän kuivan yskän hakattua syksyn mittaan yhä pahemmin.
– Toiselta puolen pitäisi kyllä etevämpien hillitä typerää taikauskoa, jota täällä on niin paljon, että se jo hipoo paavillisuutta, kirkkoherra vakavoitui kertoessaan havainnoistaan kansan parissa, sanoi kuitenkin eniten kummastelevansa sitä, että sivistyneissä kartanoissakin vavistaan kummituksia, joista ei ole muuta kuin vaivaa ja vahinkoa.

Pitäjän vallasväessä olikin arvostelun syytä. Sanottiinhan kalpean neidon, joka tarinan mukaan oli hirtetty vinnin kattopalkkeihin, näyttäytyvän Åvikissa, Lahdessa taas kolisteli Pitkä-Martti, Armfeltin karoliini, jonka väitettiin suutuspäissään syösseen lihapuodin parvelta varkaisiin yrittäneen torpparin murskaksi lattiaan.

Herrat vilkuilivat vaivautuneina. Eihän se nyt ollut niin pahaakaan, mutta sittenkin: Pitikö nyt kaikesta näin uutena jouluna muistuttaa! Keskustelukin rupesi laahaamaan, kun salista samassa kantautui lasien helinää. Sievät edeskäyvät olivat ilmestyneet sinne viinitarjottimineen ja kirkkoherra kiiruhti kohottamaan naisten mukana maljan alkavalle vuodelle.
– Voi taikauskosta joskus, olla hyötyäkin, puuttui Lahden kapteeni kirkkoherran sanoihin tämän poistuttua ja rykäisi merkitsevästi. Toiset höristivät heti odottaen.
– Herrathan tietävät, että forsmestari on saanut Kimalan omenat verrattoman mehukkaiksi ja samalla pitkäkyntiset puutarhaansa helpottamaan korjuuvaivoja, hän huomautti piippuaan karistaen.

Viime syksynä sattuivat tällaisen rohmuyön jälkeen vastaleivotut "tutentit", Avellan ja Werin, sinne vierailulle. Varkaus kuohutti tietysti forsmestaria kovasti ja hän uhkasi kylvää suolapanoksia seuraavana yönä tuntemattomien tunkeilijoiden takamuksiin. "Totinen" ilta venyi kuitenkin pitkään – mutta tehtäväänsä hän ei unohtanut, vaan paineli toisten lähtiessä puutarhaansa vartioon. Poikia jännitti väsyneen touhu ja uteliaina he jäivät piilosta seuraamaan sitä. Pitkään ja sisukkaasti tämä olikin kyykkinyt pensaiden takana. Mutta kun mitään ei kuulunut, niin yhtäkkiä mies nousi, painui vakavana yli tien ja katosi väentupaan, josta hän hetken kuluttua ilmestyi renki mukanaan.

Ja silloin pojat saivatkin nähdä jotakin erikoista: Forsmestari siirrätti sänkynsä puutarhaan, kömpi vuoteeseen, veti peitteen ylleen ja vaani mukavasti leväten pieluksen takaa omenavarkaita. Raikas yöilma rankaisi, ja pitkään ei mennyt ennenkuin sängystä kantautui tasainen kuorsaus. Pojat hiipivät luo ja yrittivät herättää nukkujaa. Turhaan. Uupunut ei hievahtanutkaan. Ties mistä näiden päähän silloin pälkähti kantaa sänky kaikkineen rantaan. Siellä he nostivat sen varovasti lautalle, irroittivat "lotjan" ja työnsivät sen sumuiselle järvelle, josta yhä kuului sama tasainen kuorsaus. Aamulla ukko heräsi Ryhdän rannasta, ihmetteli varmaan aikansa – ja kalppi sitten nolona kotiinsa ja lähetti rengin kiireesti noutamaan sängyn vannottaen tätä vaikenemaan kaikesta.

Kuitenkin oli joku nähnyt hänet eikä kestänyt kauaa, kun jo silmät seisoen kuiskailtiin kauheita: nyt Kimalassa vasta kummitteleekin. Viime yönäkin se kauhea Zidbeck oli lennättänyt vorsmestarin sänkyineen päivineen lautalle nin, että humaus vain kävi! – Ja nyt tulemmekin asian ytimeen! – Tämän jälkeen ei yksikään sielu enää uskaltautunut pimeän aikana Kimalan puutarhaan ja siitä lähtien siellä omenatkin säilyivät.

Tarina laukaisi tunnelman. Naurettiin taas oikein hytkyen. Ja kirkkoherrakin, joka kuuli saliin remakan, palasi uteliaana kyselemään hilpeyden syytä. Mutta sitäpä ei kerrottukaan kummituksien ahdistelijalle. Tarittiin sen sijaan muita.

Luukkalan isomaha Bolin tähyili kädet selän takana ikkunasta ja todeten pakkasen kiristyvän, täytti arastelleen kolmannen lasinsa huomaamatta lainkaan, että vierellä istuva Vanhalan nuori herra oli jo neljännessään, kun salissa alettiin näppäillä viulua vireeseen. Se oli Sarapisto. Ja kohta helähtivät kielet tuliseen pauhuun. Puhe vaikeni ja armot liikehtivät levottomina. Tanssin avaus oli vanhojen herrojen oikeus. Nämä tulivat, voittivat ja olivat tuskin ennättäneet läähättävinä ja hikeä pyyhkien takaisin piippujensa pariin, kun jo perässä hulmahti nuorten joukko riistäen kapteeni de Pontin mukanaan johtamaan franseesia.
– Avancez, rétirez! kajahti sieltä komentamaan tottuneen ääni. Rivit etenivät ja perääntyivät, hajosivat siroiksi kuvioiksi ja yltyivät välillä huimaan pyörteeseen.

Viuhkat havisivat pitkällä sohvalla kiihtymystä. Ja Luukkalan patruuna kulki levotonta tietään kylmää uhoavan ikkunan ja pöydällä höyryävän lasin väliä luoden isällisen huolestuneita katseita Vanhalan nuoreen herraan.

Sinä yönä jäätyi elohopea, sinä yönä tiedettiin Vanhalan nuoren herran ja pappilan Helena-mamsselin kihlauksen purkautuneen ja sinä yönä hirttäytyi Luukkalan konferfeijari hullussa rakkaudessaan.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1959
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003


Ponki järjestää

TARINAA VUOSISATAMME ALKUPUOLELTA



Vielä vuosisatamme alussa oli Ponki, Klaus de Pont va­rakas nuori mies, joka Pariisista palattuaan eleli taiteili­japiireissä Helsingissä. Mutta joulut hän vietti äitinsä luona Somerolla Långsjön kartanossa, minne tämä oli muutta­nut Koskelta solmittuaan miehensä kuoltua uuden avioliiton maanviljelysneuvos Sagulinin kanssa. Ponki oli hiljan ostanut Hellaksen valmistaman ensimmäi­sen flyygelin tukeakseen siten kotimaista teollisuutta ja kulje­tutti sen suurella vaivalla joululahjanaan Långsjöhön.


Klaus de Pontin äidin,
Edit Sagulinin, 75-vuotisjuttu.

Somero 24.6.1938



Mutta tällä kertaa hänellä ei ollut onnea. Maanviljelysneu­vos katsoi "mööpelin" liian tilaa vieväksi saliin, jossa jo ennes­tään oli piano ja niinpä se siirrettiin vinnille, missä se sai virua, kunnes se lopulta tuhoutui Långsjön kartanon palossa.

Tieten­kin siirto harmitti Ponkia, joka oli toivonut lahjastaan jonkin­laista "sensaatiota", vaikka hän suhtautuikin asiaan tavanmu­kaisella tyyneydellä. Mutta vielä pahempaa oli tulossa. Ponkin silmät olivat jo kaupungissa alkaneet kirvellä ja nyt ilmestyi mustia läikkiä näkökenttään. Kohta hänen oli vaikeata lukea. Eikä aikaakaan, niin lääkäri oli kutsuttava taloon. Tämä tutki Ponkin kirjoitti lääkkeet ja määräsi potilaan puolipimeään huoneeseen, josta hän ei saisi poistua ainakaan pariin viik­koon. Ja tämä tapahtui juuri joulun kynnyksellä. Niin olivat juhlat hänen osaltaan pilalla. Hän tiesi Långsjön salin hehkuvan valomerenä ja kukilla koristellun juhlapöydän notkuvan herkkuja, jopa viinirypä­leitäkin, omassa kasvihuoneessa kypsytettyjä, ja hän kuuli kut­sujen saapuvan Åvikista, Lahdesta ja muista kartanoista, joissa kynttilät loistelivat ja pitopöydät kilpailivat upeudessa. Mutta Ponki kierteli vain kuin kahlehdittu peto puolipi­meässä huoneessaan, jonne juoru toisensa jälkeen kantautui är­syttävänä.

Paraneminen alkoi kuitenkin edistyä ja tuskin oli määräaika kulunut umpeen, kun hän yllätyksekseen huomasi näkönsä palautuvan ennalleen. Mutta silloin olivat jo joulut ohi. Se harmitti. Levottomana hän siirtyi huoneesta toiseen. Samoihin aikoihin maanviljelysneuvos lähetti agronoomi Johanssonin Oinasjärvelle Rauhankallioon jotakin tärkeätä asi­aa toimittamaan. Mutta valitettavasti ei isäntä ollut kotosalla.

Sensijaan oli neiti Rauhankallio, talon ainoa tytär, kutsunut he­ti tulijan sisään ja tarjonnut hänelle kahvia. Johansson, joka oli vielä varsin nuori ja kovin ujo, erittäinkin naisseurassa, oli hämmentynyt niin, että oli polttanut kielensä. Ja siinä hötäkäs­sä hän oli luopunut koko asiastaan ja palannut tyhjin toimin Långsjöhön. Mutta maanviljelysneuvos oli vaativa mies. Asiat oli hoidettava. Ja niin matkasi Johansson sinne seuraavana päi­vänä uudelleen. Ja tällä kertaa oli onni myötä. Isäntä itse oli häntä vastassa. Agronoomi Johansson oli tot­tunut asioimaan miesten kanssa ja neiti Rauhankalliokin, joka emännöi heitä, oli jo ikäänkuin vanha tuttu. Ja niin asiat luisti­vat.

Tyytyväisenä hän palasi matkaltaan ja kehaisten neiti Rau­hankallion taitavuutta, hän kertoi Ponkillekin käynneistään. Silloin Ponkin aivoissa välähti. Mielikuva liittyi toiseen. Neiti Rauhankallio oli varakas, suuren talon perijätär ja tiettävästi vapaa. Johansson taas agro­noomi ja Rauhankallio oli syksystä alkaen ilmoitellut tilanhoi­tajaa. Eikö tässä olisi nyt sopiva ratkaisu. Kihlajaiset. Sitäpaitsi oli Ponkin itsekin saatava jotain korviketta pilalle menneelle joululleen.

Vesi herahti Ponkin kielelle. Jostain merkillisestä päähänpinttymästä hänen oli ruvennut tekemään mielensä rommitotia. Ehkäpä Rauhankallio voisi sen tarjota. Ja aivan kuin kohtalon oikusta sai maanviljelysneuvos Sa­gulin kutsun Helsingissä pidettävään kokoukseen, jossa hän viipyisi muutamia päiviä. Ponki oli hypähtää riemusta. Nyt hänellä oli aikaa toimia.

Ja tuskin oli maanviljelysneuvoksen reki kaartanut tienkatvee­seen, kun puhelinlangat jo kuumenivat. Ensin Ponki soitti Rauhankallioon, tavoitti isännän, puhui ummet ja lammet ja vihjasi, että Johansson olisi mahdollisesti halukas ryhtymään tilanhoitajaksi kunhan asioista sovittaisiin lisäten lopuksi, että hän samalla kosisikin neiti Rauhankalliota, tämä kun oli tehnyt häneen niin syvän vaikutuksen. Se ei hievauttanutkaan isäntää.

Sen sijaan tilanhoitajakysy­mys kiinnosti häntä ilmeisen huomattavasti. Ponki huomasi sen ja keskustelu jatkui. Eikä aikaakaan niin hän jo sai taivutetuksi Rauhankallion järjestämään seuraavaksi illaksi pidot, joihin hän lupautui kut­sumaan todistajat ja jolloin asioista sovittaisiin tarkemmin.
– Olisi ehkä eduksi, jos voisit tarjota rommituutingit, Ponki lopuksi ehdotti. – Se kun on pakkasella Johanssonin juo­maa.

Rauhankallio puolestaan ei välittänyt siitä vähääkään, mut­ta tilanhoitajakysymys oli tärkeä ja sen vuoksi oli tingittävä. Kohta soivat puhelimet Åvikissa, Lahdessa ja Hirsjärvellä. Ja Ponki kertoi odotettavissa olevasta agronoomi Johanssonin ja neiti Rauhankallion kihlautumisesta. Se oli kuin pommi. Sä­hinä vain kuului kun siitä puhuttiin. Ja tietenkin kaikkialta lu­vattiin tulla. Lopuksi Ponki kutsui mistään tietämättömän Jo­hanssonin luokseen ja kertoen Rauhankallion kutsuneen hei­dät luokseen illallisille pyysi häntä ojentamaan vieraiden puo­lesta neidille kukkavihkon.
– Sinä kun tunnet hänet parhaiten, hän perusteli kantaansa.
Toinen oli kuin puulla päähän lyöty.
– Ja kuule, meille tarjotaan siellä rommia.
– Siitä minä en ainakaan välitä, torjui Johansson.
– Ethän sinä voi kieltäytyä. Se on Rauhankallion mielijuomaa. Ja sinä tiedät, mitä kohteliaisuus isäntää kohtaan vaatii. Agronoomi Johansson alistui.

Seuraavana iltana reet yhtyivät jonoksi. Johansson ja Ponki ajoivat yhdessä, Åvikin tallin luona odottivat Helmi ja August Haggren, Lahden lehtikujan päässä liittyi riviin Ossi de Pont nuoren Martta rouvansa kanssa ja Viikin tienhaarassa oli suit­sissa Eklund, joka oli ottanut taloudenhoitajattarensa Thean vierelleen rekeen.




Niin saavuttiin Rauhankallioon, jossa isäntä oli portailla vieraitaan vastassa. Hevoset luovutettiin tallimiehelle ja kyl­mästä väristen kiiruhdettiin sisään. Heti eteisessä agronoomi Johansson punastellen luovutti kukat yllättyneelle neiti Rauhankalliolle. Rouvat iskivät mer­kitsevästi silmää ja agronoomi yritti mumista jotakin, josta ku­kaan ei saanut niin hituistakaan selvää. Iloisina ja odottavina istuuduttiin kahvipöydän ääreen.

Ilta alkoi kulua, jännitys kohosi tunti turmilta, mutta mi­tään ei tapahtunut. Illallisen jälkeen tuotiin herroille totivehkeet, mutta siitä huolimatta seurustelu jatkui yhä aivan tavalliseen tyyliin. Rau­hankallio alkoi jo käydä levottomaksi. Rouvatkin loivat her­mostuneina odottavia silmäyksiä agronoomi Johanssoniin, jo­ka ei ollut kuin mistään tietääkseenkään. Korjasi vain solmio­taan.
– Kaada hänelle lisää, kuiskasi Ponki Rauhankalliolle.
– Hän on niin toivottoman ujo ja otti samalla aimo lurauksen omaankin lasiinsa.

Hetken kuluttua täytettiin Johanssonin lasi taas. Mutta, hän kävi vain hiljaisemmaksi. Ponki sen sijaan oli elementissään. Hän suorastaan hehkui. Toiset taas eivät tienneet kuinka olla. Jokin erehdys tässä oli täytynyt tapahtua, he ymmärsivät. Mieliala laski. Ja kun vieraat lopulta kyllästyttyään odottamaan lähtivät, oli tunnelma varsin sekava. Vain Ponki oli tyyty­väinen. Olihan hän sittenkin saanut joulun. Ja rommituutin­keja.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1964
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003




Kadonnut sulhasmies

TORSTEN HELSINGIUKSEN MUISTELMAN
MUKAAN

Elettiin tammikuuta 1870-luvulla. Rautatietä riitti silloin vain Helsingistä Hämeenlinnaan. Muualla sen sijaan ajettiin talviteitä kievarista toiseen. Lahden kaupunkikin oli vielä eräs Hollolan kylä, jonka kujia tosin taittoivat jo tällöin tiheään matkaajien reet. Kooltaankin se oli paljoa huomatta­vampi kuin esimerkiksi Someron Lahti. Mutta sinä Kallen päivänä oli Someron Lahdessa oikeata vilskettä. Kartanossa valmistauduttiin häihin. Lääninkanslisti Arvid Mannström oli heti saatuaan Urjalan nimismiespiirin kosinut salaneuvoksetar de Pontin kasvattity­tärtä Ulla Erikaa. Häät oli määrätty salaneuvoksettaren mies­vainajan Karlin nimipäiväksi ja pitäjän arvohenkilöt saivat hy­vissä ajoin kutsukortin, jossa heitä pyydettiin läsnäolollaan "kunnioittamaan kasvattityttäreni Ulla Erikan ja nimismies Ar­vid Mannströmin vihkiäisiä Lahden kartanossa Somerolla tu­levan tammikuun 28 p:nä".

Vihkimisen piti tapahtua klo 18 ja jo tuntia ennen kiertyi re­ki toisensa jälkeen kartanon koivukujaan. Kuistin edessä luo­vutettiin hevoset tallimiehille ja juhlapukuiset vieraat nousivat kartanoon, jossa salaneuvoksetar salissa toivotti heidät terve­tulleiksi. Hetkisen liikehdittiin edes takaisin ja sulateltiin koh­meisia jäseniä. Mutta kohta asettuivat" armot" seinänvierusto­jen pitkille sohville, herrat pitivät heille seuraa ja jännittyneinä alettiin odottaa toimituksen alkua.

Tunnelmaan tuli kuitenkin heti hämminkiä, kun yllättäen saatiin tietää, että sulhanen ei ollut vielä saapunut taloon. Kaappikello heläytti kuusi lyönti­ään. Kaikki oli valmista. Morsian odotti puettuna kamarissaan, rovasti keskittyi tehtäväänsä sormi käsikirjan välissä ja muste­ri hapuili flyygelin ääressä häämarssin viimeisiä tahteja. Vain sulhanen puuttui. Se oli käsittämätöntä. Tosin hän asui vielä Hämeenlinnassa, 70 km:n päässä, mutta keli oli kohtalainen ja lisäksi hän oli vakuuttanut saapuvansa hyvissä ajoin.



Aikaa kului. Salaneuvoksetar kiersi levottomana ryhmästä toiseen. Kireys tiheni ja punaisia laikkuja alkoi ilmestyä emän­nän kaulalle, kunnes hän ei enää kestänyt odotusta vaan siirtyi keittiöön, josta kohta kannettiin vieraille teetä. Vähää myö­hemmin ilmestyi naisille viiniä. Ja kun samaan aikaan tuotiin herroillekin "förmaakiin" totitarjotin, riisui rovasti liperinsä ja siirtyi heidän pariinsa. Mutta salissa odotettiin yhä. Ja milloin vain ovi kävi, kääntyivät" armojen" päät heti sinne. Mutta tur­haan. Ja niin tuijotettiin pettyneinä kristallikruunun alla käyt­tämättöminä lojuvia morsiustyynyjä.

Salaneuvoksetar vaelsi hermostuksissaan huoneesta toi­seen. Milloin häntä raivostutti taloa kohdannut häväistys, mil­loin taas hänen ajatuksiansa katkeroittivat keittiössä jäähtyvät juhlaruuat. Ja äkeissään hän heitteli ovia. Mutta morsian sen si­jaan itki päänsärkyisenä upeasti sijatun aviovuoteen ääressä uskaltamatta edes istuutua peljätessään hääasunsa rypistyvän.

Oli jo ohitettu illallisaika, kun vieraat vihdoin alkoivat kuiskailla keskenään. Huomaamattomasti siirtyi yksi toisensa jälkeen eteiseen, pukeutui siellä ja häipyi mitään sanomatta kartanosta. Sillä kukaan ei hennonut hyvästelyllään raskauttaa jo epätoivoon vaipunutta salaneuvoksetarta. Vanha nimismies, joka asui virkatalossaan Saaressa, vain virstan verran kirkolle päin, ryhtyi heti kotia tultuaan illasta­maan ja pohdiskeli vaimonsa kanssa totilasin ääressä tilannet­ta.
– Kuulitko miten salaneuvoksetar heitteli ovia? hän kysyi ja hymähti itsekseen.
– Ne olivat vain paukkupanoksia. Mut­ta anoppi on kuin liikekannalle pantu sotajoukko. Ja auta armias, kun Arvid ilmestyy! Silloin ammutaankin kovilla.

Tuskin hän oli ennättänyt tämän sanoa, kun ovelle kolkutettiin ja turkkeihin kietoutunut vieras rämpi sisään.
– Siunat­koon! parahti nimismiehen rouva. Siinä oli kaivattu sulhanen! Kurjana ja kalpeana.
– Anteeksi, tämä sopersi. – Olen matkalla kievariin. Mutta kun näin ikkunasta valkeata, niin rohkenin poiketa sisään kuullakseni jotakin ... häistäni.

Nimismies katsahti häneen pitkään. Tulija näytti niin surkealta, että hänen tuli sääli. Ja niin mies kutsuttiin taloon. Tus­kaisena hän vääntelehti tuolillaan kuunnellessaan häätari­naansa, joka ei selvityksekseen kaivannut montaakaan sanaa.
– Mitä minä nyt teen? hän haroi epätoivoisena hiuksiaan.
– Etkö sinä voisi jotenkin auttaa, puhua anopin kanssa? Mi­nä en uskalla edes näyttäytyä hänelle.
– Ja minun siis pitäisi toimia jonkinlaisena ukkosenjohdatti­mena ja selvittää sinun rötöksesi?
– Niin juuri. Sillä sinuun hän luottaa. Ja siksi minä rukoilen sinua: Lupaathan tehdä jotakin puolestani.
– Ehkä. Mutta sitä ennen sinun on kerrottava minulle vai­heesi ja peittelemättä. Vasta sen perusteella teen päätökse­ni.
– Minä vannon!
– No niin. Anna kuulua!
– Olin eilen toimessani viimeiseen asti ja illalla minulle järjestettiin poikamieskekkerit, jolloin – tottumaton kun olen väkeviin – tulin maistaneeksi liikaa. Sain uusia "veljiä" ja "setiä". Ja jokaisen kanssa oli kilistettävä erikseen. Välillä tyhjennettiin lasit morsiameni kunniaksi. Ja kun sitten yri­tin lähteä, nimittivät" sedät" minua seuranpetturiksi ja vaa­tivat jäämään enkä minä voinut pahoittaa isäntieni mieltä. Niin viivyin ja viivyin. Arvostelukykyni sammui. Eikä mi­nulla ole edes aavistustakaan siitä, koska lähdin. Muistan vain, miten minut sullottiin rekeen ja joku murisi Lahdesta. Ulkona oli pilkkopimeätä. Minua väsytti ja suljin silmäni. Kun jälleen havahduin, oli ajomies vaihtunut. Olin siis nuk­kuessani sivuuttanut ensimmäisen kievarin ja tulossa toi­seen. Häät väikkyivät mielessäni ja riemukseni sain kuskil­tani tietää, että kolmisenkymmentä kilometriä oli jo taitet­tu. Tyytyväisenä saavuin kestikievariin, maksoin kyydin ja katsoin kelloa. Se näytti kuutta.
– Rengon mäet ovat nyt takana, joten tie on tästä lähtien ta­saisempaa! Totesin isännälle, joka katsahti minuun kuin tokkuraiseen ikään. Sen jälkeen ryhdyimme keskustele­maan matkan jatkamisesta. Ja silloin minulle yhtäkkiä sel­visi, että olinkin koko yön ajanut kohti Hollolan Lahtea en­kä Someroa, siis aivan päinvastaiseen suuntaan. Voit käsit­tää kauhistukseni. Onneksi minulla sentään oli aikaa. Mut­ta valitettavasti olivat kievarin hevoset ajossa ja kestäisi vielä kotvasen ennenkuin ensimmäinen palaisi. Minut oh­jattiin siksi ajaksi vierashuoneeseen lepäämään. Heittäy­dyin pitkäkseni vuoteelle ja ... nukahdin. Herätessäni näyt­ti kello yhä kuutta. Ymmärsin sen pysähtyneen ja kapsah­din pelästyneenä pystyyn. Riensin tupaan. Päivä oli jo puo­lessa. Häitteni alkuun oli enää vain viisi tuntia ja edessä yli sadan kilometrin taival! Nyt tuli kievarissa kiire. Mutta mitä se enää auttoi. Minun oli mahdotonta ennättää ajoissa. Siitä huolimatta ajoin kuin puolihullu. Tuskan hiki valui otsaltani, vaikka jäätävä viima piiskasikin kasvoja. Ja tässä sitä nyt ollaan!
– Surkea juttu, myönsi nimismies. – Mutta ei sentään niin raskauttava kuin miltä ensin kuulosti. Otahan lasi eteesi niin mietitään, mitä olisi tehtävissä.
– En, parahti sulhasmies. – Ei pisaraakaan. Mutta mielelläni minä söisin.

Niin tapahtui.

Aamulla tiesi koko kylä, että sulhanen oli saapunut. Siitä oli nimismiehen sisäkkö pitänyt huolen. Tiedettiinpä jopa hänen ajaneen erehdyksessä yön halki Hollolan Lahteen. Yksi syytti pimeyttä, toinen juopumusta. Jo­ku arveli hänen olleen siinä kunnossa, että oli luullut nimis­miehen puustellia kievariksi. Sana on jalkava. Se ylti varsin pian salaneuvoksettarenkin korviin. Ja kuin naarasleijona tämä kulki saleissaan samaan ai­kaan kun vanha nimismies, joka oli jo ennättänyt pistäytyä pappilassa, sonnustautui paraatiasuunsa. Eikä kulunut pit­kään ennenkuin hän jo tervehti salaneuvoksetarta, joka pyysi häntä istuutumaan.
– Ei tällä kertaa. Nyt haluaisin vain sanoa pari sanaa sulha­sen puolesta.
– Sitä herraa minä en enää siedä silmieni edessä!
– Hän on aivan samaa mieltä. Ja siksi juuri hän pyysikin minua puolestaan esittämään nöyrän anteeksipyynnön. Hän ei odota vastausta, mutta katsoo kuitenkin kunnianmiehe­nä tämän velvollisuudekseen.
– Kuinka kunnianmies voi niin häväistä morsiantaan ja koko taloa?
– Siihen vastaaminen ei kuulu tehtäviini. Mutta omasta puo­lestani sanoisin, että hänen onnettomuuteensa on kolme perussyytä: Ensiksikin hänen raittiutensa, toiseksi hänen hyvä kasvatuksensa ja kolmanneksi hänen palvelusalttiutensa.
– Mitä ihmettä? salaneuvoksetar räpytteli hämmentyneenä.
– Näin kuitenkin on, vakuutti vanha nimismies. – Jos hän olisi ollut tottunut väkijuomiin, hän olisi osannut niitä va­roa. Jos hän olisi ollut huonommin kasvatettu, hän ei olisi huomaavaisena kuunnellut vanhempia herroja, vaan lähte­nyt kekkereistä ajoissa heidän pyynnöistään huolimatta. Ja ellei hän olisi ollut niin velvollisuudentuntoinen, hän ei oli­si työskennellyt viimeiseen asti, vaan ottanut lomaa niin, että kekkerit olisi voitu järjestää aikaisemmin..
– Onpa ennen kuulumatonta, että mies häpäisee liioitellun kunniallisuuden vuoksi sekä itsensä että muut.
– Valitettavasti on näin kuitenkin tapahtunut, nimismies ku­marsi ja siirtyi sitten morsiamen viereen, joka oli koko ajan istunut sohvalla ja itkien kuunnellut. heitä. – Rohkeutta tyt­töseni! hän lohdutti. – Jos tämä olisi sattunut jollekin hult­tiolle, niin olisin ensimmäisenä häntä tuomitsemassa, mut­ta kun se tapahtuu niin kunnolliselle miehelle kuin sulha­sellesi, niin ei voi muuta kuin valittaa nurjaa kohtaloa. Kek­kereiden järjestäjät ovat syypäitä tapahtuneeseen eikä suin­kaan sulhasesi.

Morsian lakkasi nyyhkyttämästä ja katsahti kiitollisena nimismieheen, joka veti taskustaan huolellisesti taitetun paperin. Tässä on onnittelukirjelmä, joka minun oli määrä lukea häissäsi. Sen ovat allekirjoittaneet kaikki lääninhallituksen vir­kamiehet. Ja katso! Tähän on maaherra omakätisesti lisännyt: Kiitän tunnollista ja taitavaa virkamiestä ja toivotan onnea nuorelle parille nimismiespiirissä, joka on läänini suurimpia. – Mitä sanot?

Morsiamen silmät alkoivat loistaa, mutta salaneuvoksetar huokasi.
– Ja nyt hän on tärvellyt kaiken menettämällä luottamukseni!

Nimismies ei ollut kuulevinaan.




– Tulen juuri pappilasta, hän jatkoi. – Keskustelin siellä rovastin kanssa ja hän oli kanssani samaa mieltä siitä, että kommelluksen perimmäinen syy ei ollut Arvidin, vaan kekkerien järjestäjien. Sitä paitsi se ei ollut hänen mieles­tään mikään korjaamaton hairahdus.
– Sanoiko rovasti todella niin? salaneuvoksetar hätkähti.
– Sanoi, nimismies kumarsi. – Ja kruununvouti, joka sattu­malta oli pappilassa, vakuutti omasta puolestaan, että vaik­ka Arvid olisi myöhästynyt kokonaisen vuorokauden, se ei olisi järkyttänyt sitä hyvää käsitystä, mikä hänellä on miehestä.
– Mitä minä kuulenkaan! pääsi salaneuvoksettarelta.
– Ja siksi sovinkin alustavasti rovastin kanssa siitä, että hän suorittaa tänään vihkimisen pappilassa, mikäli sinä siihen suostut. Mutta siitä on heti ilmoitettava hänelle ja siksi kysynkin, tuletko sinä sinne kruunu ja huntu ylläsi.
– Tulen, kuiskasi tyttö varmana.
– Hyvä! Ja samalla pyydän omasta ja vaimoni puolesta nuor­ta paria vihkimisen jälkeen meille hääaterialle. Sinullahan on kai jo kaikki valmiina lähtöä varten?

Morsian nyökkäsi purskahtaen samalla itkuun. Mutta nyt salaneuvoksetar jo kuohahti.
– Työnnetäänkö minut noin vain kylmästi syrjään? Ei ikinä! Vasikanpaisti on koskematon ja vaivalla vatkattu jälkiruo­ka valmiina maljoissa.

Hän tuskin huomasi, miten nimismies nousi ja vetäen kyynelehtivän tytön luokseen, sulki hänet syliinsä. Vielä kunnioittava kumarrus salaneuvoksettarelle, ja nimismies poistui suorana ja voitollisena. Linnoitus oli antautunut.

Mutta tuskin ovi oli sulkeutunut hänen perässään, kun sa­laneuvoksettarelle tuli kiire. Keittäjätär kutsuttiin hänen luok­seen. Uudet ohjeet annettiin päivällisiä varten. Sisäkkö sai huo­lekseen hankkia soittajat. Koko kartano havahtui touhuun. Val­koesiliinaiset palvelijattaret kiisivät edes takaisin. Lähettejä riensi itään ja länteen kutsumaan uudelleen kaikki eiliset vie­raat hääpäivällisille kartanoon. Ja kutsua seurattiin.

Päivällinen oli ylen juhlava. Puheet seurasivat toisiaan, sulhasta ylistettiin ja nyt keksittiin syyttää ajomiestä, joka oli vie­nyt hänet väärään suuntaan, ottamatta huomioon, että Hä­meenlinnassa tunnettiin paremmin Hollolan Lahti 29:ne taloi­neen kuin Somero. Tanssin alettua asettuivat vanhat herrat "förmaakiin" toti­lasiensa ääreen. Siellä rovasti ei malttanut olla utelematta ni­mismieheltä, millä ihmeen juonella hän oli saanut käännyte­tyksi salaneuvoksettaren pään.
– Katsohan, kun kyseessä on hyökkäys linnoitusta vastaan, jonka nimi on NAINEN, ovat keinot jo aikoja sitten keksi­tyt. Ensiksikin pitää aina osoittaa mitä suurinta kohteliai­suutta ja arvonantoa. Muut voivat pitää sitä naurettavana, mutta hyökkäyksen kohde ei koskaan. Toiseksi tulee hänel­le selvästi vihjaista – mutta ei missään nimessä suorin sa­noin – että hänestä tai hänen päätöksistään ei olla lainkaan riippuvaisia. Ja kolmanneksi: Koskaan ei saa käyttää muita ammuksia kuin kohteliaisuuksia ja imartelua! Kiistelemään ei sen sijaan kannata milloinkaan antautua. Sillä jos todistat minkä asian tahansa niin selväksi, että sitä ei voi kumota, niin nainen kuitenkin sanoo: Niin, niin, mutta minun mie­lestäni...! Ja siinä sitä sitten ollaan. Sillä tuskin edes yksi kymmenestä naisesta kykenee todella erittelemään syitä ja vastasyitä.
– Sinä liioittelet, rovasti pudisti epäilevänä päätään.
– No sanotaan sitten yksi sadasta, nauroi nimismies.

KAARLO MERIMAA
Lounais-Hämeen Joulu 1967
Julkaistu teoksessa 'Kimalan kartanon tarinoita',
toim. Ilkka ja Erkki Merimaa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto/
Nuorten työkoti Helsa, Helsinki 2003

Sivun alkuun Takaisin alkuun

Ramsayt Avellanit Åvikin Zidbeck Kimalan historiaa Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Muuta Kimalasta Unelmapuutarhat Puutarhalinkkejä

Konsinien kirjasto

Oskar Konsinin käsialalla
kirjoitetun luettelon mukaan
kartanossa oli 1800-luvun
puolivälissä parisensataa
nidettä käsittävä kirjasto.

Kirjasto oli ryhmitelty seuraaviin
alaluokkiin:


"Landtbruk"
"Mathematik"
"Juridik"
"Språk och vetenskaper"
"Diverse"
"Teologiska"

"Natur vetenskaper"
"Jagt och Fångst"
"Skogs vetenskaper"

Landtbruk


1. Landthushållning
2. Boskapsskötsel
3. Potaters avvändning
4. Indebeton Mossars odling
5. Antell, Linkulturen

6. Hushålls undrrättelser 1801
7. Kjöllerfeldt, Landthushållning
8. Wahlström, Dufvor och kaniner
9. Landthushållning 1844
10. Biskötsel

11. Kreaturs gödning
12. Tennuecker, Håstläkare
13. Hästgubben
14. Boskapskötsel
15. Fårgubben(?)

16. Hönskötsel
17. Finkenberg, Rön(?) att gamla märker hålla streck
18. Lyhykäinen tieto ajankulusta
19. Om Gåss & ankor
20. Noring, Husdjurskötsel

21. Gadolin, Åkerbruksmethoderne
22. Wallensteen, Saltpetters kokning
23. Mahn? - Råd & Hushållsregler
24. Salander, Gårds Fogden(?)
25. Abilgaard, Häst & boskaps läkaren

26. Schneider, Boskapens gödning
27. Mills, Den skickliga stallmästaren
28. Bückner, Ängskötseln
29. Hoving, Svenska Landtbruket

Mathematik






Euclidis Elementa eller grundeliga inledning
till Geometrien på svenska språket utgifne
af Mårten Strömer, Upsala 1753. 387 s.
Omistus H. Konsin.
Someron kaupunginkirjastolle lahjoittaneet
8.6.1991 Leo Suvenmaan tyttäret Aino Uotila ja
Irmeli Saarinen

Kaikki nettisivujeni vanhat Kimala-dokumentit ovat peräisin Leo Suvenmaan jäämistöstä.


30. 1. Euclidis elementen
31. 2. Nerman, Afvägning
32. 3. Heikel, Geometri
33. 4. Schultén, Astronomi
34. 5. Langensköld, Logaritmer

35. 6. Schultén, Logaritm. Tabeller
36. 7. Bergroth, Algebra
37. 8 Nervander, Aritmetik
38. 9. Alreik(?), Landtmäteri
39. 10. Nyström, Stereometri

Juridik



40. 1. 1734 års lag
41. 2. Lundeqvist, Juridisk handbok
42. 3. Stellander, Formulärer
43. 4. Den Unge Juristen
44. 5. Skogsförsord. af 9. Sept. 1851

45. 6. Instruktion af 13 Maj 1859

Språk och vetenskaper


46. 1. Adlerbeth. (vig?)
47. 2. Helenius, Sanakirja
48. 3. Caesar
49. 4. Ciceros orationer
50. 5. Tacitus




51. 6. Horatius
52. 7. Sallustius
53. 8. Akiander, Rysk grammatik
54. 9. Rossii Retorica
55. 10. Liljus(?), Lukemisto

56. 11. Eurén, Finsk gramm.
57. 12. Svedbom, Tysk Läsebok
58. 13. Anabasis
59. 14. Lange, Grekisk gram.
60. 15. Geaelius, (Estlander), Hebrisk gram.







Christophori Cellarii Latinitatis probatae & exercitae LIBER MEMORIALIS naturali ordine dispositus Cum Indice necessario in usum Sueticae Juventutis translatus. Atque Sueciae Gymnasiorum Dnis Rectoribus dedicatus.
ex Typographia BUR CHARDIANA. Hic Liber impressus Anno 1699. d. 29. Junii.
Someron kaupunginkirjasto




61. 16. Knorring, Gamla Finland
62. 17. Baranoffski, Boksvadsträ? och ordbok
63. 18. De små geograferne
64. 19. Esopus, Franska fabler
65. 20. Filen, Svensk grammatik

66. 21. Bergenheim, Historia
67. 22. Pyts?, Nyare historie
68. 23. Wikfors, Tyskt & Svenskt Lexicon
69. 24. Lindblom, Lat & Sv. lexicon
70. 25. Sahlstedt, Sv. & Lath. lexicon

71. 26. Meurman, Sv. & Ryskt. lex.
72. 27. Wulf, Grek & Lat. Lexicon
73. 28. Ficklexicon
74. 29. Baranoffski, Rysk. föreskrift
75. 30. Halsten, Lärobok i Hist & Geogr.

76. 31. Palmblad, Geogr.
77. 32. Cornelius Kramer, Parlement
78. 33. Afzelius?, Logik
79. 34. Heikels knoppar
80. 35. Streling?, Lat. grammatik

81. 36. Forsman, Lat. grammatik
82. 37. Gedike?, Läsebok
83. 38. Jonchere?, Franskt & sv. lexicon
84. 39. Guinchard?, Fransk grammatik
85. 40. Halsten, Geografi

86. 41. Stielers Atlas
87. 42. Walsten, Ny Historia och Geografi
88. 43. Grot, Rysk Läsebok
89. 44. Gotlund, Otava?
90. 45 2 delar Rysk grammatik

Diverse


91. 1. Arndts?, Foglars uppstoppning
92. 2. Stockholms karta
93. 3. Fyrt???/Tyst???
94. 4. Drömmebok
95. 5. Malmström, Dikter

96. 6. O..seus?, Dikter
97. 7. 1823 års Matrikel
98. 8. Kalender af år 1841
99. 9. Kalender af år 1843
100. 10. Kalender af år 1850

101. 11. Personers namn i almanacken
102. 12. Orbis pictus
103. 13. Väinämöiset 1 del
104. 14. Klimalologiska observationer
105. 15. Lundell, Latinska sånger

106. 16. Sjelfbefäckelsen m.m.
107. 17. Prilander, Veneriska sjukdom
108. 18. Pippingsköld, Veneriska sjukdom
109. 19. Perman, Blomstervexter
110. 20. Raspalls?, Djur och Vext Läkebok

111. 21. Wallden, Wattenläkaren
112. 22. Wallden, Tandläkaren
113. 23. ögonråd?

Teologiska







114. 1. Lindblom, Kateches
115. 2. Nordbäck, Teologi
116. 3. Anjou, Kyrkohist.
117. 4. Nya testamentet
118. 5. Uusi testamentti


Kreikankielinen Uusi Testamentti,
Novum Testamentum vuodelta 1758.
Omistuskirjoitus H. Konsin.
Teoksen ovat lahjoittaneet kotiseutu-
mies "Leo Suvenmaan jäämistön huuto-
kauppapäivänä 8.6.1991 hänen tyttärensä
Aino Uotila ja Irmeli Saarinen isänsä
kirjastosta allekirjoittaneelle [koti-
seutuneuvos Tapio Horila] 19 itse valit-
semaani vanhaa kirjaa, jotka tullaan
luovuttamaan Someron kunnan kirjastolle
'Leo Suvenmaan jälkeläisten kirjalahjoi-
tuksen' nimellä."
- Kirjalahjoituksen otti vastaan
10. syyskuuta 1991 Risto Rasa.
Someron kaupunginkirjasto


Kirjan ensimmäinen sivu.
Someron kaupunginkirjasto


119. 6. Uusi testamentti, grekiskt
120. 7. Nya sv. psalmboken
121. 8. Gamla sv. psalmboken
122. 9. Nordborg, Autuaksi tekeväinen usko
123. 10. Hamnerin?, Tien osottaja ijankaikkiseen elämään

124. 11. Sionin virret
125. 12. Minsta bönebok
126. 13. Hübner, Biblisk historia
127. 14. Svensk abc bok
128. 15. Svensk abc bok

129. 16. Latinsk abc bok
130. 17. Tysk abc bok
131. 18. Finsk abc bok
132. 19. Rysk abc bok
133. 20. Linderoth, Postilla

134. 21. Ekmansson, Postilla
135. 22. Svensk Bibel
136. 23. Wallin, Psalmbok
137. 24. Genesis, Hebraisk
138. 25. Wiener, Symbolik


Natur vetenskaper


139. 1. Nilsson, Då(/ä)ggdjuren
140. 2. Nilsson, Foglarna
141. 3. Nilsson, Amphibier
142. 4. Lenz (3 delar), Naturgeschichte
143. 5. Bergroth, Fysik

144. 6. Heikells knoppar, Psykologi
145. 7. Johnston, Hvardaglifvets kemi
146. 8. Stöckardt?, Kemiskola
147. 9. Hartman, Bot..nologi
148. 10. Bergstrand, Geologi

149. 11. Schubert, Plancher öfver Daggdjur
150. 12. Schubert, Plancher öfver Foglar
151. 13. Körners foglar
152. 14. Sjelfskrifven botanik
153. 15. Holmgren, Skogsentomologi

154. 16. Berlin, Naturlära
155. 17. Ekmanson, Naturlära år 1797

Diverse
156. 1. J.O.I. K., Koleran
157. 2. Berkeley, Tjärvattnets nytta
158. 3. Tegner, Frithiofs saga

Jagt och Fångst





159. 1. Falk, Björnskall
160. 2. Tscheiner, Småfogel i skog
161. 3. Broman, Jagt
162. 4. Hårjagt? med stöfvare
163. 5. Maexmontan, Harjagt med stöfvare


KLIKKAA KUVAA: KOKOSIVU
Piirros Oskar Konsinin metsästysmenetelmiä esittelevistä, käsinkirjoitetuista muistiinpanoista.
Pertti Toukkarin kokoelmat


164. 6. Maexmontan, Omjagt? med bulvan
165. 7. Maexmontan, Dubbelbössan
166. 8. Maexmontan, Studsaren
167. 9. de la Myle, Räfsaxar
168. 10. Bomullskrutet 1847

169. 11. ...Jagtbok
170. 12. Fiskaren
171. 13. Handbok för fiskare
172. 14. Stenberg, Skogsfogelfängst
173. 15. Paijkull, Handgeväret

Skogsvetenskaper


174. 1. Segerdah, Fahlunkurs
175. 2. Ström, Handbok
176. 3. Kä(å?)da 1830
177. 4. Müller, Skogsvänner
178. 5. Segerdahl, Taxation

179. 6. Segerdahl, Tabeller & formulärer
180. 7. Uhr, Handbok för kolare
181. 8. Müller, Fruktträdgården
182. 9. Obbarius?, Skogsnaturlära
183. 10. Gyldén, Skogshushållning

184. 11. Björkman, Skogsafverkning
185. 12. Björkman, Skogskultur
186. 13. Björkman, Skogsvård
187. 14. Björkman, Teknologi
188. 15. Hartig, Skogens behandling och kultur

189. 16. Eneroth?, Frukträds plantering
190. 17. Lindgren, Trädplantering
191. 18. Soldan, Finland Gåsindustri
192. 19. Völker, Forstteknologi

Sivun alkuun Takaisin alkuun

Ramsayt Avellanit Åvikin Zidbeck Kimalan historiaa Kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Muuta Kimalasta

Jos Sinulla on Kimalaan liittyviä vanhoja kuvia tai muuta materiaalia, ota yhteyttä:

Pertti Toukkari: (05) 374 6763, 041 543 8890
Sähköposti: pertti.toukkari@sci.fi

PALAUTETTA, TERKKUJA

Kiitos!




© Pertti Toukkari, päivitys 2.11.2013


Musiikki: pathet3.mid
<bgsound src="pathet3.mid">


VIERAILIJOITA SIVUSTOLLA
27.1.2009 alkaen
Free Hit Counters
Website Hit Counter