Härkälän kartanon rakennukset 1952. Kartano oli tuolloin
kunnalliskotina.
Kuva: Someron historia II, s. 29
Härkälä 10.7.2006.
© Pertti Toukkari
Härkälän alkuvaiheet liittyvät läheisesti Jurvalan historiaan.
Härkälän 3-taloisen kylän kaikki asukkaat kuolivat 1580-luvulla
ruttoon, minkä johdosta talot 1590 merkittiin autiotiloiksi. Tilat
liitettiin sittemmin siihen suureen läänitykseen, joka Somerolta 1594
annettiin ratsumestari Antti eli Anders Laurinpojalle, Puotilan
herralle. Läänityksilleen Anders Laurinpoika perusti kaksi kartanoa,
Jurvalan ja Härkälän, luultavasti suunnilleen samoihin aikoihin, vaikka
käytetyissä lähteissä Härkälä mainitaan säterikartanona ensi kerran
vasta eräässä vuosia 1613–14 koskevassa rälssitilojen luettelossa.
Härkälää hallitsivat 1700-luvun alkuun samat aatelisperheet kuin Jurvalaakin,
nimittäin Anders Laurinpoika, Puotilan herra, hänen poikansa leski
Margareta Munck ja tämän toinen mies eversti Kristoffer
Assersson Mannersköld sekä Margareta Munckin tyttärentyttären
Margareta De la Motten mies varapresidentti, vapaaherra Gustaf
Grass ja tämän perilliset. Tarkempia tietoja Härkälästä ei ennen isoa
reduktiota olekaan saatavissa, sillä v:n 1636 jälkeen koko kartano häviää
maakirjoista ja muista kameraalisista asiakirjoista ilmestyäkseen
vasta 1682 laadittuun reduktiomaakirjaan. Tämänkin jälkeen Härkälä
esiintyy maakirjoissa Jokioisten eikä Someron yhteydessä ja varustettuna
merkinnällä "ennen maakirjasta poisjätetty". Oliko tähän jokin erityinen
syy, vai johtuiko se pelkästään kirjurin kerran tekemästä erehdyksestä,
joka sitten toistui vuodesta vuoteen, kun maakirja laadittiin
uskollisesti edellisen vuoden mallin mukaan, on tietämätöntä.
Härkälän vitriini 'Tuu tuu tupakkirulla'
-näyttelyssä Someron torpparimuseossa
29.6.2002.
Pertti Toukkari
Reduktio tuo Härkälän jälleen historian valopiiriin. V:n 1682 reduktiomaakirjaan
sisältyvässä säteriluettelossa on Härkälästä seuraava merkintä:
Maakirjasta poisjätetty: Härkälä. Hyvin rakennettu, viljelijänä varapresidentin
tytär Clas Jägerhornin leski, jolla on oma karja ja palvelusväki.
Tässä mainittu presidentti Grassin tytär oli rouva
Margareta Jägerhorn,
o.s. Grass (s. 1650), joka oli ollut naimisissa 1675 kuolleen Turun hovioikeuden
asessorin
Klas Jägerhorn af Spurilan kanssa.
Asessori Jägerhornia sanotaan Härkälän herraksi, joten hän lienee ollut säterin
omistaja. Jägerhornit olivat lapsettomia, mutta leski jäi kartanon haltijaksi
maakirjan mukaan v:een 1729 saakka. Todellisuudessa – kuten tuomiokirjoista
saamme tietää – Härkälää jo isonvihan päättymisestä lähtien hallitsi Margareta
Jägerhornin sisarentytär rouva
Helena Krakau, o.s.
Gyldenstolpe.
V:stä 1691 Härkälä on merkitty kruununluontoiseksi säteriratsutilaksi, kuten
muutkin Someron kartanot. Sen augmenttitiloiksi määrättiin Saarentaustan
Antila ja Eerikkala, jotka läänityskaudella olivat olleet säterin rajapiiritaloja.
Härkälän muututtua reduktiossa kruununtilaksi sen maat mitattiin ja
kartoitettiin 1692.
Karttaan liittyvässä selostuksessa ilmoitetaan, että kartanon vanhat pellot
ovat savimaata ja uudemmat pellot "pohjatonta savimaata" (botn löös leer
jord). Kartanon niityt olivat nimiltään Lukkelansuo, Porsaansuo, Verankivi,
Sukkavataja, Kurinletto, Ruppo(?)letto, Uusilato, Vankoi(?)suo, Hurkkisuo,
Padikan(?)niitty, Haapaletto, Ruunanniitty, Matarniitty, Pajuniitty ja Laitiaistensuo.
– Muuten kuvataan kartanoa seuraavasti:
Sitten ei tähän kartanoon kuulu minkäänlaista tuohi-, niini-, tukki-
eikä kaskimetsää; aidaksia ja polttopuita saadaan välttämättömiin tarpeisiin;
karjalaidun heikko; ei myllyä eikä myllynpaikkaa; pieni humalisto, joka ei
paljoakaan voi tuottaa; kydönpolttokenttiä on useita sekä sisä- että
ulkopuolella polttoaitausta; kalastusta ei ole.
Kuten jo mainittiin Härkälä joutui rouva Jägerhornilta hänen sisarensa, rouva
Helena Grass-Gyldensolpen – jonka jo olemme tulleet tuntemaan Jurvalan
emäntänä – tyttärelle
Helena Gustaviana Gyldenstolpelle. Ollessaan pakolaisena
Ruotsissa isonvihan aikaan rouva Gyldenstolpe oli luovuttanut omistusoikeutensa
tyttärelleen.
Helena Gustaviana Gyldenstolpe, josta nyt tuli Härkälän emäntä, oli naimisissa
luutnantti
Daniel Krakaun (nimi kirjoitetaan myös Kraak tai Kraaker) kanssa.
Luutnantti Krakau kuoli jo ennen vuotta 1730, minkä jälkeen asioiden hoito joutui
kokonaan Helena-rouvan huoleksi.
Syksyllä 1726 hän silloin sattuneen katovuoden johdosta matkusteli Hämeessä
viljaa ostamassa. Esi-isiensä hankkimista oikeuksista hän piti tiukasti kiinni
joutuen sen johdosta joskus käräjätupaankin vastaamaan edesottamuksistaan. Talvikäräjillä
1727 hänet tuomittiin maksamaan korvausta heinistä, jotka hän erääseen vanhaan
kauppakirjaan vedoten oli omavaltaisesti korjannut Hirvelän Tolkin kruununtilan niityltä.
Rouva Krakau näyttää kuolleen n. 1747, jolloin hänen perillisensä mainitaan Härkälän
omistajina. Perilliset, joista vänrikki
Carl Gustaf Krakau hoiti kartanoa,
omistivat Härkälän v:een 1746. Krakaun sisarukset olivat viimeiset Härkälän omistajat,
jotka polveutuivat kartanon perustajasta, vanhasta Puotilan herrasta.
Taloudellisen hyödyn tavoittelu oli 1700-luvulla muotiasiana kaikissa piireissä, ja
myös maatiloilla keinoteltiin innokkaasti. Niitä ostivat ja möivät ei ainoastaan
liikemiehet vaan myös upseerit, papit, virkamiehet ja varakkaammat käsityöläiset.
Jouduttuaan pois vanhalta donataarisuvulta Härkäläkin kulki 30 vuoden ajan
kauppatavarana kädestä käteen.
Kartanon omisti vv. 1747–49 muuan
Ekebom-niminen tilanhoitaja tai
pehtori, jolta sen noin 1750 osti kapteeni
Johan Henrik Dobbin (s. 1709,
k. 1758). Kapteeni Dobbin osti Härkälän perintötilaksi saaden siihen kamarikollegin perintökirjan
22.2.1758. Hän oli Someron säterinomistajista ensimmäinen, joka käytti hyväkseen
perinnöksiosto-oikeuttaan myös augmentteihin nähden.
Perinnöksiostoasetuksen nojalla kapteeni Dobbin hankki itselleen omistusoikeuden
Härkälän Anttila ja Eerikkilä nimisiin augmenttitiloihin, joihin kamarikollegio antoi
hänelle 10.3.1758 päivätyt perintökirjat. Dobbin itse ei ehtinyt käyttää näin
hankkimiaan oikeuksia hyväkseen, sillä hän kuoli jo samana vuonna, mutta seuraavan
omistajan aikana tultiin sekä Anttilassa että Eerikkilässä kyllä kokemaan, millaista
oli joutua tylyn kartanonherran mielivaltaan.
Kapteeni Dobbin otti osaa ns.
Pommerin sotaan, mistä palatessaan hän kuoli
Ruotsissa v. 1758. Hänen jälkeensä pidettiin Härkälässä perunkirjoitus 5.8.1758.
Omaisuus arvioitiin yhteensä 12.201 taalariksi, mihin sisältyi kartanon arvoksi laskettu 8.000
taalaria. Hevosia Dobbinilla oli vain yksi, mutta lehmiä 9. Viimemainittujen nimet olivat
seuraavat:
Omena, Harmaa, Kirjo, Suike, Kailas, Punike, Punakorva, Muras, Ruskas.
Dobbinin lapset – hänen vaimonsa oli kuollut jo aikaisemmin – pitivät Härkälää hallussaan
v:een 1760, jolloin lasten holhooja, notaari
C. J. Dobbin möi Härkälän siihen
kuuluvina augmenttitiloineen perikunnan laskuun 5.8.1760 pidetyllä julkisella huutokaupalla.
Korkeimman tarjouksen, 12.310 kup.taalaria, tekivät yhteisesti vänrikki
Julius Hallenblad ja kirjanpitäjä
Karl Wiens. Viimeksimainittu luopui sittemmin oikeuksistaan, joten
Härkälän omistajaksi tuli vänrikki Julius Hallenblad (s. 1721, muuttanut Nastolaan 1772,
puoliso
Hedvig Kristina von Loos). Kauppakirja tehtiin 14.8.1760, ja Hallenblad sai
kiinnekirjan 29.11.1762. Hallenblad jäi velkaa kauppasummasta 4.000 taalaria, minkä
vakuudeksi Dobbin sai kiinnityksen Härkälään.
Härkälän mukana Hallenblad sai omistusoikeuden myös Anttilan ja Eerikkilän augmenttitaloihin.
Hän ryhtyi heti käräjöimään niiden asukkaiden kanssa häätääkseen heidät pois,
ja 1761 hänen onnistui saada kihlakunnanoikeudelta häätötuomio molempien talojen
haltijoille vetoamalla siihen, että nämä olivat nyt lampuodin asemassa. Tuomio on todella
pantu täytäntöön, sillä henkikirjoista näkyy, että Anttilaan on vv:n 1765–67 välisenä
aikana tullut uudet asukkaat ja Eerikkilään noin 1763. Hallenbladin ja hänen Eerikkilään
ottamansa uuden asukkaan välinen lampuotisopimus mainitaan tehdyksi 2.11.1765. Tähän
uuteen lampuotiinkaan Hallenblad ei ollut tyytyväinen, vaan syytti 1768, että tämä ei
ollut kuljettanut Härkälän rakuunaa harjoituspaikalle. Lampuoti sai maksaa korvausta.
Saatuaan Härkälästä irti kaiken mahdollisen hyödyn Hallenblad möi kartanon 9.3.1772
tehdyllä kauppakirjalla henkikirjoittaja ja sotakasööri
Fredrik Wilhelm Forsgrenille.
Kauppasumma oli 24.000 taalaria, joten Hallenbladin voitto oli lähes 100 %. Forsgren
suoritti suurimman osan kauppahinnasta velkakirjoilla, joiden maksa0misessa hänellä
sittemmin oli vaikeuksia. Hän piti kartanoa vain viisi vuotta.
V. 1777 Härkälän osti silloinen vänrikki, myöhemmin kapteeni
Nils Burtz (s. 1734,
k. 1805). Härkälä sai jälleen kartanoon kiintyneen isännän. Hänen suvullaan kartano
näet pysyi noin 70 vuotta.
Burtzin aikana (1783) toimeenpantiin Härkälän isojako. Toimituksessa laaditussa kartassa
mainitaan kartanon peltoina Mäkipelto, Uuspelto, ja niittyinä Pelikonniitty, Haapaletto,
Kiviojanniitty, Ojaniitty ja
Puiratan(?)mäenperko. [Myös Kimalan
isojakopapereissa 1780–1783 on Puirata. – PT] Kapteeni Burtzilla oli, päinvastoin kuin
edellisillä omistajilla, hyvät suhteet kartanon augmenttitalonpoikiin. Tästä on
todistuksena eräs sopimus v:lta 1786, jolla Burtz luovuttaa omistusoikeutensa Erkalan
(Eerikkilän) augmenttitilaan sen silloiselle haltijalle
Jaakko Gabrielinpojalle
150 riikintaalarin korvausta vastaan ja palkitakseen Jaakko Gabrielinpojan Erkalan
tilalla suorittamaa "uutteraa ja uskollista" työtä, Burz vakuuttaa sopimuksessa juhlallisesti,
että augmenttitilan ratsutilalle suorittamaa veroa ei koskaan korotettaisi ja että Erkalaa
ei vastedes saisi sisällyttää mihinkään Härkälän ratsutilaa koskevaan kauppaan.
V. 1801 kapteeni Burtz luovutti Härkälän vävylleen, Ala-Sääksmäen
tuomiokunnan tuomarille, laamanni
Karl Kristian Gaddille
(s. 1764, k. 1817). Laamanni Gaddin aikana elämä Härkälässä oli
aikaisempiin oloihin verrattuna vilkasta ja suurellista. Laamannilla
oli apulaisinaan kanslisteja ja kirjureita, jotka asuivat kartanossa,
rouvalla oli 'talousmamseleita' ja 'neitsyeitä', olipa talossa
miespalvelijoitakin. Näiden lisäksi oli tavallisia renkejä ja piikoja,
viimeksimainittuja 1802 kokonaista 6.
Hovioikeuden presidentti Carl Per
Edvard Gaddilla Härkälä oli 1840–
1846. Gadd oli prokuraattorina
1856–63 ja Viipurin hovioikeuden
presidenttinä 1863–68. Gadd kuoli
1883.
Someron historia II, s. 28
Valok. Suomen Kansallismuseo.
Laamanni Gaddin kuoltua 1817 hänen leskensä, rouva
Lovisa Juliana
Gadd, o.s. Burtz (k. 1845), hallitsi Härkälää v:een 1840. Silloin
hän luovutti kartanon pojalleen, hovioikeudenneuvos, sittemmin
senaatin prokuraattori ja Viipurin hovioikeuden presidentti
Carl Per
Edvard Gaddille (k. 1883), joka oli ainoa perillinen. Äitinsä kuoltua
presidentti Gadd, joka oli lapseton, möi Härkälän ruukin isännöitsijä
Johan Adolf Hillebardille 1846. Hillebardille kauppa oli vain
rahansijoitus – itse hän ei milloinkaan asunut Härkälässä. Siellä asui hänen
aikanaan vain tilanhoitaja ja palvelusväkeä.
Härkälän kartano Johan Knutsonin 1840-luvun laveerauksessa. Taustalla näkyy Someron vanha puukirkko. Uusi tiilinen kirkkorakennus valmistui 1859.
Museoviraston historian kuvakokoelma, Antellin kokoelmat, Härkälä (Härkelä), mustavalkoinen, kuva-ala 14 x 20 cm, 19 x 24 cm
LISÄYS SOMEROLAISEEN
PARNASSOON
"Olen ehtinyt Saarentaan risteykseen. Vainioiden
takaa näkyy Härkälän kivinavetta, mahtava kuin
temppeli mutta seurakuntaa vailla. Sekä lypsäjät että
lypsettävät ovat kadonneet. Muonakollit, päivähärät,
ilmainen työvoima, sanalla sanoen kartanoläänin loisto
ja kurjuus, ovat häipyneet maailman tuuliin. Vielä
hiljattain corps de logis kelpasi vaivaistaloksi.
Nyt sekin välivaihe on ohitettu. Taajamalaisten
kuntolenkki vie pihan läpi, poppelien sivu, alas
kävelysillalle ja ylös Kohnamäen harjulle.
Tästä maisemasta lähti liikkeelle Carl Pehr Edvard
Gadd, Härkälän suurtilan yksinperijä, joka eteni
maan korkeimmaksi lainvalvojaksi, prokuraattoriksi.
Kirkkojärven vastakkaiseen päähän, hautausmaalle,
Gadd jätti pysyvän muiston. Hän teetti äitinsä
ja anoppinsa kunniaksi valurautauurnan.
"Rautaan valettua runoutta. Härkälän
leskiarmojen hauta Someron kirkko-
maalla. Muistomerkki viime vuosisa-
dan puolivälistä."
Se on romanttisen metallikäsityön mestariteos.
Kannessa kiemurtaa roomalaisin suuraakkosin kirjoitettu spiraalin muotoinen teksti. Talvella se peittyy lumeen ja jäätyy. Sulana vuodenaikana sanoma
paljastuu:
HÄR HVILAR LAGMANNEN C. C. GADDS
ENKA IULIANA LOVISA FÖDD BURTZ PÅ
HÄRKÄLÄ GÅRD D 21/10 1845 SAMT LIEUTNANTEN I.
F. TAMMELANDERS ENKA AUGUSTA LOVI-
SA FÖDD FRIHERINNA MELIN I ACKAS
SOCKEN
D 8/12 1781 DÖD PÅ HÄRKÄLÄ D 26/1 1846. DE
ÄFTERLEMNADE HAVARDERA ETT
BARN NÄMLIGEN HÅFRÄTS RÅDET C. E.
GADD OCH HANS HUSTRU LOVISA FRED-
RIKA
FÖDD TAMMELANDER.
Tuleva prokuraattori ja oikeustaistelija oli siis ainoa lapsi kuten vaimonsakin.
Heidän oma aviovuoteensa jäi hedelmättömäksi.
Uurnan jalustaan on mahdutettu nelikulmainen
runo. Se vaikuttaa kotitekoiselta.
HÄR BLANDADE MED JOR
DENS GRUS/TVÅ HULDA
MÖDRAR SÅFVA/KALLADE
FRÅN BARNENS HUS/DE
NIUTA NU AF DÖDENS GÅF
VA/NÄR DU O GUD FRÅN
DENNA MULL/VILL DEM
TILL DIG BEFALLA/TAG
BARNEN MED FÖR JESU
SKULL/OCH GIF DIN NÅD
OSS ALLA
Rautaan valettu kirjoitus menettää paperilla ryhtinsä. Kun koetin suomentaa säkeistön, se lysähti
pehmeäksi:
Lastensa luota tempaistiin
pois kaksi äitikultaa.
Kuolon lahja saatiin niin.
He maatuvat hiekkaiseen multaa.
Kun kutsut meidät luoksesi,
taivaaseen äidit kanna,
Jumalan poika, vuoksesi
lapsille armo anna."
Severi Parko, Savikuoppa ja kulissi, s. 29–31
Oy Amanita Produktion Ltd, Somero
Kirjatoukka 1984, Somero
Finlands Almänna Tidning 1846
"Tiedot Härkälän omistajista on melko puutteellinen web-sivuilla.
Löysin sattumalta sivulta http://digi.lib.helsinki.fi/index.html, haku.
"Finlands Allmänna Tidning no 123, 30.5.1846" ilmoituksen jossa kyseistä
kartanoa tarjotaan vuokrattavaksi tai myytäväksi.
Finlands Allmänna Tidning nro 123 (30.5.1846).
Ilmoitus on melko yksityiskohtainen. Tuloja ja maatalousoloja yksilöidään.
Päärakennus oli ilmeisesti herraskartanomainen. Ilmoituksen sävy antaa
vaikutuksen kannattavasta ja hyvästä kartanosta.
Mielenkiintoista minun kannaltani on se seikka että omistaja/myyjä on ent.
Fagervikin ruukinpehtori
Johan August Hillebard joka erottuaan ruukin
palveluksesta oli hankkinut Paddaisten kartanon, Sauvossa, jossa itse asun.
Paddaisten kartanon hän osti 1833. Onko olemassa tietoa siitä milloin hän
hankki Härkälän?
Omistus näihin kahteen kartanoon pysyi hyvin pitkään yhdellä ja samalla
omistajalla. J. A. Hillebardin jälkeen seurasi hänen poikansa
Justus Nikanor
Hillebard molempien kartanoiden omistajana.
Vuonna 1896 Hillebard nuorempi möi Paddaisten kartanon
Emil Reinhold
Gammal'ille ja koska sama omistaja esiintyy myös Härkälässä on myynti
ilmeisesti ollut yksi suurkauppa. Gammal kuoli jo 1899 vain kolme vuotta
ostoksensa jälkeen. Hänen leskensä
Ida Gammal joutui ilmeisesti
taloudellisiin vaikeuksiin (ehkä hänen miehensä oli käyttänyt lainapääomia
kartanoiden ostoihin) koska hän joutui luovuttamaan Paddaisten kartanon
sisarenpojalleen liikemiehelle, kalkkipatruunalle ja "isänmaanparturille"
Karl Forsströmille (Lohjan Kalkin perustaja).
Tuliko Forsström myös Härkälän omistajaksi ennen tilan palstoittamista 1906?
Tekikö hän saman tempun kuin Paddaisissa: pani koko metsäpinta alan täysin
paljaaksi?"
Fredrik Rosenlew PT:lle 21.4.2002
V. 1873 Härkälän osti kollegireistraattori
Emil Reinhold Gammal, joka
omisti kartanon v:een 1894. Hänen poikansa
Einar Thure Alarik Gammal
osallistui passiiviseen vastarintaan sortovuosien aikana ja joutui sen
vuoksi soutuveneellä pakenemaan Ahvenanmeren yli Ruotsiin v. 1904.
Gammalilta Härkälän osti agronomi
Tobias Villehad Sainio (s. Jämsässä
1862; puoliso
Aina Lehtinen), joka 1902 möi kartanon Åvikin omistajalle
agronomi
August Haggrénille. Viimeksimainittu möi Härkälän v. 1909
maanviljelijä
August Mauritz Sandholmille (s. Kemiössä 1870, k. Somerolla
1920). V. 1920 Härkälä joutui Someron kunnalle. Vanha kartano palvelee
nykyään kunnalliskotina.
Härkälän maille perustettiin 1700-luvun loppupuolella lukuisia torppia. Kartanon
ensimmäinen torppa mainitaan 1727; v. 1735 niitä oli 2 ja v. 1751 3,
v. 1780 8, v. 1810 14, v. 1840 12 ja v. 1871 samoin 12.
Someron historia II, s. 24–29
Forssa 1958.
Suomen maatilat II (1931)
"Sen omistajina ovat olleet laamanni Karl Christian Gadd, reistraattori
E. Gammal, agronoomi F. V. Sainio, kartanonomistaja Aug. Haggren
sekä Suomen valtio, joka sen palstoitti v. 1907. Nykyinen omistaja v:sta
1920 Someron kunta. Tila on yhdysviljelyksessä aikaisemmin sen alueeseen kuuluneen Ilomäen tilan kanssa. (...). Päärakennus, n. 40 v. vanha,
on kunnalliskotina. Karjasuoja tehty kivestä v. 1890. Siinä on navetta,
talli ja sikala ja sen toinen pää kuuluu Naapuri-nimiselle talolle."
Suomen maatilat II (1931),
s. 1111
Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema
ja vanha rakennuskanta (1990)
"Härkälän kartano muodostettiin 1590-luvulla kolmesta Anders Larssonille
vuonna 1595 läänitetystä tilasta ja sen alkuvaiheet liittyvät läheisesti Jurvalan
kartanon historiaan. Tilasta tuli rälssi 1610-luvulla. Myöhemmin läänitys
muuttui lahjoitukseksi, koska tila puuttuu kaikista maakirjoista.
Härkälän säterioikeudet peruutettiin vuonna 1683 ja se muodostettiin säteriratsutilaksi.
Vuonna 1905 tila siirtyi oston kautta valtiolle ja siitä muodostettiin palstoittamalla
94 uutta tilaa – 51 viljelystilaa ja 43 palstatilaa. Tilat myytiin vuonna 1907
huutokaupalla. Vuonna 1920 Someron kunta osti Härkälän
kartanon ja se muutettiin kunnalliskodiksi, nykyisin kartanon vanha päärakennus on tyhjillään.
Härkälä 27.2.1999.
Pertti Toukkari
Somero-lehden Sauli Kaipainen esitteli jutussaan
17.3.2006 Härkälän kartanon päärakennusta ja uutta
omistajaperhettä. Raino Hurme ja Soili Suominen-
Hurme ostivat Härkälän juhannuksena 2005.
(Kuvaa klikkaamalla näet suurennoksen)
Somero 21/2006
Salon Seudun Sanomat esitteli 26.4.2007 Härkälän
kartanon muuttumis-
ta juhlapaikaksi.
(Kuvaa klikkaamalla näet suurennoksen)
Minna Filppu/Salon Seudun Sanomat 26.4.2007
10.7.2006
PT
Kartanon hirsirunkoinen päärakennus on pystytetty 1800-luvun lopulla.
Sen perusta on luonnonkiveä, julkisivut on vuorattu vaihdelleen vaaka-
ja pystyponttilaudoituksella ja satulakatto on katettu tiilillä. Suurin osa
rakennuksen asuinhuoneiden ikkunoista on kuusiruutuisia, mutta toisessa
päädyssä on myös kahdeksan- ja yhdeksänruutuisia ikkunoita.
Pihan puolella on kaksi satulakattoista kuistia, joista toisessa on
uusgoottilaiset teräväkärkiset pikkuikkunat.
Kunnalliskodiksi muutetun kartanon kaakkoispuolelle rakennettiin 1930-
luvulla sairaalarakennus. Sen perusta on betonia, runko lautaa ja julkisivut
rapatut. Rakennuksen ikkunat ovat neliruutuiset ja siinä on poikkipäädyllinen
satulakatto, joka on katettu tiilillä.
Kartanon päärakennuksen länsipuolella on harkkokiviperustainen hirsinen
rakennus, joka lienee pystytetty 1920-luvulla pehtorin asunnoksi.
Sen julkisivut on vuorattu pystyponttilaudoilla ja satulakatto on katettu
tiilillä. Tien varressa sijaitseva harkkokivistä tehty karjarakennus on
vuodelta 1890. Se jaettiin vuonna 1906 kahtia toisen puolen jäädessä
kartanon ja toisen joutuessa Naapuri-nimisen talon haltuun."
Kaarin Lehtonen, Someron ja Somerniemen
kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 208.
Kirjapaino Grafia Oy, Turku 1990
Härkälän tuulimylly
"Härkälän tuulimylly. Kuvan on lähettänyt Somero-Seuran jär-
jestämään vanhojen valokuvien kilpailuun v. 1956 Suoma Jo-
kinen. Kuvan ottoajasta
ja ottajasta ei ole tietoa, mutta se lie-
nee ainoa säilynyt valokuva
Someron tuulimyllystä. Myllyn
valtavasta koosta saa jonkinlaisen
käsityksen, kun käyttää
mittana katolla seisovia miehiä. Siivissä olevat aukot
ovat
tuuliportteja, joilla voitiin säännöstellä tuulen voimaa."
Tapio Horila, Someron Joulu 1972, s. 36
kts.
Kerkolan Pienviljelijäyhdistys:
Myllyjä Kerkolassa ja lähiseudulla
"Härkälän tuulimylly. Myllyn poikkeuksellisen suuresta koosta saa käsityksen,
kun käyttää mittana kuvassa näkyviä ihmisiä. Ylämyllyyn, hyttiin, liittyvillä
siivillä oli mittaa 8 m (yht. 16 m). Siipien keskipuut, armit kiinnittyivät
akseliin. Siivissä näkyy aukkoja, tuuliportteja, joita
avaamalla tai sulkemalla voitiin säännöstellä tuulen voimaa. Kuvassa
vain yksi tuuliportti on auki. Portit hoideltiin alamyllyn katolle rakennetulta
lavalta käsin ja siellä ne irrottamisen jälkeen myös säilytettiin.
Siipiä on vahvistettu niitä yhdistävillä puisilla kepeillä. Oikealta tulevia
tikapuita pitkin päästiin hyvin sisälle uusimaan siipirattaiden kuluneita
hampaita, rasvaamaan akselia yms."
(-–-)
"Valokuvan on hankkinut kirjoittajalle (Tapio Horila) toimitussihteeri
Kyllikki Kujanpää. Kuvan iästä, ottajasta ja henkilöistä ei antanut tietoja
Somero-lehdessä julkaistu kyselykään, joka aiemmissa tapauksissa on yleensä
tuottanut tuloksia. Naisten pukumuodin perusteella on päätelty, että kuva olisi
otettu 1910-luvulla."
Härkälän tuulimyllyn rakentajaksi oletetaan Otto Sandströmiä (1833–1906), samaa
miestä, joka on rakentanut vuonna 1972 restauroidun Askaisten Louhisaaren tuulimyllyn.
Härkälän mylly lienee rakennettu vuosina 1897–1899.
"Tuulimyllyn rakennutti Härkälän kartano. Vuonna 1905 osti Suomen valtio
Härkälän kartanon, pinta-alaltaan n. 1 500 ha, August Haggrenilta ja
tämän vaimolta Ebba Vilhelmiina Haggrenilta [Kimalan kartanon omistajan Oskar Konsinin
tytär, PT] ja määräsi, että kartanon tilusalasta oli muodostettava mm. 51
itsenäistä taloa ja 43 palstatilaa, jotka oli myytävä tai vuokrattava tilattomille henkilöille.
Erotettuihin tiloihin kuului myös Myllylä-niminen 0,660 ha:n laajuinen palstatila,
jonka osti Suomen valtiolta 22. marraskuuta 1909 päivätyn kauppakirjan mukaan
Osuusmylly r.l. niminen osuuskunta." (---)
Härkälän myllyllä oli tämän jälkeen monta omistajaa: vuosina 1918–1923 yhteensä
yhdeksän. Yksi syy moniin omistajavaihdoksiin oli myllyn hoidon vaivalloisuus.
"Kun tuuli kääntyi, piti usein keskellä yötäkin nousta kääntämään siivet päin tuulta,
jottei se olisi repinyt niitä rikki. (Myllärin asunnon ulkoseinillä riippui narussa päre,
joka tuulen kääntyessä rupesi hakkaamaan seinään ja herätti myllärin.) Kalle Aaltosen
leski Rosa Aaltonen muistaa sanotun, että myllyn pito oli 'kun olis hulluu hoitanu'."
Myllyn kohtaloksi koitui myrsky vuonna 1925. Somero-lehti uutisoi asiasta 10.10.1925:
"Viime sunnuntaita vasten yöllä (siis lokak. 3. ja 4. päivän välisenä yönä) raivonnut
ankara rajuilma hävitti Härkälän kylässä olevan pitäjämme ainoan suuren
monikiviparisen tuulimyllyn niin pahoin, että omistaja ei enää aiokkaan sitä kuntoon laittaa
tuulimyllyksi, vaan on aikeissa panna mylly pyörimään sähkön voimalla, joka voima
onkin paljon parempi ihmiskäden hallittavissa kuin aikaisemmin käytetty."
(Someron Joulussa 1982
muistelee Kimalan
Oskar Avellanin
(1865–1942) poika
Nils Wiktor
Avellan 1900-luvun alkupuolen elämää Somerolla. "Vihtorin" piti Turun oppikouluun
päästäkseen käydä ns. valmistavaa koulua "Kirkonpiirin kansakoulussa. Setäni [...]
ehdotti, että
kääntyisin opettaja Sorman puoleen. Hän suostuikin tehtävään. Niin alkoi
kova työn aika. Jalan kävin Kimalasta Saarentaan, Härkälän ja Harjun tilusten
läpi hänen luonaan tiedon aarteita hakemassa. Matkalla kertailin vielä mielessäni
ja muistelin niitä läksyjä, joita Sorma oli antanut. Kun Härkälän tuulimyllyn
asiakkaat olivat jättäneet sen ympärille monenlaista tavaraa,
niin istahdin joskun ohi kulkiessani hetkeksi niiden päälle ja silmäilin
vielä muutamia kohtia
tehtävistäni, ennen kuin menin Sorman kuulusteluun ja vein hänelle kirjalliset
tehtävät." – PT)
Pietari Sorma kuoli kotonaan
Hausjärvellä 25.11.1943.
Somero 3.12.1943
Muut Someron myllyt
Esko Aaltosen kirjassa Lounais-Hämeen vanhoista myllyistä (Forssa 1937) mainitaan Somerolla
olleen neljä tuulimyllyä: Kimalan Vihtori Avellanin (rakennettu ehkä jo 1700-luvulla, hävisi 1890-luvulla) – kts. tämän sivun nimikkokuvan suurennosta: tuulimylly on maalattu akvarelliin tai
Avellanit-osioon
; PT –,
Laitiaisten
Edelin (siirretty Torron Keski-Pompulle), Syvänojan
Ison-Mannin
(hajotettiin v:n 1890 vaiheilla) sekä Rautelan
Matti Heikkilän (tuuli rikkoi sen 1919).
Tapio Horilan tietojen mukaan myös seuraavissa Someron taloissa on ollut oma tyylimylly:
– Häntälän
Ali-Unkilassa (tila palstoitettiin 1908 ja tuulimylly mainitaan samanvuotisessa kauppakirjassa;
mylly hajotettiin pian tämän jälkeen),
– Saarentaan
Hurralla (harakkamylly, hajotettiin n. 1910),
– Joensuun
Kiiruulla (iso, kuusisiipinen, paloi v:n 1898 vaiheilla),
– Koisthuhdan
Ison-Lakian torpassa (purettu n. 1915),
– Lahden kylän
Mäenpään torpassa (harakkamylly, hajotettu n. 1870),
– Ihamäen
Nikulassa (harakkamylly, hävinnyt vähitellen v:een 1905 mennessä) ja
– Hirsjärven
Vanhalassa (paloi salaman sytyttämänä n. 1907).
"Somerolla on siis viimeisen 103 vuoden aikana ollut Härkälän myllyn
lisäksi vähintään 11 tuulimyllyä.
Kun Someron museomäelle v. 1964 pystytettiin kolmantenatoista rakennuksena Metsämaan
Korvenkylästä löytynyt harakkamylly, kyselivät jotkut, oliko Somerolla tosiaan ollut joskus
tuulimyllyjä ja oliko siis perusteltua siirtää mylly museoon, joka pyrkii esittelemään viime
vuosisadanvaihteen aikaista, suurehkon torpan tasoista lounaishämäläistä asumismuotoa.
Kyselijöille voidaan vastata myöntävästi vedoten yllä esitettyihin muisti- ja asiakirjatietoihin."
Tapio Horilan artikkeli Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museo-
yhdistyksen vuosikirjassa 42 – 1973.
Kuva: Tapio Horila, Lehtori ja hänen syrjähyppynsä. Kirjoituksia kansanperinteestä ja kotiseututyöstä, äidinkielestä, ihmisistä. Toimittajat: Tapio Horila, Sirkku Kurkikangas,
Tuula Kämi, Pekka Salminen, Pertti Virtaranta, s. 248–257.
Julkaisija Somero-Seura. Somero 1990
Someron myllyt 1585–1875
Aulis Oja, Someron Joulu 1973
Someron historiassa ei käsitellä lainkaan myllyjen vaiheita.
"Koska aikoinaan kuuluin teoksen kirjoittajakuntaan (onneksi en
sentään talouselämää koskevien lukujen kirjoittajana),
katson velvollisuudekseni nyt korjata tuon käsittämättömän puutteen",
kirjoittaa Aulis Oja
artikkelinsa esipuheessa viitaten samalla kotiseutuneuvos Tapio Horilan myllytutkimuksiin.
Someron Joulu 1972, Lounais-Hämeen
Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirja 1973)
Pitäjän tuulimyllyt
Ainoat myllyluettelot, joissa Someron tuulimyllyt mainitaan,
ovat vuosilta 1777, 1779 ja 1782. Tuolloin oli pitäjässä
seuraavat tuulimyllyt:
Harjun kartanolla 1777, 1779 ja 1782 (silloin jo hävitetty),
Harjun taloilla 1779 ja 1782,
Kimalan kartanolla 1777, 1779 ja 1782,
– Kimalan yhteinen jalkamylly (vesimylly) mainitaan 1585–1782
Kärilän Tuomolalla 1782 (rakennettu 1781),
Ollilan Haalilla ja Ällillä 1779 ja 1782,
Pyölin Isollatalolla eli Oikialla 1777, 1779 ja 1782,
Rautelan Suutelalla 1777, 1779 ja 1782,
Ryhdän yksinäistalolla 1777, 1779 ja 1872,
[– Ryhdän tuulimylly pumppusi navettaan vettä vielä 1950-luvulla. PT]
Sillanpään Jaakkolalla 1782,
Sillanpään Korrilla 1777, 1779 ja 1782 sekä
Sylvänän nimeltä mainitsemattomalla talolla 1777.
Jalkamylly Jaatilanjokeen?
Someron uljaassa ulkomuseossa on jo hieno tuulimylly. Eiköhän museon
alapuolella sijaitsevassa Jaatilanjoessa olisi ainakin isonveden aikana sen
verran vettä, että siihen saataisiin hirsistä ja kivistä rakennetulla tammella
edes metrin korkuinen koski, joka pyörittäisi pientä jalkamyllyä? Jollei
aitoa jalkamyllyä enää mistään löydy, osaavathan Someron taitavat kirvesmiehet
sellaisen äkkiä pykätä jostakin vanhasta niittuladosta lukuisien entisajan
kuvauksien perusteella. Vai mitä tykkäätte?
Aulis Oja, Someron Joulu 1973, s. 31
Sivun alkuun
Aloitussivulle
Kimalan historiaa
Avellanit
Konsinit
Åvikin Zidbeck
Ramsayt
Muuta Kimalasta
Puistosivulle
Puut
Puu- ja pensaskuvat
Unelmapuutarhoja
Puutarhalinkkejä
Jos Sinulla on Kimalaan liittyviä vanhoja kuvia tai
muuta
materiaalia, ota yhteyttä:
Pertti Toukkari: (05) 374 6763, (02) 748 3722, gsm 041 543 8890
Sähköposti, E-mail:
pertti.toukkari@sci.fi
