Kimalan historiaa

Pertti Toukkarin dokumentti © Kimalan kartanosta. Tervetuloa.
Näppäile haluamaasi. (Sanahaku = Ctrl+F)
Päivitys 10.2.2010
Aloitussivulle

SIVUT TOIMIVAT KUNNOLLA VAIN INTERNET EXPLORERILLA (EI FIREFOXILLA)

Kimalan kylän vaiheita Kimalan isojako 1780–1783 ja
1902-jako		 Kimala sai säterikartanon
oikeudet 1675
Kimalan torpparien päivätyöt 1900 A. Holmströmin maanvuokrasopimus 1892 (på svenska) Juho Tuomaanpojan maanvuokrasopimus 1895
Ida Konsin käräjillä 1903 Kimalan vanhoja
tapetteja ja kaakeliuuneja		 Kimalan kauppakirjoja
Matti Syrjälä, Kimalan torpparin poika Talojen
paikat 		Kimalan tilusselvitys
1865
Kimalan tilusten
lohkomiset 1780 -		 Kolikko v:lta 1667 Kimalan perinnöksiostokirja
(1791) ja Zidbäckit
Aili Koskinen o.s. Nuotio
muistelee nuoruuttaan Kimalassa 		Kimalan omistajat

Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot
Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä

Kimala sai säterikartanon
oikeudet vuonna 1675
Säterivapaus oli Eerik XIV:n aatelille 1562 myöntämä oikeus saada verovapaus asuinkartanoonsa eli säteritilaansa ilman ratsupalveluksen suorittamista.
"Aatelisella oli yleensä herraskartano eli säteri, jota hän itse asui ja viljeli. Li-säksi hänen maihinsa saattoi kuulua erilukuinen määrä talonpoikaistiloja rälssi-tiloina, joita talonpojat viljelivät vuokraajina eli lampuoteina. He maksoivat veronsa vuokrana maanomistajalle ja olivat vapautetut myös sotaväenotoista. Rälssitiloja Suomessa oli melko vähän. Toisaalta tilojen verotuloja voitiin läänit-tää aatelisille, jolloin tila pysyi edelleen talonpojan omistuksessa."

"Aatelissukuja oli Suomessa vuonna 1600 noin 300, suunnilleen yhtä paljon kuin Ruotsissa. Aatelin maaomaisuus sen sijaan kasvoi sekä lahjoitusten että osto-jen kautta huomattavasti."
Jouko Vahtola, Suomen historia s. 131
Kimalan omistajat

Kimala on Someron säterikartanoista nuorin. Sen säteriva-paus on peräisin vasta 1670-luvulta. Kimalan kylä joutui tosin jo vuonna 1594 Puotilan herran läänityksiin ja periytyi sittemmin tä-män vävylle, Ihamäen ja Pitkäjärven herralle Hans Ramsaylle, mutta kartanoa ei kylään kuitenkaan perustettu.

Hans Ramsay sai kolme taloa Ihamäestä noin vuonna 1611. Hän perusti Ihamäen säterikartanon, joka oli 1600-luvulla suvun pää- kartano. Appensa, Anders Larssonin perintönä hän sai Pitkä- järven, Kimalan, Sylvänän ja Pajulan kylistä joukon rälssitiloja 19.7.1613, 20.9.1614 ja 15.5.1630 Kustaa II Adolfilta Norr- köpingin päätöksen mukaisin ehdoin.

Norrköpingin päätös on asiakirja, jolla Ruotsin Norrköpingissä kokoontuneet valtiopäivät vuonna 1604 päättivät antaa [erityisesti Baltian] sodassa kunnos-tautuneille henkilöille sukuoikeuden heille lahjoitettuihin tiloihin. Oikeuteen oli aikomus liitttää myös tilan myymis- ja panttauskielto, mutta tämä ei toteutunut käytännössä. Omistaja saattoi siis myydä edelleen tilan tai oikeastaan sen veronkanto-oikeuden. Vasta ns. reduktio palautti veronkanto-oikeuden takaisin kruunulle 1680-luvulla.

1600-LUVULLA ALETTIIN LÄÄNITYKSIÄ (= VEROTULOJA) ANTAA PERINNÖLLISINÄ LAHJOITUKSINA

– Norrköpingin valtiopäivien (1604) päätöksen mukaiset tilat:

1. lahjoitus periytyi vain donataarin miespuolisille jälkeläisille suoraan alene-vassa polvessa ja
2. suvun sammuessa palautui kruunulle.
3. lahjoituksesta pyydettävä vahvistus jokaiselta uudelta kuninkaalta.

AATELISMIEHILLÄ OIKEUS OSTAA KRUUNUNLUONTEISIA TILOJA RÄLSSI-
TILOIKSI = OSTORÄLSSITILAT
– täysi omistusoikeus
– tavoitteena tilakoon kasvattaminen
– Somerollakin useita ostorälssitiloja

KESKIEUROOPPALAINEN KÄSITYS: TALONPOJALLA TILAANSA VAIN
NAUTINTAOIKEUS, EI OMISTUSOIKEUTTA
– vain valtiolla ja aatelilla oli omistusoikeus
– talonpojista tuli lampuoteja, kun omistusoikeus perintötiloihin katosi
– aiheutti Somerolla suuria yhteiskunnallisia mullistuksia
– tosin suurin osa Somerolla lahjoitetuista tiloista oli valtion
omistamia autiotiloja

– kts. Läänityslaitos Somerolla

* * *

("Kimalan säterioikeuteen liittyvä asiakirja on edelleen selvittämättä. Säteri näyttää 1670–80-luvuilla kuuluneen Uudenmaan ja Hämeen lääniin, koska sitä ei mainita Turun ja Porin lääninkonttorin läänintileihin sisältyvissä säteri- luetteloissa.")
Ylitarkastaja Veli-Matti PussinenTurun maakunta-arkisto, PL 383, 20101 TURKU, veli-matti.pussinen@narc.fi.

* * *

"Kansallisarkistossa on kopiokirjoja ja reduktioasiakirjoja ja niissä on muita tietoja myös Kimalasta. Alunperin tilat on lahjoitettu jo v. 1614 (tai 1613)."
Matti Walta, Kansallisarkisto PL 258, 00171 HELSINKI,
puh. (09) 2285 2262,
matti.walta@narc.fi.)



Hans Ramsayn leski, rouva Elin Stålhandske läänitti vuorostaan noin v. 1650 erään Kimalan taloista "uskotulle palvelijalleen" räätäli Henrik Tuomaanpojalle, joka sen jälkeen piti taloa pari vuo- sikymmentä hallussaan. Muuten Kimalan kaikki viisi taloa kuuluivat Pitkäjärven säterin omistajille Norrköpingin päätöksen mukaisina rälssitiloina.

Vasta ratsumestari Klaus Ramsay, Pitkäjärven herran Johan Ramsayn poika, [Klas, ensimmäisestä avioliitosta Märta Gal-len kanssa] joka perinnönjaossa oli saanut Kimalan [ja Sylvänän kylät 8. ja 9.9. 1672] osalleen, perusti noin vuonna 1670 itselleen asuinkartanon kylään. Kolme talonpoikaistilaa yhdistettiin silloin herraskartanoksi, ja 1678 kartanoon liitettiin vielä neljäs tila. Kar-tanon ulkopuolelle jäi siten vain yksi talonpoikaistila, myöhempi Rekola. Näin syntynyt kartano nautti säterin oikeuksia v:sta 1675. Sitä nimitettiin tavallisesti kylän mukaan Kimalaksi, joskus myös Kartanoksi, joka lienee ollut virallinen nimi.

Someron historia II, s. 79; Forssa 1958



Löysimme Kimalan kukkatarhasta 7.6.1999 Kaarle XI
(1655–97) aikaisen yhden hopeaäyrin kolikon. Raha
on ollut käytössä, kun Kimalan kartano perustettiin
(1672). – Klikkaa suurennos.

"Kiitän rahalöytöä koskevasta tiedostanne, joka välitettiin Rahakammioon tä- nään. Olemme tallettaneet sen löytöarkistoomme.

Kaarle XI:n ajan hopeaäyrit eivät ole kovin harvinaisia. Kyse on tässä tapauk- sessa parista sadasta nykymarkasta. Löytö valaisee kuitenkin mielenkiintoisesti kartanon varhaisvaiheita, ja toivomme että säilytätte sen hyvin. Jos on huolta ra- han joutumisesta hukkaan, toivomme teidän toimittavan sen johonkin lähiseudun museoon tai Kansallismuseoon."
Kansallismuseon erikoistutkijan Tuukka Talvion sähköpostiviesti
Pertti Toukkarille 21.6.1999


Hopeaäyriä on lyöty Tukholmassa kaikkiaan 1 556 572 kappaletta. Kolikon hal-kaisija on 18–19 mm ja paino 1,23 grammaa. Rahan hinta vaihtelee 60 ja 285 kruunun välillä.
Archie Tonkin, Myntboken, s. 71
ISBN-91-7244-093-7. Motala 1993



* * *
Kuudentoista vuoden kuluttua, vuonna 1691, kartano peruu-tettiin kruunulle. Näin siitä tuli kruununluontoinen säteriratsutila. Kaarle XI (1655–97) oli aloittanut aatelittomien säätyjen tuella uu-distustyönsä, joka huipentui ns. ison reduktion ja ruotujako-laitoksen toteuttamiseen. Kaarle sai 1680–93 täyden itsevaltiu-den.
"Kaarle XI:n jakolaitos antoi isossa reduktiossa kruunulle palautettujen lahjoituksina saatujen säterikartanoiden (alkujaan aatelisten, myöhem- min myös muiden) säilyä entisten omistajasukujen hallussa, kunhan ne suostuivat suorittamaan ratsupalvelusta, jolloin myös niiden verovapaus (säterivapaus) säilyi. Syntyivät nk. säterirusthollit."
– Kalevi Kiesi PT:lle 29.6.1998



Kansallismuseon kokoelmissa on soikealle lasikap-
paleelle tehty miniatyyrimaalaus Kaarle XI:sta.

"Kiharat ruskeat hiukset. Kärpännahalla reunustettu
viitta. Tumma tausta. Kuvasoikion ympärillä harmaa
ja ruskea reuna, jossa on teksti: CAROLUS XI REX
SVEGIAE. Kuuluu kolmentoista ruotsalaisen hallit-
sijan muotkuvasarjaan." Esineen numero: NBA
:H1261:8, ID: 64162

(Kts. "MuseoSuomi, Suomen museot semanttisessa netissä")


"Reduktion tarkoituksena oli lisätä valtion tuloja ja korjata valtion kurjaa rahatilannetta mutta myös murtaa yläaatelin poliittinen valta. Kumpikin toteutui. [---]

Talonpojille oli tärkeää vapautua aatelisvallan lujttumisen uhasta ja sitä kohtaan tunnetusta pelosta. Ja jos läänityslaitos oli ollut pitkä askel koh-den mannermaista feodalismia maaorjuuksineen, tämä kehitys ainakin katkesi nyt.

Läänitysten peruutus sujui Suomessa nopeasti ja talonpojat ja heidän veronsa siirtyivät aatelin määräysvallasta jälleen suoraan kuninkaan hallittavaksi."
Jouko Vahtola, Suomen historia s. 146

Vuosisatojen aikana Kimala on kokenut loiston ja erityisesti rappion kausia. 80 vuotta kestäneen Ramsaytten ajan jälkeen 1700-luvun lopulla Kimalan omistajat vaihtuivat usein ja kartano jakautui osiin. Vuosisadan lopulla Kimala kuitenkin yhdistyi Åvikin lasitehtaan isännöitsijän Adam Ambrosius Zidbeckin aikana.

Yhtenäinen kartano jakautui jälleen kahtia, kun hovioikeuden notaari Jacob Avellan joutui myymään 2/3 Kimalasta nimismies Johan Gra(h)nille 1820-luvulla. Avellanin suku onkin omistanut Kimalaa (tai sen osia) pisimpään, 200 vuotta (2007).

Jakojen, omistajasukujen köyhtymisten ja 1900-luvun maanjako- lakien seurauksena alunperin yli 800–900 hehtaarin laajuinen kar-tano menetti runsaasti maitaan.

Viime sotien jälkeen Kimalan kartanon rappiolla ollut vanha päärakennus toimi Kimalan kylään evakuoitujan karjalaisperheiden väliaikaisena asuntona. Vuosina 1946–47 talon kymmenessä huo-neessa asui yli 30 Kimalan kylään sijoitettua evakkoa: Seppäset, Kauraset, Mustoset, Laineet ja Toukkarit. Kartanon maille perus-tettiin kaikkiaan 12 karjalaistilaa. Vuodesta 1946 lähtien Kimalan kartanon vanha päärakennus ja sitä ympäröivät maat ovat kuu-luneet Muolaasta lähtöisin olevalle Toukkarin suvulle; vuodesta 1989 Pertti ja Ullamaija Toukkarille.


Ilmakuva vuodelta 1957(?). Oikealla olevalla
pellolla on nykyisin kukkatarha. Takana oi-
kealla oleva vanha aitta on valitettavasti pu-
rettu 1960-luvun alussa navetan rakennustar-
peiksi.


Kimala lokakuussa 2002 maalaamisen
jälkeen.



Kimala 12.7.2003.








Kimala 10.7.2006.

Kimalan kartanon omistajia tai osaomistajia ovat olleet:

Ramsayt 1672–1752, (80 v)

Hedvig Eleonora Stubbe (1/2) 1752–1769, (17 v)

Daniel Hällström (1/2) 1752–1779, (27 v)

Gottfried T(h)itz (1/4) 1779–1788, (9 v)
– kts. isojako Kimalassa
– Nävilä, Puhari

Munckit (3/4, ½, 1/4) 1769–1796:
– Johan Munck 1769–1772, (3 v)
– Carl Fredrik Munck 1772–1791, (19 v)
– Carl Johan Munck 1791–1796, (5 v)

Gustaf Johan Jägerhorn (1/2) 1796–1799, (3 v)


  • Kapteeni Gustaf Johan Jägerhorn af Spurilan (oik.)
    ja hänen vaimonsa Helena Johanna Ulfsparre af Brox-
    vikin (Ruotsin ritarihuoneen aatelissuku nro 9) silhuetit.
    Kuvat: Sebastian Jägerhorn

    Zidbeckit 1788–1807:
    – Adam Ambrosius Zidbeck 1788–1802; 1799–1802 (1/1),
    (14 v) – leskirouva Renata o.s. Bergstock 1802–1807, (5 v)

    Avellanit 1807 –, (198 v)
    vuodesta 1825 1/3 osakartanoa
    – päärakennus Jyrki Raulolla 1981–

    Gra(h)nit
    1825–1834 2/3 osakartanoa, (9 v)

    Juseliukset 1834–1846 (2/3), (12 v)

    Konsinit 1846–1913; (2/3), (67 v)

    Nuotiot (1916–1931); osakartano (15 v)

    1930–1940-luvuilla jälleen koko kartanon omistivat Avel- lanit sekä sodan jälkeen Toukkarit, osakartano 1946–;
    (59 v) Emil Toukkari, myöh. perikunta 1961–1989, (28 v)

    kts. Toukkarien tilusselvitelmä ja arviokirja 26.10.1949


    Pertti ja Ullamaija Toukkari 1989–, (18 v)



    Vuodesta 1989 Kimalan kartanon vanhan pääraken-
    nuksen (1720–1730-luv.) ja sitä ympäröivät maat
    ovat omistaneet Pertti ja Ullamaija Toukkari.



     Kimalan kahtiajakautuneen
    kartanon nuoremman päära-
    kennuksen ja sitä ympärövät
    maat on vuodesta 1981 omis-
    tanut Jyrki Raulo.

    Suvussa kulkevan perimätiedon mukaan talo oli "kehil-lään" Johan Viktor Avellanin häiden aikoina vuonna 1849 [Juhani Lakio PT:lle]. – Kts. Avellanit



    Vasemmalla Kimalan kartanon vanha päärakennus 1720- 1730-luvulta. Oikealla vuonna 1826 kahtia jaetun kartanon (1/3), Avellanin päärakennus 1850-luvulta.

    Perimätiedon mukaan ylläolevan harrastelijamaalauksen (60 x 40 cm) teki 1800-luvun puolivälissä järven vastak-kaisella puolella sijaitsevan Lahden kartanon kotiopettaja, joka oli palavasti rakastunut Kimalan kartanon kauniiseen tyttäreen. [Oskar Konsinilla oli kahdeksan tytärtä.]
    – Etualalla virtaa Pusulanjärveksi levittäytyvä Paimionjoki, entinen Someronjoki; joskus Savijoeksikin kutsuttu.

    – Talon katto on valitettavasti myöhemmin muutettu satu-lakatoksi.


    Jäljennös samasta kuvasta. Kuva on maa-
    lattu Turun Kakolassa 1950-luvun alussa.
    Kakolan vankilanjohtajana oli tuolloin
    Kaarlo Merimaa

    Katri Merimaan albumi



    Akvarelli samasta kuvasta. Sen on maalannut
    taidemaalari Urho Salomaa.

    Kimala syksyllä 1994.


    Englantilaisen taidemaalarin David Nappin pastellityö (65 x 50 cm) kesältä 2007.





    Pusulanjärven pohjoispuolella, Ki-
    malan kartanoa vastapäätä sijaitseva
    Lahden kartano on rakennettu vuosina
    1803–1806 Mårten Reinhold de Pontin
    aikana. Nykyisen asun (1899) on suun-
    nitellut arkkitehti Signe Lagerborg.
    Kuvat 1900-luvun alusta:
    Somero-Seura.

    Kimalan kylän vaiheita


    Kimala esiintyy ensi kerran Someron rovastinkäräjien pöytäkirjas-sa 1492, jolloin Kimalan Markkua sakotettiin joistakin edesotta-muksistaan. Vuosina 1508–1510 mainitaan tuomiokirjassa Kima-lasta emäntä Kaisa sekä miehet Heikki Markunpoika, Jaakko, Markku ja Reko Markunpoika.

    Loimon käräjien tuomiokirjeissä 1516 ja 1529 on kaksi kimala-laista merkitty lautamiehiksi, edellisessä Reko Markunpoika ja jäl-kimmäisessä Jaakko Sipinpoika. Vuonna 1539 oli kylässä neljä taloa.

    (R. Hausen, Finlands medeltidsurkunder, FMU V 361–362 ja VII 428.
    – R. Hausen, Bidrag till Finlands historia I 267 ym.
    – JH XLIII, no 18. – VA 3668: 79)




    "Lahdenkylän kanssa samaan jakokuntaan on kuulunut Pyöli, joka on asutettu suhteellisen myöhään, viimeistään 1400-luvulla. Luulta- vasti Lahden jakokuntaan ovat kuuluneet myös Someronjoen ete-lärannalla sijaitsevat Kimala, Ryhtä ja Kärilä, joiden asutus on al-kanut viimeistään 1400-luvulla."
    Timo Alanen, "Alanen – Hiekkanen – Härme – Kärki – Turkki, Somero ja Somerniemi 1449–1999. Someron ja Somerniemen seurakuntien historia. Toim. Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999"
    s. 10



    "Edellä sanotut valitukset on tutkittu Somerolla Pyhän Ristin pystyttämisen päivän jälkeisenä sunnuntaina (= 16.9.1492):
    Pieti Pusu syytti herra Mikaelia siitä, että yllä mainittu Olli Kurinen kuoli ilman seurakunnan sakramentteja. Hän ei voi- nut näyttää sitä toteen, joten maksakoon 6 markkaa sakkoa.

    Samoin tuomittiin herra Mikael 40 markan sakkoon piispalle erään Esko Lapin tähden ja maksamaan Lapin perillisille 3 markkaa maanlain mukaan.

    Pusulan Pieti, Heikki Pyölistä ja Markku Kimalasta tuo-mittiin kukin 6 markan sakkoon, koska he eivät voineet näyt- tää syytöstään toteen. He sanoivat, että eräs Lauri Kultela oli kuollut ilman sakramentteja.

    Heikki Härkä ja Heikki Oinasjärvi tuomittiin kumpikin 6 mar- kan sakkoon väärästä valasta.

    Heikki Pyöli tuomittiin 3 markan sakkoon asiaankuulumatto-mista välihuudoista.

    Heikki Pyölistä, Pieti Pusu ja Heikki Oinasjärvi tuomittiin ku-kin 3 markan sakkoon siitä, että he kevytmielisesti esittivät valituksia erään Vähän-Pietin puolesta.

    Heikki Härkä tuomittiin 6 markan sakkoon perättömästä il-miannosta ja herra Mikael 6 markan sakkoon siitä, että hän oli lyönyt Heikin vaimoa tappelussa, joka oli tapahtunut Hei-kin talossa.

    Heikki Oinasjärvi tuomittiin 3 markan sakkoon asiaankuulu-mattomista huudoista, ja herra Mikael puhdistautukoon 12 miehen valalla syytöksestä, että hän olisi lyönyt pääsiäispäi-vänä Heikkiin seitsemän verihaavaa."



    Kimalantiellä talvella 1999.
    Kuva: Asko Lavikainen

     "Riitajuttu, jonka osapuolina olivat herra Mikael ja Marku Ki-malasta ja joka koski erityisesti 12 kyynärän sarkaa, päätettiin si-ten, että tietyt pitäjäläiset tekevät tilin heidän keskenänsä.
    (---)
    Pyölin Heikki syytti herra Mikaelia siitä, ettei tämä tahtonut kuun-nella hänen vaimonsa synnintunnustusta. Hän ei voinut näyttää väi-tettään toteen, joten hänet tuomittiin 3 markan sakkoon ja Marku Kimalasta – hänen kumppaninsa – samoin tuomittiin 3 markan sakkoon."
    Someron pappeinkokouksen pöytäkirja vuodelta 1492.
    Kuva ja teksti teoksesta:
    Alanen – Hiekkanen – Härme – Kärki – Turkki, Somero ja Somerniemi 1449–1999. Someron ja Somerniemen seurakuntien historia. Toim. Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999
    s. 21, 23

    * * *

    FT Timo Alasen väitöskirjassa käsitellään Kimalan kylän vaiheita


    FT Timo Alanen selvitti Kimalan ja lähiky-
    lien historiaa 6. elokuuta 2005 järjestetyssä
    Kimalan kyläjuhlassa. Alasen mukaan Kima-
    la johtuu mahdollisesti Joakim-nimestä.
    "Kansanomaisesta henkilön nimestä on muo-
    dostunut ensin talonnimi ja myöhemmin, kui-
    tenkin viimeistään 1400-luvulla, kylännimi."

    Timo Alasen väitöstilaisuus oli Oulun yliopistossa 27.11.2004. Väitöskirjan nimi on "Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö. Nimistön vakiintumisen aika".
    [Graafinen suunnittelu Lauri Linnilä
    Oy Amanita Ltd, www.amanita.fi, ISBN 952-5330-14-1,
    Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 2004]
    s. 257–59


    Kimalassa neljä taloa vuonna 1540



    Someron kirkkopitäjä. Kylien talo-
    määrät vuonna 1540. Kartan toteu-
    tus Jyrki Lehtinen 1999.

    "Vanhimpien maakirjojen mukaan Somerolla oli vuonna 1540 yhteensä 189 taloa. 1630 luvulle tultaessa talojen määrä väheni noin 30:llä. Syynä tähän olivat 1570–95 sodat.

    Härkätietä pitkin kulkevat sotilasosastot piti majoittaa ja muonittaa, verorasitus kasvoi ja tämän seurauksena taloja autioitui ("öde" = veronmaksukyvytön talo, ei välttämättä asumaton ja "platt öde" = asumaton, jopa hävinnyt talo). Näin talon-pojat menettivät talonsa hallinnan ja valtio pääsi vaikuttamaan talon kohtaloon: armeijan korkea-arvoisille virkamiehille alettiin maksaa rahapalkan asemasta korvaukset niin, että heille osoitettiin tietyn talon tai tiettyjen talojen veronkanto-oikeus, ts. verot läänitettiin upseereille. Heille annettiin myös oikeus perustaa autioituneen tilan maille kartano, johon myöhemmin liitettiin ympärillä olleita ta-loja, Somerolla usein veronmaksukyvyttömiä, autiotaloja. Talonpojat muuttuivat kartanon omistajan lampuodeiksi, jotka viljelivät kylän maita kartanon omistajan lukuun.

    Somerolla kartanoita muodostui huomattavan paljon: Pitkäjärvelle, Jurvalaan, Lahden kylään, Härkälään, Harjuun, Ihamäkeen, Hirsjärvelle, Palikaisiin ja Kopi-laan. Useimpien kylien talojen määrä onkin kartanoitumisen tuloksena vähenty-nyt huomattavasti. Kehitys näkyy Someron talojen lukumäärässä: 1550-luvulta 1630-luvulle on talojen määrä vähentynyt noin 30 kappaletta eli vajaat 20 pro-senttia."
    – Timo Alanen
    Kuva ja teksti teoksesta:
    Alanen – Hiekkanen – Härme – Kärki – Turkki,
    Somero ja Somerniemi 1449–1999. Someron ja
    Somerniemen seurakuntien historia, s. 63, 64
    Toim. Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999

    Kimalan kylässä oli 1540 neljä taloa, joiden isäntinä olivat Esko Sipinpoika, Jaakko Sipinpoika, Pietari Niilonpoika ja Tuo-mas Ollinpoika. Esko Sipinpojan talon nimi oli Rekola ja Pie-tari Niilonpojan talo Töyrä. Molempien muiden talojen nimiä ei tunneta.

    Ainoa 1500-luvun halkominen tapahtui kylässä 1566, jolloin Töy-rästä erotettiin osa eräälle Martti Pertunpojalle.

    Viisitaloisena kylä oli tämän jälkeen vuoteen 1670, jolloin Töyrä sekä Jaakko Sipinpojan ja Tuomas Ollinpojan talot yhdistettiin herraskartanoksi.

    Vuonna 1678 liitettiin kartanoon vielä Martti Pertunpojankin talo, joten kylä tuli käsittämään vain kaksi tilaa, Kartanon ja Re-kolan.

    Kimalan kylä joutui vuonna 1594 Anders Laurinpojan (Lars-son) lahjoitusmaaksi. Larssonia kutsuttiin myös Puotilan herraksi; hän nimittäin asui pääkartanosaan Halikon Botilassa eli Puotilassa. Kaikkiaan Larssonin läänityksiinsä kuului 1500-luvun lopulla 55 somerolaista taloa. Kimalan lisäksi Puotilan herra hallitsi Pitkä-järven, Jurvalan, Sillanpään, Kärilän, Rautelan, Saarentaus-tan [nyk. Saarentaka], Härkälän, Harjun, Jaatilan, Sylvänän, Ollilan, Kultelan ja Joensuun kyliä.

    Vuonna 1726 Rekola halottiin kahtia ja 1826 samoin Kartano. Näin kylästä tuli joksikin aikaa nelitaloinen, kunnes 1868–1869 toinen Rekolan osataloista liitettiin toiseen Kartanoon ja toinen toiseen. Vuonna 1870 oli siis kylässä jälleen vain kaksi tilaa, kum-pikin viralliselta nimeltään Kartano, mutta kansan puheessa omis-tajien mukaan Avellan ja Konsin.
    Someron historia I, s. 85 ja Y. S. Koskimies, Someron historia I, s. 348–355; Forssa 1949

    Gård, Puhari, Nävilä

    "Kimalan kylä esiintyy asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1492. Vuonna 1539 oli kylässä neljä taloa, Rekola, Töyrä ja kak-si nimeltä tuntematonta taloa. Töyrä jaettiin vuonna 1566 kahtia ja vuonna 1670 Töyrä sekä kaksi muuta taloa yhdistettiin herras-kartanoksi. Vuonna 1678 liitettiin Kartanoon vielä yksi kylän ta-loista.

    Rekola jaettiin 1726 kahteen osaan ja vuosien 1762 ja 1799 välillä oli myös Kartano kahdessa ja välillä kolmessakin osassa: 1700-luvun jälkipuoliskon rippikirjoissa kylän taloista käytetään nimiä Gård (Kartano), Puhari ja Nävilä. Suomen asutuksen yleis- luetteloon Puhari on merkitty jaksolla 1720–39 nimellä Puharila ja 1740–1759 nimellä Puhari. Vuosien 1764–1769 rippikirjan mu-kaan oli vielä Puharikin jakautuneena kahtia.

    Lopullisesti Kartano jaettiin vuonna 1826. Molempien kartanoiden nimi oli virallisesti Kartano, mutta niitä kutsuttiin omistajien mukaan nimillä Avellan ja Konsin. Rekolan augmenttitaloista toinen liitettiin vuonna 1868 toiseen Kartanoon ja toinen vuonna 1869 toiseen Kartanoon. Maanjakoasiakirjoihin Rekolan osatalot on merkitty kaiken aikaa erillisinä taloina, jotka olivat Avellanien ja Konsinien omistuksessa.
    Suomen asutuksen yleisluettelo 2200; rippikirjat 228;
    Turun maakunta-arkiston maanjakokartat ja asiakirjat
    Y. S. Koskimies, Someron historia I, s. 79–86 Forssa 1949;
    Aulis Oja, mt s. 28, 85



    Allmän beskrifning rörande Kartano 2/3 skatte säteri rusthåll i Kimala by af Somero socken, nedre Säksmäki härad och Tavastehus län

    "Kimala by utgöres af egentiligen tvenne hemman, no 1. Rekola skatte hemman, anslaget till augment till No 2., Kartano skatte säteri rusthåll. Rågång kringom samt storskifte af byns egor har blifvit verkställd åren 1782–1783 af Fred. Joh. Christeen.

    År 1791 utbröts af E. J. Lindgren 1/4 af Kartano, Puhari kalladt, som egdes af Bruksbokhållaren Adam Ambrosius Zidbeck, hvaremot 3/4 egdes af Kapten Munk.

    Sedermera torde Zidbeck hafva tillhandlat sig 1/4 till, emedan han vid skatteköpandet egt 1/2 No 2 af Kartano Krono säteri rusthåll anslaget till Dragon Stom med säteri frihet under No 109 vid Sääksmäki härads kompani och Kungliga Nylands och Tavastehus läns dragon regemente, hvarföre 1/2 deraf bestående af 1/2 hemman, 2 1/3 öre, 1/2 båga, 1/6 koo och 5/5 mantal blifvit af Kammarkollegium i Stockholm försåldt åt Zidbeck år 1791 till skatte för 21 Riksdaler, 3 skillingar och 9 runstycken specie; samt sedermera den öfvriga hälften "bestående af 1/2 hemman och 5/6 mantal med räntan 10 rubel 12 kopek silfver" blifvit äfvenledes till skatte försåldt af Kejserliga Senaten då i Åbo åt Hofrätts extra Notarien Jakob Avellan år 1818 för 30 rubel 36 kopek silfver.

    År 1826 har Kartano åter af A. Ståhlberg blifvit skiftadt i, såsom det ännu i denna dag befinner sig, 2/3 och 1/3, sålunda att Expeditions fogden Gran erhållit 2/3 och Avellan 1/3. Af Grans arfvingar (perilliset) har 2/3 blifvit försåld åt bonden Elias Juselius år 1834 för 8600 Riksdaler eller deremot svarande 4300 Rubel silfver.

    För åverkan å samma andel af Kartano har häradsrätten år 1838 fastställd ett vite af 15 Rubel silfver. [Saman Kartanon osan luvattomasta käytöstä (viljelyksessä?) kihlakunnanoikeus on vuon-na 1838 määrännyt 15 hopearuplan sakon.] År 1841 har rån mellan Kimala och Saarentaka byar blifvit närmare bestämd och rörlagd af A. W. Zitting.

    Den 27 april 1846 har Prosten H. Konsin tillhandlat sig dessa 2/3 för 5142 Rubel 85 5/7 kopek silfver samt följande år erhållit fas-tebref derå. Tomten, som hittills varit samfälle för hela rusthållet, har genom samma skifte år 18 11/11 47 blifvit skiftad, samt sam-ma dag de trenne rum å byggningens vestra sida i öfvre våningen, som egts af 1/3, blifvit försåld för 500 riksdaler banco assig-nationer åt 2/3. Slutligen hafva år 1859 åbyggnaderne å 2/3 blifvit brandförsäkrade uti Allmänna brandstadsbolaget i landet för ett försäkringsvärde af 2190 Rb. och ett ansvarighets belopp af 2570 Rb., samt lösegendomen i försäkringsvärde till 140 samt i an-svarighetsbelopp till 180 rubel silfver. "
    Kimalan kartanon (2/3) tilusselvitys vuodelta 1865
    - Selvityksen teki Oskar Konsin, joka osti Kimalan
    äidiltään ja veljeltään 9.7.1868.




    Ensimmäiset torpat 1740-luvulla

    "Ensimmäiset kaksi torppaa Kimalaan perustettiin 1740-luvulla. Asutuksen yleisluettelon mukaan torppia oli 1750-luvulla viisi ja jaksolla 1760–79 kaksi. Ne kaikki on merkitty luetteloon torp-parin nimellä. Vuosien 1780–79 asutusluettelossa on kolme nimel-tä mainittua torppaa. Pellontausta, Härkoja ja Hakonoja. Vuo-sien 1757–63 rippikirjaan on merkitty Nävilälle kuuluva Mäkilän torppa ja Puharin Mätälä.

    Vuosien 1764–69 rippikirjoissa mainitaan näiden lisäksi Kartanolle kuulunut rakuunantorppa. Vuoteen 1791 mennessä niitä tuli rippikirjaan kolme lisää – Smed, Rajola ja Mäntylä. Ilmeisesti suurin osa vanhoista torpista hävisi tai vaihtoi nimeä, sillä 1800-luvun alkupuolella niitä ei enää mainita.

    Vuosien 1804–09 rippikirjan mukaan olivat kylän torpat Löf-backa, Lehrbacka, Härkoja, Jägaren, Hakala ja Nummi. Nummi kuului Rekolalle ja muut Kartanolle. Seuraavasta rippikir-jasta (1810–15) puuttuvat Jägaren, Hakala ja Nummi, mutta siinä on uusina Ketola, Lukala ja Sandbacka.

    Vuosisadan puoliväliin mennessä osa vanhoista torpista oli ka-donnut ja uusia oli perustettu Kurjenoja ja Syrjälä. Vuonna 1870 olivat kylän torpat Forsström, Härkoja, Ketola, Lerbacka, Mullivuori, Mäkelä, Niinisaari, Rekola ja Syrjälä. Tultaessa 1900-luvulle alkoivat torpat vähetä siten, että vuonna 1910 oli jäljellä enää neljä torppaa ja vuonna 1920 vain kaksi. Samalla kun torpat vähenivät, alkoi itsenäisten talojen määrä lisääntyä. Vuonna 1904 erotettiin Kimalan kartanosta Kulmala, Leppäaro ja Pel-tola sekä ilmeisesti seuraavana vuonna Mullivuoren torppa. Vuon-na 1910 oli Kimalassa jo 13 taloa, vuonna 1920 taloja oli 20 ja vuonna 1940 yli kaksinkertainen määrä – 45."


    Kaarin Lehtonen, Someron ja Somerniemen kulttuuri-maisema ja vanha rakennuskanta, s. 22. Kirjapaino Grafia Oy, Turku 1990

    – Kts. Läänityslaitos Somerolla



    Kimala – Someron vanhin
    asuinrakennus?


    Kaksikerroksisessa, hirsirakenteisessa päärakennuksessa (21 x 9,5 m) on kymmenen huonetta, kaksi eteishallia, lasiveranta ja ta-lon päädyssä oleva lautarakenteinen kuisti. Karoliinisen pohja-kaavan mukaisesti talon keskellä on sali (6 x 6,5 m) ja molem-missa päissä kaksi huonetta.


    Yläkerran aula
    19.8.2001.

    Alakerran eteishallista johtavat portaat yläkertaan, jossa on sama huonejärjestys. Talon itäpäässä on lautarakenteinen rungonlevyinen kuisti ja julkisivulla satulakattoinen, nurkistaan viistetty eteiskuisti.

    Kimalan kartanon vanha päärakennus esitellään alan kirjallisuu- dessa usein Someron vanhimpana asuinrakennuksena. Tämä pe- rustuu siihen arkistotietoon, että Johan Ramsay (1683–1739), vuodesta 1704 Kimalan haltija, yritti pitää kartanoa sodan aikana suurin vaikeuksin kunnossa, kuten hän kertoi Someron talvi-käräjillä 1732 pyytäessään todistusta ratsutilallisoikeutensa vahvis-tamista varten.

    Kuitenkin vuonna 1713 isonvihan aikana hänen oli lähdettävä Ruotsiin. Palatessaan takaisin vuonna 1722 "Johan Ramsay löysi Kimalan täysin autioituneena ja rappiolle joutuneena. Sen jälkeen hän pani ratsutilan kuntoon suurin kustannuksin."



    Näyte käräjäpöytäkirjasta 25.–27.1.1732.



    "Säätyläisomistajat ja talonpojat näyttävät Somerolla yleen- sä tulleen hyvin toimeen keskenään. [---] Niinpä käräjäyleisö ja lautakunta 1732, kun Kimalan omistaja, ratsumestari Johan Ramsay tarvitsi tukea anoessaan vero- vapausvuosia, yksimielisesti todistivat, että hän oli vaikeuksista huolimatta hyvin huolehtinut säterinsä ratsupalvelusvelvollisuuksista isonvihan alkamiseen asti ja rauhan palattua pannut suurin kustannuksin autiona olleen tilansa kuntoon."
    Someron historia I, 476 (Tammelan ja Someron kär. 25–27.1.1732. VA Sääksmäki 6.)




    Kimalan päärakennus Zidbeckin
    teettämä?

    Emeritusprofessori Pentti Virrankoskelta sain kuitenkin 23. elo-kuuta 2005 tiedon, että Kimala olisikin Adam Ambrosius Zid- beckin ajoilta. Zidbeck omisti (ja yhdisti) Kimalan kartanon 1788–1802. [Virrankosken mukaan AAZ kirjoitti nimensä Zidbeck-muodossa]:
    "Anoppini varhaisemmista esi-isistä on mainittava erikoisesti Johan Axel Zidbäckin isä Adam Ambrosius Zidbeck (1755–1802). Hän toimi Åvikin lasitehtaan isännöitsijänä Somerolla ja omisti Kimalan kartanon, johon hän teetti kaksikerrok- sisen, taitekattoisen päärakennuksen."
    [Suullinen perimätieto on Agda Forsblomilta 1950-luvun alusta;
    Agda oli Oskar Konsinin tytär. Pentti Virrankoski puhelimitse
    PT:lle 29.8.2005]


    Maalaukset kuvaavat Kimalaa 1850-luvun jäl-
    keisiltä vuosilta. Oikealla oleva Kimalan uusi
    päärakennus, Avellan, oli "kehillään" eli ra-
    kenteilla Johan Viktor Avellanin häiden aika-
    na vuonna 1849 [Juhani Lakio PT:lle].
    KLIKKAA ALKUPERÄINEN SUURENNOS



    Juhani Lakion hallussa oleva Adam
    Ambrosius Zidbeckin viiri vuodelta 1797.
    Kuva 9.8.2003 Kimalan Kiviniemessä.
    Kädet ovat Juhani Lakion.
    KLIKKAA SUURENNOS


    Vanhassa navettakuvassa näkyy vasemmalla
    "vilja-aitta, josta kohoaa tanko viireineen
    'Zidbäck'." Navetan taitekatto on muutettu
    nykyiseksi satulakatoksi 1940-luvun lopulla.
    Juhani Lakion albumi


    Zidbeck tuli kolmella eri kaupalla koko Kimalan kartanon omis-tajaksi vuonna 1799. Hän oli ostanut jo vuonna 1788 Kimalasta Gottfried Thitzin osuuden (1/4; Nävilä) sekä lisäksi Munckeilta puolet heidän Kimalan osuudestaan (1/4). Näin Zidbeckin omis-tukseen tuli puolet kartanosta. Jäljelle jääneen puolikkaan Zidbeck osti kapteeni Gustaf Johan Jägerhornilta 27.5.1799 tehdyllä kaup-pakirjalla. Tila maksoi 2.350 riikintaalaria.

    Adam Ambrosius Zidbeck omisti myös Eskolan tilan Someron Talvisillan kylässä.


    "Kimalan omisti myöhemmin rovasti Henrik Konsin, jonka pojan tytär rouva Agda Forsblom kertoi 1950 kirjeessään Marjan [Virrankosken vaimo] äidinisälle J[ohn]. E[lis]. Zidbäckille, että Adam Zidbeck oli kuoltuaan jäänyt Kimalan yläkertaan kummittelemaan. Kaikki somerolaiset tiesivät, ettei vieras saanut yöpyä karta-nossa kysymättä: "Antaaks Siipekki yösijjaa?"

    Talossa usein käynyt kätilö meni kuitenkin yöksi naapuriin, kun Siipekki "kolasi" niin pelottavasti Kimalassa. Marjalle tämä on ylpeyden aiheena: "Kartanon her-roja on esi-isänä vaikka kenellä, mutta kuinka monella on aito kartanon kummi-tus?"
    Pentti Virrankosken kirje Pertti Toukkarille 20.8.2005



    Kimalan tilusten selvityksessä 1865 rakennuksia esitellään seuraavasti:

    "Åbyggnaderne, bestående af endast trädhus, äro uti för- svarligt skick. Då ett boningshus antages stå utan repa- ration i 50 år, en ria i 25 år, badstuga och kokhus i 20 år, Stall i 40 år; farså och ssvinhus i 20 år, bodar och lador i 70 år samt hägnader uti 15–20 år..."
    Pertti Toukkarin kokoelmat



    Kimala lokakuussa 2002 maalaamisen
    jälkeen.

    Kimala on mukana Varsinais-Suomen seutukaavassa (SU-661 vuodelta 1986). Someron vanhaa rakennuskantaa käsittele-vässä teoksessa Kimalan vanhaa päärakennusta ja sitä ympäröi-vää miljöötä luonnehditaan seuraavasti:

    "Kimalan t. Konsinin herraskartanon päärakennus 1700-luvun alkujaksolta" on "maisemallisesti ja sekä kulttuuri- että rakennushistoriallisesti erittäin merkittävä."
    Kaarin Lehtonen, Someron ja Somerniemen kulttuuri-maisema ja vanha rakennuskanta, s. 276. Kirjapaino Grafia Oy, Turku 1990

    kts. Salon seudun maakuntakaavaehdotus 19.9.2005:
    Merkittävät rakennetun ympäristön alueet


    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä

    Kimalan kartanon vanhan päärakennuksen tapetteja ja kaakeliuuneja


    Yläkerran punainen kamari


    Savilaastille sablonimaalattujen
    kuvioiden päällä on ollut sinivalko-
    kuvioinen tapetti vuodelta 1885.
    Tapetti löytyi huoneen itäisessä pää-
    dyssä olleesta komerosta. Komero
    oli rakennettu ilmeisesti karjalais-
    evakkoaikana 1940-luvulla. Savi-
    laastin päällä oli maalamaton, rus-
    kea pinkopahvi.



    Yläkerran punaisen kamarin entisöinti alkoi
    kesällä 2000.



    Kuviointi alkoi olla valmis 15.9.2000.
    Vain ylimmät kuviot puuttuvat, samoin
    punaisen kuvion pikku tähti. Sabloni-
    maalasimme kuvioita kaikkiaan kolmi-
    sen sataa.



    Huoneen "vihkiäisissä" 23.9.2000 olivat
    Juhani ja Pirjo Lakio; Juhani suoraan
    alenevassa polvessa Jacob Avellanin
    jälkeläinen. Huone on nyt Avellanin
    aikaisessa asussa (1807).

    Kun Jacob Avellan osti Kimalan kartanon vuonna 1807, hän luultavasti "remon-toi" talon huoneet/huoneita; Avellanhan oli Turun hovioikeuden ylimääräinen notaari, siis tottunut näkemään pääkaupungin komeita interiöörejä. Tähän viittaa kaksi seikkaa:

    1. Alakerran salin savilaastille maalattujen sablonikuvioiden alta löysin turku-laista sanomalehteä vuodelta 1811.

    2. Oskar Konsinin laadituttamassa tilusselvityksessä vuodelta 1865 mainitaan päärakennuksen olleen korjaamatta viitisenkymmentä vuotta: ("Åbyggnaderne, bestående af endast trädhus, äro uti försvarligt skick. Då ett boningshus antages stå utan reparation i 50 år, ...")



    * * *

    Em. tilusselvityksestä (1865) ilmenee, että vuonna 1826 jaetun kartanon tontti-maa oli Avellanien ja Konsinien yhteiskäytössä vuoteen 1847 asti. Tonttijako oli toimitettu vuonna 1796 ja vahvistettu 1799, ilmenee vuoden 1902 jakokirjasta .

    Ennen uuden päärakennuksen rakentamista (1849) Avellanit omistivat Kimalan vanhasta päärakennuksesta kolme yläkerran huonetta [ilmeisesti sali ja kaksi läntisen päädyn huonetta, jotka olemme entistäneet].

    Rovasti Konsille huoneiden lunastaminen 11.11.1847 maksoi 500 taalaria.
    "Den 27 april 1846 har Prosten H. Konsin tillhandlat sig dessa 2/3 för 5142 Rubel 85 5/7 kopek silfver samt följande år erhållit fastebref derå. Tomten, som hittills varit samfälle för hela rusthållet, har genom samma skifte år 18 11/11 47 blifvit skiftad, samt samma dag de trenne rum å byggningens vestra sida i öfvre våningen, som egts af 1/3, blifvit försåld för 500 riksdaler banco assignationer åt 2/3."


    Kaakeliuunin messinkiluukut valmistuivat joulun alla 2000. Uuni lienee tehty Nauvossa (Fortuna Faience-Fabrik 1814–1866). Jacob Avellanin serkku, Mikael Avellan, oli Nauvon kirkkoherra vuosina 1811–1855.

    Pikkukuvissa uuni ennen kunnostusta.


    Museoviraston Irma Lounatvuoren mukaan "kuvan perusteella uskaltaisin arvioi-da uuninne olevan Fortuna-nimisen kaakelitehtaan tuotantoa.

    Fortuna toimi Nauvossa 1800-luvun alussa, tosin varsin lyhyen aikaa, [– Fortuna Faience-Fabrik 1814–1866; kts. Suomen kaakelitehtaat] mutta sen tuottamia uuneja on monissa Varsinais-Suomen kartanoissa.

    Uunin yläosan koristereliefi akantuslehvineen on tyypillinen aihe. Useimmiten Fortunan uunit olivat valkeita ja kaakeleiden poikki oli diagonaalisti pirskoteltu sinisiä roiskeita.

    Somerolla on ainakin vanhempien tietojen mukaan ollut Fortuna-uunit Pitkäjärven ja Palikaisten kartanoissa."
    Irma Lounatvuori PT:lle 18.1.2001

    "Palikaisissa on samanlainen, käyttökuntoinen kaakeliuuni."
    Johan Gullichsen PT:lle 19.1.2001.

    "Meillä on [Nauvon kotiseutu]museossa vanhoja Fortunan tehtaan kaakeli-muotteja ja Kimalan uunissa olevia koristeaiheita esiintyy myös noissa muoteissa."

    * * *

    "Nauvon kotiseutuyhdistys tekee perusnäyttelyä Nauvon kotiseutumuseoon Tänä kesänä on tarkoitus avata Fortunan kaakeliuuni- ja savi- (liitu)piipputehtaita käsittelevä näyttelyn osa.

    Keräämme tietoa paikoista, joissa vielä on Fortunan uuneja. Nauvon lisäksi uuneja on Turun seudulla joissakin kartanoissa."
    Kirsi Niukko PT:lle 5.6.2009.



    Kimalan uuni oli osana Nauvon kotiseutumuseon
    Fortuna-näyttelyn interiööriä kesällä 2009.

    Kuva: Kirsi Niukko







    "Faiance och Lerkärlsfabrique

    Leskirouva Maria Elisabeth Finkenberg anoi v. 1814 kolmantena Suomessa hallituskonseljiltä lupaa perustaa "Faiance och Lerkärls Fabrique" alaikäisten poikiensa puolesta. Hänen puolisonsa Gustav Adolf Finkenberg Käldingen kartanon omistaja oli kuollut aikaisemmin, ja koska leskirouvalla ei ollut naimaoikeutta tilaan, hänen piti anoa lupaa lastensa nimissä.

    Maria Elisabeth oli laivuri (kofferdiskeppare) Petter Claessonin tytär, jolta hän peri Thoraksen tilan (Thoras oli Nauvon suurimpia tiloja, ja nykyään Linberg-suvun omistama, tämä suku on alunperin kotoisin Nauvon Kirjaisista). Fortuna aloitti toimintansa Käldingen tilan mailla v. 1816. Aluksi tuotanto oli melko vaatimaton, eikä Finkenberg-pojista ollut paljoakaan apua, Petter Arvid palveli Turun hovioikeudessa ja Gustav Adolf oli alaikäinen. Todennäköisesti näistä syistä leskirouva Finkenberg tarjoi tehtaan vuokralle tehtaan mestarille.

    Käännekohta oli Turun palo v. 1827, jolloin tuotanto kolminkertaistui, verattuna 1820-luvun alkuvuosia. V.1839 tuotanto oli siirtynyt pojille Gustav Adolfille ja Petter Arvidille, jolloin he anoivat lupaa saada myös valmistaa liitupiippuja. Tämä toiminta osoittautui hyvin kannattavaksi, aina 1860-luvun loppupuolelle saakka, ja uusi tehdas rakennettiin fajanssitehtaan läheisyyteen.

    Kun tehtaan johto siirtyi 1840-luvulla Gustav Adolfin käsiin, hän päätti uudistaa kaakelitehtaan tuotantoa, ja nosti merkittävän lainan ilman takeita Nauvon köyhäinkassalta. Laina jäi lyhentämättä ja Gustav Adolf kyllästyi Fortunan toimintaan ja vuokrasi sen Ruotsin kansalaiselle. Lisääntynyt kilpailu ja johdon laiminlyönneistä johtuen Fortunan toiminta oli tappiollinen, ja lopuksi vuokraaja "otti hatkat" ja lähti. V. 1846 Petter Arvid kuoli ja hänen äitinsä Maria Elisabeth vuotta myöhemmin, ja Gustav Adolf jatkoi yksinään, vaikka toiminta oli tappiollinen. Hänellä oli näet melkoinen omaisuus, ja omisti paitsi Käldingen Thoraksen, Vikomin ja Vesterbyn verorusthollit. Kun Gustav Adolf kuoli v. 1867 hänen vaimonsa Agatha Charlotte ja tytär Margareta Elisabeth lopettivat tehtaan."

    Lainauksia Nauvon kunnan historiikistä osa II, "vapaa käännös"
    (Johanna Aminoff-Winberg, Nagu sockens historia II, ISBN 951-96687-2-1).
    Donald Wilénin sähköpostia PT:lle 8.10.2006

    "Olihan Avellaneilla yhteys Nauvoon, ja ehkä siitä syystä Fortunan kakeluuni päätyi Kimalaan. Nauvon kirkkoherra 1811–1855 oli Mikael Avellan s. 27.09.1771 Tenholassa, k. 24.02.1855 Nauvossa. Mikaelin vanhemmat olivat, Tenholan kirkkoherra Johan Avellan s. 04.08.1734 Tammelassa, k. 09.12.1800 Tenholassa ja Eva Helena Dickman. Johan Avellan nuorempi oli edellä mainitun Johan Avellanin ja Kristina Barckin poika. Toisin sanoen Nauvon kirkkoherra Mikael Avellan ja Kimalan isäntä Jakob Avellan olivat serkkuja."
    Donald Wilénin sähköposti PT:lle 15.10.2006


    Kesä 2004.


    Kesä 2007.


    Kesä 2008.


    10.6.2009




    Yläkerran sininen kamari




    Läntisen päädyn toisen kerroksen pohjoisen
    puoleisen huoneen entistäminen alkoi ke-
    sällä 2004. Ullamaija kopioi sablonikuvioita
    heinäkuussa. – Kuviot näkyvät myös tämän
    sivun taustana.









    Huoneen ilmastointia:
    vanha räppänä.



    2004








    Huoneen siro kustavilaisuuni remontin
    aikana heinä-elokuussa 2007. Messinki-
    luukut ovat Billnäsin Rakennusaptee-
    kista.

    Yläkuvissa uuni aikaisemmassa asus-
    saan. Sodan jälkeen Kimalaan majoi-
    tetetut siirtolaisperheet valmistivat ruo-
    kansa uunien kylkeen muuratuilla hel-
    loilla. Purin hellan vuonna 2000.

    Vastaavanlainen tilapäishella on ta-
    lon itäpuoleisessa, toisen kerroksen
    ns. karjalaishuoneessa. Sen muurasi
    rasi aikanaan Viljam Kauranen.

    Huoneessa asui kevättalvesta syksyyn
    1946 Einari ja VienoMustosen kah-
    deksanlapsinen perhe. Huone säily-
    tetään autenttisena muistona Kimalan
    evakkohistoriasta.




    Maalausurakka on ohi. Vain ka-
    lusteet ja verhot puuttuvat 9.9.2007.


    23.9.2007.


    29.9.2007




    Seinällä on Oskar Konsinin aikainen Kimalan kauppa-
    kirja vuodelta 1868 sekä Oskar Konsinin määräyskirja
    virkatalojen tarkastajaksi 1872. Sohva on vielä maa-
    laamatta ja jalat sorvaamatta. Kuva 26.6.2008.


    Kuva 26.6.2008.




    25.8.2008




    4.10.2008




    10.6.2009


    10.6.2009


    Näkymä huoneesta pikkuympyrälle ja "punssi-
    paviljongille"     9.9.2007.



    Yläkerran sali


    Yläkerran salin entisöinti alkoi kesällä 2008. Huone on identtinen alakerran salin kanssa. Katto ja lattia ovat hyvässä kunnossa, samoin seinien savilaasti helposti korjat-
    tavissa. Huoneen koko on 6 x 6,5 metriä.

    Salin vihreä kaakeliuuni on talon arvokkain. Samanlaisia uuneja valmistettiin Ruotsissa 1700-luvun toisella puolis-kolla.

    Turun seudun kartanoita tutkivan Riitta Koskisen mukaan uuni on valmistettu Turussa 1760-luvulla. "Siellä alettiin jo 1740-luvulla valmistaa lasitettuja, kulmistaan viistettyjä kaappimaisia kaakeliuuneja. Niitä aletaan mainita jo 1750-luvun katselmusasiakirjoissa. Turussa vihreitä uuneja osasi valmistaa tuolloin kaakeliuunimaakarien ammattikunnan oltermanninakin toiminut Carl Deutsch, jolla on raastuvanoikeuden ja maistraatin pöytäkirjojen mukaan luultavasti 1750-60-70-luvuilla ollut melkoinen monopoli näiden vihreiden uunien valmistamisessa. Uskoisin, että uuninne on siis tehty joskus 1760-luvun tienoilla."

    Uudet kaakelit poltettiin Hattulan kaakelitehtaassa. Kts. Hattulan kaakelitehdas (Merventie 5, Parola).




    Kaakelit menossa polttoon 1.11.2008


    Valmiit kaakelit 5.11.2008.


    Hattulan kaakelitehtaan mestarit Susanna Palovaara (vas.) ja Anna Malmsten 7.11.2008. (KLIKKAA SUURENNOS)


    Yritys sai maalaajuista huomiota 24.1.2010 Helsingin Sanomien jutun ansiosta. (Teksti: Marja Salmela, kuvat Jenniina Nummela)
    kts. "Kakluuni käsityönä"


    Uusien kaakelien väritys onnistui mainiosti.


    Uuniin tulevat luukut.
    Malli on Sturehovin ruu-
    sukoristeisesta Marieberg
    -uunista. Ruotsissa on
    jäljellä 30 Mariebergin
    kaakeliuunia, niistä Stu-
    rehovissa on 17.




    Luukut teki kausalalaisen KS-Metalli Ky:n Kimmo Soikkeli. Kuva 31.12.2008.




    Kaakelimuurari Timo Nylander uunin kimpussa
    kesäkuun alussa 2009. Nylanderin neuvoja kuul-
    tiin "Perinnemestarit" -sarjassa (TV-1 2009).


    Kaakelien sahaus on tarkkaa puuhaa.
    Kuva 1.6.2009.




    Urakka ohi 2.6.2009.
    – kts. Timo Nylanderin artikkeli "Puuhella"
    Tuuma. Rakennusperinteen Ystävien Lehti 1/2009






    Ullamaija "imitoi" tiiliperustan
    "kaakeleita" 31.7.2009. Uunin
    perustana on kolme tiilikerrosta.


    1.8.2009


    Vastaavanlainen uuni esiteltiin vuonna 2004 ruotsalaisessa Gård & Torp -lehdessä (2/2004, alakuvat): "Den lilla gavelkammaren har vackra schbloner av spröda blad målade på tidningspapper från 1841. Kakelugnen är av rödlera från tidigt 1800-tal med utfluten glasyr." [...] "Eldstadsluckorna är enkla och av järn, och ugnen kommer troligen från början av 1800-talet. Det finns ingen eldstadsplan, men det kan ha legat en lös plåt ovanpå brädgolvet tidigare. Har kanske den vackra, gröna kakelugnen tidigare stått på nedervåningen och blivit utbytt mot en modernare vid 1890-talsrenoveringen?"
    En nyväckt sörmlandsgård. Text Gunilla Broberg, Disa Katarina Eriksson. Foto Philip Håkanson.
    Gård & Torp 2/2004, s. 19, 62




    Lapilan kartanon erikoinen "sivusta täy-
    tettävä"barokkityyppinen versio.
    Kuva: Riitta Koskinen




    Lapilan kartanossa on myös vihreä lieriö-
    mallinen uuni.
    Kuva: Riitta Koskinen


    Perniön Mäkisaurun nimismiehentalon/kestikievarin vihreä uuni. Talo on 1740 luvulta. Rakennus on tehty Ruotsin ruotusotalaitoksen virkatalo-ohjeiden (1731) mukaan maju-rin talon mitoilla 18 m x 9 m.
    Kuva: Riitta Koskinen

    "On hienoa, että talossanne on säilynyt 1700-luvun uuniharvinaisuus. Nämä uunit olivat melko yleisiä 1700-luvun puolivälin jälkeen Turun seudulla. Aivan kuten Scherman mainitsee, että niitä on ollut Ruotsissakin. Liitteenä on kuva Perniön Mäkisaurun nimismiehen talon salista, jossa on säilynyt hyvin samankaltainen uuni, kuin teillä. Tämä kohde tulee uusimpaan Otavan kirjaani, joka ilmestyy syksyllä.

    Samankaltaisia uuneja on säilynyt tutkimissani Schröderin kartanoissa myös Lapilassa, jossa on erikoinen "sivusta täytettävä" barokkityyppinen versio, jollaisia näkyy Schröderin piirustuksissa 1760-luvulla. Lapilan kartanossa on myös vihreä lieriömalli, jota on aikojen saatossa kyllä hiukan modifioitu.

    Uskoisin, että uuninne on valmistettu Turussa. Siellä alettiin jo 1740-luvulla valmistaa lasitettuja, kulmistaan viistettyjä kaappimaisia kaakeliuuneja. Niitä aletaan mainita jo 1750-luvun katselmusasiakirjoissa. Turussa vihreitä uuneja osasi valmistaa tuolloin kaakeliuunimaakarien ammattikunnan oltermanninakin toiminut Carl Deutsch, jolla on raastuvanoikeuden ja maistraatin pöytäkirjojen mukaan luultavasti 1750-60-70-luvuilla ollut melkoinen monopoli näiden vihreiden uunien valmistamisessa. Uskoisin, että uuninne on siis tehty joskus 1760-luvun tienoilla. Jos talo on uudempi, vanha 1700-luvun uuni on voitu siirtää sinne jostakin muusta paikasta. Näissä uuneissa on tavallisesti ollut sorvatut jalat, jotka teki sorvari. Ne mainitaan katselmuksissa aina erikseen.

    Virkataloihin liittyvien katselmuspöytäkirjojen mukaan Suomessa vihreitä uuneja käytettiin myös hienoimpien huoneiden uuneina yleisesti, esim. salissa ja förmaakissa. Esimerkiksi Lemun Nyynäisten everstiluutnantin puustellia varten Schröder suunnitteli vuonna 1757 katselmuasiakirjan mukaan alakertaan kolme vihreää uunia, ja toiseen, paraatikerrokseen neljä vihreää uunia. Nämä hankittiin todennäköisesti Deutschilta Turusta, koska erikseen ei mainita, että ne tilattaisiin Tukholmasta. Tätä kivistä päärakennusta ei kuitenkaan koskaan rakennettu."
    Riitta Koskisen sähköpostiviesti PT:lle 11.12.2009

     Riitta Koskinen on tutkinut Turun kaupunginarkkitehdin Christian Friedrich Schröderin suunnittelemia Turun seudulla sijaitsevia 1700-luvun kartanoita jo useamman vuoden, ja väitöskirja Kartanoarkkitehtuuri C. F. Schröderin tuotan-nossa valmistuu ensi vuonna.

    Koskinen viimeistelee myös Otavalle kirjaa Kartanoista huvimajaan. Restauroi ja kunnosta taitavasti.
    (kts. Riitta Koskisen haastattelu: Arja Maunuksela & Erja Lempinen, "Kynttilän-valoa ja kuusen tuoksua", Glorian Antiikki 10/2009)
    "Turun kaupunkitalojen palovakuutuskirjat osoittavat, että vihreälasitteiset kaakeliuunit olivat sangen tavallisia 1700-luvun viimeisillä vuosikymmenillä, samoinkuin muuratut tiiliuunit. Fajanssi- ja porsliiniuuneja sensijaan esiintyi vain hienompien talojen edustushuoneissa."

    "Vuoden 1740 paikkeilla neliönmuotoinen (yleensä noin 18 x 18 cm) kaakeli väistyi huomattavasti kookkaamman suunnikkaanmuotoisen, pystyasentoon muurattavan tieltä. Tulipesän aukko myös tehtiin suurempi. "Kierrenurkat" jätettiin pois ja kaakeliuunin yläosa vedettiin sisään niin, että uuni muodostui kaappimaiseksi. Jalka- Ja ylälistat saivat tyypilliset kouru- ja pyöröprofiilit, jotka sitten vähäisin muutoksin säilyivät vuosisadan loppuun.

    1700-luvun keskivaiheilla oli tämätasaisen ruotsalaisen rokokoo-kaakeliuunin standardimuoto täysin kehittynyt."
    kts. http://www.kaakeliuuni.fi/INFO/Historiaa.html

    Kirjoitus on koottu Turun historiallisen museon aineistoon perustuvan Erik Berghin tutkielman pohjalta.
    Turun kaupungin historiallinen museo, vuosikirja 1950–52: "Kakelugnar. En studie i anslutning till material i Åbo historiska museum".




    Porvoossa sijaitsevan Solitanderin
    kauppiastalon (1775), ns. "pikku-
    Solitanderin" vihreä uuni.

    Uuni voi olla peräisin Turun kaakeli-
    tehtaan tuotantoa, se on paikallinen
    tai ruotsalainen; pikku-Solitanderin
    talon rakennuttaja oli kauppiaanleski
    Anna Solitander, joka tuotti Ruotsista
    ja Englannista muun muassa tapettaja
    laivoillaan valmistuvaan taloonsa.
    "Menneen ajan hohtoa",
    Koti ja Keittiö 1–2/2010/
    Elsa Savaloja, kuva Ismo Henttonen
    "Katso muuto: Menneen ajan hohtoa"
    [ Porvoon maapäivien historiasta tuttu,
    Solitanderin talo (1792), sijaitsee
    kadun toisella puolella, (Jokikatu 12.)]



    Turun Qwenselin talon salin uuni.
    "Qwenselin talo on Turun vanhin
    omavaraistalouden ajalta säilynyt
    porvaristalo. Talo rakennettiin Pie-
    tari Brahen 1652 laadittamassa ase-
    makaavassa aatelistolle varatulle
    alueelle noin vuonna 1700."
    Qwenselin talon verkkosivut
    Viereisessä, apteekkarin kamarissa on toinen,
    samankaltainen vihreä uuni. Uunit ovat sorvattuine
    jalkoineen ja hyllytasoineen, "shänk", tehty Turussa.
    Kuvan uunissa on nykyaikaiset suurehkot kaakelit.
    Kuvan kaltaisia vihreitä uuneja teki Turussa jo 1762
    ainakin jo aiemmin mainitsemani kaakeliuunimaakari
    Carl Deutsch, sekä mahdollisesti myös Petter Sesling.
    Riitta Koskinen PT:lle 23.1.2010



    "Kaakeliuunit ja mestarit Suomessa

    On itsestään selvää, että kaakeliuuneja ei ole säilynyt Suomessa 1700-luvulta niin runsaasti kuin Ruotsissa. Niitä ei tänne siinä määrin rakennettu ja sodankäynnit hävittivät jo rakennettuja. Vihreä- ja ruskealasitteisia uuneja tehtiin Turussa jo vuosisadan alussa. Savenvalajien ammattikunnan perustamiskirja julkaistiin Turussa vuonna 1738, joskin vielä myöhemminkin suuri osa mestareista halusi kuulua Tukholman ammattikuntaan.

    Vuonna 1763 Turussa toimi kolme mestaria, Matti Holmberg, Petter Sessling ja Carl Deutsch, jotka kaikki olivat saaneet mestarinkirjansa Tukholmassa. Heidät määrättiin perustamaan/uudistamaan savenvalajien ammattikunta, johon sittem-min saattoi liittyä alueen kaakeliuunintekijät, savenvajat ja ruukuntekijät, tekiväthän he enimmäkseen samankaltaista työtä.

    On esimerkkejä, joissa ruukuntekijä on tehnyt työn ja sen viimeistelee saven-valaja. Kesällä 1735 anoo Johan Walckin leski lupaa yhdessä savenvalaja Schultzin kanssa polttaa kaakeleita markkinoille."
    Turun kaupungin historiallinen museo, vuosikirja 1950–52: "Kakelugnar. En studie i anslutning till material i Åbo historiska museum".





    Vihreä kaakeliuuni Linnémuseossa Uppsalassa. Uuni on siirretty Ekolsundin linnasta Upplannista. "Den grön-glaserade skänkkakelugnen i Linnémuseet i Uppsala, ursprungligen från Ekolsunds slott i Uppland, är ett exempel på en vanlig kakelugnstyp som tillverkades under 1700-talets andra hälft."

    Susanna Schermanin mukaan Ruotsissa 1700-luvun ensi vuosikymmeninä valmistetut kaakeliuunit olivat yleensä vihreitä, "...sannoligt gröna med dekor i låg relief."
    Kuva ja teksti ovat Susanna Schermanin ja Michael Perlmutterin teoksesta DEN SVENSKA KAKELUGNEN, 1700-talets tillverkning från Marieberg och Rörstrand, s. 37. Wahlström & Widstrand.


    Gripsholmin linnan palvelijanhuoneen vihreä uuni. "En grön kakelugn i ett av tjänarnas rum i Kavaljersflygeln på Gripsholm. De gröna kakelugnarna förekommer mest i de något enklare miljöerna på slotten då de ansågs mindre representativa."
    Kuva ja teksti ovat Susanna Schermanin ja Michael Perlmutterin teoksesta DEN SVENSKA KAKELUGNEN, 1700-talets tillverkning från Marieberg coh Rörstrand, s 38. Wahlström & Widstrand.


    Suomen sodan 200-juhlavuoden kunniaksi Kultur-föreningen G18 järjesti Helsingissä (G18 juhlasali, Yrjönkatu 18) "Koti – Ett Hem 1809" -näyttelyn, joka kertoi porvariston asumisesta ja elämästä Suomen sodan 1808–1809 aikana.

    Kuvassa Heinolan kaupunginmuseon johtaja Kari-Paavo Kokki, joka myös luennoi näyttely-yleisölle.

    Kävimme näyttelyssä 10.10. takana olevan vihreän kaakeliuunin innoittamina. Puinen "uuni" oli kuitenkin vain näyttelyrekvisiittaa.
    PT 10.10.2009.


    Samanlaista uunia valmistetaan edelleen 60 000 SKR:n hintaan, kts. www.gysinge.nu

    "1700-tals kakelugn, nytillverkad Fakta Höjd 245 cm, bredd 85 cm, djup 50 cm. Måtten är justerbara efter kundens önskemål. I leveransen ingår ugn, träfot, handsmidda järnluckor, spjäll, sotlucka (till taket), tegel och lera. Monteringsanvisning medföljer. Vår gröna kakelugn är en 1700-talsugn i nytillverkning. Modellen är typisk för tiden 1740-1800 och den gröna blyglasyren är också av samma sort som på ugnarna från tiden. Den handgjorda fotställningen har handsvarvade ben av senbarockmodell, en form som var förhärskande både under barock- och rokokotid. I slutet av 1700-talet blev gustavianska ben vanligare. Vi kan leverera båda sorter. Tillverkningen av ugnen är på alla sätt ett unikt projekt. Ugnen skiljer sig nämligen inte på någon punkt från en äkta 1700-talsugn! Det här är alltså ingen kopia på en 1700-talsugn, det ÄR en 1700-talsugn, men tillverkad år 2002. Tillverkningen sker på ett svenskt tegelbruk med obruten tradition från 1700-talet och ugnen är exklusivt tillverkad för Gysinge.Ugnen levereras i en flat grundmodell med 60 kakel, avsedd att sättas upp på rak vägg. Samma grundmodell kan även placeras i hörn, som här. Då blir ugnen grundare på sidorna, men eldstadsdjupet påverkas ändå inte. Veden som man eldar med kan vara upp till 40 centimeter lång och den stora eldstadsöppningen ger ugnen en ovanligt hög kapacitet. Vi rekommenderar gärna kakelugnsmakare, för att ugnen skall bli korrekt uppsatt."


    9.7.2008


    Yläkerran salin seinillä oli vain kolme tapettikerrosta. Alakerran salissa tapettikerroksia on 17.


    Vanhimmat tapetit olivat 1880-luvun lopulta. Tapetin alla oli Turun Lehden ja Päivän Uutisten sivuja vuodelta 1888. Yläkerran punainen huone tapetoitiin kolmea vuotta aikaisemmin, vuonna 1885. Alakerran salin ensimmäinen tapettikerros on vuodelta 1863.




    Savilaastissa ei ollut lainkaan kuvioita.


    Pentti Nuotion signeeraus.


    Salin katto sai öljymaalipinnan
    elokuussa 2008. Öljymaalin päälle
    levitin mattapintaisen liimamaalin.



    Kuusi lattialautaa hiottu 25.8.2008. Jäljellä on vielä 18.
    Katossa liimamaali.


    Lattia valmis illalla 24.9.2008.


    Satamillinen AEG ja 29
    hiomapaperinauhaa.


    4.10.2008


    Maalausurakka jatkuu...


    12.10.2008 kenttien muodot alkavat hahmottua.


    Urakka jatkuu... Uultatuotteen maalit olemme hankkineet
    yli kymmenen vuoden ajan Kausalan Tapetti ja Väristä.
    Asiantuntevampaa maalikauppaa ei hevin löydy.


    22.10.2008


    24.10.2008


    24.10.2008. Koristekuviot on maalannut
    Ullamaija Toukkari. Maalausurakka
    jatkuu...


    Ullis ja Lotta 2.11.2008.


    2.11.2008.




    2.11.2008


    10.6.2009


    10.6.2009


    31.8.2009


    31.8.2009



    Alakerran punainen kamari



    Alakerran punaisen kamarin uuni
    1900-luvun alusta on Kalle Aukusti
    Roosin tuotantoa Someron Kultelasta.




     Lähikuva yllä olevan uunin kaakelista ja muotista.
    Someron savenvalajamuseo. Muotti on vuodelta 1901.
    Kuva 27.11. 2002 Turun Iso-Puolalan talossa
    olleesta 'Kakluunit palaavat – kaakeliuuninäyttelystä'.
    Pertti Toukkari 2002

    "Kultelan ensimmäinen savenvalaja oli Tammisaaresta
    tullut Johan August Roos, joka perusti kylään verstaan
    vuonna 1869. Roosien savenvalajasuku jatkui kolmessa
    polvessa ja heidän lisäkseen tuli muita saman alan yrit-
    täjiä. Laajimmillaan Kultelan saviastiateollisuus oli
    1920-luvulla, jolloin kylässä toimi viisi savenvalajan
    verstasta."
    Tapio Horila, Näin syntyi Kultelan savenvalajamuseo.
    Somero-Seura, Forssan Kirjapaino Oy 1981

    Savenvalaja Johan August Roosin tulo Somerolle:
    Tarja Palander,
    Savenvalanta käsityöteollisuutena Somerolla



    Kultelan kaakeleita esiteltiin 15.10.–27.11.2002
    Turussa Iso-Puolalan talossa 'Kakluunit
    palaavat – kaakeliuuninäyttelyssä'.
    Näyttelyn oli koonnut Rakennusperinteen Ystä-
    vät Ry.
    Kuvan kaakelit ovat Somero-Seuran aktiivin, ko-
    tiseutuneuvos Voitto Ollonqvistin kokoelmista.
    Pertti Toukkari 2002





    Taiteilija Catharina Kajanderin kesällä 2002
    Kultelassa polttamia samaisia kaakeleita.
    Pertti Toukkari 2002



    Alakerran sali


     Alakerran salista savilaastille maalattua tapettia 1810-
    luvulta. Sablonimaalattujen kuvioiden alla on sanoma-
    lehteä vuodelta 1811.

    – Ehkäpä Kimalan tilusselvityksen (1865) maininta asuin- rakennuksen välttävästä kunnosta ja korjauksista viittaa juuri tähän ajankohtaan:
    ("Åbyggnaderne, bestående af endast trädhus, äro uti för-
    svarligt skick. Då ett boningshus antages stå utan repara-
    tion i 50 år,    ..)




    Alakerran salin tapettia 1860-luvulta.


    Åbo Underrättelser -lehteä vuodelta 1863
    alakerran salin tapettikerrosten alla.
    Kuvat 17.6.1995.












    Alakerran salin uuni.


    17.6.1995 ja 20.8.2005. Salin kaikki vanhat tapettikerrokset ja savilaastin sablonikuviot löytyvät uuden tapetin alta. Vanhan kaakeliuunin kyljessä oli vielä vuonna 1995 jäljet karjalaisevakkoajasta. Talvella 1946 salissa asui Kaurasen monilapsinen perhe, ja ruuanlaittoa varten uunin kylkeen piti muurata liesi [Viljami Kauranen oli myös muurari]. Myöhemmin liesi purettiin ja kaakeliuunin alaosa pai-kattiin tiileillä. Kesällä 1995 salin restauroinnin aikana Ullamaija muotoili tiilipaikkaukseen sementistä aidon-tuntuisen boordin ja kaakelijäljitelmän.

    Erityisen ylpeä olen salin kauniista lattiasta. Hioin vaihte-levan levyiset lankut 100 millimetrin nauhahiomakoneella. Likakerroksen alta paljastuivat honkalankut, joita emme ole käsitelleen vahalla, öljyllä tai muulla aineella. Näin lattian vaalean pähkinäinen väri on parhaimmillaan. Lian saa pois pesemällä tai pahimmassa tapauksessa hiomapape-rilla.

    Lattialankut on asennettu talon poikittaissuuntaisesti, ja huonetta kiertää kolmen lankun levyinen, nurkista vinoon viistetty kehys. Samanlaiseen, yhtä siististi tehtyyn lattiara-kenteeseen en ole törmännyt missään muualla. Lattia on kulunut niin paljon, että monet lankkuja yhdistävät tapit ovat osittain näkyvissä.



    Lokakuu 2007
    Perinteiset kesämatot on kutonut Ullamaijan sisar Riitta Jääskeläinen Tyrnävällä. Salin strategiset mitat ovat 6,5 x 6 metriä. Huonekorkeus talossa on noin 2,48 m.

    Olen usein ihmetellyt, miten Kimalan huoneiden lattioiden värisävyt vaihtelevat, vaikka ne on rakennettu samanlai-sesta honkapuusta; olen hionut muidenkin huoneiden lattioita samalla metodilla. Ilmeisesti alakerran salin kau-nis värisävy johtuu valaistuksesta ja seinien tapetin väristä.




    Alakerran salin tapettia ja boordeja 1800-luvun lopulta.


    Alakerran punaisen kamarin
    kukkatapettia 1800-luvulta.


    Alakerran punaisesta kamarista
    1800-luvulta.


    Alakerran punaisesta kamarista
    1800-luvulta.

    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä



    Syvänojan- ja Kimalantien
    risteys talvella 1999.
     Kuva: Asko Lavikainen


    Lahjoitusten kohteeksi joutuneista perintötilallisista tuli ns. suku- oikeustilallisia. Heillä oli perinnöllinen oikeus asua ja viljellä tilojaan mutta ei omistusoikeutta niihin. Kruunulle joutuneiden autiotilojen haltijoista sen sijaan tuli lahjoitettaessa tavallisia rälssitalonpoikia tai lampuoteja, jotka donataari sai häätääkin, jos hän niin halusi.

    Someron autiotilat

    1582 11
    1592 7
    1601 16
    1604 41
    1606 45
    1610 7
    1620 5
    1630 15
    1640 12
    1651 14
    1660 17
    1670 15
    1680 15
    1690 8
    1700 14
    1728 13

    Vrt. 1601 kato: "Someron 90 talosta oli viisi vuotta myöhem-min 45, siis puolet autioina. Ankarimmin joutui kärsimään Vilukselan kylä, jonka 11 talosta v. 1606 oli 9 autiona.

    Huomattavan paljon autiotiloja syntyi myös Pitkäjärven ky- lään, jonka 15 talosta v. 1606 oli 9 autiona.

    Vielä vuonna 1747, jolloin autiotilat muualta Suomesta yleensä olivat hävinneet, oli Somerolla 6 vanhaa autiotilaa, joista Vilukselassa 1, Sillanpäässä 4 ja Sylvänässä [po. Sylvänällä] 1.

    ... 1500- ja 1600-lukujen loppumattomien sotien aiheuttamat rasitukset tuntuivat tässä valtamaantien varrella sijaitsevassa pitäjässä raskaammin kuin syrjäseuduilla. Tämä ilmiö on tunnettu muualtakin Suomesta."      

    Someron historia I, 344–345

    Donataarit ja vapauspeninkulmat

    Kruunun viranomaisille kuuluvaa hallinnollista ja tuomiovaltaa ei donataareilla ollut, päin vastoin kuin kreivi- ja vapaaherrakuntien omistajilla.

    Donataarilla oli oikeus vain maakirjaan merkittyyn veroon, ei kym-menyksiin eikä ylimääräisiin apuveroihin, jotka talonpoikien siis oli kuten ennenkin suoritettava kruununvoudille.

    Apuverojen maksamisessa rälssitalonpojat pääsivät helpommalla kuin muut. Säterien läheisyydessä ns. vapauspeninkulman sisä-puolella asuvat talonpojat olivat kokonaan vapautettuja ylimää-räisistä veroista, kyydityksistä ja sotaväenotoista. Tästä he suorit-tivat tilan herralle päivätöitä tai muita veroja sopimuksen mukaan.

    Tämän vuoksi samoin kuin siksi, ettei heidän säterikartanoidensa puolesta tarvinnut tehdä ratsupalvelusta, aatelismiehet halukkaasti perustivat säterejä lahjoitusmailleen.

    Kruunun verotulojen lahjoittaminen aatelille ja laajat rälssiostot vei-vät valtakunnan vararikon partaalle ja uhkasivat saattaa entisen va-paan talonpoikaisluokan aatelin alustalaisiksi.

    Aatelittomat säädyt saivat aikaan vuoden 1680 valtiopäivillä sen, että Kaarle XI sai oikeuden lahjoitusten peruuttamiseen. Seu- raavilla valtiopäivillä peruutusoikeutta laajennettiin: käsitti myös ostetut ja pantatut tilat. Donataarit ja ostorälssitilojen omistajat me-nettivät tilansa. Heidät tuomittiin usein maksamaan kruunulle suuria korvauksia. Aateli menetti taloudellisen mahtiasemansa. Talonpoi-kien vapautta uhannut vaara poistui.

    Somerolla peruutettiin kruunulle kaikki Norrköpingin päätöksen ehdoilla lahjoitetut tilat vuosina 1681–84. Sen jälkeen tuli osto- ja panttirälssitilojen vuoro vuosikymmenen lopulla, ja lopuksi säte- rien. Säterit oli merkitty kruununluonteisina säteriratsutiloina vuo-den 1691 maakirjaan, joten peruutus ilmeisesti tapahtui edellisenä vuonna.

    Entisistä sukuoikeustilallisista tuli nyt kruununtilallisia ja säterikar-tanoista kruununluontoisia säteriratsutiloja. Reduktion päätyttyä oli noin 90 prosenttia Someron tiloista kruununtiloja. Sukuoikeus tilal-listen täyttä omistusoikeutta maahansa ei siis vieläkään tunnus-tettu.
    Someron historia I, s. 334, 335


    Ruotujakolaitos

    Reduktion yhteydessä toimeenpantiin ns. ruotujakolaitos, jonka
    kautta talonpoikien sotilasrasitus järjestettiin uudelle kannalle (vrt.
    keskiaikainen linnaleirijärjestelmä). Jalkaväenmiehistön hankkimis-ta ja rauhanaikaista ylläpitoa varten tilat – myös aatelin omistamat rälssitilat – ryhmitettiin 2–4 taloa käsittäviksi ruoduiksi, joiden yh-teisvastuullisesti tuli hankkia sotamies, luovuttaa hänen käytettä-väkseen torppa tarpeellisine rakennuksineen ja viljelysmaineen se-kä rauhan aikana kustantaa hänen vaatetuksensa.

    Suurimmista talonpoikaistaloista ja kruunulle peruutetuista karta-noista tuli ns. rustholleja eli ratsutiloja, joiden kunkin velvollisuu-tena oli hankkia ratsumies ja kustantaa hänelle täydellinen varustus ja aseistus. Kun ratsutilojen sotilasrasitus oli tuntuvasti raskaampi kuin jalkaväkiruotujen, oli kaikki ratsutilat vapautettu sekä vakinai-sesta että ylimääräisestä kruununverosta. Ellei ratsutilan vero nous-sut sen sotilasrasitusta vastaavaan summaan, määrättiin sille yksi tai kaksi pienempää taloa apu- eli augmenttitaloiksi, joiden tuli suo-rittaa veronsa johonkin jalkaväkiruotuun. Loppujen lopuksi ratsu-tilat olivat siis kuitenkin edullisemmassa asemassa kuin ruotuihin kuuluvat tilat, joilla ei ollut verovapautta.

    Kaikki Someron kruunulle peruutetut entiset säterikartanot muo-dostettiin ratsutiloiksi. Talonpoikien omistamat tilat olivat sen sijaan niin pieniä, että ne pantiin jalkaväkiruotuihin, Rautelan Tuomolaa lukuun ottamatta. Someron ratsutilojen varustamat miehet palveli-vat Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväkirykmentin (vsta 1721 rakuunarykmentin) Sääksmäen komppaniassa.

    Ratsutiloilla oli samat numerot kuin vastaavilla ratsumiehillä komp- paniassaan.



    Someron ratsutilat ja niiden augmentit 1796

    (Kts. myös "Rusthollien historiaa")

    "Ratsutilat ja ratsutilallisväestö Someron ja Tammelan
    pitäjissä vuosina 1770–1860"    )
    (Acrobat-Reader, pm.pdf)

    RAUTELAN kylä: Tuomola 104; augmentit Pusulan Larkki, Vilukselan Vitka, Sylvänän Kurki
    LAHDEN kylä: Lahden kartano 105; ei augmenttitiloja
    PITKÄJÄRVEN kylä: Långsjö 106; augmentti Pitkäjärven Paju

    PITKÄJÄRVEN kylä: Sarja 107; augmentit Pitkäjärven Klemola ja Uotila, Pajulan Markkula ja Pruukka.
    JURVALAN kylä: Jurvalan kartano 108; augmentit Saarentaus-tan Hurra ja Klemola, Kärilän Heikkilä.
    KIMALAN kylä: Kimalan kartano 109; augmentit Kimalan Rekola, Pajulan Saksa.

    HÄRKÄLÄN kylä: Härkälän kartano 110; augmentit Saaren-taustan Eerikkala ja Antila.
    HARJUN kylä: Harju l. Rantakartano 111; augmentit Harjun Rahtu, Lammin Laurila ja Salonen, Kultelan Vakkuri.
    IHAMÄEN kylä: Ihamäki l. Hovila 112; augmentit Ihamäen Tuomola ja Antila, Oinasjärven Kortumaa ja Kokki.

    HIRSJÄRVEN kylä: Hirsjärven kartano 113; augmentit Kivis- ojan Leivo ja Yrkkö, Ollilan Älli, ja
    114 Ylenjoen Pitäjänpää.
    Someron historia I, s. 360–361


    Upseereille ja aliupseereille järjestettiin asuintilat samoilta seuduilta kuin ao. joukko-osastojen miehistö oli kotoisin. "Nämä ns. soti-lasvirkatalot olivat tietenkin kruununtiloja eikä niitä saanut myydä perinnöksi. Niitä viljelivät tavallisesti asianomaisen viranhaltijan lampuodit. Somerolle perustettiin kuusi sotilasvirkataloa, joista kolme oli entisiä Vilukselan kylän autiotaloja.

     

    Kylä

    Virkatalo

    		 Virkatalon haltija
    Viluksela Ronko Uudenmaan jalkaväkirykmentin toinen pataljoonansaarnaaja
    Viluksela Kepsu Saman rykmentin kolmas profossi (= arm. syyttäjä)
    Pitkäjärvi Similä Saman rykmentin Lohjan komppanian luutnantti
    Jaatila Kylä Saman komppanian furiiri (= majoitus-muonitusaliupseeri)
    Viluksela Huina Saman komppanian varusmestari.
    Pusula Saari Uudenmaan ja Hämeen l. ratsuväki- (rakuuna)rykm. Sääksmäen komppanian kornetti. Myöh. Hämeen läänin jalkaväkirykm. jääkäripataljoonan ensimmäinen luutnantti.

     

    "Ruotusotamiehen ammatti ei näytä ollen Somerolla erikoisen suosittu, vaikka se olisi tarjonnut köyhissä oloissa eläville tilatto-mille, joita pitäjässä oli melkoisen paljon, turvatun toimeentulon ja rauhan aikana suhteellisen vapaan elämän. Asetusten mukaan ruo-dun oli kolmen kuukauden kuluessa hankittava uusi mies poistu-neen tilalle, ja ellei siinä onnistuttu, kruununvoudilla oli oikeus kir-joittaa sotamieheksi joku ruotuun kuuluvista talollisista tai heidän perheittensä jäsenistä.

    Vapaaehtoisten tarjokkaiden puutteessa jouduttiin Somerolla useissa tapauksissa soveltamaan tätä varhemman ajan pakko-ottoa muistuttavaa menettelyä. Esim. 1750 kruununvouti Schrey kirjoitti maaherralle, että Ihamäen ruotu ei ollut kyennyt esittämään uutta miestä, minkä vuoksi hän oli kirjoittanut Tuomolan talon po-jan sotamieheksi. Vapaaehtoisesti sotamieheksi ruvenneet olivat tavallisesti aivan nuoria, jopa 16–17-vuotiaita. Suuren Pohjan sodan aikana joutuivat isäntämiehetkin lähtemään sotaan, esim. Heikki Sipinpoika Kerkolasta.

    Porvoon valtiopäivillä 1809 tehdyn päätöksen mukaan koko ruo-tujakoinen sotaväki lakkautettiin ja sotilasrasitus korvattiin erityi-sellä vakanssiverolla. Talonpojille tämä luonnollisesti merkitsi suur-ta helpotusta."
    Someron historia I, s. 362–363

    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä

    Talojen paikat



     Talosta vasemmalla olevat rakennukset kuuluivat Reko-
    lan taloon, joka yhdistettiin Kimalaan – Oskar Konsin os-
    ti Rekolan talonpoikaistilan Matts Mattson Ylirekolalta
    28.3.1867. Rekolan taloista ei ole enää mitään jäljellä.

    Kimalan isojaon toimituksessa 8.7.1780 spekuloitiin Rekolan talon muutosta: "Vidare yrkade Herr Conetten Munck om Reckola hemmans utflyttning utan byen föregifvande grannarne vara så trång bodde, att vid förefallande elds våda ingen möjlighet för någon vore till rättning ifrån sin totala undergång, förme-nades Her cornetten, detta dess påstående vara så mycket billigare och lagligare som vid så fatta omständigheter, intet finner till hemmannens åter be byggande på denna bys skog-mark är, att till gå, utan ock att dett hemman äger sina ut åkrar åt den sidan hvart han utflytt ningen skulle skie, och hvilkas hägdande få så mycket lagligare för dem blifva skulle.

    Häremot anförde de Räckola boer, att ehuru de äga nog trångt utrymme för sin tomt i jämförelse af hvad rusthållen må innehafver, kunna de dock icke klaga öfver någon trång-sel utan äro nögde med hvad de till Tomtställe nyttjat, hälst de igenom byte med Titz, förmodligen kunna komma till-ägande af dess kålland som omkring deras hus är belägit, och på denna plan äga tillfälle till större utrymme, om sådat framdeles skulle larfvas, tilläggandes äfven, att deras hus så- som gamla och bosättiga icke tåla någon rubbning, samt att ingen tillgång på skog här finnes till nybyggens anläggande, men hvad lagligheten och beqvämligheten af deras utåkrar vidkommer, hade de sig icke vara angelägne om, emedan detta hemman vidkäntes i flere år, denne svårighet som nu är i fråga, och dett utom hemmannets skada."




    Talojen paikat isojakokartassa 1780. Kahdessa
    osassa olleen Kartanon talot on merkitty kart-
    taan numeroilla 1a ja 1b sekä Rekolan osatalot,
    numeroilla 2a ja 2b.


    Matts Andersson Rekolan puumerkki. Kuva on Kimalan kauppakirjasta 1846, kun rovasti Henric Konsin osti kar-tanon. Rekola oli todistamassa kauppaa.

    Isojakotoimituksen alussa 1780 vaadittiin Rekolan talojen siirtä- mistä pois tulipalovaaraan vedoten:
    "Vidare yrkade Herr Cornetten Munck om Reckola hem-mans utflyttning utan byen föregifvande grannarne vara så trång bodde, att vid förefallande eldsvåda ingen möjlighet för någon vore till rättning ifrån sin totala undergång..."
    – Näistä rakennuksista ei ole enää mitään jäljellä.


    Isonjaon järjestelykokouksen (1901)
    kartan etusivu vuodelta 1902.

    Osakartanoiden talonpaikoista keskusteltiin myös isonjaon järjes-telykokouksessa 23.11.1901, jolloin komis. maanmittari G. R. Zveflander ehdotti, että     "toinen taloista muutettaisiin Saa- rentakan rajan puolelle... sopivamman jaon aikaansaa-miseksi."

    "Tähän vastasivat molemmat osamiehet, ettei heistä kum-pikaan ole taipuva muuttamaan eikä tahdo toinen toistansa muuttaa syystä, että muutto tulisi äärettömän kalliiksi, kun kummallakin on kallis kiviläävä, vankka kartano ja vanha, hyvä puutarha sekä vielä muistakin syistä."

    "Tämän johdosta tutkivat toimitusmiehet muutto asiaa ja tulivat siihen johtopäätökseen, että muutto, josta jaolle kyllä olisi nähtävästi äärettömän paljon hyötyä, ei tässä juuri kernaasti voi tulla kysymykseen erinäisten asianhaa-rojen takia."



    (SUURENNOS: KLIKKAA KUVAA)

    "Kartta Kimalan kylän tiluksista Someron pitä-
    jässä Tammelan kihlakuntaa Hämeen läänissä;

    Kylän tilukset ovat mitatut v. 1780, isojako
    vahvistettu v. 1784; litt. 1a merkitty puoli
    Kimalan säteri rustitilaa jaettu osiin litt. 1a
    ja 1 c n. k. Puharin osan poismurtamisella v.
    1791. ja on se jako vahvistettu v. 1792; tont-
    tijako toimitettu v. 1796. ja vahvistettu v. 1799.

    Maat uudelleen mitannut isojaon järjestelyä
    varten ja tilusvaihdon tämän ja Saarentaan
    kylän tiluksien välillä n. k. Riitaojan niityllä
    toimittanut vuonna 1901

    G. R. Zveflander
    kom. maamittari
    kautta Martti Virkki
    varamaamittari."
    Kartta: Juhani Lakion kokoelmat

    * * *

    Elokuun 25. päivä 1902 pidetyssä kokouksessa ehdotus jaosta nousi uudelleen esille. Zveflander huomautti "asianomaisille vie-läkin, että muuton kautta saataisiin jako ehdottomasti parem-maksi ja tahtoivat asianomaiset ensin saada selville, paljonko muutto tulisi maksamaan. Tämän johdosta hankkivat asian-omaiset toimitukseen muuttokustannusten arviomiehiksi Ho-vilan rusthollin omistajan Vihtori Hovilan Ihamäen kylästä ja rakennusmestari Kustaa Hellstenin Harjun kylästä tätä pi-täjää, nämä arviomiehet tunnustettiin laillisiksi ja jäävittö-miksi.

    26–28 päivänä Elokuuta arvioitiin Avellanin ja Konsinien ra-kennusten ulosmuuttokustannukset, joka julkiluettiin asialli-sille kokouksessa viime mainittuna päivänä.

    16 §

    Koska ulosmuutto nyt tehdyn arvion mukaan tulee hyvin kal- liiksi, ei kumpikaan osamies suostunut lähtemään muuttoon eikä tahtonut toistakaan muuttaa, vaan pyysivät yksimieli-sesti, että toimitusmies näyttäisi heille sen ehdotusjaon, jonka hän on keväällä tehnyt asianomaisten toivomuksia seuraa-malla ja ulosmuuttoa huomioonottamatta."

    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta
    Kimalasta     Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkke-jä





    "Syrjälän Mattii kattomas"

    Leo Suvenmaan artikkeli Someron Joulussa 1964,
    Somero-Seuran ensimmäisessä joululehdessä




    Matti Syrjälä [Matts Gustafinpoika Syrjälä] (s. 13.2.1867) oli Kimalan kartanon torpparin poika. Hänen isänsä oli Gustaf Niels Henrikinpoika Syrjälä (s. 6.1.1813, k. 3.11.1893) avioitu 15.11.1846 Fredrica Stinantyttären kans-
    sa (s. 25.11.1822 Kimala).
    – Kuva vuodelta 1956.
    Somero-Seura, lahj. Pertti Viitanen

    Perhessä oli Matin lisäksi viisi lasta:
    1. Juho Kustaa Gustafinpoika, s. 2.4.1847 Somero Kimala, k. 27.1.1917 Uskela Kärkkä
    2. Wilhelmina Gustafintytär Syrjälä, s. 25.2.1852 Somero
    3. Euphrosyne Gustafintytär Syrjälä, s. 20.6.1857 Somero
    4. Karl Viktor Gustafinpoika Syrjälä, s. 11.4.1860 Somero
    5. Emerentia Gustafintytär Syrjälä, s. 15.11.1863 Somero
    kts. Matin suku


    "Pienen pienessä mökissä, suuren metsän laidassa asui yksin vanha, vanha ukko." Näin alkoi usein entisajan satu, mutta seu-raavassa kerrottu ei olekaan mielikuvitusta, vaan kappale pitkästä ihmiselämästä, vauraan Someron sivukylän laitamilta.

    Aikakirjoista oli havaittu, että kauan sitten viime vuosisadan puo-lella oli päivänvalon ensikerran nähnyt mies, jota hartaus ja kun-nioitus mielessä nyt lähdin tapaamaan, saadakseni tervehdyksen ja tuulahduksen niiltä kaukaisilta ajoilta, joilta niin ani harva keskuu-dessamme eläjistä enää pystyy kertomaan.

    Talvisen helmikuun päivän puolivälissä vuonna 1962 kaartelin ky-läteitä ja metsäpolkuja pitkin tulevan päivänsankarin pienelle, pie-nelle mökille. Nurkalle saavuttuani havaitsen, että pihapolku on seinustan vierestä puhtaaksi lapioituna kuin vierasta odottaen ja muutenkin tunkeutuu aistimiin elämän syke porstuan ovelle saakka ehdittyäni, sillä ovi on auki lukostaan kuten tavallisesti. Siinä ulko-ovessa on silmien korkeudella tuollainen



    oravanmentävä luukku, josta varmaankin on mukava seurata, minkälainen on tuuli ja tuisku tai kevätauringon kultaama talvinen luonto ulkona, jos pitemmälle ei olisi asiaa mökin vanhalla asuk-kaalla.


    Matin mökki 27.7.1999.

    Raotan varovasti pimeään porstuaan johtavaa ovea, mutta se ei narise. Tiedetään, että tuvan haltia on säntillinen mies, ja jornaavat saranat olisivat talon huonouden merkki, siksi on isäntä voidellut saranat kunnollisesti. Lyön jalkojani voimakkaasti kolme kertaa eteisen harvoihin lattiapalkkeihin, muka lunta poistaakseni, mutta tiedän, että se on vanhan kansan sovittu merkki siitä, koska vieras on taloon tulossa. Tiedän myös, että olisi pyhyyden loukkausta ruveta koputtelemaan tupaan johtavan oven selkään nykyaikaisella tavalla. Olinhan jo tömistellyt lumijalkojani ja sisällä tiedetään, että tulossa ollaan. Lasken käteni lehmänsarvelle, joka toimittaa siinä tukevasti kädensijan virkaa, ja mietin, mikähän tarina siihenkin kätkeytyy; tulisin ottamaan vielä asian puheeksi. Pidän pienen tauon kuullakseni, onko sisäpuolella liikettä, mutta kun ei hiis-kaustakaan kuulu, vedän oven edestäni auki.


    "Matti ov viäl yks ter-
    vaskanto, ei ol lahov-
    vikkaa sem paremmim
    pääsä kun juuriskan,
    vaikka on Someron
    kaikkeiv vanhempi
    miäs."
    Someron Joulu 1964, s. 15


    Ja siinä seisoo lattialla juureva ukko, valmistautuneena tulijaa vas- taanottamaan. Ryhti on vielä ihmeen suora, ilmekin myhäilevä ja katse tarkka: kukahan sieltä nyt taas tulee häiritsemään!

    Hyvätpäivät vaihdettuamme, ilmanmuutokset pohdittuamme ja käyntini syyt selvitettyämme pääsemme luontevasti asioiden al-kuun. Todetaan yksimielisesti, että kohta on se suuri 95-vuotissyn-tymäpäivä ja olisi mukava kuulla elettyjä kokemuksia vanhan kan-san ajoilta, kuulla sen elämäntahtia, iloja jos surujakin ja työntäy-teisen elämän kertomaa.

    Näin juttelee Someron vanhin asukas Matti Syrjälä:

    "Yks päivä taksii viikos
    Kimalan kartanol"


    – Mää olen syntynyk kolmastoistas helmikuuta 95 vuotta ta-kaperin. Kyl niitten herrain kirjat toisinas vähä heittää, et se syntyminen ols ollut neljästoistas taikka viirestoistaskin, mut itte mää tiärän et kolmastoist se on.


    Matti Syrjälä vuonna 1955.
    Someron historia II, s. 317


    – Isä piti sillon tota piäntä Syrjälän torppii kum mää syn-tysin. Ei sitä ennää ol pystys, se on jo pantu tasaseks ja tosa Kimalan kylän syrjäs on nyt juur sil kohral Virtasej Jussin talo kun sanotaan Korvenojam paikaks. Isä-Kustaakin oli ikämies kualesas, siin vähä ylitten kahreksankymmenev vua-ren.
    [Gustaf Niels Henrikinpoika Syrjälä (s. 6.1.1813, k. 3.11.1893) avioitu 15.11.1846 Fredrica Stinantyttären kanssa (s. 25.11.1822 Kimala).]
    – Se Syrjälän torppi oli simmonen piäni, ei siit mennyt taksii kun yks päivä viikkoos tonne Kimalan kartanol. Isä sitä taksii ensiin teki, ja sit kum mää pääsiv vähä suuremmaks, niim mää rupesin tekemään ommain ruakain kans niinkun isäki. Jäi siit sit aikaa viäl omilkin töilä. Oli pikkasii pellonkappalii, ja kaikist syrjist ja notkoist niitettiin elukoil lisäks ruahoi ja tehtiin kerppui.



    Someron papit onnittelukäynnillä
    Matti Syrjälän täyttäessä 95 vuot-
    ta helmikuussa 1962. Vasemmalla
    kyytimies Emil Toukkari, Someron
    kirkkoherra Sulo Tasanko, Matti
    Syrjälä ja kappalainen Reino Kor-
    pinen.

    "Onnittelijat menivät Matin mökille
    Emil Toukkarin Muisto-hevosella,
    koska Kimalan rantatiellä oli niin
    paljon lunta", muisteli Hilkka
    Toukkari, Emilin vaimo.
    Hilkka Toukkarin albumi




    Kimalan rantatie talvella 1999. Matin mö-
    kille mennään metsänreunasta vasemmalle.
    Pertti Toukkari


    – Syrjäläs oli kaks lehmää ja vasikka ja sit yks sonni. Härkii ja hevosii ei niim piänes paikas kannattannu pittäät, ja sil sonnil tehtiin kaikki peltotyät ja reisuajot.

    Eikö härkä sentään olisi ollut parempi vetojuhta? ehätin tähän jo väliin.

    – Ei, niinkum mää jo sanoin, ei härkää kannattanup pittäät. Jos sonnii ei ols ollu, niin mistäs sen sit olis saanuk kun sitä taas ols tarvinnu. Ja eikä siin sonnis mittääv vikkaa juhtana-kan ollu.


    "Löökreenin viinaprännin" kivinen makasiini 1.3.2000.
    Turkulaisen kauppiaan G. A. Löfgrenin perustama viinan-
    polttimo toimi Somerolla vuosina 1869–1887.
    Pertti Toukkari

    – Mää muistan kun mei isän kans mentiin pitkilkin reisuil ja kerran oltiin tualt Löökreenin viinapränniltkin Joinsuusta hakemas sonnin ja suurten tiinuin kans sitä mäskii, elukoil nääks. Siäl oli kans simmone prännitupa kun sai käyrä läm-mittelemäs ja sit kun siält misä nes suuret ammeet oli viinaa käymäs, niin siit pinnalt kuarittiin sitä vahtoo kun latapiuvaks sanottiin ja sitä sai mäskinajajat maistaat niim paljon kuv vaav viittis ottaat.


    Entisen viinapolttimon kivimakasiini (varasto-
    rakennus) seisoo Kiiruun puiston reunassa, So-
    meron [kaupunki]kunnan keskustaajaman, Joen-
    suun pääkadun varrella.

    Komea, Someron kunnan omistama historiallinen ra-
    kennus sai muutama vuosi sitten suojakseen uuden
    saumapeltikaton. Rikotut ikkunat on korjattu kesä-
    kuussa 2000.
    Pertti Toukkari 1.3.2000

    – Se meni sit kovim päähään ja sinnem meikkin jäätiin isän kans yäseeks, kun siäl prännituasa oli simmosii lavoi, et ol-keim päälä sai nukkuut. Sonni oli siäl prännin alustas yätä ja sit vasta seuraaval päiväl mei mentiin kotja.

    Onko siitä Syrjälän torpasta nyt enää mitään muistoa jäl-jellä?


    Matin ovenkahva
    27.7.1999.


    – On siält toi lehmänsarvi tosa tuvanoves. Siält mää sen toin äitim muistoo kun se niit lehmii ain niin huavas etteempäin. Joka päivä on siin viäl toi muisto käres kun sisäl tullee.
    – Äiti siin sit viäl kohetti viärä sitä torppii eres isän kua-leman jälkeenkin ja äiti oli simmonen hyvä ihminen. Tost se oli melkein Kimalan naapurist kotosii, Pörkkilän torpast, kun siin melkein samas paikas nyt asuu se Mörö taikka Joro, mikä sen nyt on nimi.
    – Siit samam mäjen syrjäst oli lohkastu simmonem piäni maakappala vanhal Pörkki-nimisel ruatusotamiehel kun siin sit sai asuu vanhoil päivilläs. Toi Pörkki oli sit äitin isä ja siält mun isäin Kustaa sen toi tännen Syrjälään omakses.


    Äidin muistikuvia
    Åvikin lasitehtaan     palosta


    – Kyl äiti viäl jutteli yhtäkim merkillist asjaa. Kun hän oli piänenä likkana paimentammaam menos Kimalan karjaa, niin näki tavattomam mustan sauhun ja valkjan leimuumista tual Ooviikin lasitehtaalt päin. Äiti juaksi kiiruumman kaupal kartanoon sisäl ja huusi et lasitehras pallaa.
    – Juur silt sijaltas ne lasitehtaan herrat hyppäs ratsuhevostes selkään ja riänsivät sinnel lasitehtaam palloon, mut ei siit sit mittään pelastunnu.



    Juhani Lakion albumi.


    – Kaikkein surkjempi asja oli se, kun se nätti piäni kirkkokin siäl palo. Ei mikkään kirkonkello niin kauniistas soinuk kun sen lasitehtaan kirkon kello, kun tuli tualt suurest maail-mastkin kotja ja sai sen taas pitkäst aikaa kuulla.

    Kyllä kai Matilla olisi monta muutakin muistoa noilta vanhoilta ajoilta, sanoin kun huomasin, että kertoja pitkäksi toviksi oli hiljentynyt äitinsä ja muiden muistojen pariin.

    – Voi, voi, kyl niit olis vaikka kuinka paljon, kun joku vaan kuuntelis joskus. Keskipäiväm puoaleset kyläkkin kuulus tost aikanas toisseen maaherral lääniin eikä ollenkaan Somerol. Not Kerkolat, Talvisillat ja Häntälät nek kuulus vallan toiseel lääniin ja kum mun vanhempain kertos, et kun siält joskus vieraikin orotti niin sanottiin et tullee vierai niin kaukaat et oikein toisest maaherral läänist asti.



    Someron kirkkopitäjä. Kylien talo-
    määrät vuonna 1540. Kartan toteu-
    tus Jyrki Lehtinen 1999.

    Kuva ja teksti teoksesta:
    Alanen – Hiekkanen – Härme – Kärki – Turkki,
    Somero ja Somerniemi 1449–1999. Someron ja
    Somerniemen seurakuntien historia.
    Toim. Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999

    Vanha Härkätie kulki Kimalan
    läpi Rautelaan


    – Täst se meni vanha härkätiäkin läpitte kun tualt tullee ensiin vanhan Saukoliinin kartanon tykköölt tohon Kärlää-seen ja siit tänne Kimalan alipualitten ain tonne Rautelaan koskel, ja siit se sit meni ylitten simmosen ijankaikkisen hua-non sillan päältä.
    – Sit oli kahrenlaisii aitoi, oli simmosii kylän yhteisii ky-länaitoi ja nek kulki sen kujan molemmil pualil, ettei elukat olis pelloil pääsny, ja sit oli simmosii talonaitoi, kun suurem-mis paikois oli sen asuttavam piirin ympäril, ettei siakkan olis juur nurkkiin pääsny tönkeemää.
    – Nät Kimalan vuaskuntaset siat kyl kulki niit kujjii pitkin ain tonne Saarentaam puala vaikka om munta nykyaikasta kilo-metrii vällii. Net tönkös mennesäs kaikki tienpenkkaat kärsil-läs rikki ja kun nep pääsi saarentaalaisten nurkkiin niin siäl net oikeem mylläs niät oli nurkkakivekkin vaaras, kun nes siält ruakaatas haki.
    – Saarentaan ihmiset vihas niit kovin ja kohettivat aijaat koskestkin ylitter Rautlaam puala, mut kyl sikakin kotos tiä-tää, eikä nit sinnem puala millään saanu menemää.



    Rautelan kosken silta 1915.
    Juhani Lakion albumi.



    Rautelan koski perkaamisen jälkeen.
    Someron historia I, s. 396

    – Sit tulikin kyl simmonen laki, et sioil täytys olla kalpat kaulas, simmonem puuvärkki, ettei sika olis pääsny airar ravost toiselpuala tarhastas taikka aitauksestas, kun net teki teilä niim paljom pahhaa kun tönkesivät kaikki tiän syrjät rikki ja muutenkin olsivat siin olleet kulkevaisten tiälä, ja lopultas kiällettiin kokonas sikkain irkipitäminen.

    "Karhu tullee sun peräsäs!"


    – Oli niit mettänelukoikin paljon enemmän kun nyt. Oli karhui ja sussiikin. Mun äitiinkin jutteli, et kerran Kimalam piika-likka meni heinäväjel evväi viämään tonne takaniitul. Mettä-polul tuli karhu sel likam perrääm mut ei likka uskaltannu yhtään takanas kattoot, kun huamas et karhu otti hammeen-liäpeen suuhunsas takkaalpäin ja siin sit vaan mentiin niitul.
    – Siält heinäväki huamas niitten tulon ja rupesivat oikein kovin huutamaan likal, et karhu tullee sun peräsäs. Karhu peljästys sitä kovvaa huutoo ja lähti Niinisaarem mäkkeen ja jätti likan sihen. Kovin se karhu kyl suuttus simmosest huuta-misest ja tappo samal kertaa siäl samas mäjes sit suuren härjänkin.
    – Tosa taas kerran Kimalast vähän eteläämpäin karhu ja härkä tappovat toinen toises. Härkä oli saanus suurten sar-veis kans likistettyyk karhun simmost nuarta koivun kylkee vastaan. Kyl se koivu anto ain vähä peräks, niin härkä luuli, et nyt se karhu sielt taas tönttää vastaan ja paino ain vaan taas uurestas suurii sarviitas karhun kyljest läpitten.
    – Siit nes sit löyrettiin seuraaval päiväl, karhu kualleenas koivuu vastaan ja härkä siin viäres, sarvet syväl karhun kyl-jes ja sihen oli härkäkin tukettunnu.

    Härjänajajat


    – Kyl se härkä hyvä vetojuhta oli ja vahva. Mut vahva täytys olla härjän aja jankin. Jos silt härjält kuarma kaatus, niin se pakkas menemääv vaan jollei saanut toppaamaa. Kuarma täytys nostaat äkkiim pystyyn ja mul oli tota voimaa sillon niin, et kyl se aina kerral nousi.
    – Mut muuten net härjät oli kuuljasii. Net tuli ajomiähen peräskin monta kertaa simmottoon kun miäs käveli tiälä ereltpäin veräjiikin aukasemas, niin härkä tuli kiltistäs peräs. Ihmiset sit sanokin, et siin härkä aijaa taas miästä.

    Urjalan reservikomppaniassa
    Urjalan reservikomppaniaa noin v. 1890.
    Matti Syrjälä keskirivissä toinen vasemmalta.
    Somero-Seura. Lahjoittanut
    Veikko Tammi.

    kts. Urjalan kunnan kotisivu

    – Nuarures mää joutusin kans tonne Urjalan reserviin. Arvan nostos mul tuli nummero 22 ja taitaa se nummero viäläkin tual jossain korjus olla. Sitä Honkolan kartanon herraa sanottiin siäl päin Vanhaks Peuraks taikka joskus amiraaliks, ja se käski meitin sinnen leikkisottaakin pitämään, mut se olis pitkä juttu.

    Ja taas tuli pitkä tauko Matin syventyessä hiljaisuudessaan muis-tojensa pariin. En olisi hennonnut keskeyttää tätä herkkää tun-nelmaa, mutta jatkoin kuitenkin: No kuinkas tuli tämä tupa tehtyä ja kuinkas ne ajat nyt kuluvat?

    – Näit paikkoi omisti simmonem Pistooli-niminen isäntämiäs, kun joskus tukkipomot kans huusi Reisu-Pyssyks mettälottein hakkauspalkkoi räknätesäs. Se sama Pistooli jäi mul vähä velkaa, kun sen asjat meni vallan uuruakkoon.
    – Mul erotettiin sit sem maista tämmönem piäni maakappala kakskymment askelaa kanttiis, ja mää sain ostaat sit tualt toispualt järvee Kankaanpääv vanhan riihen ja siit mää ittes sit hakkasin tän tuvan oikein kuivist hirsist. Lämpynen tää kyl olis kuv vaav valkjaa polttais.
    – Kaikki mul tääl on ommaa tekkoo huaneenkalui myötem.


    Matin torpan kauppakirja 6.6.1929. Matti ei osannut kir-
    joittaa, ostajan nimen alla on pelkkä puumerkki.
    Kuva: Tero Rapo

    – Siin aamuhämäräs mää nousen ylös, ettei tarvittet tohon vanhaampiikan tuijuun valkjaa pannas sauhuumaan. Mää keitän sit kaffee taikka puuroo taikka jottain keittoo ja sit mää panen tohon hellam päälä näit suurii tuahenkäikälei simmottoon et se tuahipuali on hellaam päin, ei se siin mil-lääm palamaan ruppe, mut jos pannee ton parkkipualen ales-päir rautaa vastaan, niin se ruppee kytömään ja kipinöitte-mään.
    – Sit mää istun tohon tuahempäälä ja lämmittelen siin niin-kauvan kun lämpyselt tuntuu. Sit siin kirkkaammal keskipäi-väl mää luen lasein kans tota Raamattuu taikka Virsikirjaa ja leppään sit kans aika paljon päiväs. Kerrav viikkoos mää käyn tual kauppa-autos kilometrim pääsä jottain särvint ha-kemas.
    – Täsä viäl toisenatalvem mää kävin suksein kans maitotin-kil tual kaukempaa, muttem mää saa ennää laskettuut niit mäkkii ja lourui ja nyt mää saan maitoo täst likkiilt.
    – Kyl mää täsä hyvin toimeen tulen kun sais vaan olla rau-has. Net om muu tahtonut tonne Kunnalliskottiin kun Här-käläks vallan sanotaan, mut em mää sinnen kenenkään vai-vaks men. On nek kyl käynyk kattomas, tommonen piirimiäs-kin ja joku tarkastaja ja onkin kyl hyvä jos toimittasivat kui-vii puita mul ain etteenkim päin.

    Kaikesta huomaa, että Matilla on kaikki kaikessa tämä pieni asu-mus. Se on hänelle rakas ja kallis. Ei hän haluaisi vaihtaa sitä maailman kultiin ja kunnioihin, ei mistään hinnasta ja vielä vä-hemmin hän haluaisi olla vaivaksi kenellekään. Juuri siitä on Matti hyvillään kun kaikenlaiset herrat ei häntä käy peloittelemassa van-hainkodillaan. Menkööt itse sinne Härkälään, olette siellä lähempä-näkin jo, on Matti tuuminut tällaisille ehdottajille. Hänelle riittää hy-vin, jos joku piirimies tai tarkastaja käy katsomassa, onko hänellä tarpeeksi kuivia puita.

    Tuli irti mökissä


    Viime uudenvuoden aattona oli kuitenkin Matille tulla suuri on-nettomuus. Hän oli pannut hellansa päälle puita lämpenemään. Tuli oli niissä päässyt ilmiliekkiin ja naapurin naisväki oli aamulypsyn päätyttyä huomannut, miten tuli loimotti Matin ikkunoista oudosti hangelle. Kiireen vilkkaa juoksivat Matin mökille auttamaan, mut-ta perille tultuaan pitkän matkan takaa huomaavatkin, että Matti on saanut jo tulen sammumaan. Tämä on arka kohta. Ei saisi järki-mies niin huolimattomasti tulta pidellä, että pääsee haaskaantu-maan. Ei puhuta siitä nyt enää enempää.

    Siirrymme hiljaisuuden jälkeen toisiin asioihin. Menemme katso-maan Matin ikiomaa pientä saunaa, josta hän suorastaan hel-lyydellä puhuu. Siellä on maailman paras löyly, on mustuneet kiuaskivet ja jykevät lauteet vihdantuoksuineen. Juuri äsken Matti oli taas siellä kylpenyt varustautuessaan viettämään suurta 95-vuo-tispäiväänsä.

    Palaamme vielä tupaan, sillä tavan mukaan täytyy vieraan sieltä lähteä kotomatkalleen. Haluaisin niin mielelläni vielä kysyä hänen pitkän elämänsä perusedellytyksiä, miten voikaan ihmiselämä jat-kua lähes vuosisadan.


    Matti Syrjälä ja Emil
    Toukkari helmikuussa
    1962.
    Hilkka Toukkarin albumi

    Jälleen tunnen itseni avuttomaksi ja jätän sen tekemättä, sillä viettäessäni muutaman tunnin hänen luonaan, ohikiitävinä tuokioina hänen vuosisataisen elämänsä mittaamat toman lyhyinä osina, olen pelkästään kuulemalla korutonta kertomustaan havainnut, että ne tekijät ovat olleet: Kova työnteko kautta elämän, sauna ja Raa-mattu. Ollakseni rehellinen voisin sanoa, että ehkä ne hyvällä syyllä voitaisiin panna toisenlaiseenkin tärkeysjärjestykseen, mutta lop-putulokseen ne kaikki ovat olleet vaikuttamassa. Vanhuksen ker-tomus on ollut samalla niin elämänmyönteinen, että siitä olisi meille nuorille oppimista monellekin.


    Matti Syrjälä ja Tapio Horila etsivät kalustoa Someron mu-seoon Syrjälän asunnosta Kimalasta vuonna 1956. Ainoa keruutilanteesta otettu valokuva.
    Pertti Viitanen/Somero-Seuran kuva-arkisto


    Valmistelen jo lähtöä talvisen illan hämärtyessä. Kuitenkin kysyn vielä Matilta, mitä hän nyt haluaisi nuoremmille antaa elämän-ohjeeksi suuren kokemuksensa perusteella. Matti hiljenee, vetää monet sauhut piippuystävänsä sydämestä ja lausuu sitten niin kuin patriarkka:



    Juhani Lakio (vas.), Eino Jussila, Matti Syrjälä ja Kalevi Virtanen ["Reetin Kallu"]. Kuva on otettu Lerbackan makasiinin luona vuonna 1957.
    Juhani Lakion albumi

    – Tee työs reirustas ja ahkerast. Jos sul on juhta-ajoi taikka heinätöitä ja elonleikkaamist, taikka jos sää olet misä tyäsä tahtos, niin koita ain parhaampas mukkaa. Kaikki muu siu-naantuu siit sit ittestäs.

    Kuljen pientä metsäpolkua kotiin päin vietettyäni elämäni juhla-hetken Matin pienessä mökissä. Käyntini aikana on maan pinnalle laskeutunut vitivalkea ohut lumikerros, joka iltahämärässä näyttää pehmeältä untuvaverholta. Mielessäni kertautuvat yhä uudelleen Matin elämänviisauden sanat: "Tee tyäs reirustas ja ahkerast, kaikki muu siunaantuu siit sit ittestäs".

    Yhtäkkiä säpsähdän muistoissani. Lumisen polun pintaan putoaa eteeni pieni kuusen havuristi ja lumikiteet leijuvat sivuun sen alta. Pysähdyn ja katson ylöspäin kohden helmikuun illan hämärtyvää taivasta ja huomaan kuusen oksalla oravan, joka muutaman kerran naksauttaa kuin tervehdykseksi: "Kum mul ei mittään muutakan annettavvaa ollu niim purotin tän kuusenhavuristin sun elämäs tiälä muistoks".

    LEO SUVENMAA


    "Näin aluksi suuret kiitokset ylläpitämistäsi Kimalan sivuista. Ne auttoivat paljon suvustaan kiinnostunutta. Mutta niihin liittyvää asiaa: kaipailisin lisätietoja Syr-jälän Matista.

    Perimätieto kertoo, että hän olisi aikanaan tunnistanut Ida Maria Mikontyttären lapsen Martta Helenan (myöh. Tammi) isyyden. [kts. Idan suku]

    Marttahan on syntynyt aviottomana eli kirkonkirjojen mukaan kyllä äiti löytyy mutta isästä ei mitään tietoa. Eikä Matti Syrjäläänkään löydy ainakaan vielä yhtäläisyyttä.

    Martta puolestaan sai yhden lapsen, Pauli Salmelan, joka on isoisäni. Jossain vaiheessa Matti otti Paulin hoiviinsa ja kasvatti hänet. Isoisäni aikoinaan peri tuon Matin Mökin, eikä sitä ole vieläkään myyty eteenpäin. Alkuperäiset kauppakirjatkin ovat tallella. Liitteenä taulut Idasta ja Matista.

    – Onko Matista saatavissa mitään lisätietoja? (valokuvia, haastatteluja yms. )

    – Onko Matin kämpästä saatavilla sellaista karttaa, että löytäisin sinne?

    Someroseuran nettisivuilta löytyi pari kuvaa ja senkin kautta lisäinfoa löytynee. Keneen sieltä voisi ottaa näissä asioissa yhteyttä?

    Netin keskustelupalstalta löysin Salmisen Sirpan (sirpa.salminen@pp9.inet.fi), jo-ka on erittäin innokkaasti tutkinut Someron puolen sukuaan. Itse asiassa hän on tehnyt suurimman työn, itse vain lähinnä lähetellyt tiedonmurusia ja pari kirjaa.

    Yhtymäkohtiakin on löytynyt; Jalmari Pistooli, joka sen maapalan Matille antoi, on puolestaan sukua Sirpalle. Matti sanoi, että Pistoolin "asjat meni vallan uuruakkoon”. Onko tarkempaa tietoa, mitä tapahtui? Sirpan puolella on huhuttu vankilaan menosta.

    Onko Jalmarista saatavilla jostain mitään materiaalia?

    Uusia kysymyksiä tuntuu syntyvän enemmän, kuin ehtii kirjoittamaan. Mutta eiköhän tässäkin ole aivan tarpeeksi.

    Yleisesti ottaen kaikki Mattiin liittyvät asiat kiinnostavat ja Sirpa puolestaan haluaisi tietää enemmän Pistoolista.

    Terveisin:

    Tero Rapo
    rapo@netti.fi

     0400 442 436"
    (sähköpostiviesti PT:lle 31.5.2006)


    Matti Syrjälä Someron
    kaskukirjassa

    Tapio Horila, Velmuiluja. Kaskuja Somerolta I - II

    "Syrjälän Matti kertoi, että hän oli töissä Rautelan Viikstetillä. Kun oli lämmin syksy, niin hän, isäntä ja Saliini-niminen mies nukkuivat luhdissa. Luhdin seinässä oli reikä, josta isäntä katseli, koska alkoi vähän päivänkajoa näkyä, jolloin mentiin riihelle. Kerran Saliini tukki reiän ja onnistui vielä sen salaa avaamaankin.

    Kun miehet ehtivät riihelle, toi emäntä jo aamukahvia. Isäntä ih-metteli, kuinka hän oli niin raskaasti nukkunut. Seuraavalla kerralla mentiin riihelle taas kohta, kun päivänkajoa vähän näkyi. Saliinin varstain sattui kuin vahingossa siihen tuijuun, jonka piti vähän valaista. Muttei sekään auttanut, vaan yritettiin hosua pimeässä. Mutta sitten Saliinin varstaimen klupu sattui isäntää päähän.

    Isäntä pyörtyi, ja he joutuivat kantamaan sen pois riihestä. Välillä isäntä virkosi, mutta pyörtyi vielä toisenkin kerran ennen kuin lo-pullisesti virkosi. Sen jälkeen ei Viikstetillä menty enää puolesta yöstä riihelle, kertoi Syrjälä."

    Tapio Horila, Velmuiluja. Kaskuja Somerolta II, s. 94–95
    Kustannus-Mäkelä Oy, Hämeenlinna 1980
    – Syrjälän kertomuksen merkitsi muistiin kimalalainen
    Kaino Aura (s. 1913). Keruuvuosi 1979.


    "Ei se poural vuara."

    "Kun Syrjälän Mattin vanhemmat Kimalassa olivat antaneet torp-pansa pois, jäi Matti vanhempiensa kanssa asumaan kotitorp-pansa huoneisiin vuokralle. Matti asui torpassa, kunnes talo palstoitti sen maat. Ei Matti rakennusta korjaillut, se olisi kuulunut talolle. Torpassa oli joskus ollut kai tuohikatto, ja kun se oli ruven-nut vuotamaan, oli päälle levitetty olkia, mikä ei paljon auttanut. Matilla oli sisäpuolella varakatto, että sänky pysyi kuivana.

    Kerran joku kovan ukkossateen yllättämä tiellä kulkija poikkesi Syrjälään sateensuojaan. Oli ollut pitkä pouta ja katto oli ravis-tunut, niin että vettä tuli sisälle monesta paikasta. Matti loikoi sängyssään. Vieras kysyi, miksei Matti ollut kattoa korjannut. Tämä vastasi: "Men sinne nyt tämmöttel satteel, näet kummost siäl o." Vieras muistutti, että oli sinä suvena ollut poutaakin. Matti väitti: "Ei se poural vuara."
    KA 1920-luku
    Tapio Horila, Velmuiluja. Kaskuja Somerolta II, s. 123–124
    Kustannus-Mäkelä Oy, Hämeenlinna 1980
    – Syrjälän kertomuksen merkitsi muistiin kimalalainen
    Kaino Aura (s. 1913). Keruuvuosi 1979.

    "Syrjälän Matti Kärilästä (?) oli meillä kerran töissä useita päiviä. Sattuivat olemaan kalanpyydykset joessa. Matti meni niitä koke-maan, kun oli kova kalamies. Kun hän palasi, kysyin, oliko kaloja. Matti sanoi: "Ei ollut kerinnyt menemään. "Kysyin, kauanko kalan kestää rysään mennä. Matti vastasi: "Se on senpäätä, kuinka pit-käkin on." – JA
    Tapio Horila, Velmuiluja. Kaskuja Somerolta II, s. 124
    Kustannus-Mäkelä Oy, Hämeenlinna 1980
    – Syrjälän kertomuksen merkitsi muistiin
    Juho Aliväärälä (s. 1888) Pyölistä. Keruuvuosi 1965.




    Reservikasarmi ja muistokivi

    "Harvoinpa nähdään sorjia poikia ajalla kuluvalla kun käyskelee tuolla Urjalassa reservikasarmilla" Tähän tapaan lauloivat lounaishämäläiset nuoret miehet kesällä 1883 marssiessaan Urjalan asemaseudun pölyisillä kankailla.

    Asevelvollisuuslaki asui voimaan v. 1881, ja samana vuonna aloittivat koulutuksensa vakinaiseen väkeen joutuneet. Res.komppanioiden kohdalla toiminta alkoi vasta sen mukaan, miten oli hankittu maa-alueet ja kasarmit niitä varten. Urjalassa oli runsaan 8 hehtaarin alue ostettu talonpoika Johan Richteriltä v. 1882 ja seuraavana vuonna alettiin rakentaa kasarmialuetta Rakennukset valmistuivat vasta syksyllä 1884, joten parina ensimmäisenä koulutuskesänä reser-viläiset joutuivat asumaan teltoissa ja muissa tilapäisissä majoitus-paikoissa.

    Urjalan res.komppanian piiriin kuului 18 pitäjää. Urjalan alue oli yhden virstan päässä asemalta ja koska rautatiet olivat ensisijainen liiken-nemuoto, tämä lienee ratkaissut paikan Urjalan eduksi.

    Olosuhteiden pakosta koulutuksessa oli vain kaksi ikäluokkaa v. 1859 ja v. 1860 syntyneet Lounais-Hämeen seudun miehet, yhteensä 480 reserviläistä. Kumpikin kutsuntaerä saapui vielä seuraavana vuonna. Ensimmäinen uuden lain mukainen "indexerä" sai poikkeuk-sellisesti urakkansa täyteen silloin, mutta toinen erä suoritti jo nor-maalin koulutusohjelman eli tuli vielä kolmantena vuonna (1885) Urjalaan lyhyelle kertauskurssille. Tästä lähtien jokainen ikäluokka tuli ensimmäisenä palvelukseenastumisvuotena 45 vuorokauden "äk-siisiin" heti toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa, jatkoi seuraavana vuonna heinäkuun puolesta välistä lähtien 30 vuorokautta ja lopetti palvelun kolmantena vuonna elo-syyskuussa 15 vuorokauden ker-tauksella.

    Kaiken kaikkiaan Urjalan reservikomppania, järjestysnumeroltaan 26, merkitsi seudun kehitykseen enemmän kuin nykyaikana saatamme ajatellakaan. Koulutus jatkui seitsemänätoista kesänä päättyen vuo-sisadan vaihteessa, kun Suomen sotaväki lakkautettiin.

    Reservikomppanian muistokivi sijaitsee Huhdin kylässä, kallion lael-la, josta on hyvä näkymä Reservikasarmialueelle.

    Urjalan kunnan kotisivulta

    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensas-kuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä


    Aili Koskinen (o.s. Nuotio) muistelee
    lapsuuttaan ja nuoruuttaan Kimalassa

    - Haastattelu: Leena Koskinen 1980

    Aili Koskinen syntyi 27.12.1908 Kiikalassa myllärin tyttäreksi. Perhe muutti Saloon Ailin pienenä ollessa. Frans-isä toimi seppänä Rummunlyöjänkatu 10:ssä. Hän menestyi hyvin; pajassa valmis- tettiin muun muassa potkukelkkoja Helsinkiin Stockmannin tavara-taloon ja sota- ja sairaskärryjä Neuvostoliittoon [po. Venäjälle]. Potkukelkkoja oli kahta mallia, toisessa lauta istuimena ja suora kärki, toisessa taas pinnoista tehty istuin ja kippurat kärjet. Lapset saivat kantaa ne pajasta maalaamoon, lykätä ei saanut, eivätkä lapset saaneet ainoatakaan kelkkaa omakseen. Junalla ne tuotiin kaikki Helsinkiin.

    Frans-isä kävi Pietarissa sota- ja sairaskärrykaupoilla. Järkyttä-vänä muistona olivat samat kärryt tosikäytössä. Niissä oli tumma kangasverhoilu ja punainen risti sivuilla. Toisinaan Rummunlyöjän-katu oli niitä täynnä.

    Nygren-sukunimi vaihtui Nuotioksi, ja perhe muutti 1916 Some- rolle Kimalan kartanoon, joka oli ostettu Tavola-nimiseltä isän- nältä.

    Tilaan kuului 91 hehtaaria peltoa ja 49 hehtaaria metsää. Talo oli kaksikerroksinen, kummassakin kerroksessa oli viisi huonetta. Toisessa päädyssä oli kaksi kamaria, keskellä iso sali, toisessa päädyssä huone ja eteinen. [Myös toisessa päädyssä on kaksi huonetta, keittiö ja kamari; PT.]

    Yläkerta oli tyhjänä suuria juhlia lukuun ottamatta (esimerkiksi Ailin ja Arvon häät) tai kesällä, jolloin lapset nukkuivat siellä. – Ja silloin siellä kummitteli! Salissa ajoi joku polkupyörällä ympäri niin helkkaristi ja löi nyrkillä poikien oven yläpuolelle. Ja kaikki lapset olivat jäykkänä kauhusta piiloutuen Paavon ja Pentin sänkyihin.

    Talossa oli oman väen lisäksi kolme piikaa ja jokunen renki. Isäntä suunnitteli mitä mihinkin kylvetään ja toimi työnjohtajana, emäntä puolestaan hoiti sisätyöt, ompeli kaikki vaatteet, hoiti maitotilit yms. Lapset lähtivät paimeneen heti kun kynnelle kykenivät.

    Metsä kasvoi kuusta ja koivikkoa, mutta tärkein oli pelto, jossa kasvoi ruista, ohraa ja kauraa. Vilja korjattiin käsityönä naapu-reiden avustuksella ja elopäivänä sitten astutettiin lehmät ja pidettiin elotanssit. Piirileikkiä mentiin niin että. Kansallispukua ei käytetty, kretonki oli halvempaa.

    Täällä Aili vietti lapsuutensa ja nuoruutensa, jolloin kuvaan tulivat myös Pitkäjärven nuoret miehet.

    Frans-isän [Frans Oskari Nygren (Nuotio, s. Uskelassa 8.3.1881)] asiat alkoivat kuitenkin vähitellen mennä vikaan. Hän oli ollut takaamassa epävarmoja pankkiasioita, vekseleitä ym., hyväluontoisena kun pani nimensä papereihin aina pyydettäessä. Ja kun oli rahaa, oli ystäviä. Kimala velkaantui. Ja viinan kierto-kauppiaita oli joka kulman takana.
    Frans Oskari Nuotion (1881–1926) hauta
    Someron vanhalla hautausmaalla.
    Kuva syyskuulta 1999.

    Frans-isä kuoli keuhkokuumeeseen Kimalassa 29.4.1926. Ku-kaan ei lopulta tiennyt, paljonko talossa oli velkaa, paljonko te-kaistua. Kirje, jossa kerrottiin myönteinen päätös avuksi haetulle lainalle, ei koskaan tullut perille. Vasta myöhemmin tuli huomautus nostamattomasta rahasta. Mutta liian myöhään. Oli myös naapuri, Oskar Avellan, joka tahtoi talon omakseen. Tila joutui pakkohuutokaupattavaksi vuonna 1931.


    Oskar Viktor Vilhelm
    Avellan (1865–1942)
    ja Agatha Matilda
    Niilontytär (o.s. Knaapi)
    (1862–1935).
    Oskar osti Kimalan vanhan osan
    Nuotion pakkohuutokaupasta 1931.
    Kuva: Someron historia II, s. 579

    Kaikki myytiin "krossissa" ja oli maksettava "puhtaassa rahassa". Ja ihmiset käyttäytyivät kuin sudet. Vuodevaatteet vietiin, ovi- ja ikkunaverhot revittiin, leivät yläkerrasta heitettiin pihamaalle ja syötettiin hevosille, eläinten karsinat rikottiin ja eläimet, noin 10 sikaa, 10 vasikkaa, 40 lammasta, 30 lehmää ja 10 hevosta myy-tiin. Vain yksi kanttura oli aamulla ruokittavana, ja sekin haettiin päivällä.

    Koko kartano myytiin noin 300.000 markalla.

    Sattui siellä jotain hauskaakin. Kultelan isäntä oli pitkine partoineen ruokakomeroa nuuskimassa, kun Paavo sattui paikalle, otti isäntää parrasta kiinni, talutti ulos ja sanoi: "Mitäs se pukki täällä ruoka-komerolla tekkee?!"

    Hilma Auroora -emäntä (o.s. Gryytilä, s. Siikajoella 13.12. 1874) sai asua talossa seuraavan talven yli, muut kaikki muuttivat Si-milään, jo silloisen Arvo-vävyn (Koskinen) kotitaloon. Aili ja Arvo oli vihitty vuonna 1928 ja asuivat Kimalassa.


    Aili Nuotion ja Arvo Koskisen häät Kimalassa 20.7.1928.

    "Väkeä oli paljon, noin 150 henkilöä päivittäin, ainakin pa-rin, kolmen ensimmäisen päivän ajan. Lopulta oli vain 50 henkilöä.

    Häissä oli soittajana Matti Lundgren, hanuritaiteilija Veikko Ahvenaisen oppi-isä Koskelta. Vihkimisen suoritti kirkkoherra Peltokallio, nykyisen urheilulääkäri Pekka Peltokallion isä. "Vanhat toverit" oli silloin uusi "kipale", ja siitä tuli morsius-parin häämarssi. Häävalssia ei silloin harrastettu.

    Morsiamella oli pitkä, valkoinen puku ja huntu, joka oli ohi-moilta kiinnitetty valkein kukkasin. Hiukset olivat sileästi taakse kammatut. Sulhanen oli edukseen tummassa puvus-saan.

    Kartanon alakerran kauniisti koristeltuun saliin oli katettu ruokapöytä sisältäen kaikki hämäläisen pitopöydän antimet. Oli paistit, syltyt, laatikot ja rosollit, leivätkin itse valmis-tettuja, tietenkin. Ja paljon ruusuja joka puolella.

    Yläkerrassa tanssittiin niin että alakerrassa muijat pelkäsivät katon tulevan alas. Ja kaiken kukkuraksi kissat p:leet pääsi-vät ruokakomeron anteja maistelemaan. Sulhasen kuljettua komerolta navetalle kuolivat talon kaikki viisi kissaa, kiltti kotikissa Musta Murukin.

    Häät alkoivat perjantaina ja seuraavana tiistaina sulhanen kyseli pelimannilta paljonko ollaan velkaa? Soittaja kysyi: "Mikäs päivä tänään on?". Kuultuaan olevan tiistai tuumasi pelimanni, että "jatketaan pojat sit vaan, olis pitäny soittaa yhret häät sunnuntaina, mutta jatketaan vaan." – Ja häät kestivät kahdeksan päivää.

    Frans Vihtorin ja Helinä-vainaan olisi pitänyt hakea tupak-kaa Dahlbergin kaupasta, ja Lassen piti lähteä kuskiksi Ar-von Chervolet-28 autolla.

    No, Lasse oli tottunut ajamaan Fordia, jossa vaihteet olivat toisinpäin. Lähtö tapahtui täydellä höyryllä taaksepäin pää-tyen ankkalampeen. Lammessa oli ruohoa sekä muuta kas-villisuutta ja auton kunto oli sen mukainen. Vilho oli vi-hai-nen! Papat istuivat takapenkin selkänojalla, jalat tuulilasilla ja Lasse istui nolona tuulilasin päällä. Siihen päättyivät häät Lassen kohdalla.

    * * *

    Nuoripari asui Kimalassa Arvon kunnostamassa kahdessa yläkerran huoneessa, kunnes sitten vuosina 1931 ja 1932 ra-kensivat ensimmäisen oman talonsa Reksuolle, suon laitaan Pitkäjärvelle."

    Koska asianomaisille ei kerrottu, paljonko oli velkaa ja paljonko talosta saatiin, alkoi Arvo-vävy muiden kyläläisten, joille oli ta-pahtunut samalla tavalla, kanssa selvittää asioita.

    Hän sai tietää, että pääasialliset velkoja olivat Oskar Avellan, Larkin isäntä Dominicus Manni ja Nikander, ja pääasialliset ostajat olivat Avellan, hänen tuomarinsa ja lääkärinsä [Oskar Avellanin pojat; PT]. Velat perustuivat Salossa tehtyihin kaup-poihin ja sitoumuksiin.

    Kun selvityksen aika tuli, sattui niin, että ulosottomiehen talo syttyi palamaan ja hän ampui itsensä. Siihen päättyivät tutkimukset.





    Vuosisadan vaihteen
    taksvärkkipäiväkirjoja

    Kts.
     Helmikuu 1900
    Huhtikuu 1900
    Heinäkuu 1900
    Elokuu 1900





    Uno Konsinin laatimaa Kimalan torpparien
    "Päivätyö Kirjaa" helmikuulta 1899. Uno oli
    Oskar ja Ida Konsinin kuudes lapsi, vanhin
    poika (s. 29.6.1876). Perheen kuopus, kym-
    menes lapsi, Oskar Thure Torsten syntyi
    4.3.1885; isä oli tuolloin 49- ja äiti 43-
    vuotias.

    Päiväkirjaa kirjoittaessaan Uno oli 22-vuotiaana tavallaan perheen päämies. 63-vuotias Oskar-isä oli kuollut puolisen vuotta aikaisemmin, 10.9.1898. Ida eli leskenä vielä lähes 15 vuotta. Hän kuoli 11.3.1913. Konsinien aika Kimalassa
    päättyi.


    Kimalan kartanon torpparien työt
    tammikuussa 1900:

    Kimalan kartanossa oli päiväkirjan mukaan seitsemän torpparia:
    "K. Westerlunt, Kustaa, Kankare, ojala, Rekola, Matson ja Wataja".



    8.2.2001


    4.1.2006

    "Tappurisa"

  • 6 työpäivää
    •

    "Myllys"

  • 2 työpäivää
    •

    "Silppua leikat"

  • 2 työpäivää
    •

    "Reisu"

  • 7 työpäivää
    •

    "Sekatyö"

  • 16 työpäivää
    •

    "Hakannu lappeja"

  • 3 työpäivää
    •

    "Sahtia tehny"

  • 2 työpäivää
    •

    "Puita hakannu"

  • 4 työpäivää
    •

    "Karjanruokaa ajannu"

  • 2 työpäivää
    •

    "Multaa ajanu"

  • 10 työpäivää
    •

    "Lantaa ajanu"

  • 7 työpäivää
    •

    "Halkoja ajanu"

  • 7 työpäivää
    •

    "Karsinu hakoja"

  • 2 työpäivää
    •

    "Rimoja ajanu"

  • 6 työpäivää
    •

    Yhteensä 80 taksvärkkipäivää
    tammikuussa 1900


    Torpparien työt toukokuussa 1900:

    Kimalan kartanossa oli päiväkirjan mukaan seitsemän torpparia:
    "Westerlunt, Kustaa, Kankare, Ojala, Matson, Vataja ja Mäkilä".


    "Sekatyö"

  • 11 työpäivää
    •

    "Hirsiä kaatanut"

  • 2 työpäivää
    •

    "Myllyssä"

  • 3 työpäivää
    •

    "Hirsiä ajanu"

  • 3 työpäivää
    •

    "puita hakannu"

  • 12 työpäivää
    •

    "Reisu"

  • 3 työpäivää
    •

    "Karjan..?"

  • 3 työpäivää
    •

    "perunoita tuotu"

  • 2 työpäivää
    •

    "pahnoja tuotu"

  • 1 työpäivä
    •


    Uno ja Oskar Konsin vuonna 1895.

    "Seppeleitä tehty"

  • 5½ työpäivää
    •

    "Kyntäny"

  • 9 työpäivää
    •

    "Seipäitä"

  • 1 työpäivää
    •

    "äjestäny"

  • 9 työpäivää
    •

    "veistänyt hirsiä"

  • 1 työpäivä
    •

    "Kylväny"

  • 6 työpäivää
    •

    "...kaita hakan?"

  • 5 työpäivää
    •

    "ojan kyntänyt luonu"

  • 5 työpäivää
    •

    "Kyntäny"

  • 9 työpäivää
    •

    "Aitaa tehny"

  • 7 työpäivää
    •

    "matson Reisusta"

  • 2 työpäivää
    •

    "Kankare"

  • 3 työpäivää
    •

    "Kusta"

  • 2 työpäivää
    •

    Yhteensä 89,5 taksvärkkipäivää
    toukokuussa 1900


    Torpparien työt elokuussa 1900:

    Kimalan kartanossa oli päiväkirjan mukaan seitsemän torpparia:
    "K W, Kustaa, Kankare, ojala, Matson, Wataja ja Mäkii".


    "polttanu tiilii"

  • 2 työpäivää
    •

    "olkia tuotu"

  • 1 työpäivä
    •

    "Reisu"

  • 5 työpäivää
    •

    "Riihen työ"

  • 31 työpäivää
    •

    "sonta hajottanu"

  • 5 työpäivää
    •

    "äjestäny"

  • 4 työpäivää
    •

    "Mäkilässä"

  • 2 työpäivää
    •

    "Heiniä konnu"

  • 13 työpäivää
    •

    "Myllys"

  • 1 työpäivä
    •

    "Ello niittäny"

  • 10 työpäivää
    •

    "sontaa tuotu"

  • 1 työpäivä
    •

    "Tappurisa"

  • 1 työpäivä
    •

    "Kylvö"

  • 6 työpäivää
    •

    "Jyränny"

  • 2 työpäivä
    •

    "Sekatyö"

  • 5 työpäivää
    •

    "Kivejä vetäny"

  • 2 työpäivää
    •

    "Sahalla"

  • 1 työpäivä
    •

    "Suovaa tehty"

  • 5 työpäivää
    •

    "ello lekannu"

  • 1 työpäivä
    •

    "Oskari"

  • 8 työpäivää
    •

    Yhteensä 107 taksvärkkipäivää
    elokuussa 1900

    (Pertti Toukkarin kokoelmat)


    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä


    Oskar Konsinin
    maanvuokrasopimus
    A. Holmströmin kanssa 1892

    Konsin vuokrasi 125 hehtaaria maata 15 vuodeksi. Hehtaarivuokra porrastettiin: ensimmäisenä vuo-tena se oli 8 markkaa, toisena 10, kolmantena 12, neljäntenä 14 ja viidennestä vuokravuodesta eteen-päin 16 markkaa.



    Arrende-kontrakt

    Härmedelst upplåter jag, Osk. Konsin, till Herr A. Holmströms eller hans rättsinnehafvares bebrukande etthundratjugufem (125) hektarer odlad och odlingsbar jord längs Häntälä bys rå, från Ryhtä hemmans rå i vester till Avellanska rån i öster, mot följande vilkor:

    1. Arrendetiden bestämmes till femton (15.) år, räknad från den 14. mars 1892. till samma tid 1907., då marken utan vidare uppsägning till stommen afträdes; dock äger arrendator bearbeta jorden redan från denna dag.

    2. Uti årligt arrende betalas första året 8-, andra 10-, tredje 12-, fjerde 14- och femte jemte följande åren till arrendetidens utgång 16. mark per hektar. Detta arrende betalas sålunda, att första betalningstiden inträffar den 1. februari 1892 och sedermera efter hvarje halft år hälften af arrendesumman för året. Doch äger arrendator tillräkna sig 5. procents rabatt för i förskott erlagda arrende.. på 7 ½ månader.

    3. Nytjorätten af å arrenderade marken förekommande hus tillfaller jemväl arrendator, hvilka vid arrendetidens utgån böra lägenhetsinnehafvaren återställes i samma skick eller efter det värde, de haft vid tillträdet. De hus åter, hvilka arrendator till sin nytta eller beqvämlighet anlaggt, böra af egendomsinnehafvaren vid arrendetidens utgång inlösas efter deras då befintliga värde.

    4. Sitt behof af skogsvirke får arrendator taga ifrån invidligande Mullivuori backe, doch med qvarlemnande af ett tillräckligt antal fröträd. Denna backe får äfven begagnes af arrendator till mulbete.

    5. Hvarken kreatursfoder, gödsel eller skogsprodukter få af arrendator säljas eller från lägenheten bortföras. Doch må han, då artificiela gödningsämnen uppköpts, föryttra ett motsvarande värde ... foder. Sista årets göda tillfaller arrendator. Osk. Konsin

    A. F. Holmströms egenhändiga underskrift bestyrka: Ort och tid som ofvan

    Vald. Sagulin

    A. Winqvist


    1894. Mars 18. Halft års arrende betalt med 712,50 mk
    1894 Sept. 8. Halft års arrende betalt med 712,50 mk

    Afskirftens riktighet bestyrka: Somero, den 3. aug. 1895
    Afskriftens enlighet med bestyrkt afskrift, belaggd med 8. marks kartasigillata märken,
    intyga; Somero den Augusti 1895.

    H. A. Berg
    Vera Sahlström
    (Pertti Toukkarin kokoelmat)


    * * *

    "Viime vuosisadan lopulla ja vielä tämän vuosisadan alkukymmenellä oli Kimalan kartanon ulkotilan vuokraajana ruotsalaissyntyinen mies nimeltä Holmström. Hän asui Mullivuoren torpan rakennuksissa, ja peltoja joita hän viljeli, kutsuttiin 'Liukon lakjaksi'. Tästä vuokraaja sai nimen Liukon herra.

    Tämä Liukon herra oli kova maanviljelijä. Laajoilla pelloillaan hän viljeli ruista ja kauraa. Kun silloin kaikki työ tehtiin ihmisvoimalla, hän oli myös paikkakunnalla suuri työnantaja, sillä lähikylistäkin käytiin Liukolla töissä. Hän oli tiukka herra, joka vaati hyvää työtä ja paljon. Oman perheenkin kaksi tytärtä ja poika olivat joka päivä töissä. Hän seurasi jokaisen työläisen työtä ja arvosteli ankarasti. Häntälän kylästäkin kävi työläisiä Liukolla, muun muassa eräs vanhapiika, jota sanottiin Mamman Iitaksi. Hän ei kovin paljon ollut töihin tottunut.

    Herra käski Iitan kauraa kasaamaan. Meni itse mukana näyttämään, miten pannaan kauraa seipäälle. Illalla kun väki tuli kaurapellolta ja herra maksoi palkan, niin hän sanoi:
    "Häntäläst se Mamman Iida on yksi hoono tööihmine. Minu käski panna kaura seippääsee, mut se pani vaan seippä veere. Ei minu tarte Mamman Iida hoome enä."
    Tapio Horila, Ilo irti. Kaskuja Somerolta I, s. 151–152
    Kustannus-Mäkelä Oy, Hämeenlinna 1979
    – Kaskun on muistiin merkinnyt häntäläläinen
    Väinö Laurinen (s. 1892) vuonna 1965

    kts. Seppo Liukon artikkeli Liukko-suvun ja -nimen historiasta

    Aloitussivulle

    Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä


    Maanvuokrasopimus Juho
    Tuomaanpojan
    kanssa 1895


    Wuokra-suostumus


    Tämän kautta annan minä, Osk. Konsin, vuokralle omistamani Vatajan maan koillisosasta, Korpiloksi kutsutun, 23 hehtaarin paikoilla itselliselle Juho Tuomaanpojalle Ryhdän yksinäisestä talosta seuraavilla ehdoilla:

    1. Vuokra-aikaa on kymmenen (10) vuotta, luettuna tästä Tou-kokuun 1. päivästä 1895 samaan aikaan 1906, jolloin maa ylös-sanomatta takaisin lankee kartanoon.

    2. Vuotuista vuokraa maksetaan toisena vuotena 1.– kolmantena 2.– neljäntenä 4.– viidentenä 6.– ja kuudentena sekä seuraavina vuosina arentiajan loppuun asti 8. markkaa kustakin hehtaarista eli kaikesta, mitä näiden maitten piirien sisässä on, joka tekee noin kolmekolmatta (23.) hehtaarin paikoilla. Tämä vuokrasumma maksetaan kahdesti vuodessa, ennen Toukokuun ja Marraskuun 1. päivää, puoli kummallakin kertaa ja puolivuotta edeltäkättä. Jos arentisumma ei tule maksetuksi määrätyllä ajalla, on vuokraoikeus menetetty ja arendatori velvollinen, muuttoaikaa nauttimatta, heti luovuttamaan arentimaan kartanonomistajalle.

    3. Mitä vuokraja rakentaa maanviljelykseen tarpeellisia huoneita, on kartanonomistajan häneltä lunastamisessa sen arvon jälkeen, kuin niillä poismuuttoaikana vuokraajan lopussa on.

    4. Vuokratulla maalla löytyvät puut saa vuokraaja mielensä mukaa käyttää, mutta jos eivät riitä ja kun loppuvat, hankkikoon muualta ostamalla metsätarpeensa.

    5. Ei karjanrehua eikä lantaa saa arendatori myydä eikä talosta pois siirtää. Jos hän sentään joskus haluisi ostaa teko eli osto-lantaa, myyköön silloin karjanrehua siitä hinnasta, kuin hän sinä vuotena on ostanut tekolantaa.

    6. Tätä nyt vuokralle annettua maata ei saa polttamalla eikä vuo-sikausia kauvan viljelemällä lannoittamatta laihduttaa, vaan pitää väliin heiniäkin viljeltämään.

    7. Kartanon omistaja pidättää itsellensä, jos hän tahtoo, pyynti ja metsästysoikeuden, kuin vaan ei sotkemalla maalle senkautta saa-teta vahinkoa.

    8. Kartanonomistaja pidättää itsellensä, jos hän tahtoo, sekä miehen että naisen päivätöitä eli taksvärkkiä sentään korkeim-maltaan arentisumman neljännestä osasta, ja maksaa miehelle suvi-päivästä luettuna Toukokuun 1. Marraskuun 1. päivään, 1. mark-ka 30. penniä, ja talviajasta, luettuna marraskuun 1. päivästä Tou-kokuun 1. päivään 80. penniä päivältä. Naiselle maksetaan mark-ka päivältä kautta vuoden. Näiden kaikkien pitää kartanon omis-tajan käskystä tuleman häneltä likemmin joka kerralla määrätyllä päivällä kartanoon eli mihinkä hän käskee, varustettuina omilla määrätyillä työ asuilla ja omalla ruoallaan. Nämät työpalkat luetaan sitte pois arentisummasta likvidissä. Isäntä sentään ei saa vaatia useimpaa, kuin kaksi henkilöä samana päivänä.

    9. Jos havaitaan virheitä maitten suuruudessa voipi niitä oikasta jäljestäkinpäin.

    Somero, Toukokuun 1. päivänä 1895.

    Osk. Konsin
    Juho Tuomaanpoika (puum.)

    Todistavat:
    Jalmari Avellán, Ylioppilas

    Olga Juhantytär, piika Kimalassa (puum.)

    Kopian yhtäpitäväisyyttä todistavat:


    Oskar Avellan . . . . . . . . . . . . . . . Aksel Avellan


    (Pertti Toukkarin kokoelmat)

    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä


    Ida Konsin käräjöi torppa-riaan Juho Tuomaanpoika Korpiloa vastaan 1903
    Ida Katarina Konsin, o.s. Randelin, oli
    Oskar Konsinin vaimo. Ida jäi leskeksi
    vuonna 1898 ja omisti Kimalan kuole-
    maansa asti v. 1913.
    Someron historia II, s. 86



    "Ote pöytäkirjasta, joka tehtiin laillisaikaisissa syyskärä-jissä siinä käräjäkunnassa Tammelan tuomiokuntaa, johon kuuluvat Someron pitäjä ja Someroniemen kappeli, Ran-takartanon rustitilalla sanotun pitäjän Harjun kylässä Mar-raskuussa 26. päivänä 1903

    § 34

    Kun nyt käytettäväksi otettiin näitten käräjäin kanneluetteloon merkitty, tälle oikeuspäivälle määrätty asia, koskeva vuokramak-sua, jossa on kantajana Someron pitäjän Kimalan kylässä Torp-pari Juho Tuomaanpoika Korpilo, niin tulivat tässä saapuville kantaja asiamiehen kotoisen poikansa Uno Konsinin kautta ja vastaaja itse ynnä oikeudenkäyntiapumiehen Lakitiedettenkan-didaatti Berndt Procopén kanssa, joista asiamies Konsin esiintoi seuraavan valtakirjan:

    "Avonainen oikeuden käynti valtakirja. Somerolla 26. päivä Marraskuuta 1903.

    Ida Konsin

    Todistavat: Oskar Avellan

    Aksel Avellan"

    joka julkiluettua ja Lautamies August Haggrén'in jäävin vuoksi noustua istuimeltansa hänettäkin tuomionvoivassa Kihlakunnan-oikeudessa asiamies Konsin lausui että vastaaja, jolla nyt oikeaksi todistettuna jäljennöksenä Oikeuteen tuodun kontrahdin mukaan 1. päivältä Toukokuuta 1895 on vuokralla kantajan omistamaan Ryhdän yksinäiseen taloon Someron pitäjässä kuuluva Korpilo niminen maanpalsta velvollisuudella puolivuosittain suorittaa maa-palstasta kontrahdissa määrätty vuokra, oli 1 päivänä Marraskuuta 1902 maksettavasta vuokramäärästä, sataviisikymmentä markkaa tekevästä, maksanut ainoastansa neljäkymmentäseisemän markkaa ja siis jättänyt satakolme markkaa rästiksi, jonka tähden oli kantajan vaatimus että vastaaja lainvoimalla pakotettaisiin kan-tajalle suorittamaan viimeksisanotun rahamäärän sekä sen ohessa kohtuullisesti korvaamaan kantajan kulungit oikeudenkäynnissä; ja kopioitettiin tähän julkiluettua seuraavat kohdat mainitusta kont-rahdista:

    "Kopia. Wuokra-suostumus. Tämän kautta annan minä, Osk. Konsin, vuokralle omistamani Vatajan maan koillisosasta, Korpilaksi kutsutun, 23 hehtaarin paikoilla itselliselle Juho Tuomaanpojalle Ryhdän yksinäisestä talosta seuraavilla eh-doilla.

    1o, Wuokra, aikaa on kymmenen (10) vuotta, luettuna tästä Toukokuun 1. päivästä 1895 samaan aikaan 1906, jolloin maa ylössanomatta takaisin lankee kartanoon.

    2o, Wuotuista vuokraa maksetaan toisena vuotena 1 – kolmantena 2 – neljäntenä 4 – viidentenä 6 – ja kuudentena sekä seuraavina vuosina, arentiajan loppuun asti 8 markkaa kustakin hehtaarista eli kaikesta, mitä näiden maitten piirien sisässä on, joka tekee noin kolmekolmatta (23) hehtaarin paikoilla. Tämä vuokrasumma maksetaan kahdesti vuodessa, ennen Toukokuun ja Marraskuun 1. päivää, puoli kummal-lakin kertaa ja puoli vuotta edeltäkättä. Jos arentisumma ei tule maksetuksi määrätyllä ajalla, on vuokraoikeus menetetty ja arendatori velvollinen, muuttoaikaa nauttimatta, heti luovuttamaan arentimaan kartanonomistajalle.

    = = =

    3o, Jos havaitaan virheitä maitten suuruudessa voipi niitä oikasta jäljestäkin päin.

    Somero, Toukokuun 1. päivänä 1895.

    Osk. Konsin
    Juha Tuomaanpoika (puum.)

    Todistavat
    Jalmari Avellan, Ylioppilas
    Olga Juhontytär (puum.), piika Kimalassa

    Kopian yhtäpitäväisyyttä todistavat:

    Oskar Avellan
    Akseli Avellan


    Kanteen johdosta kuultuna vastaaja ja avustaja Procopé vastasivat, että vuokra puheina olevasta maasta on puolivuosittain edeltäkäsin maksettava ja että vastaaja 1. päivänä Toukokuuta 1902 kuitin mukaan, minä hän nyt esiintoi, oli vuokran täysin suo-rittanut seuraavan Marraskuun 1. päivään, mutta että kun sillä välin eli Lokakuussa 1902 paikkakunnassa päättyneen isonjaonjärjes-telyn kautta puheinaolevasta maapalstasta muu osa oli joutunut pois Ryhdän talosta paitsi kolme hehtaaria eli kuusi tynnyrinalaa, jotka sanottuun taloon vielä olivat jääneet kuulumaan, niin vastaaja tietysti ei ole ollut velvollinen suorittamaan kantajalle vuokraa suu-rempaan määrään kuin mitä vastaisi vastamainittua alaa, jonka täh-den ja kun vastaaja olikin sen mukaan vuokran suorittanut kuten vastaaja arveli esiintyvän nyt esiintuomastaan kuitista 31. päivältä viime Lokakuuta, vastaaja ja hänen avustajansa pyysivät kannetta kumouksiin ja korvausta vastaajan kuluista; ja kuuluvat edellä-sanotut kuitit tähän julkiluettua jäljennettyinä, seuraavaisesti:

    "Puolenvuotuinen vuokra maksettu 152 markalla, joka kuita-taan, Someron Kimalassa 1. päivä Toukokuuta 1902.

    Ida Konsin

    yo U Konsin!

    "Puolen vuotinen vuokra maksettu 6sta tynnyrinalasta, joka omistetaan Someron Kimalassa 31. päivä Lokakuuta 1903.

    Ida Konsin

    ktta U. Konsin"

    Kantajan asiamies selitti, että isonjaonjärjestelyssä tosi kyseessä olevista tiluksista oli muut tulleet pois Ryhdän talosta paitsi kuusi tynnyrinalaa, mutta että vastaaja kuitenkin oli vielä tänä vuonna saanut korjata ruiskasvun pois joutuneelta osalta palstaa; ja myönsi kantajan asiamies edelläseisovat kuitit oikeiksi.

    Wastaaja ilmoitti asianlaidan tuon ruiskasvun suhteen olleen siten, että hän Elokuussa 1902 kylvi rukiin ja sitten teki Talollisen Oska-ri Avellanin kanssa, jonka tilaan Ryhdän talosta poisjoutunut osa kysymykseen tullutta palstaa kuuluu, siitä että hän saisi Avellanille suoritettavaa maksua vastaan edelleen viljellä entistä alaa, muun muassa sitä, johon ruis oli kylvetty jonka tähden kantajalla vas-taajan arvelun mukaan ei olisi mitään mainitun ruiskasvun suhteen tekemistä.

    Asiamies Konsin huomautti, että silloin kuin vastaaja kylvi ruis-kasvun ei vielä ollut tiedossa kenelle se osa maata, johon kylvettiin, joutuisi.

    Wastaaja huomautti että pääasia olisi se seikka, ettei vastaaja ole sillä ajalla, jolta vuokraa nyt vaaditaan, nauttinut suurempaa osaa kantajalle kuuluvaa maata kuin vaan sen josta vuokramaksun on kantajalle suorittanut.

    Tässä tulivat saapuville Someron pitäjän Syvänojan kylästä oleva Torppari Matti Malenius ja Torppari saman pitäjän Kimalan kylästä Mikko Gyldén sekä, ilmoittaen vastaajan heidät tähän asiaan todistajiksi haastattaneen, pyysivät palkkiota käräjissä käynnistään.

    Wastaajan avustaja antoi tietää, että kun kantajan puolelta on myönnetty että se osa Korpilon palstaa, jonka vuokra maksusta nyt on kysymys, on tullut pois Ryhdän talosta, niin vastaaja ei tahdo kuulustuttaa sanottuja todistajia. Sitten saivat asianomaiset astua ulos siksi aikaa kuin Kihlakunnanoikeus keskusteli ja teki seuraavan

    Päätöksen:

    Kihlakunnanoikeus on esillä olevan asian lopullisesti mietit-täväkseen ottanut ja katsoo selvitetyksi, että Juho Tuomaanpoika on 1. päivään Toukokuuta tänä vuonna asti Rouva Ida Konsinille täydellisesti suorittanut vuokra maksun siitä osasta Korpilon pals-taa, joka kuuluu Rouva Konsinin omistamaan Ryhdän taloon, jonkatähden Rouva Konsinin asiassa ajama kanne perusteet-tomana kumotaan ja Rouva Konsin velvoitetaan korvaamaan Juho Tuomaanpojan kulungit oikeudenkäynnissä kahdellakymmenellä-viidellä markalla.

    Ja tulee Juho Tuomaanpojan antaa tänne todistajiksi haastat-tamilleen Matti Maleniukselle ja Mikko Gyldénille heidän käräjissä läsnäolostaan kolme markkaa mieheen, joihin vastaajalle ja todis-tajille tuomittuihin ja palkkioihin, ellei niitä pian hyvällä suoriteta, saapi kuhunkin kohdastaan lisätä ulosottoa varten tarpeellisen pöy-täkirjanlyhennysotteen maksut ja muitten ulosotosta johtuvain kustannusten määrän. Julistettiin ja annettiin valitusosoitus mikäli maksettavaksi määrättyjä todistajanpalkkioita koskee.

    Aika ja paikka ennen kirjoitetut.

    Kihlakunnaoikeuden puolesta

    :... Kajander."


    (Pertti Toukkarin kokoelmat)

    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä


    Kauppakirjoja

    Oskar Konsin ostaa Rekolan tilan
    Äiti myy Kimalan Oskar Konsinille

    Henric Konsin ostaa Kimalan
    uskelalaiselta Elias Johansson
    Juseliukselta 27.4.1846


    Köpe Bref

    Jag Elias Johansson Juselius gör härmed vetterligt: att jag med min Kära hustrus goda ja och samtycke samt af fri vilja och benådt mod, fösålt såsom och jag genom detta öppna salubref försäljer, till ??Herr Prosten och Kyrkoherden Henric Konsin, min ägande 2/3 dels Säterie rusthåll om 1 1/9 dels Mantal, i Kimala by, somero Socken, Nedre Säxmäki Härad och Tavastehus Län, för en betingad och öfverenskommen Köpesumma Stor, Femtusende Etthundrade fyratiotwå /5142./. Rubel 85 5/7 Kopek Silfver eller aderton tusende rubel Banco assignationer; Och som den sista penningen med den första är till mig slutligen betald och liqviderad, på sätt ett särskildt bi-kontract -- under denna dag upprättadt, närmare omförmälen; Så afhänder jag mig, min Kära hustru och barn berörde 2/3 dels Kimala Säterie Rusthåll med alla dess adpertinentier och tillegnan detsamma högbemälte Herr Prost, dess Fru Prostinna och arfvingaor med Lägenhetens alla ägor, i hus, ägor, jord, åker, äng, Torp, skog och Mark, fiske och fiskevatten, intet undantaget af hvad dertill lyder, af ållder legat eller framdeles tillvinnas kan, att äga, bruka och besitta såsom dess välfågna egendom; förhindande mig till gemal enligt lagen.





    (arkin koko 20,7 x 30 cm)


    * * *


    "Herr Prosten och Kyrkoherden Henric Konsin" osti 2/3 kartanosta (kauppakirja 27.4.1846) uskelalaiselta talonpo-jalta Elias Johansson Juseliukselta 5142 hopearuplalla 85 5/7 kopeekalla.

    Vuonna 1834 Juselius oli maksanut Kimalasta nimismies Granin perikunnalle 8600 riikintaalaria (tai vaihtoeh-toisesti 4300 hopearuplaa). [Gran oli kuollut 8.11.1831 halvaukseen 46-vuoden ikäisenä. Hän asui Kimalassa.] Kirkkoherra ei kauaa ehtinyt nauttia kartanostaan: hän kuoli 20.2.1849 kinkerimatkalla Somerniemellä.

    Till yttermera visshet har jag tillika med min kära hustru detta salubref i nedanskrefven vittnens närvaro egenhändigt underskrifvit och med våra vanliga bogagsmärken bekräftadt; som skedde å Kimala Säterie i Somero Socken den 27de Aprill 1846.

    Henric Konsin
    Sofia Jåhansdotter Juselius, säljarens hustru (puum)
    Elias Johansson Juselius, säljare (puumerkki)
    (Pertti Toukkarin kokoelmat)


    ELIAS JUSELIUS OLI AIKAISEMMIN JUSSILA

    Elias Johansson Jussila, myöh. Juselius
    s. 20.2.1791 Kiikala (Uskela)
    k. 4.6.1850 Somero, Pitkäjärvi

    Elias Jussila oli vävynä tai renkinä Kiikalan kylän Komisuon Kaukolla vuosina 1791–1822. Hän otti Juselius-nimen vuonna 1822. Nimi on johdannainen Jussilasta.

    Elias Juselius muutti 24.9.1822 vaimonsa ja lapsensa Lena Sofian kanssa Uskelaan. Muutto lienee tapahtunut kuitenkin Pertteliin Hiidenkylän Vähä-Härkä -nimiselle tilalle rälssitalonpojaksi. Tilan omisti valtio, joka oli luovuttanut maan jollekin korkea-arvoiselle henkilölle rälssimaaksi. Juselius oli tilalla lampuotina, mutta hänestä käytettiin rälssitalonpojan nimeä. Tätä tilaa Elias viljeli vuokraajana vuoden 1834 loppuun asti, jonka jälkeen hän muutti Kimalaan ostettuaan sen Someron nimismiehen Johan Gra(h)nin leskeltä Ulrika Gra(h)nilta 11.9.1834 (för 8600 Riksdaler eller deremot svarande 4300 Rubel silfver). Vähä-Härkä tilaa ei enää ole, vaan se on yhdistetty Iso-Härkä, Sudi, Eskola ja Haaroja tilojen kanssa uudeksi Haarojan tilaksi (Pertteli).

    Elias oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Kaukon talon tytär Maria Kristina Simonsdotter, jonka kanssa hän avioitui 1.1.1822. Maria oli syntynyt Kiikalassa 3.12.1797, k. 30.8.1828 Perttelissä.
    Lapset:

    1. Lena Sofia Eliasdotter 7.5.1822 k. 1825 Pertteli
    2. Karolina 26.1.1824 k. 21.5.1886 Somero
    3. Maria Stina s. 24.7.1825 Pertteli k. 13.8.1826 Pertteli
    4. Stina Lovisa s. 16.1.1827 Pertteli k. ?
    5. Johan Gustaf 30.8.1828 k. 8.9.1828 Pertteli

    2. vaimo Sofia Johansdotter Seppä (talon mimi), s. 27.3.1806 Kiikala, k. 15.4.1849 Somero, Pitkäjärvi Pari vihittiin 22.10.1829 Kiikalassa. (USKELA)

    Lapset 6. Elias Eliasson s. 30.10.1831 Uskela k. 8.9.1908 Somero seuraava isäntä
    7. Wilhelmina 17.9.1830 Pertteli, k. ?
    8. Johannes 13.4.1833 Pertteli, k. ?
    9. Gustaf Wilhelm s. 25.10.1834 Pertteli k. ?
    10. Karl Wiktor s. 17.3.1836 Somero (Kimala)
    11. Frans Gabriel s. 20.3.1838 Somero (Kimala)
    12. Thomas s. 7.12.1840 Somero (Kimala) k. 15.12.1840


    Myytyään Kimalan Juselius osti Someron Pitkäjärveltä Nummi-Jakasen tilan vuonna 1846.

    Tiedot saatu Raimo Honkalalta puhelimitse 3.1.2010. Elias Juselius oli Honkalan isoäidin isoisä.

    * * *

    Juselius oli ostanut kartanon Someron nimismiehen Johan Gra(h)-nin leskeltä Ulrika Gra(h)nilta 11.9.1834 (för 8600 Riksdaler eller deremot svarande 4300 Rubel silfver).

    Granin kuoleman jälkeisestä perunkirjoituksesta kirjoittaa Seppo Kemppainen:

    "Toinen merkittävä seikka ratsutilallisten perunkirjoituksissa esiintyvissä rahaomaisuuksissa on se, että monen hyvinkin varakkaan ratsutilallisen peruluettelossa ei ole laisinkaan mainintaa rahaomaisuudesta. Esimerkiksi Kimalan kartanon omistaja Johan Gran ei jättänyt jälkeensä laisinkaan rahaa, vaikka hänen kuolinpesänsä omaisuuden kokonaissumma nousi 2413,25 talariin."


    "Ratsutilalliset ottivat varovaisesti lainaa verrattuna siihen, kuinka säteriratsutilojen isännät suhtautuivat lainarahan käyttämiseen. Säteritilallisten myönteinen ja hyväksyvä asen-noituminen lainarahaan johtui varmasti osaksi myös siitä, että suurten tilusten hoitaminen kunnolla vaati 1800-luvulla yhä enemmän varoja. Esimerkiksi Somerolla sijaitsevan Ki-malan kartanon isäntä, nimismies Johan Christofer Gran oli joutunut elämänsä aikana ottamaan lainaa 2940 hopearuplan arvosta, kun kuolinpesän omaisuus arvioitiin kaiken kaik-kiaan 2413 hopearuplan arvoiseksi.".

    HMA, Sääksmäen alisen tk:n perukirjat, Ec :19, 172, isännän peruk. 24.2.1832., s. 34, 75
    Seppo Kemppainen, syventävien opintojen tutkielma Turun yliopisto, Historian laitos, Suomen historia 1990

    Nimismies Johan Christoffer Gran
    omisti Kimalan 1825–31 (perikunta vuoteen 1834)

    "Johan Christoffer Gran (1816–31). Palveli vääpelinä armei-jassa ja sai 9.7.1816 maaherran määräyksen Someron nimis-mieheksi. Hän hoiti virkatehtävänsä hyvin ja näyttää nauttineen esimiestensä luottamusta, saaden toimitusvoudin arvon. V. 1826 hän kuitenkin sai maaherralta muistutuksen siitä, että oli antanut matkustuspassin eräälle kiertelevälle mustalaisnaiselle, ja rangais-tukseksi kuukauden virastapidätyksen. V. 1831 hän oli sairauden takia virkavapaana sijaisenaan C. G. Sagulin. Gran kuoli Some-rolla 8.11.1831 halvaukseen 46 vuoden ikäisenä. Hän asui Kima-lassa.
    Someron historia I, s. 332. Forssa 1949


    Elias Juhonpoika Juselius osti 11.9.1834 Kimalan (2/3) leskirouva Ulrika Granilta 8600 riikintaalarilla. Kauppa vahvistettiin käräjillä 12.4.1837. Yhdeksän vuotta myö-hemmin, huhtikuussa 1846, Kimala siirtyi Someron kirk-koherralle Henric Konsinille.
    Sääksmäen alisen tuomiokunnan vars.as. 12.4.1837 § 31,
    viittaus Tammela 1837:1217


    * * *

    "Jag Gustaf Ludvig Ackenholz Häradshöfding

    uti Sääksmäki domsaga, gär kännesveterligt att är Ettusen åttahundra fyratiosju, den tredje dagen utis Maji månad enär jag med den Nämde domsboken omförmälar, Lagtin Härads Winter ting höll med allmogen af Somero Socken och Sommanäs Kapell, å torkomäki hemman i Pajula by af nämnde Socken af nämnde Socken, erfors af tillhandsudrande lags-- handlingar, att sedan Herr Prosten och Kyrkoherden Henric Konsin, medest köpebref af den 27. April sistförtidende år, -- ti-- sig två tredje delen af Kimala enstaken --städe Säteri i denne Somero Socken utaf --dne ågdren deraf Bonden Elias Johansson Juselius, emot en öfverenskommen köpehemma Femtusen Etthundra fyratiotvå Rubel åttatiofem tjusendedelt Kopek Silfren, så har Herr Prosten Konsin med berönde lägenhet lagfarit och å densamma och densamma erhållit hemma upp--ed, nemligen -- sistförlidna års Winter ting, den fjortonde Majii, det första, -- samma års Höste Ting den tjugundefemte November, den andra och med nu påstådende ting den tjuguendesjunde ny--akne april, den tredje, utom att emot denna sålunda för sig gångna lagfort med --- --- , än att elias Juselius hafvande u.a. f. nämde köp utan att elias Juselius saken då retfört eller till nu påstående ting vidare mestemt, ehuru första uppbudets med delende, blifvit allmänheten tillköpagifat; såväl genom arstag å dörren till rättens Sessions rum, som kungörelser i Häradets alla kyrkor; hvaröfven äfvensom att de ifrån berörde Säteri rusthåll utgående af och tillträdes samt Charta Sigillata r--otnition af--terne, enligt Herr Kronofogden -- Rädet -- Samuel Aspelins den 13 sistvedene Martii utkändigade qvitto, blifvit erlagde med Femtiotvå Rubel åttatiosju Kopek Silfren, detta till bevis medelesag.

    Till yttermera visso, varderdetta taftebref med mitt namers egenhändiga underskrift samt Häradets och eget insegel lukrästadt. Tid och Ort som ofvan

    På Härads Rättens vägnar"

    (Käräjäkonseptista)

    Oskar Konsin ostaa Rekolan tilan
    Matti Matinpoika Ylirekolalta
    28.3.1867



    Köpebref

    Jag Matts Mattsson Ylirekola gör härmed veterligt att jag med min kära hustrus ja och samtycke samt af fri vilja och berådt mod, försåldt, såsom jag och genom detta öppna salubref försäljes till Herr Forstkonduktören Oskar Konsin mitt ägande halfa Rekola skattehemman om 1/6 mantal beläget i Kimala by, Somero socken Nedre Sääksmäki härad och Tavastehus Län, för en betingad och öfverenskommen köpesumma stor Fyratusen åttahundra (4.800) mark finskt mynt; Och som siste penningen med den första är tilll mig slutligen betald och liquiderad, på sätt ett särskildt bikontrakt närmare omförmåler så afhänder jag mig, min hustru och barn berörde skattehemmar med alla dess adpertinentur och tillegnar samma Herr Forstkonduktören med lähgenhetens alla hus, ägor, jord, åker, äng, skog och mark, fiske och fiskevatten, intet undantaget af hvad dertill lyder, af ålder legat eller framdeles tillvinnas kan, att äga, bruka och besitta såsom dess välfångna egendom; Förhindande mig till hemal efter lag. - till yttermera visso har jag tillika med min kära hustru detta salubref i nedanskrifne vittnens närvaro, egenhändigt underskrkifvit och med våra bomärken bekräftadt, som skedde å Kimala Säteri i Somero socken den 28e Mars 1867.

    Matts Mattsson Ylirekola, Säljare (puumerkki)
    Karolina Henriksdotter Ylirekola. Säljarens hustru (puumerkki)

    Med förestående köpebref föklarar jag mig nöjd. Som ofvan.

    Oskar Konsin, Köpare

    Bevittna:

    ?? Corander

    Fredrik Forssell

    Henrik Konsinin leski Ebba
    Wilhelmina     myy Kimalan
    pojalleen Oskar Konsinille 9.7.1868



    Köpebref

    Härmedelst och i kraft af detta öppna köpebref har jag fösålt till min son, forstkonduktören Oskar Konsin mitt egande 2/3 Kartano säterirusthåll om 1 1/9 mantal i Kimala by af Somero socken, nedre Sääksmäki härad och Tavastehus län jemte jordbruks-redskaper och all slag kreatur mot följande vilkor:

    1a, Från läghenheten erlägges till mig i årlig egtning ändatill min dödsdag 5 tunnor råg, 2 tunnor korn, 2 tunnor hafra, 5 kappar ärter, 4 tunnor potater, 1 slagt nöt, 1 svin till slagt, 1 ?? smör, 5 ?? ull, 1/2 kanna oskummad sötmjölk hvarje dygn, häst och karl till alla resor inom socken, färdig huggna bjökklabbar till bränsle efter behof, förbehållande mig tillika hela öfre våningen af karaktersbyggnaden, som af lägenheten bör underhållas till yttre tak och väggar samt två qvarter land med dertill hörande träd och buskar i trädgården på vestra sidan länge med 1/3 Kartano rå och

    2a, Bör min förenämnde son, forstkonduktören Oskar Konsin i löseskilling till sin broder, kapellanen i Wonå [Vanaja] Viktor Konsin, betala tiotusen (10.000) mark, hvilken summa mot företa inteckning i lägenheten får till hela beloppet innestå intill den 1sta maj 1877, då derför ifrån den 1sta maj 1870 erlägges till tumälde Viktor Konsin årligen fem procents ränta.

    Till yttermera visshet har jag detta salubref i nedanskrifne tillkallade vittnens närvaro egenhändigt underskrifvit och med mitt vanliga insegel bekräftat, som skedde å Kimala Kartano säteri i Somero socken, den 9 juli 1868.

    Wilhelmina Konsin
    Säljare

    Med ofvanstående köpebref förklara vi afs till alla delar nöjde, datum, som ofvan.

    Ida Konsin, Köparens hustru

    Oskar Konsin, Köpare

    Viktor Konsin

    Bevittna:

    --- Avellan

    Josef Gustafsson
    drengfagda å 2/3 Kimala

    Upprätt af Vikt. Konsin kapellan i Wonå År 1871 den 1 Mars, vid lagtima vintertinget ute Somero sockens tingslag, in-tecknades Forstkonduktören Oskar Konsins egande två-tredjedels Kartano Skatte säteri rusthåll i Kimala by, Enkefru Prostinnan Wilhelmina Konsin till säkerhet för framtida till-godonutende af henne enligt förestående afhandling, undan sagde lägenhet tillförsäkrade sytning och öfrige förmoner; intygar Tingsstället Mäkelä hemman i Jaatila by som ofvan På Häradsrättens vägnar

    August Blåfield





    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensas-kuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä


    Kimalan (Kartano 2/3) tilus-selvitys maaliskuussa 1865

    Metsäkonduktööri Oskar Konsinin sunnitellessa kartanon lunasta-mista äidiltään ja veljeltään Viktor Konsinilta tehtiin vuosina 1864–1865 perusteellinen selvitys Kimalan säterirusthollin Konsineille kuuluvasta suuremmasta (2/3) osasta. 46-sivuisesta, käsin kirjoi-tetusta kirjasesta ilmenee, että tilan kokonaispinta-ala oli 823,50 tynnyrinalaa. Peltoa oli 80,27 tynnyrinalaa ja niittyä 436,82 ta. Metsää oli kaikkiaan 269,57 ta.

    Rekolan puolikkaan oston myötä (1867) pinta-ala nousi 165,22 tynnyrinalalla 992,27 tynnyrinalaan (1 tynnyrinala = 32 vanhaa tai 30 uutta kapanalaa = 0,49364 ha) ts. 490 hehtaaria.

    Oskar Konsin lunasti tilan itselleen vuonna 1868. Isäntänä Oskar Konsin oli 30 vuotta (9.7.1868–10.9.1898).

    Allmän beskrifning rörande Kartano 2/3 skatte säteri rusthåll i Kimala by af Somero socken, nedre Säksmäki härad och Tavastehus län



    Kimala by utgöres af egentiligen tvenne hemman, no 1. Rekola skatte hemman, anslaget till augment till No 2., Kartano skatte säteri rusthåll. Rågång kringom samt storskifte af byns egor har blifvit verkställd åren 1782–1783 af Fred. Joh. Christeen. År 1791 utbröts af E. J. Lindgren 1/4 af Kartano, Puhari kalladt, som egdes af Bruksbokhållaren Adam Ambrosius Zidbäck, hvaremot 3/4 egdes af Kapten Munk.

    Sedermera torde Zidbäck hafva tillhandlat sig 1/4 till, emedan han vid skatteköpandet egt 1/2 No 2 af Kartano Krono säteri rusthåll anslaget till Dragon Stom med säteri frihet under No 109 vid Sääksmäki härads kompani och Kungliga Nylands och Tavastehus läns dragon regemente, hvarföre 1/2 deraf bestående af 1/2 hemman, 2 1/3 öre, 1/2 båga, 1/6 koo och 5/5 mantal blifvit af Kammarkollegium i Stockholm försåldt åt Zidbäck år 1791 till skatte för 21 Riksdaler, 3 skillingar och 9 runstycken specie; samt sedermera den öfvriga hälften "bestående af 1/2 hemman och 5/6 mantal med räntan 10 rubel 12 kopek silfver" blifvit äfvenledes till skatte försåldt af Kejserliga Senaten då i Åbo åt Hofrätts extra Notarien Jakob Avellan år 1818 för 30 rubel 36 kopek silfver.

    År 1826 har Kartano åter af A. Ståhlberg blifvit skiftadt i, såsom det ännu i denna dag befinner sig, 2/3 och 1/3, sålunda att Expeditions fogden Gran erhållit 2/3 och Avellan 1/3. Af Grans arfvingar (perilliset) har 2/3 blifvit försåld åt bonden Elias Juselius år 1834 för 8600 Riksdaler eller deremot svarande 4300 Rubel silfver.

    - För åverkan å samma andel af Kartano har häradsrätten år 1838 fastställd ett vite af 15 Rubel silfver. (Saman Kartanon osan luvattomasta käytöstä (viljelyksessä?) kihlakunnanoikeus on vuonna 1838 määrännyt 15 hopea ruplan sakon.) År 1841 har rån mellan Kimala och Saarentaka byar blifvit närmare bestämd och rörlagd af A. W. Zitting.

    Den 27 april 1846 har Prosten H. Konsin tillhandlat sig dessa 2/3 för 5142 Rubel 85 5/7 kopek silfver samt följande år erhållit fastebref derå. Tomten, som hittills varit samfälle för hela rusthållet, har genom samma skifte år 18 11/11 47 blifvit skiftad, samt samma dag de trenne rum å byggningens vestra sida i öfvre våningen, som egts af 1/3, blifvit försåld för 500 riksdaler banco assignationer åt 2/3. Slutligen hafva år 1859 åbyggnaderne å 2/3 blifvit brandförsäkrade uti Allmänna brandstadsbolaget i landet för ett försäkringsvärde af 2190 Rb. och ett ansvarighets belopp af 2570 Rb., samt lösegendomen i försäkringsvärde till 140 samt i ansvarighetsbelopp till 180 rubel silfver.

    Hushållningsförslag


    a)
    Såsom å kartan synes består egendomen hufvudsakligen af tvenne skiften samt dessutom af trenne åkerskiften, hvarföre, om dessa till en del högst obetydliga arealer ock skulle betraktas såsom särskilda skiften, deras anta blefve …..?

    b)
    Formen å havart och ett af dem är ganska regelbunden och derföre lätt att inhägnas. 1) Hemskiftet eller bröstmarken begränsas i söder af Häntälä och Syvänoja byars i Åbo län egor, i vester af Ryhtä enstaka hemmans samt tredje delens af säteri rusthållets egor, i norr af allmänna byavägen samt 1/3 rusthållets egor, i öster af Rekola hemmans egor. 2) Utmarken i norr af 1/3 rusthållets egor is döder af Häntälä bys i Åbo län egor, i vester af Rekola hemmans egor. 3) Det största åkerskiftet, hvar uti äfven man och trädgårds tomterne äro belägne, begränsas i öster af Rekola hemmans egor i söder af allmänne byabägen och 1/3 rusthållets man och trädgård i vester af Ryhtä hemmans egor samt i norr af den s. k. Pemar ån. 4) Det dernäst största åkerskiftet begränsas i öster af Rekola hemmans och 1/3 rusthållets egor, i söder af allmänna byvägen, i vester af Rekola hemmans åker och i norr af Pemar eller Somero ån. 5) Det minsta åkerskiftet, tillhörigt Mäkelä torp, ligger helt och hållet inom Rekola hemmans egor.

    c)
    Uti hemskiftet ligger en åker af 1,62 tunlands vidd, tillhörig Rekola hemman. Äfvenledes hafva Syvänoja, Talvisilta och Häntälä m. m. byar uti Åbo län en vintervät till kyrkan genom ängen, hvilken äfven på kartan är upptagen.

    d)
    Såsom närmaste afsättningsorter isynnerhet för skogsprodukter kunna följande uppräknas Patakoski såg i St. Mårtens socken, dit afståndet utgöres af 14. verst; Korkiakoski och Ojankylä sågar i Sommarnäs kapell af denne socken, 30. verst; Iloniemi glasbruk i Uskela samt Johannislund, Kiikala socken, 20 verst; Jokkis bruk i Jokkis kapell af Tammela socken 33. verst; Forssa och Wiksbergs fabriker i Tammela socken 43 verst; Turppo såg i Tammela 36 verst. Till Åbo stad 70 ¼, till Tavastehus 80 ¾ samt till Helsingfors stad 130 verst.

    Om vintern då ginvägar kunna begagnas, förkortas i allmänhet något dessa vägar längder.

    e)
    Lägets beskaffenhet är i allmänhet jemntasfuktigt, samt föga kuperadt, hvarföre största delen af marken kunde uppodlas.

    f)
    Jordmonens allmänne beskaffenhet är stenfri sandblandad lera med ett tunnare humuslager.

    g)
    Vid åkerbruket, hvarvid två skiftet nu brukas, borde circulations-bruk införas med ett omlopp af 5 år, hvaruti kulturen borde ske enligt följande schema.


    Skifte 1, 1866: Träde-Grönfoder-Korn-Rot och Skidfrukt?-Råg
    Skifte 2, 1867: Råg - Träde - Foder - Korn - Rot & Skidfrukt
    Skifte 3, 1868: Rot & Skidfrukt - Råg - Träde - Foder - Korn
    Skifte 3, 1869: Korn - Rot & Skidfrukt - Räg - Träde - Foder
    Skifte 4, 1870: Grönfoder - Korn - Rot & Skidfrukt - Råg - Träde.


    Då åkern står i träde borde fullständigt gädslas och askas, äfvensom läckta diken småningom införas, åtminstone hvartannat. Skiftenas ordningsnummer finnes å Kartan upptagen och

    h)
    Ängarne äro lågländsta och bestå af stenfri kärrmylla af omkring 20 tumms djup på lergrund. De äro nu öfverallt skogslupne(?) mest af löfträd, hvilken skog troligen ej med mindre kan utrotas, än genom grästlanders(?) upptagande.

    Äfven änglen borde indelas i helst 10 skiften af hvilka ett årligen skulle vändas och tillgångarne(?) medfigva, födsla, samt återbesås med höfrö(?). Innan hyggens(?) å skogen komma att verkställas, borde endast skogen å angarne(?) anlitas.

    i)
    Ståndskogen, som i allmänhet är ung och gles, utföres i hemskiftet af gran och tall samt i utmarken af björk och gran, hvaraf efter afverkningen å torra platser tallen samt å fuktigare lägen granen under instundande(?) turnus(?) borde gynnas, samt björken i allmänhet undanträngas. Återvexten är tillfölje af markens fuktighet i allmänhet dålig samt skogen omkring endast 40. år gammal, hvarföre grundmassan ännu är klen.

    Som några år ännu torde åtgå innan rationelt skogsbruk här införes, hinner grundmassan ännu att betydligt förstoras. Så och emedan jordmonen lämpar sig för uppdragande af gröfre träd, hvilka lemna ett bärdefullt och eftersökt virke bör turna tagas till 150 år, hvilken turnus äfven framdeles då skogen kommit i normalt ständ, bör bibehållas.

    Vidare kunde skogsmarken indelas uti fem efter uppskattad areal likastora periodhyggen och ett lika antal / 30 år tillräknas hvarje af dem, hvarföre i början en brist torde uppstå, hvilken dock ganska väl bör kunna ersättas genom afhemtande afstånd torra och kullfallne träd och lågor, hvika finnas kring spridde isynnerhet (?) i utmarkeskiftet, af den å berg och mossar stående skogen, af hjelpgallringsvirket samt isynnerhet af den å ängen stående skogen, hvilken torde räcka till under hera första om….? Derföre anser jag och att ingen reservskog här äro nödvändig.

    Återvexten bör uppkomma genom naturlig eller sjelfsådd hvarföre ..träd i tallskog på omkring 20 coch i granskog på 15 alnars afstånd från hvarandra böra qvarlemnas, hvilket utför från 35 till 65 fröträd å tunlandet, samt få ej fällas förr än ett tillfäckligt antal plantor uppkommit, hvilket åta beror af blifvande röar. I vanliga fall erfordra?

    Fröträden att qvarstå i 3–5 årli tallskog, korttare tid än i granskog.

    j)
    Fröträden böra fallas och afhemtas då snön är djup och i blu? Väderlek pä de plantorne ej snåtte? Skadas. Vidare bör de periodhygge, som är under afverkning fredas?

    För boskapsbete, samt derföre inhägnas. Den indelade skogsarealen bör bibehållas och nyodlingar ej på skogens bekostnad utvidgas. Bestånden nro? 42, 48, 64 och 88, hvilka nu äro nära kala, böra ungefär till hä…ten af sin areal hjelpsås, emedan beståndet genom naturlig sådd blefve för glest, hvartill torde åtgå å best nro 42 och 48 på en areal af 12,32 tunland25 tallfrö, samt å best n::? 64 och 88 å en areal af6,71 tunland 14 :::? Granfrö vid rutsådd.

    k)
    Genom egarne, såväl de odlade som skogsmarken, borde vidaafloppsgrafvar anläggas, ett läns baslinien till bäcken invid Rekola åkern, samt de andra helst längs paralel lipierne, der så erfordras, uti hemskiftet, samt å utmarken längs Rekola rånoch paralel linierne.

    Från Niinisaari torde äfven fås ett godt fall åt Saarentaka mark, lika som ??rån Mullivuori sidan åt Sybänoja egor.

    l)
    Som det torde vara rådligast att börja? Skogshygges förandet å den i utmarken eller Vatajan befintlige björkskogen, emedan den ej torde kunnafrisk qvarstå der i flere år, och således granrå (?) skörden, hvaraf allmogen på orten är van att öka sina gödsel tillgångar, blifver högst obetydlig, samt torde allt åtgå till hägnadsvirke, kunde kärrmylla uppkastas och afhemtas ifrån mossan n:o 70, samt ifrån mosorne. N:: 105, 109, 112, 113 och 116 helst som kärrmylla är vida
    bättre till komposten än granris?.

    m)
    Åbyggnaderne, bestående af endas trädhus, äro uti försvarligt skick. Då ett boningshus antages stå utan reparation i 50 år, en ria i 25 år, badstuga och kokhus i 20 år, Stall i 40 är; ; färså och svinhus i 20 år, bodar och lador i 70 år samt hägnader uti 15–20 år; samt till uppförande af täta hägnader beräknas 1/3 normal famn på en sträcka af 100 famnar, till ett vanligt hus eller en större lada 20 famnar till eldning af ett hus 5. normal famnar o.s.v. uppgår årligen husbehofs
    virkesmassan af särskilda species till följande belopp:

    Vedbrand å stommen 50 famnar
    Byggnader af alla slag å Dito 10 Do
    Hägnader å Do 15 do
    Vedbrand å 4 torp 40
    Byggnader å Do 5
    Hägnader å do 10
    Summa 130 normal famnar.


    Torpens antal har räknats endast till fyra, emedan äfven den årliga normala tillgången å skogsvirket ej öfverstiger 130 famnar, hvarföre Niinisari torp borde tagas under gårdens bruk, och dess åbyggnader flyttas till gården.

    Somero i Mars månad 1865
    --- m) Åbyggnaderne, bestående af endast trädhus, äro uti försvarligt skick (välttävässä kunnossa). Då ett boningshus antages stå utan reparation i 50 år, en ria i 25 år, badstuga och kokhus i 20 år, Stall i 40 år; färså och svinhus i 20 år, bodar och lador i 70 år samt hägnader uti 15–20 år; samt till uppförande af täta hägnader beräknas 1/3 normal famn på en sträcka af 100 famnar, till ett vanligt hus eller en större lada 20 famnar till eldning af ett hus 5. normal famnar o.s.v. uppgår årligen husbehofs virkesmassan af särskilda species till följande belopp:

    Vedbrand å stommen 50 famnar
    Byggnader af alla slag å Dito 10 Do
    Hägnader å Do 15 do
    Vedbrand å 4 torp 40
    Byggnader å Do 5
    Hägnader å do 10
    Summa 130 normal famnar.

    Torpens antal har räknats endast till fyra, emedan äfven den årliga normala tillgången å skogsvirket ej öfverstiger 130 famnar, hvar-före Niinisari torp borde tagas under gårdens bruk, och dess åbyggnader flyttas till gården.

    (alkuperäisessä tekstissä ei kappalejakoa
    eikä lihavointeja/kursivointeja)

    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä


    Kimalan perinnöksiostokirja
    vuodelta 1791


    Adam Ambrosius Zidbeck osti suvulleen Kimalan
    perintöoikeuden toukokuussa 1791. Asiakirja on tämän sivuston vanhimpia Kimala-dokumentteja.



    Wi, Friherre, Président uti Kongl.Maj:ts
    och Rikets Kamar-Collegio,
    Ståthållare öfver Drottningholms och Svartsö
    Slott och Län, Commendeur af Kongl. Nord-
    stjerne-Orden, samt Riddare af Kong. Wasa-
    Orden; Så ock Vice Président, Riddare
    af Kongl. Nordstjerne Orden samt Kamar-Råd; gö-


    Teemme tiettäväk­si, että niin kuin hänen Kuninkaalli­nen Majesteettinsa,

    kaikkein armol­lisin Kuninkaamme on 21. päivänä helmikuuta 1789

    antamallaan ase­tuksella ja kuulutuksella 24. päiväl­tä tammikuuta

    1790 armossaan halunnut elvyttää ja uudistaa kunin­kaallisen säädöksen

    19. päivältä syyskuuta 1723, sekä näin kaikkei­n armollisimmin selvittänyt

    ne vero­talot ja tilat, jotka voidaan myydä ve­rotaloiksi, ja miten niiden kanssa

    on meneteltävä sekä mitä siinä on otet­tava huomioon, sekä vielä,

    että ku­ninkaallisen kamarikollegion pitää laatia varsinainen kauppakirja;

    re weterligt, at såsom Hans Kongl. Maj:t, Wår Aller-
    nådigste Konung, genom utfärdad Förordning af then 21
    Februarii 1789 och Kungörelse af then 24 Januarii
    1790, i Nåder behagat uplifwa och förnya Kongl.
    Förordningen af then 19 Septembris År 1723, samt
    således Allernådigst förklarat, hwilka Krono-
    Hemman och Lägenheter måge til Skatte försäljas,
    och huru thermed förhållas bör, samt hwad therwid
    kommer at i akt tagas, såsom ock, at sjelfwa
    Köpebrefwen af Kongl. Kamar-Collegio skola
    utfärdas; Altså och til underdånigst följe theraf,

    hafwe Wi welat uplåta och försälja, efter som Wi

    härmed, och i kraft af thetta Wårt öpna Bref, på

    Hans Kongl. Maj:ts, Wår Allernådigste Konungs,

    wägnar, uplåte och försälje til

    olem­me me halunneet luovuttaa ja myy­dä siten kuin me täten ja

    tämä avoin kirjeemme vahvistuksena Hänen Kuninkaallisen

    Majesteettinsa, kaik­kein armollisimman Kuninkaamme

    puolesta luovutamme ja myymme


    Rusthålls Innehafwaren, Bruks Bokhållaren Adam
    Ambrosius Zidbäck, efterskrifne Cronohemman i
    Nylands och Tawastehus Län Nedre-Säxmäki
    Härad och Sommero Sockn, nemligen: Ett
    halfwa N:o 2 i Kimala By, bestående af Ett halft
    Hemman, Twå och Ett Tredjedels öre, En half
    Båga, En Sjettedels Kåo och Fem Sjettedels
    mantal, anslagit till Dragone Stom med Säteries
    frihet under N:o 109 wid Säxmäki Härads
    Compagnie och Kongl. Nylands och Tawastehus
    Läns Dragone Regemente.


    ratsutilalliselle, ruukin kirjanpitäjälle Adam Ambrosius Zidbäckille jälempänä

    mainitun kruununti­lan puolikkaan, joka sijaitsee Uudenmaan ja Hämeen läänissä,

    Sääksmäen ali­sessa kihlakunnassa ja Someron pitäjässä N:o 2 Kimalan kylässä

    sijaitsevasta, kahden kolmanneksen äyrinmaista, puolikkaan jousiluvusta,

    seitsemännen osan karjasta ja 5/7 manttaalia, Uudenmaan ja Hämeen läänien

    ku­ninkaallisen rakuunarykmentin Sääks­mäen komppanian säteritalolle n:o 109,

    nautittavaksi ja pidettäväksi verotalon velvoituksin ja oikeuksin 21 riikintaaleris-

    ta kolmesta killingistä yhdeksästä runstykistä ho­peassa, minkä hän on täysin

    suorit­tanut ja maksanut viime kuluneen vuoden joulukuun 1. päivänä lää­nin

    maankonttorista tänne lähetetyn alkuperäiskuitin mukaan.


    Under Skattemanna, Börd och Rättighet at njuta
    och behålla för Tjugu En
    Riksdaler Tre Skillingar Nio Runstycken
    Specie, dem Han uti Länets Landt-Ränteri, d(n?): 1 i
    denna Månad

    enligt hit ingifwit Originale Quittance rigtigt
    erlagt och betalt. ----------------------------
    -----------------------------------------------

    Wi afhände förthenskul Hans Kongl. Maj:t samt
    Sweriges Krono förbemälte halfwa Kimala
    Cronohemman, bestående af ett halft


    Tämän johdosta me luovutamme Hänen Kuninkaalliselta Majesteetil­taan ja

    Ruotsin kruunulta edellämainitun 1/2 Kimalan kruununtaloa käsittäen 1/2

    taloa, 1/3 äyrinmaa­ta, 1/2 jousilukua, viisi 5/7 manttaalia N:o 2 Someron pitäjää,

    alisen Sääksmäen kihlakuntaa Uudenmaan ja Hämeen läänissä, sekä annam­me

    tämän ratsutilalliselle, ruukin kirjanpitäjälle Adam Ambrosius Zidbäckille omaksi,

    hänen vaimolleen, lap­silleen ja perillisilleen sekä perillis­ten perillisille raken-

    nukset, pellon, niityn, metsän, maan, kalat ja kala­veden, myllyn ja myllynpaikan,

    tor­pat ja torpan paikat sekä kaiken muun siihen kuuluvan vedessä ja maalla,

    lähellä ja kaukana, jättämät­tä pois mitään siitä, mikä sille kuu­luu, ja pitää

    laillisesti kuuluman ja mitä laillisissa jaoissa tai isojakotoi­mituksessa sen osalle

    on tullut tai vastaisuudessa tulee, nautittavaksi, viljeltäväksi ja pidettäväksi

    verotalon velvoituksin ja oikeuksin ikuisena omaisuutena niin kuin laki määrää.


    Hemman, Twå och Ett Tredjedels öre, En half
    båga, En Sjettedels Koo, och Fem Sjettedels
    mantal N:o 2 I Sommero Sockn, Nedre
    Säxmäki Härad af Nylands och Tafwastehus
    Län samt tillägne det samma Rusthålld
    Innehafwaren, Bruks Bokhållarn Adam
    Ambrosius Zidbäck, des Hustru, Barn
    och Arfwingar, så ock Arfwinge efter Arfwinge,
    med Hus, Jord, Åker, Äng, Skog, Mark, Fiske
    och Fiske wattn, Qvarn och Qvarnställe, Torp
    och Torp ställe, samst alle andra tillägor

    i wåto och torro, närby och fjerran, intet
    undantagandes af alt thet, som thertil lyder, med
    rätta ligga bör, och wid laga afwittring och
    Storskiftes delning tilfallit eller tilfalla kan, at njuta,
    bruka, och behålla under Skattemanna Börd och
    Rättighet til ewerldelig ägo, som Lag förmår.

    Mikäli mainittu talo joutuisi jotenkin pois ostajalta tai hänen perillisiltään

    ei Hänen Kuninkaallinen Majesteet­tinsa ja Kruunu pidä heitä siitä korvaus-

    velvollisina. Niin pitää mainittu talo alempana mainittuna päivänä maakirjoissa

    siirtää kruunulta vero­taloksi.
    ---
    ---
    ---

    Skulle och förberörde Hemman på hwarjehanda
    sätt gå Köparen eller thes Arfwingar ifrån; Så wil
    Hans Kongl. Maj:t och Kronan hålla them theruti
    aldeles skadeslöse. Så skal och merbemälte Hemman efter nedanstående datum från Krono til Skatte uti
    Jordeböckerne införas. Ther alle, som thetta
    widkommer, och för Hans Kongl Maj:ts och
    Kronans skul wele och skole göra och låta,
    hafwa sig hörsammeligen at efterrätta, icke
    görandes

    Tätä kaikki, joita tämä asia kos­kee ja Hänen Kuninkaallisen Majes­teettinsa ja

    Kruunun puolesta ovat velvollisia toimimaan, noudattakoot kuuliaisesti tekemättä

    talon asuk­kaalle, ratsutilalliselle, ruukin kirjanpitäjäle Adam Ambrosius Zid-

    bäckille, hänen vaimolleen, lapsilleen tahi perillisilleen mitään haittaa, vääryyt­tä

    tai pakotetta vähimmässäkään määrin nyt tai tulevaisuudessa.



    Honom, Rusthålls Innehafwaren Bruks
    Bokhållaren Adam Ambrosius Zidbäck, des
    Hustru, Barn eller

    Arfwingar häremot hinder, meen eller
    förfång i någon måtto nu eller i
    tilkommande tider.

    Var­memmaksi vakuudeksi olemme vah­vistaneet tämän Kuninkaallisen Ma­jestee-

    tin ja valtakunnan kamarikol­legion sinetillä sekä omakätisillä ni­mikirjoituk-

    sillamme.
    Til yttermera wisso är
    thetta med Kongl. Maj:ts och Riksens
    Kamar-Collegii Sigill, samt Wår
    egenhändige underskrift bekräftadt. Stock-
    holm then 23. Martii År efter Wårs Herres
    Jesu Christi Nåderika födelse Et tusend
    Sjuhundrade och på Nittionde Första

    På dragande Roll? och Embetes Wägnar

    Allekirjoitukset (hyvin epävarmoja:)
    Jac: Rönberg

    D: Lilljenheim

    Gv: Harenström
    O.I. Lagerheim

    Eric af Wetterstedt
    Jac:Grün

    P I Ekman


    Upwist och Annoteradt å Tawastehus
    LandsContoir dn: 5. Maji 1791
    Jac: Georg Cygnæus



    Upwiss och Annoterat I Härads Contoir dn: 10 Maji 1791
    I I Helsingius



    Oikeinkirjoituksen tarkistanut Kalevi Kiesi:
    "Kirja on mielenkiintoinen dokumentti, joka kertoo monista tuon ajan asioista. Verolukuja on annettu veroäyreinä (öre), jousilukuina (bågar) ja karjalukuna (koo). Uusi manttaaliluku eli nk. apuveromanttaaliluku on myös ilmoitettu. Maan vero määrättiin äyreinä, vanhaa jousiveroa maksettiin aikaisemmin täysikäisistä miehistä ja karjavero oli jäänne aikaisemmin karjan lukumäärän perusteella määrätystä verosta.

    Kaarle XI:n jakolaitos antoi isossa reduktiossa kruunulle palautettujen lahjoituksina saatujen säterikartanoiden säilyä (alkujaan aatelisten, myöhemmin myös muiden) entisten omistajasukujen hallussa, kunhan ne suostuivat suorittamaan ratsupalvelusta, jolloin myös niiden verovapaus (säterivapaus) säilyi. Syntyivät nk. säterirusthollit." – Kalevi Kiesi 29.6.1998

    Zidbäckin suku


    Teol. tri Aulis Zidbäckin artikkeli
     Zidbäck-suvusta
    Genos 48/1977)

    "Professori Eino E. Suolahti mainitsee Zidbäckit eräänä niistä 1600-luvulta polveutuvista pappissuvuista, jotka "ovat osoit-tautuneet elinvoimaisiksi ja kulttuuripanokseltaan merkittäviksi ja joilla on ollut pysyvä merkitys Suomen sivistyshistoriassa."

    Suku on käyttänyt nimiä Zidbäck ja Zidbeck; varhaisessa vai-heessa nimi esiintyy usein muodossa Sidbeck. Nimen varhaisin maininta kertoo, että turkulaiset veljekset Matthias ja Johannes Zid-Beck kirjoittautuivat Turun katedraalikouluun 10.4.1686. Johannes opiskeli menestyksellä, promovoitiin maisteriksi vuonna 1700 sekä tuli vihdoin Tammelan kirkkoherraksi ja läänin-rovastiksi. Hän on suvun edelleen elävän päähaaran kantaisä.

    Johanneksen sukulaisuussuhteista ei lähteistä ole toistaiseksi löyty-nyt mitään muita välittömiä tietoja kuin että hänen kanssa yhdessä kouluun kirjoittautu nut Matthias Sidbechius eli Zidbäck, joka hänkin tuli ylioppilaaksi, sanotaan v. 1701 Johanneksen veljeksi. Tämän veljen myöhemmät kohtalot ovat olleet tuntemattomia.

    Suurtakaan epäilystä ei kuitenkaan voine olla siitä, että tämä Tu-rusta kotoisin oleva ylioppilas on se turkulainen porvari "Matts Zidbäck el. Tomtti", joka kuoli siellä 1729. Tuomiokirjoista ilme-nee, että hänen lapsistaan ainakin eräät käyttivät Zidbäck-nimeä ja että heihin kuului Vårdön kappalainen Johan Sidbeck, joka kuoli 1763. Jonkinlaisen vihjeen tämän Matin sosiaalisesta asemas ta antaa tieto, että läänin maaherra, kenraalimajuri Otto Reinhold Uexkull puolisoineen sekä pormestari Anders Lindhin rouva Beata Tigerstedt oli vat hänen poikansa kummeina 1725.

    Mattia, josta yleensä käytetään nimeä Tonttila (Tomptila, Tomtila, Tåntila), voidaan seurata taaksepäin Turun henki-kirjoissa vuoteen 1702 saakka, jolloin hän asui Pohjoiskorttelin Tonttilassa yhdessä äitinsä, Margeta-nimisen lesken kanssa. Vuoden 1701 henkikirjassa mainitaan saman talon asukkaina Hans Tomptila ja hänen vaimonsa Margeta, mutta ei Mattia. Tä-män puuttuminen sopii hyvin yhteen sen kanssa, että häntä vielä 1701 sanotaan ylioppilaaksi – nämähän eivät maksaneet henki-rahaa.

    Hans Tomptila, joka kuoli 1701, ei ollut Tonttilasta kotoisin vaan sai talon ensimmäisen avioliittonsa kautta. Tonttilan historia 1600-luvun toisella puoliskolla kuvaa turkulaisten talojen ja nimien periytymisen sokkeloisuutta. Henkikirjan mukaan asui v. 1661 sil-loisessa Aningaisten korttelissa Michel Tomptin leski ja hänen tyttärensä Brita. Kaksi vuotta myöhemmin Pirkko-tytär on talon ainoana asukkaana. Hän meni naimisiin samana vuonna; talon isäntänä mainitaan 1664–67 Johan Eriksson ja lisäksi asui siellä hänen vaimonsa Brita ja tämän Valborg-niminen sisar. "Johan Tompti af Aningais Mellan gatan" haudattiin 20.7.1667 "nor om med söndagz klåckorna".

    Tonttilassa asuivat vuonna 1668 hänen leskensä Brita ja Valborg. Seuraavana vuonna talossa onkin jo uusi isäntä Hans Bengtsson sekä hänen vaimonsa Brita ja kälynsä Valborg. Kälyä ei enää mainita talossa v. 1670 ja seuraavasta säilyneestä henkikirjasta, joka on vasta vuodelta 1675, Britakin on jo hävinnyt. Hän kuoli ilmeisesti väliaikana, koska talossa mainitaan edelleen Hans Bengtsson, mutta hänellä on nyt vaimona Margeta. Heidät mainitaan sitten Tonttilassa, Hans vuoteen 1701 ja Margeta vuoteen 1704.

    Hans Bengtsson Tonttila on epäilemättä Zidbäck-suvun kantaisä. Kun Matti ja Johannes tulivat Turun kouluun 1686 ja ylioppilaiksi vasta 1695 ja 1697, he lienevät syntyneet Hansin toisessa, viimeistään v. 1674 solmitussa avioliitossa. Sekä heidän isänsä että äitinsä tulivat siis muualta Tonttilaan. Heidän syntyperästään ei ole tietoa; ehkäpä se vielä voi paljastua Turun laajoista tuomiokirjoista, joita ei tässä yhteydessä ole voitu käydä läpi.

    Tulevan tutkimuksen vastattavaksi on jätettävä kysymys siitäkin, miksi Tonttilan pojat valitsivat tai saivat Zidbäck-nimen lähtiessään opin tielle. Toinen Tonttilan talo sijaitsi Turun Luostarinkorttelissa. Sen asukkaat eivät ole käyttäneet Zidbäck nimeä eikä heillä liene yhteyttä Zidbäck-sukuun.

    Toinen suku, jolla ei myöskään liene yhteyttä tässä käsi-teltävään pappissukuun, on käyttänyt nimeä Zidbäck ainakin 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä saakka. Sen kantaisä Jaakko Zidbäck, s. 21.1.1770, tuli noin 1820 torppariksi Someron Lautelan Röyhään. Hänen vaimonsa Maria Heikintytär, s. 21.3.1788, oli edellisen torpparin, jääkäri Henrik Lundbergin tytär.

    Perheessä oli neljä tytärtä kun se saapui Röyhään, ilmeisesti Someron ulkopuolelta. Somerolla 1821 syntynyt poika Johan Gustaf Zidbäck tuli torppariksi Nummen Remalaan. Hänen jälkeläisiään on asunut mm. Lohjalla ja Helsingissä."


    I
    JOHANNES Zidbäck     (isä: Hannu Pentinpoika)
    kirjoittautui Turun kouluun 10.4.1686.
    Ylioppilas (ab.) Turussa 1695.
    Väitteli 23.4.1698 ja 24.3.1700.
    Fil. maist. 14.12.1700.
    Turun katedraalikoulun konrehtori 1703,
    vihittiin papiksi 27.5.1704,
    oraattori pappeinkokouksessa 1709,
    katedraalikoulun rehtori 1710.

    Kun venäläisten saapuminen Turkuun elokuussa 1713 keskeytti koulutyön, siirtyi Johannes Zidbäck Tammelaan. Hän hoiti Ison vihan aikana Tammelan kirkkoherran virkaa appensa jälkeen ja sai virallisen nimityksen tähän virkaan 1721. Tammelan rovasti kunnan rovasti Isonvihan loppuvuosina ja Sääksmäen rovasti kunnan lääninrovasti ainakin v:sta 1724.

    Osti 21.10.1724 Zacharias Tammelinilta Tammelan Linikkalan Similän ratsutilan K. 1731.

    Puoliso Tammelassa 1.9.1704 Agneta Gottleben, kast. Mouhi-järvellä 21.6.1683, haud. Tammelassa 24.9.1738, vht Tammelan kirkkoherra Gabriel Gottleben ja Sofia Paulinus. Tämän suku-laissuhteen vaikutus on varmaan ollut huomattavana tekijänä Tammelan kirkkoherranviran täyttämisessä. Mutta kyllä tähän on ilmeisesti vaikuttanut myös henkilökohtainen ansio ja se tosiasia, että mies oli jo seurakunnassa tunnettu ja pidetty. "Osoituksena siitä kiitollisuudesta, mitä seurakuntalaiset tunsivat niitä miehiä kohtaan, jotka vaikeuksista huolimatta olivat vainon aikana pysyneet sielunpaimenina, on Tammelan pitäjän miesten anomus heti rauhanteon jälkeen. He pyytävät siinä hartaasti, että saisivat pitää kirkkoherranaan maisteri Johan Zidbäckin, joka appensa kirkkoherra Gabriel Gottlebenin jälkeen oli Isonvihan aikana tullut heidän sielunpaimenekseen ja seurakunnan hyvin hoitanut." Tähän anomukseen suostuttiinkin.

    Lapsia:
    Johan, s. Tammelassa 29.12.1705.
    Hän lienee hämäläisenä Turun akatemiaan 1723 kirjoittautunut Johan Sidbeck, jonka myöhemmät vaiheet ovat tuntemattomat.

    Gabriel, s. Tammelassa 10.6.1707, lienee kuollut lapsena.

    Adrian, s. Tammelassa 28.8.1708, lienee kuollut lapsena, luultavasti Johannes Zidbäckin Turussa 11.6.1709 haudattu lapsi.

    Sofia, s. Tammelassa 21.1.1710, kuoli lapsena Tammelassa.

    Karl, s. 1712. Rovasti. K. 1777.

    Hedvig, s. n. 1719, haud. Tammelassa 17.8.1761.
    – Puoliso Tammelassa 25.6.1741 ylioppilas, vihdoin Uudenmaan jalkaväkirykmentin katselmuskirjuri, rykmentinkirjuri Karl Sonck (tämän 1. avio), s. 25.2.1713, k. Vihdissä 20.5.1783.

    Anna, s. n. 1719, haud. Tammelassa 4.4.1742.
    – Puoliso Tammelassa 25.6.1741 ylioppilas Isak Achrenius, s. Somerolla 17.3.1712, k. 14.9.1778.

    * * *

    II
    CAROLUS (KARL) Zidbäck     (isä: Johannes), s. 1712. Kirjoittautui Turun kouluun
    28.11.1726, ylioppilas (hämäl.) Turussa kesäkuussa (?) 1728, erotodistus 25.9.1733.
    Tukholman suomalaisen seurakunnan vt. komministeri 1735. Hämeenlinnan kirkkoherra
    1744, Someron kirkkoherra 1751. Respondenttina vuoden 1759 pappeinkokouksessa.

    Oli papiston edustajana valtiopäivillä ja Hämeen lääniin asetetun talousdeputaation jäsen
    1756–1765. Sääksmäen rovastikunnan lääninrovasti. Kuoli Somerolla 12.3.1777.

    Puoliso 1) serkkunsa Katarina Regina Barck, s. 18.1.1715, k. Somerolla 7.6.1756 lapsivuoteeseen, vht Tammelan kappalainen Johan Barck ja Kristina Gottleben;

    2) Somerolla 2.12.1756 Maria Weckman, s. Ulvilassa 23.9.1726, jäi leskeksi, vht Lemun kirkkoherra Nicolaus Weckman ja Anna Wallenius.”


    III
    ADAM AMBROSIUS Zidbäck     (isä: Karl)
    s. Somerolla 4.4.1755.
    Ylioppilas (hämäl.)Turussa 1773.
    Männäisten tehtaan kirjanpitäjä (1782),
    Someron Åvikin lasitehtaan ensimmäinen
    kirjanpitäjä 1786 ja isännöitsijä 1796.
    K. 11.11.1802.

    – Puoliso Uudellakirkolla (T.l.) 16.7.1782 isänsä ja äitinsä serkun tytär Renata Bergstock, s. Uudellakirkolla (T.l.) 27.11.1761, myi Kimalan 1807 ja muutti lastensa kanssa Harjavaltaan sekä sieltä 1815 Poriin, k. Loimaalla 26.12.1834, vht kornetti Gustaf Bergstock ja Susanna Gottleben.

    kts. Släkten Bergstock
    Kapten LENNART ZIELFELT, Skärblacka, Sverige

    Harvan pappismiehen nimi on niin korkealla mutta samalla häälyvällä pohjalla kuin Carolus Zidbäckin. Hämeenlinnan kirkon vanhin kello on varustettu kirjoituksella: ”Kuningaan Adolf Frederikin hallituksen aikana, Greivi ja Riddari Gustaf Gyllenborgin ollessa maaherrana, Doktor Joh. Brovalliuksen Pispana, Kirkkoherran Carolus Zidbäckin lähtiessä ja Jakob Aimaleuksen tullessa Kirkkoherraxi on tämä Hämeen Linnan Kaupungin Kirkon kello sen asuvaisten omalla kustannuksella valettu Stockholmissa Gerhard Mejerildä v. 1753, Kutsukoot seurakundaa kokoon. Herran teidän Jumalanne huoneeseen, Joel 1:14.”



    "Someron kirkon pienempi kello (24 leiviskää). – Sen kyljessä oleva ruotsinkielinen riimimuotoinen teksti kuuluu suomennettuna suunnilleen näin: 'V. 1758, jolloin Johan Fahlsteen minut Tukholmassa valoi Herra Kauppias Matt-hias Augustinin hyvän tahtoisesta huolenpidosta, oli Some-ron pitäjässä seuraavat Opettajat: Carl Zidbäck, Someron ja Somerniemen kirkkoherra, Erik Borenius, varapastori sekä Someron ja Somerniemen kappalainen, Jacob Sahlsten, Somerniemen kappalainen ja Someron pitäjänapulainen. Someron asukkaat tahtoivat jumalallisesta innosta, kun olivat rahan puutteessa minut menettää, mutta saivat luottoa Lyypekiltä, pelastaa minut ja lunastivat 1544 takaisin summasta, joka oli kirjoitettu 130 mk:ksi, ja niin minä läpätän vielä. Kun minä vihdoin olin väsynyt, minut valettiin uudestaan tähän muotoon, jonka taitava käsi minulle antoi.' (Kirkon inventaario v. 1891)
    Kuva: Someron historia II, s. 153

    "Kelloja mainitaan Somerolla 1544 olleen kaksi. Uskon-puhdistuksen yhteydessä toimeenpannussa kirkkojen omai-suuden takavarikossa Someron pitäjä oli menettää toisen, todennäköisesti seurakunnnan alkuajoilta peräisin olevan kellonsa. Mainittuna vuonna nimittäin piispa Martti Skytten pitäessä käräjiä Someron pappilassa tuli kuninkaan vouti Pietari Pietarinpoika ja vaati täältä, kuten muistakin Sääksmäen pitäjistä toisen kelloista tai sen painoa vas-taavan määrän kuparia. Seurakuntalaiset lunastivat kellon 130 markalla, minkä summan Lyypekin kaupungin kerro-taan – kellon kyljessä olevan riimityksen mukaan – some-rolaisille lainanneen. Seurakuntalaisten pyynnöstä piispa kirjoitti heille todistuksen, että maksu oli suoritettu."
    Someron historia I, s. 239–240

    Carolus Zidbäckin nimi on ikuistettuna toisenkin kirkon kelloon. Someron kirkon pienemmän kellon kyljessä oleva ruotsinkielinen riimimuotoinen teksti kuuluu suomennettuna seuraavasti:

    "Vuonna 1758 jolloin Johan Fahlsten minut Tukholmassa valoi Herra kauppias Mattias Augustinin hyväntahtoisesta huolenpidosta, oli Someron pitäjässä seuraavat opettajat: Carl Zidbäck Someron ja Somerniemen kirkkoherra, Erik Borenius varapastori sekä kappalaisena Jakob Sahlsten, Somerniemen kappalainen ja Someron pitäjänapulainen. Someron asukkaat tahtoivat jumalaisesta innosta, kun olivat rahan puutteessa minut menettäneet, mutta saivat luottoa Lybeckiltä, pelastaa minut ja lunastivat v. 1544 takaisin summasta, joka oli kirjoitettu 130 mk, ja niin minä läpätän jälleen”.

    Ruustinna Maria Weckmanilla oli perukirjan mukaan huomat-tavan laaja pukuvarasto, joka kuvaa säätyläisperheen kor-keata elintasoa. Carolus Zidbäckin kuoleman jälkeen kuolin-pesää kuitenkin sanotaan köyhäksi ja rouvan sanotaan olleen ”varsin heikon taloudenhoitajan”.

    Lapsia:

    1. Lars Johan, s. Tukholmassa 26.4.1743. Ylioppilas (hämäl.) Turussa 1758, väitteli 27.5.1762. erotodistus 3.6.1766. Vihittiin papiksi Turussa 11.6.1766 jolloin määrättiin isänsä apulaiseksi Somerolle. Maarian pitäjänapulainen 1770 ja kappalainen 1773. K. Maariassa 14.2.1785. – Puoliso Somerolla 8.12.1768 äitipuolensa serkku Anna Steen, s. Lempäälässä 7.2.1736, k. Maariassa 31.10.1813, vht Porin läänin jalkaväkirykmentin vääpeli Mårten Steen ja Anna Weckman. Avioliitto oli lapseton.

    1. Karl Fredrik , s. Hämeenlinnassa 7.6.1745, haud. siellä 20.5.1747.
    1. Gustaf Gabriel , s. Hämeenlinnassa 23.10.1747, kuoli lapsena.
    1. Abraham , s. Hämeenlinnassa 11.11.1748, k. siellä 15.2.1749.
    1. Karl Magnus , s. Hämeenlinnassa 3.3.1750, k. Somerolla 29.5.1754.
    1. Gustaf Gabriel , s. Hämeenlinnassa 28.8.1751, haud. siellä 24.6.1752.
    1. Agneta Charlotta , s. Somerolla 23.2.1754, k. siellä 8.5. s.v.
    1. Adam Ambrosius , s. 4.4.1755. Lasitehtaan isännöitsijä. K. 1802.
    1. Erik Erasmus , s. Somerolla 4.6.1756, k. siellä 25.7. s.v.

    2. Maria Katarina , s. Somerolla 26.7.1757, k. siellä 26.8. s.v.
    2. Karl Aegidius , s. Somerolla 1.9.1758, k. siellä 4.10.1765.
    2. Ernst Adolf , s. Somerolla 18.10.1759, k. siellä 26.10. s.v.
    2. Wilhelm Nicolaus , s. Somerolla 7.4.1761, k. siellä 26.4. s.v.
    2. Sofia Juliana , s. Somerolla 7.5.1762, k. siellä 3.10. s.v.
    2. Anna Katarina , s. Somerolla 18.6.1763, k. siellä 29.10.1765.



    * * *
    Kaarle (Carl) Zidbäck 1751–1777, syntyi 1712 Tammelan rovastin Johan Zidbäckin poikana, toimi Tukholman suomalaisen seurakunnan kontrahtirovastina 1776, jolloin tuli Hämeenlinnan kirkkoherraksi, kuoli kontrahtirovastina 1776.

    Ensimmäinen puoliso oli Katariina Regina Barck, joka kuoli 7.6.1756; vihittiin joulukuun 2. päivänä 1756 Maria Weckmanin, Lemun kappalaisen Nikolai Weckmanin tyttären kanssa. Perheen taloudelliset asiat lienevät olleet huonossa kun-nossa. Rovasti Zidbäck oli lainannut kirkon kassasta 619 talaria, jota ei hän eikä perikunta kokonaisuudessaan suorittanut takaisin. Suolahti mainitsee Kalmin kirjeessään Mennanderille kertovan perheestä:

    "Rovasti Zidbäck kuoli viime maaliskuun lopulla (1776). Kuolinpesä kuuluu olevan aivan köyhä; syynä siihen on se, että rouva on ollut kovin huono taloudenhoitaja; hän makaa nyt surusta halvattuna ja enimmin häntä kuuluu kiusaavan se, ettei ole kyllin hellästi hoitanut miestänsä tämän sairauden aikana."

    "Mihin suuntaan ruustinnan harrastukset kulkivat, todistaa hänen komea pukuvarasonsa: siinä oli 'musta ja valkea triumfanttiturkki', 'musta samettikaapu kärpännahkareunuk-sineen', 'vihreä triumfanttiturkki', 'punainen kamlottisade-takki', ' punaisilla ja vihreillä ruusuilla kirjailtu ruskeapohjai-nen hame', 'keltareunuksinen, musta armosiinihame', 'raitai-nen kamlottihame', 'mustansininen sarssihame', 'kärpänna-halla päärmätty samettihuivi', 'uusi valkea peronekankainen ja pitseillä reunustettu aamunuttu', 'ruusunvärinen kullalla kirjailtu myssy' jne. miltei loputtomiin."

    Carl Zidbäck ja hyödyn aikakausi


    "1700-luvun alun vaikeita aikoja seurasi voimakas jälleenraken-tamisen ja taloudellisen vaurauden tavoittelun aika, joka näkyi niin pappien saarnoissa kuin pappiloiden elämässä. Ajan henkeä ku-vastaa se, että pappilan piti olla esimerkiksi puutarhanhoidossa mallina ja virikkeiden antajana ympäristölleen. Monenlaisia ulko-maisia vaikutteita aatteista ja asioista tavaroihin asti tulvi maahan. Samalla oman maan rikkauksia ja mahdollisuuksia alettiin katsoa uudella tavalla. Pappilan maille otettiin torppareita uutta peltoa raivaamaan ja viljelemään. Hyödyn aikakautena materiaaliset arvot tulivat pappilaankin ja se näkyi myös Somerolla. Tämän aika-kauden pitkäaikaisin ja samalla ajalleen tyypillinen seurakunnan ja pitäjän johtaja Somerolla oli Carl Zidbäck.

    Vanhaa lounaissuomalaista pappissukua oleva Tammelan rovastin Johan Zidbäckin 1712 syntynyt poika Carl Zidbäck toimi Some-rolla kirkkoherrana neljännesvuosisadan ajan (1751–1776). Carl Zidbäck toimi ennen Someroa Tukholman suomalaisen seurakun-nan komministerinä [(< lat.), aik. kappalaisen nimitys eräissä Suomen kaupunkiseurakunnissa] vuoteen 1744 ja sen jälkeen Hämeenlinnan kirkkoherrana.

    Somerolla ollessaan Carl Zidbäck toimi kontrahtirovastina laajalti pitäjän ulkopuolella ja teki merkittävän elämäntyön. Hän oli lisäksi valtiopäiväedustaja ja osallistui 1756 asetetun suomalaisen talous-deputation toimintaan.

    Carl Zidbäck ei ollut tyytyväinen Someron pappilan kuntoon ja kun hän ei saanut pitäjäläisiä huolehtimaan pappilan kunnostus-velvollisuuksista, hän rakennutti omalla kustannuksellaan pappilaan uuden asuinrakennuksen ja teki eräitä muita korjauksia. Ehkä tästä johtui, että perheen taloudelliset asiat olivat huonossa kunnossa. Muun muassa ilmeni, että hän oli lainannut kirkon kassasta 619 taalaria, jota ei hän eikä perikuntansa pystynyt kokonaisuudes-ssaan suorittamaan takaisin.

    Perheen elämäntapaa osoittavat mm. ruustinnan pukeutumiseen kohdistuneet mieltymykset. Ruustinnan vaatevarastoon kuului mm. "musta, valkea ja vihreä triumfanttiturkki, musta sametti-kaapu kärpännahkareunuksineen, punainen kamlottisadetak-ki, punaisilla ja vihreillä ruusuilla kirjailtu ruskeapohjainen hame, keltareunuksinen musta armosiinihame, raitainen kam-lottihame, [Kamlotti on yksivärinen kaksiniitinen tiivis villakangas, jota kudottiin ohuesta, lujaan kierretystä villalangasta alkuaan kamelinlangasta, mistä nimikin johtuu. Arvokas ostokangas, jota 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella tuotettiin Suomeen Ranskasta ja Englannista.] mustansininen sarssihame, [Sarssi on palttinasidoksinen, joskus toimikkainen puolivillainen kangas, jon-ka loimi on pellava- tai puuvillalankaa. Miesten pyhäpukujen ohu-ehko suvisarssi voitiin lievästi vanuttaa. Arkisarssien kude oli lump-puvillaa.] kärpännahkalla päärmätty samettihuivi, uusi valkea peronekankainen ja pitseillä reunustettu aamunuttu, ruusun-värinen kullalla kirjailtu myssy".


    Timo Alanen – Markus Hiekkanen – Jussi Härme –
    Manu Kärki – Osmo Turkki, Somero ja Somerniemi 1449–1999.
    Someron ja Somerniemen seurakuntien historia, s. 96
    Toimittanut Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999




    Adam Abrosius Zidbäckillä oli 12 lasta


     Juhani Lakion hallussa oleva Adam Ambrosiuksen viiri vuodelta 1797. Lakion esi-isä, Jacob Avellan, osti Kimalan 11.4.1807 Vehmaisissa päivätyllä kauppakirjalla Adam Ambrosius Zidbäckin leskeltä, Renatalta. Tila maksoi 5555 riikintaalaria, 26 killinkiä.

    Zidbäck tuli kolmella eri kaupalla koko Kimalan kartanon omistajaksi vuonna 1799. Hän oli ostanut jo vuonna 1788 Kimalasta Gottfried Thitzin osuuden (1/4) sekä lisäksi Munckeilta puolet heidän Kimalan osuudestaan (1/4). Näin Zidbäckin omistukseen tuli puolet kartanosta. Jäljelle jääneen puolikkaan Zidbäck osti kapteeni Gustaf Johan Jägerhornilta 27.5.1799 tehdyllä kauppakirjalla. Tila mak-soi 2.350 riikintaalaria.

    Adam Ambrosius Zidbäck omisti myös Eskolan tilan Someron Talvisillan kylässä.

    Kuva 9.8.2003 Kimalan Kiviniemessä.
    Kädet ovat Juhani Lakion; kuvan otti
    Pertti Toukkari.



    Adam Ambrosiuksella ja Renata Bergstockilla oli 12 lasta, suurin osa eli kahdeksan tytärtä, joiden jälkeläisiä on sangen runsaasti. Näistä mainittakoon mm. toisessa sukupolvessa tunnettu lasten-lääkäri, professori Josef Pippingsköld ja kolmannessa profes-sorit Arthur Rindell, Fridolf Gustafsson, Knut ja Verner Tall-qvist sekä kenraalimajuri Lennart Munck.

    Lapsia:

    1. Susanna Lovisa, s. Uudellakirkolla (T.l.) 7.9.1782, k. Kiikalassa 5.8.1852.
    – Puoliso Somerolla 25.3.1804 armovuodensaarnaaja, lopuksi Kiikalan kirkkoherra, fil. kand. Jakob Johan Erling, s. Paattisis-sa 6.7.1776, k. Kiikalassa 30.3.1832.

    Lopen Vojakkalan kylän historiaa tutkiva Rauli Tammela kirjoittaa "1830-luvun lopulla kylään muuttaneesta Ulla Jaakontytär Zidbäckistä, jonka aikeet avioitua Pekkalan talon pojan Antti Matinpojan s.1816 kanssa eivät toteutuneet siitä syystä, että Ulla ei syystä tai toisesta saanut es-teettömyystodistusta avioliittoa varten.

    Lapsia syntyi kolme ja Vojakkalassa elää vielä hyvämuistinen Aimo Pekkala s.1915, joka kertoi, että hänen lapsuudessaan toistui joka syyskesä sama näytelmä. "Marja-mamman" nimellä kulkenut mummeli tuli aina Tammelan suunnasta ja lähti kirkonkylän suuntaan, poikkesi ai-na Pekkalaan ja kertoi esiäitinsä Ullan s.1815 asuneen talossa vuosi-kymmeniä.

    Kiehtovaksi asian tekee se, että tämä "Marja-mamma" kertoi Ullan olleen "Kiikalan papin avioton tytär". Ulla Jaakontytär Zidbäck oli Lopen rippikirjan mukaan syntynyt 2. marraskuuta 1815 Kiikalassa ja hän kuoli tyttärensä Kristiinan luona Lopen Salonkylän Koiviston torpassa 2. kesä-kuuta 1893."

    * * *

    "Ullalla oli kolme aviotonta lasta, joista kaksi vanhinta syntyivät Heinun uudistilalla, jonka oli 1790-luvun alussa perustanut Pekkalan talon poika Matti Juhonpoika s.1765 k.1831. Pekkalan ja Heinun kanssakäynti oli vahvaa 1800-luvun jälkipuolelle asti, vaikka Heinun Matin poika Juho myikin "koko Heinun verotalon" turkulaiselle liikemiehelle Pehr Maurits Ekmanille, joka Vojakkalassa kulki "Heinun herran" nimellä. Vasta kylä-historian kirjoittamisen jälkeen selvisi, että Ekmaneilla oli aikomus pe-rustaa lasitehdas Heinun maille. Katkaistaanpa sivurönsy tähän.

    Vanhin lapsista oli Kristiina s.15 marraskuuta 1841 k.20. marraskuuta 1914 Lopen Salonkylän Koiviston torpassa. Puolisonsa Salomon Lem-ström s.1832 k.1915 oli kartanon metsänvartija. Heidän lapsistaan kolme eli aikuisikään ja "Marja-Mammaksi" sopisi hyvin vanhin tytär Alek-sandra Josefiina s.1862. Muita sopivia ei Ullan jälkeläisistä oikein löy-dykään.

    Toisena syntyi Kustaa Adolf s. 24. tammikuuta 1845, k. 11. tammikuuta 1884 Nurmijärven Kytäjärvellä. Hänelläkin oli kolme aikuisikään elänyttä lasta, kaksi tytärtä ja poika. Kustaa Adolf oli Zidbäck kuolemaansa asti, mutta poika suomensi nimensä, "oli metsäpomo Tammelassa" ja per-heetön. Toistaiseksi en ole selvittänyt hänen vaiheitaan, vaan tämä on muistitietoa.

    Nuorimmainen Emmanuel Zidbäck s. 9.3.1849 syntyi Pekkalassa ja kuoli 30.12.1918 Lopen kirkonkylän Hallankulmalla. Hän oli yksi Vojakkalan itseoppineista kynämiehistä ja pysytteli poikamiehenä vuoteen 1900 asti, jolloin nai lesken ja sai vielä kolme lasta Hänen sukunsa jatkuu vain Tekla Aleksandran s.1905 +1994 kautta, josta tuli Viljo Torttilan vaimo Hausjärven Ryttylässä.

    Kaikkien kolmen lapsen isänä olen pitänyt Antti Matinpoika Pekkalaa s.1816 k.1881. Tämä Antti oli suvun ja kylänkin luottomies, mm. valittiin orpolasten edunvalvojaksi. Avioliittoa Ulla ja Antti eivät voineet solmia, koska Ullalta puuttui lupa avioliiton solmimiselle. Syytä en ole selvit-tänyt. Ullasta tulee Pekkalan pysyvä asukas Antin kuolemaan asti ja heti sen jälkeen hän muuttaa tyttärensä luokse Salonkylään.

    Toinen todiste ainakin Emmanuelin sukusuhteesta Pekkalaan löytyy 1800-luvun lopun perukirjoista. Manulla ja Pekkalan vanhalla suvulla on keskinäisiä lainoja, jotka muuten on aika vaikea selvittää. Yleensä lai-naa on antanut Manu, eli häneltä ollaan tultu pyytämään lainaa. Kylän varsinainen pankkiiri oli kuitenkin Lukanan Nikodemus, joka laski koron päivälleen. Kyläläisille se oli 5 %, muille 6 %. Samasta Teemusta oli tullut Pekkalan omistaja 23. joulukuuta 1872. Ensitöikseen hän rakensi Pekkalaan uuden päärakennuksen, mutta vanhaa sukua jäi asumaan vanhoihin Pekkalan rakennuksiin kyläkeskukseen. Tähän joukkoon kuu-luivat Ulla Zidbäck, Pekan-Antti ja kolme lasta.

    Kolmas todiste oli Vähätalon Väinön muistitieto. Hän antoi silmäkulma vilkkuen ymmärtää, että isänsä setä oli kyllä ollut naimaton, mutta ei lap-seton."
    Rauli Tammelan sähköpostiviestit PT:lle 30. ja 31.12.2006
    2. Katarina Vilhelmina, s. Somerolla 23.7.1784, k. Turussa 31.8.1853 koleraan.
    – Puoliso Somerolla 1802 kirjanpitäjä, myöhemmin turkulainen kauppias ja huutokauppojenpitäjä
    Johan Gustaf Hjelt, s. Turussa 28.11.1783, k. siellä 1.2.1825.

    3. Renata Magdalena, s. Somerolla 20.5.1786, k. siellä 7.8.1787.

    4. Concordia Carolina, s. Somerolla 19.3.1788, k. Porissa 11.10.1855.
    – Puoliso Harjavallassa 31.3.1812 porilainen kultaseppämestari Karl Israel Rindell, s. Tukholmassa 4.5.1786, k. Porissa 17.12.1837.

    5. Vendla Renata, s. Somerolla 25.3.1790, k. Kristiinankau-pungissa 1872.
    - Puoliso Porissa 26.12.1820 kristiinankaupunkilainen värjäri-mestari Karl Fredrik Palmén, s. Kauvatsassa 18.4.1793, k. Kristiinankaupungissa 2.5.1853.

    6. Gustava Sofia, s. Somerolla 1.3.1790. Sokea, asui sisarensa Edla Magdalenan luona Lemun Järäisissä, k. siellä 10.5.1852. –Naimaton.

    7. Karl Adam, s. Somerolla 10.4.1793. k. siellä 28.9. s.v.

    8. August, s. Somerolla 13.5.1794. Porin triviaalikouluun 11.9.1807, erosi 1810. Porin vaivaiskoulun opettaja. Muutti 1855 veljensä Johan Axelin luokse Pälkäneelle, k. siellä 21.1.1861. –Naimaton.

    9. Charlotta Serafia, s. Somerolla 26.6.1796, k. Askaisissa 23.10.1830.
    – Puoliso Askaisissa 15.8.1830 Lemun (nyk. Askaisten) Hannulan, myöhemmin Siuntion Pikkalan kartanon omistaja, apteekkari Gabriel Freudenthal (tämän 2., keskimmäinen avio), s. Karlstadissa (Ruotsissa) 18.5.1771, k. Siuntiossa 18.6.1846.

    10. Edla Magdalena, s. Somerolla 24.4.1798, k. Turussa 8.9.1886.
    – Puoliso Lemussa 2.11.1824 Lemun Järäisten omistaja Jost Joakim Pippingsköld, s. Turussa 30.3.1795, k. Lemussa 11.12.1826.

    11. Johan Axel, s. 16.8.1799. Kappalainen. K. 1869. Taulu 8.

    – kts. artikkeli John Zidbäck (1854 –1948),
    muistikuvia omasta lapsuudesta ja nuoruudesta.
    "Isäni, synt. 1799, vanhemmat olivat Åvikin lasitehtaan hoitaja Adam Ambrosius Zidbäck ja Renata Bergstock. A.A.Z:n isä kuoli Someron kirkkoherrana. Renata Bergstockin isä oli kornetti. Isäni oli lähinnä nuorin kymmenestä sisaruksesta. Kodin vähävaraisuudesta huolimatta pantiin isäni ja häntä nuorempi veli Victor kouluun. Molemmista pojista tuli pappeja.

    Isäni kuoli kappalaisena Pälkäneellä 1869, Victor Kirkkonum-mella 1862. Äitini, s. 1816, oli apteekkari ja tilanomistaja Gabriel Freudenthalin ja hänen vaimonsa Johanna Amalia Pip-pingin tytär."
    12. Adam Viktor, s. (posth.) 24.3.1803. Kappalainen. K. 1856. Taulu 15.

    (– Ainakin Adam Viktor tai Wictor, kuten hänet mainitaan kirkonkirjoissa, on syntynyt Kimalassa. 11. lapsesta, Johan Axelista, ei mielestäni ole mainintaa Someron kirkonkirjoissa; 10. lapsi, Edla Magdalena, syntyi Åvikissa.
    (– Kts. osio "Muuta Kimalasta", jossa on luettelo
    Kimalassa syntyneistä ja kastetuista vuosina 1698–1811.)

    (Naantalilaisen teol. tri Aulis Zidbäckin artikkeli
    Zidbäck-suvusta
    Genos 48/1977)
    kts. Aarne Kuusi,
     selostus 1940-luvun lopulta Zidbäck-suvusta
    http://www.kolumbus.fi/Zidbäck/aarne_kuusi.htm




    Sivun alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Kimalan historiaa Kartanot Muuta Kimalasta Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä



    Zicbeck oli varakas mies


    Kuollessaan Zidbäck oli perukirjan mukaan varakas. Kiinteän omaisuus arvostettiin 3466,32 taalariksi. Käteisvaroja oli 193,42 ja kultaesineitä 36 riikintaalarin arvosta, hopeaa (164,26), kupari-esineitä (31,34), tinaesineitä (9,3) ja posliinia (13,12). Karjan arvoksi laskettiin 301,14 taalaria. Kirjoja Zidbäck omisti 18 kappaletta (6,24).

    Koko omaisuuden arvo oli 5292,15 taalaria, josta vähennettiin 1486 taalarin velat. Suurin velkoja oli Karl Fredrik Bremer, Jacob Bremerin poika, jolle Åvikin lasitehdas oli vuonna 1792 siirtynyt. Bremerin saatavat olivat 846.24.2 riikintaalaria. Kuolin-pesä oli velkaa myös kartanon edelliselle omistajalle, Gustaf Johan Jägerhornille, 351.32 riikintaalaria.

    1 2 3 4 5
    Perunkirjoitus tehtiin 25.1.1803 Åvikin lasitehtaalla. Kakkossivulta alkaa kiinteän omaisuuden kirjaaminen.

    (HMA, Sääksmäen alinen tuomiokunta, Perukirjat
    1804–1806, fol 77–92.)

    "Arvoesineiden joukossa mainitaan runsaasti kulta ja hopea-esineitä sekä aitoa porsliinia. Kimalan kartanossa hänellä oli muun muassa 2 paria suurempia ja 2 paria pienempiä veto-härkiä, 23 suurempaa ja 4 pienempää lehmää, 6 sikaa, 21 lammasta ja 30 kanaa. Someron kirkkomaalle hän oli raken-nuttanut muuratun sukuhaudan."
    Someron historia II, VA Sääksmäki 156, 77– 92

    Zidbäckin kuoleman jälkeen hänen leskensä Renata Bergstock piti vielä joitakin vuosia Kimalaa hallussaan. Vuonna 1807 hän kuitenkin möi kartanon hovioikeudennotaari Jakob Avellanille. Kauppahinta oli 5.555 riikintaalaria 26 killinkiä. Kauppahinnan maksamattoman osan vakuudeksi rouva Zidbäck sai kiinnityksen Kimalaan.
    Someron historia II, VA Sääksmäki 171: 698, 731

    Zidbäckin arvoituksellinen kuolema?

    Zidbäckin kuolemaan liittyy jotain mystistä. Muistan, kuinka lapsia peloteltiin vielä 1950-luvulla 'Siipekillä', talon vintissä lymyävällä kummituksella. Kerrottiin, että Zidbäck olisi hirttäytynyt ullakolle. Myös Konsin-sivulla olevassa Kaarlo Merimaan kirjoituksessa viitataan samaan. En ole löytänyt Someron kirkonkirjojen kuol-leiden luetteloa vuodelta 1802. Onko sellainen olemassa vai ovat-ko kirkonkirjat kadonneet?

    "Hänen kuolinsyynsä pitäisi olla merkittynä Someron hau-dattujen luetteloon, mutta sehän perustui yleensä omaisten ja papin käsitykseen asiasta; usein kuolinsyyksi on merkitty pi-kemminkin tietty taudinoire kuin oikea diagnoosi.

    Minnekä muualle kuin Somerolle 'Siipekki' olisi haudattu? Sii-hen aikaan ainakin herrasväkeen luetut vainajat haudattiin kirkon lattian alle, mikä kiellettiin vasta kustavilaisella ajalla, niin että siellä kai lasitehtaanjohtajankin luut ovat lahon-neet."
    Emeritusprofessori Pentti Virrankoski PT:lle 20.8.2005

    Sivun alkuun Takaisin alkuun

    Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Åvikin Zidbäck Muuta Kimalasta Someron kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarha-linkkejä



    Jos Sinulla on Kimalaan liittyviä vanhoja kuvia tai
    muuta materiaalia, ota yhteyttä:

    Pertti Toukkari: (05) 374 6763, 041 543 8890
    Sähköpostiosoite pertti.toukkari@sci.fi

    PALAUTETTA, TERKKUJA

    Kiitos!




    © Pertti Toukkari
    Päivitys 10.3.2010


    Musiikki:chwa6401.mid
    <bgsound src="chwa6401.mid">

    Vieraita 12.7.1999 lähtien
    Laskuri

    20.1.2009 alkaen


    27.1.2009 alkaen
    Free Hit Counters
    Website Hit Counter