h Pertti Toukkari

Åvikin lasitehtaan Adam Abrosius Zidbäck yhdisti Kimalan kartanon
1788–1802

Pertti Toukkarin dokumentti © Kimalan kartanosta. Tervetuloa.
Näppäile haluamaasi. (Haku = Ctrl+F)
Päivitys 20.12.2013

Adam Abrosius Zidbäck
yhdisti kartanon
Zidbäck-suku A. A. Zidbäck oli
varakas mies
Waltzer-suku Kimalan
perinnöksiostokirja 1791
T(h)itz-suku
..... Åvikin kartanon
historiaa
.....

Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Kimalan historiaa Kartanot Muuta Kimalasta
Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä



Åvikin lasitehtaalaisia


Adam Ambrosius Zidbäck yhdisti
Kimalan kartanon (1788–1802)
– vaimo luopui Kimalasta 1807







Juhani Lakion hallussa oleva Adam
Ambrosius Zidbäckin viiri vuodelta
1797.



Avellanin vanhassa navettakuvassa näkyy va-
semmalla "vilja-aitta, josta kohoaa tanko vii-
reineen "Zidbäck". Taitekatto muutettiin ny-
kyiseksi satulakatoksi 1940-luvun lopulla.



Lakion esi-isä, Jacob Avellan, osti
Kimalan 11.4.1807 Vehmaisissa päi-
vätyllä kauppakirjalla Adam Ambro-
sius Zidbäckin leskeltä, Renatalta.
Tila maksoi 5555 riikintaalaria, 26
killinkiä.

Zidbäck oli tullut kolmella eri kaupalla
koko Kimalan kartanon omistajaksi
vuonna 1799. Hän oli ostanut jo vuon-
1788 Kimalasta Gottfried Thitzin osuu-
den (1/4) sekä lisäksi Munckeilta puo-
let heidän Kimalan osuudestaan (1/4).
Näin Zidbäckin omistukseen tuli puo-
let kartanosta. Jäljelle jääneen puo-
likkaan Zidbäck osti kapteeni Gustaf
Johan Jägerhornilta 27.5.1799 tehdyl-
lä kauppakirjalla. Tila maksoi 2.350
riikintaalaria.

Adam Ambrosius Zidbäck omisti myös
Eskolan tilan Someron Talvisillan ky-
lässä.

Kuvat 9.8.2003 Kimalan Kiviniemessä ja
6.8.2005 Kimalan kyläjuhlasta, jossa Jus-
si kertoi Kimalan kartanon historiasta.
Kuvat otti Pertti Toukkari.
Mv-kuva Juhani Lakion albumista.



Åvikin lasitehdas sijaitsi Someron Sillanpää kylässä, Hämeen
Härkätien varrella, noin viiden kilometrin päässä Kimalasta.
Kuva: Somero-Seura



Åvik 1783.
Georg Haggrén




Åvik noin vuonna 1870.
Georg Haggrén



Åvikinlahdella 1906.
Kuva: Someron historia II, s. 508



Kimalan omistajaksi tuli vuonna 1752 Fredrik Adolf Ramsayn jälkeen leskirouva Hedvig Eleonora Stubbe os. von der Pahlen (s. 1700 k. 1774). Hän lienee ollut läheistä sukua Kimalan edelliselle omistajalle F. A. Ramsaylle, jonka äiti oli syntyään von der Pahlen.

a 1/2) Hän luovutti toisen puolen Kimalasta vävylleen, kirjanpitäjä Daniel Hällströmille (puoliso Sofia Stubbe).

b 1/2) Toisen puoliskon hän piti itsellään noin vuoteen 1769, jolloin hän möi osuutensa toiselle vävylleen, Hirsjärven herralle, luutnantti Johan Munckille, tyttärensä Catharina Stubben miehelle.

Johan Munck möi osuutensa 14.9.1772 pikkuserkulleen, luutnantti Carl Fredrik Munckille (s. 1733, k. 1800), puoliso Brita Magdalena Stubbe, Hedvig Eleonora Stubben tytär.

Kimala kiinnitettiin 8000 taalarin lainan vakuudeksi. Lainan myönsi turkulainen suurliikemies Jakob Bremer.



Vuonna 1791 Kimala siirtyi Carl Fredrik Munckin pojalle, kapteeni Carl Johan Munckille, (s. 1758, k. 1815), Ihamäen omistajalle. C. J. Munck, sittemmin everstiluutnantti, oli tunnettua somerolaista sukua. Hän oli monissa taisteluissa karaistunut meriupseeri. Vuosina 1780–81 hän palveli Hollannin laivastossa ottaen osaa Englantia vastaan käytyyn sotaan. St. Eustachen meritaistelussa Länsi-Intian vesillä hän joutui englantilaisten vangiksi, palasi vapaaksi päästyään kotimaahan ja oli sittemmin mukana muun muassa Ruotsinsalmen taistelussa 1789.
– C. J. Munckin ensimmäinen vaimo Hedvig Uggla sai avioeron, muutti Kimalasta vuonna 1795. Toisen vaimonsa Lovisa Albertinan kanssa [o.s. de Pont (s. 1768, k. 1824), Jakob Reinhold de Pontin tytär] hän sai useita lapsia. Eräs heistä oli Ruotsiin muuttanut eversti C. J. Munck, jonka tytär on tunnettu Ebba Munck , prinssi Oscarin puoliso.

Vuonna 1796 Carl Johan Munck möi omistamansa osan Kimalasta Ihamäen omistajalle, kapteeni Gustaf Johan Jägerhornille (s. 1751, k. 1831), jolta hän osti Ihamäen. Herrat siis vaihtoivat kartanoita.

1799 Jägerhorn taas möi osuutensa Adam Ambrosius Zidbäckille. Näin kartanon molemmat puoliskot yhdistyivät. [– Someron historia käyttää Zidbäck-muotoa, samoin 1790-luvun asiakirja. Sukututkimuksessa kirjoitetaan Zidbäck-suvusta. (P.T.)]

Adam Ambrosius Zidbäck (4.4.1755–11.11.1802) oli Someron kirkkoherran Carl Zidbäckin, poika. Hän oli ostanut jo vuonna 1788 Kimalasta Gottfried Thitzin osuuden (1/4) sekä lisäksi Munckeilta puolet heidän Kimalan osuudestaan (1/4). Näin Zidbäckin omistukseen tuli puolet kartanosta.




Puharin lohkomisasiakirjoja vuodelta 1791. Kapteeni Carl
Johan Munck ja lasitehtaan kirjanpitäjä Adam Ambrosius
Zidbäck omistivat tuolloin puolet Kimalan kartanosta.


Munckilla oli peltomaata noin 50 tynnyrinalaa, niittyjä 240
ta ja metsämaata 388 ta. Zidbäckin vastaavat tilukset olivat
noin 22:n, 107:n ja 194 tynnyrinalan suuruisia.

Asiakirjoista ilmenee, että Munckin hallussa oli
"tomten med backen". Tontin pinta-ala oli 1,24 ta.



Jäljelle jääneen puolikkaan Zidbäck osti kapteeni G.J. Jägerhornilta 27.5.1799 tehdyllä kauppakirjalla 2.350 riikintaalarin hinnalla. Näin Adam Ambrosius Zidbäckistä tuli koko Kimalan ratsutilan omistaja. Hän omisti myös Eskolan tilan Talvisillan kylässä.


Adam Abrosius Zidbäckillä oli
12 lasta



Käsialanäyte vuodelta 1791.

Adam Ambrosiuksella ja Renata Bergstockilla oli 12 lasta, suurin osa eli kahdeksan tytärtä, joiden jälkeläisiä on sangen runsaasti. Näistä mainittakoon mm. toisessa sukupolvessa tunnettu lastenlääkäri, professori Josef Pippingsköld ja kolmannessa professorit Arthur Rindell, Fridolf Gustafsson, Knut ja Verner Tallqvist sekä kenraalimajuri Lennart Munck.

Lapsia:

1. Susanna Lovisa, s. Uudellakirkolla (T.l.) 7.9.1782, k. Kiikalassa 5.8.1852. Puoliso Somerolla 25.3.1804 armovuodensaarnaaja, lopuksi Kiikalan kirkkoherra, fil. kand. Jakob Johan Erling, s. Paattisissa 6.7.1776, k. Kiikalassa 30.3.1832.
Lopen Vojakkalan kylän historiaa tutkiva Rauli Tammela kirjoittaa "1830-luvun lopulla kylään muuttaneesta Ulla Jaakontytär Zidbäckistä, jonka aikeet avioitua Pekkalan talon pojan Antti Matinpojan s.1816 kanssa eivät toteutuneet siitä syystä, että Ulla ei syystä tai toisesta saanut esteettömyystodistusta avioliittoa varten.

Lapsia syntyi kolme ja Vojakkalassa elää vielä hyvämuistinen Aimo Pekkala s. 1915, joka kertoi, että hänen lapsuudessaan toistui joka syyskesä sama näytelmä. "Marja-mamman" nimellä kulkenut mummeli tuli aina Tammelan suunnasta ja lähti kirkonkylän suuntaan, poikkesi aina Pekkalaan ja kertoi esiäitinsä Ullan s.1815 asuneen talossa vuosikymmeniä.

Kiehtovaksi asian tekee se, että tämä "Marja-mamma" kertoi Ullan olleen "Kiikalan papin avioton tytär". Ulla Jaakontytär Zidbäck oli Lopen rippikirjan mukaan syntynyt 2. marraskuuta 1815 Kiikalassa ja hän kuoli tyttärensä Kristiinan luona Lopen Salonkylän Koiviston torpassa 2. kesäkuuta 1893."

* * *

"Ullalla oli kolme aviotonta lasta, joista kaksi vanhinta syntyivät Heinun uudistilalla, jonka oli 1790-luvun alussa perustanut Pekkalan talon poika Matti Juhonpoika s. 1765, k. 1831. Pekkalan ja Heinun kanssakäynti oli vahvaa 1800-luvun jälkipuolelle asti, vaikka Heinun Matin poika Juho myikin "koko Heinun verotalon" turkulaiselle liikemiehelle Pehr Maurits Ekmanille, joka Vojakkalassa kulki "Heinun herran" nimellä. Vasta kylähistorian kirjoittamisen jälkeen selvisi, että Ekmaneilla oli aikomus perustaa lasitehdas Heinun maille. Katkaistaanpa sivurönsy tähän.

Vanhin lapsista oli Kristiina s. 15.11.1841, k. 20.11.1914 Lopen Salonkylän Koiviston torpassa. Puolisonsa Salomon Lemström s. 1832, k. 1915 oli kartanon metsänvartija. Heidän lapsistaan kolme eli aikuisikään ja "Marja-Mammaksi" sopisi hyvin vanhin tytär Aleksandra Josefiina s.1862. Muita sopivia ei Ullan jälkeläisistä oikein löydykään.

Toisena syntyi Kustaa Adolf s. 24.1.1845, k. 11.1.1884 Nurmijärven Kytäjärvellä. Hänelläkin oli kolme aikuisikään elänyttä lasta, kaksi tytärtä ja poika. Kustaa Adolf oli Zidbäck kuolemaansa asti, mutta poika suomensi nimensä, "oli metsäpomo Tammelassa" ja perheetön. Toistaiseksi en ole selvittänyt hänen vaiheitaan, vaan tämä on muistitietoa.

Nuorimmainen Emmanuel Zidbäck s. 9.3.1849 syntyi Pekkalassa ja kuoli 30.12.1918 Lopen kirkonkylän Hallankulmalla. Hän oli yksi Vojakkalan itseoppineista kynämiehistä ja pysytteli poikamiehenä vuoteen 1900 asti, jolloin nai lesken ja sai vielä kolme lasta Hänen sukunsa jatkuu vain Tekla Aleksandran s.1905 +1994 kautta, josta tuli Viljo Torttilan vaimo Hausjärven Ryttylässä.

Kaikkien kolmen lapsen isänä olen pitänyt Antti Matinpoika Pekkalaa s. 1816, k. 1881. Tämä Antti oli suvun ja kylänkin luottomies, mm. valittiin orpolasten edunvalvojaksi. Avioliittoa Ulla ja Antti eivät voineet solmia, koska Ullalta puuttui lupa avioliiton solmimiselle. Syytä en ole selvittänyt. Ullasta tulee Pekkalan pysyvä asukas Antin kuolemaan asti ja heti sen jälkeen hän muuttaa tyttärensä luokse Salonkylään.

Toinen todiste ainakin Emmanuelin sukusuhteesta Pekkalaan löytyy 1800-luvun lopun perukirjoista. Manulla ja Pekkalan vanhalla suvulla on keskinäisiä lainoja, jotka muuten on aika vaikea selvittää. Yleensä lainaa on antanut Manu, eli häneltä ollaan tultu pyytämään lainaa. Kylän varsinainen pankkiiri oli kuitenkin Lukanan Nikodemus, joka laski koron päivälleen. Kyläläisille se oli 5 %, muille 6 %. Samasta Teemusta oli tullut Pekkalan omistaja 23. joulukuuta 1872. Ensitöikseen hän rakensi Pekkalaan uuden päärakennuksen, mutta vanhaa sukua jäi asumaan vanhoihin Pekkalan rakennuksiin kyläkeskukseen. Tähän joukkoon kuuluivat Ulla Zidbäck, Pekan-Antti ja kolme lasta.

Kolmas todiste oli Vähätalon Väinön muistitieto. Hän antoi silmäkulma vilkkuen ymmärtää, että isänsä setä oli kyllä ollut naimaton, mutta ei lapseton."
Rauli Tammelan sähköpostiviesti PT:lle 30.12.2006


2. Katarina Vilhelmina, s. Somerolla 23.7.1784, k. Turussa 31.8.1853 koleraan.
Puoliso Somerolla 1802 kirjanpitäjä, myöhemmin turkulainen kauppias ja huutokauppojenpitäjä Johan Gustaf Hjelt, s. Turussa 28.11.1783, k. siellä 1.2.1825.

3. Renata Magdalena, s. Somerolla 20.5.1786, k. siellä 7.8.1787.

4. Concordia Carolina, s. Somerolla 19.3.1788, k. Porissa 11.10.1855. Puoliso Harjavallassa 31.3.1812 porilainen kultaseppämestari Karl Israel Rindell, s. Tukholmassa 4.5.1786, k. Porissa 17.12.1837.

5. Vendla Renata, s. Somerolla 25.3.1790, k. Kristiinankaupungissa 1872. Puoliso Porissa 26.12.1820 kristiinankaupunkilainen värjärimestari Karl Fredrik Palmén, s. Kauvatsassa 18.4.1793, k. Kristiinankaupungissa 2.5.1853.

6. Gustava Sofia, s. Somerolla 1.3.1790. Sokea, asui sisarensa Edla Magdalenan luona Lemun Järäisissä, k. siellä 10.5.1852. – Naimaton.

7. Karl Adam, s. Somerolla 10.4.1793. k. siellä 28.9. s.v.

8. August, s. Somerolla 13.5.1794. Porin triviaalikouluun 11.9.1807, erosi 1810. Porin vaivaiskoulun opettaja. Muutti 1855 veljensä Johan Axelin luokse Pälkäneelle, k. siellä 21.1.1861. – Naimaton.

9. Charlotta Serafia, s. Somerolla 26.6.1796, k. Askaisissa 23.10.1830. Puoliso Askaisissa 15.8.1830 Lemun (nyk. Askaisten) Hannulan, myöhemmin Siuntion Pikkalan kartanon omistaja, apteekkari Gabriel Freudenthal (tämän 2., keskimmäinen avio), s. Karlstadissa (Ruotsissa) 18.5.1771, k. Siuntiossa 18.6.1846.

10. Edla Magdalena, s. Somerolla 24.4.1798, k. Turussa 8.9.1886. Puoliso Lemussa 2.11.1824 Lemun Järäisten omistaja Jost Joakim Pippingsköld, s. Turussa 30.3.1795, k. Lemussa 11.12.1826.

11. Johan Axel, s. 16.8.1799. Kappalainen. K. 1869. Taulu 8.

– kts. artikkeli John Zidbäck (1854–1948),
muistikuvia omasta lapsuudesta ja nuoruudesta.
"Isäni, synt. 1799, vanhemmat olivat Åvikin lasitehtaan hoitaja Adam Ambrosius Zidbäck ja Renata Bergstock. A.A.Z:n isä kuoli Someron kirkkoherrana. Renata Bergstockin isä oli kornetti. Isäni oli lähinnä nuorin kymmenestä sisaruksesta. Kodin vähävaraisuudesta huolimatta pantiin isäni ja häntä nuorempi veli Victor kouluun. Molemmista pojista tuli pappeja.

Isäni kuoli kappalaisena Pälkäneellä 1869, Victor Kirkkonummella 1862. Äitini, s. 1816, oli apteekkari ja tilanomistaja Gabriel Freudenthalin ja hänen vaimonsa Johanna Amalia Pippingin tytär."


12. Adam Viktor, s. (posth.) 24.3.1803. Kappalainen. K. 1856. Taulu 15.

(– Ainakin Adam Viktor tai Wictor, kuten hänet mainitaan kirkonkirjoissa, on syntynyt Kimalassa. 11. lapsesta, Johan Axelista, ei mielestäni ole mainintaa Someron kirkonkirjoissa; 10. lapsi, Edla Magdalena, syntyi Åvikissa.

(– Kts. osio "Muuta Kimalasta", jossa on luettelo
Kimalassa syntyneistä ja kastetuista vuosina 1698–1811.)

(Naantalilaisen teol. tri Aulis Zidbäckin artikkeli Zidbäck-suvusta
Genos 48/1977)

kts. Aarne Kuusi,
selostus 1940-luvun lopulta Zidbäck-suvusta
http://www.kolumbus.fi/Zidbäck/aarne_kuusi.htm
kts. Ylioppilasmatrikkelin tiedot AAZ:stä
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=9140

s. Somerolla 4.4.1755. Vht: Someron kirkkoherra Karl Zidbäck 5623 (yo 1728, † 1777) ja hänen 1. puolisonsa Katarina Regina Barck. Pääsykuulustelu 7.5.1773. Ylioppilas Turussa kl. 1773 Zidbeck, Adam Ambros. Tavast. _ 541. — Männäisten ruukin kirjanpitäjä Kalannissa (1782). Åvikin lasitehtaan kirjanpitäjä Somerolla 1786, isännöitsijä 1796. † 11.11.1802. [PERUKIRJASSA KUOLINPÄIVÄ ON 6.11.1802] Pso: 1782 Renata Bergstock († 1834). Poika: Pälkäneen kappalainen Johan Axel Zidbäck 13206 (yo 1818, † 1869). Poika: Kirkkonummen kappalainen Adam Viktor Zidbäck 13661 (yo 1822, † 1856). Tyttärenpoika: apulaispappi Nils Adam Hjelt 13673 (yo 1822, † 1827). Tyttärenpoika: Turun tuomiokapitulin amanuenssi, FM Edvard Axel Gabriel Rindell 16369 (yo 1846, † 1864). Lanko: nimismies, suorituskomissaari Karl Johan Bergstock 9138 (yo 1773, † 1795). Vävy: Kiikalan kirkkoherra, FK Jakob Johan Erling 10886 (yo 1794, † 1832). Vävy: tilanomistaja Lemussa Jost Joakim Pippingsköld 12824 (yo 1815, † 1826). Viittauksia: HYK ms., Index s. 215b; HYKA TAA Ef, Ylioppilaiden kirjoittautumisasiakirjat v. 1773. — V. Lagus, Studentmatrikel II (1892–95) s. 210 (CXXIV); V. Lagus, Studentmatrikel. Supplement (1906) s. 105 (CXXIV). — A. Zidbeck, Zidbeck-suku. Genos 48 (1977) s. 40.




Sivun alkuun

Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Kimalan historiaa Kartanot Muuta Kimalasta Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä



Zicbeck oli varakas mies

Velkoja 1/3 varallisuuden arvosta


Kuollessaan Zidbeck oli perukirjan mukaan varakas mies. Kiinteä omaisuus arvostettiin 3466,32 taalariksi. Käteisvaroja oli 193,42 ja kultaesineitä 36 riikintaalarin arvosta, hopeaa (164,96), kupariesineitä (31,34), tinaesineitä (9,3) ja posliinia (13,12). Karjan arvoksi laskettiin 301,14 taalaria. Liinavaatteet 81,41, petivaatteet 85,28, miestenvaattet 43,4, naistenvaatteet 88,16. Velkasaamisia Zidbäckin perikunnalla oli runsaat 437 taalaria. Kirjoja Zidbeck omisti 18 kappaletta (6,24).


Zidbeckillä oli 18 kirjaa.

Koko omaisuuden arvo oli 5292,15 taalaria, josta vähennettiin 1486 taalarin velat. Suurin velkoja oli Karl Fredrik Bremer, Jacob Bremerin poika, jolle Åvikin lasitehdas oli vuonna 1792 siirtynyt. Bremerin saatavat olivat 846.24.2 riikintaalaria. Kuolinpesä oli velkaa myös kartanon edelliselle omistajalle, Gustaf Johan Jägerhornille, 351.32 riikintaalaria. Zidbeckin pesän velat olivat noin 1/3 varallisuuden arvosta.


1
År 1803. den 25te Januarij, inställde sig ..... Extra Notarie .... Fabriqeuren Petter Nycander samt Bruks Predikanten Härr Anders Gustaf Lönnroth, å Åwiks Glasbruk, å den mera Sokn, och efter mederbönlåg (voisi olla esim. yhteisrukouksen jälkeen ) annoderna (annotera merkitä muistiin) xxxx (ehkä lakitermi - vaikkapa "käypä"???) egendomer efter hänstädes (?) (ehkä tämän ko. päivän jälkeen) den 6. sidstladne (sistlägga  edellisen - siis vuoden, kirjoitettu seur. vuoden 1803 puolella) November afledne (menehtyneen) Bruks Inspectoren Adam Ambrosius Zidbäck serä (kärä?) giftat, med dess efterlevan xxx Enken (lesken), Erä (arvostettu) Renata Bergstock, samman xxx (= n.  sekä ) sönerna August och Johan Axel, samt dötterna Susanna, Lovisa, Catharina Wilhelmina, Concordia Carolina, Wendla Renata, Gustafva Sophia, Seraphia Carlotta, och Edla Magdalena. Ziedbäck utaf xxx dottran Catarina Wilhelmina är gift med Bokhållaren höhgtacdad Härr Johan Gustaf Hjelt xxx alla öfriga ommjudiga (?) och xxx dvs ... Enka Era Zidbäck med dess måg Bokhållaren Hjelt samt dess Era ....

2 3 4 5 6
Perunkirjoitus tehtiin 25.1.1803 Åvikin lasitehtaalla. Kakkossivulta alkaa kiinteän omaisuuden kirjaaminen.


Zidbäckin lesken, Renata Bergstockin, allekirjoitus.


(HMA, Sääksmäen alinen tuomiokunta, Perukirjat
1804–1806, fol 77–92.)


"Arvoesineiden joukossa mainitaan runsaasti kulta ja hopeaesineitä sekä aitoa porsliinia. Kimalan kartanossa hänellä oli muun muassa 2 paria suurempia ja 2 paria pienempiä vetohärkiä, 23 suurempaa ja 4 pienempää lehmää, 6 sikaa, 21 lammasta ja 30 kanaa. Someron kirkkomaalle hän oli rakennuttanut muuratun sukuhaudan."
Someron historia II, VA Sääksmäki 156, 77– 92

Zidbeckin kuoleman jälkeen hänen leskensä Renata Bergstock piti vielä joitakin vuosia Kimalaa hallussaan. Vuonna 1807 hän kuitenkin möi kartanon hovioikeudennotaari Jakob Avellanille. Kauppahinta oli 5.555 riikintaalaria 26 killinkiä. Kauppahinnan maksamattoman osan vakuudeksi rouva Zidbeck sai kiinnityksen Kimalaan.
Someron historia II, VA Sääksmäki 171: 698, 731

Zidbeckin arvoituksellinen kuolema?

Zidbeckin kuolemaan liittyy jotain mystistä. Muistan, kuinka lapsia peloteltiin vielä 1950-luvulla 'Siipekillä', talon vintissä lymyävällä kummituksella. Kerrottiin, että Zidbeck olisi hirttäytynyt ullakolle. Myös Konsin-sivulla olevassa Kaarlo Merimaan kirjoituksessa viitataan samaan Siipekki-kummitukseen liittyviä tarinoita olen kirjannut "Muuta Kimalasta -osioon".

Someron vuoden 1802 kirkonkirjoissa ei ole mainintaa Zidbeckin kuolemasta; perukirjassa 25.1.1803 hänen kuolinpäiväkseen on kirjattu 6.11.1802.



Sivun alkuun Takaisin alkuun

Ramsayt Avellanit Konsinit Kimalan historiaa Kartanot Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Muuta Kimalasta




Kimalan perinnöksiostokirja
vuodelta 1791


Adam Ambrosius Zidbeck osti suvulleen Kimalan
perintöoikeuden toukokuussa 1791. Asiakirja on tämän sivuston vanhimpia Kimala-dokumentteja.



Wi, Friherre, Président uti Kongl.Maj:ts
och Rikets Kamar-Collegio,
Ståthållare öfver Drottningholms och Svartsö
Slott och Län, Commendeur af Kongl. Nord-
stjerne-Orden, samt Riddare af Kong. Wasa-
Orden; Så ock Vice Président, Riddare
af Kongl. Nordstjerne Orden samt Kamar-Råd; gö-


Teemme tiettäväk­si, että niin kuin hänen Kuninkaalli­nen Majesteettinsa,

kaikkein armol­lisin Kuninkaamme on 21. päivänä helmikuuta 1789

antamallaan ase­tuksella ja kuulutuksella 24. päiväl­tä tammikuuta

1790 armossaan halunnut elvyttää ja uudistaa kunin­kaallisen säädöksen

19. päivältä syyskuuta 1723, sekä näin kaikkei­n armollisimmin selvittänyt

ne vero­talot ja tilat, jotka voidaan myydä ve­rotaloiksi, ja miten niiden kanssa

on meneteltävä sekä mitä siinä on otet­tava huomioon, sekä vielä,

että ku­ninkaallisen kamarikollegion pitää laatia varsinainen kauppakirja;

re weterligt, at såsom Hans Kongl. Maj:t, Wår Aller-
nådigste Konung, genom utfärdad Förordning af then 21
Februarii 1789 och Kungörelse af then 24 Januarii
1790, i Nåder behagat uplifwa och förnya Kongl.
Förordningen af then 19 Septembris År 1723, samt
således Allernådigst förklarat, hwilka Krono-
Hemman och Lägenheter måge til Skatte försäljas,
och huru thermed förhållas bör, samt hwad therwid
kommer at i akt tagas, såsom ock, at sjelfwa
Köpebrefwen af Kongl. Kamar-Collegio skola
utfärdas; Altså och til underdånigst följe theraf,

hafwe Wi welat uplåta och försälja, efter som Wi

härmed, och i kraft af thetta Wårt öpna Bref, på

Hans Kongl. Maj:ts, Wår Allernådigste Konungs,

wägnar, uplåte och försälje til

olem­me me halunneet luovuttaa ja myy­dä siten kuin me täten ja

tämä avoin kirjeemme vahvistuksena Hänen Kuninkaallisen

Majesteettinsa, kaik­kein armollisimman Kuninkaamme

puolesta luovutamme ja myymme


Rusthålls Innehafwaren, Bruks Bokhållaren Adam
Ambrosius Zidbäck, efterskrifne Cronohemman i
Nylands och Tawastehus Län Nedre-Säxmäki
Härad och Sommero Sockn, nemligen: Ett
halfwa N:o 2 i Kimala By, bestående af Ett halft
Hemman, Twå och Ett Tredjedels öre, En half
Båga, En Sjettedels Kåo och Fem Sjettedels
mantal, anslagit till Dragone Stom med Säteries
frihet under N:o 109 wid Säxmäki Härads
Compagnie och Kongl. Nylands och Tawastehus
Läns Dragone Regemente.



ratsutilalliselle, ruukin kirjanpitäjälle Adam Ambrosius Zidbäckille jälempänä

mainitun kruununti­lan puolikkaan, joka sijaitsee Uudenmaan ja Hämeen läänissä,

Sääksmäen ali­sessa kihlakunnassa ja Someron pitäjässä N:o 2 Kimalan kylässä

sijaitsevasta, kahden kolmanneksen äyrinmaista, puolikkaan jousiluvusta,

seitsemännen osan karjasta ja 5/7 manttaalia, Uudenmaan ja Hämeen läänien

ku­ninkaallisen rakuunarykmentin Sääks­mäen komppanian säteritalolle n:o 109,

nautittavaksi ja pidettäväksi verotalon velvoituksin ja oikeuksin 21 riikintaaleris-

ta kolmesta killingistä yhdeksästä runstykistä ho­peassa, minkä hän on täysin

suorit­tanut ja maksanut viime kuluneen vuoden joulukuun 1. päivänä lää­nin

maankonttorista tänne lähetetyn alkuperäiskuitin mukaan.


Under Skattemanna, Börd och Rättighet at njuta
och behålla för Tjugu En
Riksdaler Tre Skillingar Nio Runstycken
Specie, dem Han uti Länets Landt-Ränteri, d(n?): 1 i
denna Månad

enligt hit ingifwit Originale Quittance rigtigt
erlagt och betalt. ----------------------------
-----------------------------------------------


Wi afhände förthenskul Hans Kongl. Maj:t samt
Sweriges Krono förbemälte halfwa Kimala
Cronohemman, bestående af ett halft


Tämän johdosta me luovutamme Hänen Kuninkaalliselta Majesteetil­taan ja

Ruotsin kruunulta edellämainitun 1/2 Kimalan kruununtaloa käsittäen 1/2

taloa, 1/3 äyrinmaa­ta, 1/2 jousilukua, viisi 5/7 manttaalia N:o 2 Someron pitäjää,

alisen Sääksmäen kihlakuntaa Uudenmaan ja Hämeen läänissä, sekä annam­me

tämän ratsutilalliselle, ruukin kirjanpitäjälle Adam Ambrosius Zidbäckille omaksi,

hänen vaimolleen, lap­silleen ja perillisilleen sekä perillis­ten perillisille raken-

nukset, pellon, niityn, metsän, maan, kalat ja kala­veden, myllyn ja myllynpaikan,

tor­pat ja torpan paikat sekä kaiken muun siihen kuuluvan vedessä ja maalla,

lähellä ja kaukana, jättämät­tä pois mitään siitä, mikä sille kuu­luu, ja pitää

laillisesti kuuluman ja mitä laillisissa jaoissa tai isojakotoi­mituksessa sen osalle

on tullut tai vastaisuudessa tulee, nautittavaksi, viljeltäväksi ja pidettäväksi

verotalon velvoituksin ja oikeuksin ikuisena omaisuutena niin kuin laki määrää.


Hemman, Twå och Ett Tredjedels öre, En half
båga, En Sjettedels Koo, och Fem Sjettedels
mantal N:o 2 I Sommero Sockn, Nedre
Säxmäki Härad af Nylands och Tafwastehus
Län samt tillägne det samma Rusthålld
Innehafwaren, Bruks Bokhållarn Adam
Ambrosius Zidbäck, des Hustru, Barn
och Arfwingar, så ock Arfwinge efter Arfwinge,
med Hus, Jord, Åker, Äng, Skog, Mark, Fiske
och Fiske wattn, Qvarn och Qvarnställe, Torp
och Torp ställe, samst alle andra tillägor


i wåto och torro, närby och fjerran, intet
undantagandes af alt thet, som thertil lyder, med
rätta ligga bör, och wid laga afwittring och
Storskiftes delning tilfallit eller tilfalla kan, at njuta,
bruka, och behålla under Skattemanna Börd och
Rättighet til ewerldelig ägo, som Lag förmår.

Mikäli mainittu talo joutuisi jotenkin pois ostajalta tai hänen perillisiltään

ei Hänen Kuninkaallinen Majesteet­tinsa ja Kruunu pidä heitä siitä korvaus-

velvollisina. Niin pitää mainittu talo alempana mainittuna päivänä maakirjoissa

siirtää kruunulta vero­taloksi.
---
---
---

Skulle och förberörde Hemman på hwarjehanda
sätt gå Köparen eller thes Arfwingar ifrån; Så wil
Hans Kongl. Maj:t och Kronan hålla them theruti
aldeles skadeslöse. Så skal och merbemälte Hemman efter
nedanstående datum från Krono til Skatte uti
Jordeböckerne införas. Ther alle, som thetta
widkommer, och för Hans Kongl Maj:ts och
Kronans skul wele och skole göra och låta,
hafwa sig hörsammeligen at efterrätta, icke
görandes

Tätä kaikki, joita tämä asia kos­kee ja Hänen Kuninkaallisen Majes­teettinsa ja

Kruunun puolesta ovat velvollisia toimimaan, noudattakoot kuuliaisesti tekemättä

talon asuk­kaalle, ratsutilalliselle, ruukin kirjanpitäjälle Adam Ambrosius Zid-

bäckille, hänen vaimolleen, lapsilleen tahi perillisilleen mitään haittaa, vääryyt­tä

tai pakotetta vähimmässäkään määrin nyt tai tulevaisuudessa.



Honom, Rusthålls Innehafwaren Bruks
Bokhållaren Adam Ambrosius Zidbäck, des
Hustru, Barn eller


Arfwingar häremot hinder, meen eller
förfång i någon måtto nu eller i
tilkommande tider.

Var­memmaksi vakuudeksi olemme vah­vistaneet tämän Kuninkaallisen Ma­jestee-

tin ja valtakunnan kamarikol­legion sinetillä sekä omakätisillä ni­mikirjoituk-

sillamme.
Til yttermera wisso är
thetta med Kongl. Maj:ts och Riksens
Kamar-Collegii Sigill, samt Wår
egenhändige underskrift bekräftadt. Stock-
holm then 23. Martii År efter Wårs Herres
Jesu Christi Nåderika födelse Et tusend
Sjuhundrade och på Nittionde Första

På dragande Roll? och Embetes Wägnar

Allekirjoitukset (hyvin epävarmoja:)
Jac: Rönberg

D: Lilljenheim

Gv: Harenström
O.I. Lagerheim

Eric af Wetterstedt
Jac:Grün

P I Ekman


Upwist och Annoteradt å Tawastehus
LandsContoir dn: 5. Maji 1791
Jac: Georg Cygnæus



Upwiss och Annoterat I Härads Contoir dn: 10 Maji 1791
I I Helsingius





Oikeinkirjoituksen tarkistanut Kalevi Kiesi:
"Kirja on mielenkiintoinen dokumentti, joka kertoo monista tuon ajan asioista. Verolukuja on annettu veroäyreinä (öre), jousilukuina (bågar) ja karjalukuna (koo). Uusi manttaaliluku eli nk. apuvero-manttaaliluku on myös ilmoitettu. Maan vero määrättiin äyreinä, vanhaa jousiveroa maksettiin aikaisemmin täysikäisistä miehistä ja karjavero oli jäänne aikaisemmin karjan lukumäärän perusteella määrätystä verosta.

Kaarle XI:n jakolaitos antoi isossa reduktiossa kruunulle palautettujen lahjoituksina saatujen säterikartanoiden säilyä (alkujaan aatelisten, myöhemmin myös muiden) entisten omistajasukujen hallussa, kunhan ne suostuivat suorittamaan ratsupalvelusta, jolloin myös niiden verovapaus (säterivapaus) säilyi. Syntyivät nk. säterirusthollit." – Kalevi Kiesi 29.6.1998

Sivun alkuun

Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Kimalan historiaa Kartanot Muuta Kimalasta Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä



Zidbäckin suku


Teol. tri Aulis Zidbäckin artikkeli
Zidbäck-suvusta
Genos 48/1977)


"Professori Eino E. Suolahti mainitsee Zidbäckit eräänä niistä 1600-luvulta polveutuvista pappissuvuista, jotka "ovat osoittautuneet elinvoimaisiksi ja kulttuuripanokseltaan merkittäviksi ja joilla on ollut pysyvä merkitys Suomen sivistyshistoriassa."

Suku on käyttänyt nimiä Zidbäck ja Zidbeck; varhaisessa vaiheessa nimi esiintyy usein muodossa Sidbeck. Nimen varhaisin maininta kertoo, että turkulaiset veljekset Matthias ja Johannes Zid-Beck kirjoittautuivat Turun katedraalikouluun 10.4.1686. Johannes opiskeli menestyksellä, promovoitiin maisteriksi vuonna 1700 sekä tuli vihdoin Tammelan kirkkoherraksi ja lääninrovastiksi. Hän on suvun edelleen elävän päähaaran kantaisä.

Johanneksen sukulaisuussuhteista ei lähteistä ole toistaiseksi löytynyt mitään muita välittömiä tietoja kuin että hänen kanssa yhdessä kouluun kirjoittautunut Matthias Sidbechius eli Zidbäck, joka hänkin tuli ylioppilaaksi, sanotaan v. 1701 Johanneksen veljeksi. Tämän veljen myöhemmät kohtalot ovat olleet tuntemattomia.

Suurtakaan epäilystä ei kuitenkaan voine olla siitä, että tämä Turusta kotoisin oleva ylioppilas on se turkulainen porvari "Matts Zidbäck el. Tomtti", joka kuoli siellä 1729. Tuomiokirjoista ilmenee, että hänen lapsistaan ainakin eräät käyttivät Zidbäck-nimeä ja että heihin kuului Vårdön kappalainen Johan Sidbeck, joka kuoli 1763. Jonkinlaisen vihjeen tämän Matin sosiaalisesta asemasta antaa tieto, että läänin maaherra, kenraalimajuri Otto Reinhold Uexkull puolisoineen sekä pormestari Anders Lindhin rouva Beata Tigerstedt olivat hänen poikansa kummeina 1725.

Mattia, josta yleensä käytetään nimeä Tonttila (Tomptila, Tomtila, Tåntila), voidaan seurata taaksepäin Turun henkikirjoissa vuoteen 1702 saakka, jolloin hän asui Pohjoiskorttelin Tonttilassa yhdessä äitinsä, Margeta-nimisen lesken kanssa. Vuoden 1701 henkikirjassa mainitaan saman talon asukkaina Hans Tomptila ja hänen vaimonsa Margeta, mutta ei Mattia. Tämän puuttuminen sopii hyvin yhteen sen kanssa, että häntä vielä 1701 sanotaan ylioppilaaksi – nämähän eivät maksaneet henkirahaa.

Hans Tomptila, joka kuoli 1701, ei ollut Tonttilasta kotoisin vaan sai talon ensimmäisen avioliittonsa kautta. Tonttilan historia 1600-luvun toisella puoliskolla kuvaa turkulaisten talojen ja nimien periytymisen sokkeloisuutta. Henkikirjan mukaan asui v. 1661 silloisessa Aningaisten korttelissa Michel Tomptin leski ja hänen tyttärensä Brita. Kaksi vuotta myöhemmin Pirkko-tytär on talon ainoana asukkaana. Hän meni naimisiin samana vuonna; talon isäntänä mainitaan 1664–67 Johan Eriksson ja lisäksi asui siellä hänen vaimonsa Brita ja tämän Valborg-niminen sisar. "Johan Tompti af Aningais Mellan gatan" haudattiin 20.7.1667 "nor om med söndagz klåckorna".

Tonttilassa asuivat vuonna 1668 hänen leskensä Brita ja Valborg. Seuraavana vuonna talossa onkin jo uusi isäntä Hans Bengtsson sekä hänen vaimonsa Brita ja kälynsä Valborg. Kälyä ei enää mainita talossa v. 1670 ja seuraavasta säilyneestä henkikirjasta, joka on vasta vuodelta 1675, Britakin on jo hävinnyt. Hän kuoli ilmeisesti väliaikana, koska talossa mainitaan edelleen Hans Bengtsson, mutta hänellä on nyt vaimona Margeta. Heidät mainitaan sitten Tonttilassa, Hans vuoteen 1701 ja Margeta vuoteen 1704.

Hans Bengtsson Tonttila on epäilemättä Zidbäck-suvun kantaisä. Kun Matti ja Johannes tulivat Turun kouluun 1686 ja ylioppilaiksi vasta 1695 ja 1697, he lienevät syntyneet Hansin toisessa, viimeistään v. 1674 solmitussa avioliitossa. Sekä heidän isänsä että äitinsä tulivat siis muualta Tonttilaan. Heidän syntyperästään ei ole tietoa; ehkäpä se vielä voi paljastua Turun laajoista tuomiokirjoista, joita ei tässä yhteydessä ole voitu käydä läpi.

Tulevan tutkimuksen vastattavaksi on jätettävä kysymys siitäkin, miksi Tonttilan pojat valitsivat tai saivat Zidbäck-nimen lähtiessään opin tielle. Toinen Tonttilan talo sijaitsi Turun Luostarinkorttelissa. Sen asukkaat eivät ole käyttäneet Zidbäck- nimeä eikä heillä liene yhteyttä Zidbäck-sukuun.

Toinen suku, jolla ei myöskään liene yhteyttä tässä käsiteltävään pappissukuun, on käyttänyt nimeä Zidbäck ainakin 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä saakka. Sen kantaisä Jaakko Zidbäck, s. 21.1.1770, tuli noin 1820 torppariksi Someron Lautelan Röyhään. Hänen vaimonsa Maria Heikintytär, s. 21.3.1788, oli edellisen torpparin, jääkäri Henrik Lundbergin tytär.

Perheessä oli neljä tytärtä kun se saapui Röyhään, ilmeisesti Someron ulkopuolelta. Somerolla 1821 syntynyt poika Johan Gustaf Zidbäck tuli torppariksi Nummen Remalaan. Hänen jälkeläisiään on asunut mm. Lohjalla ja Helsingissä."


I
JOHANNES [Johan] Zidbäck
(isä: Hannu Pentinpoika)
kirjoittautui Turun kouluun 10.4.1686.
Ylioppilas (ab.) Turussa 1695.
Väitteli 23.4.1698 ja 24.3.1700.
Fil. maist. 14.12.1700.
Turun katedraalikoulun konrehtori 1703,
vihittiin papiksi 27.5.1704,
oraattori pappeinkokouksessa 1709,
katedraalikoulun rehtori 1710.

"Hän näyttää ainakin vuodeta 1705 hoitaneen suhteita Tammelaan, luultavasti paikan toivossa. V. 1717 Zidbäck sai venäläiseltä päällystöltä valtakirjan Tammelan kirkkoherranvirkaan. Valtakirjalla ei kuitenkaan ollut merkitystä sodan loputtua, vaan Tammelan kirkkoherranvirka julistettiin avoimeksi, tosin vain muodollisesti, sillä Johan Zidbäckiä ehdotettiin ensimmäiselle tilalle erityisestä suosituksesta, koska hän oli hoitanut seurakuntaa appensa kuoleman jälkeen ja ollut Turun koulun rehtorina."

KIKKOHERRRANVAIHDOS 1733

Kirkkoherra Johan Zidbäckin toiminnasta Tammelassa ei ole paljon kerrottavaa. Päästyään vakinaiseksi virkaan hän sai myös kontrahtirovastin arvon ja joutui pitämään tarkastuksia sekä emäseurakunnassa että kappeleissa.

Tarkastuksissa saatujen tilastojen mukaan oli 1728 lukutaitoisten määrä emäseurakunnassa 136, Jokioisilla 250 ja Perttulassa 75.

[---]

Tammelan seuakunnalle hankittiin Zidbäckin toimesta mm. Gezeliuksen Uuden Testamentin selitysteos. Zidbäck yritti ulottaa valvontansa hyvin yksityiskohtaisesti seurakunnan jokapäiväiseen elämään, aina pukeutumista myöten.

Johan Zidbäckin aika vuoteen 1733 jää joka tapauksssa sotavuosien kanssa pitkäksi melko kuolleeksi kohdaksi Tammelan seurakunnan vaiheissa.

V. 1733 tuli Tammelan kirkkoherraksi Juhana Amnell, voimakas kirkkoruhtinas, jonka vaikutuksesta Tammelan seurakunta, unohten sotavuosien menetykset, kehittyi suotuisaan suuntaan.

JOHAN AVELLANUS PITÄJÄNAPULAISEKSI

Pitäjänapulaiseksi oli tullut samaan aikaan kuin Amnell kirkkoherraksi Johan Avellanus, tunnetun Avellan-suvun kantaisä, joka 1750 siirtyi Tammelasta Kaarinan kappalaiseksi. Avellan-suku oli lähtöisin Kiukaisten pitäjän Panelin kylästä. (Johan Avellanuksen lisäksi Tammela sai myöhemmin kirkkoherrakseen toisen papin samasta suvusta, nim. Johan pojan Mikaelin).

Avellanuksen jälkeen pitäjnapulaisen virkaa hoiti parikymmentä vuotta Johan Borenius, joka sittten siirtyi Punkalaitumen kirkkoherraksi."
Eeva Ojanen, Tammelan seurakunta ja sen papisto 1700–1772. Lounais-Hämeen Kotiseutu ja Museoyhdistys.
Vuosikirja XXVI – 1957, s. 12– 14

Kun venäläisten saapuminen Turkuun elokuussa 1713 keskeytti koulutyön, siirtyi Johannes Zidbäck Tammelaan. Hän hoiti Isonvihan aikana Tammelan kirkkoherran virkaa appensa jälkeen ja sai virallisen nimityksen tähän virkaan 1721. Tammelan rovastikunnan rovasti Isonvihan loppuvuosina ja Sääksmäen rovastikunnan lääninrovasti ainakin v:sta 1724.

Osti 21.10.1724 Zacharias Tammelinilta Tammelan Linikkalan Similän ratsutilan K. 1731.

Puoliso Tammelassa 1.9.1704 Agneta Gottleben, kast. Mouhijärvellä 21.6.1683, haud. Tammelassa 24.9.1738, vht Tammelan kirkkoherra Gabriel Gottleben ja Sofia Paulinus. Tämän sukulaissuhteen vaikutus on varmaan ollut huomattavana tekijänä Tammelan kirkkoherranviran täyttämisessä. Mutta kyllä tähän on ilmeisesti vaikuttanut myös henkilökohtainen ansio ja se tosiasia, että mies oli jo seurakunnassa tunnettu ja pidetty.

"Osoituksena siitä kiitollisuudesta, mitä seurakuntalaiset tunsivat niitä miehiä kohtaan, jotka vaikeuksista huolimatta olivat vainon aikana pysyneet sielunpaimenina, on Tammelan pitäjän miesten anomus heti rauhanteon jälkeen. He pyytävät siinä hartaasti, että saisivat pitää kirkkoherranaan maisteri Johan Zidbäckin, joka appensa kirkkoherra Gabriel Gottlebenin jälkeen oli Isonvihan aikana tullut heidän sielunpaimenekseen ja seurakunnan hyvin hoitanut."
Tähän anomukseen suostuttiinkin.

Lapsia:
Johan, s. Tammelassa 29.12.1705. Hän lienee hämäläisenä Turun akatemiaan 1723 kirjoittautunut Johan Sidbeck, jonka myöhemmät vaiheet ovat tuntemattomat.
Gabriel, s. Tammelassa 10.6.1707, lienee kuollut lapsena.

Adrian, s. Tammelassa 28.8.1708, lienee kuollut lapsena,
luultavasti Johannes Zidbäckin Turussa 11.6.1709 haudattu lapsi.

Sofia, s. Tammelassa 21.1.1710, kuoli lapsena Tammelassa.

Karl, s. 1712. Rovasti. K. 1777.

Hedvig, s. n. 1719, haud. Tammelassa 17.8.1761.
– Puoliso Tammelassa 25.6.1741 ylioppilas, vihdoin Uudenmaan
jalkaväkirykmentin katselmuskirjuri, rykmentinkirjuri Karl Sonck
(tämän 1. aviol.), s. 25.2.1713, k. Vihdissä 20.5.1783.

Anna, s. n. 1719, haud. Tammelassa 4.4.1742.
– Puoliso Tammelassa 25.6.1741 ylioppilas Isak Achrenius, s. Somerolla
17.3.1712, k. 14.9.1778.

* * *

II
CAROLUS (KARL) Zidbäck
(isä: Johannes), s. 1712. Kirjoittautui Turun kouluun 28.11.1726, ylioppilas (hämäl.) Turussa kesäkuussa (?) 1728, erotodistus 25.9.1733. Tukholman suomalaisen seurakunnan vt. komministeri 1735. Hämeenlinnan kirkkoherra 1744, Someron kirkkoherra 1751. Respondenttina vuoden 1759 pappeinkokouksessa.

Oli papiston edustajana valtiopäivillä ja Hämeen lääniin asetetun talousdeputaation jäsen 1756–1765. Sääksmäen rovastikunnan lääninrovasti. Kuoli Somerolla 12.3.1777.

Puoliso 1) serkkunsa Katarina Regina Barck, s. 18.1.1715, k. Somerolla 7.6.1756 lapsivuoteeseen, vht Tammelan kappalainen Johan Barck ja Kristina Gottleben;

2) Somerolla 2.12.1756 Maria Weckman, s. Ulvilassa 23.9.1726, jäi leskeksi, vht Lemun kirkkoherra Nicolaus Weckman ja Anna Wallenius.”


III
ADAM AMBROSIUS Zidbäck
(isä: Karl)
s. Somerolla 4.4.1755.
Ylioppilas (hämäl.)Turussa 1773.
Männäisten tehtaan kirjanpitäjä (1782),
Someron Åvikin lasitehtaan ensimmäinen
kirjanpitäjä 1786 ja isännöitsijä 1796.
K. 11.11.1802. [PERUKIRJASSA KUOLINPÄIVÄ ON 6.11.1802]

– Puoliso Uudellakirkolla (T.l.) 16.7.1782 isänsä ja äitinsä serkun tytär Renata
Bergstock
, s. Uudellakirkolla (T.l.) 27.11.1761, myi Kimalan 1807 ja muutti
lastensa kanssa Harjavaltaan sekä sieltä 1815 Poriin, k. Loimaalla 26.12.1834,
vht kornetti Gustaf Bergstock ja Susanna Gottleben.
kts. Släkten Bergstock
Kapten LENNART ZIELFELT, Skärblacka, Sverige

Harvan pappismiehen nimi on niin korkealla mutta samalla häälyvällä pohjalla kuin Carolus Zidbäckin. Hämeenlinnan kirkon vanhin kello on varustettu kirjoituksella: ”Kuningaan Adolf Frederikin hallituksen aikana, Greivi ja Riddari Gustaf Gyllenborgin ollessa maaherrana, Doktor Joh. Brovalliuksen Pispana, Kirkkoherran Carolus Zidbäckin lähtiessä ja Jakob Aimaleuksen tullessa Kirkkoherraxi on tämä Hämeen Linnan Kaupungin Kirkon kello sen asuvaisten omalla kustannuksella valettu Stockholmissa Gerhard Mejerildä v. 1753, Kutsukoot seurakundaa kokoon. Herran teidän Jumalanne huoneeseen, Joel 1:14.”



"Someron kirkon pienempi kello (24 leiviskää).
– Sen kyljessä oleva ruotsinkielinen riimimuo-
toinen teksti kuuluu suomennettuna suunnil-
leen näin:

'V. 1758, jolloin Johan Fahlsteen minut Tukholmassa valoi Herra Kauppias Matthias Augustinin hyväntahtoisesta huolenpidosta, oli Someron pitäjässä seuraavat Opettajat: Carl Zidbäck, Someron ja Somerniemen kirkkoherra, Erik Borenius, varapastori sekä Someron ja Somerniemen kappalainen, Jacob Sahlsten, Somerniemen kappalainen ja Someron pitäjänapulainen.

Someron asukkaat tahtoivat jumalallisesta innosta, kun olivat rahan puutteessa minut menettää, mutta saivat luottoa Lyypekiltä, pelastaa minut ja lunastivat 1544 takaisin summasta, joka oli kirjoitettu 130 mk:ksi, ja niin minä läpätän vielä. Kun minä vihdoin olin väsynyt, minut valettiin uudestaan tähän muotoon, jonka taitava käsi minulle antoi.'
(Kirkon inventaario v. 1891)
Kuva: Someron historia II, s. 153

"Kelloja mainitaan Somerolla 1544 olleen kaksi. Uskonpuhdistuksen yhteydessä toimeenpannussa kirkkojen omaisuuden takavarikossa Someron pitäjä oli menettää toisen, todennäköisesti seurakunnan alkuajoilta peräisin olevan kellonsa. Mainittuna vuonna nimittäin piispa Martti Skytten pitäessä käräjiä Someron pappilassa tuli kuninkaan vouti Pietari Pietarinpoika ja vaati täältä, kuten muistakin Sääksmäen pitäjistä toisen kelloista tai sen painoa vastaavan määrän kuparia. Seurakuntalaiset lunastivat kellon 130 markalla, minkä summan Lyypekin kaupungin kerrotaan – kellon kyljessä olevan riimityksen mukaan – somerolaisille lainanneen. Seurakuntalaisten pyynnöstä piispa kirjoitti heille todistuksen, että maksu oli suoritettu."
Someron historia I, s. 239–240


Carolus Zidbäckin nimi on ikuistettuna toisenkin kirkon kelloon. Someron kirkon pienemmän kellon kyljessä oleva ruotsinkielinen riimimuotoinen teksti kuuluu suomennettuna seuraavasti:

”Vuonna 1758 jolloin Johan Fahlsten minut Tukholmassa valoi Herra kauppias Mattias Augustinin hyväntahtoisesta huolenpidosta, oli Someron pitäjässä seuraavat opettajat: Carl Zidbäck Someron ja Somerniemen kirkkoherra, Erik Borenius varapastori sekä kappalaisena Jakob Sahlsten, Somerniemen kappalainen ja Someron pitäjänapulainen. Someron asukkaat tahtoivat jumalaisesta innosta, kun olivat rahan puutteessa minut menettäneet, mutta saivat luottoa Lybeckiltä, pelastaa minut ja lunastivat v. 1544 takaisin summasta, joka oli kirjoitettu 130 mk, ja niin minä läpätän jälleen".

Ruustinna Maria Weckmanilla oli perukirjan mukaan huomattavan laaja pukuvarasto, joka kuvaa säätyläisperheen korkeata elintasoa. Carolus Zidbäckin kuoleman jälkeen kuolinpesää kuitenkin sanotaan köyhäksi ja rouvan sanotaan olleen ”varsin heikon taloudenhoitajan”.

Lapsia:

1. Lars Johan, s. Tukholmassa 26.4.1743. Ylioppilas (hämäl.) Turussa 1758, väitteli 27.5.1762. erotodistus 3.6.1766. Vihittiin papiksi Turussa 11.6.1766 jolloin määrättiin isänsä apulaiseksi Somerolle. Maarian pitäjänapulainen 1770 ja kappalainen 1773. K. Maariassa 14.2.1785. – Puoliso Somerolla 8.12.1768 äitipuolensa serkku Anna Steen, s. Lempäälässä 7.2.1736, k. Maariassa 31.10.1813, vht Porin läänin jalkaväkirykmentin vääpeli Mårten Steen ja Anna Weckman. Avioliitto oli lapseton.

1. Karl Fredrik, s. Hämeenlinnassa 7.6.1745, haud. siellä 20.5.1747.
1. Gustaf Gabriel, s. Hämeenlinnassa 23.10.1747, kuoli lapsena.
1. Abraham , s. Hämeenlinnassa 11.11.1748, k. siellä 15.2.1749.
1. Karl Magnus, s. Hämeenlinnassa 3.3.1750, k. Somerolla 29.5.1754.
1. Gustaf Gabriel, s. Hämeenlinnassa 28.8.1751, haud. siellä 24.6.1752.
1. Agneta Charlotta, s. Somerolla 23.2.1754, k. siellä 8.5. s.v.
1. Adam Ambrosius, s. 4.4.1755. Lasitehtaan isännöitsijä. K. 1802.
1. Erik Erasmus, s. Somerolla 4.6.1756, k. siellä 25.7. s.v.

2. Maria Katarina, s. Somerolla 26.7.1757, k. siellä 26.8. s.v.
2. Karl Aegidius, s. Somerolla 1.9.1758, k. siellä 4.10.1765.
2. Ernst Adolf, s. Somerolla 18.10.1759, k. siellä 26.10. s.v.
2. Wilhelm Nicolaus, s. Somerolla 7.4.1761, k. siellä 26.4. s.v.
2. Sofia Juliana, s. Somerolla 7.5.1762, k. siellä 3.10. s.v.
2. Anna Katarina, s. Somerolla 18.6.1763, k. siellä 29.10.1765.



* * *
Kaarle (Carl) Zidbäck 1751–1777, syntyi 1712 Tammelan rovastin Johan Zidbäckin poikana, toimi Tukholman suomalaisen seurakunnan kontrahtirovastina 1776, jolloin tuli Hämeenlinnan kirkkoherraksi, kuoli kontrahtirovastina 1776 [nyk. lääninrovasti].

Ensimmäinen puoliso oli Katariina Regina Barck, joka kuoli 7.6.1756; vihittiin joulukuun 2. päivänä 1756 Maria Weckmanin, Lemun kappalaisen Nikolai Weckmanin tyttären kanssa. Perheen taloudelliset asiat lienevät olleet huonossa kunnossa. Rovasti Zidbäck oli lainannut kirkon kassasta 619 talaria, jota ei hän eikä perikunta kokonaisuudessaan suorittanut takaisin. Suolahti mainitsee Kalmin kirjeessään Mennanderille kertojan perheestä:

"Rovasti Zidbäck kuoli viime maaliskuun lopulla (1776). Kuolinpesä kuuluu olevan aivan köyhä; syynä siihen on se, että rouva on ollut kovin huono taloudenhoitaja; hän makaa nyt surusta halvattuna ja enimmin häntä kuuluu kiusaavan se, ettei ole kyllin hellästi hoitanut miestänsä tämän sairauden aikana."

"Mihin suuntaan ruustinnan harrastukset kulkivat, todistaa hänen komea pukuvarastonsa: siinä oli 'musta ja valkea triumfanttiturkki', 'musta samettikaapu kärpännahkareunuksineen', 'vihreä triumfanttiturkki', 'punainen kamlottisadetakki', 'punaiilla ja vihreillä ruusuilla kirjailtu ruskeapohjainen hame', 'keltareunuksinen, musta armosiinihame', 'raitainen kamlottihame', 'mustansininen sarssihame', 'kärpännahalla päärmätty samettihuivi', 'uusi valkea peronekankainen ja pitseillä reunustettu aamunuttu', 'ruusunvärinen kullalla kirjailtu myssy' jne. miltei loputtomiin."


Carl Zidbäck ja hyödyn aikakausi


"1700-luvun alun vaikeita aikoja seurasi voimakas jälleenrakentamisen ja taloudellisen vaurauden tavoittelun aika, joka näkyi niin pappien saarnoissa kuin pappiloiden elämässä. Ajan henkeä kuvastaa se, että pappilan piti olla esimerkiksi puutarhanhoidossa mallina ja virikkeiden antajana ympäristölleen. Monenlaisia ulkomaisia vaikutteita aatteista ja asioista tavaroihin asti tulvi maahan. Samalla oman maan rikkauksia ja mahdollisuuksia alettiin katsoa uudella tavalla. Pappilan maille otettiin torppareita uutta peltoa raivaamaan ja viljelemään. Hyödyn aikakautena materiaaliset arvot tulivat pappilaankin ja se näkyi myös Somerolla. Tämän aikakauden pitkäaikaisin ja samalla ajalleen tyypillinen seurakunnan ja pitäjän johtaja Somerolla oli Carl Zidbäck.

Vanhaa lounaissuomalaista pappissukua oleva Tammelan rovastin Johan Zidbäckin 1712 syntynyt poika Carl Zidbäck toimi Somerolla kirkkoherrana neljännesvuosisadan ajan (1751–1776). Carl Zidbäck toimi ennen Someroa Tukholman suomalaisen seurakunnan komministerinä [(< lat.), aik. kappalaisen nimitys eräissä Suomen kaupunkiseurakunnissa] vuoteen 1744 ja sen jälkeen Hämeenlinnan kirkkoherrana.

Somerolla ollessaan Carl Zidbäck toimi kontrahtirovastina laajalti pitäjän ulkopuolella ja teki merkittävän elämäntyön. Hän oli lisäksi valtiopäiväedustaja ja osallistui 1756 asetetun suomalaisen talousdeputation toimintaan.

Carl Zidbäck ei ollut tyytyväinen Someron pappilan kuntoon ja kun hän ei saanut pitäjäläisiä huolehtimaan pappilan kunnostusvelvollisuuksista, hän rakennutti omalla kustannuksellaan pappilaan uuden asuinrakennuksen ja teki eräitä muita korjauksia. Ehkä tästä johtui, että perheen taloudelliset asiat olivat huonossa kunnossa. Muun muassa ilmeni, että hän oli lainannut kirkon kassasta 619 taalaria, jota ei hän eikä perikuntansa pystynyt kokonaisuudessaan suorittamaan takaisin.
PAPPILAAN UUSI ASUINRAKENNUS

"Isonvihan (1713–1721) jälkeen pappilan rakennuksia alettiin kunnostaa. Seurakuntalaisten tuli huolehtia virkatalon rakennusten rakentamisesta ja kunnossapidosta. [---] Rovasti Zidbäck, joka tuli Somerolle 1753, rakensi miespihan itälaitaan omalla kustannuksellaan uuden asuinrakennuksen, jossa oli sali, kaksi kamaria, keittiö, eteiskamari ja eteinen. Pihan pohjoispuolella, tulotien suunnassa, sijaitsi varsinainen asuinrakennus, jota 1758 uusittiin, mutta joka Zidbäckin lähtötarkastuksessa 1776 havaittiin huonokuntoiseksi ja määrättiin uudestaan rakennettavaksi."
Osmo Turkki

Timo Alanen – Markus Hiekkanen – Jussi Härme –
Manu Kärki – Osmo Turkki, Somero ja Somerniemi 1449–1999.
Someron ja Somerniemen seurakuntien historia, s. 104
Toimittanut Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999


PITÄJÄNKOKOUKSET

"Kokousten vakiinnuttua ne pidettiin lähes poikkeuksetta kirkossa. Tämä johtui pelkästään jo käytännön syistä, koska vastaavan kokoista yhteistä tilaa ei ollut muualla pitäjässä. Kun kokoukset lisäksi pidettiin jumalanpalvelusten jälkeen, takasi tämä kattavan osanottajakunnan. Yleensä niitä nimitettiin pitäjänkokouksiksi – joskus harvoin kirkonkokouksiksi. Vuosisadan edetessä kokousmäärät nousivat parista kerrasta useisiin kokoontumisiin vuodessa. Joskus pöytäkirjoihin tuli jopa parikymmentä pykälää. Asialistoilla vaihteli koko seurakuntaelämän kirjo ja ylipäänsä kaikki ne asiat, joista koko pitäjää koskien piti sopia.

Asioiden käsittely pitäjänkokouksissa oli välillä hyvinkin sekavaa ja äänekästä. Kirkkoherra Zidbäck kyllästyi vuonna 1759 muutamien pitäjänmiesten jatkuvaan kiljumiseen ja huutamiseen asioita puitaessa. Hän määräsikin kokousten rauhoittamiseksi häiriköille rangaistukseksi sakkoa ja jalkapuuta. Myöhemminkin meluaminen jatkui aika ajoin. Ävikin lasitehtaan tirehtööri Depong vaati vuonna 1775 kokousten siirtämistä pois kirkosta, koska läsnäolijoiden käytös ei sinne sopinut."
Osmo Turkki

mt, s. 114


LUKKARINKOULU

"Somerolla lastenopetus liitettiin 1700-luvun puolivälissä suntion toimenkuvaan. Emäseurakuntaan suntioksi otetun Anders Andersson Ramstadiuksen tehtäviin kuului viimeistään 1750 opetustyö. Papiston mukaan hän oli taitava ja luotettava sekä omasi lastenopettajalle tarpeellisen tiedon. Anders Ramstadius omistautui työlle tosissaan, sillä jatkossa häntä nimitettiin myös lastenopettajaksi. Kirkkoherra Carl Zidbäckin johdolla lukkarille ja suntiolle laadittiin 1760-luvulla jopa ylimalkainen opetussuunnitelma. Kummankin oli sunnuntaisin ja juhlapyhien aikaan kierreltävä kylissä oppia antamassa. Heidän tehtävänään oli opettaa nuorisoa virheettömään lukemiseen ja oikeaan laulutapaan. Myös tavaaminen oli hallittava ja luetun sisältö piti ymmärtää. Lutherin katekismus oli opittava ulkoa. Opetuksella oli vähintäänkin pienimuotoisen koulun luonne.

Suntio Ramsatadiuksen kuolema ei katkaissut lastenopetuksen perinnettä. Samoihin aikoihin – siis 1768–emäseurakuntaan tuli papiston apulaiseksi rovasti Zidbäckin poika kandidaatti Lars Johan Zidbäck. Hän osallistui lastenopetukseen muiden töidensä ohella. Opetustyö oli kuitenkin riippuvainen apulaisen omasta innosta, sillä työstä saatu vapaaehtoinen korvaus ei arvatenkaan houkutellut puurtamaan. Apupapin oli näet huolehdittava epävarman toimentulonsa eteen monista tehtävistä."

AJATUKSIA KOULUTALOSTA JA KOULUMESTAREISTA

"Esivallan kaavailut lastenopetuksen järjestämiseksi menivät jatkuvasti pidemmälle kuin mihin seurakuntalaiset olivat valmiita. Tuomiokapituli pyrki kiertokirjeillään ja säännöllisillä piispan- ja rovastintarkastuskäynneillä tosin ajamaan tahtonsa läpi, mutta vastassa oli kaikkeen uuteen luonnostaan epäluuloisesti suhtautunut talollisten joukko. Niinpä kirkkoherra Zidbäck joutui turhaan syksyllä 1768 maanittelemaan pitäjänmiehiä siihen kuninkaalliseen tahtoon, että seurakuntaan olisi perustettu tai vieläpä rakennettu erityinen pitäjänkoulu. Talolliset huomauttivat sarkastisesti, että koska majesteetti oli nähnyt hyväksi perustaa seurakuntiin lasten kouluja, hän varmaankin myös löytäisi keinot tällaisten laitosten rakentamiseen ja ylläpitoon."
Osmo Turkki

mt, s. 128, 129






Perheen elämäntapaa osoittavat mm. ruustinnan pukeutumiseen kohdistuneet mieltymykset. Ruustinnan vaatevarastoon kuului mm. "musta, valkea ja vihreä triumfanttiturkki, musta samettikaapu kärpännahkareunuksineen, punainen kamlottisadetakki, punaisilla ja vihreillä ruusuilla kirjailtu ruskeapohjainen hame, keltareunuksinen musta armosiinihame, raitainen kamlottihame, [Kamlotti on yksivärinen kaksiniitinen tiivis villakangas, jota kudottiin ohuesta, lujaan kierretystä villalangasta alkuaan kamelinlangasta, mistä nimikin johtuu. Arvokas ostokangas, jota 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella tuotettiin Suomeen Ranskasta ja Englannista.] mustansininen sarssihame, [Sarssi on palttinasidoksinen, joskus toimikkainen puolivillainen kangas, jonka loimi on pellava- tai puuvillalankaa. Miesten pyhäpukujen ohuehko suvisarssi voitiin lievästi vanuttaa. Arkisarssien kude oli lumppuvillaa.] kärpännahkalla päärmätty samettihuivi, uusi valkea peronekankainen ja pitseillä reunustettu aamunuttu, ruusunvärinen kullalla kirjailtu myssy".


Timo Alanen – Markus Hiekkanen – Jussi Härme –
Manu Kärki – Osmo Turkki, Somero ja Somerniemi 1449–1999.
Someron ja Somerniemen seurakuntien historia, s. 96
Toimittanut Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999


Sivun alkuun

Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Kimalan historiaa Kartanot Muuta Kimalasta Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä


ÅVIKIN TEHTAAN LASINPUHALTAJASUKUJA

Thitzit



"Thitz tai Titz, kuten hänen nimensä myös kirjoitetaan, oli tullut Åvikiin luultavasti jo lokakuussa 1747 mm. lasinpuhaltajamestari Enewald Waltzerin oppipojaksi."

(Georg Haggren, Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, Vuosikirja 57–1988, s. 27; Kasten de Pontin arkisto. Kansio I, Kansallisarkisto)
"Thitz-sukua edusti Åvikin lasinpuhaltajakunnassa vain kantaisä, lasinpuhaltaja Gottfried Thitz – nimi kirjoitetaan myös Titze tai Titzen synt. 1726, kuoli. 1793, joka aloitti palvelunsa Kostan lasitehtaalla Ruotsissa ja tuli ensimmäisten lasinpuhaltajien mukana Åvikiin.

Hänen ensimmäinen puolisonsa oli, kuten jo mainittiin, Hedvig Sophia Munck kapteeni Mårten Johan Munck af Fulkilan ja Catharina Ritzin tytär ja Åvikin perustajan J. R. de Pontin serkku. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Thitz meni uuteen avioliittoon Åvikin ruukinsaarnaajan Marcus Lagerlundin tyttären Johanna Sophian kanssa.

Ensimmäisestä avioliitosta Thitzillä oli useita poikia, mutta kukaan heistä ei jatkanut isänsä ammattia. Vanhin Carl Fredrik muutti Tukholmaan, jonne hän perusti ravintolan, ja sinne muutti kaksi nuorempaakin poikaa. Ainakin kaksi pojista Jakob Martin ja Johan Petter, jäi kuitenkin Suomeen – valitettavasti ei heistä ole käytettävissä tarkempia tietoja.

Gottfried Thitzin pojanpoika oli kapteeni Gustaf Fredrik Thitz, synt. 1794, kuoll. 1864. Hän oli naimisissa sukulaisensa Carolina Fredrika Albertina Munckin kanssa, jonka veljentytär oli Ruotsin prinssi Oscarin puoliso Ebba Munck.

Heidän poikansa oli monista ja erikoisista etunimistään eräänlaisen kuuluisuuden saanut amiraali, jonka nimistö virallistenkin asiakirjojen ja hakuteosten mukaan oli Ernst Gustaf Julius Caesar Fredrik Wilhelm Atos Porthos Aramis Romulus Remus Thitz. Kasteessa hän lienee saanut vain kaksi ensinmainittua nimeä.

Siitä, miten hän nuo muut oli saanut, on ritarihuoneen genealogi maisteri Aminoff antanut seuraavan, autenttiselta taholta kuullun selityksen: Palvellessaan nuorena upseerina Venäjällä oli hän ilmoittautunut jonkun sikäläisen luterilaisen seurakunnan pastorille kirkonkirjoihin ottamista varten. Kun hän oli sanonut etunimensä, oli pastori kysynyt, eikö hänelle ollut enempiä, jolloin häneen oli mennyt pilanteon, paholainen ja hän oli ladellut pitkän rivin sillä hetkellä mieleensä johtuneita komeita nimiä. Mutta pappi oli merkinnyt ne huolellisesti kirjoihinsa, niistä ne sitten joutuivat Thitzin virallisiin henkilöpapereihin. Myöhemmin niitä oli vaikeata sieltä poistaa, ja niin Thitz joutui pitämään tie kaikki.

Amiraali Thitz oli syntynyt 1826, palveli kunniakkaasti Venäjän keisarillisessa laivastossa saaden kontra-amiraalin arvolla eron 1886. Hän palveli vielä sen jälkeen Suomen valtiota sotakomissaarina Oulun läänin kutsuntapiirissä ja kuoli Oulaisissa 1899. Amiraali Thitz oli naimisissa serkkunsa Sofia Lovisa Munckin kanssa."
Genos 1973 s. 93.

kts. Släkten Thitz
och dess förbindelser med ätten Munck
Utrikesrådet ÅKE BACKSTRÖM, Helsingfors


* * *

"Vielä mainittakoon "lasitehtailun" kannattavuudesta esimerkkinä se, että Kimalan kartanon omistajana mainitaan vuosina 1775–88 lasinpuhaltaja Gottfried Titz, joka ilmeisesti Saksasta asti oli saapunut antamaan teknillistä apua Ruotsin hallituksen alulle panemalle tehdasyritykselle."
Lounais-Hämeen Joulu 1968, s. 16


* * *

"Kun isovihasta oli kulunut neljännesvuosisata, alkoi Somerolle muodostua vielä yksi uusi kartano. Sen ytimenä olivat jälleen autiotilat. Vuonna 1748 sotakollegion kanslisti Jacob Reinhold Depong (de Pont) kumppaneineen perusti nimittäin Sillanpään kylän neljän autiotilan maille lasitehtaan, joka sai nimekseen Åvik. Useimmat 1700-luvulla syntyneet kartanot muodostuivat rauta-, lasi- ym. ruukkien yhteyteen. Näin tapahtui myös Åvikissa 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, jolloin tehtaan omistajat asettuivat asumaan lasiruukilleen.

Someron kartanoihin lasitehtaan perustaminen vaikutti myös siten, että useat ruukin palveluksessa olleet henkilöt ylsivät isännöimään omaa kartanoa. Ruukin konttoriväelle tämä oli sääty-yhteiskunnassa askel ylös päin, mutta vielä enemmän se oli sitä kolmelle tehtaan työväkeen kuuluneelle lasinpuhaltajalle. Yksi puhaltajista, Kimalan omistajaksi tullut saksalaissyntyinen Gottfried Titz onnistui jopa viemään somerolaisen aatelisneidon vihille."
FT Georg Haggrén 29.6.2002 Someron torpparimuseolla
'Tuu tuu tupakkirulla' -näyttelyn avajaisissa



* * *



"Titz (Thitz, Titzen ym.) Gottfried s. 1726 Hampurissa. Kostassa 1742 afdragsgossen Gottfrid Titz oppilaana sisarensa miehellä Johan Thomas Fromilla, mukana Kostan rakentamisessa. Åvikin rakentaja.


Titz Kimalan isojakoasiakirjan allekirjoittajana 8.7.1780.
Etunimi kirjoitetaan asiakirjassa myös muodossa Godtfred
ja Godtried.

Helsingissä ym. musiikin yksityisopettajana toiminut pojantytär Anna Charlotta Thitz (11.12.1799–22.3.1889) kertoo muistelmissaan isoisästään Gottfried Thitzistä, joka hänen tietämänsä mukaan olisi ollut kahdesti aviossa. Ensimmäisestä aviosta syntyivät pojat: Johan Jacob Thitz, joka muutettuaan Tukholmaan tuli ylipoliisikivalteriksi ja saavutti kuuluisuutta Kustaa III:n aikana.

Toinen poika Carl Sven toimi Tukholmaan muutettuaan aluksi Axel Schmiedten panimossa kirjurina ja perusti myöhemmin oman panimon ja tislaamon.

Tästä Titzin ensimmäisestä avioliitosta ei suomalaisissa asiakirjoissa juuri löydy mainintoja. Someron kirkonkirjoissa mainitaan lasinpuhaltajaoppilas Johan Jacob Titz, jonka syntymäaika saattaa olla 18.3.1747. Kuitenkin isäksi mainitaan Georg Johan Ritz ja äidiksi Ebba Helena Degert. Muita mainintoja ei heistä löydy.

Vaimo I
– (ei varmoja tietoja).

Vaimo II
Hedvig Sophia Munck, s. n. 1726, vih. 29.12.1749,
k. 9.1.1784 Kimalan säteritilalla Somerolla, vht Vihdin Här-
kälän kartanon omistaja, kapteeni Mårten Johan Claesson
Munck af Fulkila
, s. 24.2.1699, k. 1760 ja Catharina
Ritz
s. n. 1700, k. 27.5.1755, vht Someron rovasti Jacobus
Johannnis Ritz
ja Margareta Starenskjöld.



Gottfrid Thitzin vaimon Hedvig Munckin kuoleman
jälkeen pidetyn perunkirjoituksen loppusivu 20.8.1784.
Omaisuuden jaon suoritusmiehinä olivat Åvikin omistajiin
kuuluneet Adam Ambrosius Zidbäck ja Wiehns.



Aimo Löfberg, Someron Åvikin lasinpuhaltajat v. 1784–1833
Someron Joulu 1978, s. 14–18


Lapset:

1. Freiedrik s. 22.10.1748, äiti Anna Stina Hansdotter.

2. Susanna Maria, s. 19.11.1749 Åvik, k. 7.3.1804
Tammelassa, puoliso talonpoika Johan Mårtensson,
ottivat myöhemmin nimen Åström, näiden luo Tammelaan isä-
Gottfried meni 1788.

3. Carl Fredrik s. 2.9.1751, k. 7.10.1810 Tukholmassa,
"tracteur" ja tupakkatehtailija, poika Carl Zacharias, s. 1804,
k. 1862, panimon ja tislaamon omistaja.

4. Peter Johan s. 1756, k. 12.5.1820) Leppävirran
Mustinmäki 2:ssa kuumeeseen, vaimo Maria (Anna) Elisabet
Gottberg s. 1756, vih. 24.10.1787 Somerolla, k. 31.3.1819
Leppävirralla.

Muuttivat 3.1.1788 Somerolta Leppävirran
Mustinmäki 2:een,

heillä poika Fredrik Wilhelm s. 5.11.1796,
k. 25.11.1885 maanviljelijä, vaimo Maria Helena Törröin, vih.
27.12.1816,
(po. s. 5.3.1796, k. 25.3.1885; maanviljelijä Leppävirralla
Mustinmäki nro 3:ssa, jota myöhemmin alettiin kutsua Thitziläksi.)
kts. Pirjo Irmeli Huopaisen esivanhempia
http://www.mesterton.net/pirjo.htm
näillä lapset: Gustaf Henrik Titz s. 17.3.1829
k. 17.3.1915, vaimo Fredrika Konttinen s. 16.11.1831, k. 11.10.1891,

lapset Fredrik Wilhelm s. 5.2.1864, k. 28.8.1924 ja Otto Herman
s. 4.1.1870 Kannuslahti 13 Titzilä, Anders Herman s. 2.5.1831,
Fredrik s. 4.4.1834, Anna Lisa s. 27.3.1836 sekä Johan Petter, vaimo
Fredrika Albertina Andersdotter Laitein, vih. 24.6.1849.

5. Dorothea (1756)

6. Eva Katarina (Caisa) s. 17.12.1757, mainitaan
äidin kuoleman jälkeisessä perunkirjoituksessa Someron
Kimalan rusthollissa. Sipooseen 1790.

6. Anna Sophia s. 1760 Sandö, k. 1761 Sandö

7. Jacob Martin s. 1762 Sandö, k. 1.4.1833 Tukholma,
sotilas, kahdesti aviossa. Turun triviaalikoulussa 1775 –1781.

8. Johan Gottfrid s. 1763 Sandö. Turun Triviaalikoulussa
1778, jolloin kolme Titzin veljestä oli apologistin luokalla
(kaupallinen luokka).

9. Anna Sophia s. 15.7.1765 Sandö, kummeina puhaltajat Johan
Wander ja Anders Marckström.

10. Anders Gustaf s. 16.1.1767 Sandö, kummeina mm. johtaja
Könich ja puhaltajat Johan Wander, Olof Strömmer ja Johan Georg
Zeitz, joka 10 vuoden päästä tuli perässä Åvikiin. Anders Gustaf
Titz kuoli Loviisassa 4.12.1828, hän oli Turun triviaalikoulussa
1778–1782, asui 1790 Tukholmassa hovimaalari Mörckin lesken
luona opiskellen maalausta.

Vaimo I Christina Sophia Stichaeus s. 1.2.1767, k. 28.5.1820
Loviisa,
vaimo II Anna Sofia Cajander s. 15.7.1787 Loviisa,

lapset (vaimo I): Gustava Sofia s. 22.10.1792 Helsinki,
k. 1.2.1838 Vaasa, puoliso Vaasan läänin lääninrahaston-
hoitaja Johan Ulric Flodin s. 24.6.1789 Tukholma,
k. 19.3.1834 Vaasa, näiden pojanpojan tytär Ethel Signe
Maria Lagercrantz o.s. Flodin s. 5.12.1918, Gustaf Fredric
s. 13.9.1794 Helsinki, k. 27.8.1864 Helsinki, kapteeni,
Suomenlinnan vankilapäällikkö, puoliso Carolina Fredrica
Albertina Munck af Fulkila (vrt lasinpuhaltaja Gottfried Titzin
vo), s. 1.8.1796, k. 13.5.1877 Helsinki, näiden kymmenestä
lapsesta poika Ernst Gustaf Julius Thitz s. 8.5.1826 Helsinki,
k. 21.2.1899 Oulaisissa, oli amiraali ja tämän vaimo Sofia
Lovisa Munck af Fulkila s. 2.11.1825, näiden poika, johtaja
August Fredrik Thitz s. 14.3.1865, k. 17.2.1957 Helsingissä,
oli mm. piirtäjä Rudolf Koivun suojelija.

Anders Gustaf Titz on maalannut 1804–1805 Pyhtään kirkon
apostolit ja tehnyt saman kirkon saarnastuolin sekä maalannut
silhuetteja ja muotokuvia.


11. Laurentius Fredrik (Lorens) s. 17.8.1769 Sandö,
k. 30.5.1770 Nora (Sandö).
Aimo Löfberg, Suomen lasinpuhaltajat
1748–1860. Suomen lasimuseo. Lasitutkimuksia I, Hämeenlinna 1981.



kts. Pirjo Irmeli Huopaisen esivanhempia
http://www.mesterton.net/pirjo.htm



"Åvikin lasitehtaan ensimmäiset työntekijät olivat syntyjään saksalaisia lasinpuhaltajia. Heitä oli neljä: puhaltajamestarit Christopher Schyttz, Enewald Waltzerja Thomas From sekä tämän lanko Gottfried Titz, joka oli vasta oppipoika. Kolmelle mestarille oli yhteistä, että he olivat puolta vuosikymmentä aiemmin olleet rakentamassa Kostan tehdasta Ruotsissa. Waltzer lienee ollut jo 1730-luvulla saattamassa Björknäsin tehdasta toimintaan. Heillä oli jo kokemusta lasitehtaan pystyttämisestä keskelle ruotsalaista maaseutua. Nämä puhaltajat saapuivat luultavasti jo lokakuussa 1747 J. R. Depongin mukana Somerolle.

* * *

Kesä 1752 toi mukanaan nuorelle lasiruukille pahan takaiskun. Puhaltajamestareista toinen, From, lähti tällöin takaisin Ruotsiin ja vain vähän myöhemmin jäljelle jäänyt mestari Waltzer kuoli. Åvikilla ei enää ollut kokeneita puhaltajamestareitaan. Onneksi tehtaalla oli monta lasinpuhaltajakisälliä ja -oppipoikaa, jotka pystyivät vastaamaan tuotannosta. Kiitos tehtaan omistajien kaukonäköisyyden olivat mestarit ottaneet oppiinsa nuoria poikia, joten tehdas saattoi nyt jatkaa toimintaansa menetyksistä huolimatta. Ajan myötä saatiin hankittua uusia mestareita emämaasta.
Georg Haggrén, Åvik Suomen
lasiteollisuuden uranuurtajana.
Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja
Museoyhdistyksen vuosikirja
57 – 1988, s. 27, 32. Forssa 1988

kts. Åvikin lasinpuhaltajasuvuista
Y. S. Koskimies, Genos 44(1973), s. 93–103
http://www.genealogia.fi/genos/44/44_93.htm


Lasinvalmistus Suomessa
Suomen lasimuseo, Riihimäki


"I. Gottfried Thitz (Titze, Titzen), synt. 1726, kuoli.Tammelassa 29. 11. 1793 vanhuuden heikkouteen. Lasinpuhaltajamestari Åvikissa v:sta 1748. Osti 1779 osan Kimalan kartanosta (Nävilän), jonka möi 1788 ja muutti tyttärensä luo Tammelan Eskolaan."
Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirja XXXVI.
Hämeenlinna 1967.


kts. keskustelua Titz-suvusta
genealogi.aland.net/discus/messages/576/2185.html?1043159236



Sivun alkuun

Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Kimalan historiaa Kartanot Muuta Kimalasta Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä




Waltzerit


Waltzerin sukua oli taas Kimalan omistajan
Jacob Avellanin toinen puoliso Maria Wilhelmina Waltzer .

"Suku on kotoisin Pommerista, josta lasinpuhaltaja Onevald Waltzer, synt. 1720, kuoll. 1752, muutti Ruotsiin ja sieltä Åvikiin, jonka ensimmäisiä mestareita hän ja hänen Zeitz olivat. Vaimonsa Anna Catharina Zeitzin kanssa hänellä oli kolme poikaa, Johan, Hans Michael ja Hans Göran. Johanista ja Hans Göranista tuli lasinpuhaltajia Åvikiin, mutta Hans Michaelista pitäjänpuuseppä. Suku jatkui kaikista kolmesta.

Lasinpuhaltajapoikien jälkeläiset pysyivät suvun perinteellisessä ammatissa, ja yhä vieläkin on Waltzereita Suomen lasitehtaissa. Löfbergin tutkimuksessa mainitaan peräti 8 ennen vuotta 1860 Suomessa toiminutta Waltzer-sukuista lasinpuhaltajaa.

Puuseppä Hans Michael Waltzerin jälkeläiset jäivät Somerolle, missä heitä 1800-luvulla oli torppareina, itsellisinä ja renkeinä. Tämäkin sukuhaara jatkuu tiettävästi edelleen Somerolla, ehkä muuallakin.

Lasinpuhaltaja Hans Göran Waltzerin [po. pojan, Johanin] tytär Maria Wilhelmina joutui naimisiin Kimalan kartanon toisen puolikkaan omistajan tuomari Jakob Avellanin kanssa ja tuli siten tämän suvun somerolaisen haaran kanta-äidiksi. Maria Wilhelminan vanhempia ei Bergholmin Sukukirja tunne."
Genos 1973 s. 93.

Jakob Avellanin ensimmäinen puoliso oli Sara Sofia Vallin [ylioppilasmatrikkelissa Walén] (s. 26.1.1784 k. 29.7.1821 37-vuotiaana). Toisen avioliiton 46-vuotias Jakob Avellan solmi, oltuaan yhdeksän kuukautta leskenä, 2.5.1822 Maria Wilhelmina Waltzerin (s. 14.6.1801, k. 11.4.1868) kanssa. Maria oli vasta 20-vuotias.


Maria Wilhelmina s. 14.6.1801 – kastettu 15.6.1801
Fadren (isä) glasmakaren (lasinpuhaltaja) Johan Waltzer, Mder (äiti) Anna Johans dotter,
faddrarna (kummit) A.G. Lönroth, glasmakaren (lasinpuhaltaja) Petter Zeitz, (do = ditto,
eli glasmakaren) Christian Wikstedt, Renata Bergståck (?), af (kastoi) Anders Gust. Lönroth




46-vuotias Jacob Avellan vihittiin toukokuussa 1822 Åvikin lasinpuhaltajan Johan
Waltzerin tyttären, 20-vuotiaan Maria Wilhelminan kanssa.
Kirkonkirjojen digiarkisto


"Marian isä oli lasinpuhaltaja Johan Waltzer, s. 31.8.1774 Åvik, äiti oli Anna Ericsdr, s. 6.12.1766 Uskela (Kaukolan Knaapilta, rusthollarin tytär). Johan Waltzerin isä taas oli lasinpuhaltaja Hans Göran Waltzer, s. 13.5.1744 Kosta ja äiti Helena Nyberg, s. 23.9.1749 Somero. Hans Göran oli Anewald Waltzerin toiseksi vanhin poika."
Arja Wahlsten PT:lle 14.4.2013

Maria Wilhelminan isä oli vuonna 1774 syntynyt Johannes (Johan) Waltzer, jonka isä oli Hans Göran Waltzer. Hans Göranin vanhemmat olivat Anewald Waltzer ja Catharina Zeitz.

Mielenkiintoista, että Maria Wilhelminan syntymäajaksi paljastuikin 14.6.1801 eikä 4.6.1801, kuten lasin-puhaltajakirjoissa on todettu.

P.S. Juttelin Somerolla vieraillessamme kanssasi muutamalla sanalla siihen suuntaan, että toistaiseksi ei voi vahvistaa miten Anewald Waltzerin, Gottfried Titzin sekä Johan Thomas Fromin tiedetty lankous oikein rakentui.

Saksalaisia lasinpuhaltajia koskevassa kirjassani vuodelta 2003 olin esittänyt sen syntyneen Zeitzien kautta. Tuohon aikaan lankoudella tarkoitettiin myös ylipäätään sukulaisuutta avioliiton kautta, joten mitä kautta sukulaisuus oli syntynyt ja kuinka kaukaa yhteyttä on haettava, jää vielä odottamaan vastausta.
Jyrki Ylijoki PT:lle 14.4.2013







"Tehtailija J. R. Depong (de Pont) yhdessä liikekumppaninsa J. H. Titzschkaun kanssa allekirjoitti 21.7.1747 Tukholmassa sopimukset kahden saksalaisen lasinpuhaltajamestarin kansa Åvikin lasitehtaan rakentamiseksi ja tuotannon käynnistämiseksi. Lasinpuhaltajamestarit olivat Anewald (sopimukseen kirjoitettu Onewald) Waltzer ja Johan Thomas From. Tällä kertaa Johan Gottfried Titz neuvoteltiin Waltzerin työsopimukseen tämän oppipojaksi.
[- - -]


Anewald Waltzerin työsopimus. Åvik 21.7.1747.

Anewald Waltzer, Johan Thomas From ja Johan Gottfried Titz lähtivät kesäkuussa 1747 Kostasta ja heinäkuun 21. päivänähän he allekirjoittivat Åvikin sopimuksen Tukholmassa. Näyttää siltä, että he olivat vielä joitakin kuukausia töissä Kostasta 150 km luoteeseen sijainneella Limmaredin lasitehtaalla. Tämä tehdas oli aloittanut toimintansa vuonna 1741. Luultavasti lokakuussa 1747 kolmikko saapui yhdessä Depongin kanssa Somerolle.
[- - -]
Maaliskuun 17. päivänä 1751 syntyi Waltzerien kuudes lapsi, tytär Anna Maria Magdalena. Äidiksi oli Someron kirkonkirjaan merkitty Catharina Seits. Kummeina olivat tuolloin mm. kirjanpitäjä Wiens, puuseppä Anders Gädda, sepän rouva Greta Nordling ja sihteerinrouva Catharina Elisabeth Ahlgren. [---] Anders Gäddalla on läheisen suhteen takia varmasti ollut suuri vaikutus siihen, että Waltzerien pojasta Hans Michelistä tuli puuseppä Somerolle.

(1752 Fromin perhe muutti Ruotsiin)

[- - -]

Åvikin ainoa puhaltajamestari Anewald Waltzer kuoli 20.7.1752 Åvikissa korkeaan kuumeeseen, hitzig (hetsig) feber.

Åvikin lasitehtaan toimintaa kyettiin jatkamaan sen omien kisällien voimin. Leski Anna Catharina meni uusiin naimisiin itseään 10 vuotta nuoremman lasinpuhaltaja Johan Bertlingin (s. 1730) kanssa. Tämä oli samoja Bertlingejä, jotka olivat Björknäsiä rakentamassa. Vihkiminen tapahtui 15.7.1753, jolloin vaimon nimeksi kirjoitettiin Catharina Titzen (myös merkintä Zeitz) ja vaimon nimeksi sanottiin "leski Anna Catharina Zeitz". Näin Anna Catharina Zeitz oli tässä yhteydessä päättänyt ottaa käyttöön äitinsä tyttönimen ja tuoda korostetusti esiin sukutaustansa myös Titzien suuntaan. Åvikissahan lähisukulaisista oli jäljellä vain hänen serkkunsa Johan Gottfried ja molempien lapset.
[---]
Anna Catharina Zeitz näyttää säilyttäneen Waltzerien arvostetun aseman Åvikin yhteisössä, mikä oli erittäin tärkeää hänen lastensa tulevaisuudelle. Waltzerien alle kymmenvuotiaat pojathan, Johan ja Hans Göran, olivat varmasti jo lasitehtaalla apupoikina. Jotain merkitystä on myös täytynyt olla sillä, että Anna Catharinan serkku Johan Gottfried Titz oli naimisissa Depongin serkun kanssa. [Hedvig Sophia Munck, avioliitto joulukuussa 1749.]

Waltzerien nuorimman pojan, kuusivuotiaan Hans Michelin kohdalla puuseppä Anders Gäddan rooli lienee ollut merkittävä isä-Waltzerin kuoltua. Vanhimmista pojistahan tuli ajan myötä lasinpuhaltajia Åvikiin, nuorimmasta pitäjänpuuseppä Somerolle. Waltzerien kaikki kolme tytärtä menivät aikanaan naimisiin lasinpuhaltajien kanssa.

Anna Catharina Zeitz kuoli 12.8.1796 vanhuuteen Somerolla. Someron kirkonkirjojen mukaan lasinpuhaltajan (fabriqueur) leski Catharina Bertling Nummelasta oli kuollessaan 87 vuoden ikäinen. Näin hänen syntymävuotensa oli ollut 1709, mikä ei vaikuta johdonmukaiselta. Ikä saatettiinkin omaisten taholta sanoa saksalaisittain, achtundsiebzig, siis 78 vuotta, jolloin syntymävuosi olisi ollut 1718, kuten Catharina Elisabeth Titzilläkin.

Aikaisemmin Anewald Waltzerin vaimoksi on mainittu myös Catharina Sahlsten s. 1718, k. 1749. Vuonna 1749 ei Someron kirkonkirjojen mukaan kuitenkaan kuollut ketään Catharina Sahlsten -nimistä, eikä lähivuosiltakaan löydy mitään tällaista kirjausta.

Seurakunnan tapahtumat oli nimikirjoituksillaan kirkonkirjojen oikeaan marginaaliin vahvistaneet pitäjänapulaiset, tuohon aikaan useimmiten Jacob Sahlsten ja Eric Borenius. Maaliskuussa 1750 Fromien pojan Josefuksen kummina oli Catharina Waltzer. Tilaisuuden on Waltzer-nimen oikealle puolelle nimikirjoituksellaan vahvistanut pitäjänapulainen J. Sahlsten. Nimien on todennäköisesti tulkittu yhteen luettuna tarkoittaneen Catharina Waltzer f. Sahlsten, siin omaa sukua Sahlsten. Tulkinta lienee tehty jo 1960-luvulla. Koska tuolloin oletettiin Anewald Waltzerin toiseksi vaimoksi Catharina Elisabeth Titz, joka samalla olisi selittänyt tiedetyn lankouden, antoi se kaiketi aiheen otaksua ensimmäisen vaimon kuolleen.

Anewald Waltzerin kaikkien kuuden lapsen, kolmen pojan ja kolmen tyttären, äiti oli siis Anna Catharina Zeitz, joka siten on suvun kantaäiti Suomessa."

Jyrki Ylijoki, Saksalaisten lasinpuhaltajien tulo Suomeen 1700-luvun
puolivälissä. Waltzer – From – Thitz – Seitz, s. 14–21; 25–28.
Helsinki 2003, Nomini



Waltzer-sukuseura
kokoontui Somerolla


Somero 69/2008, 5.9.2008 (Merja Ryhtä)





Sukuseuralaiset vierailulla Kimalassa 28.8.2010



Somero 67/2010, 31.8.2010 (Sauli Kaipainen)






Juhani Lakio esitelmöi sukuseuralaisille Kimalan Waltzereista.
20-vuotias Maria Waltzer oli 46-vuotiaan Jacob Avellanin toinen
vaimo, ts. Juhani Lakion äidin isoisän äiti (Maria - Johan Viktor
- Oskar - Varma - Juhani).




Ryhmäkuva etupihalla.


Takapihan kukkaympyrä.



Pauliina ja Kim Waltzer.



Juhani Lakio antoi Ullamaijalle muistoksi vierailusta Åvikin
lasitehtaassa valmistetun pullon.

Sivun alkuun

Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Kimalan historiaa Kartanot Muuta Kimalasta Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelmapuutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä


Åvikin kartanon historiaa


(Kts. Someron kartanot)



Kuva: www.harkatie.net




Kts. "Puolitoista vuosisataa lasinpuhallusta",
Somero-lehti/Irina Keinänen 21.11.2006.
Juttu perustuu FT Georg Haggrénin kahteen
esitelmään Someron kansalaisopistossa syksyllä 2006.
Klikkaa suurennos




Kts. Kartanoiden Salon seutu.
SSS 22.6.2001/Minna Filppu
Klikkaa suurennos




Åvik sotatalvena 1940.
Kuva: Someron historia II




Kuva vuodelta 1945.
Georg Haggrén/Karhumäen ilmakuva



"Åvik on Someron herraskartanoista nuorin ja sen syntyhistoriakin on kokonaan toisenlainen kuin pitäjän muiden herraskartanoiden. Näiden tapaan se ei ole aatelin lahjoitusmaille perustettu säteri, vaan on niin sanoaksemme 'porvarillista' alkuperää. Åvikin kartano on syntynyt samannimiselle lasitehtaalle kuuluneista tiloista, jotka tehtaan perustaja, ylitirehtööri Jacob Reinhold de Pont [Jakob Reinhold Depong] oli 1740-luvulla hankkinut sen toiminnan tueksi.


De Pont oli vuonna 1747 Depong alle-
kirjoittaessaan lasinpuhaltaja Anewald
Waltzerin työsopimuksen Åvikissa.
Jacob Reinhold oli myös vihkiäispäivä-
nään 20.11.1749 Depong.

Jakob Reinhold de Pont'in isä, Mårten
Depong, oli muuttanut sukunimensä
de Pont'iksi


DEPONG - DE PONT?

"1500-1700 luvulla, jos ihmisellä oli sukunimi, mikä oli vähemmän tavallista, niin nimi syntyessä, naimisiin mentäessä ja kuollessa olivat usein erilaiset. Vrt Simpanen, Simbain, Simbäijn, Simberg j.n.e. Nimiä ei varsinaisesti vaihdettu, vaan se oli kirjurista / lukkarista kiinni miten hän luuli / kuuli nimen olevan. Kirjuri saattoi lisäksi mielivaltaisesti lyhennellä nimiä. En ihmettele, jos poika käytti isänsä sukunimeä allekirjoituksissa – poikahan on voinut täpärästi syntyä isänsä syntymänimellä!

Vallonialaiset de Pont ja du Pont ovat ranskalaisia Virtasia; de Pont'eja on Ranskassa yli 10 milj. ja vast. du Pont'eja yli 30 milj. Suku esiinty myös Brabantin, Flaamin, Belgian .... alueilla.

Ruotsin Ritarihuoneessa ei ole mainintaa, että joku de Pont / Depong olisi aateloitu.

Suvun edustajat valloittivat ensin Ruotsin ja sitten joskus alk. 1600 loppupuolella Suomen.

Kasten Fredrik Ferdinand de Pont (ven.: Karlovic) on ainoa de Pont joka mainitaan vanhoissa venäläisissä kirkonkirjoissa. Taisi kuolla Somerolla, mutta miten hän oli joutunut rajan taakse, ei ole tiedossani."

Tabell 1

I Mårten de Pont f. Depong (58369), född 6.1682 Viipuri, död 22.8.1750 Långsjö, Somero, ålder 68 år1
Maka: Vigda 14.2.1712 Somero Anna Sofia de Pont f. Ritz (58368), född 22.8.1699, död 15.1.1775 Somero, Lachtis gård, ålder 75 år och 4 mån1
Föräldrar: Jacob Ritz, prost. N.N. Ritz, begravd 24.6.1690 Nyen.

Barn:
Jakob Reinhold de Pont, född 18.9.1717 Uppsala. Till tabell 2.

Tabell 2 (från tabell 1, far Mårten de Pont)

II Jakob Reinhold de Pont (50242), ekonomiedirektor, född 18.9.1717 Uppsala, död 4.5.1788 Somero, ålder 70 år och 7 mån2
Maka: Vigda 20.11.1749 Turku Catarina Elisabet de Pont f. Ahlgren (56874), född 15.9.1727, död 8.10.1793 Somero, Lachtis gård, ålder 66 år och 0 mån3

Barn:
Mårten Reinhold de Pont, född 11.9.1750 Somero. Till tabell 3.
Sofia Fredrika Krabbe f. de Pont, född 27.1.1752 Somero. Till tabell 39.
Margareta Magdalena de Pont, född 27.11.1753 Somero, död 22.8.1754 Somero, ålder 0 år och 8 mån1
Jakob Vilhelm de Pont, född 8.3.1755 Somero. Till tabell 97.
Ernst Johan de Pont, född 13.7.1756 Somero, död 5.9.1779 Somero, ålder 23 år och 1 mån1
Helena Carolina de Pont, född 4.1.1758 Somero, död 20.11.1779 Somero, ålder 21 år och 10 mån1
Gustaf Ulrik de Pont, född 4.7.1759 Somero, död 15.1.1760 Somero, ålder 0 år och 6 mån1
Carl Ludvig de Pont, född 18.10.1761 Somero, död 12.1.1766 Somero, ålder 4 år och 2 mån1
Lovisa Albertina Munck af Fulkila f. de Pont, född 25.3.1768 Somero. Till tabell 98
YT Jan Simberg PT:lle 2.2.2010

kts. de PONT Släktkrönika, preliminär
Sukukirja, alustava, En släktgren föräldrar - Yhdet vanhemmat
Avgränsad version (1910) - Lyhennetty versio (1910)
© Jan Simberg – E-Mail: jsimberg[at]welho.com




* * *

"Åvikin lasitehtaan perusti 1748 tarmokas yrittäjä, kartanonomistaja Jacob Reinhold de Pont, ranskalaisen hugenottisuvun jälkeläinen, joka äidinisältään, Someron tunnetulta rovastilta Jacob Ritziltä oli perinyt Långsjön kartanon Somerolla. Lasitehdastaan varten de Pont sai oikeuden lunastaa 6 kruununtilaa Someron Sillanpään kylästä. Kun hän lisäksi omisti Långsjön kartanon ja osti tehtaan toiminnan tueksi puolet Jurvalan kartanosta sekä residenssikseen Lahden kartanon, oli hän Someron suurin maanomistaja sekä tehtaasta ja maatiloista koostuvan ruukkiyhdyskunnan, eräänlaisen pikkuruhtinaskunnan mahtava hallitsija."
kts. Åvikin lasinpuhaltajasuvuista
Y. S. Koskimies, Genos 44(1973), s. 93–103
http://www.genealogia.fi/genos/44/44_93.htm



Tehdas tarvitsi nimittäin lasinvalmistusuunejaan varten suuret määrät polttopuuta ja tuhkaa, minkä hankkiminen oli tehtaalle kuuluvien tilojen lampuotien asiana, sekä lisäksi tontti- ja viljelysmaata runsaslukuista työväestöään ja muuta henkilökuntaansa varten.










10.7.2006
Kuvat: Pertti Toukkari


Ylitirehtööri de Pontin hankkimat tilat sijaitsivat kaikki samassa Sillanpään kylässä, missä itse tehdaskin. Neljä niistä, Nurkka, Torkko, Mönkö ja Laurila olivat vanhoja autiotiloja, joihin de Pont sai omistusoikeuden ostamalla ne perinnöksi. Kaikkiin näihin tiloihin de Pont sai perintökirjat 19.5.1747. Lisäksi hän osti 27.10.1747 tehdyllä kauppakirjalla samassa kylässä olevan Korrin kruunun tilan, joka sekin oli v:een 1744 ollut autiona. Myyjä oli mainitun tilan haltija Juho Sipinpoika, joka pidätti itselleen ja jälkeläisilleen oikeuden saada häiritsemättä asua tilalla ehto – joka sata vuotta myöhemmin aiheutti pitkällisen riitajutun Åvikin silloisen omistajan ja Juho Sipinpojan jälkeläisten välillä.

Koko Sillanpää Åvikin hallintaan 1804

Samoihin aikoihin kuin de Pont hankki edellämainitut tilat, hän teki viimeisenkin Sillanpään kylään vielä tehtaan ulkopuolelle jääneen talonpoikaistilan, Jaakkolan omistajan Matti Kristerinpojan kanssa sopimuksen, jonka mukaan de Pont vuotuista vuokraa vastaan sai tilaan laajan käyttöoikeuden. Matti Kristerinpojan poika Jaakko Matinpoika möi 1806 Åvikin silloiselle omistajalle K. F. Bremerille 335 riikintaalarista kaikki ne Jaakkolan tilaan sisältyvät oikeudet, jotka hänelle de Pontin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan vielä kuuluivat. Bremer osti sekä Korrin että Jaakkolan perinnöksi ja sai niihin perintökirjat 1.8.1804. Kaikki Sillanpään kylän 6 tilaa olivat siten tavalla tai toisella joutuneet Åvikin tehtaan hallintaan. Tilojen yhteenlaskettu manttaaliluku oli 1½.

de Pont – Bremer – Blåfield


Jacob Bremer syntynyt 19.6.1711 Västerås,
kuollut 5.9.1785 Turku, haudattu Piikkiössä.
1. puoliso Margareta Pipping, syntynyt 14.11.1723 Arboga Ruotsi,
kuollut 23.4.1766 Turku (Josef Pippingin ja Magdaleena Schultzin tytär)
lapset:
Isak, Josef, Jakob, Anna, Jakob II, Jakob III, Margareta, Hedving, Frans, Charlotta ja Reinhold

2. puoliso Ulrika Fredrika Salonius, syntynyt 24.4.1746, kuollut 1.4.1798 Turku (Erik Gustav Saloniuksen ja Hedving Magdalena Wittfoothin tytär)
lapset: Karl ja Agata.
http://www.saunalahti.fi/~bremer07/jacob.htm




Jacob Bremer 1711–1785.
Someron historia II, s. 92

Ylitirehtööri de Pont möi 1760-luvulla puolet osuudestaan Åvikin tehtaaseen ja maaomaisuuteen turkulaiselle suurliikemiehelle Jacob Bremerille, jonka olemme tulleet tuntemaan useiden Someron säterien omistajana ja kiinnelainojen antajana somerolaisille kartanonherroille. V. 1792 tehdas kokonaisuudessaan siihen kuuluvina tiloineen joutui Jacob Bremerin pojalle Karl Fredrik Bremerille. Tämä vuorostaan möi kaikki somerolaiset omistuksensa, joihin kuului paitsi Åvikin tehdasta maatiloineen mm. Långsjön kartano ja puolen Jurvalaa, 17.3.1806 tehdyllä kauppakirjalla ruukinisäntä Anders Gadolinille. Gadolin möi koko kiinteistökompleksin jo samana vuonna (kauppakirja päivätty 2.8.1806) hovioikeudennotaari Robert Gustaf Blåfieldille. Pitkäaikaista isäntää Åvik ei Blåfieldistakaan saanut, sillä hän kuoli jo 1809. Muutamia vuosia hän kuitenkin ehti perheineen asua tehtaalla.


Åvikin hyttirakennukset tehtaan
aluetta kuvaavassa kartassa 1783.
Lounais-Hämeen Kotiseutu-
ja Museoyhdistys, vuosikirja
57–1988, s. 21



"Vuonna 1803 laadittu palovakuutuskartta
kertoo seikkaperäisesti mitä rakennuksia tehtaan
alueeseen kuului."
Somero-lehti 21.11.2006, Irina Keinänen



Åvik 10.7.2006.
Pertti Toukkari





Luulasinen voi- tai makeismalja,
johon on kaiverrettu ja kulta-
värillä maalattu "CEA". Jakob
Reinhold Depong meni 28. marras-
kuuta 1749 naimisiin Catharina
Elisabeth Ahlgrenin kanssa.

Malja on tehty todennäköisesti
juuri tuohon aikaan Åvikissa ja
on yhdessä toisen luulasisen mal-
jan kanssa tehtaan vanhimpimpia
säilyneitä tuotteita. Korkeus 13,5 cm.
Yksityisomistuksessa.
Turun maakuntamuseo.
Georg Haggrén, Åvik Suomen
lasiteollisuuden uranuurtajana.
Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja
Museoyhdistyksen vuosikirja
57–1988, s. 23. Forssa 1988





Sokerikko ja vati Anna Charlotta
Kijkin leikkiastiastosta. Korkeus
4,5 cm. Turun maakuntamuseo.
Georg Haggrén, Åvik Suomen
lasiteollisuuden uranuurtajana.
Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja
Museoyhdistyksen vuosikirja
57–1988, s. 25. Forssa 1988





Kirkkaasta lasista valmistettuja
mausteastioita 1700-luvun jälki-
puoliskolta. Vasemmalla kolme etik-
kapulloa ja oikealla sokerisirotin.
Kaikissa esineissä on rihlamuottiin-
puhalluskoristelua. Tällaiset mauste-
astiat ovat lähes ainoita suomalaisia
lasiesineitä, joiden muotoilussa on
selvää rokokoon vaikutusta. Pienin etik-
kapullo liittyy Anna Charlotta Kijkin
leikkiastiastoon. Sen kylkeen on maa-
lattu valkoisella "ACK d. 9. Dec. 1765"
ja se on luultavasti tehty Åvikissa. Muut-
kin esineet saattavat olla Somerolla pu-
hallettuja. Pienimmän etikkapullon kor-
keus on 11,6 cm.
Turun maakuntamuseo.
mt. s. 25.





Åvikissa valmistettua vihreätä
apteekkilasia. Vasemmmalla kaksi
korkeakaulaisen ns. silmäpullon ala-
osaa. Oikealla kaksi lieriömäistä
lääkepulloa. Maalöytöjä. Suurimman
korkeus 11,1 cm. Suomen lasimuseon
arkisto. Valok. Henrik Haggrén.
mt. s. 31.



Ehjä silmäpullo.
Ykstyiskokoelma






Juhannuksena 2007 Ilomantsin Maukkulan Puustinvaaralta, Puustilan tilan pellon kyntövaosta löytynyt salvapurkin pohja. "Tilan vanhimmat nyt tiedossa olevat omistajat muuttivat Lieksasta 1790-luvulla tilalle. Mielenkiintoinen historiatieto on, että 1806 leskeksi jäänyt Taavetti Kiiskisen vaimo kuoli helmikuussa 1833 ja hänen poikansa Pekka viikkoa myöhemmin äitinsä hautajaispäivänä. Voisi olettaa että lääkelasin käyttöhistorialla olisi jotain yhteyttä näiden ihmisten lopun aikoihin. Ja Åvikin lasitehdashan paloi samana vuonna."

"Purkin pohjan läpimitta on 53 mm, purkin korkeus 42 mm ja sisätilan halkaisija 44 mm; purkin seinän paksuus on 4,5 mm. Se on prässilasia. Reunan yläosassa on ulkopuolella 12 mm korkea kannen kierre. Purkin pohjan paksuus on huomattava: 11 mm. Lasin väri on kauniin sinivihreä.

Purkki vaurioitui kynnössä (tai aiemmin) niin, että yläreunasta puuttuu 25 mm leveä ja 12 mm syvä veneen pohjan muotoinen pala. Mielenkiintoiseksi asian tekee myös kaukainen löytöpaikka Somerolta, mutta varmaan tätä lasitavaraa toimitettiin koko Suomeen aikanaan."

Sauvo Henttosen sähköpostiviesti PT:lle 18.2.2008.
Kuva: Sauvo Henttonen


Salvapurkin A-kirjain voi viitata Ariman lasitehtaaseen. Arima toimi Pusulan Arimaalla nykyisessä Nummi-Pusulassa Uudellamaalla vuosina 1864–1918.


Keski- ja Pohjois-Euroopassa 1700-luvulla
pullot oli tapana varustaa joko tehtaan tai
tilaajan sinetillä. Myös osa Åvikin pulloista
on leimattu.

Kuva: Pertti Toukkari (Suomen lasimuseo, Riihimäki)

ÅVIKIN TUOTANTO JA LÖYTÖAINEISTO

Åvikin tuotantoa tunnetaan säilyneiden hinnastojen, tilikirjojen ja kirjeiden avulla. Varhaisin hinnasto on peräisin vuodelta 1751. Silloin valmistettiin vihreästä ja ruskeasta lasista eri kokoisia pulloja ja purkkeja.

Kirkkaan lasin valikoima oli alkuvuosina runsas. Pullojen, erilaisten viini- ja juomalasien ohella hintaluettelossa mainittiin pokaaleja, karahveja, kannellisia maljoja, kynttilänjalkoja ja jopa kattokruunu.

Ikkunalasin puhallus oli mittavaa. Ruotsin vallan ajalla on Åvikissa valmistettu myös valkoista läpinäkymätöntä luulasia sekä siniväristä lasia.


Åvikista on säilynyt messinkinen leimasin, jossa on teksti
"Å VIK". Samalla leimasimella tehty sinetti kerättiin talteen
sirpaleesta hytin eteläpuolisesta jätekasasta.
Kuva: Pertti Toukkari (Suomen lasimuseo, Riihimäki)



Vuoden 1810 varaston kirjanpito kertoo, että kirkkaasta lasista puhallettiin erilaisia esineitä kymmenittäin. Valikoima oli kasvanut huomattavasti. Nyt erilaisten pullojen, purkkien sekä viini- ja juomalasien lisäksi valmistettiin muun muassa karahveja, kynttilämuotteja, suolakkoja sekä nappeja. Ikkunalasia puhallettiin lieriömenetelmällä kolmea eri laatua. Åvikin viimeinen säilynyt hinnasto on vuodelta 1818.




Åvikin lasitehtaassa valmistettu luulasinen kannellinen purkki
on Suomen lasihistorian varhaisimpia esineitä. Koriste on tehty
kaivertamalla ja kultavärillä maalaamalla. (Kauppaneuvos
Pertti Niemisen talletus).
Kuva: Pertti Toukkari (Suomen lasimuseo, Riihimäki)



Sinistä lasia puhallettiin pieni määrä vielä vuonna 1827. Samana vuonna ikkunalasin valmistus oli kutistunut noin sataan laatikkoon. Viimeisen puhalluskauden aikana ennen tulipaloa vuonna 1833 sitä ei valmistettu enää lainkaan. Tuolloin Åvikin tuotanto oli keskittynyt pullo- ja apteekkilasin puhaltamiseen.

IKKUNALASI

Kaivausaineiston suurimman sirpaleryhmän muodostavat ikkunalasin palaset. 1800-luvulla Åvikin ikkunalasi jaettiin värin ja paksuuden mukaan "CC", "AA" ja "XX" laatuluokkiin, joista CC oli kallein. Lasi leikattiin tehtaalla kuuteen ruutukokoon, joista suurin oli 26 x 24 tuumaa. Tavallisen vihertävän ikkunalasin ohella on valmistettu pieniä määriä erikoisen kirkasta ikkunalasia (ns. "taffelglas").

"Ikkunalasi luokiteltiin sen puhtauden, sileyden ja paksuuden mukaan. CC oli kallein ja XX halvin. Näiden väliltä löytyi AA.

Hinta merkittiin laatikoittain, mutta kuljetuksen helpottamiseksi pakattiin levyt (spjäll) puolilaatikkoon, johon mahtui 60 levyä. Ikkunalasinpuhaltajat leikkasivat jäähtyneestä lasista seuraavia standardikokoja: 26/22 [tuumaa](korkeus kautta leveys), 26/21, 25/21 ja 24/20 sekä CC laadussa näiden lisäksi 26/24 ja 28/22. Luvut ovat tuumissa.

Valmistettiinko kaikia luettelossa esiintyviä lajeja, malleja ja kokoja, siitä ei ole tietoja. Sen sijaan on merkintöjä erikoistilauksista, joita paremmat asiakkaat tekivät aika ajoin. Valitettavasti nämä tiedot ovat puutteellisia, puhutaan ainoastaan "tilauksista" (beställningar).

Vuoden 1818 jälkeisiä hintaluetteloita ei ole löytynyt. Onneksi on säilynyt vieläkin luotettavampaa lähdemateriaalia myöhäisemmiltä ajoilta. Vuoden 1827 ja 1832 tilikirjojen joukossa on nimittäin muutamia päiväkirjoja (journaler), joista ilmenee jokaisen puhaltajan viikoittainen valmistus eriteltynä hyttisadottain sekä valmistuksen arvo käypään hintaan. Voidaan todeta sekä hintojen, palkkojen että hyttisatasen rakenteen – ikkunalasia lukuun ottamatta – säilyneen entisellään.

Kilpailun kiristyminen pakotti tehtaanjohdon kesällä 1824 alentamaan ikkunalasin hintoja viisi velkariksiä laatikolta, mikä tiesi halvimman lasin kohdalta noin 8 % alennusta.

Tämä seikka, sekä puhaltajien suhteettoman suuren palkankorotusvaatimusten hyväksyminen – he vaativat palkan kaksinkertaistamista – sai aikaan kohtalokkaita seurauksia. Johan Waltzerin ja Gustaf Wikstedtin kuoltua ennen niin kannattava tuote poistettiin valmistusohjelmasta sellaisena aikana, jolloin sen kysyntä osoitti vilkastumisen oireita. Ajatelkaamme vain Turun palon jälkeisiä jälleenrakennustöitä." Jacob Seela, Åvik Suomen lasiteollisuuden uranuurtaja
Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys.
Vuosikirja 46 – 1977, s. 30–31


PULLOT

Suurimmat Åvikista tunnetut pullot olivat ns. mahapulloja. Kookkaimpien vetoisuus oli 2–3 kannua, myöhemmin 4 kannua (1 kannu = noin 2,6 litraa). Viinan kotipoltto oli tuolloin Ruotsi-Suomessa hyvin yleistä ja siksi suuret mahapullot olivat suosittu lasivalmiste. Mahapullojen ohella puhallettiin pienempiä puolipallon muotoisia ja litteitä naurismaisia pulloja. Osa tehtaan muottiin puhalletuista pulloista oli neli-, kuusi- ja kahdeksankulmaisia.



Litteä pullo, tilavuus noin 1,3 litraa. Pullo löydettiin
särkyneenä Paimionjoen rantaliejusta.
Kuva: Pertti Toukkari (Suomen lasimuseo, Riihimäki)




Ns. englantilainen pullo, jossa on täsmällisesti muotoiltu suuosa.
Kuva: Pertti Toukkari (Suomen lasimuseo, Riihimäki)







Yksityiskokoelma


Lieriöpulloja valmistettiin Åvikissa 1700-luvulta alkaen. Ne tunnettiin "englantilaisten" ja "ranskalaisten" pullojen nimellä. Ranskalainen pullo oli englantilaista loivaharteisempi ja pitkäkaulaisempi. Ranskalaisessa pullossa oli mahapullojen tapaan yleensä yksinkertainen suurengas, kun taas englantilaisessa pullossa oli puolestaan vahvasti profiloitu suuosa.

TALOUSLASI

Lasista valmistettiin erilaisia yksinkertaisia purkkeja, kulhoja, vateja ym. käyttöastioita. Åvikissa näitä tehtiin pullojen tapaan yleensä tumman vihreästä, joskus ruskeasta lasimassasta. Erikokoiset purkit kuuluivat alusta alkaen tehtaan tuotevalikoimaan. Viilikulhot muodostavat Åvikin tuotannossa tärkeän talouslasiartikkelin, joka tyylihistoriallisesti säilyi samanlaisena 1900-luvulle asti. Åvikin viilikupeissa ja -vadeissa oli käännetty reuna.

PÖYTÄLASIT

Säärellisiä viinilaseja valmistettiin Åvikissa koko toimintakauden. Kaivauksissa löydettiin kolme tällaisen pikarin palasta. Ns. pinnalasi ("spetsglas") oli 1700-luvun yleinen juoma-astiatyyppi Keski- ja Pohjois-Euroopassa.

Teksti ja kuvat: Suomen lasimuseon Åvikia esittelevä vitriini, Riihimäki
Pertti Toukkari 12.8.2008


* * *

TEHTAAN TYÖVOIMA




Jacob Seela, Åvik Suomen lasiteollisuuden uranuurtaja
Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys.
Vuosikirja 46 – 1977, s. 15–19




TILASTOJA



Jacob Seela, Åvik Suomen lasiteollisuuden uranuurtaja
Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys.
Vuosikirja 46 – 1977, s. 44–51






Osa Åvikissa valmistettua luulasista leikkiastiastoa. Esineiden
korvat, reunat ja pohjia kiertävät lasinauhat sekä kannun nok-
ka ja kannannuppi ovat sinistä lasia.

Astioihin on tussilla maalattu nimikirjaimet "ACK" ja päiväys Åbo den 9. December 1765. Anna Charlotta Kijk (1750–1800) oli Johan Jakob Kijkin tytär, joka sittemmin meni naimisiin Jakob Bremerin pojan Josefin kanssa. Kannun korkeus on noin 8 cm. Turun maakuntamuseo.
mt:n kansikuva.


Mainittujen omistajien aikana ei vielä voi puhua varsinaisesta Åvikin kartanosta. Jokaista tehtaaseen kuuluvaa tilaa viljeltiin erikseen ja ne olivat kukin oman lampuotinsa hallussa.. Tehtaan henkilökunnalla lienee ollut pieniä peltotilkkuja viljeltävänäkin, mutta omistajat itse eivät näytä harjoittaneen maanviljelystä tehtaan alueella.

Wilhelm Gadolin – kartanon perustaja


Blåfieldin perikunnalta ostivat Åvikin tehtaan siihen kuuluvine tiloineen veljekset professori Johan ja aliluutnantti Wilhelm Gadolin. He olivat mainitun Anders Gadolinin veljiä ja piispa Jakob Gadolinin poikia. Johan Gadolin, mainehikas kemisti, möi osuutensa 5.10.1813 tehdyllä kauppakirjalla veljelleen Wilhelmille, joka 30. 9.1814 sai kiinnekirjan koko tehtaaseen. Kauppahinta oli 4.283 ruplaa.


Johan Gadolin (1760–1852) möi
Åvikin osuutensa veljelleen vuon-
na 1813.

Johan Gadolinin mukaan on nimetty harvinainen
mineraali, gadoliniitti. Gadoliniumin puolestaan
löysi 1880 sveitsiläinen Jean-Charles de Marignac;
sekin on nimetty Johan Gadolinin mukaan.
kts. Wikipedian artikkeli
Johan Gadolinista




Wilhelm Gadolin (1783–1846) ja kolmas
vaimonsa Emerentia Gustava (s. 23.9.1801
Tukholma k. 26.9.1878 Åvik) .
Someron historia II, s. 93


Wilhelm Gadolin, joka nyt tuli Åvikin isännäksi, oli syntynyt 1783, tullut ylioppilaaksi 1798 ja opiskeltuaan muutamia vuosia Turun Akatemiassa siirtyi 1801 Carlbergin kadettikoulun oppilaaksi.

kts.Ylioppilasmatrikkeli
Wilhelm Gadolinista

Suoritettuaan meriupseeritutkinnon 1803 hänet nimitettiin aliluutnantiksi Viaporiin sijoitettuun laivasto-osastoon, missä hän palveli vielä Suomen sodan alkaessa. Viaporin antautuessa viholliselle 1808 hän joutui sotavangiksi ja vietiin Venäjälle. Rauhanteon jälkeen hän pääsi vapaaksi ja otti 1811 eron ruotsalaisesta sotapalveluksesta.




Wilhelm Gadolin (1783–1846) kutsuu kirkkoherra Henric Konsi-
nia kastamaan lastaan: "Herr Kyrkoherden Konsin behagade vara
af den godheten att förrätta min lilla Dotters döpelse på Åvik om
tisdag d. 10de Januarii .. 3. efter middagen.
Wilh Gadolin"




Henric Konsinin uudenvuodenkutsu Åvikiin.
Pertti Toukkarin kokoelmat

Wilhelm Gadolin oli kolme kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo Charlotta Henrika Spåre (k. 1821) oli tunnettua suomalaista aatelissukua. Toinen oli nimeltään Sofia Emerentia Lundström (k. 1824) ja kolmas Emerentia Gustava Arrhenius (k. 1878) [vihitty Tukholmassa 20.9.1825; PT]. Viimeksi mainittu, joka miehensä kuoltua vielä kolme vuosikymmentä hoiti Åvikin kartanoa, oli syntyään ruotsinmaalainen. Hänen vanhempansa olivat everstiluutnantti C. A. Arrhenius ja Gustava von Bilang.


"Maljan pintaan maalattu muo-
tokuva everstiluutnantti Carl
Axel Arrheniuksesta, Karlbergin
sotakorkeakoulun perustaja Ruot-
sissa. Hänen tyttärensä Emerentia
Gustava Gadolin oli Åvikin emän-
tä."
Someron historia II, s. 99

Kemisti ja everstiluutnantti Car Axel Arrhenius (s. 29.3.1757 Tukholmassa, k. 20.11.1824) ja Gustafva von Bilang (s. 1773, k. 1843) vihittiin vuonna 1796. Heillä oli kolme lasta: "kapten vid Svea artilleriregemente" Per Axel Arrhenius "född 1797. Död ogift 1853."; "kapten vid Västgöta regemente" Gustaf Edvard Arrhenius. Född 1799. Död ogift 1875." ja Gustava Emerentia (Emma) Arrhenius, "Född 1801. Död 1878."

Kts. home7.swipnet.se/~w-79130/Genealogi


Emma Gadolinista oli artikkeli Saviseudun Joulussa 2013.


Elsa Hietala


Wilhelm ja Gustava Emerentialla oli yksi lapsi. Axel Gadolinista (1828–1892) tuli Venäjän armeijan kenraaliluutnantti (tykistö 1890). Venäjällä sotilaskasvatuksensa saanut upseeri oli Mihailovin tykistöakatemian professorina 1867–78. Axel Gadolin oli myös mineralogi, joka esitti vuonna 1871 kidetieteen keskeisen teesiin 32 symmetrialuokasta. Hänet aateloitiin Suomessa samana vuonna.
CD-Facta 2004




Herr Prosten Konsin sain Wilhelm Gadolinilta
kutsun "Everstiluutnantska" Gustafva Arrhe-
niuksen hautajaisiin "den 10 September [1843]
... och derpå hedra den framlidnas mine igenom
deltagande i middags måltid på Åvik."
Pertti Toukkarin kokoelmat



Vainaja oli Gadolinin anoppi:

Karl Axel Jakobsson Arrhenius, Överstelöjtnant, s. 29.3. 1757 Stockholm, k. 20.11. 1824. Vihitty 10.6. 1796.

Gustava von Bilang, s. 20.11. 1773, k. 30.8. 1843 Somero, Åvik.



Kimalan kartanon omistaja Oskar Konsin
sai lokakuussa 1878 kutsun Wilhelm Ga-
dolinin (1783–1846) kolmannen vaimon,
Emerentia Gustavan, hautajaisiin.

– Oskarin tytär, Helmi, (Ebba Wilhelmina)
avioitui 12.5.1900 Åvikin kartanon uuden
omistajan, Augus Haggrénin kanssa.

"Bjudes ödmjukast att med dess närvaro hedra vår aflidna kära moder Emerentia Gustava Gadolins jordfästning å Somero sockens kyrkogård thorsdaden den 10 Oktober 1878 kl 1 e. m. samt derefter intaga middag på Åvik.

Den aflidnas barn

Samlingen sker klo 12 på dagen å Lammi hemman i kyrkobyn."
Pertti Toukkarin kokoelmat




Wilhelm Gadolin kuoli Åvikin kartanossa 12.9.1846. Ensimmäisestä avioliitostaan hänellä oli mm. tytär Clara Thilda Lovisa, joka oli naimisissa Lahden kartanon omistajan C. J. R. de Pontin kanssa.

Hänen poikansa kolmannesta avioliitosta oli tunnettu mineralogi ja Venäjän tykistön ansiokas kehittäjä, kenraali ja professori Axel Gadolin.

Innokas maanviljelijä


Wilhelm Gadolinia voidaan pitää Åvikin kartanon varsinaisena perustajana. Hän oli ilmeisesti kiinnostunut maanviljelyksestä, mitä osoittaa sekin, että hän oli toiminut maanviljelijänä Naantalin pitäjässä ennenkuin osti Åvikin tehtaan. Åvikin yksinomistajaksi tultuaan hän ryhtyi itse viljelemään Torkon ja Möngön tiloja, ja 1820-luvulla hän lisäksi otti Nurkan tilan omaan haltuunsa. Kaikki kolme tilaa pantiin yhdysviljelykseen ja ne tulivat muodostamaan Åvikin kartanon rungon. Tähän liitettiin vielä 1830-luvulla Jaakkola. Kartanon ja Korrin väliset suhteet sen sijaan olivat monivaiheisempia.


Päärakennuksen puistonpuoleinen julkisivu.
Suomen kartanot ja suurtilat III, s. 12


Gadolin möi Korrin 1840 Ali-Korpilon talon pojalle Niilo Juho Juhonpojalle, joka oli de Pontille aikoinaan tilansa myyneen Korrin omistajan Juho Sipinpojan suoranainen jälkeläinen. V. 1845 Gadolin kuitenkin vuokrasi Korrin, ja vuokrasuhde jatkui vielä hänen leskensä aikana. Eräistä rouva Gadolinin saatavista Korrin tila myytiin pakkohuutokaupalla 1851, jolloin rouva Gadolin sen osti ja liitti Åvikin kartanoon. Tässä yhteydessä syntyi pitkällinen riitajuttu Niilo Juho Juhonpojan ja hänen sisarensa oikeudesta jäädä Korrin tilalle asumaan ja siitä, oliko de Pontin ja Juho Sipinpojan kesken sata vuotta takaperin tehty sopimus vielä voimassa. Sisar syytti myös veljeään siitä, että tämä oli Åvikin kartanon kanssa tekemissään sopimuksissa jättänyt huomioonottamatta sisarensa oikeuden asua Korrissa. Asumisoikeus nähtävästi jäi voimaan, koska Niilo Juho Juhonpoika jäi itsellisenä asumaan Korrin maalle.

Åvikin lasitehdas paloi 1833

Sen jälkeen kuin Åvikin lasitehdas v. 1827 [po. 1833] sattuneen tulipalon jälkeen oli vähitellen lopettanut toimintansa, muuttui Åvik tavalliseksi maalaiskartanoksi. Wilhelm Gadolinin ja hänen leskensä tarmokkaassa ja asiantuntevassa johdossa Åvikista tuli pian Someron huomattavin maanviljelystila Sagulinien Långsjön jälkeen.




Jacob Seela, Åvik Suomen lasiteollisuuden uranuurtaja
Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys.
Vuosikirja 46 – 1977, s. 10–11


Åvikin tilikirjat Gadolinien ajalta ovat säilyneet ja ne antavat jonkinlaisen kuvan myös kartanon maataloudesta. Esim. syksyllä 1834 puitiin 97 tynnyriä ruista, 164 tynnyriä kauraa ja 34 tynnyriä ohria. Perunasato oli 210 puolitynnyriä ja heinäsato yhteensä 1064 kuormaa. Viimeksi mainittuun määrään on laskettu mukaan myös tähän aikaan Gadolinille kuuluneesta Jurvalasta korjatut 90 kuormaa. – Wilhelm Gadolinin jälkeen v. 1847 pidetyn perunkirjoituksen mukaan kartanossa oli mm. 5 hevosta, 3 varsaa, 18 paria vetohärkiä, 7 sonnia, 53 lehmää, 11 hiehoa, 44 vasikkaa, 4 mullikkaa, 15 lammasta, 10 sikaa ja 10 porsasta. Nämä luvut osoittavat, että myös karjataloutta harjoitettiin melkoisen suuressa mittakaavassa. Sitä todistaa sekin, että Gadolin rakennutti vieläkin käytännössä olevan tiilisen navetan, jonka päädyssä on vuosiluku 1838.


Åvikin navetta- (1838) ja talliraken-
nus (1901). Lasitehtaan palon jäl-
keen Åvikista tuli tyypillinen maa-
ja karjataloustila.
Someron historia II, s. 95

Samassa perunkirjoituksessa luetellaan myös joukko erikoistarkoituksiin valmistettuja auroja ja muita työkaluja, mikä kaikki antaa kuvan silloisiin oloihin katsoen uudenaikaisin menetelmin hoidetusta maataloudesta.

Itse Åvikin kartano oli Gadolinien aikana varmasti Someron upein ja elämä siellä suurellisempaa kuin pitäjän muissa suhteellisen vaatimattomissa herraskartanoissa. Muhkea ja tilava päärakennus kesti hyvin vertailun Uudenmaan ja Varsinais-Suomen vauraiden aateliskartanoiden kanssa ja se oli sisustettu arvokkaasti ja epäilemättä hyvää makua seuraten.

Päärakennus 1800-luvun alusta


Åvikin empiretyylinen päärakennus on muistitiedon mukaan rakennettu 1760-luvulla. Asiakirjalähteistä käy kuitenkin selville, että rakennus ei ole näin vanha, vaan peräisin 1800-luvun ensimmäisiltä vuosilta. Valtionarkistossa säilytettyjen Åvikin asiakirjojen joukossa on nimittäin Åvikin tehtaalla v. 1803 palovakuutuksen saamista varten pidetty katselmuksen pöytäkirja, jossa luetellaan ja kuvataan mm. tehtaan asuinrakennukset. Näitä oli kolme, joista kaksi oli rakennettu 1780-luvulla ja kolmas v. 1802. Kaksi ensinmainittua oli ilmeisesti henkilökunnan asuinrakennuksia. Ne ovat mittasuhteiltaan ja asemaltaan sellaisia, että niistä ei ole myöhemminkään korjaamalla voitu saada nykyistä päärakennusta.

Sen sijaan kolmas, v. 1802 rakennettu, sopii mitoiltaan ja rakennustavaltaan hyvin nykyiseksi päärakennukseksi, vaikka sen tarkoitusta ei pöytäkirjassa mainita. Siinä oli 1 1/2 kyynärää korkea kivijalka, veistetyistä maloista tehty ns. englantilainen katto ja salissa 'ranskalaiset' ovet. Huoneita oli 6, nimittäin sali ja viisi kamaria. Rakennus oli tehty honkahirsistä ja siinä oli laudoilla vuoratut nurkat. Gadolinien aikana, luultavasti 1860-luvulla, rakennusta huomattavasti laajennettiin.

August Haggren osti Åvikin 1894



Wilhelm Gadolinin kuoltua 1846 hänen leskensä, rouva Emerentia Gustava Gadolin, o.s. Arrhenius, otti Åvikin hallinnan käsiinsä, kuten jo mainittiin. Hän hoiti tarmokkaasti Åvikin ja perheen muiden kiinteistöjen, mm. Jurvalan kartanon ja Somerniemellä sijaitsevan Korkeakosken sahan asioita kuolemaansa saakka 1878.

Tämän jälkeen Åvikin kartano oli perikunnan nimissä v:een 1894. Silloin kartanon osti 19.9.1894 päivätyllä kauppakirjalla agronomi August Erik Haggrén (s. 1864, k. 1922), jonka perillisten hallussa kantatila vielä on. Kauppahinta oli 180.000 markkaa [noin 758.000 euroa vuoden 2007 rahanarvoksi muunnettuna.
Kts. http://www.rahamuseo.fi/arvo_laskuri/laskuri.swf].


Åvikin kartanon isäntä Au-
gust Haggrén avioitui Kima-
lan kartanon omistajan, Os-
kar Konsinin seitsemän-
nen lapsen, Helmin (Ebba
Wilhelmina) kanssa. Paris-
kunnan häitä juhlittiin Ki-
malassa 12.5.1900. August
oli syntynyt 17.5.1864 ja Hel-
mi 22.9.1879.

Augus Haggrénin ensimmäinen vaimo
Warma Laina o.s Pere, oli kuollut 5.7.1899
vain 33-vuotiaana.
Kuva: Someron historia II, s. 283

WARMA LAINA HAGGRÉNIN PERUKIRJA 1899








Warma Laina Haggrenin kuoleman jälkeen
pidettiin perunkirjoitus Åvikin kartanossa
4. ja 5. syyskuuta 1899. Kuvassa 22-sivuisen
perukirjan viimeinen lehti.
Hämeenlinnan maakunta-arkisto, Pertti Toukkari


August Haggrenin ensimmäisen vaimo, vuonna 1866 syntynyt Warma Laina, oli kokemäkeläisen Sonnilan Iso-Peren rustollin omistajan, Johan Johansson Peren tytär. Warma avioitui 26.7.1891 Erik August Haggrenin kanssa. Avioliitosta syntyi neljä lasta: Erik August, Arvid Filemon, Johannes Wilhelm ja Karin Amanda. Warma kuoli 5.7.1899.

4. ja 5. syyskuuta 1899 laadittu perukirja on massiivinen, 22-sivuinen dokumentti. Siitä saa hyvä kuvan Åvikin kartanon kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta. Maaomaisuus noteerattiin 230 000 markan arvoiseksi.

Perukirjassa käydään huone huoneelta läpi kartanon irtain omaisuus. Rahaa oli 1200 markkaa, kulta- ja hopeaesineitä 319 markan arvosta, liinavaatteet 2493 mk, huoneiden kalusto 2 143,45 mk, työ- ja ajokalut 8 321,90 mk, nautakarja 23 080 mk (192 lehmää 18040 mk), hevoset 9 230 mk (37 kpl, 2 varsaa), siat ja kanat 1 641,50 mk, 50 hehtolitraa ruista 600 mk, meijerikalusto (Joensuu,Terttilä, Talvisilta) 2 778 mk, sahan kalusto 11 500,75 mk.

Pesän kaluston arvo oli 298 619 markkaa ja saatavat 7 568,50 markkaa, joten pesän kokonaisvarallisuus noteerattiin 306 187,50 markaksi.

Pesällä oli velkoja 224 000 markka, maksamattomia palkkoja 4 000 mk, hautajaiskuluja 500 mk, vaivaistenprosentti 382,75 mk ja toimitusmiesten saamiset ½ prosenttia pesän jäännöksestä 386,75 mk.

"Kun pesän velat ja muut maksut vedetään pois peäsn varoista, tekee jäännös 76 918 markkaa."

Perukirjan laatija oli varatuomari Amatus Söderström.



Anita ja Rolf Konsinin kokoelmat (Uusikaupunki),
PT:lle kopio 23.11.2004



Arvid, Helmi, Toini, August ja Wilhelm Haggrén 1905.
Georg Haggrén



Kuva vuodelta ca. 1910.
Georg Haggrén



Åvikinlahdella noin vuonna 1910.
Georg Haggrén



Helmi Konsin Kimalan "pu-
naisessa kamarissa" noin
vuonna 1895.
Somero-Seuran valokuvaus-
kilpailu 1956. Georg Haggren.
Osa kuvasta.




Helmi (oik.) Agda-sisarensa ja äitinsä Idan kanssa.
Kuva teoksesta Kimalan kartanon tarinoita.
Toim. Erkki ja Ilkka Merimaa 2003. Osa kuvasta.


Lähetysompeluseuralaisia. Ylärivi vas.
Agata Sainio, Olga Järnström, Eeva
Aaronsson, Sofia Norlund. Istumassa
vas. Amanda Helström, Maria Lumme,
Amanda Sorma, Emma Linqvist, kätilö
Korhonen, Gustaava Järvinen ja Helmi
Haggren. Alarivi istumassa vas. Siiri
Suhonen, pastorska Genoveva Levänen,
kätilön koira ja Amanda Lauren.
Somero-Seuran kuva-arkisto



Somero lotat olivat järjestäneet
suojeluskunnan talolle vastaanoton,
kun tasavallan presidentti Kyösti
Kallio 4.7.1937 vieraili Lounais-
Hämeessä ja Somerolla. Presidentis-
tä vas. Helmi Lahonen, oik. Someron
Lottien puheenjohtaja Helmi Haggren.
Somero-Seuran kuva-arkisto



Kuva Åvikin kartanon pihamaalta August Haggrénin 50-vuotispäiviltä vuonna 1914. Hilma Konsin (vas.), Kerstin Konsin, autonkuljettaja, hammaslääkäri Torsten Konsin, Kimalan isäntä Otto Forsblom, Karin Haggren, agronomi af Björksten, Toini Haggren ja Jarl af Björksten.

Somero-Seuran valokuvakilpailu 1956, lahjoittaja Georg Haggren.





August Haggrénin 50-vuotispäivien vieraita keväällä 1914: Torsten Konsin (vas.), Kerstin Konsin, Linnea Konsin, Hilma Konsin, Uno Konsin, Ida af Björksten, Helmi Haggrén (o.s. Konsin), August Haggrén, Karin Haggren, Hulda Gorbatov, Alexander Gorbatov, Akseli Merimaa (v:een 1905 Mannström) ja Elsa Merimaa (o.s. Konsin).
Eturivissä ? Haggren, Mary Haggrén, Maija Gorbatov, Tamara Gorbatov, Vera Gorbatov, Toini Haggrén, Elsa Merimaa, Edit Sagulin, Otto Forsblom ja Agda Forsblom (o.s. Konsin).
Georg Haggrén




Kesä 1915. Hattupäinen nainen on Helmi Haggrénin
sisar Vera Troberg.
Georg Haggrén




Helmi ja August Haggrén vieraineen 1921.
kts. Tuntemattoman albumin kuvat Åvikista 1921–22
Jos tunnistat henkilöitä albumin kuvista, ota yhteyttä: pertti.toukkari@sci.fi


Albumin löytäjä, vanhojen kuvien keräilijä, erityisesti autonomian aikaiseen sotaväkeen, keisarillisen Venäjän sotaväkeen ja Venäjän keisarisukuun erikoistunut, Raimo Kotiranta kirjoittaa:

"Muistaakseni se tuli Turun suunnalta erässä, jossa minua kiinnostivat sotilaskuvat muun muassa venäläisestä amiraali Wogack´ista ja hänen pojastaan Konstantinista.

Wogack oli naimisissa vapaaherratar Maria Hedvig von Troilin kanssa. Heidän tyttärensä Eugenie nai evltn. Robert Westmanin joka oli myös Turun poliisimestari ("Afsked från polismästarebefattningen i Åbo län 1910, verkställande direktör för Åbo stads fattigård 1910-27", Westman sai everstin arvon siirtyessään 1902 siviiliin.).

Heidän tyttärensä Ann-Maj Elisabeth Westman s. 18.03.1893 ilmeisesti liittyy jotenkin tähän albumiin."
Raimo Kotirannan tekstiviesti PT:lle 27.1.2010



Helmi Haggrénin kuolinilmoitus.
Somero 29.4.1949





Muistokirjoitus.
Somero 29.4.1949

Kartanonomistaja, rouva Helmi Haggrén

kuoli huhtik. 20 pnä Helsingissä. Hän oli synt. 22/6 1879 Somerolla, Kimalan kartanossa, joutuen jo nuorena naimisiin kartanonomistaja Augusti Haggrèn'in kanssa. Rouva Haggrèn joutui miehensä ohella suorittamaan suurkartanon emännyyden vaativat ja moninaiset velvollisuudet. Miehensä kuoleman jälkeen joutui rouva Haggrèn yksin hoitamaan suurta Åvikin kartanoa. Sen suurtyön hän suoritti tarmokkaasti ja reippaasti. Karjanhoito oli hänen erikoisharrastuksensa, kohottaen Åvikin kartanon karjanhoidon korkealle tasolle. Hänet tunnettiin paikkakunnalla eteväksi karjanjalostajaksi.

Vaativan ja monipuolisen Åvikin kartanon hoidon ohella, riitti rouva Haggrenilla aikaa moniin paikallisiin harrastuksiin ja pyrinnöihin joihin hän väsymättömällä innolla otti osaa.

Kun paikkakunnalle perustettiin Lotta-Svärd yhdistys v. 1920, oli rouva Haggrén sen perustaja jäseniä. Toimi sen puheenjohtajana kaikkiaan 15 vuotta. Tässä työssä hän osoitti väsymätöntä isänmaan rakkautta. Samalla siinä ilmenee hänen luonteensa uskollisuus. Mikään uhraus ei ollut liian suuri, eikä mikään työ liian raskas isänmaan hyväksi tehtynä.

Vielä rouva Haggrén'illa riitti aikaa moniin hyväntekeväisyys toimiin ja yhdistyksiin. Niinpä hän ku[u]lui Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton Someron paikallisosaston johtokuntaan v. 1925 alkaen eli sen perustamisesta asti. Kun Marttayhdistys perustettiin Somerolle v. 1938, valittiin hänet heti johtokuntaan toimien sen varapuheenjohtajana.

Paikkakunnan juhlissa ja erilaisissa kokouksissa rva Haggrén oli johtavana henkilönä. Häneltä oli opittu saamaan aina apua kaikessa. Hän oli toiminnassaan rehti ja reipas, omaten hilpeän ja hyvän luonteen, jonka olemus synnytti rauhaa ja turvallisuutta.

Laajan Åvikin kartanon suurella työläisjoukolle ja heidän perheilleen rouva Haggrén oli hyväsydäminen ja aulis auttaja ja väsymätön vaalija. Kaipaus onkin siellä piirissä nyt sangen suuri.

Kaipaus on myös sanoin kuvaamaton omaisten, laajan tuttava- ja ystävä piirin keskuudessa. Sillä rouva Haggrénin herrainen ja kaunis koti oli viihtyisä ja vastaanotto siellä niin sydämellinen ja hyvä. Hän oli kodin vaalijana kuni hyvä hengetär, jonka seurassa hetket olivat herttaisat ja viihtyisät, siksi ystävien ja tuttavien piiri oli niin lukuisa. Kunniakkaan ja suuren elämäntyön suorittaja on siirtynyt ijäisyyden maille. Kunnia hänen muistolleen. Kepeät mullat hänen haudalleen.
Somero 29.4.1949


Somero-lehti kirjoitti
siunaustilaisuudesta.
Somero 6.5.1949


Kartanonomistaja, rouva

Helmi Haggrenin

ruumiinsiunaus Someron kirkossa 29/4 1949 oli harrastunnelmainen juhlatilaisuus. Kirkko oli kauniisti koristettu kuusin kukin ja kynttilöin. Kanttori Kantolan soittaessa surumarssia omaiset kantoivat arkun kuorissa olevalle katafalkille. Aluksi veisattiin virrestä 261: 1–3 jonka jälkeen pastori Pentti Hämäläinen piti hautaus-saarnan lausuen lämpimiä tunnustuksen sanoja rouva Haggrenin elämäntyölle joka oli pyrkimystä aina ylöspäin, erkoisesti nuorten asia oli hänen sydämellään.

Puheen jälkeen Someron juhlakuoro lauloi Klemetin "Jerusalem" ja "Kuusiston: Suomalainen rukous." Tämän jälkeen kirkkoherra S. Tasanko toimitti ruumiinsiunauksen. Veisattiin virrestä 588, 5. Seurasi pastori Hämäläisen hautausliturgia jonka jälkeen veisattiin virrestä 588, 4.

Seppeleitä laskiessaan omaiset pääkonsuli Alijoki, agron. Ekström ja toht. von Bonddorff puhuivat vainajan muistolle. Kapteeni Merimaa kauniissa puheessaan mainitsi kuinka rva Haggren nuorena, melkein lapsena, joutui suuren kartanon valtiattareksi jossa tehtävät varmasti monta kertaa tuntuivat ylivoimaisilta, mutta joissa hän tehtävien mukana kasvoi ja luontaisella tarmokkuudella kunnialla selvityi vaikeistakin tilanteista.

Omaisten lisäksi laskivat seppeleitä Åvikin kartanon työväki Someron Marttayhdistys Someron Kansallisseura Mannerheimin Last.suoj. Liiton Someron os. entiset työtoverit ja ystävät. Tilaisuuteen olivat kymmenet yksityiset ja yhdistykseet lähettäneet kukkia ja adresseja. Lopuksi veisattiin virrestä 615: 1–3. Surumarssin soidessa omaiset kantoivat arkun kirkosta hautausmaalle Haggrénien perhehautaan. Arkkua hautaan laskettaessa juhlakuoro lausui, Oi kallis Suomenmaa. Lopuksi veisatiin Sun haltuus rakas isäni.

Kaunis kukkakumpu jäi kertomaan pidetyn vainajan viimeisestä lepopaikasta.
Somero 6.5.1949




August Haggrén oli naimisissa Kimalan
kartanon omistajan Oskar Konsinin tyt-
tären Helmin [Ebba Wilhelmina] kanssa.
Avioparin hautamuistomerkki Someron
vanhalla hautausmaalla. – kts. Kaarlo
Merimaan Kun vuosisata vaihtuu (1946)
Kuva: Pertti Toukkari 1998

Åvikin historialle antaa eräänlaista loistoa keisari Aleksanteri I:n käynti tehtaalla. Täysin varmoja asiakirjallisia todisteita tästä ei kylläkään ole, mutta niin perimätieto väittää, ja kartanon puistossa on vieläkin siperialaisten hernepuiden muodostama A:n muotoinen istutus, joka on tehty keisarin käynnin muistoksi. Aleksanteri I matkusti Someron läpi kaksi kertaa, vuosina 1809 ja 1819. Vierailu Åvikissa on siis tapahtunut jommallakummalla kerralla.

1800-luvun keskivaiheilla perustettiin Åvikin maille runsaasti torppia. Torppien lukumäärä oli v. 1810 2, v. 1840 1 ja 1870 13.
Someron historia II (1958), s. 91–99



Suomen maatilat II (1931)

Åvik, 35 km Mellilän asemalta ja 75 km Turusta. Oli alkujaan ratsu- ja perintötila, johon kuului 8 tilaa, yhteensä 2 300 ha maata. Sen perusti v. 1745 sotakolleegion sihteeri ja sittemmin tirehtööri J.R. de Pont. Myöhemmin joutui tila Gadolinin suvulle pysyen tämän hallussa aina v:een 1890, jolloin se siirtyi August Haggrenille ja tämän kuoltua v. 1922 hänen puolisolleen Helmi Haggrenille (o.s. Konsin). Erotettu n. 25 uudistilaa, yhteensä n. 1 300 ha. Pinta-ala 1 080 ha, josta puutarhaa 2, peltoa 300, luonnonniittyä 15,5, metsämaata 582,5 ja joutomaata 100 ha.

Rakennusryhmä tasaisten savi- ja multapeltojen keskellä, koivuja kasvavan puiston ympäröimällä mäellä, Turun tien varrella, Someronjoen rannalla. 2-kerroksinen päärakennus puusta v:lta 1760, uusittu v. 1910. Karjasuoja tehty tiilistä, paitsi kanala puusta. 120 lehmän navetta rakennettu v. 1838, 36 hevosen talli v. 1901, sikala ja 150 kanan kanala v. 1910. Vesijohto (tuulimoottori).
(...)
Kotieläimiä: 27 hevosta, 72 lehmää, 2 sonnia, 30 emakkosikaa ja 70 kanaa. Karja Ay-, siat SY- ja kanat Plymouth-Orpingtonrotua. Säännöllisesti lypsävien lehmien keskilypsy 3 217,3 kg maitoa ja 122,4 kg rasvaa sekä parhaan lehmän 4 279 kg maitoa ja 176,8 kg rasvaa. Porsaita saadaan vuosittain n. 500 kpl ja keskimäärin 11,2 emakkoa kohden. Paras porsassato emakosta 20 kpl, jotka kaikki elivät. Maito viedään osuusmeijeriin; muista tuotteista myydään viljaa, lihaa ja porsaita paikkakunnalla. Havumetsä ammattimiehen hoidossa. Sähkövalo ja -voima, joka käyttää mm. kotitarvemyllyä, Lounais-Suomen Sähkö Oy:ltä. Vetokoneena tankkitraktori. Omistaja on Pitkäjärven osuuskassan jäsen.

Tirehtööri Reinhold de Pont rakennutti tilalle v. 1748 turkulaisen kauppiaan Jaakko Bremerin kanssa maamme toiseksi vanhimman lasitehtaan. Sen toiminta lakkasi v. 1827 [po. 1833] sattuneen palon jälkeen ja tehdas hävitettiin. Talon puistossa kerrotaan Aleksanteri I:sen Suomen-matkallaan aterioineen.
Suomen maatilat II (1931), s. 1168–69




"Åvikin kartano sijaitsee Someron länsiosassa, sen kohdalla pitkuliaiseksi järveksi leviävän joen pohjoisrannalla. Kartano muodostui 1740-luvulla neljästä kruununautiotilasta (Nurkkalasta, Laurilasta, Torkosta ja Mönköstä), jotka Jakob Reinhold de Pont v. 1747 osti perinnöksi. Myöhemmin, v. 1804, ostettiin perinnöksi Jaakkolan ja Korrin tilat; edellinen otettiin v. 1807 ja jälkimmäinen 1850-luvulla yhdysviljelyyn kartanon kanssa.


"Åvikin tehdasalue vuonna 1803. Kartassa lasi-
hyttien länsipuolella aivan Härkätien varressa
näkyy 1798 rakennettu kirkko (n:o 4)."
Timo Alanen – Markus Hiekkanen – Jussi Härme –
Manu Kärki – Osmo Turkki, Somero ja Somerniemi 1449–1999.
Someron ja Somerniemen seurakuntien historia (s. 153)
Toimittanut Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999
Kuva: Timo Alanen

Omistajat v:sta 1744 lähtien: Jaakob Reinhold de Pont, ylijohtaja, 1744–88 (v:sta 1762 kauppias Jakob Bremer omisti 2/3) ja perikunnat –1792; Ulrica ja Karl Fredrik Bremer, kauppiaat, 1797–1807; Karl Bremer yksin 1797–1806; Robert Gustav Blåfield, ruukinpatruuna, 1807–09; Wilhelm Gadolin, aliluutnantti, 1810–46 ja tämän leski Emerentia Gustava –1878 sekä perilliset –1890; August Haggrén 1890–1922.


Nykyinen omistaja (v:sta 1922) leskirouva Ebba Vilhelmina (Helmi) Haggrén (o.s. Konsin).


"Kartta Åvikin tehdasalueesta. Siinä näkyvät isot hyttirakennukset
joista suurempaan oli sijoitettu kaksi hyttiä."
Timo Alanen – Markus Hiekkanen – Jussi Härme –
Manu Kärki – Osmo Turkki, Somero ja Somerniemi 1449–1999.
Someron ja Somerniemen seurakuntien historia (s. 151)
Toimittanut Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999
Kuva: Timo Alanen



Torppia ei esiinny v. 1700, mutta v. 1800 niitä oli 2 ja v. 1900 11. Tilasta on v:n 1918 maanvuokralain nojalla ja myöhemmin harjoitettua asutustoimintaa varten erotettu 20 torppaa ja 2 muuta lohkotilaa, käsittäen yhteensä 1300 ha maata. Nykyinen kokonaispinta ala on 1000 ha, mistä peltoa 320 ha. Hevosia on 21 ja lehmiä 95, karja Ay-rotua, keskilypsy v. 1938–39 3954 kg, rasvaprosentti 4,3. Maatalouden erikoisalana viljanviljely ja sianhoito.

J. R. de Pont perusti tilalle lasitehtaan v. 1748. Edellisessä vuosisadalla oli Uudessakaupungissa lyhyen aikaa toiminut lasitehdas, mutta Åvikin tehdasta perustettaessa se oli maan ainoa teollisuuslaitos tällä alalla. Sen tuotanto oli varsin monipuolista, ulottuen ikkunalaseista, joita valmistettiin (n. 1760) 12,000 levyä vuodessa, mustepulloihin ja kynttiläkruunuihin asti. Kun uusia lasitehtaita perustettiin, kiristyi kilpailu, ja v. 1827 [po. 1833] sattuneen palon jälkeen tehtaan toiminta lakkautettiin. Åvikissa oli kuten useimmilla rautaruukeillakin oma kirkkonsa, joka ei kuitenkaan ole säilynyt.


Kartano joen toiselta puolelta katsottuna
vas. päärakennus ja oikealla talouspiha.
Suomen kartanot ja suurtilat III (1945)
s. 12



Kartanon rakennustonttia pohjoispuolitse sivuavalta maantieltä johtaa puistoon lehtipuiden reunustama tulotie kaksikerroksisen, valkoiseksi maalatun päärakennuksen edustalle. Talo on perimätiedon mukaan rakennettu 1760-luvulla ja saanut sittemmin empiretyylin mukaisen asun, mutta sitä korjattiin v. 1910 sen ajan makusuuntaa noudattaen. V. 1939 uusittiin rakennuksen länsiosa, joka todennäköisesti on peräisin 1860-luvulta ja jonka tyyli poikkesi muusta rakennuksesta; siten saavutettiin täydellinen symmetria ja yhtenäisyys.

Rakennuksen pitkänomainen päämuoto, nelilappeinen, loiva katto ja sivujen symmetrinen ikkunajako ovat selvimmät empiretyylin merkit, kun taas ikkunoiden koristeellinen listoitus, kattokomerot ja koristelaudoitukset ovat tyypillisiä viime vuosisadan vaihteen arkkitehtuurille. Sisäänkäynti rakennukseen tapahtuu julkisivujen keskeltä, jossa avoimet graniittiportaat nousevat köynnöskasvien reunustamille porttaaleille.

Rakennus sisältää 17 asuinhuonetta, joista 8 on yläkerroksessa. Avarissa huoneissa ovat empiretyyliset ovet säilyneet, ja niissä on runsaasti huonekaluja ja muita sisustusesineitä vanhoilta tyylikausilta, varsinkin rokokoo-, empire- ja myöhäis-empiretyylit ovat edustettuina.

Päärakennuksen itäpuolella sijaitsevasta talousrakennusten ryhmästä on huomattavin ja vanhin navettarakennus, joka rakennettiin v. 1838 tiilestä. Lasitehtaasta, joka sijaitsi tonttialueen itäreunassa, ei enää näe muuta jälkeä kuin lasin- ja tiilenpalasia entisellä rakennuspaikalla. Tonttialuetta ympäröivät tuuhea puisto käsittää n. 2 ha suuruisen alueen, ja kauppapuutarha on samansuuruinen.
Suomen kartanot ja suurtilat III (1945)
s. 11–13


Åvik RN:o 17:17

"Åvik on Someron kartanoista nuorin. Sen muodosti vuonna 1747 tukholmalainen virkamies Jakob Reinhold Depong neljästä Sillanpään kylän autiona olleesta kantatilasta, Nurkkalasta, Laurilasta, Torkosta ja Möngöstä, jotka hän osti perinnöksi. Kartanoon yhdistettiin myöhemmin kylän loputkin kantatilat: Jaakkola ja Korri, jotka sillinen omistaja Bremer osti perinnöksi vuonna 1804. Tilat tarvittiin vuonna 1747 perustettua lasitehdasta varten: niistä muodostettiin tehtaan lampuotitiloja, joiden tehtävänä oli tuottaa tarvittava polttopuu.

Åvikin lasitehdas oli perustamisensa aikoihin Suomen ainoa lasitehdas. Tehdas toimi kevääseen 1833 saakka, jolloin tulipalo eräässä työläisrakennuksessa syttyi ja levisi siitä lasihytteihin ja koko ympäristöön. Palossa, jossa säästyi ainoastaan kartanon päärakennus, tuhoutui koko lasitehdas ja sen ympärillä oleva "lasikylä".

Kartanon maille perustettiin 1700–1800-luvuilla useita torppia ja sen maista on vuoden 1918 maanvuokralain nojalla ja myöhemmin harjoitettua asutustoimintaa varten erotettu yli 20 lohkotilaa.

Nykyisin Åvikin kartanoon kuuluu 14 rakennusta. Kaksikerroksinen päärakennus on perimätiedon mukaan rakennettu 1760-luvulla. Todennäköisesti on sen vanhin osa kuitenkin rakennettu vasta vuonna 1802. Rakennusta on laajennettu 1860-luvulla ja muutettu vuonna 1910. Vuonna 1939 uusittiin rakennuksen 1860-luvulta peräisin oleva länsiosa.

Päärakennuksen perusta on lohkokiveä ja betonia, runko on hirttä ja sen julkisivut on vuorattu vaihdelleen vaaka- ja pystysuuntaisella ponttilaudoituksella. Asuinhuoneiden ikkunat ovat T-jakoiset ja talossa on peltikatteinen aumakatto. Rakennuksen seinäpintoja jäsentävät pilasterimaiset listat ja ikkunoiden otsalaudat ovat koristeelliset. Pääsisäänkäynti on keskellä pohjoisfasadia. Vuosisadan alussa rakennetun lasikuitin katto tukee toisen kerroksen parveketta, joka on katon koristeellisen poikkipäädyn levyinen. Kuistin ikkunat ovat teräväkärkiset.

Kartanon suuri kivinavetta on rakennettu vuonna 1838. Muut talous- ja asuinrakennukset, jotka övat suurimmaksi osaksi käyttämättömiä, ovat peräisin 1900-luvun alusta.

Hämeen härkätie on kulkenut aikoinaan kartanon rakennusten välistä. Tien varressa sijaitseva Åvikin kartano on maisemallisesti ja rakennus- sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Åvikin teollisuusmiljöö, lasitehtaan paikka ja kartano sekä joen ylittävä Sillanpään yhdeksänaukkoinen puusilta on merkitty seutukaavaan suojelukohteina." [Puusilta on purettu, tilalla uusi betonisilta; PT.]


Kaarin Lehtonen, Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 428. Kirjapaino Grafia Oy, Turku 1990


Sivun alkuun

Aloitussivulle Ramsayt Avellanit Konsinit Kimalan historiaa Kartanot Muuta Kimalasta Puistosivulle Puut Puu- ja pensaskuvat Unelma-puutarhat Kaakeliuuneja Puutarhalinkkejä


Jos Sinulla on Kimalaan liittyviä vanhoja kuvia tai
muuta materiaalia, ota yhteyttä:

Pertti Toukkari: (05) 374 6763, 041 543 8890
Sähköpostiosoite pertti.toukkari@sci.fi

 

PALAUTETTA, TERKKUJA

Kiitos!




© Pertti Toukkari
Päivitys 20.12.2013



Musiikki: mozk299b.mid
<bgsound src="mozk299b.mid">

Vieraita 12.7.1999 lähtien
Laskuri

VIERAILIJOITA SIVUSTOLLA

20.1.2009 alkaen


27.1.2009 alkaen
Free Hit Counters
Website Hit Counter